Kokoomus.fi
Kannanotto: Vakautta vahvem­milla kumppa­nuuk­silla 2.0

Kannanotto: Vakautta vahvem­milla kumppa­nuuk­silla 2.0

Julkaistu: 11.6.18 Kannanotot

Kokoo­muksen puolue­ko­kouksen ulko- ja turval­li­suus­po­liit­tinen kannanotto 2018

Johdanto

Kansal­lisen Kokoo­muksen puolue­ko­kouk­sessa vuonna 2016 hyväk­sytty kannanotto Vakautta vahvem­milla kumppa­nuuk­silla on kestänyt aikaa hyvin. Kahdessa vuodessa on kuitenkin tapah­tunut monia Suomen ulko- ja turval­li­suus­po­liit­tiseen toimin­taym­pä­ristöön vaikut­tavia asioita, joiden osalta kannan­ottoa on syytä täydentää ja päivittää.

Maail­massa tapahtuu koko ajan paljon myönteistä kehitystä. Äärim­mäisen köyhyyden vähen­ty­minen, kohonnut koulu­tustaso, digita­li­saatio ja kehitys­maiden lisääntyvä integroi­tu­minen kansain­vä­liseen kauppaan ja vuoro­vai­ku­tukseen avaavat ennen­nä­ke­mät­tömiä mahdol­li­suuksia. Valitet­ta­vasti kaksi viimeistä vuotta ovat kuitenkin vieneet monia asioita Suomen kannalta huoles­tut­tavaan suuntaan. Kokoomus pitää välttä­mät­tömänä, että Suomella on tarkka kuva muuttu­neesta tilan­teesta sekä selkeä strategia etene­mi­sestä.

Maail­man­po­liit­tiset manner­laatat ovat monelta osin liikkeessä ja uusi maail­man­jär­jestys hakee muotoaan. Suomen kannalta on oleel­lista, että Euroopan unionin toimin­takyky vahvistuu, vaikka Iso-Britannia eroaa ja unionia haastetaan niin sisältä kuin ulkoakin.
Venäjän poliit­tinen johto pyrkii vahvis­tamaan maan asemaa niin entisen Neuvos­to­liiton alueella, Euroo­passa kuin globaa­listi. Keino­va­li­koima on laaja. Suomen on huomioitava Venäjän lisään­tynyt voiman­käyttö muun muassa Lähi-idässä sekä sen pyrki­mykset vaikuttaa länsi­maiden sisäiseen kehitykseen esimer­kiksi vaaleihin vaikut­ta­malla.

Poliit­tisia ja yhteis­kun­nal­lisia muutoksia välttävä politiikka haittaa Venäjän raken­teiden ja toimin­ta­ta­pojen uudis­ta­mista. Globaa­lissa talou­dessa Venäjän rooliksi on jäänyt fossii­lisen energian tuottaja ja viejä. Talou­del­li­sesti Venäjä onkin jäänyt jälkeen kaikista kilpai­li­joistaan. Osin siksi se on panos­tanut voima­po­li­tiikkaan ja sotilaal­lisen suori­tus­kyvyn vahvis­ta­miseen.

Venäjä on palannut merkit­tä­väksi maail­man­po­liit­ti­seksi pelaa­jaksi, joka näkee kansain­vä­liset suhteensa konfliktin ja vastak­kai­na­set­telun kautta. Poliit­tisen ja talou­del­lisen kehityksen valossa on epäto­den­nä­köistä, että suunnassa tapah­tuisi suuria muutoksia ainakaan seuraavaan kuuteen vuoteen. Suomen tavoite on lännen ja Venäjän suhteiden norma­li­sointi, mutta niin ei voi tapahtua ennen kuin Venäjä kunnioittaa kansain­vä­listä oikeutta ja kaikkien valtioiden itsemää­rää­mi­soi­keutta.
Suomen on huomioitava myös risti­rii­taiset signaalit Yhdys­val­tojen roolin muuttu­mi­sesta. Yhtäältä Yhdys­vallat on vahvis­tanut tukeaan kumppa­ni­maille – myös Suomelle – mutta toisaalta se pyrkii irtau­tumaan merkit­tä­vistä kansain­vä­li­sistä sopimuk­sista ja raken­teista. Yhdys­val­tojen toiminta horjuttaa sekä kansain­vä­lisiä ilmas­to­toimia että kansain­vä­listä kauppa­jär­jes­telmää. Samoin Iranin ydinso­pi­muk­sesta vetäy­ty­minen lisää entisestään jännit­teitä Lähi-idässä.

Suomessa ja Euroo­passa on otettava vakavasti myös Venäjän ja Kiinan lähen­tyneet suhteet.

Kiina jatkaa sotilaal­lisen ja talou­del­lisen asemansa järjes­tel­mäl­listä vahvis­ta­mista ja pyrkii entistä hallit­se­vampaan rooliin suurval­ta­suh­teissa. Suomessa ja Euroo­passa on otettava vakavasti myös Venäjän ja Kiinan lähen­tyneet suhteet.

Samaan aikaan kansain­vä­linen terro­rismin uhka jatkuu vakavana. Suomes­sakin on nostettu ensim­mäinen syyte, joka koskee terro­ris­ti­sessa tarkoi­tuk­sessa tehtyjä surmia.

Ilmas­ton­muutos etenee huoles­tut­ta­valla vauhdilla ja näkyy jo poikkeuk­sel­lisina myrskyinä, kuivuutena, tulvina ja vuode­nai­koihin sopimat­tomina lämpö­ti­loina. Afrikan väestö­määrä kaksin­ker­taistuu yli kahteen miljardiin 2050 mennessä, mikä merkitsee valtavaa tarvetta työpai­koille, energialle ja perus­pal­ve­luille. Euroopan unionin on pikai­sesti löydettävä yhteisiä ratkaisuja sekä pakolai­suuteen että talou­del­li­sesta näköalat­to­muu­desta ja ilmas­ton­muu­tok­sesta kumpuavaan muutto­liik­keeseen. Euroopan on saavu­tettava mahdol­li­simman kestävä tasapaino kansain­vä­listen suoje­lu­vel­voit­teiden ja omien talou­del­listen reali­teet­tiensa kesken.

Haastettu maail­man­jär­jestys

Yksit­täisten tapah­tumien lisäksi on nähtävä syvempiä ja kauas­kan­toi­sempia kehitys­kulkuja. Toisen maail­man­sodan jälkeen raken­nettua sääntö­poh­jaista kansain­vä­listä järjes­telmää haastetaan ja kysee­na­lais­tetaan eri suunnilta nyt entistä vahvemmin. Voima­po­li­tii­kalla uhkailu on arkipäi­väis­tynyt suurval­ta­suh­teissa ja rinnalle on noussut täysi­mit­taisen kauppa­sodan vaara. Lisäksi hybri­di­vai­kut­ta­misen keino­va­li­koima laajenee alati.

Maail­man­jär­jes­tystä haastetaan tietoi­sesti kahta eri kehitys­kulkua pitkin. Yhtäältä koko maailman kattavaa sääntö- ja sopimus­jär­jes­telmää rapau­tetaan kysee­na­lais­ta­malla sopimuksia ja insti­tuu­tioita sekä raken­netaan alueel­listen valta­kes­kusten maailmaa, jossa monen­vä­li­syyttä tärkeämpää on kahden­vä­lisyys.
Toisaalta on nähtä­vissä erään­lainen historian paluu. Liberaali demokratia on jälleen haastettuna, kun erilaiset natio­na­listis-konser­va­tii­viset voimat valtaavat alaa niin Euroo­passa, Yhdys­val­loissa kuin idässä. Taustalla on vahva eriar­voi­suuden tunne, joka vallitsee kaikilla tasoilla: globaa­lilla, kansal­li­sella ja paikal­li­sella. Kaivataan vahvoja johtajia, jotka lupaavat ajaa kansal­lista etua ja palauttaa omalle valtiolle kuuluvan suuruuden ja vaurauden. Autori­tää­riset johtajat näkevät länsi­maisen demokratian uhkana yhteis­kun­ta­jär­jes­tyk­selle ja vallassa olevalle eliitille. Kansa­laiset puolestaan arvos­tavat vaurautta ja johtajaa, joka pitää heidän puoliaan vihol­lisia – kuviteltuja tai todel­lisia – vastaan. Ihmisoi­keudet ja satojen vuosien sivis­tys­pohja joutuvat tekemään tilaa vulgaa­reille asenteille.

Suomen on jatkettava vapaa­kaupan ja kansain­vä­lisiin insti­tuu­tioihin perus­tuvan maail­man­jär­jes­tyksen puolus­ta­mista YK:ssa ja muissa kansain­vä­li­sissä järjes­töissä.

Maailma tarvitsisi multi­la­te­ra­lismia enemmän kuin koskaan yhteisten ongelmien ratkai­se­mi­seksi. Suomen on jatkettava vapaa­kaupan ja kansain­vä­lisiin insti­tuu­tioihin perus­tuvan maail­man­jär­jes­tyksen puolus­ta­mista YK:ssa ja muissa kansain­vä­li­sissä järjes­töissä. Samalla on kuitenkin myös löydettävä parhaat keinot selviytyä vallit­se­vassa tilan­teessa.

Histo­rial­li­sesti katsottuna Suomi ja muut Pohjoismaat eivät ole koskaan olleet yhtä vahvoja, vauraita ja verkot­tu­neita kuin ne ovat tänä päivänä. Uhkien lisäksi muuttuva maailma tarjoaa myös uusia mahdol­li­suuksia, joihin tulee tarttua. Suomen on oltava kansain­vä­li­sesti kokoaan suurempi toimija.

Hybri­diym­pä­ristön vaati­mukset

Hybridi- ja kyber­vai­kut­ta­mi­sesta on tullut keskeinen osa joidenkin valtioiden työka­lu­pakkia. Kyse on yleensä pienistä ja jatku­vista matalan tason keinoista vaikuttaa toisen valtion toimintaan. Sotaa ei julisteta ja rauhaa ei solmita vaan hybri­di­vai­kut­ta­misen kohde joutuu elämään hyvinkin pitkään epäva­kauden keskellä.

Kyber­toi­min­taym­pä­ristö on luonut uuden tilan vaikuttaa toisen valtion alueella käyttäen hyväksi erilaisia sotilaal­lisia ja ei-sotilaal­lisia painos­tus­keinoja poliit­tisten ja sotilaal­listen tavoit­teiden saavut­ta­mi­seksi. Yksi keskeinen muoto on tekojen ja toimien kiistet­tävyys.

Kun hybridi- ja kyber­vai­kut­ta­misen keinot muuttuvat nopeasti ja ovat innova­tii­visia, on puolus­tajan toimittava samalla tavalla. Vaatimus tulevai­suuden ennakoin­nista korostuu. Komplek­si­sem­maksi muuttuva turval­li­suusym­pä­ristö pakottaa niin eri turval­li­suus­toi­mijat kuin koko suoma­laisen yhteis­kunnan yhä lähei­sempään yhteis­työhön. Tilan­ne­kuvan ja -ymmär­ryksen sekä analyy­si­kyvyn kehit­tä­minen ovat elinehto Suomen ja suoma­laisten turval­li­suuden varmis­ta­mi­seksi. Lisäksi lainsää­dännön tulee kaikilta osin tukea koko kansal­lista varau­tu­misen sekä sieto­kyvyn kehit­tä­misen prosessia. Suoma­laisen yhteis­kunnan on oltava varau­tunut moninaisiin hybridi- ja kyberuhkiin, jotka voivat vaiku­tuk­siltaan olla yhteis­kunnan toimi­vuu­delle hyvin vakavia.

Hybri­diuhat ovat luonteeltaan niin moninaisia, että niihin vastaa­mi­sessa tarvitaan sekä EU:ta että Natoa. Suomeen perus­tettu hybri­dio­saa­mis­keskus on avaina­se­massa. Sen tehtävä on edesauttaa Naton ja EU:n keski­näisen yhteistyön tiivis­tä­mistä ja toimi­mista turval­li­suuden tuottajina. Keskus tarjoaa myös Suomelle ainut­ker­taisen profi­loi­tu­mis­mah­dol­li­suuden. Keskuksen Suomelle tarjoama profi­loi­tu­mis­mah­dol­lisuus tulee hyödyntää täysi­mää­räi­sesti.

Me olemme Euroopan unioni

Euroopan unionin merkitys Suomelle keskeisenä arvo- ja turval­li­suusyh­teisönä korostuu. Suomi teki valin­tansa vuonna 1995 ja on siitä lähtien ollut kaikilla kartoilla osa länttä. Pyrki­mykset kysee­na­laistaa tätä vievät Suomea harmaalle vyöhyk­keelle ja altis­tavat meidät niin perin­tei­sille kuin uusil­lekin turval­li­suusu­hille. Mitä vahvempi Euroopan unioni on, sitä myöntei­sempi vaikutus sillä on Suomen kansain­vä­liseen asemaan ja itsenäi­syyteen.

Globaa­listi Euroopan suhteel­linen asema on liian heikko. Tämä korostaa yhtenäi­syyden tarvetta. Osassa jäsen­val­tiosta on huoles­tut­tavia kehitys­kulkuja perus­ar­vojen, kuten demokratian, oikeus­val­tio­pe­ri­aatteen, ihmisoi­keuksien, sanan­va­pauden, tasa-arvon ja median vapauden suhteen. Jäsen­maiden on nouda­tettava arvoja, joihin ne ovat liittyessään sitou­tuneet. Mikäli näin ei tapahdu, EU:n ja sen jäsen­maiden on löydettävä keinot ja poliit­tinen tahto puuttua tähän. Unionin keskeisiä perus­arvoja rikko­vilta mailta voidaan evätä rahoitus joko osittain tai kokonaan.

Suomen on edistettävä länsi­maisia demokraat­tisia arvoja.

Suomen on edistettävä länsi­maisia demokraat­tisia arvoja. Tämä pätee sekä EU:n sisällä että suhteessa ulkoval­toihin kuten Turkkiin ja Venäjään. Toimivat suhteet ovat olennaisen tärkeät mutta niiden on pohjau­duttava yleisesti hyväk­syt­tyihin periaat­teisiin, jotka ovat kirjat­tuina niin YK:n kuin ETYJ:n perus­so­pi­muk­sissa.
EU:n sisällä Brexit-neuvot­telut ovat tuoneet vauhtia unionin uudis­ta­miseen ja jopa vahvis­taneet jäsen­maiden yhtenäi­syyttä. Euroo­passa on nyt tilaa jäsen­maille, joilla on ideoita ja aktii­vinen ote kehit­tä­mis­työhön. Myös Suomen täytyy olla EU-politii­kassaan aloit­teel­linen ja aktii­vinen.

Tämä tapahtuu liito­laisten hakemi­sella, riittä­vällä resur­soin­nilla, uusilla ideoilla ja raken­ta­valla suhtau­tu­mi­sella. Kenel­lekään ei pidä olla epäselvää, onko Suomi EU:n keskiössä raken­ta­massa yhteistä tulevai­suutta. Kuten Euroopan unioni, myös Kokoomus kannattaa kokonais­val­taista lähes­ty­mistä kansain­vä­lisiin ongelmiin. Kokoomus korostaa sotilaal­lisen kriisin­hal­linnan, sivii­li­krii­sin­hal­linnan, rauhan­vä­li­tyksen, kehity­syh­teistyön ja humani­taa­risen avun yhteen­so­vit­ta­mista. Kriisi- ja kehitys­lii­ke­toi­minnan edistä­minen vahvistaa kestävää turval­li­suus­ke­hi­tystä sekä lisää julkisten ja yksityisten toimi­joiden yhteis­työtä rauhan- ja jälleen­ra­ken­nus­hank­keissa.

Turval­li­suuden verkko

Heiken­tynyt turval­li­suus­ti­lanne on tiivis­tänyt EU:n rivejä erityi­sesti turval­li­suuden saralla. EU:n yhteinen turval­lisuus- ja puolus­tusyh­teistyö on edennyt parissa vuodessa enemmän kuin koko EU:n olemas­saolon aikana. Pysyvällä raken­teel­li­sella yhteis­työllä, puolus­tus­me­nojen vuosit­tai­sella arvioin­nilla sekä tutki­mukseen ja suori­tus­ky­kyihin tarkoi­te­tuilla rahas­toilla pyritään vahvis­tamaan Euroopan omaa toimin­ta­kykyä. Kaikki yhteistyö on sotilaal­li­sesti liittou­tu­mat­to­malle Suomelle turval­li­suutta lisäävä tekijä.

EU:n piirissä tapahtuva turval­lisuus- ja puolus­tusyh­teistyö on Natoa täyden­tävää, eivätkä Nato-maat salli päällek­käisten raken­teiden tekemistä; turva­takuut kattavat vain Naton jäsenet. Kyseessä on kuitenkin merkittävä muutos, jolla luodaan euroop­pa­laisia valmiuksia riippu­matta siitä, kuka niitä käyttää. EU ja Nato eivät kilpaile keskenään vaan molem­milla vahvis­tetaan euroop­pa­laisia suori­tus­kykyjä. Yhteistyön edistä­minen on yksi tulevai­suuden tärkeimpiä tehtäviä ja Suomen tulee olla tässä aktii­vinen. EU:n jättä­vällä Isolla-Britan­nialla on Euroopan suurimmat asevoimat ja se on syytä pitää tiiviisti yhteis­työssä mukana myös Brexitin jälkeen.
Kokonai­suu­dessaan kansain­vä­linen puolus­tusyh­teistyö on yhä alueel­li­sempaa ja moninai­sempaa. Normaa­lio­lojen puolus­tusyh­teistyö on perusta poikkeus­o­loissa tapah­tu­valle toimin­nalle. Suori­tus­ky­kyinen puolus­tus­jär­jes­telmä tekee Suomesta kumppanin, johon luotetaan. Puolus­tus­jär­jes­telmän tavoin puolus­tusyh­teis­työ­suh­teiden raken­ta­minen on pitkä­kes­toista, jatkuvaa ja aktii­vista vaikut­ta­mista edellyt­tävää työtä.

Suomi osallistuu Ison-Britannian johtamaan 9 Pohjois-Euroopan maan JEF-yhteis­työhön, Saksan johtamaan niin sanottuun kehys­val­tio­yh­teis­työhön sekä tekee tiivistä yhteis­työtä muiden Pohjois­maiden kanssa. Ranskan tekemä ’European Inter­vention Initiative’ -aloite ja pyrkimys EU:n taiste­lu­jouk­kojen käytet­tä­vyyden paran­ta­miseen ovat myönteisiä elementtejä EU:n ulko- ja turval­li­suus­po­liit­tisen painoarvon vahvis­ta­mi­seksi.

Transat­lant­tisen suhteen merkitys Euroo­palle ja Suomelle säilyy vahvana. Yhdys­vallat on sitou­tunut Natoon ja sekä rahal­liset panos­tukset että joukkojen määrä Euroo­passa ovat kasvaneet. Suomen ja Euroopan on entistä tärkeämpää vahvistaa suhteitaan Yhdys­val­toihin kaikilla eri tasoilla. Yhdys­val­tojen vaati­mukset suurem­mista sotilaal­lista panos­tuk­sista ovat täysin oikeu­tettuja: Euroopan on otettava suurempaa vastuuta omasta ja lähia­lu­eensa turval­li­suu­desta. Mitä vahvempi toimija Eurooppa on poliit­ti­sesti ja sotilaal­li­sesti, sen vahvempana säilyy myös transat­lant­tinen suhde.

Suomi on reagoinut turval­li­suusym­pä­ristön kehitykseen solmi­malla kahden­vä­lisiä aieso­pi­muksia Ruotsin, Yhdys­val­tojen, Iso-Britannian, Saksan, Puolan ja Viron kanssa. Näistä erityis­a­se­massa ovat yhteistyö Ruotsin ja Yhdys­val­tojen kanssa, jota on lähdetty edistämään kahden­vä­li­syyden lisäksi kolmen­kes­ki­sellä aieso­pi­muk­sella. Kahden- ja monen­vä­lisiä sopimuksia tulee solmia lisää mahdol­li­suuksien mukaan.

Kokoomus katsoo, että Suomen kannattaa hakea Naton jäsenyyttä lähivuosina.

Kokoomus on jo vuoden 2006 puolue­ko­kous­pää­tök­sellään asettunut kannat­tamaan Suomen Nato-jäsenyyttä. Nato ei ota uusia jäseniä kriisi­ti­lan­teissa. Kokoomus katsoo, että Suomen kannattaa hakea Naton jäsenyyttä lähivuosina. Kyse on proses­sista, joka vaatii huolel­lista poliit­tista ja diplo­maat­tista valmis­telua ja avointa keskus­telua sekä kotimaassa että kansain­vä­listen kumppa­neiden kanssa. Suomen tulee toimia lähei­sessä yhteis­työssä Ruotsin kanssa, koska maamme jakavat saman turval­li­suusym­pä­ristön. Avoimuus keskus­te­luissa hälventää myös Venäjän epäluuloja.

Turval­lisuus rakentuu yhä enemmän erilaisten ja toisiinsa limit­tyvien verkkojen varaan. Sotilaal­li­sesti liittou­tu­mat­toman Suomen on nähtävä erityi­sesti vaivaa kumppa­nuuksien luomi­sessa. Kun insti­tuu­tioiden merkitys ja valta vähenee, korostuu luottamus ystäviin.

Vastuun­kantaja Suomi

Suomen on jatkos­sakin oltava turval­li­suutta tuottava ja luotettava kumppani. Suomen sotilaal­linen suori­tuskyky on euroop­pa­lai­sessa vertai­lussa varsin vahva. Hävittäjä- ja laivas­to­han­kin­tojen myötä Suomen puolus­tus­menot tulevat 2020-luvulla nousemaan kahteen prosenttiin brutto­kan­san­tuot­teesta.

Suomessa on myös tuore laki, joka mahdol­listaa ensim­mäistä kertaa kansain­vä­lisen avun vastaa­not­ta­misen ja antamisen. Tätä tulee harjoi­tella yhdessä kumppa­neiden kanssa pienem­missä ja suurem­missa harjoi­tuk­sissa Suomen maape­rällä. Saadakseen apua, Suomen pitää valmis­tautua myös antamaan sitä, tarvit­taessa myös sotilaal­li­sesti.

Ulko-, turval­lisuus- ja puolus­tus­po­li­tiikka perus­te­levat Suomen aktii­vi­sempaa osallis­tu­mista kriisin­hal­lintaan. Tällä on myönteinen vaikutus omaan turval­li­suu­teemme samalla, kun sillä kehitetään kohde­maiden toimi­vuutta, oikeus­val­tio­ke­hi­tystä, hallintoa sekä vakautta. Rauhan­omaisten olojen turvaa­mi­sella vaiku­tetaan myös terro­rismin ehkäi­se­miseen ja muutto­liikkeen juuri­syihin.

Seuraa­valla vaali­kau­della Suomen tulee laatia uskottava useamman vaali­kauden polku kohti pitkän aikavälin 0,7 prosentin tavoi­tetta.

Sama pätee kehity­syh­teis­työhön. Suomen julkisen talouden tilan vuoksi määrä­rahat ovat nyt kaukana muiden Pohjois­maiden tasosta, joten on löydettävä tavat maksi­moida suoma­lainen vaikutus maiden talou­del­liseen ja sosiaa­liseen kehitykseen. Kokoomus katsoo, että Suomen pitää keskittyä entis­täkin selkeämmin naisten ja tyttöjen aseman ja koulu­tuksen, yksityisen sektorin vahvis­ta­miseen sekä ilmas­ton­muu­toksen vastaisiin toimiin. Seuraa­valla vaali­kau­della Suomen tulee laatia uskottava useamman vaali­kauden polku kohti pitkän aikavälin 0,7 prosentin tavoi­tetta.

Afrikka ja Lähi-itä Euroopan strate­gisina kumppa­neina

Euroo­passa on havah­duttu paitsi Lähi-idän, myös Afrikan strate­giseen merki­tykseen Euroopan omalle tulevai­suu­delle. On myös Euroopan oma etu, että afrik­ka­laisten ja erityi­sesti naisten asema vahvistuu, nuorille löytyy koulu­tusta ja työtä ja että edelleen ilman sähköä olevat 600 miljoonaa ihmistä saavat puhtaasti tuotettua sähköä.
Euroopan turva­paik­ka­jär­jes­telmään kohdis­tuvan paineen ratkaisu edellyttää läheistä yhteis­työtä Euroopan unionin ja Afrikan kriisia­lueiden valtioiden välillä. Ellei Euroopan unioni onnistu tässä, edessä on lisää köyhyyttä, konflikteja, pakolai­suutta ja radika­li­soi­tu­mista. Mutta jos Afrikan kehitys pääsee vauhtiin, myös Eurooppa voittaa, ei vain turval­li­suuden kasvaessa vaan myös talou­del­listen mahdol­li­suuksien kautta.

Suomen ja Euroopan unionin kannattaa tiivistää yhteis­työtä Afrikan maiden kanssa. Se tarkoittaa lisää kehity­syh­teis­työtä, kriisin­hal­lintaa, yksityisiä inves­tointeja, kauppaa ja ylipäätään kahden­vä­listä yhteis­työtä. Kehity­syh­teistyö on tärkeää mutta se ei yksin ratkaise Afrikan moninaisia ongelmia. Suurimmat pullon­kaulat liittyvät tällä hetkellä yksityisiin energian, maa- ja metsä­ta­louden, valmis­tavan teolli­suuden ja infra­struk­tuurin inves­toin­teihin.

Terro­rismi ja varau­tu­minen

Globaali turval­li­suus­ti­lanne on ollut nopeassa muutok­sessa viimeisten vuosien aikana. Digita­li­saatio ja nopea tekno­lo­ginen kehitys ovat asettaneet viran­omaiset entistä monimuo­toi­simpien haasteiden eteen. Levot­to­muudet Euroopan lähia­lueilla heijas­tunut suoraan Eurooppaan ja Suomeen; sisäisen ja ulkoisen turval­li­suuden rajaa on käytän­nössä vaikea tehdä, koska useimmat Suomen kansal­lista turval­li­suutta poten­ti­aa­li­sesti vaaran­tavat uhat tulevat Suomen ulkopuo­lelta. Terro­rismin uhka useissa EU:n jäsen­val­tioissa on edelleen kohonnut. Radikaali-islamis­tisen propa­gandan levit­tä­minen inter­ne­tissä ja pikavies­ti­pal­ve­luissa jatkuu.

Turval­li­suus­vi­ran­omai­sille tulee taata ajanta­saiset ja tehokkaat toimi­val­tuudet uusien uhkien torju­mi­seksi. Nopeasti muuttuva toimin­taym­pä­ristö edellyttää kykyä ennalta arvioida ja tehok­kaasti ylläpitää ajanta­saista tilan­ne­kuvaa niin valtio­johdon kuin opera­tii­visten viran­omaisten tasolla. Suomi tarvitsee mahdol­li­simman nopeassa aikatau­lussa nykyai­kaisen tiedus­te­lu­lain­sää­dännön, jossa huomioidaan niin yksityi­syy­den­suojaan kuin muihin perus­oi­keuksiin liittyvät oikeus­tur­va­ky­sy­mykset. Kokoo­muksen mielestä myös koko väestön kriisi­val­miuksia on paran­nettava lisää­mällä etenkin naisten koulut­ta­mista ja osallis­tu­mis­muotoja.


Kokoomus.fi