Evästeasetukset Verkkosivumme käyttää välttämättömiä evästeitä, jotta sivut toimivat ja kokemuksesi olisi vieläkin makeampi. Voit lukea lisää käyttämistämme evästeistä ja hallita asetuksiasi evästeasetussivulla. You can read more about them use and control their settings.
Kokoomus.fi / Julkaisut / Politiikka / Kai Mykkä­nen: Vastuuseen yhdis­tetty vapaus erot­taa meidät muista

Kai Mykkä­nen: Vastuuseen yhdis­tetty vapaus erot­taa meidät muista

Julkaistu:

Hyvät kuuli­jat, viime päivinä me suoma­lai­set olemme joutu­neet seuraa­maan, kuinka häly­tys­teh­tä­vää suorit­ta­neita polii­seja kohti on ammuttu brutaa­listi. Kaksi polii­seista louk­kaan­tui Porvoossa tilan­teessa, joka muodos­tui ja jatkui tavalla, johon emme ole Suomessa tottu­neet - emmekä aio tottua­kaan.

Tuomit­semme ilmiön yksi­mie­li­sesti. Kunnioi­tus virkaansa toimit­ta­vaa polii­sia kohtaan on Suomen turval­li­suu­den ydintä. Toivomme voimia ja jaksa­mista uhreiksi joutu­neille polii­seille, heidän lähei­sil­leen ja koko työyh­tei­sölle.

Nyt on aika antaa tutkin­nalle työrauha. Se ei tarkoita asian unoh­tu­mista. Kun koko­nai­suus on selkiy­ty­nyt, vaadi­taan päät­tä­jiltä määrä­tie­toi­suutta tehdä tarvit­ta­vat johto­pää­tök­set. Siis päätök­set siitä, mitä tarvi­taan tällai­siin tilan­tei­siin varau­tu­mi­seksi - ja ennen kaik­kea - miten polii­sille hengen­vaa­ral­li­set tilan­teet voidaan ehkäistä ennalta.

Selvää on, että polii­sin resurs­sien kasvat­ta­mista pitää jatkaa koko maassa. Aivan erityi­sesti on kiih­dy­tet­tävä edel­lis­ten sisä­mi­nis­te­rien alulle lait­ta­maa ennal­taeh­käi­se­vän työn ja lähiö­po­lii­si­toi­min­nan vahvis­ta­mista. Ruot­sissa yleis­ty­nyt lähiö­vä­ki­valta pitää estää ennalta. Siihen tarvi­taan viran­omais­ten tiivistä läsnä­oloa ja verkos­toi­tu­mista paikal­lis­ten yhtei­sö­jen kanssa. Erityi­sesti nuor­ten oirei­luun on pääs­tävä kiinni nopeasti ennen kuin teot mene­vät kohta­lok­kaan pitkälle.

Yhdes­sä­kään kaupun­gin­osassa tai kylässä enem­mistö ei halua väki­val­taa - se pitää kään­tää voima­va­raksi viran­omais­ten ja yhtei­sö­jen kump­pa­nuu­della ja tiedon­vaih­dolla.

Hyvät ystä­vät,

Vapaus ja vastuu. Siinä ovat arvot, jotka kuvaa­vat meitä kokoo­mus­lai­sia enem­män kuin muita. Niitä kirkas­ta­malla ja johdon­mu­kai­sesti sovel­ta­malla vastaamme vihreän ja perus­suo­ma­lai­sen iden­ti­teet­ti­po­li­tii­kan haas­tee­seen. Se haaste perus­tuu pois­sul­ke­vaan ajat­te­luun - siihen, että joku elämän­tapa tai -katso­mus on ainoa oikea ja muiden väärä. Vapau­den ja vastuun lähtö­kohta erot­taa meidät yhtä lailla vasem­mis­ton kollek­ti­vis­mista.

Emme väitä, että tiedämme mikä elämän­tapa on oikea, vaan uskomme siihen, että jokai­nen meistä saa toteut­taa itse­ään niin elämän­ta­voissa kuin elin­kei­non harjoit­ta­mi­sessa vapaasti.

Mutta vapau­teen kuuluu vastuu niissä tilan­teissa, joissa omat valin­nat vaikut­ta­vat muiden elämään ja omaan elämän­pol­kuun. Vastuuseen kuuluu, että heikom­mista tai vaikeuk­siin ajau­tu­neista pide­tään huolta. Olen varma, että enem­män kuin joka viides suoma­lai­nen on samaa mieltä vapau­den ja vastuun arvo­maa­il­masta hyvän Suomen perus­tana, kun sen oikein kirkas­tamme.

SDP:n vara­pu­heen­joh­taja Sanna Marin nostatti laajan keskus­te­lun unel­moi­malla lyhyem­mästä työvii­kosta. Tämä on tärkeä keskus­telu, koska aihe hämmen­tää monia. Toisaalta puhu­taan, että koneet teke­vät kohta puolet nykyi­sistä töis­tämme, ja toisaalta että työn­te­koa pitäisi lisätä. Kuulos­taa risti­rii­tai­selta, mutta itse asiassa molem­mat ilmiöt ovat totta samaan aikaan.

Tämän selit­tää muutama lähtö­kohta. Ensin­nä­kin hoiva­työ perus­tuu jatkos­sa­kin enem­män ihmis­työ­hön kuin muut elin­kei­not, joissa teko­äly voi korvata ihmi­siä enem­män. Toiseksi emme tule salli­maan, että tuot­ta­vuu­den nousu teol­li­suu­dessa leven­täisi hoiva­työn palk­ka­kuop­paa. Eli hoiva­työn palkat ja kustan­nuk­set tule­vat nouse­maan lähes samaa tahtia kuin teol­li­suu­den, vaikka teol­li­suu­dessa teko­äly korvaisi ihmi­siä ja nostaisi jäljellä olevien tuot­ta­vuutta nopeam­min. Tästä johtuu, että teko­ä­lyn yleis­ty­mi­nen ei poista ongel­maa siitä tilan­teesta, että hoiva­työn tarve kasvaa runsaasti samalla, kun työi­käis­ten määrä Suomessa laskee.

Mitä suurempi osa työvoi­masta on sidottu julki­sesti rahoi­tet­tuun hoiva­työ­hön, sitä enem­män veroja joudu­taan nosta­maan. Siksi työl­li­syyttä tarvi­taan lisää, jotta vero­tusta ei jouduta kiris­tä­mään tilan­teessa, jossa työi­käis­ten määrä vähe­nee ja hoivan tarve kasvaa.

Kokoo­muk­sen maail­man­ku­vassa yksilö ei ole kuiten­kaan muura­hai­nen keossa, vaan yksi­lön vapaus ja onnel­li­suus on tavoite itses­sään.

Vapau­den vaalija kään­tyy katso­maan, miten voitai­siin antaa mahdol­li­sim­man paljon tilaa yksi­löl­li­sille valin­noille.

Kollek­tii­vi­nen ratkaisu kaik­kien työajan lyhen­tä­mi­sestä kolmi­kan­tai­sella mahti­käs­kyllä olisi useim­milla työpai­koilla joka tapauk­sessa vanhan­ai­kai­nen ratkaisu.

Jos haluaa valita enem­män vapaa-aikaa ja vähem­män työtä sekä palk­kaa, sen pitäisi olla mahdol­lista. Esimer­kiksi Ruot­sissa osa-aika­työ on ylei­sem­pää. Se auttaa monia lapsi­per­heitä pysy­mään sekä järjis­sään että työpai­kan kehi­tyk­sessä kiinni pahim­pi­na­kin ruuh­ka­vuo­sina.

Rans­kassa kokeil­tiin kollek­tii­vista ratkai­sua: työviik­koa lyhen­net­tiin kaikilla 35 tuntiin vuosi­tu­han­nen vaih­teessa. Pian havait­tiin, ettei yhden koon vaate sopi­nut kaikille – työt­tö­myys ei laske­nut, mutta kilpai­lu­kyky heik­keni. Ranska on asteit­tain pakit­ta­nut salli­malla poik­keuk­sia ja jous­toja, jotka ovat nosta­neet työajan lähelle euroop­pa­laista tasoa. Mikään muu Euroo­pan maa ei ole seuran­nut Rans­kan esimerk­kiä.

Lain­sää­dän­nön ja sopi­mus­ten pitää tukea mahdol­li­suutta sopia lyhyem­mästä työvii­kosta. Toisaalta jos valit­see sen, että ponnis­te­lee osaa­mi­sensa eteen tai painaa pitkää päivää, on oikein, että saa pääosin itsel­leen palkan ahke­ruu­des­taan. Usko omaan työhön ja yrit­tä­mi­seen on ollut voima, jolla Suomi on sadassa vuodessa nous­sut köyhyy­destä maail­man terä­vään kärkeen.

Viime vuosi­sa­dalla tuot­ta­vuus sekä työi­käis­ten määrä ja osuus kasvoi­vat Suomessa ennä­tys­tah­tia. Työajan asteit­tai­nen lyhen­tä­mi­nen oli luon­nol­li­nen valinta, johon käytet­tiin osa tuotan­to­ky­vyn nopeasta kasvusta. Juuri nyt valtio pikem­min­kin vääris­tää valin­taa työn ja vapaa-ajan välillä verot­ta­malla jo keski­tu­loi­sen kohdalla puolet mahdol­li­sesti tarjou­tu­vista lisä­an­sioista pois.

Jos siis valit­see vapaa-aikaa lyhen­tä­mällä työai­kaa, sen saa koko­naan itsel­leen - kuten pitää­kin - mutta jos päin­vas­toin ahke­roi lisä­tie­nes­tejä, verot­taja nappaa puolet pois.

Korkea palk­ka­ve­ro­tus naker­taa vapau­den ja ahke­ruu­den perus­taa. On väärin, että keski­tu­loi­sen suoma­lai­sen palk­ka­vero on lähes viisi prosent­tia korkeampi kuin Ruot­sissa. Hieman yli 40 000 euron vuosi­tu­loilla suoma­lai­sella jää noin 2000 euroa vähem­män käteen kuin ruot­sa­lai­sella. Ensi vuonna keski­tu­lois­ten vero­tus on edel­leen kiris­ty­mässä, ellei halli­tus kompen­soi veron­ke­ven­nyk­sillä työn­te­ki­jöi­den vakuu­tus­mak­su­jen nousua.

Palkan käteen jäävää osaa pitäisi päin­vas­toin kaikissa tulo­luo­kissa kasvat­taa - maltilla ja vastuul­li­sesti, mutta vuosi vuodelta. Tämä oli Kokoo­muk­sen reunaehto Rinteen halli­tus­tun­nus­te­luissa - ja vali­tet­ta­vasti myös keskei­nen syy, miksi meitä ei haluttu halli­tus­neu­vot­te­lui­hin. Puolus­timme palkan­saa­jan oikeutta oman työnsä hedel­miin, mutta tämä ei Rinteen SDP:lle käynyt.

Hyvät kuuli­jat,

Vapau­den ja vastuun yhteis­kunta voi toteu­tua vain, jos jokai­nen lapsi ja nuori pääsee laaduk­kaa­seen koulu­tuk­seen. Hyvä yleis­si­vis­tys on edel­ly­tys ihmi­sen aidolle vapau­delle 2000-luvun Suomessa, samoin vastuun peri­aat­teelle osana sydä­men sivis­tystä. Vastuun­o­ton ytimessä on myös mahdol­li­suuk­sien tasa-arvon luomi­nen: se että vapaus toteut­taa itse­ään myös koulut­tau­tu­malla ahke­rasti ei ole taus­tasta kiinni.

Neljä vuotta sitten Suomi eli yli varo­jensa ja velkaan­tui kiih­ty­västi. Vastuul­lis­ten poli­tii­kan toimi­joi­den oli pakko toteut­taa 4 miljar­din sääs­töt, joista osa, noin viiden­nes kohdis­tui koulu­tus­jär­jes­tel­mään. Olen tyyty­väi­nen siihen, että talous ja työl­li­syys saatiin tiukalla kulu­kuu­rilla kään­net­tyä kestä­välle uralle, mutta koulu­tuk­seen kohdis­tu­neet sääs­töt teki­vät ja teke­vät edel­leen kipeää.

Vaalien alla silloi­sen oppo­si­tion lupauk­set koulu­tus­pa­nok­sista pyöri­vät miljar­di­luo­kassa. Annet­tiin ymmär­tää, että on tulossa käänne koulu­tus­po­li­tii­kan saralla. Tosia­siassa koulu­tus­pa­nos­tuk­set kään­net­tiin nousu-uralle jo viime halli­tus­kau­den loppu­puo­lella.

Paik­kailu ei kuiten­kaan riitä.

Nyt kun halli­tuk­sella olisi mahdol­li­suus tehdä oikeita arvo­va­lin­toja ja tule­vai­suusin­ves­toin­teja, koulu­tuk­sen pitäisi olla etusi­jalla.

Näin moni ymmärsi myös lupauk­set vaalien alla.

Halli­tus­oh­jel­man suurin silmän­kään­tö­temppu onkin, että tule­vai­suusin­ves­toin­tei­hin vara­tut kolme miljar­dia euroa päädyt­tiin jako­po­li­tii­kan paineessa käyt­tä­mään yli kahteen sataan riviin pieneh­köjä juok­se­vien meno­jen lisäyk­siä. Niistä osa ei ole millään tapaa tule­vai­suu­teen suun­taa­via ja osaa ei voi sanoa inves­toin­neiksi hyvällä tahdol­la­kaan. Sellai­set tule­vai­suusin­ves­toin­nit.

Pysy­väis­luon­tei­sia menoja tarkoit­ta­vien vaali­lu­paus­ten lunas­ta­mi­nen kerta­luon­tei­silla muuta­man vuoden rahoilla on suoras­taan moraa­li­tonta. Järjet­tö­mintä tässä sarjassa on jopa tuhan­nen opet­ta­jan palk­kaa­mi­nen kerta­luon­tei­sella rahalla. Kun kerta­raha on käytetty, olisi­vat luvassa opet­ta­jien massair­ti­sa­no­mi­set. Pitkä­jän­tei­sestä koulu­tuk­sen laadun kehit­tä­mistä ei todella voi tässä yhtey­dessä puhua.

Kaikille ojen­tava halli­tus­oh­jel­man jako­liite on johta­massa siihen, että koulu­tuk­selle jää lisäyk­sistä vain rippeet. Valtio­va­rain­mi­nis­teri Linti­län budjet­ti­li­säyk­sissä on vain 10 miljoo­naa euroa yliopis­toille ja 5 miljoo­naa euroa ammat­ti­kor­kea­kou­luille. Miksi budjet­tie­si­tyk­sessä on korkea­kou­lu­jen osalta vain neljän­nes halli­tus­oh­jel­man lupaa­mista lisäyk­sistä samalla, kun tässä budje­tissa ollaan jo pane­massa toimeen selvästi yli puolet muista pysy­vistä meno­li­säyk­sistä? Halli­tus­oh­jel­mas­sa­kin korkea­kou­lu­pau­kuista puut­tuu jo yksi nolla perästä, jos verra­taan nykyis­ten halli­tus­puo­luei­den vaaleja edel­tä­viin puhei­siin.

Hyvät kuuli­jat,

Olen asunut Otanie­men naapu­rissa lähes koko ikäni. Yliopis­to­kam­pus verkos­toi­neen ei ole koskaan ollut niin vireä ja moni­puo­li­nen kuin nyt. Siksi onkin erityi­sen hienoa olla juuri täällä puhu­massa mm. korkea­kou­lu­jen tule­vai­suu­desta.

Kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryhmä esit­te­lee tänään kannan­o­ton korkea­kou­lu­tuk­sen rahoi­tuk­sesta. Mieles­tämme panos­tus korkea­kou­lu­tuk­seen on todel­li­nen tule­vai­suusin­ves­tointi.

Kokoo­mus ehdot­taa, että valtion omai­suu­den myyn­ti­tu­loista miljardi euroa ohja­taan suoma­lais­ten korkea­kou­lu­jen pääomit­ta­mi­seen. Korkea­kou­lu­mil­jardi voitai­siin yhdis­tää yksi­tyi­sen pääoman kerää­mi­seen. Se antaisi yliopis­to­jen ja ammat­ti­kor­kea­kou­lu­jen toimin­ta­me­noi­hin suoraan monin­ker­tai­sesti resurs­seja halli­tuk­sen budjet­tie­si­tyk­seen verrat­tuna. Samalla pääomi­tus vahvis­taisi korkea­kou­lu­jen riip­pu­mat­to­muutta ja talou­den suun­nit­te­lua, joka olisi vähem­män alttiina valtion budje­tin heilah­duk­sille.

Hyvät kuuli­jat,

Panos­tuk­set hajot­ta­van, kaikille vähän ojen­ta­mi­sen ohella Rinteen halli­tus­oh­jelma on myös poik­keuk­sel­li­sen korkea­ris­ki­nen viri­tyk­sel­tään. Halli­tus esit­tää lähes miljar­din euron pysy­viä meno­li­säyk­siä jo ensi vuoden budjet­tiin. Ne piti rahoit­taa synnyt­tä­mällä 60 000 uutta työsuh­detta. Keinoista ei kuiten­kaan ole vielä mitään tietoa.

Tilas­to­kes­kus tiedotti viikko sitten, että työl­li­syy­den nousu on pysäh­ty­nyt. Työl­li­syys­toi­mien puolella halli­tus on tois­tai­seksi ilmoit­ta­nut peru­vansa edel­li­sen halli­tuk­sen työl­li­syy­den lisää­mi­seen tähtää­viä uudis­tuk­sia. Työvoi­ma­pal­ve­luita on luvattu lisätä, mutta halli­tus­oh­jel­massa, saati ensi vuoden budje­tissa on kuiten­kin tarjolla vain pieniä ropo­sia. Jos tässä maassa joku uskoo, että tavoit­tee­seen pääs­tään halli­tus­oh­jel­maan mahtu­neilla panos­tuk­silla työvoi­ma­pal­ve­lui­hin ja palk­ka­tu­keen, eikä muita keinoja tarvita, pyydän otta­maan yhteyttä ja selit­tä­mään tarkem­min.

Kokoo­mus esitti viikko sitten 16 keinoa 60 000 työpai­kan luomi­seen. Kärkeen lista­simme 6 keinoa, jotka jo sellai­si­naan voisi­vat asian­tun­tija-arvioi­den perus­teella luoda 30 000 uutta työsuh­detta. Emme julkis­ta­neet omaa listaamme siksi, että se olisi ainoa oikea. Mutta haluamme osoit­taa, että tuntu­via keinoja kyllä on, jos niihin uskal­le­taan tart­tua.

Työt­tö­myys ei ole pelkäs­tään kansan­ta­lou­den kysy­mys, se on syvästi inhi­mil­li­nen kysy­mys.

Työtä vaille jäämi­nen tarkoit­taa monelle yhtei­söä vaille jäämistä, osat­to­muu­den tunnetta ja paina­vaa huolta toimeen­tu­losta.

Siksi­kin haas­tamme muut puolu­eet kerto­maan omat työl­li­syys­kei­nonsa, joista toimi­via kernaasti tuemme. Kokoo­mus painaa vihreää nappia kaikille järke­ville toimille, joilla toden­ne­tusti pysty­tään lisää­mään työl­li­syyttä.

Valtio­va­rain­mi­nis­teri Lintilä perään­kuu­lutti budjet­tia julkis­taes­saan inves­toin­tien turbo­nap­pu­laa. Tarpeel­lista puhetta. Vielä enem­män tarvetta olisi konkreet­ti­sille toimille, joilla tuetaan yrit­tä­jyyttä, rohkeutta kasvaa ja palkata. Lintilä totesi itse­kin, että tärkein kasvun ja inves­toin­tien pullon­kaula on puute osaa­vasta työvoi­masta. Jos etsii inves­toin­tien turbo­nap­pu­laa, kannat­taa ihan ensim­mäi­senä toteut­taa korkea­kou­lu­mil­jardi, sitten tule­vai­suusin­ves­toin­nit nopei­siin työmatka- ja muihin yhteyk­siin. Ja ennen kaik­kea riit­tä­vän rohkeat työl­li­syys­toi­met, joilla ihmi­set saadaan työt­tö­myys­lou­kuista työpai­koille.

Halli­tuk­sen vastausta 16 kohdan työl­li­syys­lis­taamme emme ole kuul­leet. Vasem­mis­to­liitto ehti jo kesä­ko­kouk­ses­saan torjua valtao­san keinois­tamme, mutta lupasi sentään esit­tää omia keino­jaan.

Totuu­den hetki on budjet­ti­rii­hessä. Siihen on nyt kolme viik­koa aikaa. Toivomme, että halli­tus ryhdis­täy­tyy. Päämi­nis­teri Rinteen täytyy arvioida uudel­leen puheensa siitä, että työt­tö­myys­tur­va­jär­jes­telmä on naki­tettu työmark­ki­na­jär­jes­töille, eikä hän mesta­roi sen kehit­tä­mi­sessä. Halli­tuk­sen vastuun­kan­toa, vaikka sitten mesta­roin­tia, tarvi­taan, ellei vastuul­li­sen talou­den­pi­don edel­lyt­tä­miä toimia budjet­ti­rii­heen mennessä muutoin tule.

Halli­tuk­sessa vastuun peri­aate tarkoit­taa vastuuta vähin­tään­kin kaikesta siitä, mikä valtion talou­den­pi­don ja edus­kun­nan lakien mukaan kulkee. Sitä ei voi ulkois­taa. Vaikeaa se on, mutta teke­mät­tä­kään ei voi jättää.

”Tämän halli­tuk­sen lähtö­kohta on se, että pysy­viä menoja ei lisätä ilman, että on tietoja pysy­vistä tuloista, eikä raken­neta tuulen­tu­paa sillä tavalla, että työl­li­syy­sas­te­pää­tök­set perus­tu­vat joihin­kin epämää­räi­siin oletuk­siin, vaan niiden pitää olla valtio­va­rain­mi­nis­te­riön laskel­mien pohjalta varmis­tet­tuja lukuja, jotta niitä voidaan ottaa huomioon.” Näin sanoi kesä­kuussa edus­kun­nalle päämi­nis­teri Rinne. Nyt on edus­kun­nan tehtävä valvoa, ettei halli­tus tästä lähtö­koh­das­taan itse lipsu.

Tulemme oppo­si­tiossa toimi­maan uniluk­ka­reina, jos halli­tus nuok­kuu työl­li­syy­den vahvis­ta­mi­sessa. Kokoo­mus jättää halli­tuk­selle väli­ky­sy­myk­sen vastuul­li­sen talou­den­pi­don laimin­lyö­mi­sestä, jos halli­tus ei budjet­ti­rii­hen yhtey­dessä päätä sellai­sista työl­li­syys­toi­mista, jotka valtio­va­rain­mi­nis­te­riön arvion mukaan katta­vat budje­tin meno­li­säys­ten vaiku­tuk­set.

Hyvät kuuli­jat,

Vapaus ja vastuu eivät toteudu oikein, jos yksi käyt­tää vapautta tavalla, joka pilaa tois­ten mahdol­li­suuk­sia omiin valin­toi­hinsa. Lastemme vapauk­sia louk­kaa, jos velkaan­numme heidän piik­kiinsä rahassa. Yhtä lailla heidän oikeuk­si­aan louk­kaa se, jos oman aikamme valin­noissa ummis­tamme silmämme ilmas­to­ris­kiltä.

Kokoo­mus­lai­nen vastuun peri­aate koskee yhtä lailla vaiku­tus­tamme niihin, jotka elävät samaan aikaan kuin myös niihin, jotka meidän jälkeemme tule­vat.

Kokoo­mus ei usko kiih­ko­mie­li­seen piper­tä­mi­seen eikä kaiken kiis­tä­vään muutos­vas­ta­rin­taan. Me ajamme sellai­sia ilmas­to­toi­mia, jotka osuvat merkit­tä­viin pääs­töi­hin, mutta rajoit­ta­vat suoma­lais­ten arkea mahdol­li­sim­man vähän.
Mark­ki­na­ta­lou­dessa lähtö­koh­tana pitäisi olla pääs­tö­jen yhtä­läi­nen hinnoit­telu kaik­kien polt­toai­nei­den osalta.

Halli­tuk­sen vero-ohjel­maa katsoessa tuntuu, että roko­te­taan mieluum­min suoma­laista autoi­li­jaa kuin puutu­taan esimer­kiksi lämmi­tys­polt­toai­nei­siin. Kuiten­kin kannus­ta­malla ener­giayh­tiöitä vähen­tä­mään polt­ta­mi­sen osuutta kauko­läm­mössä voidaan tehdä suoma­lai­siin puhtaan teknii­kan ratkai­sui­hin perus­tuva suuri ilmas­to­teko ilman, että se rajoit­taa suoma­lais­ten elämän­ta­poja.

Inves­toin­teja ei pidä heilau­tella äkki­näi­sesti, vaan harki­ten ja asteit­tain - mutta suunta pitää osoit­taa määrä­tie­toi­sesti. Viime halli­tus­kau­della kivi­hii­lelle näytet­tiin selvä suunta kiel­tä­mällä se, mutta 10 vuoden siir­ty­mä­ajalla. Niin muutos tuli selväksi, mutta se ehdi­tään tehdä järke­västi.

Määrä­tie­toi­sella mutta riit­tä­vän pitkälle katso­valla liik­keellä on jo saatu nopeu­tet­tua inves­toin­teja uusiin lämmi­tys­rat­kai­sui­hin sellai­sella vauh­dilla, johon en olisi itse­kään usko­nut, kun lähdimme hiili­kiel­toa ajamaan ensin edel­li­sen halli­tuk­sen ohjel­maan ja sitten laiksi halli­tuk­sessa. Hiljat­tain Helsin­gin ener­giayh­tiö tiedotti sulke­vansa suurim­man hiili­voi­ma­lansa jo viiden vuoden päästä ja korvaa­vansa suurim­man osan sen tehosta meri­ve­si­läm­pö­pum­puilla, data­kes­kus­ten hukka­läm­möillä ja lämpi­män veden kausi­va­ras­toin­nilla kallioi­hin.
Mahdol­li­suuk­sia löytyy, kun niitä kannat­taa hakea. Ja koti­mais­ten toteu­tus­ten pohjalta vien­tiin.

Hyvät kuuli­jat,

Selvää on, että ilmas­to­kriisi voidaan lopulta ratkaista vain kansain­vä­li­sellä yhteis­työllä. Siinä jokai­sen maan on ymmär­ret­tävä omien teko­jensa suhde koko­nai­suu­teen. Nyt näemme hälyt­tä­viä merk­kejä metsä­ka­don kiih­ty­mi­sestä tropii­kissa.

Kaukai­sen Amazo­na­sin ennä­tys­mäi­set tuho­pol­tot ja lait­to­mien hakkui­den salli­mi­nen ovat nyt herät­tä­neet Euroo­passa näky­vän reak­tion. Vielä siitä pitää saada myös tuntuva.

Olin itse kaup­pa­mi­nis­te­rinä mukana osal­tani ohjaa­massa EU:n ja Etelä-Ameri­kan Merco­sur-maiden väli­siä vapaa­kaup­pa­neu­vot­te­luita. Onneksi sopi­muk­seen saatiin myös kestä­vän kehi­tyk­sen artiklat, jotka mahdol­lis­ta­vat sank­tio­pro­ses­sin käyn­nis­tä­mi­sen, jos ehtoja riko­taan. Se on kuiten­kin aina pitkä tie. Eikä sopi­mus ole tekni­sesti voimassa vielä kolmeen vuoteen.

Nyt poli­tii­kan on syytä mennä sopi­mus­ju­ri­diik­kaa nopeam­min maaliin. Presi­dentti Bolso­na­rolle on lähe­tet­tävä selvä viesti, ettei elin­tar­vik­kei­den vapaa­kauppa toteudu ennen kuin he alka­vat suhtau­tua maail­man troop­pi­siin keuh­koi­hin kansain­vä­lis­ten sitou­mus­tensa vaati­malla tavalla. Toivon, että päämi­nis­teri Rinne osoit­taa nyt todeksi sen, että Suomi ajaa rohkeita tekoja ilmas­ton ja kansain­vä­li­sen oikeu­den puolesta EU-puheen­joh­ta­jana.

On puhuttu myös brasi­lia­lai­sen lihan boiko­toin­nista. Paljon suurempi kysy­mys on brasi­lia­lai­sen soijan tuonti rehuksi. Äkki­kään­nök­set olisi­vat kohtuut­to­mia, mutta tässä olisi paikka nostaa Euroo­pan oman tuotan­non osuutta maata­lou­den jalos­tusar­vosta - korvaa­malla tuon­ti­soi­jaa esimer­kiksi koti­mai­sella härkä­pa­vulla. Suomen halli­tuk­sen olisi tärkeä nostaa aihe nyt EU:n maata­lous­po­li­tii­kan pöydälle. Tuon­ti­raaka-aineilla on paik­kansa, mutta ei silloin, jos brasi­lia­lai­sen soijan kilpai­lu­kyky perus­tuu sade­met­sien tuhoa­mi­seen kaski­vil­je­lyn tieltä.

Hyvät kuuli­jat,

Kokoo­mus vaatii, että omai­suu­den myyn­ti­tu­lot käyte­tään oikei­siin tule­vai­suusin­ves­toin­tei­hin pääomit­ta­malla miljar­dilla eurolla suoma­lai­sia korkea­kou­luja, yhdis­tet­tynä yksi­tyi­sen pääoman kerää­mi­seen.

Yhtei­sen talou­den pidossa pala­taan maalais­jär­keen. Pysy­vät käyt­tö­me­no­jen lisäyk­set voi tehdä vasta, kun rahat on hankittu, eli työl­li­syys­toi­mista on päätök­set tehtyinä. Joudumme heti budjet­ti­rii­hen jälkeen teke­mään väli­ky­sy­myk­sen vastuul­li­sen talou­den­pi­don laimin­lyö­mi­sestä, jos halli­tus ei kykene päät­tä­mään toden­ne­tusti työl­li­syyttä lisää­vistä toimista. Edel­ly­tämme päätök­siä, jotka valtio­va­rain­mi­nis­te­riön arvion mukaan katta­vat työl­li­syy­den nousulla budjet­tiin tehdyt lähes miljar­din euron meno­li­säyk­set.

Etelä-Ameri­kan metsä­pa­loista tehdään kään­ne­kohta elin­tär­kei­den ilmas­to­ky­sy­mys­ten huomioi­mi­sesta kaup­pa­po­li­tii­kassa. Eurooppa on edel­leen kaupan super­valta. Nyt on paikka tehdä selväksi, että elin­tar­vik­kei­den vapaa­kauppa ei käy, jos toisen kilpai­luetu perus­tuu sade­met­sien hävit­tä­mi­seen.

Yhdellä lauseella sanot­tuna kokoo­mus odot­taa, että Suomen halli­tus pystyy rahan sinne tänne ripot­te­lun sijaan oikei­siin tule­vai­suus­te­koi­hin. Se vahvis­taisi suoma­lais­ten uskoa tule­vai­suu­teen.

 

Edus­kun­ta­ryh­män puheen­joh­ta­jan Kai Mykkä­sen puhe, kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryh­män kesä­ko­kous Espoo 27.8.2019, muutok­set puhut­taessa mahdol­li­sia.

 

Lisää sisältöä samassa kategoriassa

15.4.2024

Susanna Kisner: ”Hyvin­voin­nilla on hinta ja tänään se on edul­li­sempi kuin huomenna”

Euroo­pan unio­nista puhut­taessa esillä on usein talou­den, turval­li­suu­den ja kult­tuu­rin teemoja. Unio­nilla on kuiten­kin myös liian vähälle huomiolle jäävä asema

5.2.2024

Anna-Kaisa Ikonen: “Kai me pystymme parem­paan kuin yhteen sola­riu­miin?”

Millaista olisi yritys­ten, kuntien tai hyvin­voin­tia­luei­den työ, jos todella uskal­tai­simme kokeilla, selviäm­mekö hieman pienem­mällä normi­tuk­sella? Nyt on elämämme tilai­suus, kirjoit­taa

4.12.2023

Pirjo Mäljä Hämeen Kokoo­muk­sen toimin­nan­joh­ta­jaksi, Joonas Pulliai­nen puolu­een euro­vaa­li­koor­di­naat­to­riksi

Kokoo­muk­sen puolue­hal­li­tus on valin­nut HTM Pirjo Mäljän Hämeen Kokoo­muk­sen toimin­nan­joh­ta­jaksi 2.1.2024 alkaen. Mäljä siir­tyy tehtä­vään Euroo­pan parla­men­tin avus­ta­jan tehtä­västä. Hänellä on pitkä

Skip to content