MENU
Jyrki Kataisen puhe puolue­val­tuus­tossa

Jyrki Kataisen puhe puolue­val­tuus­tossa

Julkaistu: 27.09.2008 Puheet

Kokoo­muksen puheen­johtaja Jyrki Katainen

Kokoo­muksen puolue­val­tuus­tossa 27.9.2008 - muutokset mahdol­lisia puhut­taessa

Hyvät ystävät,

Haluan puhua tiistain järkyt­tä­vistä tapah­tu­mista. Meillä kaikilla on varmasti paha olla. Kun Kauhajoen murhe­näy­telmän kaltainen tapahtuma kohtaa, on suru ja hämmennys suunnaton. Varmasti jokai­selle meistä on noussut mieleen paljon vaikeita kysymyksiä, joihin ei tunnu löytyvän vastauksia.

Pyrimme löytämään tapah­tu­neelle loogisen selityksen, joka auttaisi meitä käsit­te­lemään sitä. Mitkä ovat ne syyt, jotka ajavat yksit­täisiä kansa­laisia näin äärim­mäisiin tekoihin? En usko, että tapah­tu­neelle löytyy yksin­ker­taista ja kaiken­kat­tavaa selitystä, emmekä välttä­mättä koskaan saa tietää, mitä kaikkea tapah­tuneen taustalla on ollut.

Missä olemme epäon­nis­tuneet ja miten tämä tragedia olisi voitu välttää? Ihan tätä samaa ? kuten jokainen meistä - olen itsekin miettinyt.

Itseäni, ja uskon että meitä kaikkia, ovat hämmen­täneet ne kommentit, joita olemme kuulleet ja lukeneet niiden ihmisten kertomana, jotka jollakin tapaa tunsivat ampujan. Julki­suu­dessa olleissa kommen­teissa on todettu, että hän oli mukava, taval­linen ja sosiaa­linen kaveri. Ei siis päällisin puolin katsottuna syrjäy­tynyt tai sairas.

Tämä on ainakin itselläni herät­tänyt kysymyksen, millä viran­omai­silla edes olisi ollut mahdol­lisuus puuttua nuoren miehen toivot­to­muuteen tai miele­non­gelmiin, ja jos olisi, niin kenen ja missä vaiheessa? Ei riittänyt, että oppilai­tok­sella oli poikkeuk­sel­li­sesti oma psykologi.

Jos läheiset eivät huomanneet mitään tai heidän toimestaan ampujaa ei saatu hoitoon, niin olisiko joku viran­omainen voinut puuttua asiaan?

Olen miettinyt sitä, olisiko tämä voinut välttää rahalla. Heti seuraa­vaksi mieleeni nousevat seuraavat kysymykset: missä vaiheessa olisi tarvittu lisää rahaa ja kuka sitä olisi tarvinnut: jos koulu, niin mikä koulu? Jos tervey­den­huolto, niin missä kunnassa ja minä vuonna? Poliisi, armeija vai kuka? Tapah­tuiko tämä teko siksi, että tekijä on jäänyt paitsi jostakin palve­lusta rahan puutteen vuoksi. Onko syynä se, että meillä on ollut liian vähän viran­omaisia?

Tämän pohdinnan tuloksena olen miettinyt, miksi kukaan ei osannut ohjata häntä hoitoon? Oliko tarve täysin mahdo­tonta huomata? Varmas­tikin oli.

Jos tällaiset tapaukset olisi mahdol­lista estää rahalla, niin käytetään varmasti kaikki tarvittava raha siihen. Se raha löytyy kyllä.

Luulen, että tässä on kyse jostakin suurem­masta.

Toinen teema jota olen pohtinut on se, että niin hyvä kuin internet onkin, näyttää olevan, että netissä moraali ja etikka eivät välttä­mättä ole samoja kuin todel­li­sessa elämässä. Netissä on helpompaa elää ilman todel­lisen maailman mukaisia hyvän ja pahan käsit­teitä. Jos kaikille avoimet ihmis­kunnan vihaajien yhteisöt toimivat yhtä hyväk­syttynä, kuin mikä muu yhteisö hyvänsä, on tilanne vakava. Tämän pitäisi olla yhtä tuomit­tavaa riippu­matta siitä kokoon­tuuko yhteisö netissä vai todel­li­sessa elämässä. En halua syyttää inter­netiä mistään, vaan vaatia samoja oikean ja väärän määri­telmiä myös virtu­aa­li­maa­ilmaan.

Vaikka asian looginen selit­tä­minen tai syyllisen etsiminen onkin vaikeaa tai mahdo­tonta, emme me saa jäädä toimet­to­miksi.

Aivan alkuun on todettava se, että nyt tämä riittää! Me emme hyväksy tätä, ja suoma­lai­sessa yhteis­kun­nassa tehdään kaikki voitava tämän estämi­seksi. Tämä tarkoittaa myös sitä, että meidän jokaisen on oltava valmiita luopumaan jostakin.
Viran­omais­toimet

Halli­tuk­sella ja viran­omai­silla on varmasti mahdol­lisuus tehdä paljon.

Muutamme aselain­sää­däntöä. Käsia­seiden kanto­lupien saantia, hankintaa ja valvontaa on ehdot­to­masti tiuken­nettava. Luovumme siis nykyi­sestä vapaasta aselain­sää­dän­nöstä, koska Suomi on muuttunut.

Lasten ja nuorten psykiatrian hoito tarvitsee varmasti lisää rahaa.

Kunnat paran­tavat koulu­ter­vey­den­huoltoa.

Samoin paran­namme inter­netin seurantaa.

Lisämää­rä­rahat ovat aina jostakin muusta pois, mutta jos asian hoito vaatii rahaa, niin sen on löydyttävä.

Samoin muutamme viran­omaisten välistä tiedon­vaihtoa mm. ihmisten terveys­tie­doissa. Luovumme osasta tähän saakka pyhää tieto­suojaa yhteisen hyvän edistä­mi­seksi.

Samoin uudis­tamme poliisin toimin­ta­malleja.

Nämä kaikki on tehtävä. Riittä­vätkö nämä vianomais­toimet silti? En usko.

Yhteis­kunnan kielloin, rajoi­tuksin ja tukevin toimen­pitein voimme varmasti pienentää tämän­kal­taisen tapah­tuman toden­nä­köi­syyttä. Mitä vähemmän käsia­seita on, sitä pienempi matemaat­tinen toden­nä­köisyys on sillä, että pistoo­lilla tehtyjä onnet­to­muuksia tapahtuu. Tälläkin on merkitys, mutta se ei poista itse ongelmaa.
Kansa­lais­vel­vol­lisuus

Me tarvit­semme Suomessa välit­tä­misen ryhti­liikkeen. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisen meistä pitäisi miettiä, voisinko minä kantaa enemmän vastuuta lähei­sistäni.

Yhtei­söl­lisyys ei synny, jos ihmiset eivät sitä sisäistä tai halua. Lain säätäjä ei voi yhtei­söl­li­syyttä synnyttää.

Haluan, että jokainen suoma­lainen ottaa tämän vakavasti. On oikein, kun katson vähän kaverinkin perään. On oikein, että tiedän mitä naapurin mummolle kuuluu, on oikein että viestitän viran­omai­sille, jos kaverin käyttäy­ty­minen huoles­tuttaa.

Tämä ei ole vastuun siirtä­mistä pois polii­ti­koilta tai viran­omai­silta, vaan jokaisen ihmisen luovut­ta­mat­tomana velvol­li­suutena olevan humaanin vastuun allevii­vaa­mista. Viran­omaiset yksin ovat vajavaisia toimiaan.

Meidän on siis luovu­tettava vapau­des­tamme sulkea silmämme lähei­sil­tämme.

Haluan kiittää niitä satoja henki­löitä, jotka ovat viime­päivinä olleet yhtey­dessä poliisiin ja ilmoit­taneet uhkaa­vista videoista tai sivus­toista inter­ne­tissä. Se on yksi osa tämän päivän kansa­lais­vas­tuuta ja yhtei-sölli­syyttä.

Olen varma, että me perus­fiksut ja vastuul­liset suoma­laiset osaamme ottaa vastuuta lähim­mäi­sis­tämme. Näinhän meillä perin­tei­sesti on tehty. Hienokaan hyvin­voin­tiyh­teis­kunta ei kykene korvaamaan aikuisen ihmisen henki­lö­koh­taista vastuuta.

Meidän ei pidä antaa valtaa pelolle ja toivot­to­muu­delle. Emme halua luopua luotta­musyh­teis­kun­nasta ja korvata sitä polii­si­val­tiolla. Tiedän, että me osaamme kantaa vastuumme, kunhan vain sen teemme.

***

Hyvät ystävät,

Kokoo­muksen vaalioh­jelman tavoit­teena on lisätä tuota yhtei­söl­li­syyttä, yhdessä tekemisen meininkiä ja toisilta oppimista.

Ohjel­mamme on konkreet­tisia toimia ja esimerkkejä, miten Kokoomus haluaa pistää hommat kunnissa kuntoon, jos vain suoma­laiset antavat meille siihen mahdol­li­suuden.

Kuluneen vuoden aikana Kokoomus on järjes­tänyt satoja talkoita, joissa on maalattu päivä­kodin aitoja, ulkoi­lu­tettu ikäih­misiä, kerätty leluja päivä­ko­teihin ja pistetty paikkoja kuntoon ympäris­tös­sämme.

Tässä vihkossa on kuvauksia noista talkoista. Sivulla 12 kerrotaan esimer­kiksi Hertto­niemen talkoista.

Täällä kerrotaan miten Vesilah­della vietiin vuodeo­saston väki happea haukkaamaan luontoon.

Hollo­lassa kerättiin koulu­reppuja Viipurin reippaille koulu­lai­sille.

Pieksä­mäellä kitkettiin myrkyl­lisiä jätti­putkia.

Tällä kaikella on tarkoitus näyttää kokoo­mus­laista yhtei­söl­listä asennetta, että jos jokin on rempallaan, sen voi pistää kuntoon muitta mutkitta. Ei tarvitse soittaa kunnalle, viran­omai­selle tai vain puida nyrkkiä taskussa kun kukaan ei laita tuotakaan kuntoon.

Voi myös katsoa naapurin lapsienkin perään, kysyä tarvit­seeko samassa rapussa asuva vanhus apua. Voi myös kysyä työka­ve­rilta tai muulta lähipiiriin kuulu­valta ?onko kaikki hyvin??, kun näkee että ei ehkä ole.

Sama asenne on saatava aikaan kunta­po­li­tii­kassa. On käärittävä hihat, otettava vastuuta ja ryhdyttävä toimeen. Terveys­keskus, koulu ja vanhainkoti on laitettava kuntoon siinä missä rikki­näinen aita tai roskattu puisto.

Tekeminen, asioiden kuntoon laitta­minen ja yhdessä toimi­minen luo toivoa parem­masta huomi­sesta. Kun pystymme yhdessä laittamaan tämän homman kuntoon, niin pystymme yhdessä mihin vain.

Haluan nostaa muutaman keskeisen teeman ohjel­mas­tamme esille: perus­koulu, terveys­pal­velut, ikäih­misten palvelut ja yhtei­söl­lisyys. Teemoista löytyy ohjel­mas­tamme myös konkreet­tisia toimin­ta­malleja.

Hyvä koulu on aikaa lapselle. Meillä on jo maailman parhaat opettajat. Ryhmä­kokoja pienen­tä­mällä opetta­jille jää enemmän aikaa oppilasta kohti. Laitamme halli­tuk­sessa koulujen kehit­tä­miseen lisärahaa tällä vaali­kau­della 80 miljoonaa euroa. Se oli kokoo­muksen vaade jo opposi­tiossa.

Haluamme että nyt kunnissa huoleh­ditaan, että tuo lisäraha todella menee lastemme koulujen kehit­tä­miseen pohjat­tomien kassa­me­nojen sijaan. Siihen tarvitaan kokoo­mus­laisia kunta­päät­täjiä.

Kaikkeen ei tarvitse odottaa valtiota päättämään kunta­laisten puolesta. Lopen kunnassa on jo säädetty, että alakou­lussa on enintään 27 oppilasta luokallaan. Vantaalla luokka jaetaan kahtia sellaisia tunteja varten, joilla tarvitaan erityistä keskit­ty­mistä.

Lohjalla koulun­käyn­tia­vus­ta­jienkin työoloista on keksitty pitää parempaa huolta. Kaikki saavat myös kesäkuu­kausiksi töitä esimer­kiksi leirioh­jaajina ja kirjas­toissa.

Miten koulut voisivat edistää yhtei­söl­li­syyttä? Minun mielestäni esimer­kiksi harras­tus­jär­jestöt, seura-kunnat ja liikun­ta­jär­jestöt tekevät parasta työtä yhtei­söl­li­syyden lisää­mi­seksi yhteis­kun­nassa. Harras­tus­mah­dol­li­suudet ja yhdessä tekeminen opitaan niissä.

Voisiko olla, että jokai­sessa Suomen koulussa ja oppilai­tok­sessa olisi yhtenä päivänä vuodessa näillä vapaa­ehtois- ja harras­tus­jär­jes­töillä ja ?yhtei­söillä mahdol­lisuus tulla esitte­lemään toimin­taansa? Olisiko tämä yksi pieni askel, jotta saataisiin syrjäy­ty­mis­vaa­rassa olevia lapsia ja nuoria mukaan yhtei­söl­liseen toimintaan?

Haluaisin kuulla tähän ajatukseen myös opetusalan ammat­ti­laisten ja järjes­töjen näkemyksiä?

Ohjel­mas­samme on esimerkkejä myös terveys­pal­ve­lujen paran­ta­mi­sesta. Koulu­tus­määriä on lisättävä, jotta osaavia hoitajia ja lääkä­reitä riittää.

Oululaiset ovat lisänneet hoitajien roolia hoidon tarpeen määrit­te­lyssä ? työnjako selkiytyi ja palvelu parani. Espoo­laiset ovat Jorvissa ottaneet käytännön, jossa henki­lö­kunta voi sopia vapaammin työajoistaan ? työssä viihty­minen parantui ja joustavuus vastaan­ot­toa­joissa lisääntyi.

Pohjois-Karjalan sairaan­hoi­to­pii­rissä sijaiset on vakinais­tettu. He sijais­tavat edelleen, mutta vakinai­sissa virka­suh­teissa. Näin on mahdol­lisuus saada riittä­västi hoitajia.

Kotkassa, Lahdessa ja Porvoossa lääkä­ri­pulaan on löydetty vastaus ostopal­ve­luista. Nyt joukko kotka­laisia pitää itse asiassa jo eriar­vois­tavana sitä, että kunnan omista terkka­reista ei saa yhtä hyvää palvelua, kuin tästä yhdestä terveys­a­se­masta, jota pyörittää yksityinen yritys.

Vanhusten palve­luissa on mahtavia käytäntöjä ympäri Suomea. Kuopio­laiset ennal­taeh­käi­sevät liikun­ta­mah­dol­li­suuk­silla vaivoja. Kotka­lai­silla on erinomainen kotisai­raa­la­käy­täntö. Tampereen Kotio! - projekti on kuntout­tanut ja kotout­tanut satoja ikäih­misiä takaisin kotiin kattavien palve­luiden kera - sairaa­la­sängyn sijaan. Sodan­ky­lässä muisti­neu­vo­lassa on kuntou­tettu onnis­tu­neesti dementiaa sairas­tavia. Porvoossa omais­hoi­tajien vapaa­päiviin on keksitty nerokas lähilo­mit­ta­ja­jär­jes­telmä.

Näitä kaikkia me kokoo­mus­laiset haluamme toteuttaa muual­lakin.

Kunta­laiset eri puolilla Suomea ovat näyttäneet, että pelkkä lisärahan vaati­minen ei ole ainoa, mitä kunta­päättäjä voi tehdä ? maailma on fiksuja ideoita pullollaan, joilla paran­netaan suoma­laisten elämää.
* * *

Hyvät kuulijat,

Ohjel­mas­samme kerromme lisäksi miten muitakin palve­luita järjes­tetään eri puolilla Suomea verovaroja parhaiten käyttä­mällä.

Ohjelma on täynnä käytännön toimia, joilla haluamme kunnissa edistää ilmasto- ja ympäris­tö­asioita. Lisäksi kerrotaan, miten kunnat ovat onnis­tuneet saamaan uutta työtä yritysten toimintaa helpot­ta­malla.

Kokoo­muk­sessa on aina ajateltu näin: jos jokin on vinossa, se pitää korjata. Ajatte­lemme, että yhdessä toimeen ryhty­mällä tapahtuu enemmän kuin arvos­te­le­malla.

Lisäksi pyörää ei kannata keksiä uudestaan. Suomi on täynnä loistavia käytäntöjä toteuttaa palvelut kun vain annetaan mahdol­lisuus monimuo­toi­suu­delle, luovuu­delle ja kekse­liäi­syy­delle.

Eri kunnissa etelästä pohjoiseen ja lännestä itään on jokai­sessa tehty jotakin paremmin kuin muualla. Eri puolueet ovat olleet raken­ta­massa parempaa hyvin­vointia kunta­lai­sille. Me kokoo­mus­laiset pistämme asiat yhdessä kuntoon.

* * *

Arvon puolue­val­tuu­tetut,

Haluaisin välittää kauttanne myös viestin viime­ai­kaiseen keskus­teluun kaavoi­tuksen ilmasto- ja ympäris­tö­vai­ku­tuk­sista.

Keskustelu ?puutar­ha­kau­pungit vastaan betoni­lähiöt? ei ole tästä maail­masta ja pelkkää mieli­ku­villa kikkailua.

Ensin­näkin: kokoo­mus­laisuus on vapautta valita elämän­tyy­linsä, myös asuin­paikan suhteen. Minä en halua tunkea ihmisiä vasten tahtoa kerros­ta­loihin enkä myöskään kauas keskus­toista. Jokainen ihminen ja perhe saa valita asuin­paik­kansa itse.

Toiseksi: tarvit­semme kaiken­laista asumista. Haja-asutusa­lu­eella voi asua miten haluaa. Kaupun­keihin ja kuntiin tarvit­semme viihtyi­sästi kaavoi­tettuja omako­ti­taloja, rivitaloja ja kerros­taloja, joiden lähis­töltä palvelut ja joukko­lii­kenne löytyvät.

Kolman­neksi: Kaavoi­tuksen pitää ehdot­to­masti olla energiaa säästävää ja ekolo­gista. Kaavoi­tetaan erilaisia asumis­muotoja eheästi fiksujen joukko­lii­ken­neyh­teyksien varteen. Eheä ei tarkoita ahdasta. Tiivis ja ekolo­ginen ei tarkoita epäviih­tyisää.

Jokainen suoma­lainen siis valitkoon itse ilman korkean tahon neuvoja oman kotinsa. Siitä tosin on pidettävä kiinni, että yhdys­kun­ta­ra­kenne kokonai­suu­dessaan on eheä ja ekolo­ginen.

* * *

Rakkaat ystävät,

vaaleihin on neljä viikkoa. Meidän ehdokas­a­set­te­lumme onnistui hyvin, ja kokoo­muksen porukkaan luotetaan.

Ykkös­paikka vaaleissa on meille täysin mahdol­linen. Tavoit­te­lemme sitä, jotta saisimme yhdessä muuttaa kuntiamme ja saattaa siten ne lähem­mäksi kunta­laisia. Annetaan suoma­lai­sille syitä lähteä mukaan tekemisen meininkiin. Meillä riittää tekijä­naisia ja -miehiä.

Jatketaan toivo­tal­koita ja ryhdytään Suomen suurim­maksi kunta­puo­lu­eeksi. Tehdään se yhdessä!


Kokoomus.fi