Kannan­otto: Vakautta vahvem­milla kump­pa­nuuk­silla 2.0

Julkaistu: 11.06.2018

Kokoo­muk­sen puolue­ko­kouk­sen ulko- ja turval­li­suus­po­liit­ti­nen kannan­otto 2018

Johdanto

Kansal­li­sen Kokoo­muk­sen puolue­ko­kouk­sessa vuonna 2016 hyväk­sytty kannan­otto Vakautta vahvem­milla kump­pa­nuuk­silla on kestä­nyt aikaa hyvin. Kahdessa vuodessa on kuiten­kin tapah­tu­nut monia Suomen ulko- ja turval­li­suus­po­liit­ti­seen toimin­taym­pä­ris­töön vaikut­ta­via asioita, joiden osalta kannan­ot­toa on syytä täyden­tää ja päivit­tää.

Maail­massa tapah­tuu koko ajan paljon myön­teistä kehi­tystä. Äärim­mäi­sen köyhyy­den vähen­ty­mi­nen, kohon­nut koulu­tus­taso, digi­ta­li­saa­tio ja kehi­tys­mai­den lisään­tyvä integroi­tu­mi­nen kansain­vä­li­seen kaup­paan ja vuoro­vai­ku­tuk­seen avaa­vat ennen­nä­ke­mät­tö­miä mahdol­li­suuk­sia. Vali­tet­ta­vasti kaksi viimeistä vuotta ovat kuiten­kin vieneet monia asioita Suomen kannalta huoles­tut­ta­vaan suun­taan. Kokoo­mus pitää vält­tä­mät­tö­mänä, että Suomella on tarkka kuva muut­tu­neesta tilan­teesta sekä selkeä stra­te­gia etene­mi­sestä.

Maail­man­po­liit­ti­set manner­laa­tat ovat monelta osin liik­keessä ja uusi maail­man­jär­jes­tys hakee muoto­aan. Suomen kannalta on oleel­lista, että Euroo­pan unio­nin toimin­ta­kyky vahvis­tuu, vaikka Iso-Britan­nia eroaa ja unio­nia haas­te­taan niin sisältä kuin ulkoa­kin.
Venä­jän poliit­ti­nen johto pyrkii vahvis­ta­maan maan asemaa niin enti­sen Neuvos­to­lii­ton alueella, Euroo­passa kuin globaa­listi. Keino­va­li­koima on laaja. Suomen on huomioi­tava Venä­jän lisään­ty­nyt voiman­käyttö muun muassa Lähi-idässä sekä sen pyrki­myk­set vaikut­taa länsi­mai­den sisäi­seen kehi­tyk­seen esimer­kiksi vaalei­hin vaikut­ta­malla.

Poliit­ti­sia ja yhteis­kun­nal­li­sia muutok­sia vält­tävä poli­tiikka hait­taa Venä­jän raken­tei­den ja toimin­ta­ta­po­jen uudis­ta­mista. Globaa­lissa talou­dessa Venä­jän rooliksi on jäänyt fossii­li­sen ener­gian tuot­taja ja viejä. Talou­del­li­sesti Venäjä onkin jäänyt jälkeen kaikista kilpai­li­jois­taan. Osin siksi se on panos­ta­nut voima­po­li­tiik­kaan ja soti­laal­li­sen suori­tus­ky­vyn vahvis­ta­mi­seen.

Venäjä on palan­nut merkit­tä­väksi maail­man­po­liit­ti­seksi pelaa­jaksi, joka näkee kansain­vä­li­set suhteensa konflik­tin ja vastak­kai­na­set­te­lun kautta. Poliit­ti­sen ja talou­del­li­sen kehi­tyk­sen valossa on epäto­den­nä­köistä, että suun­nassa tapah­tuisi suuria muutok­sia aina­kaan seuraa­vaan kuuteen vuoteen. Suomen tavoite on lännen ja Venä­jän suhtei­den norma­li­sointi, mutta niin ei voi tapah­tua ennen kuin Venäjä kunnioit­taa kansain­vä­listä oikeutta ja kaik­kien valtioi­den itse­mää­rää­mi­soi­keutta.
Suomen on huomioi­tava myös risti­rii­tai­set signaa­lit Yhdys­val­to­jen roolin muut­tu­mi­sesta. Yhtäältä Yhdys­val­lat on vahvis­ta­nut tuke­aan kump­pa­ni­maille – myös Suomelle – mutta toisaalta se pyrkii irtau­tu­maan merkit­tä­vistä kansain­vä­li­sistä sopi­muk­sista ja raken­teista. Yhdys­val­to­jen toiminta horjut­taa sekä kansain­vä­li­siä ilmas­to­toi­mia että kansain­vä­listä kaup­pa­jär­jes­tel­mää. Samoin Iranin ydin­so­pi­muk­sesta vetäy­ty­mi­nen lisää enti­ses­tään jännit­teitä Lähi-idässä.

Suomessa ja Euroo­passa on otet­tava vaka­vasti myös Venä­jän ja Kiinan lähen­ty­neet suhteet.

Kiina jatkaa soti­laal­li­sen ja talou­del­li­sen asemansa järjes­tel­mäl­listä vahvis­ta­mista ja pyrkii entistä hallit­se­vam­paan rooliin suur­val­ta­suh­teissa. Suomessa ja Euroo­passa on otet­tava vaka­vasti myös Venä­jän ja Kiinan lähen­ty­neet suhteet.

Samaan aikaan kansain­vä­li­nen terro­ris­min uhka jatkuu vaka­vana. Suomes­sa­kin on nostettu ensim­mäi­nen syyte, joka koskee terro­ris­ti­sessa tarkoi­tuk­sessa tehtyjä surmia.

Ilmas­ton­muu­tos etenee huoles­tut­ta­valla vauh­dilla ja näkyy jo poik­keuk­sel­li­sina myrs­kyinä, kuivuu­tena, tulvina ja vuode­nai­koi­hin sopi­mat­to­mina lämpö­ti­loina. Afri­kan väes­tö­määrä kaksin­ker­tais­tuu yli kahteen miljar­diin 2050 mennessä, mikä merkit­see valta­vaa tarvetta työpai­koille, ener­gialle ja perus­pal­ve­luille. Euroo­pan unio­nin on pikai­sesti löydet­tävä yhtei­siä ratkai­suja sekä pako­lai­suu­teen että talou­del­li­sesta näkö­alat­to­muu­desta ja ilmas­ton­muu­tok­sesta kumpua­vaan muut­to­liik­kee­seen. Euroo­pan on saavu­tet­tava mahdol­li­sim­man kestävä tasa­paino kansain­vä­lis­ten suoje­lu­vel­voit­tei­den ja omien talou­del­lis­ten reali­teet­tiensa kesken.

Haas­tettu maail­man­jär­jes­tys

Yksit­täis­ten tapah­tu­mien lisäksi on nähtävä syvem­piä ja kauas­kan­toi­sem­pia kehi­tys­kul­kuja. Toisen maail­man­so­dan jälkeen raken­net­tua sään­tö­poh­jaista kansain­vä­listä järjes­tel­mää haas­te­taan ja kysee­na­lais­te­taan eri suun­nilta nyt entistä vahvem­min. Voima­po­li­tii­kalla uhkailu on arki­päi­väis­ty­nyt suur­val­ta­suh­teissa ja rinnalle on nous­sut täysi­mit­tai­sen kaup­pa­so­dan vaara. Lisäksi hybri­di­vai­kut­ta­mi­sen keino­va­li­koima laaje­nee alati.

Maail­man­jär­jes­tystä haas­te­taan tietoi­sesti kahta eri kehi­tys­kul­kua pitkin. Yhtäältä koko maail­man katta­vaa sääntö- ja sopi­mus­jär­jes­tel­mää rapau­te­taan kysee­na­lais­ta­malla sopi­muk­sia ja insti­tuu­tioita sekä raken­ne­taan alueel­lis­ten valta­kes­kus­ten maail­maa, jossa monen­vä­li­syyttä tärkeäm­pää on kahden­vä­li­syys.
Toisaalta on nähtä­vissä erään­lai­nen histo­rian paluu. Libe­raali demo­kra­tia on jälleen haas­tet­tuna, kun erilai­set natio­na­lis­tis-konser­va­tii­vi­set voimat valtaa­vat alaa niin Euroo­passa, Yhdys­val­loissa kuin idässä. Taus­talla on vahva eriar­voi­suu­den tunne, joka vallit­see kaikilla tasoilla: globaa­lilla, kansal­li­sella ja paikal­li­sella. Kaiva­taan vahvoja johta­jia, jotka lupaa­vat ajaa kansal­lista etua ja palaut­taa omalle valtiolle kuulu­van suuruu­den ja vaurau­den. Auto­ri­tää­ri­set johta­jat näke­vät länsi­mai­sen demo­kra­tian uhkana yhteis­kun­ta­jär­jes­tyk­selle ja vallassa olevalle elii­tille. Kansa­lai­set puoles­taan arvos­ta­vat vaurautta ja johta­jaa, joka pitää heidän puoli­aan vihol­li­sia – kuvi­tel­tuja tai todel­li­sia – vastaan. Ihmi­soi­keu­det ja sato­jen vuosien sivis­tys­pohja joutu­vat teke­mään tilaa vulgaa­reille asen­teille.

Suomen on jatket­tava vapaa­kau­pan ja kansain­vä­li­siin insti­tuu­tioi­hin perus­tu­van maail­man­jär­jes­tyk­sen puolus­ta­mista YK:ssa ja muissa kansain­vä­li­sissä järjes­töissä.

Maailma tarvit­sisi multi­la­te­ra­lis­mia enem­män kuin koskaan yhteis­ten ongel­mien ratkai­se­mi­seksi. Suomen on jatket­tava vapaa­kau­pan ja kansain­vä­li­siin insti­tuu­tioi­hin perus­tu­van maail­man­jär­jes­tyk­sen puolus­ta­mista YK:ssa ja muissa kansain­vä­li­sissä järjes­töissä. Samalla on kuiten­kin myös löydet­tävä parhaat keinot selviy­tyä vallit­se­vassa tilan­teessa.

Histo­rial­li­sesti katsot­tuna Suomi ja muut Pohjois­maat eivät ole koskaan olleet yhtä vahvoja, vauraita ja verkot­tu­neita kuin ne ovat tänä päivänä. Uhkien lisäksi muut­tuva maailma tarjoaa myös uusia mahdol­li­suuk­sia, joihin tulee tart­tua. Suomen on oltava kansain­vä­li­sesti koko­aan suurempi toimija.

Hybri­diym­pä­ris­tön vaati­muk­set

Hybridi- ja kyber­vai­kut­ta­mi­sesta on tullut keskei­nen osa joiden­kin valtioi­den työka­lu­pak­kia. Kyse on yleensä pienistä ja jatku­vista mata­lan tason keinoista vaikut­taa toisen valtion toimin­taan. Sotaa ei julis­teta ja rauhaa ei solmita vaan hybri­di­vai­kut­ta­mi­sen kohde joutuu elämään hyvin­kin pitkään epäva­kau­den keskellä.

Kyber­toi­min­taym­pä­ristö on luonut uuden tilan vaikut­taa toisen valtion alueella käyt­täen hyväksi erilai­sia soti­laal­li­sia ja ei-soti­laal­li­sia painos­tus­kei­noja poliit­tis­ten ja soti­laal­lis­ten tavoit­tei­den saavut­ta­mi­seksi. Yksi keskei­nen muoto on teko­jen ja toimien kiis­tet­tä­vyys.

Kun hybridi- ja kyber­vai­kut­ta­mi­sen keinot muut­tu­vat nopeasti ja ovat inno­va­tii­vi­sia, on puolus­ta­jan toimit­tava samalla tavalla. Vaati­mus tule­vai­suu­den enna­koin­nista koros­tuu. Komplek­si­sem­maksi muut­tuva turval­li­suusym­pä­ristö pakot­taa niin eri turval­li­suus­toi­mi­jat kuin koko suoma­lai­sen yhteis­kun­nan yhä lähei­sem­pään yhteis­työ­hön. Tilan­ne­ku­van ja -ymmär­ryk­sen sekä analyy­si­ky­vyn kehit­tä­mi­nen ovat elinehto Suomen ja suoma­lais­ten turval­li­suu­den varmis­ta­mi­seksi. Lisäksi lain­sää­dän­nön tulee kaikilta osin tukea koko kansal­lista varau­tu­mi­sen sekä sieto­ky­vyn kehit­tä­mi­sen proses­sia. Suoma­lai­sen yhteis­kun­nan on oltava varau­tu­nut moni­nai­siin hybridi- ja kybe­ruh­kiin, jotka voivat vaiku­tuk­sil­taan olla yhteis­kun­nan toimi­vuu­delle hyvin vaka­via.

Hybri­diu­hat ovat luon­teel­taan niin moni­nai­sia, että niihin vastaa­mi­sessa tarvi­taan sekä EU:ta että Natoa. Suomeen perus­tettu hybri­dio­saa­mis­kes­kus on avai­na­se­massa. Sen tehtävä on edesaut­taa Naton ja EU:n keski­näi­sen yhteis­työn tiivis­tä­mistä ja toimi­mista turval­li­suu­den tuot­ta­jina. Keskus tarjoaa myös Suomelle ainut­ker­tai­sen profi­loi­tu­mis­mah­dol­li­suu­den. Keskuk­sen Suomelle tarjoama profi­loi­tu­mis­mah­dol­li­suus tulee hyödyn­tää täysi­mää­räi­sesti.

Me olemme Euroo­pan unioni

Euroo­pan unio­nin merki­tys Suomelle keskei­senä arvo- ja turval­li­suusyh­tei­sönä koros­tuu. Suomi teki valin­tansa vuonna 1995 ja on siitä lähtien ollut kaikilla kartoilla osa länttä. Pyrki­myk­set kysee­na­lais­taa tätä vievät Suomea harmaalle vyöhyk­keelle ja altis­ta­vat meidät niin perin­tei­sille kuin uusil­le­kin turval­li­suusu­hille. Mitä vahvempi Euroo­pan unioni on, sitä myön­tei­sempi vaiku­tus sillä on Suomen kansain­vä­li­seen asemaan ja itse­näi­syy­teen.

Globaa­listi Euroo­pan suhteel­li­nen asema on liian heikko. Tämä koros­taa yhte­näi­syy­den tarvetta. Osassa jäsen­val­tiosta on huoles­tut­ta­via kehi­tys­kul­kuja perus­ar­vo­jen, kuten demo­kra­tian, oikeus­val­tio­pe­ri­aat­teen, ihmi­soi­keuk­sien, sanan­va­pau­den, tasa-arvon ja median vapau­den suhteen. Jäsen­mai­den on nouda­tet­tava arvoja, joihin ne ovat liit­tyes­sään sitou­tu­neet. Mikäli näin ei tapahdu, EU:n ja sen jäsen­mai­den on löydet­tävä keinot ja poliit­ti­nen tahto puut­tua tähän. Unio­nin keskei­siä perus­ar­voja rikko­vilta mailta voidaan evätä rahoi­tus joko osit­tain tai koko­naan.

Suomen on edis­tet­tävä länsi­mai­sia demo­kraat­ti­sia arvoja.

Suomen on edis­tet­tävä länsi­mai­sia demo­kraat­ti­sia arvoja. Tämä pätee sekä EU:n sisällä että suhteessa ulko­val­toi­hin kuten Turk­kiin ja Venä­jään. Toimi­vat suhteet ovat olen­nai­sen tärkeät mutta niiden on pohjau­dut­tava ylei­sesti hyväk­syt­tyi­hin peri­aat­tei­siin, jotka ovat kirjat­tuina niin YK:n kuin ETYJ:n perus­so­pi­muk­sissa.
EU:n sisällä Brexit-neuvot­te­lut ovat tuoneet vauh­tia unio­nin uudis­ta­mi­seen ja jopa vahvis­ta­neet jäsen­mai­den yhte­näi­syyttä. Euroo­passa on nyt tilaa jäsen­maille, joilla on ideoita ja aktii­vi­nen ote kehit­tä­mis­työ­hön. Myös Suomen täytyy olla EU-poli­tii­kas­saan aloit­teel­li­nen ja aktii­vi­nen.

Tämä tapah­tuu liito­lais­ten hake­mi­sella, riit­tä­vällä resur­soin­nilla, uusilla ideoilla ja raken­ta­valla suhtau­tu­mi­sella. Kenel­le­kään ei pidä olla epäsel­vää, onko Suomi EU:n keskiössä raken­ta­massa yhteistä tule­vai­suutta. Kuten Euroo­pan unioni, myös Kokoo­mus kannat­taa koko­nais­val­taista lähes­ty­mistä kansain­vä­li­siin ongel­miin. Kokoo­mus koros­taa soti­laal­li­sen krii­sin­hal­lin­nan, sivii­li­krii­sin­hal­lin­nan, rauhan­vä­li­tyk­sen, kehi­ty­syh­teis­työn ja huma­ni­taa­ri­sen avun yhteen­so­vit­ta­mista. Kriisi- ja kehi­tys­lii­ke­toi­min­nan edis­tä­mi­nen vahvis­taa kestä­vää turval­li­suus­ke­hi­tystä sekä lisää julkis­ten ja yksi­tyis­ten toimi­joi­den yhteis­työtä rauhan- ja jälleen­ra­ken­nus­hank­keissa.

Turval­li­suu­den verkko

Heiken­ty­nyt turval­li­suus­ti­lanne on tiivis­tä­nyt EU:n rivejä erityi­sesti turval­li­suu­den saralla. EU:n yhtei­nen turval­li­suus- ja puolus­tusyh­teis­työ on eden­nyt parissa vuodessa enem­män kuin koko EU:n olemas­sao­lon aikana. Pysy­vällä raken­teel­li­sella yhteis­työllä, puolus­tus­me­no­jen vuosit­tai­sella arvioin­nilla sekä tutki­muk­seen ja suori­tus­ky­kyi­hin tarkoi­te­tuilla rahas­toilla pyri­tään vahvis­ta­maan Euroo­pan omaa toimin­ta­ky­kyä. Kaikki yhteis­työ on soti­laal­li­sesti liit­tou­tu­mat­to­malle Suomelle turval­li­suutta lisäävä tekijä.

EU:n piirissä tapah­tuva turval­li­suus- ja puolus­tusyh­teis­työ on Natoa täyden­tä­vää, eivätkä Nato-maat salli pääl­lek­käis­ten raken­tei­den teke­mistä; turva­ta­kuut katta­vat vain Naton jäse­net. Kyseessä on kuiten­kin merkit­tävä muutos, jolla luodaan euroop­pa­lai­sia valmiuk­sia riip­pu­matta siitä, kuka niitä käyt­tää. EU ja Nato eivät kilpaile keske­nään vaan molem­milla vahvis­te­taan euroop­pa­lai­sia suori­tus­ky­kyjä. Yhteis­työn edis­tä­mi­nen on yksi tule­vai­suu­den tärkeim­piä tehtä­viä ja Suomen tulee olla tässä aktii­vi­nen. EU:n jättä­vällä Isolla-Britan­nialla on Euroo­pan suurim­mat asevoi­mat ja se on syytä pitää tiiviisti yhteis­työssä mukana myös Brexi­tin jälkeen.
Koko­nai­suu­des­saan kansain­vä­li­nen puolus­tusyh­teis­työ on yhä alueel­li­sem­paa ja moni­nai­sem­paa. Normaa­lio­lo­jen puolus­tusyh­teis­työ on perusta poik­keus­o­loissa tapah­tu­valle toimin­nalle. Suori­tus­ky­kyi­nen puolus­tus­jär­jes­telmä tekee Suomesta kump­pa­nin, johon luote­taan. Puolus­tus­jär­jes­tel­män tavoin puolus­tusyh­teis­työ­suh­tei­den raken­ta­mi­nen on pitkä­kes­toista, jatku­vaa ja aktii­vista vaikut­ta­mista edel­lyt­tä­vää työtä.

Suomi osal­lis­tuu Ison-Britan­nian johta­maan 9 Pohjois-Euroo­pan maan JEF-yhteis­työ­hön, Saksan johta­maan niin sanot­tuun kehys­val­tio­yh­teis­työ­hön sekä tekee tiivistä yhteis­työtä muiden Pohjois­mai­den kanssa. Rans­kan tekemä ’Euro­pean Inter­ven­tion Initia­tive’ -aloite ja pyrki­mys EU:n tais­te­lu­jouk­ko­jen käytet­tä­vyy­den paran­ta­mi­seen ovat myön­tei­siä element­tejä EU:n ulko- ja turval­li­suus­po­liit­ti­sen painoar­von vahvis­ta­mi­seksi.

Tran­sat­lant­ti­sen suhteen merki­tys Euroo­palle ja Suomelle säilyy vahvana. Yhdys­val­lat on sitou­tu­nut Natoon ja sekä rahal­li­set panos­tuk­set että jouk­ko­jen määrä Euroo­passa ovat kasva­neet. Suomen ja Euroo­pan on entistä tärkeäm­pää vahvis­taa suhtei­taan Yhdys­val­toi­hin kaikilla eri tasoilla. Yhdys­val­to­jen vaati­muk­set suurem­mista soti­laal­lista panos­tuk­sista ovat täysin oikeu­tet­tuja: Euroo­pan on otet­tava suurem­paa vastuuta omasta ja lähia­lu­eensa turval­li­suu­desta. Mitä vahvempi toimija Eurooppa on poliit­ti­sesti ja soti­laal­li­sesti, sen vahvem­pana säilyy myös tran­sat­lant­ti­nen suhde.

Suomi on reagoi­nut turval­li­suusym­pä­ris­tön kehi­tyk­seen solmi­malla kahden­vä­li­siä aieso­pi­muk­sia Ruot­sin, Yhdys­val­to­jen, Iso-Britan­nian, Saksan, Puolan ja Viron kanssa. Näistä erityis­a­se­massa ovat yhteis­työ Ruot­sin ja Yhdys­val­to­jen kanssa, jota on lähdetty edis­tä­mään kahden­vä­li­syy­den lisäksi kolmen­kes­ki­sellä aieso­pi­muk­sella. Kahden- ja monen­vä­li­siä sopi­muk­sia tulee solmia lisää mahdol­li­suuk­sien mukaan.

Kokoo­mus katsoo, että Suomen kannat­taa hakea Naton jäse­nyyttä lähi­vuo­sina.

Kokoo­mus on jo vuoden 2006 puolue­ko­kous­pää­tök­sel­lään aset­tu­nut kannat­ta­maan Suomen Nato-jäse­nyyttä. Nato ei ota uusia jäse­niä krii­si­ti­lan­teissa. Kokoo­mus katsoo, että Suomen kannat­taa hakea Naton jäse­nyyttä lähi­vuo­sina. Kyse on proses­sista, joka vaatii huolel­lista poliit­tista ja diplo­maat­tista valmis­te­lua ja avointa keskus­te­lua sekä koti­maassa että kansain­vä­lis­ten kump­pa­nei­den kanssa. Suomen tulee toimia lähei­sessä yhteis­työssä Ruot­sin kanssa, koska maamme jaka­vat saman turval­li­suusym­pä­ris­tön. Avoi­muus keskus­te­luissa hälven­tää myös Venä­jän epäluu­loja.

Turval­li­suus raken­tuu yhä enem­män erilais­ten ja toisiinsa limit­ty­vien verk­ko­jen varaan. Soti­laal­li­sesti liit­tou­tu­mat­to­man Suomen on nähtävä erityi­sesti vaivaa kump­pa­nuuk­sien luomi­sessa. Kun insti­tuu­tioi­den merki­tys ja valta vähe­nee, koros­tuu luot­ta­mus ystä­viin.

Vastuun­kan­taja Suomi

Suomen on jatkos­sa­kin oltava turval­li­suutta tuot­tava ja luotet­tava kump­pani. Suomen soti­laal­li­nen suori­tus­kyky on euroop­pa­lai­sessa vertai­lussa varsin vahva. Hävit­täjä- ja laivas­to­han­kin­to­jen myötä Suomen puolus­tus­me­not tule­vat 2020-luvulla nouse­maan kahteen prosent­tiin brut­to­kan­san­tuot­teesta.

Suomessa on myös tuore laki, joka mahdol­lis­taa ensim­mäistä kertaa kansain­vä­li­sen avun vastaa­not­ta­mi­sen ja anta­mi­sen. Tätä tulee harjoi­tella yhdessä kump­pa­nei­den kanssa pienem­missä ja suurem­missa harjoi­tuk­sissa Suomen maape­rällä. Saadak­seen apua, Suomen pitää valmis­tau­tua myös anta­maan sitä, tarvit­taessa myös soti­laal­li­sesti.

Ulko-, turval­li­suus- ja puolus­tus­po­li­tiikka perus­te­le­vat Suomen aktii­vi­sem­paa osal­lis­tu­mista krii­sin­hal­lin­taan. Tällä on myön­tei­nen vaiku­tus omaan turval­li­suu­teemme samalla, kun sillä kehi­te­tään kohde­mai­den toimi­vuutta, oikeus­val­tio­ke­hi­tystä, hallin­toa sekä vakautta. Rauhan­omais­ten olojen turvaa­mi­sella vaiku­te­taan myös terro­ris­min ehkäi­se­mi­seen ja muut­to­liik­keen juuri­syi­hin.

Seuraa­valla vaali­kau­della Suomen tulee laatia uskot­tava useam­man vaali­kau­den polku kohti pitkän aika­vä­lin 0,7 prosen­tin tavoi­tetta.

Sama pätee kehi­ty­syh­teis­työ­hön. Suomen julki­sen talou­den tilan vuoksi määrä­ra­hat ovat nyt kaukana muiden Pohjois­mai­den tasosta, joten on löydet­tävä tavat maksi­moida suoma­lai­nen vaiku­tus maiden talou­del­li­seen ja sosi­aa­li­seen kehi­tyk­seen. Kokoo­mus katsoo, että Suomen pitää keskit­tyä entis­tä­kin selkeäm­min nais­ten ja tyttö­jen aseman ja koulu­tuk­sen, yksi­tyi­sen sekto­rin vahvis­ta­mi­seen sekä ilmas­ton­muu­tok­sen vastai­siin toimiin. Seuraa­valla vaali­kau­della Suomen tulee laatia uskot­tava useam­man vaali­kau­den polku kohti pitkän aika­vä­lin 0,7 prosen­tin tavoi­tetta.

Afrikka ja Lähi-itä Euroo­pan stra­te­gi­sina kump­pa­neina

Euroo­passa on havah­duttu paitsi Lähi-idän, myös Afri­kan stra­te­gi­seen merki­tyk­seen Euroo­pan omalle tule­vai­suu­delle. On myös Euroo­pan oma etu, että afrik­ka­lais­ten ja erityi­sesti nais­ten asema vahvis­tuu, nuorille löytyy koulu­tusta ja työtä ja että edel­leen ilman sähköä olevat 600 miljoo­naa ihmistä saavat puhtaasti tuotet­tua sähköä.
Euroo­pan turva­paik­ka­jär­jes­tel­mään kohdis­tu­van paineen ratkaisu edel­lyt­tää läheistä yhteis­työtä Euroo­pan unio­nin ja Afri­kan krii­sia­luei­den valtioi­den välillä. Ellei Euroo­pan unioni onnistu tässä, edessä on lisää köyhyyttä, konflik­teja, pako­lai­suutta ja radi­ka­li­soi­tu­mista. Mutta jos Afri­kan kehi­tys pääsee vauh­tiin, myös Eurooppa voit­taa, ei vain turval­li­suu­den kasvaessa vaan myös talou­del­lis­ten mahdol­li­suuk­sien kautta.

Suomen ja Euroo­pan unio­nin kannat­taa tiivis­tää yhteis­työtä Afri­kan maiden kanssa. Se tarkoit­taa lisää kehi­ty­syh­teis­työtä, krii­sin­hal­lin­taa, yksi­tyi­siä inves­toin­teja, kaup­paa ja ylipää­tään kahden­vä­listä yhteis­työtä. Kehi­ty­syh­teis­työ on tärkeää mutta se ei yksin ratkaise Afri­kan moni­nai­sia ongel­mia. Suurim­mat pullon­kau­lat liit­ty­vät tällä hetkellä yksi­tyi­siin ener­gian, maa- ja metsä­ta­lou­den, valmis­ta­van teol­li­suu­den ja infra­struk­tuu­rin inves­toin­tei­hin.

Terro­rismi ja varau­tu­mi­nen

Globaali turval­li­suus­ti­lanne on ollut nopeassa muutok­sessa viimeis­ten vuosien aikana. Digi­ta­li­saa­tio ja nopea tekno­lo­gi­nen kehi­tys ovat aset­ta­neet viran­omai­set entistä moni­muo­toi­sim­pien haas­tei­den eteen. Levot­to­muu­det Euroo­pan lähia­lueilla heijas­tu­nut suoraan Euroop­paan ja Suomeen; sisäi­sen ja ulkoi­sen turval­li­suu­den rajaa on käytän­nössä vaikea tehdä, koska useim­mat Suomen kansal­lista turval­li­suutta poten­ti­aa­li­sesti vaaran­ta­vat uhat tule­vat Suomen ulko­puo­lelta. Terro­ris­min uhka useissa EU:n jäsen­val­tioissa on edel­leen kohon­nut. Radi­kaali-isla­mis­ti­sen propa­gan­dan levit­tä­mi­nen inter­ne­tissä ja pika­vies­ti­pal­ve­luissa jatkuu.

Turval­li­suus­vi­ran­omai­sille tulee taata ajan­ta­sai­set ja tehok­kaat toimi­val­tuu­det uusien uhkien torju­mi­seksi. Nopeasti muut­tuva toimin­taym­pä­ristö edel­lyt­tää kykyä ennalta arvioida ja tehok­kaasti yllä­pi­tää ajan­ta­saista tilan­ne­ku­vaa niin valtio­joh­don kuin opera­tii­vis­ten viran­omais­ten tasolla. Suomi tarvit­see mahdol­li­sim­man nopeassa aika­tau­lussa nyky­ai­kai­sen tiedus­te­lu­lain­sää­dän­nön, jossa huomioi­daan niin yksi­tyi­syy­den­suo­jaan kuin muihin perus­oi­keuk­siin liit­ty­vät oikeus­tur­va­ky­sy­myk­set. Kokoo­muk­sen mielestä myös koko väes­tön krii­si­val­miuk­sia on paran­net­tava lisää­mällä eten­kin nais­ten koulut­ta­mista ja osal­lis­tu­mis­muo­toja.