• FI
  • SV
  • MENU
    Kannan­otto: Tule­vai­suu­den sosi­aa­li­turva
    Twiittaa

    Kannan­otto: Tule­vai­suu­den sosi­aa­li­turva

    Julkaistu: 14.06.2018 Kannat Talous Turvallisuus Työ

    Hyväk­sytty puolue­ko­kouk­sessa  2018

    Tule­vai­suu­den sosi­aa­li­turva

    Kokoo­muk­sen näke­mys perus­tur­van uudis­ta­mi­sesta

    Sosi­aa­li­tur­van uudis­ta­mis­tar­peesta vallit­see suoma­lai­sessa yhteis­kun­nassa laaja yksi­mie­li­syys. Seuraa­van halli­tuk­sen keskei­nen tehtävä on sosi­aa­li­tur­van perus­teel­li­nen uudis­ta­mi­nen. Tässä puolue­ko­kous­asia­kir­jassa arvioi­daan sosi­aa­li­tur­van uudis­ta­mis­tar­peita ja uudis­ta­mi­seen liit­ty­viä haas­teita. Asia­kir­jassa tuodaan selkeästi ja huolel­li­sesti esille kokoo­muk­sen tavoit­teet ja arvo­va­lin­nat uudis­tuk­sen osalta. Keskei­siin haas­tei­siin esite­tään kokoo­mus­lai­nen ratkaisu perus­tur­van uudis­tava vastik­keel­li­nen yleis­tuki.

    Nyky­so­si­aa­li­turva kaipaa päivi­tystä

    Perus­tus­lain mukaan julki­sen vallan tulee turvata vält­tä­mä­tön toimeen­tulo ja huolen­pito jokai­selle, joka ei kykene itse hank­ki­maan ihmi­sar­voi­sen elämän edel­lyt­tä­mää turvaa. Jokai­selle tulee myös taata oikeus perus­toi­meen­tu­lon turvaan työt­tö­myy­den, sairau­den, työky­vyt­tö­myy­den ja vanhuu­den aikana sekä lapsen synty­män ja huol­ta­jan mene­tyk­sen perus­teella.

    Kokoo­mus on huolis­saan suoma­lai­sesta perus­tur­vasta. Toimiva perus­turva on tasa-arvoi­sen yhteis­kun­nan tuki­pi­lari. Se on meidän jokai­sen yhtei­nen vakuu­tus elämän odot­ta­mat­to­mien ja ei-toivot­tu­jen tapah­tu­mien ja tilan­tei­den varalle. Taval­li­sesti sosi­aa­li­tur­vasta puhut­taessa erote­taan usein ensi­si­jai­nen perus­turva ja viime­si­jai­nen vähim­mäis­turva. Joskus perus­tur­vasta puhut­taessa viita­taan kaik­kiin etuuk­siin, jotka eivät ole ansio­si­don­nai­sia. Myös erilai­set palve­lut ja muut korvauk­set katso­taan usein osaksi perus­tur­va­jär­jes­tel­män koko­nai­suutta.

    Euroo­pan neuvos­ton sosi­aa­lis­ten oikeuk­sien komi­tea ja Tervey­den ja hyvin­voin­nin laitos (THL) ovat arvioin­ti­ra­por­teis­saan toden­neet suoma­lai­sen perus­tur­van riit­tä­mät­tö­mäksi. Raport­tien vies­tiä on tulkittu julki­sessa keskus­te­lussa kuiten­kin usein väärin johtuen juuri erilai­sista perus­tur­van määri­tel­mistä. THL:n rapor­tin mukaan vuonna 2015 jokai­nen perus­tur­van varassa elävä ja tavan­omai­sen suuruista vuokraa maksava koti­ta­lous olisi lasken­nal­li­sesti ollut oikeu­tettu toimeen­tu­lo­tu­keen lukuun otta­matta eläke­läis­ta­louk­sia. Tämä johtaa nurin­ku­ri­seen tilan­tee­seen, jossa ensi­si­jai­seksi tarkoi­tettu perus­turva takaa heikom­man toimeen­tu­lon kuin viime­si­jai­seksi tarkoi­tettu vähim­mäis­turva.

    Perus­tur­van puut­teita joudu­taan siis täyden­tä­mään usein pitkä­ai­kai­sesti ja laajasti perus­toi­meen­tu­lo­tuella, joka on vastoin tuen alku­pe­räistä tarkoi­tusta auttaa tila­päi­sissä talou­del­li­sissa vaikeuk­sissa. Tukea ei ole alku­pe­rin­kään suun­ni­teltu esimer­kiksi korvaa­maan vähim­mäis­mää­räi­sen työt­tö­myys­tur­van varassa elävän vuokra­me­noja pitkä­ai­kai­sesti. Toimeen­tu­lo­tuesta onkin muodos­tu­nut erään­lai­nen auto­maat­ti­nen ja passi­voiva takuu­tu­lo­loukku. Varsin­kin kasvu­kes­kuk­sissa, joissa tuki korvaa kalliit asumis­me­not tiet­tyyn rajaan asti koko­naan, on lyhy­tai­kai­sen­kin työn vastaa­not­ta­mi­sen kannus­ti­met hyvin pienet. Suojaosa ja tuen sovit­telu työtu­lo­jen kanssa eivät koske toimeen­tu­lo­tu­kea, vaan pienet ansio­tu­lot otetaan huomioon jäykem­män ansio­tu­lo­vä­hen­nyk­sen kautta.

    Sosi­aa­li­tur­vamme kaipaa pikai­sesti uudis­tusta. Nykyi­nen järjes­tel­mämme on raken­nettu vuosi­kym­men­ten aikana pala palalta. Tavoite on ollut hyvä: auttaa ja tukea heikom­massa asemassa olevia. Malli ei enää kuiten­kaan palvele tarkoi­tuk­sen­mu­kai­sella tavalla alku­pe­räistä tavoi­tetta. Siitä on tullut moni­mut­kai­nen, moni­ta­soi­nen ja byro­kraat­ti­nen tilk­ku­täkki. Vaikeat haku­pro­ses­sit, eri tukien pääl­lek­käi­syy­det, sään­tö­tul­kin­nat sekä poik­keuk­sel­li­set elämän­ti­lan­teet jättä­vät turvaan myös aukkoja tai johta­vat sosi­aa­li­tur­van alikäyt­töön. Sosi­aa­li­tur­vaa tulee yksin­ker­tais­taa ja selkeyt­tää.

    Erityi­sen ongel­mal­lista on, että jo pienen­kin lisä­työ­tu­lon seurauk­sena tuen maksa­tus voi viiväs­tyä tai leik­kaan­tua nopeasti, mikä ei kannusta otta­maan lyhy­tai­kaista työtä vastaan. Ei ole työt­tö­män, vaan järjes­tel­män muodos­ta­mien kannus­tin­louk­ku­jen vika, jos työn teke­mi­seen ja vastaa­not­ta­mi­seen ei ole kannus­teita. Kannus­tin­louk­kuja on vähen­net­tävä ja työn teke­mi­sestä on tehtä­vää nykyistä kannat­ta­vam­paa.

    Sosi­aa­li­tur­van roolina on perin­tei­sesti nähty vain yksi­lön vähim­mäis­toi­meen­tu­lon turvaa­mi­nen sekä tuloe­ro­jen tasaa­mi­nen yksi­löi­den välillä ja toisaalta yksi­lön elämän­kaa­ren sisällä. Digi­ta­li­saa­tion, robo­ti­saa­tion ja teko­ä­lyn kehi­tyk­sen vauh­dit­tama työn murros haas­taa näke­mään sosi­aa­li­tur­van perin­teistä määri­tel­määnsä laajem­min. Nyky­so­si­aa­li­tur­van jäykkä jaot­telu työl­li­siin ja työt­tö­miin ei vastaa muut­tu­van työelä­män tarpeita. Sosi­aa­li­tur­van tulisi toimia yhä vahvem­min työn ja turvan jous­ta­vana yhdis­tä­jänä, joka kannus­taa ihmi­siä myös satun­nai­siin ja mata­lam­min palkat­tui­hin töihin täyden työt­tö­myy­den sijaan.

    Digi­taa­li­nen muutos haas­taa myös tuen hake­mi­sen ja hake­mus­ten käsit­te­lyn proses­seja. Vuoden 2019 alusta käyt­töö­no­tet­tava kansal­li­nen tulo­re­kis­teri mahdol­lis­taa reaa­liai­kai­sen tulos­eu­ran­nan. Rekis­te­riä raken­ne­taan ensi­si­jai­sesti vero­tuk­sen tarpei­siin, mutta se avaa myös aivan uuden­la­sia mahdol­li­suuk­sia sosi­aa­li­tur­va­jär­jes­tel­män kehit­tä­mi­selle.

    Edellä luetel­lut ongel­mat näky­vät karulla tavalla Suomen muita Pohjois­maita selvästi alhai­sem­pana työl­li­syy­tenä ja korkeam­pana raken­teel­li­sena työt­tö­myy­tenä. Tilanne on mahdo­ton julki­sen talou­den ja hyvin­voin­ti­pal­ve­lui­den kestä­vän rahoi­tuk­sen näkö­kul­masta, mutta kohtuut­to­mim­min nyky­jär­jes­tel­män ongel­mat kosket­ta­vat niitä yksit­täi­siä henki­löitä, jotka passi­voiva nyky­jär­jes­tel­mämme on syrjäyt­tä­nyt työelä­mästä ja työmark­ki­noilta. Sosi­aa­li­tur­van uudis­ta­mista tarvi­taan kipeästi ratkai­se­maan työmark­ki­noi­den kohtaanto-ongel­maa.

    Miksi uudis­ta­mi­nen on vaikeaa?

    Miksi sosi­aa­li­tur­va­uu­dis­tusta ei olla saatu jo toteu­tet­tua, vaikka kaikki edus­kun­ta­puo­lu­eet ovat ilmais­seet tarpeen uudis­tuk­selle? Tavoit­teista vallit­see­kin laaja yhtei­sym­mär­rys: perus­tur­vasta halu­taan nykyistä selkeäm­pää sekä kannus­ta­vam­paa, ja sitä halu­taan vahvis­taa suhteessa viime­si­jai­seen vähim­mäis­tur­vaan. Uudis­tuk­sen vaikeu­det piile­vät­kin keske­nään vastak­kais­ten tavoit­tei­den yhteen­so­vit­ta­mi­sessa sekä järjes­tel­män kustan­nuk­sissa.

    Uudis­tuk­sen keskei­sin ratkais­tava kysy­mys liit­tyy työn­teon kannus­tei­den ja pohjois­mai­sen suhteel­li­sen korkealla tasolla olevan sosi­aa­li­tur­van yhteen­so­vit­ta­mi­seen. Pienempi perus­turva kannus­taisi työte­koon, mutta lisäisi myös monella toimeen­tu­lon ongel­mia ja johtaisi sosi­aa­lis­ten ongel­mien syve­ne­mi­seen. Nykyistä korkeampi tuki taas torjuisi köyhyyttä, mutta toisaalta passi­voisi ja vähen­täisi kannus­ti­mia työn­te­koon. Kannus­ti­met tehdä mata­lam­min palkat­tuja töitä laski­si­vat, kun suun­nil­leen saman raha­sum­man saisi käteen myös teke­mättä töitä. Tämä lisäisi riskiä työt­tö­myy­den pitkit­ty­mi­seen ja syrjäy­ty­mi­seen. Pahim­massa vaarassa olisi­vat esimer­kiksi koulut­tau­tu­mat­to­mat nuoret ja maahan­muut­ta­jat sekä muut väes­tö­ryh­mät, joiden työmark­kina-asema olisi heikko.

    Julki­suu­dessa on esitelty erilai­sia sosi­aa­li­tur­va­mal­leja, joissa työn­teon ja työn vastaa­not­ta­mi­sen väite­tään olevan aina kannat­ta­vaa. Sekä vastik­kee­tonta perus­tu­loa että nega­tii­vista tulo­ve­roa, jotka ovat käytän­nössä pienistä eroista huoli­matta loppu­tu­lok­sen näkö­kul­masta ja yleis­pe­ri­aat­teil­taan saman­lai­sia ratkai­suja, on tarjottu ihme­lääk­keeksi kannus­tin­louk­kui­hin.

    Kokoo­muk­sen esit­tämä vastik­keel­li­nen yleis­tuki […] laskee ”perus­tu­lo­mai­sesti” eli tasai­sesti työtu­lo­jen nous­tessa [ja yhdis­tää] toimeen­tu­lo­tuen, työmark­ki­na­tuen, perus­päi­vä­ra­han sekä ylei­sen asumis­tuen.

    Jotta työn­teko olisi aina kannat­ta­vaa, tulisi työl­li­senä olemi­sen olla kaikissa tapauk­sissa talou­del­lis­ten kannus­ti­mien näkö­kul­masta työt­tö­myyttä houkut­te­le­vam­paa. Kaikki kannus­ti­non­gel­mat tiivis­ty­vät viime kädessä jokai­sen yksi­lön arvioin­tiin omasta tilan­teesta työt­tö­myy­den ja työn­teon välillä. Jos vapaa-ajasta luopu­mi­nen nostaa käteen jäävää tuloa vain muuta­malla eurolla, ei työn hake­mi­selle tai teke­mi­selle ole riit­tä­viä kannus­ti­mia. Kun työn­teon kannus­ti­mia tarkas­tel­laan, kiin­nit­tyy huomio erityi­sesti kahteen valin­taan. Ensin­nä­kin työt­tö­män on arvioi­tava, että kannat­taako hänen ylipää­tään osal­lis­tua työmark­ki­noille. Toinen valinta liit­tyy siihen, kuinka paljon henkilö haluaa tehdä töitä.

    Työl­lis­ty­mis­ve­roaste on tunnus­luku, joka yksin­ker­tais­tet­tuna kuvaa summaa, jonka työtön menet­tää työl­lis­tyes­sään. Jos työl­lis­ty­mis­ve­roaste on esimer­kiksi 80 prosent­tia, menet­tää henkilö työl­lis­tyes­sään tietyllä palkalla 80 prosent­tia tulo­jen lisäyk­sestä kiris­ty­neen vero­tuk­sen ja sosi­aa­li­tur­van tulo­har­kin­nan vuoksi. Työl­lis­ty­mis­ve­roaste kuvas­taa siis työl­lis­ty­mi­sen kannus­ta­vuutta.

    Efek­tii­vi­nen margi­naa­li­ve­roaste taas kuvaa sitä osuutta työllä ansai­tusta lisäeu­rosta, jota henkilö ei saa itsel­leen vero­jen kiris­ty­mi­sen ja sosi­aa­li­tur­van piene­mi­sen myötä. Esimer­kiksi 60 prosen­tin efek­tii­vi­nen margi­naa­li­ve­roaste tarkoit­taa, että seuraava tienattu euro nostaa käytössä olevia tuloja 40 sentillä. Pienempi efek­tii­vi­nen margi­naa­li­ve­roaste tarkoit­taa siis parem­pia työn­teon kannus­ti­mia, mutta myös suurem­pia sosi­aa­li­tur­van kustan­nuk­sia. Efek­tii­vi­nen margi­naa­li­ve­roaste kuvas­taa kannus­tinta lisätä työs­ken­te­lyä.

    Työt­tö­myys­tur­van 300 euron suojaosa on hyvä esimerkki tarkas­tella työn­teon kannus­ta­vuutta. Jos henkilö saa työt­tö­myys­tur­vaa ja ottaa vastaan yhden 300 euron työkei­kan kuukau­dessa, hänen työl­lis­ty­mis­ve­roas­teensa on käytän­nössä olema­ton. Hän saa pitää ansai­tun summan ilman, että työt­tö­myys­kor­vaus laskee. Jos henkilö taas päät­täisi lisätä hieman työn­te­koa, tulot meni­si­vät yli suoja-osan ja ylime­ne­vän osan saisi sovi­tel­tuna. Tässä tapauk­sessa efek­tii­vi­nen margi­naa­li­ve­roaste olisi korkea, mikä ei kannus­taisi lisää­mään työn­te­koa. Esimerkki kuvas­taa hyvin kannus­tin­louk­ku­jen purka­mi­sen haas­teel­li­suutta. Kun yhtä kannus­tin­louk­kua saadaan helpo­tet­tua, siir­tyy loukku taval­li­sesti vain uuteen paik­kaan.

    Käytän­nössä kannus­tin­louk­ku­jen pois­ta­mi­nen tarkoit­taisi siis sitä, että realis­ti­sen vastik­keet­to­man perus­tu­lon tai nega­tii­vi­sen tulo­ve­ron tulisi olla huomat­ta­vasti nyky­tur­vaa alhai­sem­pia. Toinen, epärea­lis­ti­sempi vaih­toehto huoleh­tia työn­teon kannus­ti­mista, olisi hidas­taa tuen vähe­ne­mis­no­peutta ja ulot­taa sen vaiku­tus myös suhteel­li­sen korkeille tuloille. Efek­tii­vi­nen margi­naa­li­vero olisi tällöin pienempi eli lisä­työstä käteen jäävä osuus kasvaisi. Haas­teena olisi mallin kustan­nus­ten huomat­tava kasvu, joka vaatisi julki­sen talou­den kestä­vyy­den säilyt­tä­mi­seksi joko miljar­di­luo­kan leik­kauk­sia muualta tai veron­ko­ro­tuk­sia.

    Univer­saa­lien ja vastik­keet­to­mien perus­tu­lon ja nega­tii­vi­sen tulo­ve­ron etuna on byro­kra­tian vähe­ne­mi­nen. Byro­kra­tian vähe­ne­mi­sen tuomat sääs­töt kulu­vat kuiten­kin hyvin nopeasti, jos tuki laaje­nee koske­maan uusia ryhmiä, kuten opis­ke­li­joita, ja korot­taa näiden ryhmien saamaa tukea suhteessa nyky­jär­jes­tel­mään. Univer­saa­lissa sosi­aa­li­tur­va­jär­jes­tel­mässä kaikki saisi­vat saman etuu­den auto­maat­ti­sesti olosuh­teista riip­pu­matta. Vasta­koh­tana on nyky­jär­jes­tel­män kaltai­nen syype­rus­tei­nen sosi­aa­li­turva, jossa oikeus sosi­aa­li­tur­vaan perus­tuu aina johon­kin tiet­tyyn yksi­löi­tyyn tarpee­seen, kuten työt­tö­myy­teen tai opis­ke­luun. Syype­rus­tei­nen sosi­aa­li­turva kohdis­taa tuet tarkem­min tukea tarvit­se­ville, mutta sen heik­kous on maksa­tuk­seen, hake­mi­seen ja seuran­taan liit­tyvä byro­kra­tia.

    Yhtenä usein julki­sessa keskus­te­lussa unoh­tu­vana lisä­haas­teena on työtu­loja ja sosi­aa­li­tur­vaa yhdis­te­le­vissä malleissa kahteen suun­taan toimi­vat kannus­ti­met. Sama malli, joka kannus­taa työtöntä otta­maan vastaan osa-aika­työn, voi kannus­taa pieni­palk­kaista kokoai­kaista työn­te­ki­jää siir­ty­mään osa-aikai­seksi työn­te­ki­jäksi. Esimer­kiksi korkeat suojao­sat voivat vaikut­taa hyvin­kin haital­li­sesti pieni­palk­kais­ten kokoai­kais­ten työn­te­ki­jöi­den työn­teon kannus­ti­miin. Yleensä malleja arvioi­taessa keski­ty­tään kannus­tii­min vain työt­tö­män näkö­kul­masta, mutta sivuu­te­taan kannus­tin­vai­ku­tuk­set pieni­tu­loi­siin työl­li­siin. Tämä on myös yksi keskei­nen nykyi­sen perus­tu­lo­ko­kei­lun puute.

    Kokoo­mus katsoo, että on rehel­listä ja vastuul­lista tuoda selkeästi esille sosi­aa­li­tur­van uudis­ta­mi­seen liit­ty­vät haas­teet sekä myön­tää, ettei näihin haas­tei­siin ole löydet­tä­vissä help­poa ihme­lää­kettä. Jos näin olisi, olisi uudis­tus toteu­tettu jo aikoja sitten. Ei ole yksin­ker­tai­sesti olemassa sosi­aa­li­tur­va­mal­lia, joka jolla­kin tempulla pois­taisi kaikki kannus­tin­lou­kut ja tekisi työn­teosta aina kannat­ta­vaa niin, ettei kenen­kään turva heik­ke­nisi tai sosi­aa­li­tur­van kustan­nuk­set kasvaisi merkit­tä­västi. Puolu­eet joutu­vat teke­mään kompro­mis­seja ja etsi­mään tasa­pai­noa erilais­ten risteä­vien tavoit­tei­den keskeltä. Siksi Kokoo­mus haluaa selkeästi ilmaista ja perus­tella uudis­tuk­sen taus­talla olevat arvo­va­lin­tansa sekä esitellä perus­teet omasta ratkai­su­mal­lista, joka tasa­pai­noi­lee edellä kuvat­tu­jen haas­tei­den keskellä.

    Kokoo­muk­sen tavoit­teet ja arvo­va­lin­nat

    Kokoo­mus katsoo, että tule­vai­suu­den sosi­aa­li­tur­van arvo­poh­jan tulee perus­tua vastik­keel­li­suu­den sekä syype­rus­tei­suu­den peri­aat­teille. Lisäksi sosi­aa­li­tur­van tulee olla pääsään­tönä yksi­lö­pe­rus­tei­nen, vaikka turva huomioi­si­kin esimer­kiksi asumis­ku­lu­jen osalta koti­ta­lou­den yhtei­siä menoja. Kokoo­mus pitää myös aivan keskei­senä tavoit­teena, että sosi­aa­li­tur­va­uu­dis­tus vähen­tää ja tasoit­taa kannus­tin­louk­kuja kannus­taen työn teke­mi­seen ja yrit­tä­jyy­teen. Uudis­tuk­sen on luotava edel­ly­tyk­set nostaa työl­li­syy­sas­teemme tasolle, jolla muut Pohjois­maat jo ovat. Vain työl­li­syy­den kasvun kautta voidaan pitää kiinni hyvin­voin­ti­pal­ve­lui­den kestä­västä rahoi­tuk­sesta ja turvata suoma­lais­ten hyvin­vointi.

    Kokoo­mus haluaa, että työn ja sosi­aa­li­tur­van yhdis­tä­mi­sen tulee olla nykyistä jous­ta­vam­paa. Osa-aikais­ten ja lyhyt­kes­tois­ten töiden teke­mi­sen tulee aina olla kannat­ta­vam­paa täyden työt­tö­myy­den sijasta. Jokai­sen on ensi­si­jai­sesti tultava toimeen omalla työl­lään, mutta tarvit­taessa sosi­aa­li­tur­valla voidaan täyden­tää pieniä työtu­loja. Tärkeintä on, että jokai­nen tekee ja yrit­tää parhaansa osal­lis­tuen työmark­ki­noille mahdol­li­suuk­siensa mukaan. Järjes­tel­män tulee kannus­taa passii­vi­suu­den sijaan aina aktii­vi­suu­teen, työn­te­koon, osal­lis­tu­mi­seen ja itsensä kehit­tä­mi­seen. Kokoo­muk­selle on lisäksi tärkeää, että myös yksi­ny­rit­tä­jät, itsensä työl­lis­tä­jät ja free­lance­rit otetaan tietyin edel­ly­tyk­sin yhtei­sen perus­tur­van piiriin. Samalla on myös arvioi­tava turvan sovel­tu­vuutta muiden erityis­ryh­mien, kuten urhei­li­joi­den ja taitei­li­joi­den, toimeen­tu­lon turvaa­jaksi.

    Suomi ja suoma­lai­set tarvit­se­vat sosi­aa­li­tur­van, joka on helposti ymmär­ret­tävä ja turvaa jatkos­sa­kin heikoim­massa asemassa olevien toimeen­tu­lon. Kokoo­muk­sen lähtö­koh­tana sosi­aa­li­tur­van uudis­ta­mi­sessa on pitää kiinni perus­tur­van ylei­sestä pohjois­mai­sesta suhteel­li­sen korkeasta tasosta. Tämä ei kuiten­kaan tarkoita sitä, ettei kenen­kään sosi­aa­li­turva laskisi uudis­tuk­sen myötä. Sosi­aa­li­tur­van uudis­ta­mi­sen pain­opis­teenä tulee olla työl­li­syy­den ja osal­li­suu­den kasvu sekä syrjäy­ty­mi­sen ja työt­tö­myy­den vähen­tä­mi­nen. Kokoo­mus ei tavoit­tele mallilla suoria sääs­töjä, mutta mallin kustan­nuk­sien tulee olla julki­sen talou­den ja suoma­lais­ten jo korkean koko­nais­ve­ro­ra­si­tuk­sen kannalta maltil­li­set. Mallin staat­ti­set kustan­nuk­set voivat kasvaa lyhyellä aika­vä­lillä, jos dynaa­mis­ten vaiku­tus­ten arvioi­daan olevan pidem­mällä aika­vä­lillä kestä­vyys­va­jeen kannalta posi­tii­vi­set.

    Välit­tä­mi­nen ja kannus­ta­vuus ovat kokoo­muk­sen keskei­siä arvoja. Ne ovat myös arvot, jotka jaetaan suoma­lai­sessa yhteis­kun­nassa laajalti. Siksi on vält­tä­mä­töntä, että sosi­aa­li­tur­va­malli raken­ne­taan näiden arvo­jen pohjalta. Kokoo­muk­sen tavoite onkin paran­taa työn­teon kannus­ti­mia ilman, että tuki­ta­soa merkit­tä­västi muute­taan tai julki­sen talou­den kustan­nuk­sia huomat­ta­vasti lisä­tään. Jotta yhtälö on toteu­tet­ta­vissa, on sosi­aa­li­tur­van oltava vastik­keel­lista.

    Vastik­keel­li­suus mahdol­lis­taa sosi­aa­li­tur­van säilyt­tä­mi­sen hyvällä pohjois­mai­sella tasolla ilman, että työn­teon kannus­ti­met merkit­tä­västi vähe­ni­si­vät. Vastik­keel­li­suutta tiuken­ta­malla on myös mahdol­lista tavoi­tella nyky­ta­soa parem­paa turvaa. Sosi­aa­li­tur­van vastik­keel­li­suus on siis keino raken­taa välit­tävä ja kannus­tava sosi­aa­li­tur­va­jär­jes­telmä. Vastik­keel­li­nen turva akti­voi ja ehkäi­see myös syrjäy­ty­mistä vastik­kee­tonta tukea tehok­kaam­min.

    Kun kannus­tin­louk­kuja halu­taan purkaa, on yksi­lön tilan­teen työl­li­senä oltava houkut­te­le­vampi kuin työt­tö­mänä. Korkean sosi­aa­li­tur­van maissa tuloero työt­tö­män ja mata­la­palk­kai­sen työl­li­sen välillä on pieni. Pieni tuloero on työn­teon kannus­ti­mien näkö­kul­masta ongel­mal­li­nen, vaikka se on sosi­aa­li­sesta näkö­kul­masta perus­teltu. Tilanne helpot­tuisi, jos sosi­aa­li­tur­vaa alen­net­tai­siin, mutta tämä olisi vastoin pohjois­mai­sen hyvin­voin­tia­jat­te­lun perus­fun­da­ment­tia. Jos sekä korkeasta turvasta että työn­teon kannus­ti­mista halu­taan pitää kiinni, ainut mahdol­li­nen ratkaisu on tehdä sosi­aa­li­tur­vasta vastik­keel­lista ja aset­taa tiuk­ko­ja­kin ehtoja työt­tö­myys­tur­van saami­selle.

    Työt­tö­män velvoit­tei­den ja akti­voin­nin tarkoi­tuk­sena on ensi­si­jai­sesti tukea työn­ha­kua ja paran­taa työl­lis­ty­mi­se­del­ly­tyk­siä, mutta myös kasvat­taa kannus­ti­mia ottaa työtä vastaan. Terveen ja työky­kyi­sen työt­tö­män tulee ensi­si­jai­sesti käyt­tää työai­kaa vastaava aikansa työn­ha­kuun, työl­li­syys­mah­dol­li­suuk­siensa paran­ta­mi­seen tai lyhy­tai­kai­seen työs­ken­te­lyyn. Suoma­lai­sessa keskus­te­lussa työt­tö­mien akti­vointi on leimattu työt­tö­mien kiusaa­mi­seksi. Muissa Pohjois­maissa sosi­aa­li­tur­vaan liit­ty­vät aktii­vi­suuseh­dot ovat huomat­ta­vasti Suomea tiukem­mat. Maissa on hyväk­sytty tosia­sia, että korkeata työl­li­syyttä ja korkeaa sosi­aa­li­tur­vaa ei voida saavut­taa ilman tiuk­kaa aktii­vi­suus­vaa­detta. Vastik­keel­li­suus ei ole itsei­sarvo, vaan keino, jolla kaikki saadaan pidet­tyä työmark­ki­noilla. Tämä on tärkeää sekä inhi­mil­li­sestä näkö­kul­masta että koko yhteis­kun­nan toimi­vuu­den kannalta.

    Akti­voiva vastik­keel­li­nen sosi­aa­li­turva ehkäi­see syrjäy­ty­mistä myös huomat­ta­vasti tehok­kaam­min kuin esimer­kiksi vastik­kee­ton ja passi­voiva perus­tulo. Esimer­kiksi 18-vuoti­aalle nuorelle myön­netty vastik­kee­ton perus­tulo, jonka saami­selle ei olisi mitään ehtoja, voisi pahim­mil­laan olla voimak­kaasti passi­voiva karhun­pal­ve­lus. Nuorta ei voitaisi edel­lyt­tää osal­lis­tu­maan koulu­tuk­seen tai hake­maan aktii­vi­sesti töitä tukien leik­kaa­mi­sen uhalla. Univer­saa­lissa mallissa nuorille, opis­ke­li­joille tai muille erityis­ryh­mille ei myös­kään voitaisi räätä­löidä syype­rus­tei­sesti parem­min erilai­sia kannus­tin­vai­ku­tuk­sia huomioi­via eril­li­siä tukia, vaan sama tuki koskisi auto­maat­ti­sesti kaik­kia. Vaikka lähtö­koh­tana tulee aina olla usko ihmi­sen omiin luon­tai­siin kannus­ti­miin tehdä työtä ja kehit­tää itse­ään, ei voida myös­kään sivuut­taa sitä tosia­siaa, että valvon­nalla, velvoit­teilla ja akti­voin­ti­toi­milla voidaan tehok­kaasti torjua syrjäy­ty­mistä.

    Syype­rus­tei­seen ja voimak­kaasti vastik­keel­li­seen sosi­aa­li­tur­vaan liit­tyy myös vaikeita kysy­myk­siä. Käytän­nön haas­teet liit­ty­vät vastik­keel­li­sen mallin akti­voin­nin ja valvon­nan myötä kasva­vaan byro­kra­ti­aan. Toisaalta vastik­keel­li­suus on kokoo­muk­selle peri­aat­teel­li­sesti vaikea kysy­mys. Kokoo­mus painot­taa yksi­lön omaa vapautta ja vastuuta. Lähtö­koh­tai­sesti patis­telu ja velvoit­teet ovat risti­rii­dassa näiden tavoit­tei­den kanssa. Toisaalta kokoo­mus myös koros­taa, että jokai­sella terveellä ja työky­kyi­sellä on ensi­si­jai­sesti itsel­lään velvol­li­suus elät­tää itsensä, vaikka viime kädessä hyvin­voin­tiyh­teis­kunta turvaa­kin jokai­sen mini­mi­toi­meen­tu­lon. Jos korkeasta työt­tö­myys­tur­vasta halu­taan pitää kiinni, on ainoa vaih­toehto hyväk­syä patis­telu ja sank­tiot osana järjes­tel­mää.

    Vastik­keel­li­suu­teen liit­tyvä byro­kra­tia sekä velvoit­tei­den aset­ta­mi­nen ja seuranta ovat siis hinta, joka vastak­kais­ten tavoit­tei­den yhteen­so­vit­ta­mi­sesta joudu­taan maksa­maan. Hyvin­voin­tiyh­teis­kunta on kahden­suun­tai­nen kauppa, jossa jokai­nen suoma­lai­nen on oikeu­tettu palve­lui­hin ja sosi­aa­li­tur­vaan, mutta jokai­sella on myös velvol­li­suus olla työmark­ki­noi­den käytet­tä­vissä. Oikeuk­sia ei voida vaatia lisää ilman, että myös velvol­li­suuk­sia kiris­te­tään.

    Aktii­vi­mal­lin myötä on herän­nyt keskus­telu vaikeasti työl­lis­ty­vistä työt­tö­myys­tur­van saajista, joilla on merkit­tä­viä puut­teita tiedoissa, taidoissa ja tervey­dessä. On aiheel­li­sesti kysytty, että ovatko henki­löt, joiden työkyky on merkit­tä­västi alen­tu­nut, oikean turvan ja velvoit­tei­den piirissä.
    Kokoo­mus pitää keskei­senä perus­läh­tö­koh­tana jokai­sen osal­lis­tu­mista kyky­jensä, osaa­mi­sensa ja vahvuuk­siensa puit­teissa työmark­ki­noille. Kaikilla pitää olla oikeus antaa panok­sensa omaksi ja yhtei­seksi hyväksi. Kokoo­mus vieras­taa jyrk­kää jakoa työky­kyi­siin ja työky­vyt­tö­miin. Työkyky voi olla alen­tu­nut, mutta tästä huoli­matta jokai­sella on jotain annet­ta­vaa ja jokaista on kannus­tet­tava osal­lis­tu­maan. Tavoit­teena pitää olla, että kaikki pide­tään kiinni työmark­ki­noilla, ja passii­vi­sen tuen piiriin pääs­te­tään vain korkealla kynnyk­sellä. Kaik­kein vaikeim­min työl­lis­ty­vien kohdal­la­kin on parempi, että henkilö osal­lis­tuu edes tunnin viikossa johon­kin toimin­taan kuin ettei osal­lis­tuisi lain­kaan.

    Kokoo­mus katsoo, että vaikei­ten työl­lis­ty­vien palve­luita ja tuki­muo­toja on edel­leen kehi­tet­tävä. On myös selvää, että osal­lis­tu­mis­vel­voit­teet on mitoi­tet­tava yksi­löl­li­sesti niiden osalta, joiden työt­tö­myys on pitkit­ty­nyt tai työkyky laske­nut. Sosi­aa­li­tur­van uudis­ta­mi­sen keskei­nen tavoite tulee olla työl­li­syy­sas­teen nosta­mi­sen ohella ihmis­ten osal­li­suu­den vahvis­ta­mi­nen ja syrjäy­ty­mi­sen ehkäisy.

    Kokoo­muk­sen ratkai­sut haas­tei­siin

    Lähtö­koh­dat

    Kokoo­mus on valmis­tel­lut sosi­aa­li­tur­va­mal­linsa perus­teita edus­kun­ta­ryh­män kannus­tin­louk­ku­työ­ryh­mässä. Työryhmä on kuul­lut lukui­sia asian­tun­ti­joita sekä pereh­ty­nyt eri maiden koke­muk­siin ja esimerk­kei­hin. Valmis­te­lussa on tunnis­tettu neljä sosi­aa­li­tur­van keskeistä osa-aluetta eri kohde­ryh­mien ja tarpei­den perus­teella. Sosi­aa­li­tur­van rooli vaih­te­lee merkit­tä­västi näiden tilan­tei­den välillä.

    Ensim­mäi­nen kohde­ryhmä on ns. suuri enem­mistö eli taval­li­set koulu­te­tut suoma­lai­set palkan­saa­jat ja yrit­tä­jät, jotka ovat perus­ter­veitä ja joiden osaa­mi­nen on pääsään­töi­sesti kunnossa. Heidän kannal­tansa on tärkeää, että kannus­ti­met oman osaa­mi­sen kehit­tä­mi­seen ja työky­vyn yllä­pi­tä­mi­seen ovat ennal­taeh­käi­se­västi kunnossa. Tähän ryhmään kuulu­vat henki­löt täyt­tä­vät taval­li­sesti työs­sä­oloeh­don ja ovat työt­tö­myy­den osuessa kohdalle oikeu­tet­tuja samaan ansio­si­don­naista työt­tö­myys­tur­vaa.

    Tässä asia­kir­jassa ei tarkem­min keski­tytä ansio­tur­van kehit­tä­mi­seen, koska kannus­tin­louk­ku­jen ja työl­li­syy­den kasvu­po­ten­ti­aa­lin näkö­kul­masta oleel­li­sim­mat ongel­mat nyky­jär­jes­tel­mässä liit­ty­vät perus­tur­vaan ja viime­si­jai­seen toimeen­tu­lo­tuen turvaan. Perus­tur­van uudis­tus on sovi­tet­ta­vissa nyky­an­sio­si­don­nai­sen kanssa yhteen, mutta selvää on, että uudis­tuk­sen ohella syytä olisi myös arvioida erik­seen ansio­si­don­nai­sen työt­tö­myys­päi­vä­ra­han rahoi­tusta, kestoa, univer­saa­liutta ja saami­sen ehtoja.

    Toinen kohde­ryhmä, jonka sosi­aa­li­tur­van uudis­ta­mis­tar­pee­seen tämä asia­kirja erityi­sesti paneu­tuu, ovat työky­kyi­set työt­tö­mät, jotka ovat nykyi­sen perus­tur­van tai viime­si­jai­sen toimeen­tu­lo­tur­van varassa. Tarkoi­tuk­sena on tarjota ratkai­sue­si­tyk­siä, joilla lisä­tään erityi­sesti tämän ryhmän työn­teon kannus­ti­mia purka­malla kannus­tin- ja byro­kra­tia­louk­kuja. Tämän lisäksi tarkas­tel­laan kolman­tena kohde­ryh­mänä Kelan työt­tö­myys- tai toimeen­tu­loe­tuuk­silla eläviä sekä vaka­vassa syrjäy­ty­mis­vaa­rassa olevia pitkä­ai­kais­työt­tö­miä, jolla on sekä osaa­mi­sessa että tervey­den­ti­lassa merkit­tä­viä puut­teita. Tälle ryhmälle pohdi­taan uuden­laista laajem­min osal­li­suu­teen, itsensä kehit­tä­mi­seen ja kuntou­tu­mi­seen kannus­ta­vaa tuki­muo­toa.

    Viimei­seksi sosi­aa­li­tur­van muodoksi on tunnis­tettu niin sano­tut elin­kaa­ri­tu­loja tasaa­vat tuet. Näihin tukiin liit­tyy usein vakuu­tuk­sel­li­nen elementti, joka tasaa riskejä kohdan­nei­den ja riskit vält­tä­nei­den tilan­netta kollek­tii­vi­sesti. Kuiten­kin näille tuki­muo­doille, kuten opin­to­tuelle, on leimal­lista se, että ne ensi­si­jai­sesti tasaa­vat yksi­lön elin­kaa­ri­tu­loja. Jokai­nen on jossain vaiheessa elämäänsä tuen saaja, ja toisessa hetkessä taas tuen rahoit­taja. Keski­luokka maksaa näitä tukia käytän­nössä itse itsel­leen. Tässä asia­kir­jassa ei syven­nytä aihee­seen tarkem­min, mutta Kokoo­mus suhtau­tuu lähtö­koh­tai­sesti posi­tii­vi­sesti erilai­siin sosi­aali- ja perus­ti­lia­vauk­siin, joilla voitai­siin tehos­taa ja kehit­tää yksi­lön elin­kaa­ren sisällä tapah­tu­van tulo­vaih­te­lun tasoit­ta­mista.

    Vastik­keel­li­nen yleis­tuki

    Kokoo­muk­sen esit­tämä ratkaisu nyky­so­si­aa­li­tur­van ongel­miin on vastik­keel­li­nen yleis­tuki. Yleis­tuki nimensä mukai­sesti yhdis­tää nyky­so­si­aa­li­tur­van tukia yhdeksi yleis­tueksi, joka laskee ”perus­tu­lo­mai­sesti” eli tasai­sesti työtu­lo­jen nous­tessa. Yleis­tuki yhdis­täisi toimeen­tu­lo­tuen, työmark­ki­na­tuen, perus­päi­vä­ra­han sekä ylei­sen asumis­tuen.

    Perus­tur­van keskeis­ten tuki­muo­to­jen yhdis­tä­mi­nen yksin­ker­tais­taisi sosi­aa­li­tur­va­jär­jes­tel­mää. Malli olisi vastik­keel­li­nen, syype­rus­tei­nen ja pääsään­töi­sesti yksi­lö­pe­rus­tei­nen, mutta tuen hake­mi­nen, tieto­jen ilmoit­ta­mi­nen ja maksa­tus olisi­vat mahdol­li­sim­man pitkälle auto­ma­ti­soitu vuonna 2019 käyt­töö­no­tet­ta­van tulo­re­kis­te­rin avulla. Vuonna 2020 järjes­tel­mään pitäisi saada myös tiedot makse­tuista etuuk­sista. Auto­ma­ti­soin­nin myötä hallin­nol­li­nen byro­kra­tia myös vähe­nisi merkit­tä­västi. Yleis­tuen myötä talou­del­li­set kannus­tin­lou­kut vähe­ni­si­vät ja tasoit­tui­si­vat, kun henkilö hyötyisi talou­del­li­sesti jokai­sesta lisä­työ­tun­nista saadusta eurosta. Lisäksi tukien maksa­tuk­sen viiväs­tyk­siin ja keskey­tyk­siin liit­ty­vät byro­kra­tia­lou­kut pois­tui­si­vat.

    Yleis­tuki olisi syype­rus­tei­nen sosi­aa­li­tur­vae­tuus. Oikeus tuen saami­seen perus­tuisi aina selke­ään syyhyn, kuten työt­tö­myy­teen tai pieni­tu­loi­suu­teen. Vaikka tieto­jen ilmoit­ta­mi­nen ja päivit­tä­mi­nen tapah­tui­si­vat sähköi­sesti ja tuen maksa­tus olisi auto­ma­ti­soitu, tulisi tukea kuiten­kin erik­seen hakea. Tuki muodos­tuisi perus­ta­sosta ja perus­ta­son päälle makset­ta­vasta yksi­löl­li­sestä lisästä, jonka määrä riip­puisi esimer­kiksi asuin­pai­kasta, huol­let­ta­vien lasten luku­mää­rästä tai yksin­huol­ta­juu­desta. Tuen lähtö­taso nolla­tu­loilla olisi siis yksi­löl­li­nen ja vaih­te­lisi eri teki­jöi­den vaiku­tuk­sesta. Yleis­tuki ei kuiten­kaan sisäl­täisi harkin­nan­va­rai­sia osia ja määräy­ty­mis­pe­rus­teet olisi­vat mekaa­ni­sia. Tuki­jär­jes­telmä laskisi auto­maat­ti­sesti saatu­jen tieto­jen pohjalta tuki­sum­man, ja järjes­telmä olisi tuen­saa­jan näkö­kul­masta yksin­ker­tai­nen.

    Riip­pu­matta tuen lähtö­ta­sosta tuki vähe­nisi ja vero­tus kiris­tyisi siten, että esimer­kiksi jokai­sesta tiena­tusta eurosta jäisi noin kolman­nes tuen­saa­jalle itsel­leen. Kun tuen­saa­jan ei tarvit­sisi pelätä, että työkei­kan vastaa­not­ta­mi­nen aiheut­taa tukiin katkok­sia tai vaatii työlästä rapor­toin­tia, pois­tui­si­vat byro­kra­tia­lou­kut. Lisäksi varmuus siitä, että jokai­sesta tiena­tusta eurosta jäisi aina ennalta tiedossa oleva määrä omaan käteen, vähen­täisi ja tasoit­taisi kannus­tin­louk­kuja.

    Yleis­tuki olisi vahvasti vastik­keel­li­nen. Tuen saami­sen ehtona olisi aktii­vi­nen työn­haku sekä osal­lis­tu­mi­nen työl­lis­ty­mistä edis­tä­viin palve­lui­hin. Työl­lis­ty­mistä edis­tä­vien palve­lui­den saata­vuutta ja sisäl­töä myös edel­leen kehi­tet­täi­siin osana uudis­tusta. Reilu puoli miljoo­naa suoma­laista on vuosit­tain työt­tö­mänä. Suurin osa työt­tö­mäksi jääneistä työl­lis­tyy kuiten­kin uudel­leen ensim­mäi­sen kolmen kuukau­den aikana.

    Jos työt­tö­myys uhkaa pitkit­tyä, on tärkeää tarjota työt­tö­mälle nopeasti täyden­nys­kou­lu­tusta, omaeh­toista koulu­tusta, palk­ka­tuet­tua työtä tai muita työl­lis­ty­mistä edis­tä­viä toimia, jotta työt­tö­myys­jakso jäisi mahdol­li­sim­man lyhyeksi. Yli puoli vuotta kestä­nyt passii­vi­nen työt­tö­myys lisää merkit­tä­västi riskiä ajau­tua pitkä­ai­kais­työt­tö­myy­teen.

    Velvoit­teet koski­si­vat myös osa-aika­työn­te­ki­jöitä, jotka saisi­vat yleis­tu­kea. Tuen­saa­jalla olisi velvol­li­suus hakea kokoai­kaista työtä tai hank­kia yrit­tä­jä­tu­loja tietyn tavoi­te­ta­son verran. Toisaalta yksi­löä voitai­siin kannus­taa työn tarjoa­mi­sen lisää­mi­seen myös kepeillä ja pork­ka­noilla, kuten ansio­päi­vä­ra­han työs­sä­oloeh­don tiuken­nuk­sella tai muilla kokoai­ka­työ­hön kannus­ta­villa toimilla. Efek­tii­vi­nen margi­naa­li­ve­roaste on yleis­tu­ki­mal­lissa tasai­nen ja enna­koi­ta­vissa, mutta suhteel­li­sen korkea. Siksi eril­li­sillä kepeillä ja pork­ka­noilla vahvis­te­taan talou­del­lis­ten kannus­ti­mien lisäksi muita kannus­ti­mia työs­ken­nellä kokoai­kai­sesti.

    Velvoit­tei­den laimin­lyönti johtaisi tuen leik­kaan­tu­mi­seen. Leik­kuri leik­kaa tukea kuukau­deksi kerral­laan 20 prosen­tilla. Jos työtön on täysin passii­vi­nen, eikä osal­listu mihin­kään palve­lui­hin tai vastaa yhtey­den­ot­toi­hin, voidaan tukea leikata hetkel­li­sesti jopa 40 prosen­tilla. Nykyi­nen­kin lain­sää­däntö mahdol­lis­taa vastaa­van suurui­set leik­kauk­set toimeen­tu­lo­tu­keen passii­vi­suu­den seurauk­sena. Leik­kauk­sen tavoit­teena on kannus­taa henki­löä palaa­maan takai­sin palve­lui­den piiriin.

    Vastaa­vasti yleis­tu­keen on mahdol­lista raken­taa sisälle kannus­ti­ne­le­mentti, joka nega­tii­vi­sen tulo­ve­ron tapai­sesti kannus­taisi ensim­mäis­ten työtun­tien teke­mi­seen. Yleis­tuessa ei enää olisi nykyistä kolmen­sa­dan euron suojao­saa, koska suojaosa koskisi jatkossa noin kolmas­osaa kaikesta tulosta. Suojao­san kaltai­nen kannus­ti­ne­le­mentti on siis raken­nettu sisään malliin. Nykyi­sen­lai­nen suojaosa säilyisi kuiten­kin ansio­si­don­nai­sessa työt­tö­myys­tur­vassa. Yleis­tuen yhtey­teen voidaan kuiten­kin harkita aktii­vi­li­sää, joka nostaisi yleis­tuen tasoa kerta­luon­tei­sesti kymme­nellä prosen­tilla, kun työtön onnis­tuu saamaan kuukau­dessa noin 300 euroa joko työ- tai yrit­tä­jä­tu­loa.

    Asumi­sen tuke­mi­nen

    Asumi­nen on taval­li­sesti koti­ta­louk­sien suurin yksit­täi­nen menoero. Näin ollen se, miten sosi­aa­li­tur­va­jär­jes­tel­mässä on huomioitu asumi­sen tuke­mi­nen, vaikut­taa keskei­sesti mallin kannus­ti­miin. Kokoo­muk­sen yleis­tu­ki­mal­lissa toimeen­tu­lo­tuki ja ylei­nen asumis­tuki integroi­daan osaksi yhtä yleis­tu­kea.

    Nykyi­sin asumista tuetaan ylei­sellä asumis­tuella sekä perus­toi­meen­tu­lo­tuella. Molem­mat tuki­muo­dot ovat koti­ta­lous­koh­tai­sia. Ylei­nen asumis­tuki riip­puu koti­ta­lou­den asumis­kus­tan­nuk­sista, koosta, tuloista ja asuin­paik­ka­kun­nasta. Asumis­tuessa on perus­o­ma­vas­tuu, joka nousee tulo­jen nous­tessa suhteel­li­sen nopeasti. Perus­toi­meen­tu­lo­tuessa perus­osan lisäksi korva­taan asumis­me­noja. Arvioin­nissa huomioi­daan perheen koko, tulot ja asun­non sijain­ti­kunta. Esimer­kiksi yksi­na­su­valla ja tulot­to­malla asumis­ku­lut korva­taan täysi­mää­räi­sesti Helsin­gissä 675 euroon asti. Yksit­täis­ta­pauk­sissa tuki voi olla tätä­kin suurempi.

    Nyky­so­si­aa­li­tur­van kaksi katta­vuu­del­taan ja korvauk­sil­taan erilaista tuki­muo­toa luovat kannus­tin­louk­kuja. Erityi­sesti kasvu­kes­kuk­sissa viime­si­jai­seksi ja lyhy­tai­kai­seksi tarkoi­tettu toimeen­tu­lo­tuki onkin monen tuen­saa­jan tapauk­sessa juuri asumis­me­no­jen korvauk­sien osalta houkut­te­le­vampi vaih­toehto. Tämä on ongel­mal­lista työn­teon kannus­ti­mien osalta, koska toimeen­tu­lo­tuen­saa­jilla sekä efek­tii­vi­set margi­naa­li­ve­roas­teet että työl­lis­ty­mis­ve­roas­teet ovat todella korkeat.

    Ylei­nen asumis­tuki on ollut korkei­den ja näky­vien koko­nais­kus­tan­nus­tensa takia helppo maali kritii­kille, mutta kannus­ta­vuu­den kannalta ongel­mal­li­sempi on toimeen­tu­lo­tuki, jossa ei ole asumis­ku­luille omavas­tuuta. Ylei­nen asumis­tuki kohdis­tuu tehok­kaasti tarvit­si­joille, kohte­lee yhden­ver­tai­sesti kaik­kia haki­joita ja on kustan­nuk­sil­taan avoin. On selvää, että kun käytössä olevat tulot nouse­vat tukien nous­tessa, myös hyödyk­kei­den, kuten asumi­sen, hinta ylei­sesti nousee. Tuoreim­mat tutki­muk­set kuiten­kin osoit­ta­vat, että toisin kuin ylei­sesti väite­tään, asumis­tuki ei vaikuta voimak­kaasti hintoi­hin tai valu suoraan vuokra­nan­ta­jille.

    Kannus­tin­lou­kut vähe­ni­si­vät, kun asumista tuet­tai­siin jatkossa vain yhden tuki­muo­don kautta. Käytän­nössä yleis­tu­keen integroitu yksi asumis­tuki vastaisi ominai­suk­sil­taan pitkälle nykyistä yleistä asumis­tu­kea. Keskei­nen ero olisi se, että tuki vähe­nisi tasai­sesti tulo­jen kasvaessa osana yleis­tu­kea. Tämä tasoit­taisi kannus­tin­louk­kuja merkit­tä­västi nyky­ti­lan­teesta. Lisäksi toisin kuin nykyi­sessä toimeen­tu­lo­tuessa, uudessa asumis­tuessa olisi aina tietty omavas­tuu, eikä asumis­me­noja korvat­taisi enää koko­naan.

    Jotta asunn­ot­to­muus tai muut sosi­aa­lion­gel­mat eivät muutok­sessa pahe­nisi, on kokoo­mus arvioi­nut, että toimeen­tu­lo­tuen lopet­ta­mi­sesta saata­vat asumis­me­no­sääs­töt voitai­siin kohdis­taa takai­sin perus­tur­vaan korot­ta­malla yleis­tu­kea maltil­li­sesti.

    Asumis­tuen uudis­tus paran­taisi työn­teon kannus­ti­mia, mutta se olisi merkit­tävä leik­kaus sosi­aa­li­tur­vaan niiden tuen­saa­jien osalta, joiden korkeat asumis­ku­lut korva­taan kasvu­kes­kuk­sissa perus­toi­meen­tu­lo­tuesta koko­nai­suu­des­saan. Toisaalta ei myös­kään ole oikeu­den­mu­kaista tai kannus­ti­mien kannalta kestä­vää, että nyky­toi­meen­tu­lo­tuki mahdol­lis­taa työt­tö­mälle jopa parem­mat asumi­sol­ta­vat kuin pieni­tu­loi­selle työn­te­ki­jälle, joka on oikeu­tettu saamaan vain yleistä asumis­tu­kea.

    Jotta asunn­ot­to­muus tai muut sosi­aa­lion­gel­mat eivät muutok­sessa pahe­nisi, on kokoo­mus arvioi­nut, että toimeen­tu­lo­tuen lopet­ta­mi­sesta saata­vat asumis­me­no­sääs­töt voitai­siin kohdis­taa takai­sin perus­tur­vaan korot­ta­malla yleis­tu­kea maltil­li­sesti. Koro­tus toteu­tet­tai­siin yleis­tuen elin­kus­tan­nus­li­sällä ja se vahvis­taisi perus­tur­vaa. Elin­kus­tan­nus­lisä olisi syype­rus­tei­nen tuki, jonka taso vaih­te­lisi asuin­paik­ka­kun­nan asuin­kus­tan­nus­ten mukaan.

    Lisä olisi vapaasti tuen­saa­jan kohden­net­ta­vissa joko asumis­me­noi­hin tai muuhun elämi­seen. Lisä nostaisi yleis­tuen lähtö­ta­soa, jolloin tukea saisi kalliim­milla alueilla korkeam­milla tuloilla kuin edul­li­sem­man asumi­sen alueilla. Näin ollen elin­kus­tan­nus­lisä toimii yhdessä asumis­li­sän kanssa yleis­tuessa mata­la­palk­ka­tuen kaltai­sena osana, joka kohdis­tuisi pieni­tu­loi­sille työn­te­ki­jöille kallii­den asumis­kus­tan­nus­ten kasvu­kes­kuk­sissa sekä madal­taisi kynnystä muut­taa työn perässä. Tuki ei kuiten­kaan vääris­täisi merkit­tä­västi asun­to­mark­ki­noita, koska tuen lopul­li­nen kohden­ta­mi­nen on yksi­lön omista valin­noista riip­pu­vai­nen.

    Lisäksi kokoo­mus katsoo, että jatkos­sa­kin asumi­sen turvaa­mi­seksi Kelalla olisi mahdol­li­suus perus­tel­lusta syystä maksaa yleis­tuesta ensin asumis­me­not suoraan vuokra­nan­ta­jalle, ja vasta tämän jälkeen tilit­tää loput yleis­tuesta tuen­saa­jalle. Lisäksi asunn­ot­to­muutta olisi tarkoi­tus torjua kohden­ta­malla ARA-sään­nel­tyä vuokra-asun­to­kan­taa nykyistä voimak­kaam­min eniten apua tarvit­se­ville sosi­aa­li­sin perus­tein. Vaikka toimeen­tu­lo­tuki integroi­daan osaksi yleis­tu­kea, jatkos­sa­kin täyden­tä­vän toimeen­tu­lo­tuen kautta voidaan lisäksi maksaa esimer­kiksi vuokra­va­kuuk­sia tai muita lyhy­tai­kai­sia harkin­nan­va­rai­sia avus­tuk­sia, joilla turva­taan yksi­lön asumista.

    Yleis­tuki on lähtö­koh­tai­sesti henki­lö­pe­rus­tei­nen. Jos koti­ta­lou­dessa on useam­pia henki­löitä, on jokai­nen henkilö oikeu­tettu saamaan omaa yksi­löl­li­sesti ja syype­rus­tei­sesti lasket­tua yleis­tu­kea. Asumis­ku­lu­jen osalta asumis­rat­kaisu kuiten­kin vaikut­taa yksi­löl­li­sen tuen lähtö­ta­soon. Esimer­kiksi asumi­sen yhtei­sessä koti­ta­lou­dessa voi laskea yleis­tuen tasoa. Näin tuki kohden­ne­taan tehok­kaasti tarpeen mukaan.

    Osal­lis­tu­mis­tulo

    Osal­lis­tu­mis­tulo on uuden­lai­nen sosi­aa­li­tur­van muoto, joka on suun­nattu erityi­sesti pitkä­ai­kais­työt­tö­mille ja osatyö­ky­kyi­sille. Esimerk­kinä on käytetty London School of Econo­mics -yliopis­ton edes­men­neen profes­sori Anthony Atkin­so­nin esityk­siä ja ajatuk­sia.

    Osal­lis­tu­mis­tulo vastaa korvaus­ta­sol­taan ja toimin­ta­pe­ri­aat­teel­taan yleis­tu­kea, mutta tuen saami­sen ehtona olevat velvoit­teet ovat erilai­set. Kun yleis­tuessa aktii­vi­sen työn­hauen velvoit­teet on määri­telty mahdol­li­sim­man yhte­näi­sesti ja mekaa­ni­sesti, määräy­ty­vät osal­lis­tu­mis­tu­lossa velvoit­teet yksi­löl­li­sesti. Tuki olisi siis vastik­keel­lista, ja tuki­taso leik­kau­tuisi yksi­löl­lis­ten velvoit­tei­den laimin­lyön­nistä. Vastaa­vasti tuki voisi nousta, jos osal­lis­tu­mis­tu­lon saaja täyt­tää aktii­vi­suus­li­sän saami­sen yksi­löl­li­set edel­ly­tyk­set.

    Osal­lis­tu­mis­tu­lon piiriin siir­ryt­täi­siin työt­tö­myy­den kestäessä yli vuoden. Vaih­toeh­toi­sesti työvoima- tai sosi­aa­li­vi­ran­omai­nen voisi myös tapaus­koh­tai­sesti antaa henki­lölle myös aikai­sem­min oikeu­den päästä tuen piiriin. Siir­ty­mi­nen olisi kuiten­kin aina tarve­har­kin­nan piirissä ja työky­vyn paran­tuessa työtön voidaan siir­tää myös takai­sen yleis­tuen tiukem­pien velvoit­tei­den piiriin. Osal­lis­tu­mis­tulo on tarkoi­tettu pitkään työt­tö­mänä olleille, joiden edel­ly­tyk­set päästä avoi­mille työmark­ki­noille tai täyt­tää yleis­tuen aktii­vi­suuseh­dot ovat laske­neet merkit­tä­västi. Heidän aktii­vi­suus­vaa­ti­muk­sen rimaa laske­taan niin, että osal­lis­tu­mis­vel­voit­teen voisi täyt­tää myös kevyem­millä toimilla, kuten esimer­kiksi vapaa­eh­tois­työllä.

    Tans­kan mallin mukai­sesti ajatuk­sena on kartoit­taa yksi­löl­li­sesti jokai­sen tuen­saa­jan tervey­den­tila sekä kuntou­tus- ja koulu­tus­tar­peet. Jokai­sella asiak­kaalla on oma nimik­ko­vir­kai­lija, jonka kanssa pohdi­taan juuri kysei­selle henki­lölle räätä­löi­tyä koko­nai­suutta, joka voi pitää sisäl­lään kuntou­tusta, koulu­tusta tai tuet­tua työtä. Osal­lis­tu­mis­toi­missa voidaan hyödyn­tää myös kolmatta sekto­ria ja vapaa­eh­tois­työtä. Toimin­nan pitää kuiten­kin olla aina tavoit­teel­lista ja eteen­päin­pyr­ki­vää. Viime kädessä viran­omai­nen aina vahvis­taa henki­lön osal­lis­tu­mis­suun­ni­tel­man, jonka noudat­ta­mi­nen on edel­ly­tys osal­lis­tu­mis­tu­lon saan­nille.

    Osal­lis­tu­mis­tu­lon tavoit­teena on lisätä osal­li­suutta, paran­taa elämän­hal­lin­taa ja terveyttä, sekä avata polkuja paluulle työmark­ki­noille. Osal­lis­tu­mis­tu­lon toteu­tus vaatisi merkit­tä­viä lisä­pa­nos­tuk­sia pitkä­ai­kais­työt­tö­mien palve­lui­hin ja henki­lös­tö­re­surs­sei­hin. Toisaalta aikai­sem­min pitkä­ai­kais­työt­tö­mille tai osatyö­ky­kyi­sille makse­tut tuet muut­tui­si­vat passii­vi­tuista aktii­vi­tuiksi. Osal­li­suu­den ja osal­lis­tu­mi­sen vahvis­ta­mi­nen ovat myös inhi­mil­li­sesti tarkas­tel­tuna tärkeäitä asioita, jotka ehkäi­se­vät syrjäy­ty­mistä ja lisää­vät yksi­löi­den ja yhtei­sön hyvin­voin­tia.

    Britan­nian Univer­sal Credit -sosi­aa­li­tur­va­malli

    Yleis­tuen esiku­vana toimii Iso-Britan­niassa käytössä oleva Univer­sal Credit -sosi­aa­li­tur­va­malli. Kokoo­mus ei esitä sosi­aa­li­tur­van suoraa kopioin­tia Britan­niasta, vaan maassa käytössä olevan mallin keskeis­ten ideoi­den ja toimin­ta­pe­ri­aat­tei­den sovit­ta­mista pohjois­mai­sen hyvin­voin­ti­val­tion paikal­li­siin olosuh­tei­siin.

    Myös OECD suosit­teli Suomelle vastik­keel­li­seen yleis­tu­keen siir­ty­mistä maara­por­tis­saan ja katsoi, että yleis­tu­ki­malli myös vähen­täisi esimer­kiksi perus­tu­loa tehok­kaam­min tuloe­roja ja köyhyyttä. Saman­suun­tai­sen suosi­tuk­sen teki myös profes­sori Juho Saaren työryhmä rapor­tis­saan.

    Britan­nian Univer­sal Credit yhdis­tää kuusi tarve­har­kin­taista työt­tö­myys­tur­vae­tuutta ja vero­vä­hen­nystä yhdeksi tarve­pe­rus­tei­seksi sosi­aa­lie­tuu­deksi, joka sopeu­tuu auto­maat­ti­sesti tulo­jen muutok­siin. Järjes­tel­mään on yhdis­tetty lähes reaa­liai­kai­set tulo­tie­dot keräävä rekis­teri. Tuen saami­sen ehtona on hyvin tiukat velvoit­teet aktii­vi­seen työn­ha­kuun ja työn vastaa­not­ta­mi­seen. Ehto­jen laimin­lyön­neistä seuraa kovat sank­tiot. Vain erityis­ryh­mät on vapau­tettu velvoit­teesta. Työn­ha­ki­jat on jaettu valmiuk­siensa mukaan ryhmiin, joille tarjo­taan eri tyyp­pistä tukea. Tuki on koti­ta­lous­koh­tai­nen ja sen suuruu­teen vaikut­ta­vat mm. asumis­me­not ja lapsi­luku. Tuen­saa­jalle jää jokai­sesta tiena­tusta lisä­pun­nasta reilu kolman­nes itselle.

    Lopuksi

    Sosi­aa­li­tur­van koko­nai­suu­dis­tus on valtava koko­nai­suus, joka on täynnä lukui­sia yksi­tyis­koh­tia. Tämän asia­kir­jan tarkoi­tus ei ole antaa tyhjen­tä­viä vastauk­sia kaik­kiin kysy­myk­siin, vaan tuoda esille selkeästi kokoo­muk­sen keskei­set arvo­va­lin­nat ja kirkas­taa perus­lin­jauk­set uudis­tuk­sen isoi­hin kysy­myk­siin. Kokoo­mus haluaa vastik­keel­li­sen, syype­rus­tei­sen ja lähtö­koh­tai­sesti yksi­lö­ta­soi­sen sosi­aa­li­tur­va­uu­dis­tuk­sen, joka lisää työn­teon kannus­ta­vuutta, työl­li­syyttä ja osal­li­suutta.

    Kokoo­mus on myös halun­nut tuoda avoi­mesti esille lukui­sia tavoit­tei­den saavut­ta­mi­seen liit­ty­viä haas­teita ja esit­tä­nyt näihin omia ratkai­su­jaan. Hopea­luo­tia ei ole olemassa vaikei­siin kysy­myk­siin, ja siksi jokai­nen puolue joutuu huolella pohti­maan erilai­sia vaih­toeh­toja. Jos joku väit­tää mallinsa olevan aina työn­te­koon kannus­tava, vastik­kee­ton ja kustan­nus­neut­raali, mallille ei toden­nä­köi­sesti ole tehty vaiku­tus­te­nar­vioin­tia.

    Sosi­aa­li­tur­van uudis­ta­mi­sen on perus­tut­tava luotet­ta­viin laskel­miin ja nojat­tava vahvaan tieto­poh­jaan. Kokoo­muk­sen sosi­aa­li­tur­va­mal­lin tark­koja euro­mää­riä ei löydy tästä asia­kir­jasta. Syitä on useita. Ensin­nä­kin mallin tark­ko­jen vaiku­tus­ten ja kustan­nus­ten arviointi on hyvin vaikeaa. Siksi kokoo­mus toivoo­kin, että osana TOIMI-hanketta arvioi­tai­siin erilai­sia vastik­keel­li­sia yleis­tu­ki­rat­kai­suja, jotta eri poli­tiik­ka­va­lin­to­jen vaiku­tuk­sista saatai­siin parem­paa arviota. Staat­ti­sesti voidaan kyllä arvioida tukien muutos­ten vaiku­tuk­sia suhteessa nyky­ti­lan­tee­seen, mutta tämä arvio ei ottaisi huomioon mitään käyt­täy­ty­mis­vai­ku­tuk­sia, jotka ovat uudis­tuk­sessa aivan keskiössä. Esimer­kiksi vastik­keel­li­suu­den myötä tule­vien velvoit­tei­den kannus­tin­vai­ku­tuk­sia ei voida staat­ti­sissa laskel­missa arvioida.

    Ylei­sellä tasolla kokoo­mus kuiten­kin katsoo, että nyky­so­si­aa­li­tur­van taso toimisi pohja­ta­sona yleis­tuelle. Netto­mää­räi­nen työmark­ki­na­tuki tai työt­tö­män perus­päi­vä­raha vastai­si­vat suurin piirein yleis­tu­lon lähtö­ti­lan­netta. Tämän lisäksi tukeen tulisi päälle ylei­nen asumis­tuki, joka myös vastaisi pääpe­ri­aat­teil­taan nyky­ta­soa. Keskei­nen muutos tuki­ta­soon olisi se, että toimeen­tu­lo­tu­kea ei enää nyky­muo­dos­saan makset­taisi työt­tö­mille, eikä asumis­me­noja enää korvat­taisi siitä koko­naan. Tämä voi aiheut­taa joil­le­kin nykyi­sille tuen­saa­jille merkit­tä­vän laskun tuen nyky­ta­soon. Toisaalta yleis­tu­kea koro­te­taan jatkossa asuin­pai­kan mukaan elin­kus­tan­nus­li­sällä, joka yhdessä ARA-asun­to­jen tiukem­man kohden­ta­mi­sen kanssa helpot­taa leik­kauk­sen vaiku­tuk­sia, mutta edel­leen kannus­taa etsi­mään edul­li­sem­paa asumis­rat­kai­sua. Myös harkin­nan­va­rai­nen toimeen­tu­lo­tuki säilyisi, ja tuesta korvat­tai­siin esimer­kiksi tervey­den­huol­lon maksuja sekä muita vält­tä­mät­tö­miksi katsot­tuja menoja.

    Kokoo­mus voi rehel­li­sesti todeta, että yleis­tu­ki­mal­lissa on sekä voit­ta­jia että häviä­jiä. Muutok­set on kuiten­kin pyritty pitä­mään suhteel­li­sen pieninä. Malli palkit­see ja kannus­taa nykyistä enem­män aktii­vi­suu­desta ja toisaalta rokot­taa myös enem­män passii­vi­suu­desta. Samalla kuiten­kin työvoi­ma­pal­ve­luita kehit­tä­mällä ja osal­lis­tu­mis­tu­lolla luodaan uusia mahdol­li­suuk­sia passii­vi­sille tuen­saa­jille akti­voi­tua.

    Tarkem­pia velvoit­tei­den sisäl­töjä ja muita yksi­tyis­koh­tia tullaan pohti­maan jatko­työssä. Velvoit­tei­den osalta mallia haetaan sovel­tu­vin osin erityi­sesti Tans­kasta. Rinnak­kain sosi­aa­li­tur­va­uu­dis­tuk­sen kanssa kokoo­mus on myös valmis­tel­lut muutok­sia ansio­tu­lo­ve­ro­tuk­seen. Jotta kannus­tin­louk­kui­hin pääs­tää kiinni, tarvi­taan muutok­sia sekä vero­tuk­sessa että sosi­aa­li­tur­vassa. Tämä on erityi­sesti tärkeää mata­lam­min palkat­tu­jen töiden vastaa­not­ta­mi­sen kannus­tei­den näkö­kul­masta.

    Tässä yhtey­dessä ei esitetä muutok­sia eläke­läis­ten tai opis­ke­li­joi­den etuuk­siin. Myös­kin vanhem­pain­ra­han ja sairaus­päi­vä­ra­han kaltai­set etuu­det ovat tarkas­te­lun ulko­puo­lella. Jatko­tar­kas­te­lussa voidaan kuiten­kin pohtia myös muiden mahdol­lis­ten tukien sisäl­lyt­tä­mistä osaksi yleis­tu­kea. Malli korvaisi myös toimeen­tu­lo­tuen vain niiden henki­löi­den osalta, jotka ovat oikeu­tet­tuja saamaan yleis­tu­kea. Täyden­tä­vää toimeen­tu­lo­tu­kea on myös mahdol­li­suus saada yleis­tuella, mutta vain satun­nai­siin perus­tel­tui­hin tarpei­siin, jotka arvioi­daan erik­seen tarve­har­kin­nassa. Esimer­kiksi asun­non saavalle asunn­ot­to­malle voidaan antaa tukea kodin mini­mi­tar­pei­den hankin­taan.

    Lopuksi on syytä lyhyesti arvioida kokoo­muk­sen sosi­aa­li­tur­va­mal­lin kustan­nuk­sia. Vaikka tukien lähtö­ta­sot säilyi­si­vät suun­nil­leen nykyi­sellä tasolla, lisäisi tuen ja turvan jous­ta­van sovit­te­lun helpot­ta­mi­nen mallin kustan­nuk­sia. Toisaalta samalla myös työl­li­syys toden­nä­köi­sesti para­nisi ja vastaa­vasti sosi­aali- ja terveys­puo­len menot laski­si­vat. Tästä huoli­matta paine kustan­nus­ten nousulle on ilmei­nen. Kokoo­mus on katso­nut, että mallin kustan­nuk­sia voidaan kuiten­kin hillitä eri keinoilla. Toimeen­tu­lo­tuen muutok­set, eril­li­sestä suojao­sasta luopu­mi­nen ja mallin rajaa­mi­nen koske­maan vain työt­tö­miä, ovat teki­jöitä, jotka laske­vat mallin kustan­nuk­sia. Lisäksi tiukat työn­haun velvoit­teet ja tuen leik­kaan­tu­mi­nen passii­vi­suu­den seurauk­sena hillit­se­vät kustan­nus­ten nousua. Kokoo­mus on myös valmis huomioi­maan yksi­lön varal­li­suu­den, kun tuki­ta­soa arvioi­daan. Erik­seen määri­tel­lyn suojao­san ylit­tä­vän varal­li­suu­den seurauk­sena yleis­tu­kea makset­tai­siin joko alen­net­tuna tai ei lain­kaan.