Evästeasetukset Verkkosivumme käyttää välttämättömiä evästeitä, jotta sivut toimivat ja kokemuksesi olisi vieläkin makeampi. Voit lukea lisää käyttämistämme evästeistä ja hallita asetuksiasi evästeasetussivulla. You can read more about them use and control their settings.
Kokoomus.fi / Julkaisut / Puheet / Kai Mykkä­nen: “Tehtä­vämme on auttaa suoma­lai­sia toteut­ta­maan unel­mi­aan”

Kai Mykkä­nen: “Tehtä­vämme on auttaa suoma­lai­sia toteut­ta­maan unel­mi­aan”

Julkaistu:

Hyvät kuuli­jat,

Tarkoi­tuk­seni on tänään katsoa eteen­päin. Siihen, mitä tarvi­taan että Suomi on maail­man paras maa elää myös 10 vuoden päästä. Miten autamme ihmi­siä toteut­ta­maan unel­mi­aan koro­nan jälkei­sessä Suomessa? Ja miten teemme sen rehel­li­sesti, ei haave­ku­viin taker­tuen tai lapsilta lainaa­malla.

Pääl­lim­mäi­seksi nousee osaa­mi­sen vahvis­ta­mi­nen. Korkea osaa­mi­nen on tehnyt Suomesta tieto­yh­teis­kun­nan. Huip­pu­ta­son osaa­mi­nen antaa meille eväät selvitä voit­ta­jina koro­nan vahvis­ta­mista tren­deistä. Ensim­mäi­nen askel osaa­mi­sen polulla on, että Suomen 3 miljar­din osuus EU:n elpy­mis­ra­has­tosta tulee ohjata maksi­maa­li­sesti osaa­mi­sen vahvis­ta­mi­seen. Vähin­tään miljardi euroa tulee ohjata suoma­lais­ten korkea­kou­lu­jen pääomit­ta­mi­seen.

Elpy­mis­ra­has­toa ei ole tieten­kään halli­tus­oh­jel­massa. Mutta ei sieltä löydy 100 000 uutta työpaik­kaa­kaan. Vaikka se vähin­tään tarvit­tai­siin, jotta halli­tus­oh­jel­man tavoite 75 prosen­tin työl­li­syy­sas­teesta voitai­siin tässä tilan­teessa saavut­taa. Halli­tuk­sen ohjel­malta on pohja pois ja se on halli­tuk­sen suun­nal­ta­kin myön­netty. Vaadimme, että halli­tus tuo selkeän uudis­te­tun halli­tus­oh­jel­man tiedon­an­tona edus­kun­nan käsi­tel­tä­väksi.

Ajat­te­lin sanoa muuta­man sanan myös tästä syksystä. Siitä miten voimme yhdessä varmis­taa, että Suomi pärjää korona-toimissa jatkos­sa­kin.

***

Mutta pala­taan ensin hetkeksi kesän tunnel­miin. Ei kesä ole sentään yhtä surua ja uhkaa ollut. Moni suoma­lai­nen on löytä­nyt lisää onnea elämäänsä. Väli­me­ren sijaan mielessä on tuntu­rien, järvien, metsien ja saaris­ton värejä ja tuok­suja. Luon­non merki­tys on löydetty.

Saaris­to­meri on huikea helmi. Saaris­to­meri on myös se osa Suomen luon­nosta, joka on eniten sairas – jota meidän ihmis­ten aiheut­ta­mat muutok­set eniten rasit­ta­vat.

On yksi asia, jota emme tässä kohtaa kaipaa tippaa­kaan. Se on syyt­tely. Ei ole oikein syytellä maan­vil­je­li­jöitä, jotka teke­vät parhaansa maail­man puhtaim­man ruoan eteen.

Syyt­te­lyn sijaan tarvit­semme toimia, joissa yhdis­tyy maata­lou­den ja vesis­tön etu. Appiu­kon koti­ti­lan lähellä virtaa Uske­lan­joki. Siellä havait­tiin viime talvena monin­ker­tai­set fosfo­ri­pi­toi­suu­det aiem­paan nähden. Syy on roudat­to­massa talvessa. Talvi­sa­teissa arvo­kas pelto­maa valuu vähit­täin jokiin. Sille meidän on korkea aika tehdä enem­män. Se on sekä maata­lou­den että vesien etu.

Halli­tus­oh­jelma lupaa ravin­ne­kier­ron ja vesien­suo­je­lun hank­kei­siin sinänsä tuntu­van summan – yhteensä yli 250 miljoo­naa euroa vaali­kau­della. Mutta nyky­me­nolla se valuu satoi­hin liian pieniin hank­kei­siin. Sillä menolla mikään ei ratkai­se­vasti muutu.

Asian­tun­ti­jat MTK:sta Suomen ympä­ris­tö­kes­kuk­seen ovat yhtä mieltä siitä, että vaiku­tusta voi saada jos voimat keski­te­tään muuta­maan keskei­seen toimen­pi­tee­seen. Käytän­nössä otsi­kot ovat silloin seuraa­vat: eläin­ti­lo­jen lannan ravin­tei­den kier­toon saami­nen, peltoi­hin aiem­min kerty­neen ylira­vin­teen pysyvä sito­mi­nen ja ravin­tei­den laaja­mit­tai­nen pois­ta­mi­nen suoraan vesis­töistä esimer­kiksi ranta­ruo­vi­koi­den niitolla ja pois vien­nillä.

Pyydämme halli­tuk­selta ryhtiä: kootaan Itämeri-panok­set muuta­maan asian­tun­ti­joi­den mielestä tärkeim­pään asiaan ja paik­kaan! Tarjo­taan Saaris­to­me­relle mahdol­li­suus paran­tua ja suoma­lai­sille nähdä muutos jo meidän aika­namme.

Hyvät ystä­vät,

Katso­taan hetki elämää tänä syksynä. Juri­di­nen poik­keus­tila on päät­ty­nyt. Suoma­lais­ten arki on kuiten­kin poik­keus­ti­lassa. Lapsi­per­heissä pelkäämme soit­toa päivä­ko­dista tai koulusta. Puhelu voi johtaa jopa viikon koti-karan­tee­nin testaus­jo­no­jen vuoksi. Korkein­taan 12-vuotiaita koulu- ja päivä­ko­ti­lap­sia on yli 600 000. Nyky­oh­jeet ja testi­ruuhka ovat mahdo­ton yhtälö, kun fluns­sa­kausi kunnolla alkaa.

Koko­nai­suu­tena Suomi on toki selvin­nyt muihin verrat­tuna hyvin. Korona-tilanne on useim­missa maissa selvästi huonompi. Ei käy kuiten­kaan kiel­tä­mi­nen, etteikö maas­samme olisi tehty myös virheitä koro­na­ti­lan­teen hoidon suhteen. Viisas etsii epäon­nis­tu­mi­sensa ja oppii niistä. Jo hiih­to­lo­mien jälkeen tiedet­tiin, että Suomeen lentä­vät ovat tartun­to­jen ensi­si­jai­nen alku­lähde. Silti kesti koko maalis­kuun ennen kuin Helsinki-Vantaalle saatiin edes jonkin­lai­set koor­di­noi­dut toimet tämän riskin eris­tä­mi­seksi. 

Nyt meillä on jälleen epäsel­vyyk­siä Suomeen lentä­viä koske­vissa käytän­nöissä. Virheet ovat inhi­mil­li­siä uuden­lai­sen krii­sin alku­tai­pa­leilla. Virhei­den myön­tä­mi­nen ja niistä opiksi otta­mi­nen on menes­tyk­sen salai­suus.

Vaih­te­le­vat karan­teeni-käytän­nöt Turun ja Helsinki-Vantaan välillä. Epäsel­vyy­det lento­jen rajoit­ta­mi­sissa ja testiin ohjaa­mi­sissa. Se, että näin tapah­tuu puoli vuotta alun jälkeen. Tämä kertoo siitä, että korona-krii­sin virka­joh­to­ryhmä ei vielä­kään toimi ja sellai­nen tarvi­taan. Pyydämme halli­tusta varmis­ta­maan ja osoit­ta­maan, että meillä on virka­joh­don ryhmä, joka kyke­nee ratko­maan myös minis­te­riö­ra­jat ylit­tä­vät kysy­myk­set enna­koi­vasti, ripeästi ja tehok­kaasti. Oikeasti toimi­van kokoon­pa­non nimeä­mi­nen ei enää saa kaatua arvo­val­ta­ky­sy­myk­siin.

Veto­simme viikko sitten päämi­nis­teri Mari­niin, että hän kutsuisi edus­kun­ta­puo­luei­den johdon koolle selvit­tä­mään tilan­netta. Päämi­nis­teri on vastan­nut pyyn­töömme ja kokoon­numme ensi viikolla pöydän ympä­rille. Kiitos siitä!

Olemme yhtä mieltä testaa-jäljitä-eristä stra­te­giasta. Se on meidän kansal­li­nen oljen­kor­temme. Sen avulla haluamme selvitä syksystä ilman kevään tapaista koulu­jen ja työpaik­ko­jen sulkua. Ja siihen kannat­taa siksi myös panos­taa. Pullon­kau­lat pitää purkaa enna­koi­den. Satsauk­set nope­aan testauk­seen maksa­vat itsensä takai­sin hetkessä. Yksi­kin lisä­päivä karan­tee­nissa testi­su­man takia maksaa Suomelle satoja miljoo­nia euroja, jos se kosket­taa vuorol­laan jokaista työi­käistä.

Budje­teissa testaa­mi­nen täytyy erot­taa omaksi koko­nai­suu­dek­seen. Testaa­mi­nen ei saa pakot­taa kuntia ja sairaan­hoi­to­pii­rejä leik­kaa­maan muusta normaa­lista tervey­den­huol­losta. Hoito­velka uhkaa venyä tavalla, joka on kohta­lo­kas jopa useam­malle kuin korona itses­sään. Monien mielen­ter­veys on myös erityi­sellä koetuk­sella. Tera­pia­ta­kuun toteut­ta­mi­nen tulisi nyt akuut­tiin tarpee­seen!

Hyvät kuuli­jat,

Kyllä tästä yhdessä selviämme. Lopulta pande­miat hellit­tä­vät aina. Ja lääke­tiede on edis­ty­neem­pää kuin koskaan ennen. Mutta minkä­laista elämä on koro­nan jälkeen? Mitkä tren­dit vahvis­tu­vat? Siinä keskei­nen kysy­mys tämän syksyn päätök­sen­te­ki­jälle. Jos siis halu­taan auttaa suoma­lai­sia pärjää­mään ja toteut­ta­maan unel­mi­aan 2020-luvun maail­massa. Se olkoon kokoo­muk­sen motto. Mahdol­li­sim­man monelle tilai­suus löytää yksi­löl­li­nen unel­mansa ja toteut­taa sitä.

Etätyö yleis­tyy pysy­västi. Miten se muut­taa kaupun­ki­ti­laa? Minkä­laista liik­ku­mista tarvit­semme enem­män, minkä­laista vähem­män? Kenties moni olisi nyt halu­kas kokei­le­maan asumista aidosti kahdella paik­ka­kun­nalla: kaupun­gissa ja maalla. Pitäi­sikö etsiä puit­teita sille, että lasten koulun tai muiden perheen palve­lui­den sijainti voisi vaih­della tai jakau­tua kahden paik­ka­kun­nan välillä nykyistä jous­ta­vam­min? Help­poja ratkai­suja ei ole, mutta vastausta kannat­taa etsiä. Sen löyty­mi­nen voisi auttaa montaa suoma­laista elämään unel­mi­aan todeksi, ja samalla tasa­pai­not­taa alue­ke­hi­tystä terveellä tavalla.

Yksi lienee varmaa. Digi­ta­li­saa­tio kiih­tyy teol­li­suu­dessa ja palve­luissa. Verk­ko­kauppa yleis­tyy. Amma­tit muut­tu­vat tällä vuosi­kym­me­nellä nopeam­min kuin ennen koro­naa oli syytä uskoa. Ja ne muut­tu­vat osaa­mis­val­tai­sem­paan suun­taan. Meille se on mahdol­li­suus, jossa olemme ennen­kin pärjän­neet. Mutta se muut­tuu uhaksi, jos emme nyt pidä huolta vahvuuk­sis­tamme.

Siksi Kokoo­mus ehdot­taa, että osaa­mi­sen vahvis­ta­mi­nen otetaan tässä ajassa poli­tii­kan keski­öön. Rahaa ei tässä­kään tilan­teessa riitä kaik­keen, mutta osaa­mi­sen pitää olla pääl­lim­mäi­senä, kun sitä jaetaan. Ensim­mäi­senä aske­leena EU:n elpy­mis­ra­has­ton Suomen saanto, noin 3 miljar­dia euroa, tulee ohjata maksi­maa­li­sesti koulu­tuk­seen ja tutki­muk­seen. Suomi pääsi hyvin kiinni digi­ta­li­saa­tion ensim­mäi­seen aaltoon, kun meillä ymmär­ret­tiin tukea alan tuote­ke­hi­tystä 1980 -ja 90-luvuilla. Nyt ehdo­tamme sovit­ta­vaksi kaik­kien puoluei­den linjauk­sen, että julki­sia T&K-panoksia noste­taan 100 miljoo­nalla eurolla vuodessa koko vuosi­kym­me­nen ajan.

Digi­ta­li­saa­tio tulee osumaan myös koulu­tuk­seen itseensä. Opis­ke­li­jat tottui­vat keväällä etäkurs­sei­hin. Digi­taa­li­nen opetus ottaa parhail­laan harp­pauk­sia eteen­päin. Peter Vester­backa puhui muutama vuosi sitten minulle siitä, että suoma­lais­ten yliopis­to­jen pitäisi keskit­tyä netti­kurs­sien myymi­seen globaa­listi. Pidin sitä enim­mäk­seen haihat­te­luna. En enää. Nyt pidän sitä enim­mäk­seen järki­pu­heena, jopa kohta­lon­ky­sy­myk­senä.

Suoma­lai­sille korkea­kou­luille netti­kurs­sit ovat mahdol­li­suus kasvaa oikeasti globaa­leiksi koulut­ta­jiksi. Hienoa tässä on myös se, että meidän lapsil­lemme aukeaa mahdol­li­suuk­sia, kun koko maail­man kurs­si­tar­jo­tin on auki Suomesta käsin, aina­kin joil­la­kin ehdoin. Mutta korkea­kou­luil­lemme se tarkoit­taa, että Suomessa tuotet­tu­jen kurs­sien pitää olla yhtä hyviä kuin netistä löyty­vät verro­kit. Suoma­lais­ten oppi­lai­tos­ten kohtaama kilpailu kiris­tyy.

Ja sen haas­teen­han me suoma­lai­set otamme vastaan ja näytämme maail­malle. Siinä oikea asenne. Sitä suurem­malla syyllä ehdo­tamme, että EU:n elpy­mis­ra­has­ton varoista vähin­tään miljardi euroa satsa­taan suoma­lais­ten korkea­kou­lu­jen pääomit­ta­mi­seen. Se tarkoit­taa yliopis­toille ja ammat­ti­kor­kea­kou­luille pesä­mu­naa, käytän­nössä osak­keita ja muuta tuot­ta­vaa omai­suutta, jonka raha­vir­ralla ne voivat raken­taa vahvis­tu­vaa tule­vai­suutta.

Osaa­mi­sen Suomi ei synny vain tutki­muk­sen huipulla. Tarvit­semme yhtä lailla maail­man parasta ammat­tio­saa­mista ja yleis­si­vis­tystä. Jokai­nen nuori on pidet­tävä osaa­mi­sen rattailla mukana. Jokai­selle lapselle ja nuorelle on luotava innos­tus oppi­mi­seen läpi elämän. 

Kokoo­mus vaatii ja tukee niitä uudis­tuk­sia, joissa saadaan eniten vähen­net­tyä koulu­tuk­sen keskeyt­tä­nei­den määrää. Haluamme, että jokai­nen suorit­taa toisen asteen tutkin­non. Olemme valmiita satsaa­maan tavoit­teen saavut­ta­mi­seen vähin­tään saman summan kuin halli­tus­kin. Mutta emme pidä ratkai­suna sitä, että keski­ty­tään sito­maan nuori oppi­lai­tok­seen kirjoille täysi-ikäi­syy­teen asti ilman, että este­tään häntä tipah­ta­masta vailla tutkin­toa ulos sen jälkeen. Lähes kaikki nuoret­han hakeu­tu­vat jo nyky­ään perus­kou­lun jälkeen toiselle asteelle, koska se on järke­västi säädetty edel­ly­tyk­seksi työmark­ki­noi­den tuki­jär­jes­tel­mään pääsylle. Eli toisen asteen aloit­ta­mis­vel­vol­li­suus meillä jo on. Ongelma on, että sieltä pudo­taan eri syistä kesken pois.

Eivätkä pudok­kuu­den lopet­ta­mi­seen vara­tut rahat saa huveta siihen, että ostamme koulu­tar­vik­keita valtao­sin sellai­sille nuorille, joiden tutkin­non saami­nen on kiinni aivan muusta kuin tarvi­ke­ku­luista. Selvi­tys­ten perus­teella toisen asteen koulu­tuk­sen kulut ovat keskei­nen tekijä opis­ke­lun keskeyt­tä­mi­selle harvem­min kuin joka kymme­nen­nessä tapauk­sessa. Ei ilmai­sissa koulu­kir­joissa ja koulu­mat­koissa mitään pahaa ole, mutta keski­tyt­täi­siinkö ensin ratko­maan niitä syitä, joiden takia aivan liian moni jättää tutkin­tonsa kesken?

Toisen asteen uudis­tuk­sissa on tartut­tava oppi­mi­sen haas­tei­den juuri­syi­hin. Tarvi­taan pien­ryh­mä­ope­tusta, opinto-ohjausta, kuraat­to­reita. On autet­tava jokaista nuorta löytä­mään oma unel­mansa ja toteut­ta­maan se. Jokai­sella on oltava mahdol­li­suus kasvaa täyteen poten­ti­aa­liinsa.

Koulu­tuk­seen vara­tut määrä­ra­hat on laitet­tava opetuk­sen laadun vahvis­ta­mi­seen, ei koulu­kir­joi­hin ja -kulje­tuk­siin. Joka vuosi perus­kou­lun päät­tää jopa 6000 nuorta ilman riit­tä­viä perus­tie­toja ja -taitoja. Näiden nuor­ten ongel­mien ehkäisy ajoissa ovat keskei­nen kysy­mys toisen asteen läpäi­syssä. Tarvit­semme todel­li­sia koulu­tusuu­dis­tuk­sia, joita halli­tus ei ole vali­tet­ta­vasti toteut­ta­massa.

Juuri tällä hetkellä näkymä on se, että Vanha­sen budjet­tie­si­tys pyyh­kisi pois jo aiem­min määrä­ajaksi luva­tut rahat noin 1000 opet­ta­jan palk­kaa­mi­seen ammat­tiop­pi­lai­tok­siin. Vain mahti­pon­ti­nen mutta pudok­kuu­den syyt ohit­tava oppi­vel­vol­li­suus on sitkeästi listoilla.

Hyvät kokoo­mus­lai­set,

Sensaa­tio­ha­kui­nen popu­lismi ja iden­ti­teet­ti­po­li­tiikka haas­taa meidät kysy­mään, mihin Kokoo­musta tarvi­taan? Missä me olemme jotain eniten?

Kokoo­mus on se, joka luo rehel­listä, kestä­vää perus­taa hoitoon pääsylle, maail­man parhaalle koulu­tuk­selle, polii­sien palk­kaa­mi­selle ja sille, että suoma­lai­set voivat toteut­taa unel­mi­aan ylpeästi ilman, että ne tukeh­tu­vat raken­teel­li­seen työt­tö­myy­teen tai kohtuut­to­miin veroi­hin.

Meitä yhdis­tää halu uudis­taa yhteis­kun­taa kestä­vällä tavalla.

Miksi puhumme sinnik­käästi työl­li­syy­destä ja talou­desta? Siksi, että pelissä on 400 000 työt­tö­män suoma­lai­sen mahdol­li­suus toteut­taa unel­mi­aan! Nyt heitä on 200 000 suoma­laista enem­män kuin vuosi sitten. Lisäys tukiin paran­taa vaikeaa elämää. Mutta se ei auta työtöntä omille jaloil­leen. Se ei anna hänelle uutta mahdol­li­suutta tuntea ylpeyttä, löytää miele­käs rooli ja toteut­taa unel­mi­aan. Siihen tarvi­taan työpaikka. Meillä työn suhteen rikkou­tu­neita unel­mia on jo 30 vuotta ollut selvästi enem­män kuin muissa Pohjois­maissa.

Viime vuosi­kym­me­nien korkeaa työt­tö­myyttä lukuun otta­matta suoma­lai­nen hyvin­vointi on huikea menes­tys­ta­rina. Työl­lis­ten­kin tarina jatkuu onnel­li­sesti vain, jos kahdek­san kymme­nestä työi­käi­sestä on töissä vuosi­kym­me­nen loppuun mennessä. Työl­li­syys ratkai­see valtao­sin sen, miltä tämän vuosi­sa­dan aukeama Suomen talous- ja sosi­aa­li­his­to­riassa näyt­tää. Miltä koulut näyt­tä­vät vuosi­kym­me­nen päästä? Se riip­puu työl­li­syy­destä. Onko silloin hoito­ta­kuu? Kysy työl­li­syy­destä. Entä hoita­ja­mi­toi­tus. Riip­puu työl­li­syy­destä. Oliko korona-vuoden ennä­tys­vel­kaan­tu­mi­nen uhka­pe­liä itse­näi­syy­dellä? Ajau­tuuko Suomi yli 100 prosen­tin velka­suh­tee­seen ja Krei­kan tielle? Vastaus riip­puu työl­li­syy­destä.

Halli­tus­oh­jel­man mukai­nen tähtäin 75 prosen­tin työl­li­syy­sas­tee­seen edel­lyt­täisi noin 100 000 työsuh­teen lisäystä. Mutta onko­han täällä ketään, joka löisi vetoa sen puolesta, että syys­kuun budjet­ti­rii­hen päätök­sillä oltai­siin siir­ty­mässä tuolle uralle? Ei. Matti Vanha­nen teki kohta­lok­kaan virheen sisäl­lyt­täes­sään halli­tus­oh­jel­man keskei­set meno­li­säyk­set budjet­tie­si­tyk­seensä ilman, että edel­lytti ensin riit­tä­viä työl­li­syys­pää­tök­siä ehtona meno­li­säyk­sille.

Tämä on todella surul­lista. Erityi­sesti sitä taus­taa vasten, että kesä­kuussa valtio­va­rain­mi­nis­teri Vanha­nen vannoi edus­kun­nan edessä, että edessä oleva sopeu­tus on tehtävä samaan aikaan ja pääl­lek­käin koro­naan liit­ty­vien elvy­tys­toi­mien kanssa. Vanha­nen sanoi sana­tar­kal­leen, että hän ei näe mahdol­li­seksi sitä, että vuoteen 2023 odotet­tai­siin ja silloin ruvet­tai­siin kerto­maan mark­ki­noille mitä aiomme tehdä. Maamme valtio­va­rain­mi­nis­teri antoi lupauk­sen siitä, että työl­li­syys­teot näky­vät jo syksyn budjet­ti­rii­hessä.

Mutta nyt SDP:n tuoreen puheen­joh­ta­jan Sanna Mari­nin ei enää tarvin­nut edes palata kesä­kuun uhkauk­seensa nostaa yrit­tä­jien vero­tusta, jos Keskusta vaatii meno­jen ja tulo­jen tasa­pai­noa. Keskusta näyt­tää antau­tu­neen vaikei­den työl­li­syy­suu­dis­tus­ten ja sitä myöten velan suhteen tais­te­luitta.

Dema­rit saat­toi­vat puolue­ko­kouk­ses­saan keskit­tyä työn lisää­mi­sen sijaan sen vähen­tä­mi­seen. He ehdot­ta­vat työajan kaava­maista lyhen­tä­mistä kuuteen tuntiin päivässä. Nime­no­maan tässä keskus­joh­toi­suu­dessa taitaa olla ero maail­man­ku­vas­samme, vaikka olemme puheen­joh­taja Mari­nin kanssa melko saman ikäi­siä. Päämi­nis­teri haavei­lee 2020-luvul­le­kin kolmi­kan­taista mahti­pää­töstä yhtei­sestä työn ja vapaa-ajan kaikille oikeasta määrästä. Itse tavoit­te­len sitä, että suoma­lai­set voisi­vat valita työn ja vapaa-ajan välillä entistä yksi­löl­li­sem­min – kokea ylpeyttä omista valin­nois­taan, toteut­taa itse unel­mi­aan, huomioida parem­min perheensä tarpeet koski­vat ne sitten ensim­mäi­senä toimeen­tu­loa tai yhteistä aikaa. Totta­kai tuot­ta­vuu­den kasvat­ta­mi­sen pitää hyödyt­tää palkan­saa­jaa – mutta sillä tavalla kuin hän haluaa ja varsin­kin aikana jolloin tuot­ta­vuus kasvaa.

Jous­toa ja osa-aika­työtä tarvi­taan lisää, mutta ylhäältä tuleva 6 tunnin työajan mahti­käsky olisi vieras ajatus useim­milla työpai­koilla. Se näkyisi väis­tä­mättä työn karkaa­mi­sena ulko­maille tai kuukausi­pal­kan laskuna.

Marin tosin lupaa, että työaika keve­nisi palk­kaan koske­matta. Kun kerran niin kävi aika­naan viisi­päi­väi­seen työviik­koon siir­ryt­täes­sä­kin. Niin, aika­naan. Mari­nin vertauk­sessa tullaan siihen, mitä eroa on haave­ku­viin taker­tu­mi­sella ja tosi­asioi­hin nojaa­valla mahdol­li­suuk­sien luomi­sella. Viisi­päi­väi­seen työviik­koon siir­ryt­täessä työi­käis­ten osuus suoma­lai­sista kasvoi kohis­ten. Suomi oli myös kiinni ottaja, jonka tuot­ta­vuus parani monin­ker­taista tahtia. Nyt työi­käis­ten osuus supis­tuu ennen näke­mä­töntä tahtia ja tuot­ta­vuus mate­lee. Muut kuin Marin miet­ti­vät päänsä puhki, miten työtä saatai­siin jostain lisää, jotta hyvin­voin­tiyh­teis­kunta voitai­siin pelas­taa.

Sinänsä halli­tus näyt­tää jo löytä­neen keinon kannus­taa vähen­tä­mään työn­te­koa. Vanha­sen budjet­tieh­do­tuk­sessa palkan­saa­jien vero­kiila näyt­täisi nouse­van ensi vuonna noin 500 miljoo­nalla eurolla. Esimer­kiksi hoita­jan palkasta jäisi käteen noin 180 € vähem­män vuodessa, jos koko­nais­ve­roas­teen anne­taan kiris­tyä. Kesällä Vanha­nen puhui erityi­sestä keven­nyk­sestä eläke­läis­ten teke­män palk­ka­työn vero­tuk­seen. Taisi olla mätä­kuun juttu sekin. Vanha­sen budjet­tieh­do­tuk­sessa sitä ei näy.

Me kokoo­mus­lai­set esitimme viikko sitten listan työl­li­syy­suu­dis­tuk­sista, joilla pääs­täi­siin 100 000 työsuh­teen lisäyk­seen ulko­puo­lis­ten arvioi­den perus­teella. Emme esit­tä­neet sitä siksi, että listamme olisi ainoa oikea. Esitimme sen siksi, että on turha väit­tää työt­tö­mien jaloil­leen nosta­mista ja Suomen pelas­ta­mista mahdot­to­maksi. Mutta löytyykö rohkeutta?

Halli­tuk­sen nykyi­sellä soutu­ryt­millä ei päästä oikealle reitille. Halli­tus­oh­jel­malta on mennyt pohja monel­la­kin tavalla. Siinä on paljon panos­tuk­sia, mutta ne pitäisi suun­nata uudel­leen koro­nan jälkei­sen maail­man haas­tei­siin. Ennen kaik­kea osaa­mis­harp­pauk­seen. Halli­tus­oh­jel­massa on oikea 75 prosen­tin väli­ta­voite työl­li­syy­sas­teelle, mutta keino­jen viri­tys oli pielessä jo alun perin. Koro­nan jälkeen perusta on pettä­nyt koko­naan alta.

Hyvät ystä­vät,

On tälle itse­pe­tok­selle myös vaih­toehto. Voidaan tehdä korjaus­liike. Se alkaa tosi­asioi­den tunnus­ta­mi­sesta halli­tus­oh­jel­man tasolla. Halli­tus­oh­jelma on kirjoi­tet­tava uudel­leen. Onhan halli­tuk­ses­ta­kin sanottu, ettei halli­tus­oh­jelma ole enää sellai­se­naan voimassa. Mutta jos kysyt, että koska se halli­tus­oh­jel­man uudis­tus tehdään, ja mitä se oikeasti tarkoit­taa, vastauk­set vaih­te­le­vat ja niitä yhdis­tää lähinnä epämää­räi­syys. 

Ehdo­tamme, että halli­tus laatii selkeästi uudis­te­tun halli­tus­oh­jel­man ja antaa sen tänä syksynä edus­kun­nan hyväk­syt­tä­väksi. Muussa tapauk­sessa meillä on halli­tus, jonka tosia­sial­li­nen ohjelma on jotain muuta kuin se ohjelma, jolle edus­kun­nan enem­mistö on anta­nut hyväk­syn­tänsä. Halli­tus, joka ei enää itse­kään usko siihen ohjel­maan, jolla se haki luot­ta­muk­sensa edus­kun­nassa alle vuosi sitten. Uuden ohjel­man on perus­tut­tava osaa­mi­seen ja työl­li­syy­teen – ei vain tavoit­teissa vaan pitää pystyä sopi­maan tepsi­vistä keinoista tosi­asioi­den ja vaikei­den­kin valin­to­jen tasolla.

Hyvät kuuli­jat,

Tämä vuosi on osoit­ta­nut, että Suomi tosi­aan selviää mistä vaan missä tarvi­taan päät­tä­väi­syyttä ja yhte­näi­syyttä päätös­ten tasolla. Koro­nan kanssa ensim­mäi­nen tais­telu voitet­tiin, mutta se ei ollut­kaan lopun alku vaan alun loppu.

Krii­sis­sä­kin pitää voida elää ja kehit­tää maata. Se riip­puu paljon krii­si­joh­ta­mi­sen suju­mi­sesta. Ripeä toiminta lähi­päi­vien aikana saat­taa pelas­taa syksyn kouluissa, työpai­koilla ja kodeissa. Sen sijaan syksyn päätök­set voisi­vat tuoda meidät takai­sin kestä­vän kasvun uralle. Meillä olisi rohkeutta ryhtyä mitta­viin uudis­tuk­siin. Entä teillä halli­tus?

Eikö­hän kääritä hihat ja aloi­teta syksyn työt.

Edus­kun­ta­ryh­män puheen­joh­taja Kai Mykkä­sen puhe
Kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryh­män kesä­ko­kous 25.8.2020

Lisää sisältöä samassa kategoriassa

21.2.2024

Timo Heino­nen: Suomen viesti Natossa on selkeä: kannamme vastuumme ja tuotamme turval­li­suutta.

Kokoo­muk­sen ryhmä­pu­heen­vuoro valtio­neu­vos­ton selon­te­koon edus­kun­nalle Puolus­tus­voi­mien osal­lis­tu­mi­sesta Naton rauhan ajan yhtei­sen puolus­tuk­sen tehtä­viin vuonna 2024. Muutok­set puhut­taessa mahdol­li­sia. Me liityimme

21.2.2024

Pekka Toveri: Vank­ku­ma­ton ja horju­ma­ton tuki Ukrai­nalle on elinehto Euroo­pan turval­li­suu­delle

Kokoo­muk­sen ryhmä­puhe ajan­koh­tais­kes­kus­te­lussa Ukrai­nan tilan­teesta. Muutok­set puhut­taessa mahdol­li­sia. Arvoisa puhe­mies,  Slava Ukraini. Kunnia Ukrai­nalle.  728 päivää sitten Venäjä käyn­nisti hyök­käys­so­dan

20.2.2024

Saara-Sofia Sirén: Työmark­ki­na­uu­dis­tuk­sia ei tehdä ketään vastaan, vaan Suomen puolesta.

Kokoo­muk­sen ryhmä­pu­heen­vuoro väli­ky­sy­myk­seen halli­tuk­sen aiheut­ta­masta työmark­ki­na­kaa­ok­sesta. Muutok­set puhut­taessa mahdol­li­sia. Suoma­lai­sessa yhteis­kun­nassa työmark­ki­na­jär­jes­töillä on tärkeä rooli työeh­to­so­pi­mus­ten neuvot­te­li­joina. TES-neuvot­­te­­luissa työn­te­ki­jöille pyri­tään

Skip to content