Elämme Suomessa vaihetta, jossa epävar­muus tule­vasta on arki­päi­vää eri aloilla. Yhteis­kun­nas­samme on tarvetta pikai­siin ja perus­teel­li­siin­kin uudis­tuk­siin, mutta tule­vai­suus ei kaikilla aloilla näytä pelkäs­tään synkältä. Esimer­kiksi ruuan ja uusiu­tu­van ener­gian tuotan­nossa tuote­ke­hi­tys ja korkea tekno­lo­gia anta­vat meille uusia menes­tys­mah­dol­li­suuk­sia maail­malla ? ja uutta työtä Suomeen. Koko ajan kehi­te­tään orgaa­nis­ten ainei­den hyödyn­tä­mi­seen liit­ty­viä inno­vaa­tioita, joista emme hetki sitten osan­neet unek­sia­kaan. On pidet­tävä mielessä, että biota­lou­den perus­ai­nek­set kasva­vat pelloilla ja metsissä.

Uuden kasvun luomi­seksi meidän on turvat­tava talou­del­li­set edel­ly­tyk­set maata­lous­e­lin­kei­non ja maaseu­dun kehit­tä­mi­selle. Viime helmi­kuussa saavu­timme sovun EU-johta­jien kesken EU:n tulo­jen ja meno­jen koko­nais­mää­rästä vuosille 2014?2020. Vaikka EU-budjetti onkin vain noin prosen­tin verran EU-maiden koko­nais­tuo­tan­non arvosta seit­se­män vuoden kaudella, on kyse silti noin 1 000 miljar­din euron jaka­mi­sesta yhtei­sestä EU-kassasta eri kohtei­siin. Jäsen­mai­den erilais­ten tavoit­tei­den ja Euroo­pan talous­ti­lan­teen takia neuvot­te­lut olivat vaikeat.

Suomella oli rahoi­tus­ke­hys­neu­vot­te­luissa kaksi keskeistä tavoi­tetta. Ensiksi, suhteel­li­sen vara­kas Suomi ei saa joutua EU:ssa verrok­ki­mai­taan huonom­paan asemaan netto­mak­sussa eli jäsen­mak­su­jen ja meille palau­tu­vien tulo­jen erotuk­sessa. Toiseksi, Suomen saaman maata­lou­den ja maaseu­dun kehit­tä­mi­sen EU-rahoi­tuk­sen tulee säilyä vakaana. Onnis­tuimme tavoit­teis­samme hyvin, sillä samalla kun EU-budje­tin ja netto­mak­summe kasvu saatiin taitet­tua, Suomen osuus EU:n maaseu­tu­ra­hoista jopa kasvaa jatkossa. Saamme maata­lou­teen ja maaseu­dun kehit­tä­mi­seen EU-rahoi­tusta yhtä paljon kuin tällä­kin kaudella. Esimer­kiksi Tanska valitsi taktiik­kansa toisin ja se menet­tää maata­lou­den EU-rahoi­tuk­sessa sen, mitä se toisaalla hyötyy saama­naan jäsen­mak­su­hel­po­tuk­sena.

EU-tason rahoi­tus­pää­tös­ten jälkeen seuraava vaihe oli saada aikaan sopu eri sekto­rei­den lain­sää­dän­nöstä, muun muassa tule­van EU-maata­lous­po­li­tii­kan sisäl­löstä. Tässä onnis­tut­tiin kesä­kuun lopulla, kun maata­lous­mi­nis­te­rit sopi­vat päälin­jauk­sista yhdessä Euroo­pan parla­men­tin ja komis­sion kanssa. Suomi menes­tyi pitkään jatku­neen ja tehok­kaan valmis­te­lu­työnsä ansiosta näis­sä­kin neuvot­te­luissa hyvin. Jatkossa EU:n suorista tuista voidaan käyt­tää nykyistä suurempi osuus esimer­kiksi maidon ja naudan­li­han tuotan­non tuke­mi­seen. Tämä on erityi­sen tärkeä ratkaisu Suomelle korkei­den tuotan­to­kus­tan­nus­ten takia. Ratkai­sussa myös huomioi­tiin Suomen tuotanto-olosuh­tei­den erityis­piir­teet.

Seuraava maata­lou­del­lemme tärkeä neuvot­te­lu­vaihe EU-tasolla on Etelä-Suomen kansal­lis­ten tukien jatko kulu­van vuoden jälkeen. Nykyi­nen 141-tuki­kausi on päät­ty­mässä ja komis­siolla on valta hyväk­syä tai hylätä kansal­lis­ten tukien käytön jatko. Kansal­li­sen141-tuen perus­teita onkin tuotu jo pitkään esille eri tason keskus­te­luissa Suomen ja komis­sion välillä. Olen juuri lähet­tä­nyt komis­sion puheen­joh­taja Barro­solle kirjeen, jossa koros­tan aiem­pien tapaa­mis­temme tavoin tämän kysy­myk­sen tärkeyttä Etelä-Suomen maata­lou­delle ja koko Suomelle. On ehdot­to­man tärkeää, että koko komis­sio ymmär­tää asian merki­tyk­sen Suomelle. Tavoit­tee­namme on saada aikaan koko­nais­rat­kaisu, joka säilyt­tää elin­voi­mai­sen maata­lou­den koko maassa ja antaa vahvan perus­tan tule­valle biota­lou­den kasvulle ja maaseu­tua­luei­den menes­ty­mi­selle.

_​_​_​_​_​

Julkaistu Turun sano­missa 3.9.2013

Lisää sisältöä samassa kategoriassa