Evästeasetukset Verkkosivumme käyttää välttämättömiä evästeitä, jotta sivut toimivat ja kokemuksesi olisi vieläkin makeampi. Voit lukea lisää käyttämistämme evästeistä ja hallita asetuksiasi evästeasetussivulla. You can read more about them use and control their settings.
Kokoomus.fi / Julkaisut / Puheet / Kai Mykkä­nen: “Tehdään tärkei­den asioi­den hyväksi todel­li­sia valin­toja – ei lupailla kaikille kaik­kea”

Kai Mykkä­nen: “Tehdään tärkei­den asioi­den hyväksi todel­li­sia valin­toja – ei lupailla kaikille kaik­kea”

Julkaistu:

Korona ja johta­mis­vas­tuut

Mukava nähdä edus­ta­ja­kol­le­gat fyysi­sesti tänään! Puoli­toista vuotta olemme kokous­ta­neet etänä, myös kesä­ko­kouk­sen vuosi sitten. Olemme valtao­sin saaneet täydet rokot­teet. Silti korona näkyy järjes­te­lyissä tänään, kuten pitää­kin.

Suomessa koro­naa on pystytty hallit­se­maan pääosin hyvin. Siitä kiitos suoma­lai­sille, edus­kun­nalle, halli­tuk­sel­le­kin. Mikä pitkit­tyy, myös mutkis­tuu. Ote ei saisi herpaan­tua. 

Kokoo­mus esitti koro­na­pas­sia jo huhti­kuussa. Halli­tus kuiten­kin torp­pasi sen. Touko­kuun exit-stra­te­giassa sanot­tiin, ettei passille kaavailla koti­maista käyt­tö­tar­koi­tusta. 

Päämi­nis­teri Marin, vetoan teihin, että koro­na­passi ja pika­tes­tit aptee­keista saatai­siin nopeasti käyt­töön, ettemme turhaan pitkitä suoma­lais­ten ylivoi­mai­sen enem­mis­tön ahdin­koa. Loppu­ta­voite on tietysti se, että kaikki rajoi­tuk­set pure­taan eikä korona-passia tarvita. Mutta nyt näyt­tää pahasti siltä, että väli­vai­heen ratkai­suja tarvi­taan ja syksy korona-passin kanssa olisi selvästi hyvin­voi­vampi kuin ilman sitä.

Vetoan teihin myös siinä, että halli­tus ja alue­hal­lin­to­vi­ran­omai­set selkeyt­tä­vät vies­tinsä etukä­teen. Ei kerta kaik­ki­aan voi olla niin, että tällaista keskus­te­lua käydään julki­suu­dessa jälki­kä­teen. Vapauk­sia rajoi­tet­taessa vies­tin pitäisi olla aina kris­tal­lin kirkas. Puku­kop­pi­kes­kus­te­lut halli­tuk­sen ja viran­omais­ten välillä olisi syytä käydä puku­ko­pissa ennen uusia peli­liik­keitä. 

Vastuu velasta

Liityin Kokoo­muk­seen 25 vuotta sitten. Minua kieh­toi kysy­mys pitkän ajan vastuusta. Tule­vien suku­pol­vien piik­kiin elämi­nen ei ole oikein. Olipa kyse velkaan­tu­mi­sesta tai ympä­ris­tön turme­le­mi­sesta, on mieles­täni väärin ja vastuu­tonta sysätä vaikeita päätök­siä eteen­päin – tule­vai­suu­den päät­tä­jille. Se on tule­vai­suu­den pettä­mistä.

Päämi­nis­teri Marin sanoi viime viikolla, että Suomen talou­desta tulee yllät­tä­vän hyviä uuti­sia. Pitää paik­kansa, jos puhu­taan taan­tu­man kään­ty­mi­sestä noususuh­dan­teeksi. Samaan aikaan valtio­va­rain­mi­nis­te­riön budjet­ti­pääl­likkö Sami Yläou­ti­nen sanoo, että Suomen velkaan­tu­mi­nen on yksin­ker­tai­sesti mahdot­to­malla uralla. Oleel­lista on, mikä on meidän polii­tik­ko­jen reak­tio noususuh­dan­tee­seen.

Valtio­va­rain­mi­nis­te­riön ennus­teen mukaan velan suhde brut­to­kan­san­tuot­tee­seen nousee koko vaali­kau­den, seisah­tuu hetkeksi 2025 tienoilla ja jatkaa kiih­ty­vää nousua taas sen jälkeen. Nyky­po­li­tii­kalla velka­suhde nousisi 2040-luvulla jo 130 prosent­tiin. Halli­tus on viemässä Suomea velkaan­tu­mi­sen uralle, jolla emme omin voimin selviy­tyisi esimer­kiksi koro­na­krii­sin tapai­sesta shokista. Olemme jo tipah­ta­neet pohjois­mai­den ryhmästä, koska meillä on pienempi työs­sä­käy­vien osuus ja suurempi velka suhteessa talou­den kokoon. Ei kai me nyt suosiolla hävitä naapu­reille koko turnausta hyvin­voin­ti­val­tion pelas­ta­mi­sesta!

”Vahva valtion­ta­lous on köyhän paras ystävä.”. Se ei ole kokoo­mus­lai­nen hokema. Tämän viisau­den lansee­rasi aika­naan silloi­nen kansan­edus­taja Outi Ojala, vasem­mis­to­liitto. Ojalan viisaus edel­lyt­tää suhdan­teita tasaa­vaa hyvin­voin­ti­val­tiota sekä laskuissa että nousuissa. Niihin aikoi­hin, kun liityin kokoo­muk­seen, tätä nouda­tet­tiin kohtuul­li­sesti. 

Nokia-nousun tuoma vero­tu­lo­jen kasvu ohjat­tiin suurelta osin velkaan­tu­mi­sen vähen­tä­mi­seen ja jopa velko­jen lyhen­tä­mi­seen. Tämän päivän vasem­misto näyt­tää unoh­ta­neen, että suhdan­tei­den tasaa­mi­nen onnis­tuu vain, jos se on symmet­ristä eli sitä nouda­te­taan myös nousun hetkellä. Muuten se on tule­vai­suu­den pettä­mistä.

Suomen julki­sen talou­den meno­ke­hys­ten nerous on ollut siinä, että ne ovat suit­si­neet vauh­ti­so­keutta noususuh­dan­teessa. Meno­ke­hys ei puutu tulon­siir­to­jen auto­maat­ti­seen kasvuun lamassa, mutta se tulee vastaan, jos ja kun keyne­si­läi­syys unoh­tuu nousussa. Nyt olemme juuri siinä kohtaa. Talous on kasva­massa nopeinta tahtia vuosi­kym­me­niin. On kiusaus käyt­tää vero­tu­lo­jen kasvu tarpeel­li­siin lisä­me­noi­hin, joita on aina. 

Hyvät vasem­mis­to­joh­ta­jat Marin, Anders­son ja Ohisalo, jos kannatte aitoa huolta ilmas­ton­muu­tok­sen vaiku­tuk­sista tule­ville suku­pol­ville, miksi ette kanna huolta niistä riskeistä, joita liit­tyy yliva­ro­jen elämi­seen? Kyse on hyvin­voin­ti­val­tion tule­vai­suu­desta. Siis siitä onko tule­vil­la­kin suku­pol­villa varaa koulu­tuk­seen ja terveys­pal­ve­lui­hin. 

Keskus­tan puheen­joh­taja Annika Saarikko kyllä puhuu velka­vas­tuusta. Teot vaan ovat olleet päin­vas­tai­sia. Saari­kon työnäyte puheen­joh­ta­jana oli kevään kehys­riihi. Meno­ke­hyk­set rikot­tiin. Velkaa lisät­tiin miljar­deilla. Keskusta meni kuit­taa­maan myös veron­ko­ro­tuk­set.

Teimme kehys­me­net­te­lyn rikko­mi­sesta väli­ky­sy­myk­sen. Kesä­kuussa jätimme edus­kun­nassa myös aloit­teen velka­ka­ton säätä­mi­sestä lakiin, kun kerran perin­teistä suoma­laista mallia ei enää nouda­teta. Saarikko vastasi lupai­le­malla kaik­kien puoluei­den yhteistä ponnis­tusta keväällä synty­neen tilan­teen korjaa­mi­seksi. Tavoite olisi Saari­kon sanoin ”poliit­ti­nen sitou­tu­mi­nen Suomen julki­sen talou­den uskot­ta­vuutta vahvis­ta­viin peli­sään­töi­hin”. Valtio­va­rain­mi­nis­teri Saarikko, oliko tämä edus­kun­nan edessä sanottu vain puhetta? Olet­teko valmiita perus­ta­maan budjet­ti­rii­hen yhtey­dessä parla­men­taa­ri­sen työryh­män palaut­ta­maan uskon valtion meno­malt­tiin?

Osaa­mi­sen Suomi

Vastuul­li­nen talou­den­pito ei pois­sulje panos­ta­mista suoma­lais­ten osaa­mi­seen ja suoma­lai­siin inno­vaa­tioi­hin. Päin­vas­toin. Vastuul­li­nen talou­den­pito pitää huolen siitä, että kaikista tärkeim­piin meno­koh­tei­siin löytyy rahaa myös vaikeina aikoina. 

Korkea osaa­mi­nen sekä tutki­muk­sen ja tuote­ke­hi­tyk­sen tulok­set ovat olleet ja ovat jatkos­sa­kin Suomen menes­tyk­sen tärkein lähde – eivät fyysi­set koneet tai inves­toin­ti­ky­vyn lisään­ty­mi­nen, kuten helposti ajat­te­lisi.

Julkis­ten meno­li­säys­ten liik­ku­ma­vara on tällä vuosi­kym­me­nellä pieni. Poli­tii­kan viisaus mita­taan siinä, onko kant­tia tehdä vaikeita valin­toja vai luva­taanko lisää kaik­kea. Edus­kun­ta­vaa­lien alla moni puhui ”koulu­tuk­sen kunnian­pa­lau­tuk­sesta”. Vaalien jälkeen nähtiin, että opis­ke­li­joi­den ja tutki­joi­den äänet kyllä kelpa­si­vat – mutta teot jäivät vähin­tään­kin puoli­tie­hen. 

Halli­tus kyllä lisäsi pysy­viä vuosit­tai­sia menoja 1,4 miljar­din euron edestä. Mutta tieteelle ja tutki­muk­selle tästä riitti pysy­vinä lisäyk­sinä alku­jaan­kin vain murusia. Hätkäh­dyt­tä­vää on, että viime kevään kehys­pää­tös­ten ja Saari­kon budjet­tie­si­tyk­sen myötä korkea­kou­lu­jen ja T&K:n pysyvä rahoi­tus laskee enem­män kuin sitä vaali­kau­den alussa nostet­tiin. 

Tiede- ja kult­tuu­ri­mi­nis­teri Antti Kurvi­nen sanoi sunnun­taina, että nämä leik­kauk­set saat­ta­vat olla vasta alkua. Kurvi­nen sanoi suhtau­tu­vansa kehys­rii­hen tiede­leik­kauk­siin stoa­lai­sella tyyney­dellä. Itse toivoi­sin tähän kohtaan enem­män­kin pohja­laista sisua – erito­ten halli­tuk­sen johto­vii­sik­koon, jossa tiede­leik­kaus­ten kohtalo oikeasti ratkais­taan.  

Keväällä halli­tus kokosi parla­men­taa­ri­sen ryhmän teke­mään esitys T&K-panostusten nosta­mi­seen 4 prosent­tiin BKT:sta. Se edel­lyt­täisi noin 600 miljoo­nan euron yhteen­las­ket­tua lisä­pa­nos­tusta valtiolta ja yrityk­siltä. Tavoite on oikea. Kokoo­mus on esit­tä­nyt samaan tavoit­tee­seen tähtää­vää polkua vaih­toeh­to­bud­je­teis­saan. 

Mutta teke­mättä se jää, jos nyky­meno jatkuu tule­vina vuosina: lupauk­sia kaik­kialle, ei kykyä valin­toi­hin.

Koulu­tuk­sen kunnian­pa­lau­tuk­sen saldoksi on jäämässä kunnia sääs­tää lisää. Oliko se sitten vääjää­mä­töntä, että korkea­kou­luille, tutki­muk­selle ja tuote­ke­hi­tyk­selle riitti miljar­dien meno­li­säyk­sistä vain murusia ja nyt leik­kauk­set näyt­tä­vät osuvan tutki­muk­seen ensim­mäis­ten joukossa? Ei. Ei se ollut vääjää­mä­töntä vaan tulos siitä, kun ei haluttu tehdä vaikeita valin­toja. 

Mitäpä jos tämän vaali­kau­den pysy­vistä meno­li­säyk­sistä olisi­kin ohjattu korkea­kou­luille ja tutki­muk­seen reilut kaksi kolman­nesta eli miljardi euroa? Miljardi on jo vajaa puolet yliopis­to­jen ja ammat­ti­kor­kea­kou­lu­jen vuosit­tai­sen rahoi­tuk­sen tasosta. Tämän koko­luo­kan valin­noilla olisi oikeasti vaiku­tusta. Jos vaan olisi kant­tia valita sen sijaan, että luva­taan kaikille vähän lisää.

Vihrei­den puheen­joh­taja Maria Ohisalo sanoi eilen vastus­ta­vansa tutki­muk­sen leik­kauk­sia, vaikka kuit­tasi ne kevään riihessä. Ohisalo sanoi myös, että hän haluaisi tieteen sääs­tö­jen sijaan ottaa lisää velkaa. Siis vielä lisää, kun keväällä meno­ke­hyk­set jo rikot­tiin ja velkaan­tu­mista kiih­dy­tet­tiin miljar­deilla. Jos Vihreät oikeasti halua­vat pelas­taa tutki­muk­sen sääs­töiltä, ainoa vastuul­li­nen tie on etsiä tilaa meno­ke­hys­ten sisältä. Tilan­teen voisi kyllä korjata syys­kuun budjet­ti­rii­hessä, jos kant­tia vaikei­siin valin­toi­hin tällä kertaa olisi.

Minis­te­rit Sanna Marin, Maria Ohisalo ja Li Anders­son, olet­teko ensin­nä­kin valmiita siihen, että syys­kuun budjet­ti­rii­hessä tutki­muk­sen leik­kauk­set korva­taan esimer­kiksi sellai­silla sääs­töillä, joita Kokoo­mus on esit­tä­nyt vaih­toeh­to­bud­je­teis­saan? Viimeksi kesä­kuussa esitimme listan yli 700 miljoo­nan euron meno­ke­ven­nyk­sistä, jotka eivät osu koulu­tuk­seen tai muihin palve­lui­hin. Totta kai nämä­kin sääs­töt ovat vaikeita. Mutta uskon, että tieteestä nipis­tä­mi­nen tai velkaan­tu­mi­sen kiih­dyt­tä­mi­nen olisi­vat kumpi­kin vielä haital­li­sem­pia hyvin­voin­nil­lemme.

Toiseksi hyvä halli­tuk­sen johto, olet­teko valmiita siihen, että seuraa­vien edus­kun­ta­vaa­lien jälkeen tutki­muk­sen ja tuote­ke­hi­tyk­sen hyväksi tehdään prio­ri­soin­teja – siis vaikei­ta­kin valin­toja? Tämä vastaus kiin­nos­taa minua myös parla­men­taa­ri­sen T&K-työryhmän jäse­nenä. En viit­sisi tehdä turhaa työtä. 

Maail­man paras osaa­mi­nen ja maail­man parhai­ten mark­ki­naeh­toista kilpai­lua hyödyn­tävä talous. Siinä pääpi­la­rit Suomen menes­tyk­seen. Näitä element­tejä on johdon­mu­kai­sesti koros­ta­nut myös palkan­saa­jien tutki­mus­lai­tok­sen uusi johtaja Mika Mali­ranta eri tehtä­vis­sään niin Kulut­taja- ja kilpai­lu­vi­ras­tossa, Jyväs­ky­län yliopis­ton profes­so­rina kuin Etlan tutki­ja­na­kin. Kuulemme pian Mikan pohjus­tuk­sen Suomen vaikeista valin­noista ja käymme syvem­min keskus­te­lua talous­po­li­tii­kan suun­nasta.

Vastuu ilmas­tosta

Hyvät kuuli­jat,

Olemme lapsil­lemme velkaa paitsi pelas­te­tun hyvin­voin­ti­val­tion, myös elin­kel­poi­sen ilmas­ton ja ympä­ris­tön. Se on yhtä lailla kokoo­mus­lai­sen vastuu­ajat­te­lun ytimessä kuin vastuu julki­sesta talou­desta. Siksi keskus­te­lemme huomenna etäyh­tey­den väli­tyk­sellä ilmas­to­po­li­tii­kasta maail­man ilma­tie­teen järjes­tön pääjoh­taja Petteri Taalak­sen kanssa ja käymme keskus­te­lua ilmas­to­vas­tuun ydin­asioista.

Jos pystyi­simme vaikei­siin valin­toi­hin tutki­muk­sen ja tuote­ke­hi­tyk­sen puolesta, teki­simme samalla myös ilmas­to­va­lin­nan. Kansain­vä­li­seen levi­tyk­seen kelpaa­vat ilmas­to­rat­kai­sut synty­vät yrityk­sissä ja yliopis­toissa silloin, kun osaa­mi­nen ja tuote­ke­hi­tys kohtaa­vat pääs­tö­vä­hen­nyk­siin pitkä­jän­tei­sesti kannus­ta­van toimin­taym­pä­ris­tön.

Pääs­tö­oi­keu­den hinnan kymmen­ker­tais­tu­mi­nen on ollut poli­tii­kan suurin ilmas­to­teko Euroo­passa. Se ohjaa ener­gian­tuo­tan­non ja teol­li­suu­den irtau­tu­mista fossii­leista paljon rajum­min kuin muutok­set kansal­li­sissa verois­samme. Autoi­lun puhdis­tu­mi­nen ja siir­ty­mi­nen sähköön olisi edel­leen lähtö­te­li­neissä ilman EU:ssa sovit­tuja, asteit­tain kiris­ty­viä uusien auto­jen keski­pääs­tö­vaa­ti­muk­sia. Euroop­pa­lais­ten stan­dar­dien ja hiilen hinnoit­te­lun avulla pääs­töt vähe­ne­vät myös edul­li­sem­min ja reilum­min kuin jokai­sen maan omalla teke­mi­sellä. 

Lähi­vuo­sien tärkein käden­jäl­kemme ilmas­ton­muu­tok­sen hillin­tään on viedä EU-komis­sion pääs­tö­vä­hen­nys­pa­ketti läpi vesit­tä­mättä pääs­tö­vä­hen­nys­ten tasoa. Hyvä halli­tus, panos­ta­kaa Suomen neuvot­te­lu­ta­voit­tei­den järki­pe­räi­seen aset­ta­mi­seen ja määrä­tie­toi­seen toteut­ta­mi­seen. Jättä­kää kinas­telu pienem­mistä koti­mai­sista toimista ilmas­to­rii­hi­neen vähem­mälle.

EU ja maahan­muutto

Tarvit­semme muuten­kin vahvem­paa Euroo­pan unio­nia. Tarvit­semme isoissa kohta­lon­ky­sy­myk­sissä enem­män yhtei­siä päätök­siä – emme vähem­män. EU:ta parja­taan usein sellai­sista päätök­sistä, joissa Euroo­pan yhtei­nen linjaus on laihana kompro­mis­si­na­kin suoma­lai­sille parempi vaih­toehto kuin kunkin valtion sooloilu. Useim­mat suku­pol­vemme suurista haas­teista ratkai­semme korkein­taan EU:n kautta, emme aina­kaan ilman sitä. 

Hetki sitten Valko-Venäjä tajusi EU-maiden akil­leen kanta­pään ja alkoi ohjata ihmi­siä Euroop­paan alueensa kautta. Liet­tu­aan pyrki­vien turva­pai­kan­ha­ki­joi­den määrä on tänä vuonna kymmen­ker­tais­tu­nut. Saman­ta­paista on viime vuosina nähty aina­kin Turkin ja Krei­kan, Maro­kon ja Espan­jan sekä Suomen ja Venä­jän välillä. 

Nyt olemme afgaa­nien hädän äärellä saman dilem­man edessä. On oikein auttaa. Haluamme auttaa. Pitäisi auttaa kestä­vin ja hädä­na­lai­sim­mat saavut­ta­vin keinoin. Ei pitäisi sortua sellai­siin hyvää tarkoit­ta­viin puhei­siin, jotka tosia­siassa heiken­tä­vät kykyämme tarjota suojaa hädä­na­lai­sim­mille ryhmille. 

Spon­taani hakeu­tu­mi­nen länteen ja maahan saapu­mi­sen jälkeen haet­tava turva­paikka toimii, kun aute­taan suppeaa määrää poliit­tista vainoa pake­ne­via ihmi­siä. Järjes­telmä luotiin kylmän sodan alussa. Sitä ei ajateltu miljoo­nien ihmis­ten turva­paik­ka­ha­ke­mus­ten vuosit­tai­seen käsit­te­lyyn. 

2000-luvulla on käynyt niin, että puolet haki­joista ei täytä kansain­vä­li­sen suoje­lun kritee­reitä, mutta he jäävät kiel­tei­sestä päätök­sestä huoli­matta pysy­västi Euroop­paan. Ylivoi­mai­nen enem­mistö hädä­na­lai­sim­mista – lapsista, äideistä, perheistä – ei sen sijaan pääse käyt­tä­mään rajo­jen yli itse tule­mi­seen perus­tu­via turva­paik­ka­reit­tejä. Jos oikeasti haluamme heitä auttaa, pain­opis­teen on oltava huma­ni­taa­ri­sessa avussa, kehi­ty­syh­teis­työssä ja kiin­tiö­pa­ko­lais­jär­jes­tel­mässä. 

Tämä pätee erityi­sen selvästi Afga­nis­ta­nin hädän lievit­tä­mi­seen. Hallit­se­mat­to­man turva­pai­kan­haun mini­mointi antaisi eväät sille, että Euroo­pan suuret maat tuli­si­vat pohjois­mai­den rinnalle autta­maan hauraim­massa asemassa olevia kiin­tiö­pa­ko­lai­suu­den kautta. Hyvä järjes­telmä kohdis­taisi avun aina hädä­na­lai­sim­mille ja estäisi väärin­käy­tön.

Päämi­nis­teri Marin perään­kuu­lutti EVA:n Eurooppa-fooru­missa viime viikolla EU:n yhteistä turva­paik­ka­jär­jes­tel­mää vastauk­sena Liet­tuan ja Afga­nis­ta­nin tyyp­pi­siin haas­tei­siin. Hyvä. Kanna­tan. Mutta pihvi on tietysti sisäl­lössä. 

Suora­vii­vai­sin mutta huono versio olisi turva­pai­kan­ha­ki­joi­den jaka­mi­nen jäsen­mai­den kesken etukä­teen sovi­tulla osuu­della. Se ei vähen­täisi kiel­tei­sestä päätök­sestä huoli­matta EU:hun jäävien määrää. Sen sijaan askel eteen­päin olisi turva­pai­kan­ha­ki­joi­den suoje­lu­tar­peen arvioin­nin keskit­tä­mi­nen EU:n ulko­puo­lelle kiin­tiö­pa­ko­lais­jär­jes­tel­män tapaan ja spon­taa­nien tuli­joi­den osalta viimeis­tään EU:n ulko­ra­joille. 

Liet­tuan tyyp­pi­sessä tilan­teessa ulko­ra­ja­vyö­hyk­keelle pitäisi perus­taa EU:n raja­tur­val­li­suus­vi­ras­ton johdolla turva­pai­kan­ha­ku­kes­kuk­sia. Niistä pääsisi eteen­päin vain oles­ke­lu­lu­van kritee­rien täyt­tyessä. Se vähen­täisi perus­teetta hake­vien määriä. Sala­kul­jet­ta­jalle ei kannat­taisi maksaa, jos tietää, ettei oles­ke­lu­lu­paa toden­nä­köi­sesti tule. Nykyi­sin moni maksaa siitä huoli­matta, koska on kuul­lut monien jääneen harmaille työmark­ki­noille kiel­tei­sestä päätök­sestä huoli­matta.

Turva­pai­kan kritee­rien arviointi ulko­ra­ja­kes­kuk­sissa lieven­täisi sitä valu­vi­kaa, jonka seurauk­sena Euroo­passa on tänään miljoo­nia kiel­tei­sen päätök­sen saaneita, joita ei enää pystytä palaut­ta­maan. Turva­pai­kan­ha­ki­joi­den käyt­tä­mi­sestä yhden maan painos­ta­mi­seen tylsyisi terä. Tällai­seen toimi­vam­paan kompro­mis­siin voisi nyt olla momen­tum. 

Vuoden 2015 krii­sistä on opittu. Turva­paik­ka­jär­jes­tel­män käyt­tä­mi­nen painos­tuk­seen Liet­tuassa on tuoreessa muis­tissa. Kaikki Euroo­pan johta­jat haluai­si­vat auttaa niitä, joiden on mahdo­tonta jäädä Afga­nis­ta­niin – aiheut­ta­matta sellaista spon­taa­nia turva­pai­kan­ha­kua, jota on mahdo­tonta käsi­tellä halli­tusti.

Tämä on viime päivinä kuultu niin liit­to­kans­leri Angela Merke­lin kuin Ruot­sin päämi­nis­teri Stefan Löve­nin arvioissa. Ratkaisu edel­lyt­tää kuiten­kin avointa johto­pää­töstä sen suhteen, että meillä ei voi olla vapaata muutto-oikeutta Euroop­paan. EU:n ulko­ra­jo­jen sisä­puo­lelle tullaan vain, jos oles­ke­lu­lu­van kritee­rit täyt­ty­vät etukä­teen tsekat­tuina. 

Kysyn­kin teiltä, päämi­nis­teri Marin ja sisä­mi­nis­teri Ohisalo, olet­teko viimein valmiita ajamaan turva­paik­ka­kä­sit­te­lyn keskit­tä­mistä EU:n yhtei­siin keskuk­siin ulko­ra­ja­vyö­hyk­keille? 

Vastaa­vasti Perus­suo­ma­lais­ten Purralta haluai­sin kuulla, aiot­teko EU-kriit­ti­syy­den nimissä jatkos­sa­kin vastus­taa tätä, vaikka se olisi realis­ti­sin keino vähen­tää turva­paik­ka­jär­jes­tel­män lieveil­miöitä?

Maahan­muutto ei ole joko-tai- vaan sekä-että-kysy­mys. Samalla, kun pako­lai­sissa on keski­tyt­tävä selkeästi hädä­na­lai­siin, tarvit­semme työpe­räi­sen maahan­muu­ton voima­kasta lisää­mistä. Päälle tarvit­semme topa­kasti töihin ja opis­ke­luun ohjaa­vaa kotout­ta­mista Suomessa asumi­sen alku­vai­heessa. Emme pärjää sen enem­pää naii­villa idea­lis­milla kuin heit­te­le­mällä epäi­lyk­sen varjoa kaiken maahan­muut­toon vivah­ta­van päälle. 

Riikka Purra väitti linja­pu­hees­saan, että 2050-luvulla Espoossa suoma­lai­set olisi­vat vähem­mis­tössä. Tällä määri­tel­mällä suoma­lai­siksi laske­taan vain osa suomen kansa­lai­sista. 

Tule­vai­suu­dessa joukos­samme on paljon ulko­maa­lais­taus­tai­sia suoma­lai­sia. Sen näkee jo nyt vaikka vierai­le­malla Uuden­maan varus­kun­nissa. Ei siellä ulko­maa­lai­sia palvele vaan taus­tal­taan moni­nai­sia suoma­lai­sia. Maahan­muu­ton tulee olla vali­koi­vaa ja kotout­ta­mis­vai­heen ehdol­li­suuk­sien tiuk­koja. Mutta sen jälkeen pysy­västi Suomessa asuvien välille ei pidä vetää ylimää­räi­siä viivoja vaan niitä jako­lin­joja pitää pikem­min­kin ylit­tää.

Niitä, jotka halua­vat estää Suomen kasvun ja kansain­vä­li­syy­den, pyydän miet­ti­mään, miltä näyt­täisi puoli­kas Espoo? Puolik­kaat luokat kouluissa? Puoli­te­tut ammat­ti­lais­ten määrät hoitoa­lalla, kaupoissa tai muissa palve­luissa? Elokuussa julkais­tu­jen tuorei­den analyy­sien mukaan työvoi­ma­pula kerta kaik­ki­aan rajoit­taa yrit­tä­jyyttä, kasvua ja hyvin­voin­tia Suomessa jo nyt. Sellai­sessa Suomes­sako Riikka Purran puolue haluaa eläke­päi­vi­ään viet­tää?

Hyvät kokoo­mus­lai­set, hyvät euroop­pa­lai­set,

Kaksi vuotta sitten presi­den­tit USA:n Trump, Turkin Erdo­gan ja Venä­jän Putin sopi­vat Pohjois-Syyrian kurdia­lu­een uudel­leen­jär­jes­te­lyistä. Kukaan tuskin soitti Brys­se­liin, vaikka alueen vakaus olisi tärkeintä nime­no­maa Euroo­palle. Nyt EU-maat joutui­vat katso­maan vierestä, kun Yhdys­val­lat lähti Afga­nis­ta­nista. Jatkossa maassa on eniten ulkoista valtaa Kiinalla ja Venä­jällä.

EU-maiden yhteen­las­ke­tut puolus­tus­me­not ovat monin­ker­tai­set esimer­kiksi Venä­jään ja Turk­kiin verrat­tuna. Saisimme enem­män turval­li­suutta vasti­neeksi, jos siir­tyi­simme EU:n yhtei­seen ulko- ja turval­li­suus­po­li­tiik­kaan. Euroo­pan olisi viimein aika kasvaa aikui­seksi.

Aika ajoin EU:ssa käsi­tel­lään huonoja ehdo­tuk­sia, mutta EU itses­sään ei ole ongelma vaan ratkaisu. Huonoja ehdo­tuk­sia tuodaan välillä Espoon kaupun­gin­val­tuus­toon­kin. Ei niiden kysee­na­lais­ta­mi­nen tarkoita, että vastus­taa Espoota. Kyse on siitä, että haluaa raken­taa parem­paa Espoota.

Kokoo­mus haluaa raken­taa parem­paa Euroo­pan unio­nia. Monelle meistä EU:n elpy­mis­pa­ke­tin kriti­soin­nissa on kyse siitä, että haluamme yhtei­sestä finans­si­po­li­tii­kasta vahvem­paa, emme heikom­paa. 

Suoma­lai­set kannat­ta­vat EU:ta ja euroa. Niiden onnis­tu­mi­nen on Suomelle elin­tär­keää. Euroa­lue tarvit­see syvem­pää yhteis­työtä myös talous­po­li­tii­kassa. Se kuiten­kin toteu­tet­tava selkeillä peli­sään­nöillä. Meno­jen ja velko­jen vallan ja vastuun on pysyt­tävä selvänä. 

Kun uskal­lus ja päätök­sen­te­ko­kyky eivät ole riit­tä­neet visio­nää­ri­siin uudis­tuk­siin, on päädytty pehmei­siin purk­ka­rat­kai­sui­hin. Tämä täytyy kään­tää. Vastuu on meillä kaikilla euroop­pa­lai­silla puolueilla. Ei vain komis­siolla tai mysti­sellä Brys­se­lillä. Myös kokoo­mus lähtee tänä syksynä raken­ta­maan uutta visiota EU:n tule­vai­suu­desta Petteri Orpon johdolla.

Yhteen­veto

Hyvät kuuli­jat,

Koko­nai­suu­des­saan perään­kuu­lu­tan vastuul­li­suutta Suomen päät­tä­jiltä. Koskee myös meitä oppo­si­tiossa. Katse pitää olla kaikissa ratkai­suissa 10 vuoden päässä klik­kiot­si­koi­den sijaan. 

Ei laimin­lyödä vastuu­tamme ylivel­kaan­tu­mi­sen tai ilmas­ton­muu­tok­sen torjun­nassa. Jos ja kun osaa­mi­sen ja tutki­muk­sen olevan avain hyvin­voin­nin pelas­ta­mi­seen, niin tehdään sen puolesta oikeita valin­toja kaunii­den puhei­den sijaan. Muis­te­taan, että EU itses­sään on pienelle Suomelle ratkaisu, ei ongelma. Tehdään tärkei­den asioi­den hyväksi todel­li­sia valin­toja – ei lupailla kaikille kaik­kea. Ja mikä tärkeintä, edis­te­tään järjellä hyvää, ei perus­tella hyvällä järjet­tö­myyk­siä.

Kai Mykkä­sen puhe kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryh­män kesä­ko­kouk­sessa Tampe­reella 24.8.2021
Muutok­set puhut­taessa mahdol­li­sia

Lisää sisältöä samassa kategoriassa

21.2.2024

Timo Heino­nen: Suomen viesti Natossa on selkeä: kannamme vastuumme ja tuotamme turval­li­suutta.

Kokoo­muk­sen ryhmä­pu­heen­vuoro valtio­neu­vos­ton selon­te­koon edus­kun­nalle Puolus­tus­voi­mien osal­lis­tu­mi­sesta Naton rauhan ajan yhtei­sen puolus­tuk­sen tehtä­viin vuonna 2024. Muutok­set puhut­taessa mahdol­li­sia. Me liityimme

21.2.2024

Pekka Toveri: Vank­ku­ma­ton ja horju­ma­ton tuki Ukrai­nalle on elinehto Euroo­pan turval­li­suu­delle

Kokoo­muk­sen ryhmä­puhe ajan­koh­tais­kes­kus­te­lussa Ukrai­nan tilan­teesta. Muutok­set puhut­taessa mahdol­li­sia. Arvoisa puhe­mies,  Slava Ukraini. Kunnia Ukrai­nalle.  728 päivää sitten Venäjä käyn­nisti hyök­käys­so­dan

20.2.2024

Saara-Sofia Sirén: Työmark­ki­na­uu­dis­tuk­sia ei tehdä ketään vastaan, vaan Suomen puolesta.

Kokoo­muk­sen ryhmä­pu­heen­vuoro väli­ky­sy­myk­seen halli­tuk­sen aiheut­ta­masta työmark­ki­na­kaa­ok­sesta. Muutok­set puhut­taessa mahdol­li­sia. Suoma­lai­sessa yhteis­kun­nassa työmark­ki­na­jär­jes­töillä on tärkeä rooli työeh­to­so­pi­mus­ten neuvot­te­li­joina. TES-neuvot­­te­­luissa työn­te­ki­jöille pyri­tään

Skip to content