Kansain­vä­li­nen Suomi tuot­taa turval­li­suutta ja vakautta

Julkaistu: 08.07.2020

Tilan­ne­kuva

Maail­man­po­li­tiikka on koro­na­krii­sin seurauk­sena muut­tu­nut epäva­kaam­maksi, suur­val­ta­kil­pailu on lisään­ty­nyt ja kansain­vä­li­sen sään­tö­pe­rus­tei­sen järjes­tel­män uskot­ta­vuus on horju­nut, vaikka olemme nähneet vasta koro­na­krii­sin ensim­mäis­ten kuukausien aiheut­ta­mia seurauk­sia. Krii­sistä selviä­mi­nen ja sen nega­tii­vis­ten vaiku­tus­ten torju­mi­nen edel­lyt­tää aktii­vi­sia toimen­pi­teitä ja johta­juutta koti­maassa ja kansain­vä­li­sesti.

Koro­na­krii­sin on reagoitu ymmär­ret­tä­vistä syistä kansal­lis­val­tio­läh­töi­sesti. Tämän seurauk­sena globa­li­saa­tio­ke­hi­tys on hidas­tu­nut, mutta toisaalta täydel­listä irti­kyt­ken­tää ei tule tapah­tu­maan. Pienenä ja monia­lai­sesti verkot­tu­neena valtiona Suomi on erityi­sen riip­pu­vai­nen yhteis­työn edel­ly­tyk­sistä. Tästä syystä meidän tulee tark­kaan pohtia, miten sitä on mahdol­lista jatkaa ja kehit­tää raken­ta­vasti.

Pienenä ja monia­lai­sesti verkot­tu­neena valtiona Suomi on erityi­sen riip­pu­vai­nen yhteis­työn edel­ly­tyk­sistä.

Koro­na­kriisi on muut­ta­nut monia asioita, emmekä varmasti vielä osaa täysin arvioida loppu­tu­losta. On kuiten­kin syytä huomioida, ettei pande­mia poista tai muuta kaik­kea. Tämä pätee esimer­kiksi Suomen soti­laal­li­seen toimin­taym­pä­ris­töön, jossa vaikut­ta­vat edel­leen samat voima­lin­jat. Suomi sijait­see geostra­te­gi­sesti merkit­tä­vällä alueella, johon kansain­vä­li­set jännit­teet heijas­tu­vat. Merk­kejä näiden jännit­tei­den katoa­mi­sesta ei ole näkö­pii­rissä. Samaan aikaan tärkein turval­li­suus­po­liit­ti­nen yhtei­sömme Euroo­pan unioni käy läpi krii­siä. Perin­teis­ten uhka­ku­vien rinnalle on nous­sut uusia haas­teita. Koro­na­kriisi ei ole toisaalta tehnyt perin­tei­sem­mistä uhka­ku­vista vanhen­tu­neita, vaan voimis­ta­nut jo aiem­min vallalla olleita nega­tii­vi­sia kehi­tys­kul­kuja.

Tässä suhteessa kansal­li­nen puolus­tus­kyky ja kansain­vä­li­nen puolus­tusyh­teis­työ ovat avai­na­se­massa. Samalla pande­mia on osoit­ta­nut enna­koi­mi­sen, huol­to­var­muu­den ja krii­si­va­rau­tu­mi­sen tärkey­den, kuten lääkin­näl­lis­ten väli­nei­den hank­ki­mi­seen liit­ty­vät ongel­mat ovat havain­nol­lis­ta­neet.

EU: Yhte­näi­nen ja toimin­ta­ky­kyi­nen globaali toimija

EU:n toimet jäivät koro­na­krii­sin alku­vai­heessa kansal­lis­ten toimien varjoon. Yhteis­kun­nal­li­set, talou­del­li­set ja arvo­poh­jai­set erot sekä jako­lin­jat EU-maiden välillä ovat kasva­neet. EU ei alkuun onnis­tu­nut tule­maan oikea-aikai­sesti jäsen­mai­densa avuksi ja moni EU-maa ehti kään­tyä ulko­puo­lis­ten taho­jen puoleen. Nämä seikat ovat vahin­goit­ta­neet luot­ta­musta EU:n toimin­ta­ky­kyyn sekä yhte­näi­syy­teen. Vaikeuk­sista huoli­matta EU:lla on ollut myös onnis­tu­mi­sia. Erityi­sen tärkeitä ovat olleet jäsen­mai­den toteut­ta­mat rahti­lii­ken­teen turvaa­vat järjes­te­lyt sekä lääkin­näl­lis­ten väli­nei­den yhteis­han­kin­nat, joihin osal­lis­tu­mi­sessa Mari­nin halli­tus epäon­nis­tui. Soli­daa­ri­suu­den suhteen on paran­net­ta­vaa.

Koro­na­kriisi on osoi­tus nyky­ai­kais­ten krii­sien moniu­lot­tei­suu­desta, joiden hoita­mi­nen on merkit­tävä koetus geopo­liit­ti­sen Euroo­pan unio­nin uskot­ta­vuu­den kannalta. Koor­di­naa­tion ja soli­daa­ri­suu­den puute vahvis­taa kilpai­li­joi­den suhteel­lista asemaa ja mahdol­lis­taa kiilan lyömi­sen jäsen­mai­den väliin. Koro­na­krii­sin hyväk­si­käyt­tä­mi­sestä on useita esimerk­kejä, joista näky­vim­piin lukeu­tuu unio­nin kilpai­li­joi­den harjoit­tama laaja­mit­tai­nen disin­for­maa­tion levit­tä­mi­nen. EU tulee kohtaa­maan tule­vai­suu­dessa yhä enem­män tilan­teita, joissa EU-maat joutuu valit­se­maan puolensa. Asemoi­tu­mi­semme ei voi poiketa niistä arvoista, joita pidämme tärkeänä. EU:n tulisi noudat­taa johdon­mu­kaista poli­tiik­kaa koro­na­vi­ruk­sen kautta uusia muotoja saavassa suur­val­ta­kil­pai­lun leimaa­massa toimin­taym­pä­ris­tössä.

Mitä yhte­näi­sempi ja toimin­ta­kyi­sempi EU, sitä parem­min se kyke­nee otta­maan vahvem­man geopo­liit­ti­sen roolin voima­po­li­tii­kan aika­kau­tena.

Suomen kannalta on keskeistä hahmot­taa, mitä käyn­nissä oleva talou­del­li­nen, poliit­ti­nen ja sosi­aa­li­nen kriisi merkit­see Euroo­pan unio­nin tule­vai­suu­delle. Suomen tulisi harjoit­taa pitkä­jän­teistä suun­ni­tel­mal­li­suutta ja määrä­tie­toista edun­val­von­taa. Meidän on asetet­tava konkreet­ti­sia tavoit­teita kehit­tä­mi­selle. Erityi­sesti Lissa­bo­nin sopi­muk­sen avun­an­to­lausek­keen sisäl­töä ja toimin­ta­lin­joja on syytä selkeyt­tää ja harjoi­tella EU:n uskot­ta­van reagoin­ti­ky­vyn vahvis­ta­mi­seksi.

EU:n yhte­näi­syys on suoraan yhtey­dessä EU:n globaa­lin roolin kanssa: mitä yhte­näi­sempi ja toimin­ta­kyi­sempi EU, sitä parem­min se kyke­nee otta­maan vahvem­man geopo­liit­ti­sen roolin voima­po­li­tii­kan aika­kau­tena. EU:n tulee vahvis­taa päätök­sen­te­ko­aan, jotta sillä olisi toiveita nousta maail­man­po­liit­ti­seksi toimi­jaksi, joka voisi toimia vasta­pai­nona Kiinan ja Yhdys­val­tain kiris­ty­vissä jännit­teissä. EU:n tulee lisäksi ottaa kannet­ta­vak­seen sille kuulu­vaa arvo­joh­ta­juutta. Suomen on osal­taan edis­tet­tävä länsi­mai­sia demo­kraat­ti­sia arvoja niin EU:ssa kuin laajem­min kansain­vä­li­sesti.

EU on Suomen tärkein turval­li­suusyh­teisö. EU:sta ei toisaalta ole nähtä­vissä olevassa tule­vai­suu­dessa muodos­tu­massa puolus­tus­liit­toa eikä euroop­pa­lai­nen yhteis­työ korvaa Suomen kansal­lista puolus­tusta. EU ja Nato ovat tehtä­vän­ku­val­taan ja tarkoi­tuk­sel­taan erilai­sia järjes­töjä. Nato on jatkos­sa­kin Euroo­pan soti­laal­li­sesta maan­puo­lus­tuk­sesta huoleh­tiva orga­ni­saa­tio omille jäsen­mail­leen. Nato on osoit­ta­nut paik­kansa akuut­tiin koro­na­krii­siin vastaa­mi­sessa EU:ta kette­räm­min, josta on syytä ottaa oppia. EU:n piirissä tapah­tuva turval­li­suus- ja puolus­tusyh­teis­työ täyden­tää Natoa. Suomen tulee olla EU:n puolus­tusu­lot­tu­vuu­den kehit­tä­mi­sessä täysillä mukana, mutta yhteis­työ Naton kanssa on Suomelle jatkos­sa­kin korvaa­ma­tonta. Pitkällä aika­vä­lillä tulee myös olla valmis tarkas­te­le­maan EU:n ja Naton tehtä­vien yhdis­tä­mistä puolus­tus­asioissa.

Tran­sat­lant­ti­sen luot­ta­muk­sen palau­tus

Pidem­pään voimis­tu­neet tran­sat­lant­ti­sen suhtei­den kipu­koh­dat ja kiris­tyvä suur­valta-asetelma ovat osal­taan haas­ta­neet Euroo­pan ja Yhdys­val­to­jen perin­teistä liit­to­lai­suus­suh­detta. Saman­ai­kai­sesti Yhdys­val­lat on jatka­nut vetäy­ty­mis­tään globaa­lista johta­juu­desta, keskit­tyen omiin välit­tö­miin intres­sei­hinsä. Tämän seurauk­sena muut toimi­jat, kuten Kiina ja Venäjä, ovat pääs­seet hyödyn­tä­mään lisään­ty­nyttä liik­ku­ma­ti­laa. Marras­kuussa järjes­tet­tä­vät Yhdys­val­tain presi­den­tin­vaa­lit ovat merki­tyk­sel­tään keskei­set tran­sat­lant­tis­ten suhtei­den kehi­tyk­sen suhteen. Euroo­pan on jatkossa otet­tava entistä suurempi vastuu omasta turval­li­suu­des­taan. Suomen on pyrit­tävä vahvis­ta­maan euroop­pa­laista puolus­tusu­lot­tu­vuutta niin EU:ssa kuten myös kahden­vä­lis­ten suhtei­den kautta.

Marras­kuussa järjes­tet­tä­vät Yhdys­val­tain presi­den­tin­vaa­lit ovat merki­tyk­sel­tään keskei­set tran­sat­lant­tis­ten suhtei­den kehi­tyk­sen suhteen.

Tran­sat­lant­ti­sissa suhteissa on kiis­tat­to­mat haas­teensa. Yhdys­val­toja ja Euroop­paa yhdis­tä­vät kuiten­kin länti­set arvot kuten demo­kra­tia ja vapaus. Euroo­palla ja Yhdys­val­loilla on oman­lai­sensa kohta­lo­nyh­teys maail­man­his­to­riassa. Tämä yhteys on Suomel­le­kin merkit­tävä monella poli­tii­kan alueella ja sen heiken­ty­mi­nen olisi kaikille osapuo­lille haital­lista. Tässä kaikessa on kuiten­kin vuoro­vai­ku­tuk­sen ja keskus­te­lun - ei väli­ri­kon paikka. Suomen ja Yhdys­val­to­jen keski­näi­nen suhde on syvempi kuin koskaan aiem­min. Suomen tulee osoit­taa johta­juutta ja toimia aktii­vi­sesti yhtei­sym­mär­ryk­sen palaut­ta­mi­seksi EU:n ja Yhdys­val­to­jen välillä.

Vahvis­te­taan multi­la­te­ra­lis­mia

Kansain­vä­li­sen sään­tö­poh­jai­sen järjes­tyk­sen jo pidem­pään jatku­nut heik­ke­ne­mi­nen on Suomen kannalta huoles­tut­ta­vaa, sillä se on kaltai­sel­lemme pienelle maalle elinehto. YK on kansain­vä­li­sen monen­kes­ki­sen järjes­tel­män ja yhteis­työn kivi­jalka. YK:n toimin­ta­ky­vyn säilyt­tä­mi­nen ja vahvis­ta­mi­nen on prio­ri­teetti.

Kehit­ty­vissä maissa köyhyys ja epätasa-arvo ovat koro­na­krii­sin myötä kasva­neet, mahdol­li­suus koulun­käyn­tiin on enti­ses­tään vähen­ty­nyt ja samalla koro­na­vi­rus on vaati­nut päivästä päivään enem­män kuolo­nuh­reja. Koro­na­vi­ruk­sen jyllä­tessä jossain päin maail­maa, emme ole turvassa ja riski toisesta aallosta todel­li­nen. Suomen pitää kantaa oma globaali vastuunsa kehi­tys­ky­sy­myk­sissä, koskee se sitten ilmas­to­po­li­tiik­kaa taikka maail­man köyhim­pien autta­mista. Panos­ta­malla rauhan­vä­li­tyk­seen, tuke­malla kestä­vää kehi­tystä, teke­mällä ilmas­to­työtä, sekä lisää­mällä vakautta ja työtä kehit­ty­vissä maissa lisäämme myös omaa turval­li­suut­tamme.

Suomen pitää kantaa oma globaali vastuunsa kehi­tys­ky­sy­myk­sissä, koskee se sitten ilmas­to­po­li­tiik­kaa taikka maail­man köyhim­pien autta­mista.

Terro­ris­ti­sen toimin­nan houkut­te­le­vai­suus koro­na­krii­sin keskellä on eten­kin tietyissä Afri­kan maissa kasva­nut. Radi­ka­li­soi­tu­mi­nen on tren­dinä yleis­ty­nyt niin maail­malla kuin Suomes­sa­kin. Syrjäy­ty­neet nuoret vailla tule­vai­suu­den näky­miä ovat otol­li­sia uhreja terro­ris­ti­jär­jes­tö­jen värvää­jille. Terro­ris­min ja radi­ka­li­soi­tu­mi­sen torjunta tulisi näkyä Suomen kehi­tys- ja ulko­po­li­tii­kassa. Tieto­jen­vaih­toa eri EU-maiden viran­omais­ten välillä on lisät­tävä terro­ris­min ja muun rikol­li­suu­den torju­mi­sen tehos­ta­mi­seksi. EU:ssa on tiivis­tet­tävä polii­si­vi­ran­omais­ten ja oikeus­lai­tos­ten yhteis­työtä epäi­ly­jen löytä­mi­seksi ja syyl­lis­ten kiin­ni­saa­mi­seksi sekä tehos­tet­tava tarkas­tuk­sia ulko­ra­joil­laan.

Suomen ja EU:n tulee myös tiivis­tää yhteis­työtä Afri­kan maiden kanssa. Se tarkoit­taa lisää kehi­ty­syh­teis­työtä, krii­sin­hal­lin­taa, yksi­tyi­siä inves­toin­teja, kaup­paa ja ylipää­tään kahden­vä­listä yhteis­työtä.

Aseval­von­ta­so­pi­mus­ten purkau­tu­mi­nen ja aseva­rus­te­lun kiih­ty­mi­nen yhdessä suur­val­to­jen jännit­tei­den lisään­ty­mi­sen kanssa on huoles­tut­tava kehi­tys­suunta. Suomen on edis­tet­tävä keskeis­ten aseval­von­ta­so­pi­mus­ten toimeen­pa­noa, päivit­tä­mistä ja laajen­ta­mista.

Koro­na­kriisi on vaikeut­ta­nut rauhan­tur­vaa­mista ja krii­sin­hal­lin­taa maail­malla. Kansain­vä­li­sessä krii­sin­hal­lin­nassa tarvi­taan vastuun­kan­ta­jia ja pitkä­jän­teistä poliit­tista tahtoa yhteis­työ­hön. Käytän­nössä tämä tarkoit­taa suurem­paa panos­tusta operaa­tioi­hin ja selkeäm­pää visiota Suomen rauhan­tur­vaa­mi­sen ja krii­sin­hal­lin­nan tule­vai­suu­desta. Krii­sin­hal­lin­tao­pe­raa­tioi­hin osal­lis­tu­mi­nen on ollut Suomelle luon­tai­nen ulko- ja turval­li­suus­po­li­tii­kan osaa­mi­sa­lue, jota tulee kehit­tää enti­ses­tään. Krii­sin­hal­linta vahvis­taa myös kansal­lista puolus­tus­tamme. Suomen tulee vahvis­taa soti­laal­li­sen krii­sin­hal­lin­nan vaikut­ta­vuutta laadul­li­sesti ja määräl­li­sesti keskit­tyen vaati­vaa osaa­mista edel­lyt­tä­viin operaa­tioi­hin.

Pohjois­maista yhteis­työtä syven­net­tävä

Suomi on osa pohjois­maista arvo- ja turval­li­suusyh­tei­söä. Sekä Koro­na­krii­sin aikana pohjois­mai­nen yhteis­työ on kuiten­kin ollut vähäistä ja naapu­rus­tomme on pääty­nyt erilai­siin torjun­ta­stra­te­gioi­hin. Pohjois­mai­den neuvosto hyväk­syi noin vuosi sitten yhteis­kun­ta­tur­val­li­suus­stra­te­gian, jossa perään­kuu­lu­te­taan parem­paa pohjois­mai­sen koko­nais­tur­val­li­suu­den koor­di­noin­tia. Tätä Suomen on edis­tet­tävä. Suomen tulisi kaikin keinoin edis­tää pohjois­mai­sia ratkai­suja niin koko­nais­tur­val­li­suu­den kuin muiden sekto­rei­den saralla hyödyn­tä­mällä jo olemassa olevia insti­tuu­tioita, kuten Pohjois­mai­den minis­te­ri­neu­vos­toa.

Yhteis­kun­nan krii­sin­kes­tä­vyys kuntoon

Koro­na­kriisi ja sen jälki­hoito tarjoa­vat monen­lai­sia mahdol­li­suuk­sia hybri­di­vai­kut­ta­mi­seen mm. talou­del­lis­ten, poliit­tis­ten ja tervey­del­lis­ten riip­pu­vuus­suh­tei­den luomi­sen, propa­gan­dan ja disin­for­maa­tion levit­tä­mi­sen sekä kyber­vai­kut­ta­mi­sen kautta. Yhteis­kun­nan varau­tu­mis­ky­kyä on vahvis­tet­tava hybridi- ja kybe­ruh­kien varalta. Suomella on varau­tu­mi­s­asioissa konkreet­tista osaa­mista, jota tulisi kehit­tää vuoro­pu­he­lussa muiden maiden kanssa. Koro­na­krii­sistä on otet­tava opiksi ja huol­to­var­muus­jär­jes­tel­mää tulee kehit­tää ja vahvis­taa. Suomen tulee varau­tua uusiin uhkiin koko yhteis­kun­nan laajui­sesti koko­nais­tur­val­li­suu­den peri­aat­tei­den mukai­sesti.

Suomi ei voi lykätä tai supis­taa hävit­tä­jä­han­kin­toja vaan on edet­tävä suori­tus­kyky edellä.

Koro­na­kriisi on osoit­ta­nut toimi­van krii­si­joh­ta­mi­sen elin­tär­keän merki­tyk­sen yhteis­kun­tamme turvaa­mi­sessa. Voimme hyvällä syyllä olet­taa, että suoma­lai­nen yhteis­kunta tulee jatkos­sa­kin kohtaa­maan odot­ta­mat­to­mia häiriö- ja uhka­ti­lan­teita, joihin vastaa­mi­nen edel­lyt­tää nykyis­tä­kin nopeam­pia ja jous­ta­vam­pia toimen­pi­teitä. Koro­na­kriisi paljasti eri hallin­no­na­lo­jemme koor­di­noi­dun yhteis­toi­min­nan puut­teita. Huol­to­var­muu­temme raken­teet on päivi­tet­tävä ja krii­sia­jan johta­mis­jär­jes­tel­mää tulee selkeyt­tää.

Suomi ei voi lykätä tai supis­taa hävit­tä­jä­han­kin­toja vaan on edet­tävä suori­tus­kyky edellä. Pois­tu­vat suori­tus­ky­vyt tulee korvata täysi­mää­räi­sesti ottaen huomioon toimin­taym­pä­ris­tös­sämme tapah­tu­van asejär­jes­tel­mien kehi­tyk­sen. Uskot­ta­vasta maan­puo­lus­tuk­sesta on huoleh­dit­tava kaikissa tilan­teissa. Hankinta vahvis­taa Suomen asemaa krii­sien ennal­taeh­käi­syn lisäksi myös kyvyk­käänä ja uskot­ta­vana puolus­tus­po­liit­ti­sena toimi­jana kansain­vä­li­sissä yhteyk­sissä.

Johto­pää­tös

Emme saa käper­tyä itseemme krii­sin seurauk­sena. Vaikka pande­mian torjunta edel­lyt­tää pitkälti kansal­lis­val­tioi­den sisäi­siä terveys­po­liit­ti­sia toimia, sillä on myös kansain­vä­lis­po­liit­ti­nen ulot­tu­vuu­tensa. Monen­vä­li­nen yhteis­työ ja koor­di­naa­tio ovat keskei­siä keinoja moder­nien yhteis­kun­tien kohtaa­mien uhkien voit­ta­mi­seksi, joista vihe­liäi­nen koro­na­pan­de­mia ei suin­kaan tule olemaan ainoa. Tämän sisäis­tä­mi­nen auttaisi yhteen­so­vit­ta­maan ja vahvis­ta­maan turval­li­suut­tamme Suomessa ja kansain­vä­li­sesti.

Kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryhmä 8.7.2020