Evästeasetukset Verkkosivumme käyttää välttämättömiä evästeitä, jotta sivut toimivat ja kokemuksesi olisi vieläkin makeampi. Voit lukea lisää käyttämistämme evästeistä ja hallita asetuksiasi evästeasetussivulla. You can read more about them use and control their settings.
Kokoomus.fi / Julkaisut / Politiikka / Työ / Kannan­otto: Tule­vai­suu­den sosi­aa­li­turva

Kannan­otto: Tule­vai­suu­den sosi­aa­li­turva

Julkaistu:

Hyväk­sytty puolue­ko­kouk­sessa  2018

Tule­vai­suu­den sosi­aa­li­turva

Kokoo­muk­sen näke­mys perus­tur­van uudis­ta­mi­sesta

Sosi­aa­li­tur­van uudis­ta­mis­tar­peesta vallit­see suoma­lai­sessa yhteis­kun­nassa laaja yksi­mie­li­syys. Seuraa­van halli­tuk­sen keskei­nen tehtävä on sosi­aa­li­tur­van perus­teel­li­nen uudis­ta­mi­nen. Tässä puolue­ko­kous­asia­kir­jassa arvioi­daan sosi­aa­li­tur­van uudis­ta­mis­tar­peita ja uudis­ta­mi­seen liit­ty­viä haas­teita. Asia­kir­jassa tuodaan selkeästi ja huolel­li­sesti esille kokoo­muk­sen tavoit­teet ja arvo­va­lin­nat uudis­tuk­sen osalta. Keskei­siin haas­tei­siin esite­tään kokoo­mus­lai­nen ratkaisu perus­tur­van uudis­tava vastik­keel­li­nen yleis­tuki.

Nyky­so­si­aa­li­turva kaipaa päivi­tystä

Perus­tus­lain mukaan julki­sen vallan tulee turvata vält­tä­mä­tön toimeen­tulo ja huolen­pito jokai­selle, joka ei kykene itse hank­ki­maan ihmi­sar­voi­sen elämän edel­lyt­tä­mää turvaa. Jokai­selle tulee myös taata oikeus perus­toi­meen­tu­lon turvaan työt­tö­myy­den, sairau­den, työky­vyt­tö­myy­den ja vanhuu­den aikana sekä lapsen synty­män ja huol­ta­jan mene­tyk­sen perus­teella.

Kokoo­mus on huolis­saan suoma­lai­sesta perus­tur­vasta. Toimiva perus­turva on tasa-arvoi­sen yhteis­kun­nan tuki­pi­lari. Se on meidän jokai­sen yhtei­nen vakuu­tus elämän odot­ta­mat­to­mien ja ei-toivot­tu­jen tapah­tu­mien ja tilan­tei­den varalle. Taval­li­sesti sosi­aa­li­tur­vasta puhut­taessa erote­taan usein ensi­si­jai­nen perus­turva ja viime­si­jai­nen vähim­mäis­turva. Joskus perus­tur­vasta puhut­taessa viita­taan kaik­kiin etuuk­siin, jotka eivät ole ansio­si­don­nai­sia. Myös erilai­set palve­lut ja muut korvauk­set katso­taan usein osaksi perus­tur­va­jär­jes­tel­män koko­nai­suutta.

Euroo­pan neuvos­ton sosi­aa­lis­ten oikeuk­sien komi­tea ja Tervey­den ja hyvin­voin­nin laitos (THL) ovat arvioin­ti­ra­por­teis­saan toden­neet suoma­lai­sen perus­tur­van riit­tä­mät­tö­mäksi. Raport­tien vies­tiä on tulkittu julki­sessa keskus­te­lussa kuiten­kin usein väärin johtuen juuri erilai­sista perus­tur­van määri­tel­mistä. THL:n rapor­tin mukaan vuonna 2015 jokai­nen perus­tur­van varassa elävä ja tavan­omai­sen suuruista vuokraa maksava koti­ta­lous olisi lasken­nal­li­sesti ollut oikeu­tettu toimeen­tu­lo­tu­keen lukuun otta­matta eläke­läis­ta­louk­sia. Tämä johtaa nurin­ku­ri­seen tilan­tee­seen, jossa ensi­si­jai­seksi tarkoi­tettu perus­turva takaa heikom­man toimeen­tu­lon kuin viime­si­jai­seksi tarkoi­tettu vähim­mäis­turva.

Perus­tur­van puut­teita joudu­taan siis täyden­tä­mään usein pitkä­ai­kai­sesti ja laajasti perus­toi­meen­tu­lo­tuella, joka on vastoin tuen alku­pe­räistä tarkoi­tusta auttaa tila­päi­sissä talou­del­li­sissa vaikeuk­sissa. Tukea ei ole alku­pe­rin­kään suun­ni­teltu esimer­kiksi korvaa­maan vähim­mäis­mää­räi­sen työt­tö­myys­tur­van varassa elävän vuokra­me­noja pitkä­ai­kai­sesti. Toimeen­tu­lo­tuesta onkin muodos­tu­nut erään­lai­nen auto­maat­ti­nen ja passi­voiva takuu­tu­lo­loukku. Varsin­kin kasvu­kes­kuk­sissa, joissa tuki korvaa kalliit asumis­me­not tiet­tyyn rajaan asti koko­naan, on lyhy­tai­kai­sen­kin työn vastaa­not­ta­mi­sen kannus­ti­met hyvin pienet. Suojaosa ja tuen sovit­telu työtu­lo­jen kanssa eivät koske toimeen­tu­lo­tu­kea, vaan pienet ansio­tu­lot otetaan huomioon jäykem­män ansio­tu­lo­vä­hen­nyk­sen kautta.

Sosi­aa­li­tur­vamme kaipaa pikai­sesti uudis­tusta. Nykyi­nen järjes­tel­mämme on raken­nettu vuosi­kym­men­ten aikana pala palalta. Tavoite on ollut hyvä: auttaa ja tukea heikom­massa asemassa olevia. Malli ei enää kuiten­kaan palvele tarkoi­tuk­sen­mu­kai­sella tavalla alku­pe­räistä tavoi­tetta. Siitä on tullut moni­mut­kai­nen, moni­ta­soi­nen ja byro­kraat­ti­nen tilk­ku­täkki. Vaikeat haku­pro­ses­sit, eri tukien pääl­lek­käi­syy­det, sään­tö­tul­kin­nat sekä poik­keuk­sel­li­set elämän­ti­lan­teet jättä­vät turvaan myös aukkoja tai johta­vat sosi­aa­li­tur­van alikäyt­töön. Sosi­aa­li­tur­vaa tulee yksin­ker­tais­taa ja selkeyt­tää.

Erityi­sen ongel­mal­lista on, että jo pienen­kin lisä­työ­tu­lon seurauk­sena tuen maksa­tus voi viiväs­tyä tai leik­kaan­tua nopeasti, mikä ei kannusta otta­maan lyhy­tai­kaista työtä vastaan. Ei ole työt­tö­män, vaan järjes­tel­män muodos­ta­mien kannus­tin­louk­ku­jen vika, jos työn teke­mi­seen ja vastaa­not­ta­mi­seen ei ole kannus­teita. Kannus­tin­louk­kuja on vähen­net­tävä ja työn teke­mi­sestä on tehtä­vää nykyistä kannat­ta­vam­paa.

Sosi­aa­li­tur­van roolina on perin­tei­sesti nähty vain yksi­lön vähim­mäis­toi­meen­tu­lon turvaa­mi­nen sekä tuloe­ro­jen tasaa­mi­nen yksi­löi­den välillä ja toisaalta yksi­lön elämän­kaa­ren sisällä. Digi­ta­li­saa­tion, robo­ti­saa­tion ja teko­ä­lyn kehi­tyk­sen vauh­dit­tama työn murros haas­taa näke­mään sosi­aa­li­tur­van perin­teistä määri­tel­määnsä laajem­min. Nyky­so­si­aa­li­tur­van jäykkä jaot­telu työl­li­siin ja työt­tö­miin ei vastaa muut­tu­van työelä­män tarpeita. Sosi­aa­li­tur­van tulisi toimia yhä vahvem­min työn ja turvan jous­ta­vana yhdis­tä­jänä, joka kannus­taa ihmi­siä myös satun­nai­siin ja mata­lam­min palkat­tui­hin töihin täyden työt­tö­myy­den sijaan.

Digi­taa­li­nen muutos haas­taa myös tuen hake­mi­sen ja hake­mus­ten käsit­te­lyn proses­seja. Vuoden 2019 alusta käyt­töö­no­tet­tava kansal­li­nen tulo­re­kis­teri mahdol­lis­taa reaa­liai­kai­sen tulos­eu­ran­nan. Rekis­te­riä raken­ne­taan ensi­si­jai­sesti vero­tuk­sen tarpei­siin, mutta se avaa myös aivan uuden­la­sia mahdol­li­suuk­sia sosi­aa­li­tur­va­jär­jes­tel­män kehit­tä­mi­selle.

Edellä luetel­lut ongel­mat näky­vät karulla tavalla Suomen muita Pohjois­maita selvästi alhai­sem­pana työl­li­syy­tenä ja korkeam­pana raken­teel­li­sena työt­tö­myy­tenä. Tilanne on mahdo­ton julki­sen talou­den ja hyvin­voin­ti­pal­ve­lui­den kestä­vän rahoi­tuk­sen näkö­kul­masta, mutta kohtuut­to­mim­min nyky­jär­jes­tel­män ongel­mat kosket­ta­vat niitä yksit­täi­siä henki­löitä, jotka passi­voiva nyky­jär­jes­tel­mämme on syrjäyt­tä­nyt työelä­mästä ja työmark­ki­noilta. Sosi­aa­li­tur­van uudis­ta­mista tarvi­taan kipeästi ratkai­se­maan työmark­ki­noi­den kohtaanto-ongel­maa.

Miksi uudis­ta­mi­nen on vaikeaa?

Miksi sosi­aa­li­tur­va­uu­dis­tusta ei olla saatu jo toteu­tet­tua, vaikka kaikki edus­kun­ta­puo­lu­eet ovat ilmais­seet tarpeen uudis­tuk­selle? Tavoit­teista vallit­see­kin laaja yhtei­sym­mär­rys: perus­tur­vasta halu­taan nykyistä selkeäm­pää sekä kannus­ta­vam­paa, ja sitä halu­taan vahvis­taa suhteessa viime­si­jai­seen vähim­mäis­tur­vaan. Uudis­tuk­sen vaikeu­det piile­vät­kin keske­nään vastak­kais­ten tavoit­tei­den yhteen­so­vit­ta­mi­sessa sekä järjes­tel­män kustan­nuk­sissa.

Uudis­tuk­sen keskei­sin ratkais­tava kysy­mys liit­tyy työn­teon kannus­tei­den ja pohjois­mai­sen suhteel­li­sen korkealla tasolla olevan sosi­aa­li­tur­van yhteen­so­vit­ta­mi­seen. Pienempi perus­turva kannus­taisi työte­koon, mutta lisäisi myös monella toimeen­tu­lon ongel­mia ja johtaisi sosi­aa­lis­ten ongel­mien syve­ne­mi­seen. Nykyistä korkeampi tuki taas torjuisi köyhyyttä, mutta toisaalta passi­voisi ja vähen­täisi kannus­ti­mia työn­te­koon. Kannus­ti­met tehdä mata­lam­min palkat­tuja töitä laski­si­vat, kun suun­nil­leen saman raha­sum­man saisi käteen myös teke­mättä töitä. Tämä lisäisi riskiä työt­tö­myy­den pitkit­ty­mi­seen ja syrjäy­ty­mi­seen. Pahim­massa vaarassa olisi­vat esimer­kiksi koulut­tau­tu­mat­to­mat nuoret ja maahan­muut­ta­jat sekä muut väes­tö­ryh­mät, joiden työmark­kina-asema olisi heikko.

Julki­suu­dessa on esitelty erilai­sia sosi­aa­li­tur­va­mal­leja, joissa työn­teon ja työn vastaa­not­ta­mi­sen väite­tään olevan aina kannat­ta­vaa. Sekä vastik­kee­tonta perus­tu­loa että nega­tii­vista tulo­ve­roa, jotka ovat käytän­nössä pienistä eroista huoli­matta loppu­tu­lok­sen näkö­kul­masta ja yleis­pe­ri­aat­teil­taan saman­lai­sia ratkai­suja, on tarjottu ihme­lääk­keeksi kannus­tin­louk­kui­hin.

Kokoo­muk­sen esit­tämä vastik­keel­li­nen yleis­tuki […] laskee ”perus­tu­lo­mai­sesti” eli tasai­sesti työtu­lo­jen nous­tessa [ja yhdis­tää] toimeen­tu­lo­tuen, työmark­ki­na­tuen, perus­päi­vä­ra­han sekä ylei­sen asumis­tuen.

Jotta työn­teko olisi aina kannat­ta­vaa, tulisi työl­li­senä olemi­sen olla kaikissa tapauk­sissa talou­del­lis­ten kannus­ti­mien näkö­kul­masta työt­tö­myyttä houkut­te­le­vam­paa. Kaikki kannus­ti­non­gel­mat tiivis­ty­vät viime kädessä jokai­sen yksi­lön arvioin­tiin omasta tilan­teesta työt­tö­myy­den ja työn­teon välillä. Jos vapaa-ajasta luopu­mi­nen nostaa käteen jäävää tuloa vain muuta­malla eurolla, ei työn hake­mi­selle tai teke­mi­selle ole riit­tä­viä kannus­ti­mia. Kun työn­teon kannus­ti­mia tarkas­tel­laan, kiin­nit­tyy huomio erityi­sesti kahteen valin­taan. Ensin­nä­kin työt­tö­män on arvioi­tava, että kannat­taako hänen ylipää­tään osal­lis­tua työmark­ki­noille. Toinen valinta liit­tyy siihen, kuinka paljon henkilö haluaa tehdä töitä.

Työl­lis­ty­mis­ve­roaste on tunnus­luku, joka yksin­ker­tais­tet­tuna kuvaa summaa, jonka työtön menet­tää työl­lis­tyes­sään. Jos työl­lis­ty­mis­ve­roaste on esimer­kiksi 80 prosent­tia, menet­tää henkilö työl­lis­tyes­sään tietyllä palkalla 80 prosent­tia tulo­jen lisäyk­sestä kiris­ty­neen vero­tuk­sen ja sosi­aa­li­tur­van tulo­har­kin­nan vuoksi. Työl­lis­ty­mis­ve­roaste kuvas­taa siis työl­lis­ty­mi­sen kannus­ta­vuutta.

Efek­tii­vi­nen margi­naa­li­ve­roaste taas kuvaa sitä osuutta työllä ansai­tusta lisäeu­rosta, jota henkilö ei saa itsel­leen vero­jen kiris­ty­mi­sen ja sosi­aa­li­tur­van piene­mi­sen myötä. Esimer­kiksi 60 prosen­tin efek­tii­vi­nen margi­naa­li­ve­roaste tarkoit­taa, että seuraava tienattu euro nostaa käytössä olevia tuloja 40 sentillä. Pienempi efek­tii­vi­nen margi­naa­li­ve­roaste tarkoit­taa siis parem­pia työn­teon kannus­ti­mia, mutta myös suurem­pia sosi­aa­li­tur­van kustan­nuk­sia. Efek­tii­vi­nen margi­naa­li­ve­roaste kuvas­taa kannus­tinta lisätä työs­ken­te­lyä.

Työt­tö­myys­tur­van 300 euron suojaosa on hyvä esimerkki tarkas­tella työn­teon kannus­ta­vuutta. Jos henkilö saa työt­tö­myys­tur­vaa ja ottaa vastaan yhden 300 euron työkei­kan kuukau­dessa, hänen työl­lis­ty­mis­ve­roas­teensa on käytän­nössä olema­ton. Hän saa pitää ansai­tun summan ilman, että työt­tö­myys­kor­vaus laskee. Jos henkilö taas päät­täisi lisätä hieman työn­te­koa, tulot meni­si­vät yli suoja-osan ja ylime­ne­vän osan saisi sovi­tel­tuna. Tässä tapauk­sessa efek­tii­vi­nen margi­naa­li­ve­roaste olisi korkea, mikä ei kannus­taisi lisää­mään työn­te­koa. Esimerkki kuvas­taa hyvin kannus­tin­louk­ku­jen purka­mi­sen haas­teel­li­suutta. Kun yhtä kannus­tin­louk­kua saadaan helpo­tet­tua, siir­tyy loukku taval­li­sesti vain uuteen paik­kaan.

Käytän­nössä kannus­tin­louk­ku­jen pois­ta­mi­nen tarkoit­taisi siis sitä, että realis­ti­sen vastik­keet­to­man perus­tu­lon tai nega­tii­vi­sen tulo­ve­ron tulisi olla huomat­ta­vasti nyky­tur­vaa alhai­sem­pia. Toinen, epärea­lis­ti­sempi vaih­toehto huoleh­tia työn­teon kannus­ti­mista, olisi hidas­taa tuen vähe­ne­mis­no­peutta ja ulot­taa sen vaiku­tus myös suhteel­li­sen korkeille tuloille. Efek­tii­vi­nen margi­naa­li­vero olisi tällöin pienempi eli lisä­työstä käteen jäävä osuus kasvaisi. Haas­teena olisi mallin kustan­nus­ten huomat­tava kasvu, joka vaatisi julki­sen talou­den kestä­vyy­den säilyt­tä­mi­seksi joko miljar­di­luo­kan leik­kauk­sia muualta tai veron­ko­ro­tuk­sia.

Univer­saa­lien ja vastik­keet­to­mien perus­tu­lon ja nega­tii­vi­sen tulo­ve­ron etuna on byro­kra­tian vähe­ne­mi­nen. Byro­kra­tian vähe­ne­mi­sen tuomat sääs­töt kulu­vat kuiten­kin hyvin nopeasti, jos tuki laaje­nee koske­maan uusia ryhmiä, kuten opis­ke­li­joita, ja korot­taa näiden ryhmien saamaa tukea suhteessa nyky­jär­jes­tel­mään. Univer­saa­lissa sosi­aa­li­tur­va­jär­jes­tel­mässä kaikki saisi­vat saman etuu­den auto­maat­ti­sesti olosuh­teista riip­pu­matta. Vasta­koh­tana on nyky­jär­jes­tel­män kaltai­nen syype­rus­tei­nen sosi­aa­li­turva, jossa oikeus sosi­aa­li­tur­vaan perus­tuu aina johon­kin tiet­tyyn yksi­löi­tyyn tarpee­seen, kuten työt­tö­myy­teen tai opis­ke­luun. Syype­rus­tei­nen sosi­aa­li­turva kohdis­taa tuet tarkem­min tukea tarvit­se­ville, mutta sen heik­kous on maksa­tuk­seen, hake­mi­seen ja seuran­taan liit­tyvä byro­kra­tia.

Yhtenä usein julki­sessa keskus­te­lussa unoh­tu­vana lisä­haas­teena on työtu­loja ja sosi­aa­li­tur­vaa yhdis­te­le­vissä malleissa kahteen suun­taan toimi­vat kannus­ti­met. Sama malli, joka kannus­taa työtöntä otta­maan vastaan osa-aika­työn, voi kannus­taa pieni­palk­kaista kokoai­kaista työn­te­ki­jää siir­ty­mään osa-aikai­seksi työn­te­ki­jäksi. Esimer­kiksi korkeat suojao­sat voivat vaikut­taa hyvin­kin haital­li­sesti pieni­palk­kais­ten kokoai­kais­ten työn­te­ki­jöi­den työn­teon kannus­ti­miin. Yleensä malleja arvioi­taessa keski­ty­tään kannus­tii­min vain työt­tö­män näkö­kul­masta, mutta sivuu­te­taan kannus­tin­vai­ku­tuk­set pieni­tu­loi­siin työl­li­siin. Tämä on myös yksi keskei­nen nykyi­sen perus­tu­lo­ko­kei­lun puute.

Kokoo­mus katsoo, että on rehel­listä ja vastuul­lista tuoda selkeästi esille sosi­aa­li­tur­van uudis­ta­mi­seen liit­ty­vät haas­teet sekä myön­tää, ettei näihin haas­tei­siin ole löydet­tä­vissä help­poa ihme­lää­kettä. Jos näin olisi, olisi uudis­tus toteu­tettu jo aikoja sitten. Ei ole yksin­ker­tai­sesti olemassa sosi­aa­li­tur­va­mal­lia, joka jolla­kin tempulla pois­taisi kaikki kannus­tin­lou­kut ja tekisi työn­teosta aina kannat­ta­vaa niin, ettei kenen­kään turva heik­ke­nisi tai sosi­aa­li­tur­van kustan­nuk­set kasvaisi merkit­tä­västi. Puolu­eet joutu­vat teke­mään kompro­mis­seja ja etsi­mään tasa­pai­noa erilais­ten risteä­vien tavoit­tei­den keskeltä. Siksi Kokoo­mus haluaa selkeästi ilmaista ja perus­tella uudis­tuk­sen taus­talla olevat arvo­va­lin­tansa sekä esitellä perus­teet omasta ratkai­su­mal­lista, joka tasa­pai­noi­lee edellä kuvat­tu­jen haas­tei­den keskellä.

Kokoo­muk­sen tavoit­teet ja arvo­va­lin­nat

Kokoo­mus katsoo, että tule­vai­suu­den sosi­aa­li­tur­van arvo­poh­jan tulee perus­tua vastik­keel­li­suu­den sekä syype­rus­tei­suu­den peri­aat­teille. Lisäksi sosi­aa­li­tur­van tulee olla pääsään­tönä yksi­lö­pe­rus­tei­nen, vaikka turva huomioi­si­kin esimer­kiksi asumis­ku­lu­jen osalta koti­ta­lou­den yhtei­siä menoja. Kokoo­mus pitää myös aivan keskei­senä tavoit­teena, että sosi­aa­li­tur­va­uu­dis­tus vähen­tää ja tasoit­taa kannus­tin­louk­kuja kannus­taen työn teke­mi­seen ja yrit­tä­jyy­teen. Uudis­tuk­sen on luotava edel­ly­tyk­set nostaa työl­li­syy­sas­teemme tasolle, jolla muut Pohjois­maat jo ovat. Vain työl­li­syy­den kasvun kautta voidaan pitää kiinni hyvin­voin­ti­pal­ve­lui­den kestä­västä rahoi­tuk­sesta ja turvata suoma­lais­ten hyvin­vointi.

Kokoo­mus haluaa, että työn ja sosi­aa­li­tur­van yhdis­tä­mi­sen tulee olla nykyistä jous­ta­vam­paa. Osa-aikais­ten ja lyhyt­kes­tois­ten töiden teke­mi­sen tulee aina olla kannat­ta­vam­paa täyden työt­tö­myy­den sijasta. Jokai­sen on ensi­si­jai­sesti tultava toimeen omalla työl­lään, mutta tarvit­taessa sosi­aa­li­tur­valla voidaan täyden­tää pieniä työtu­loja. Tärkeintä on, että jokai­nen tekee ja yrit­tää parhaansa osal­lis­tuen työmark­ki­noille mahdol­li­suuk­siensa mukaan. Järjes­tel­män tulee kannus­taa passii­vi­suu­den sijaan aina aktii­vi­suu­teen, työn­te­koon, osal­lis­tu­mi­seen ja itsensä kehit­tä­mi­seen. Kokoo­muk­selle on lisäksi tärkeää, että myös yksi­ny­rit­tä­jät, itsensä työl­lis­tä­jät ja free­lance­rit otetaan tietyin edel­ly­tyk­sin yhtei­sen perus­tur­van piiriin. Samalla on myös arvioi­tava turvan sovel­tu­vuutta muiden erityis­ryh­mien, kuten urhei­li­joi­den ja taitei­li­joi­den, toimeen­tu­lon turvaa­jaksi.

Suomi ja suoma­lai­set tarvit­se­vat sosi­aa­li­tur­van, joka on helposti ymmär­ret­tävä ja turvaa jatkos­sa­kin heikoim­massa asemassa olevien toimeen­tu­lon. Kokoo­muk­sen lähtö­koh­tana sosi­aa­li­tur­van uudis­ta­mi­sessa on pitää kiinni perus­tur­van ylei­sestä pohjois­mai­sesta suhteel­li­sen korkeasta tasosta. Tämä ei kuiten­kaan tarkoita sitä, ettei kenen­kään sosi­aa­li­turva laskisi uudis­tuk­sen myötä. Sosi­aa­li­tur­van uudis­ta­mi­sen pain­opis­teenä tulee olla työl­li­syy­den ja osal­li­suu­den kasvu sekä syrjäy­ty­mi­sen ja työt­tö­myy­den vähen­tä­mi­nen. Kokoo­mus ei tavoit­tele mallilla suoria sääs­töjä, mutta mallin kustan­nuk­sien tulee olla julki­sen talou­den ja suoma­lais­ten jo korkean koko­nais­ve­ro­ra­si­tuk­sen kannalta maltil­li­set. Mallin staat­ti­set kustan­nuk­set voivat kasvaa lyhyellä aika­vä­lillä, jos dynaa­mis­ten vaiku­tus­ten arvioi­daan olevan pidem­mällä aika­vä­lillä kestä­vyys­va­jeen kannalta posi­tii­vi­set.

Välit­tä­mi­nen ja kannus­ta­vuus ovat kokoo­muk­sen keskei­siä arvoja. Ne ovat myös arvot, jotka jaetaan suoma­lai­sessa yhteis­kun­nassa laajalti. Siksi on vält­tä­mä­töntä, että sosi­aa­li­tur­va­malli raken­ne­taan näiden arvo­jen pohjalta. Kokoo­muk­sen tavoite onkin paran­taa työn­teon kannus­ti­mia ilman, että tuki­ta­soa merkit­tä­västi muute­taan tai julki­sen talou­den kustan­nuk­sia huomat­ta­vasti lisä­tään. Jotta yhtälö on toteu­tet­ta­vissa, on sosi­aa­li­tur­van oltava vastik­keel­lista.

Vastik­keel­li­suus mahdol­lis­taa sosi­aa­li­tur­van säilyt­tä­mi­sen hyvällä pohjois­mai­sella tasolla ilman, että työn­teon kannus­ti­met merkit­tä­västi vähe­ni­si­vät. Vastik­keel­li­suutta tiuken­ta­malla on myös mahdol­lista tavoi­tella nyky­ta­soa parem­paa turvaa. Sosi­aa­li­tur­van vastik­keel­li­suus on siis keino raken­taa välit­tävä ja kannus­tava sosi­aa­li­tur­va­jär­jes­telmä. Vastik­keel­li­nen turva akti­voi ja ehkäi­see myös syrjäy­ty­mistä vastik­kee­tonta tukea tehok­kaam­min.

Kun kannus­tin­louk­kuja halu­taan purkaa, on yksi­lön tilan­teen työl­li­senä oltava houkut­te­le­vampi kuin työt­tö­mänä. Korkean sosi­aa­li­tur­van maissa tuloero työt­tö­män ja mata­la­palk­kai­sen työl­li­sen välillä on pieni. Pieni tuloero on työn­teon kannus­ti­mien näkö­kul­masta ongel­mal­li­nen, vaikka se on sosi­aa­li­sesta näkö­kul­masta perus­teltu. Tilanne helpot­tuisi, jos sosi­aa­li­tur­vaa alen­net­tai­siin, mutta tämä olisi vastoin pohjois­mai­sen hyvin­voin­tia­jat­te­lun perus­fun­da­ment­tia. Jos sekä korkeasta turvasta että työn­teon kannus­ti­mista halu­taan pitää kiinni, ainut mahdol­li­nen ratkaisu on tehdä sosi­aa­li­tur­vasta vastik­keel­lista ja aset­taa tiuk­ko­ja­kin ehtoja työt­tö­myys­tur­van saami­selle.

Työt­tö­män velvoit­tei­den ja akti­voin­nin tarkoi­tuk­sena on ensi­si­jai­sesti tukea työn­ha­kua ja paran­taa työl­lis­ty­mi­se­del­ly­tyk­siä, mutta myös kasvat­taa kannus­ti­mia ottaa työtä vastaan. Terveen ja työky­kyi­sen työt­tö­män tulee ensi­si­jai­sesti käyt­tää työai­kaa vastaava aikansa työn­ha­kuun, työl­li­syys­mah­dol­li­suuk­siensa paran­ta­mi­seen tai lyhy­tai­kai­seen työs­ken­te­lyyn. Suoma­lai­sessa keskus­te­lussa työt­tö­mien akti­vointi on leimattu työt­tö­mien kiusaa­mi­seksi. Muissa Pohjois­maissa sosi­aa­li­tur­vaan liit­ty­vät aktii­vi­suuseh­dot ovat huomat­ta­vasti Suomea tiukem­mat. Maissa on hyväk­sytty tosia­sia, että korkeata työl­li­syyttä ja korkeaa sosi­aa­li­tur­vaa ei voida saavut­taa ilman tiuk­kaa aktii­vi­suus­vaa­detta. Vastik­keel­li­suus ei ole itsei­sarvo, vaan keino, jolla kaikki saadaan pidet­tyä työmark­ki­noilla. Tämä on tärkeää sekä inhi­mil­li­sestä näkö­kul­masta että koko yhteis­kun­nan toimi­vuu­den kannalta.

Akti­voiva vastik­keel­li­nen sosi­aa­li­turva ehkäi­see syrjäy­ty­mistä myös huomat­ta­vasti tehok­kaam­min kuin esimer­kiksi vastik­kee­ton ja passi­voiva perus­tulo. Esimer­kiksi 18-vuoti­aalle nuorelle myön­netty vastik­kee­ton perus­tulo, jonka saami­selle ei olisi mitään ehtoja, voisi pahim­mil­laan olla voimak­kaasti passi­voiva karhun­pal­ve­lus. Nuorta ei voitaisi edel­lyt­tää osal­lis­tu­maan koulu­tuk­seen tai hake­maan aktii­vi­sesti töitä tukien leik­kaa­mi­sen uhalla. Univer­saa­lissa mallissa nuorille, opis­ke­li­joille tai muille erityis­ryh­mille ei myös­kään voitaisi räätä­löidä syype­rus­tei­sesti parem­min erilai­sia kannus­tin­vai­ku­tuk­sia huomioi­via eril­li­siä tukia, vaan sama tuki koskisi auto­maat­ti­sesti kaik­kia. Vaikka lähtö­koh­tana tulee aina olla usko ihmi­sen omiin luon­tai­siin kannus­ti­miin tehdä työtä ja kehit­tää itse­ään, ei voida myös­kään sivuut­taa sitä tosia­siaa, että valvon­nalla, velvoit­teilla ja akti­voin­ti­toi­milla voidaan tehok­kaasti torjua syrjäy­ty­mistä.

Syype­rus­tei­seen ja voimak­kaasti vastik­keel­li­seen sosi­aa­li­tur­vaan liit­tyy myös vaikeita kysy­myk­siä. Käytän­nön haas­teet liit­ty­vät vastik­keel­li­sen mallin akti­voin­nin ja valvon­nan myötä kasva­vaan byro­kra­ti­aan. Toisaalta vastik­keel­li­suus on kokoo­muk­selle peri­aat­teel­li­sesti vaikea kysy­mys. Kokoo­mus painot­taa yksi­lön omaa vapautta ja vastuuta. Lähtö­koh­tai­sesti patis­telu ja velvoit­teet ovat risti­rii­dassa näiden tavoit­tei­den kanssa. Toisaalta kokoo­mus myös koros­taa, että jokai­sella terveellä ja työky­kyi­sellä on ensi­si­jai­sesti itsel­lään velvol­li­suus elät­tää itsensä, vaikka viime kädessä hyvin­voin­tiyh­teis­kunta turvaa­kin jokai­sen mini­mi­toi­meen­tu­lon. Jos korkeasta työt­tö­myys­tur­vasta halu­taan pitää kiinni, on ainoa vaih­toehto hyväk­syä patis­telu ja sank­tiot osana järjes­tel­mää.

Vastik­keel­li­suu­teen liit­tyvä byro­kra­tia sekä velvoit­tei­den aset­ta­mi­nen ja seuranta ovat siis hinta, joka vastak­kais­ten tavoit­tei­den yhteen­so­vit­ta­mi­sesta joudu­taan maksa­maan. Hyvin­voin­tiyh­teis­kunta on kahden­suun­tai­nen kauppa, jossa jokai­nen suoma­lai­nen on oikeu­tettu palve­lui­hin ja sosi­aa­li­tur­vaan, mutta jokai­sella on myös velvol­li­suus olla työmark­ki­noi­den käytet­tä­vissä. Oikeuk­sia ei voida vaatia lisää ilman, että myös velvol­li­suuk­sia kiris­te­tään.

Aktii­vi­mal­lin myötä on herän­nyt keskus­telu vaikeasti työl­lis­ty­vistä työt­tö­myys­tur­van saajista, joilla on merkit­tä­viä puut­teita tiedoissa, taidoissa ja tervey­dessä. On aiheel­li­sesti kysytty, että ovatko henki­löt, joiden työkyky on merkit­tä­västi alen­tu­nut, oikean turvan ja velvoit­tei­den piirissä.
Kokoo­mus pitää keskei­senä perus­läh­tö­koh­tana jokai­sen osal­lis­tu­mista kyky­jensä, osaa­mi­sensa ja vahvuuk­siensa puit­teissa työmark­ki­noille. Kaikilla pitää olla oikeus antaa panok­sensa omaksi ja yhtei­seksi hyväksi. Kokoo­mus vieras­taa jyrk­kää jakoa työky­kyi­siin ja työky­vyt­tö­miin. Työkyky voi olla alen­tu­nut, mutta tästä huoli­matta jokai­sella on jotain annet­ta­vaa ja jokaista on kannus­tet­tava osal­lis­tu­maan. Tavoit­teena pitää olla, että kaikki pide­tään kiinni työmark­ki­noilla, ja passii­vi­sen tuen piiriin pääs­te­tään vain korkealla kynnyk­sellä. Kaik­kein vaikeim­min työl­lis­ty­vien kohdal­la­kin on parempi, että henkilö osal­lis­tuu edes tunnin viikossa johon­kin toimin­taan kuin ettei osal­lis­tuisi lain­kaan.

Kokoo­mus katsoo, että vaikei­ten työl­lis­ty­vien palve­luita ja tuki­muo­toja on edel­leen kehi­tet­tävä. On myös selvää, että osal­lis­tu­mis­vel­voit­teet on mitoi­tet­tava yksi­löl­li­sesti niiden osalta, joiden työt­tö­myys on pitkit­ty­nyt tai työkyky laske­nut. Sosi­aa­li­tur­van uudis­ta­mi­sen keskei­nen tavoite tulee olla työl­li­syy­sas­teen nosta­mi­sen ohella ihmis­ten osal­li­suu­den vahvis­ta­mi­nen ja syrjäy­ty­mi­sen ehkäisy.

Kokoo­muk­sen ratkai­sut haas­tei­siin

Lähtö­koh­dat

Kokoo­mus on valmis­tel­lut sosi­aa­li­tur­va­mal­linsa perus­teita edus­kun­ta­ryh­män kannus­tin­louk­ku­työ­ryh­mässä. Työryhmä on kuul­lut lukui­sia asian­tun­ti­joita sekä pereh­ty­nyt eri maiden koke­muk­siin ja esimerk­kei­hin. Valmis­te­lussa on tunnis­tettu neljä sosi­aa­li­tur­van keskeistä osa-aluetta eri kohde­ryh­mien ja tarpei­den perus­teella. Sosi­aa­li­tur­van rooli vaih­te­lee merkit­tä­västi näiden tilan­tei­den välillä.

Ensim­mäi­nen kohde­ryhmä on ns. suuri enem­mistö eli taval­li­set koulu­te­tut suoma­lai­set palkan­saa­jat ja yrit­tä­jät, jotka ovat perus­ter­veitä ja joiden osaa­mi­nen on pääsään­töi­sesti kunnossa. Heidän kannal­tansa on tärkeää, että kannus­ti­met oman osaa­mi­sen kehit­tä­mi­seen ja työky­vyn yllä­pi­tä­mi­seen ovat ennal­taeh­käi­se­västi kunnossa. Tähän ryhmään kuulu­vat henki­löt täyt­tä­vät taval­li­sesti työs­sä­oloeh­don ja ovat työt­tö­myy­den osuessa kohdalle oikeu­tet­tuja samaan ansio­si­don­naista työt­tö­myys­tur­vaa.

Tässä asia­kir­jassa ei tarkem­min keski­tytä ansio­tur­van kehit­tä­mi­seen, koska kannus­tin­louk­ku­jen ja työl­li­syy­den kasvu­po­ten­ti­aa­lin näkö­kul­masta oleel­li­sim­mat ongel­mat nyky­jär­jes­tel­mässä liit­ty­vät perus­tur­vaan ja viime­si­jai­seen toimeen­tu­lo­tuen turvaan. Perus­tur­van uudis­tus on sovi­tet­ta­vissa nyky­an­sio­si­don­nai­sen kanssa yhteen, mutta selvää on, että uudis­tuk­sen ohella syytä olisi myös arvioida erik­seen ansio­si­don­nai­sen työt­tö­myys­päi­vä­ra­han rahoi­tusta, kestoa, univer­saa­liutta ja saami­sen ehtoja.

Toinen kohde­ryhmä, jonka sosi­aa­li­tur­van uudis­ta­mis­tar­pee­seen tämä asia­kirja erityi­sesti paneu­tuu, ovat työky­kyi­set työt­tö­mät, jotka ovat nykyi­sen perus­tur­van tai viime­si­jai­sen toimeen­tu­lo­tur­van varassa. Tarkoi­tuk­sena on tarjota ratkai­sue­si­tyk­siä, joilla lisä­tään erityi­sesti tämän ryhmän työn­teon kannus­ti­mia purka­malla kannus­tin- ja byro­kra­tia­louk­kuja. Tämän lisäksi tarkas­tel­laan kolman­tena kohde­ryh­mänä Kelan työt­tö­myys- tai toimeen­tu­loe­tuuk­silla eläviä sekä vaka­vassa syrjäy­ty­mis­vaa­rassa olevia pitkä­ai­kais­työt­tö­miä, jolla on sekä osaa­mi­sessa että tervey­den­ti­lassa merkit­tä­viä puut­teita. Tälle ryhmälle pohdi­taan uuden­laista laajem­min osal­li­suu­teen, itsensä kehit­tä­mi­seen ja kuntou­tu­mi­seen kannus­ta­vaa tuki­muo­toa.

Viimei­seksi sosi­aa­li­tur­van muodoksi on tunnis­tettu niin sano­tut elin­kaa­ri­tu­loja tasaa­vat tuet. Näihin tukiin liit­tyy usein vakuu­tuk­sel­li­nen elementti, joka tasaa riskejä kohdan­nei­den ja riskit vält­tä­nei­den tilan­netta kollek­tii­vi­sesti. Kuiten­kin näille tuki­muo­doille, kuten opin­to­tuelle, on leimal­lista se, että ne ensi­si­jai­sesti tasaa­vat yksi­lön elin­kaa­ri­tu­loja. Jokai­nen on jossain vaiheessa elämäänsä tuen saaja, ja toisessa hetkessä taas tuen rahoit­taja. Keski­luokka maksaa näitä tukia käytän­nössä itse itsel­leen. Tässä asia­kir­jassa ei syven­nytä aihee­seen tarkem­min, mutta Kokoo­mus suhtau­tuu lähtö­koh­tai­sesti posi­tii­vi­sesti erilai­siin sosi­aali- ja perus­ti­lia­vauk­siin, joilla voitai­siin tehos­taa ja kehit­tää yksi­lön elin­kaa­ren sisällä tapah­tu­van tulo­vaih­te­lun tasoit­ta­mista.

Vastik­keel­li­nen yleis­tuki

Kokoo­muk­sen esit­tämä ratkaisu nyky­so­si­aa­li­tur­van ongel­miin on vastik­keel­li­nen yleis­tuki. Yleis­tuki nimensä mukai­sesti yhdis­tää nyky­so­si­aa­li­tur­van tukia yhdeksi yleis­tueksi, joka laskee ”perus­tu­lo­mai­sesti” eli tasai­sesti työtu­lo­jen nous­tessa. Yleis­tuki yhdis­täisi toimeen­tu­lo­tuen, työmark­ki­na­tuen, perus­päi­vä­ra­han sekä ylei­sen asumis­tuen.

Perus­tur­van keskeis­ten tuki­muo­to­jen yhdis­tä­mi­nen yksin­ker­tais­taisi sosi­aa­li­tur­va­jär­jes­tel­mää. Malli olisi vastik­keel­li­nen, syype­rus­tei­nen ja pääsään­töi­sesti yksi­lö­pe­rus­tei­nen, mutta tuen hake­mi­nen, tieto­jen ilmoit­ta­mi­nen ja maksa­tus olisi­vat mahdol­li­sim­man pitkälle auto­ma­ti­soitu vuonna 2019 käyt­töö­no­tet­ta­van tulo­re­kis­te­rin avulla. Vuonna 2020 järjes­tel­mään pitäisi saada myös tiedot makse­tuista etuuk­sista. Auto­ma­ti­soin­nin myötä hallin­nol­li­nen byro­kra­tia myös vähe­nisi merkit­tä­västi. Yleis­tuen myötä talou­del­li­set kannus­tin­lou­kut vähe­ni­si­vät ja tasoit­tui­si­vat, kun henkilö hyötyisi talou­del­li­sesti jokai­sesta lisä­työ­tun­nista saadusta eurosta. Lisäksi tukien maksa­tuk­sen viiväs­tyk­siin ja keskey­tyk­siin liit­ty­vät byro­kra­tia­lou­kut pois­tui­si­vat.

Yleis­tuki olisi syype­rus­tei­nen sosi­aa­li­tur­vae­tuus. Oikeus tuen saami­seen perus­tuisi aina selke­ään syyhyn, kuten työt­tö­myy­teen tai pieni­tu­loi­suu­teen. Vaikka tieto­jen ilmoit­ta­mi­nen ja päivit­tä­mi­nen tapah­tui­si­vat sähköi­sesti ja tuen maksa­tus olisi auto­ma­ti­soitu, tulisi tukea kuiten­kin erik­seen hakea. Tuki muodos­tuisi perus­ta­sosta ja perus­ta­son päälle makset­ta­vasta yksi­löl­li­sestä lisästä, jonka määrä riip­puisi esimer­kiksi asuin­pai­kasta, huol­let­ta­vien lasten luku­mää­rästä tai yksin­huol­ta­juu­desta. Tuen lähtö­taso nolla­tu­loilla olisi siis yksi­löl­li­nen ja vaih­te­lisi eri teki­jöi­den vaiku­tuk­sesta. Yleis­tuki ei kuiten­kaan sisäl­täisi harkin­nan­va­rai­sia osia ja määräy­ty­mis­pe­rus­teet olisi­vat mekaa­ni­sia. Tuki­jär­jes­telmä laskisi auto­maat­ti­sesti saatu­jen tieto­jen pohjalta tuki­sum­man, ja järjes­telmä olisi tuen­saa­jan näkö­kul­masta yksin­ker­tai­nen.

Riip­pu­matta tuen lähtö­ta­sosta tuki vähe­nisi ja vero­tus kiris­tyisi siten, että esimer­kiksi jokai­sesta tiena­tusta eurosta jäisi noin kolman­nes tuen­saa­jalle itsel­leen. Kun tuen­saa­jan ei tarvit­sisi pelätä, että työkei­kan vastaa­not­ta­mi­nen aiheut­taa tukiin katkok­sia tai vaatii työlästä rapor­toin­tia, pois­tui­si­vat byro­kra­tia­lou­kut. Lisäksi varmuus siitä, että jokai­sesta tiena­tusta eurosta jäisi aina ennalta tiedossa oleva määrä omaan käteen, vähen­täisi ja tasoit­taisi kannus­tin­louk­kuja.

Yleis­tuki olisi vahvasti vastik­keel­li­nen. Tuen saami­sen ehtona olisi aktii­vi­nen työn­haku sekä osal­lis­tu­mi­nen työl­lis­ty­mistä edis­tä­viin palve­lui­hin. Työl­lis­ty­mistä edis­tä­vien palve­lui­den saata­vuutta ja sisäl­töä myös edel­leen kehi­tet­täi­siin osana uudis­tusta. Reilu puoli miljoo­naa suoma­laista on vuosit­tain työt­tö­mänä. Suurin osa työt­tö­mäksi jääneistä työl­lis­tyy kuiten­kin uudel­leen ensim­mäi­sen kolmen kuukau­den aikana.

Jos työt­tö­myys uhkaa pitkit­tyä, on tärkeää tarjota työt­tö­mälle nopeasti täyden­nys­kou­lu­tusta, omaeh­toista koulu­tusta, palk­ka­tuet­tua työtä tai muita työl­lis­ty­mistä edis­tä­viä toimia, jotta työt­tö­myys­jakso jäisi mahdol­li­sim­man lyhyeksi. Yli puoli vuotta kestä­nyt passii­vi­nen työt­tö­myys lisää merkit­tä­västi riskiä ajau­tua pitkä­ai­kais­työt­tö­myy­teen.

Velvoit­teet koski­si­vat myös osa-aika­työn­te­ki­jöitä, jotka saisi­vat yleis­tu­kea. Tuen­saa­jalla olisi velvol­li­suus hakea kokoai­kaista työtä tai hank­kia yrit­tä­jä­tu­loja tietyn tavoi­te­ta­son verran. Toisaalta yksi­löä voitai­siin kannus­taa työn tarjoa­mi­sen lisää­mi­seen myös kepeillä ja pork­ka­noilla, kuten ansio­päi­vä­ra­han työs­sä­oloeh­don tiuken­nuk­sella tai muilla kokoai­ka­työ­hön kannus­ta­villa toimilla. Efek­tii­vi­nen margi­naa­li­ve­roaste on yleis­tu­ki­mal­lissa tasai­nen ja enna­koi­ta­vissa, mutta suhteel­li­sen korkea. Siksi eril­li­sillä kepeillä ja pork­ka­noilla vahvis­te­taan talou­del­lis­ten kannus­ti­mien lisäksi muita kannus­ti­mia työs­ken­nellä kokoai­kai­sesti.

Velvoit­tei­den laimin­lyönti johtaisi tuen leik­kaan­tu­mi­seen. Leik­kuri leik­kaa tukea kuukau­deksi kerral­laan 20 prosen­tilla. Jos työtön on täysin passii­vi­nen, eikä osal­listu mihin­kään palve­lui­hin tai vastaa yhtey­den­ot­toi­hin, voidaan tukea leikata hetkel­li­sesti jopa 40 prosen­tilla. Nykyi­nen­kin lain­sää­däntö mahdol­lis­taa vastaa­van suurui­set leik­kauk­set toimeen­tu­lo­tu­keen passii­vi­suu­den seurauk­sena. Leik­kauk­sen tavoit­teena on kannus­taa henki­löä palaa­maan takai­sin palve­lui­den piiriin.

Vastaa­vasti yleis­tu­keen on mahdol­lista raken­taa sisälle kannus­ti­ne­le­mentti, joka nega­tii­vi­sen tulo­ve­ron tapai­sesti kannus­taisi ensim­mäis­ten työtun­tien teke­mi­seen. Yleis­tuessa ei enää olisi nykyistä kolmen­sa­dan euron suojao­saa, koska suojaosa koskisi jatkossa noin kolmas­osaa kaikesta tulosta. Suojao­san kaltai­nen kannus­ti­ne­le­mentti on siis raken­nettu sisään malliin. Nykyi­sen­lai­nen suojaosa säilyisi kuiten­kin ansio­si­don­nai­sessa työt­tö­myys­tur­vassa. Yleis­tuen yhtey­teen voidaan kuiten­kin harkita aktii­vi­li­sää, joka nostaisi yleis­tuen tasoa kerta­luon­tei­sesti kymme­nellä prosen­tilla, kun työtön onnis­tuu saamaan kuukau­dessa noin 300 euroa joko työ- tai yrit­tä­jä­tu­loa.

Asumi­sen tuke­mi­nen

Asumi­nen on taval­li­sesti koti­ta­louk­sien suurin yksit­täi­nen menoero. Näin ollen se, miten sosi­aa­li­tur­va­jär­jes­tel­mässä on huomioitu asumi­sen tuke­mi­nen, vaikut­taa keskei­sesti mallin kannus­ti­miin. Kokoo­muk­sen yleis­tu­ki­mal­lissa toimeen­tu­lo­tuki ja ylei­nen asumis­tuki integroi­daan osaksi yhtä yleis­tu­kea.

Nykyi­sin asumista tuetaan ylei­sellä asumis­tuella sekä perus­toi­meen­tu­lo­tuella. Molem­mat tuki­muo­dot ovat koti­ta­lous­koh­tai­sia. Ylei­nen asumis­tuki riip­puu koti­ta­lou­den asumis­kus­tan­nuk­sista, koosta, tuloista ja asuin­paik­ka­kun­nasta. Asumis­tuessa on perus­o­ma­vas­tuu, joka nousee tulo­jen nous­tessa suhteel­li­sen nopeasti. Perus­toi­meen­tu­lo­tuessa perus­osan lisäksi korva­taan asumis­me­noja. Arvioin­nissa huomioi­daan perheen koko, tulot ja asun­non sijain­ti­kunta. Esimer­kiksi yksi­na­su­valla ja tulot­to­malla asumis­ku­lut korva­taan täysi­mää­räi­sesti Helsin­gissä 675 euroon asti. Yksit­täis­ta­pauk­sissa tuki voi olla tätä­kin suurempi.

Nyky­so­si­aa­li­tur­van kaksi katta­vuu­del­taan ja korvauk­sil­taan erilaista tuki­muo­toa luovat kannus­tin­louk­kuja. Erityi­sesti kasvu­kes­kuk­sissa viime­si­jai­seksi ja lyhy­tai­kai­seksi tarkoi­tettu toimeen­tu­lo­tuki onkin monen tuen­saa­jan tapauk­sessa juuri asumis­me­no­jen korvauk­sien osalta houkut­te­le­vampi vaih­toehto. Tämä on ongel­mal­lista työn­teon kannus­ti­mien osalta, koska toimeen­tu­lo­tuen­saa­jilla sekä efek­tii­vi­set margi­naa­li­ve­roas­teet että työl­lis­ty­mis­ve­roas­teet ovat todella korkeat.

Ylei­nen asumis­tuki on ollut korkei­den ja näky­vien koko­nais­kus­tan­nus­tensa takia helppo maali kritii­kille, mutta kannus­ta­vuu­den kannalta ongel­mal­li­sempi on toimeen­tu­lo­tuki, jossa ei ole asumis­ku­luille omavas­tuuta. Ylei­nen asumis­tuki kohdis­tuu tehok­kaasti tarvit­si­joille, kohte­lee yhden­ver­tai­sesti kaik­kia haki­joita ja on kustan­nuk­sil­taan avoin. On selvää, että kun käytössä olevat tulot nouse­vat tukien nous­tessa, myös hyödyk­kei­den, kuten asumi­sen, hinta ylei­sesti nousee. Tuoreim­mat tutki­muk­set kuiten­kin osoit­ta­vat, että toisin kuin ylei­sesti väite­tään, asumis­tuki ei vaikuta voimak­kaasti hintoi­hin tai valu suoraan vuokra­nan­ta­jille.

Kannus­tin­lou­kut vähe­ni­si­vät, kun asumista tuet­tai­siin jatkossa vain yhden tuki­muo­don kautta. Käytän­nössä yleis­tu­keen integroitu yksi asumis­tuki vastaisi ominai­suk­sil­taan pitkälle nykyistä yleistä asumis­tu­kea. Keskei­nen ero olisi se, että tuki vähe­nisi tasai­sesti tulo­jen kasvaessa osana yleis­tu­kea. Tämä tasoit­taisi kannus­tin­louk­kuja merkit­tä­västi nyky­ti­lan­teesta. Lisäksi toisin kuin nykyi­sessä toimeen­tu­lo­tuessa, uudessa asumis­tuessa olisi aina tietty omavas­tuu, eikä asumis­me­noja korvat­taisi enää koko­naan.

Jotta asunn­ot­to­muus tai muut sosi­aa­lion­gel­mat eivät muutok­sessa pahe­nisi, on kokoo­mus arvioi­nut, että toimeen­tu­lo­tuen lopet­ta­mi­sesta saata­vat asumis­me­no­sääs­töt voitai­siin kohdis­taa takai­sin perus­tur­vaan korot­ta­malla yleis­tu­kea maltil­li­sesti.

Asumis­tuen uudis­tus paran­taisi työn­teon kannus­ti­mia, mutta se olisi merkit­tävä leik­kaus sosi­aa­li­tur­vaan niiden tuen­saa­jien osalta, joiden korkeat asumis­ku­lut korva­taan kasvu­kes­kuk­sissa perus­toi­meen­tu­lo­tuesta koko­nai­suu­des­saan. Toisaalta ei myös­kään ole oikeu­den­mu­kaista tai kannus­ti­mien kannalta kestä­vää, että nyky­toi­meen­tu­lo­tuki mahdol­lis­taa työt­tö­mälle jopa parem­mat asumi­sol­ta­vat kuin pieni­tu­loi­selle työn­te­ki­jälle, joka on oikeu­tettu saamaan vain yleistä asumis­tu­kea.

Jotta asunn­ot­to­muus tai muut sosi­aa­lion­gel­mat eivät muutok­sessa pahe­nisi, on kokoo­mus arvioi­nut, että toimeen­tu­lo­tuen lopet­ta­mi­sesta saata­vat asumis­me­no­sääs­töt voitai­siin kohdis­taa takai­sin perus­tur­vaan korot­ta­malla yleis­tu­kea maltil­li­sesti. Koro­tus toteu­tet­tai­siin yleis­tuen elin­kus­tan­nus­li­sällä ja se vahvis­taisi perus­tur­vaa. Elin­kus­tan­nus­lisä olisi syype­rus­tei­nen tuki, jonka taso vaih­te­lisi asuin­paik­ka­kun­nan asuin­kus­tan­nus­ten mukaan.

Lisä olisi vapaasti tuen­saa­jan kohden­net­ta­vissa joko asumis­me­noi­hin tai muuhun elämi­seen. Lisä nostaisi yleis­tuen lähtö­ta­soa, jolloin tukea saisi kalliim­milla alueilla korkeam­milla tuloilla kuin edul­li­sem­man asumi­sen alueilla. Näin ollen elin­kus­tan­nus­lisä toimii yhdessä asumis­li­sän kanssa yleis­tuessa mata­la­palk­ka­tuen kaltai­sena osana, joka kohdis­tuisi pieni­tu­loi­sille työn­te­ki­jöille kallii­den asumis­kus­tan­nus­ten kasvu­kes­kuk­sissa sekä madal­taisi kynnystä muut­taa työn perässä. Tuki ei kuiten­kaan vääris­täisi merkit­tä­västi asun­to­mark­ki­noita, koska tuen lopul­li­nen kohden­ta­mi­nen on yksi­lön omista valin­noista riip­pu­vai­nen.

Lisäksi kokoo­mus katsoo, että jatkos­sa­kin asumi­sen turvaa­mi­seksi Kelalla olisi mahdol­li­suus perus­tel­lusta syystä maksaa yleis­tuesta ensin asumis­me­not suoraan vuokra­nan­ta­jalle, ja vasta tämän jälkeen tilit­tää loput yleis­tuesta tuen­saa­jalle. Lisäksi asunn­ot­to­muutta olisi tarkoi­tus torjua kohden­ta­malla ARA-sään­nel­tyä vuokra-asun­to­kan­taa nykyistä voimak­kaam­min eniten apua tarvit­se­ville sosi­aa­li­sin perus­tein. Vaikka toimeen­tu­lo­tuki integroi­daan osaksi yleis­tu­kea, jatkos­sa­kin täyden­tä­vän toimeen­tu­lo­tuen kautta voidaan lisäksi maksaa esimer­kiksi vuokra­va­kuuk­sia tai muita lyhy­tai­kai­sia harkin­nan­va­rai­sia avus­tuk­sia, joilla turva­taan yksi­lön asumista.

Yleis­tuki on lähtö­koh­tai­sesti henki­lö­pe­rus­tei­nen. Jos koti­ta­lou­dessa on useam­pia henki­löitä, on jokai­nen henkilö oikeu­tettu saamaan omaa yksi­löl­li­sesti ja syype­rus­tei­sesti lasket­tua yleis­tu­kea. Asumis­ku­lu­jen osalta asumis­rat­kaisu kuiten­kin vaikut­taa yksi­löl­li­sen tuen lähtö­ta­soon. Esimer­kiksi asumi­sen yhtei­sessä koti­ta­lou­dessa voi laskea yleis­tuen tasoa. Näin tuki kohden­ne­taan tehok­kaasti tarpeen mukaan.

Osal­lis­tu­mis­tulo

Osal­lis­tu­mis­tulo on uuden­lai­nen sosi­aa­li­tur­van muoto, joka on suun­nattu erityi­sesti pitkä­ai­kais­työt­tö­mille ja osatyö­ky­kyi­sille. Esimerk­kinä on käytetty London School of Econo­mics -yliopis­ton edes­men­neen profes­sori Anthony Atkin­so­nin esityk­siä ja ajatuk­sia.

Osal­lis­tu­mis­tulo vastaa korvaus­ta­sol­taan ja toimin­ta­pe­ri­aat­teel­taan yleis­tu­kea, mutta tuen saami­sen ehtona olevat velvoit­teet ovat erilai­set. Kun yleis­tuessa aktii­vi­sen työn­hauen velvoit­teet on määri­telty mahdol­li­sim­man yhte­näi­sesti ja mekaa­ni­sesti, määräy­ty­vät osal­lis­tu­mis­tu­lossa velvoit­teet yksi­löl­li­sesti. Tuki olisi siis vastik­keel­lista, ja tuki­taso leik­kau­tuisi yksi­löl­lis­ten velvoit­tei­den laimin­lyön­nistä. Vastaa­vasti tuki voisi nousta, jos osal­lis­tu­mis­tu­lon saaja täyt­tää aktii­vi­suus­li­sän saami­sen yksi­löl­li­set edel­ly­tyk­set.

Osal­lis­tu­mis­tu­lon piiriin siir­ryt­täi­siin työt­tö­myy­den kestäessä yli vuoden. Vaih­toeh­toi­sesti työvoima- tai sosi­aa­li­vi­ran­omai­nen voisi myös tapaus­koh­tai­sesti antaa henki­lölle myös aikai­sem­min oikeu­den päästä tuen piiriin. Siir­ty­mi­nen olisi kuiten­kin aina tarve­har­kin­nan piirissä ja työky­vyn paran­tuessa työtön voidaan siir­tää myös takai­sen yleis­tuen tiukem­pien velvoit­tei­den piiriin. Osal­lis­tu­mis­tulo on tarkoi­tettu pitkään työt­tö­mänä olleille, joiden edel­ly­tyk­set päästä avoi­mille työmark­ki­noille tai täyt­tää yleis­tuen aktii­vi­suuseh­dot ovat laske­neet merkit­tä­västi. Heidän aktii­vi­suus­vaa­ti­muk­sen rimaa laske­taan niin, että osal­lis­tu­mis­vel­voit­teen voisi täyt­tää myös kevyem­millä toimilla, kuten esimer­kiksi vapaa­eh­tois­työllä.

Tans­kan mallin mukai­sesti ajatuk­sena on kartoit­taa yksi­löl­li­sesti jokai­sen tuen­saa­jan tervey­den­tila sekä kuntou­tus- ja koulu­tus­tar­peet. Jokai­sella asiak­kaalla on oma nimik­ko­vir­kai­lija, jonka kanssa pohdi­taan juuri kysei­selle henki­lölle räätä­löi­tyä koko­nai­suutta, joka voi pitää sisäl­lään kuntou­tusta, koulu­tusta tai tuet­tua työtä. Osal­lis­tu­mis­toi­missa voidaan hyödyn­tää myös kolmatta sekto­ria ja vapaa­eh­tois­työtä. Toimin­nan pitää kuiten­kin olla aina tavoit­teel­lista ja eteen­päin­pyr­ki­vää. Viime kädessä viran­omai­nen aina vahvis­taa henki­lön osal­lis­tu­mis­suun­ni­tel­man, jonka noudat­ta­mi­nen on edel­ly­tys osal­lis­tu­mis­tu­lon saan­nille.

Osal­lis­tu­mis­tu­lon tavoit­teena on lisätä osal­li­suutta, paran­taa elämän­hal­lin­taa ja terveyttä, sekä avata polkuja paluulle työmark­ki­noille. Osal­lis­tu­mis­tu­lon toteu­tus vaatisi merkit­tä­viä lisä­pa­nos­tuk­sia pitkä­ai­kais­työt­tö­mien palve­lui­hin ja henki­lös­tö­re­surs­sei­hin. Toisaalta aikai­sem­min pitkä­ai­kais­työt­tö­mille tai osatyö­ky­kyi­sille makse­tut tuet muut­tui­si­vat passii­vi­tuista aktii­vi­tuiksi. Osal­li­suu­den ja osal­lis­tu­mi­sen vahvis­ta­mi­nen ovat myös inhi­mil­li­sesti tarkas­tel­tuna tärkeäitä asioita, jotka ehkäi­se­vät syrjäy­ty­mistä ja lisää­vät yksi­löi­den ja yhtei­sön hyvin­voin­tia.

Britan­nian Univer­sal Credit -sosi­aa­li­tur­va­malli

Yleis­tuen esiku­vana toimii Iso-Britan­niassa käytössä oleva Univer­sal Credit -sosi­aa­li­tur­va­malli. Kokoo­mus ei esitä sosi­aa­li­tur­van suoraa kopioin­tia Britan­niasta, vaan maassa käytössä olevan mallin keskeis­ten ideoi­den ja toimin­ta­pe­ri­aat­tei­den sovit­ta­mista pohjois­mai­sen hyvin­voin­ti­val­tion paikal­li­siin olosuh­tei­siin.

Myös OECD suosit­teli Suomelle vastik­keel­li­seen yleis­tu­keen siir­ty­mistä maara­por­tis­saan ja katsoi, että yleis­tu­ki­malli myös vähen­täisi esimer­kiksi perus­tu­loa tehok­kaam­min tuloe­roja ja köyhyyttä. Saman­suun­tai­sen suosi­tuk­sen teki myös profes­sori Juho Saaren työryhmä rapor­tis­saan.

Britan­nian Univer­sal Credit yhdis­tää kuusi tarve­har­kin­taista työt­tö­myys­tur­vae­tuutta ja vero­vä­hen­nystä yhdeksi tarve­pe­rus­tei­seksi sosi­aa­lie­tuu­deksi, joka sopeu­tuu auto­maat­ti­sesti tulo­jen muutok­siin. Järjes­tel­mään on yhdis­tetty lähes reaa­liai­kai­set tulo­tie­dot keräävä rekis­teri. Tuen saami­sen ehtona on hyvin tiukat velvoit­teet aktii­vi­seen työn­ha­kuun ja työn vastaa­not­ta­mi­seen. Ehto­jen laimin­lyön­neistä seuraa kovat sank­tiot. Vain erityis­ryh­mät on vapau­tettu velvoit­teesta. Työn­ha­ki­jat on jaettu valmiuk­siensa mukaan ryhmiin, joille tarjo­taan eri tyyp­pistä tukea. Tuki on koti­ta­lous­koh­tai­nen ja sen suuruu­teen vaikut­ta­vat mm. asumis­me­not ja lapsi­luku. Tuen­saa­jalle jää jokai­sesta tiena­tusta lisä­pun­nasta reilu kolman­nes itselle.

Lopuksi

Sosi­aa­li­tur­van koko­nai­suu­dis­tus on valtava koko­nai­suus, joka on täynnä lukui­sia yksi­tyis­koh­tia. Tämän asia­kir­jan tarkoi­tus ei ole antaa tyhjen­tä­viä vastauk­sia kaik­kiin kysy­myk­siin, vaan tuoda esille selkeästi kokoo­muk­sen keskei­set arvo­va­lin­nat ja kirkas­taa perus­lin­jauk­set uudis­tuk­sen isoi­hin kysy­myk­siin. Kokoo­mus haluaa vastik­keel­li­sen, syype­rus­tei­sen ja lähtö­koh­tai­sesti yksi­lö­ta­soi­sen sosi­aa­li­tur­va­uu­dis­tuk­sen, joka lisää työn­teon kannus­ta­vuutta, työl­li­syyttä ja osal­li­suutta.

Kokoo­mus on myös halun­nut tuoda avoi­mesti esille lukui­sia tavoit­tei­den saavut­ta­mi­seen liit­ty­viä haas­teita ja esit­tä­nyt näihin omia ratkai­su­jaan. Hopea­luo­tia ei ole olemassa vaikei­siin kysy­myk­siin, ja siksi jokai­nen puolue joutuu huolella pohti­maan erilai­sia vaih­toeh­toja. Jos joku väit­tää mallinsa olevan aina työn­te­koon kannus­tava, vastik­kee­ton ja kustan­nus­neut­raali, mallille ei toden­nä­köi­sesti ole tehty vaiku­tus­te­nar­vioin­tia.

Sosi­aa­li­tur­van uudis­ta­mi­sen on perus­tut­tava luotet­ta­viin laskel­miin ja nojat­tava vahvaan tieto­poh­jaan. Kokoo­muk­sen sosi­aa­li­tur­va­mal­lin tark­koja euro­mää­riä ei löydy tästä asia­kir­jasta. Syitä on useita. Ensin­nä­kin mallin tark­ko­jen vaiku­tus­ten ja kustan­nus­ten arviointi on hyvin vaikeaa. Siksi kokoo­mus toivoo­kin, että osana TOIMI-hanketta arvioi­tai­siin erilai­sia vastik­keel­li­sia yleis­tu­ki­rat­kai­suja, jotta eri poli­tiik­ka­va­lin­to­jen vaiku­tuk­sista saatai­siin parem­paa arviota. Staat­ti­sesti voidaan kyllä arvioida tukien muutos­ten vaiku­tuk­sia suhteessa nyky­ti­lan­tee­seen, mutta tämä arvio ei ottaisi huomioon mitään käyt­täy­ty­mis­vai­ku­tuk­sia, jotka ovat uudis­tuk­sessa aivan keskiössä. Esimer­kiksi vastik­keel­li­suu­den myötä tule­vien velvoit­tei­den kannus­tin­vai­ku­tuk­sia ei voida staat­ti­sissa laskel­missa arvioida.

Ylei­sellä tasolla kokoo­mus kuiten­kin katsoo, että nyky­so­si­aa­li­tur­van taso toimisi pohja­ta­sona yleis­tuelle. Netto­mää­räi­nen työmark­ki­na­tuki tai työt­tö­män perus­päi­vä­raha vastai­si­vat suurin piirein yleis­tu­lon lähtö­ti­lan­netta. Tämän lisäksi tukeen tulisi päälle ylei­nen asumis­tuki, joka myös vastaisi pääpe­ri­aat­teil­taan nyky­ta­soa. Keskei­nen muutos tuki­ta­soon olisi se, että toimeen­tu­lo­tu­kea ei enää nyky­muo­dos­saan makset­taisi työt­tö­mille, eikä asumis­me­noja enää korvat­taisi siitä koko­naan. Tämä voi aiheut­taa joil­le­kin nykyi­sille tuen­saa­jille merkit­tä­vän laskun tuen nyky­ta­soon. Toisaalta yleis­tu­kea koro­te­taan jatkossa asuin­pai­kan mukaan elin­kus­tan­nus­li­sällä, joka yhdessä ARA-asun­to­jen tiukem­man kohden­ta­mi­sen kanssa helpot­taa leik­kauk­sen vaiku­tuk­sia, mutta edel­leen kannus­taa etsi­mään edul­li­sem­paa asumis­rat­kai­sua. Myös harkin­nan­va­rai­nen toimeen­tu­lo­tuki säilyisi, ja tuesta korvat­tai­siin esimer­kiksi tervey­den­huol­lon maksuja sekä muita vält­tä­mät­tö­miksi katsot­tuja menoja.

Kokoo­mus voi rehel­li­sesti todeta, että yleis­tu­ki­mal­lissa on sekä voit­ta­jia että häviä­jiä. Muutok­set on kuiten­kin pyritty pitä­mään suhteel­li­sen pieninä. Malli palkit­see ja kannus­taa nykyistä enem­män aktii­vi­suu­desta ja toisaalta rokot­taa myös enem­män passii­vi­suu­desta. Samalla kuiten­kin työvoi­ma­pal­ve­luita kehit­tä­mällä ja osal­lis­tu­mis­tu­lolla luodaan uusia mahdol­li­suuk­sia passii­vi­sille tuen­saa­jille akti­voi­tua.

Tarkem­pia velvoit­tei­den sisäl­töjä ja muita yksi­tyis­koh­tia tullaan pohti­maan jatko­työssä. Velvoit­tei­den osalta mallia haetaan sovel­tu­vin osin erityi­sesti Tans­kasta. Rinnak­kain sosi­aa­li­tur­va­uu­dis­tuk­sen kanssa kokoo­mus on myös valmis­tel­lut muutok­sia ansio­tu­lo­ve­ro­tuk­seen. Jotta kannus­tin­louk­kui­hin pääs­tää kiinni, tarvi­taan muutok­sia sekä vero­tuk­sessa että sosi­aa­li­tur­vassa. Tämä on erityi­sesti tärkeää mata­lam­min palkat­tu­jen töiden vastaa­not­ta­mi­sen kannus­tei­den näkö­kul­masta.

Tässä yhtey­dessä ei esitetä muutok­sia eläke­läis­ten tai opis­ke­li­joi­den etuuk­siin. Myös­kin vanhem­pain­ra­han ja sairaus­päi­vä­ra­han kaltai­set etuu­det ovat tarkas­te­lun ulko­puo­lella. Jatko­tar­kas­te­lussa voidaan kuiten­kin pohtia myös muiden mahdol­lis­ten tukien sisäl­lyt­tä­mistä osaksi yleis­tu­kea. Malli korvaisi myös toimeen­tu­lo­tuen vain niiden henki­löi­den osalta, jotka ovat oikeu­tet­tuja saamaan yleis­tu­kea. Täyden­tä­vää toimeen­tu­lo­tu­kea on myös mahdol­li­suus saada yleis­tuella, mutta vain satun­nai­siin perus­tel­tui­hin tarpei­siin, jotka arvioi­daan erik­seen tarve­har­kin­nassa. Esimer­kiksi asun­non saavalle asunn­ot­to­malle voidaan antaa tukea kodin mini­mi­tar­pei­den hankin­taan.

Lopuksi on syytä lyhyesti arvioida kokoo­muk­sen sosi­aa­li­tur­va­mal­lin kustan­nuk­sia. Vaikka tukien lähtö­ta­sot säilyi­si­vät suun­nil­leen nykyi­sellä tasolla, lisäisi tuen ja turvan jous­ta­van sovit­te­lun helpot­ta­mi­nen mallin kustan­nuk­sia. Toisaalta samalla myös työl­li­syys toden­nä­köi­sesti para­nisi ja vastaa­vasti sosi­aali- ja terveys­puo­len menot laski­si­vat. Tästä huoli­matta paine kustan­nus­ten nousulle on ilmei­nen. Kokoo­mus on katso­nut, että mallin kustan­nuk­sia voidaan kuiten­kin hillitä eri keinoilla. Toimeen­tu­lo­tuen muutok­set, eril­li­sestä suojao­sasta luopu­mi­nen ja mallin rajaa­mi­nen koske­maan vain työt­tö­miä, ovat teki­jöitä, jotka laske­vat mallin kustan­nuk­sia. Lisäksi tiukat työn­haun velvoit­teet ja tuen leik­kaan­tu­mi­nen passii­vi­suu­den seurauk­sena hillit­se­vät kustan­nus­ten nousua. Kokoo­mus on myös valmis huomioi­maan yksi­lön varal­li­suu­den, kun tuki­ta­soa arvioi­daan. Erik­seen määri­tel­lyn suojao­san ylit­tä­vän varal­li­suu­den seurauk­sena yleis­tu­kea makset­tai­siin joko alen­net­tuna tai ei lain­kaan.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa

10.10.2023

Ryhmä­pu­heen­joh­taja Mart­ti­nen: Hyvin­voin­tiyh­teis­kunta voidaan raken­taa vain kestä­vän talou­den varaan

Halli­tus lähtee uudis­ta­maan Suomea vasem­mis­to­hal­li­tuk­sen valta­kau­den jälkeen. Olemme saaneet perin­tönä mitta­vat alijää­mät, raskaan velka­las­tin ja teke­mät­tö­mät refor­mit.

14.6.2023

Koko­muus­mep­pien kolme täkyä parla­men­tin loppu­kau­teen

Euroo­pan parla­men­tin istun­to­kausi on kään­ty­mässä pian loppusuo­ralle. Viisi­vuo­ti­sen kauden aikana on ehti­nyt tapah­tua paljon, ja usein rutii­nin­omai­selta sekä puudut­ta­valta näyt­tävä lain­sää­dän­tö­työ on ollut hyvin poik­keuk­sel­lista tällä kaudella. Prio­ri­teet­teja on laitettu uusiksi esimer­kiksi koro­na­pan­de­mian, Venä­jän aloit­ta­man hyök­käys­so­dan sekä siitä seuran­neen ener­gia­krii­sin seurauk­sena. Viimeistä vuotta Euroo­pan parla­men­tissa leimaa­vat näiden ohella ja näistä johtuen erityi­sesti Ukrai­nan tilanne sekä talous- ja oikeus­val­tio­ky­sy­myk­set.

18.4.2023

Kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryh­män vastauk­set halli­tus­tun­nus­te­lija Orpon kysy­myk­siin

Kokoo­muk­sen mielestä seuraa­van halli­tuk­sen tärkein tehtävä on hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan tule­vai­suu­den turvaa­mi­nen. Se onnis­tuu vain, kun saamme aikaan kestä­vää talous­kas­vua.

Skip to content