Kokoomus.fi / Julkaisut / Politiikka / Terveys / Jonoista hoitoon! Kokoo­muk­sen keskus­te­lua­loite sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den uudis­ta­mi­seksi.

Jonoista hoitoon! Kokoo­muk­sen keskus­te­lua­loite sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den uudis­ta­mi­seksi.

Julkaistu:

Johdanto

2000-luvulla sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lu­jen ongel­mien ratkai­sua on jatku­vasti haettu erilais­ten massii­vis­ten hallin­no­nuu­dis­tus­ten kautta - siinä onnis­tu­matta. Kokoo­mus haluaa oppia aiem­mista epäon­nis­tu­mi­sista ja haas­taa puheen siitä, ettei vaih­toeh­toa olisi. Kyllä on. 

Kritiikki halli­tuk­sen esit­tä­mää maakun­ta­mal­lia kohtaan on ollut kovaa ja laajaa. Se rikkoo enem­män kuin raken­taa. Tässä tilan­teessa viisautta on todeta, ettei huonoa uudis­tusta kannata tehdä vain uudis­tuk­sen vuoksi. Hallin­no­nuu­dis­tus ei tuo ratkai­suja soten suurim­piin ongel­miin, hoitoon­pää­syyn ja kustan­nus­ten kasvuun. Ratkai­sut löyty­vät muualta. 

Siinä missä kaikki huomio on viime vuosina kiin­nit­ty­nyt hallin­toon, kokoo­mus haluaa kään­tää katseen ihmi­seen ja palve­lui­hin. On aika teke­mi­selle ja siihen voidaan tart­tua heti. Tämä keskus­te­lua­loite ei ole kaiken­kat­tava ratkai­su­malli, vaan sen avulla haluamme tuoda pöytään vaih­toeh­don ja ajatuk­sia, jotka eivät lähde valta­vasta ylhäältä alas toteu­te­tusta hallin­no­nuu­dis­tuk­sesta, vaan suorasta puut­tu­mi­sesta ongel­ma­koh­tiin. Haluamme avata keskus­te­lun niistä asioista - hoitoon­pää­systä, ihmis­ten vaikut­ta­mis­mah­dol­li­suuk­sista, tiedosta ja tekno­lo­giasta, osaa­jien saata­vuu­desta, kunta­poh­jai­sesta yhteis­työstä, moni­puo­li­sesta palve­lu­tuo­tan­nosta ja rahoi­tuk­sesta - joista uskomme täsmä­rat­kai­su­jen löyty­vän. 

Sisäl­lys

1. Nopeu­te­taan hoitoon ja muihin palve­lui­hin pääsyä

2. Anne­taan ihmi­sille mahdol­li­suus vaikut­taa ja valita

3. Otetaan tieto ja tekno­lo­gia hyöty­käyt­töön

4. Varmis­te­taan osaava työvoima ja hyvin­voi­vat ammat­ti­lai­set laaduk­kai­den palve­lui­den teki­jöinä

5. Uudis­te­taan sote-palve­luita ja leven­ne­tään harteita - ilman maakun­tia

6. Turva­taan palve­luille kestävä rahoi­tus

1. Nopeu­te­taan hoitoon ja muihin palve­lui­hin pääsyä

Nopeampi hoitoon­pääsy ja ihmis­ten yksi­löl­li­siin palve­lu­tar­pei­siin vastaa­mi­nen on otet­tava sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den uudis­ta­mi­sen lähtö­koh­daksi. Sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lut on nähtävä ihmis­ten, asiak­kai­den ja poti­lai­den silmin - ei vain hallin­to­vink­ke­listä katsoen. 

Ihmis­ten on pääs­tävä hoitoon ja palve­lui­hin nopeasti ja suju­vasti silloin, kun sille ilme­nee tarvetta. Palve­lui­den on oltava vaikut­ta­via, jotta vaivaan ja avun tarpee­seen saadaan oikeat ratkai­sut ja arki voi jatkua mahdol­li­sim­man pian. Palve­lui­hin jonot­ta­mi­nen pahen­taa ongel­mia, voi syrjäyt­tää työstä ja sosi­aa­li­sesta elämästä. Sitä emme voi sallia. Erityi­sesti perus­ter­vey­den­huol­lon vastaa­no­toille on pääs­tävä nykyistä nopeam­min, sosi­aa­li­pal­ve­lui­den saata­vuus on turvat­tava ja palve­lui­den yhteen­so­vit­ta­mi­nen on varmis­tet­tava palve­luita käyt­tä­vän ihmi­sen parhaaksi.

Ihmis­ten terveyttä ja toimin­ta­ky­kyä yllä­pi­tä­vien sekä ennal­taeh­käi­se­vien palve­lui­den painoar­voa on lisät­tävä. Sosi­aali- ja tervey­den­huol­lon palve­luissa varhai­sen tuen ja tervey­den edis­tä­mi­sen on oltava yhä vahvem­massa roolissa. Näin hait­to­jen ja sairauk­sien ehkäisy toteu­tuu nykyistä parem­min ja hyvin­vointi- sekä tervey­se­roja voidaan kaven­taa. Myös kuntout­ta­vat palve­lut ovat tärkeä osa toimi­vaa ja vaikut­ta­vaa hoito­ket­jua, jolla varmis­te­taan, että ihmi­nen toipuu eikä siirry uudel­leen hoito­jo­noon.  Jokai­nen ihmi­nen, joka saadaan kiinni ennen raskaita palve­luita, on voitto sekä inhi­mil­li­sestä että talou­del­li­sesta näkö­kul­masta. 

Paljon palve­luita tarvit­se­vien ihmis­ten tunnis­ta­mi­nen ja tuke­mi­nen palve­luissa on otet­tava selväksi tavoit­teeksi. Moni­sai­rai­den ja monion­gel­mais­ten henki­löi­den palve­lu­ko­ko­nai­suu­det ovat usein pirs­tou­tu­neita, eikä asiak­kaan palve­lui­den koko­nais­kuva ole vält­tä­mättä kenen­kään käsissä. Hoito­ket­ju­jen suju­vuu­den paran­ta­mi­seksi, sekä hoidon pääl­lek­käi­syyk­sien ja luukulta toiselle pompot­te­lun vähen­tä­mi­seksi on tärkeää, että paljon palve­luita tarvit­se­vat tule­vat kohda­tuiksi ja saavat tarvit­se­mansa tuen palve­luissa.

Jokai­sen suoma­lai­sen on voitava luot­taa siihen, että hän saa tarvit­se­mansa hoidon ja hoivan oikea-aikai­sesti sekä suju­vasti ja että hänestä huoleh­di­taan. Siksi tarvit­semme sote-palve­luille vahvem­min määri­tel­lyt kansal­li­set tavoit­teet, määrä­ajat ja kritee­rit.

Toimen­pi­teet:

  • Keski­ty­tään hallin­non sijaan kehit­tä­mään yhtei­siä vaikut­ta­vuutta, saata­vuutta ja laatua edis­tä­viä kritee­rejä sekä hoitoon ja hoivaan pääsyn velvoit­ta­vuutta.
  • Turva­taan ihmi­sille heidän tarvit­se­mansa yhteen­so­vi­te­tut, inhi­mil­li­set ja ennal­taeh­käi­se­vät palve­lut sekä suju­vat hoito­po­lut, asuin­pai­kasta tai toimeen­tu­losta riip­pu­matta.
  • Varmis­te­taan nopeampi hoitoon­pääsy kiris­tä­mällä hoito­ta­kuuta Kokoo­muk­sen esit­tä­män sote-linjauk­sen mukai­sesti. 
  • Kehi­te­tään palve­luse­te­li­jär­jes­tel­mää ja tehdään palve­luse­te­lien myön­tä­mi­sestä kansal­li­sesti ja laki­sää­tei­sesti velvoit­ta­vaa sekä hoito- että hoiva­pal­ve­luissa. Jos kansa­lai­nen ei saa tarvit­se­maansa julkista palve­lua hoito­ta­kuu­ajan sisällä, on hänellä oikeus saada palve­luse­teli tai maksusi­tou­mus toisen palve­lu­tuot­ta­jan tarjoa­maan palve­luun.
  • Hyödyn­ne­tään henki­lö­koh­taista budje­toin­tia laajem­pia palve­lu­ko­ko­nai­suuk­sia ja elämän­mit­tai­sia palve­luita tarvit­se­ville, kuten esimer­kiksi vammai­sille henki­löille ja paljon palve­luita tarvit­se­ville ikään­ty­neille.
  • Kehi­te­tään edel­leen sairaus­va­kuu­tus­lain hoito­kor­vaus­jär­jes­tel­mää, jotta perus­ta­son sote-palve­lut eivät enti­ses­tään ruuh­kaudu. 
  • Laajen­ne­taan aukio­loai­koja, sekä vaadi­taan julki­selta sekto­rilta digi­taa­lis­ten palve­lu­jen parem­paa hyödyn­tä­mistä sekä etävas­taan­ot­toja ihmis­ten arjen helpot­ta­mi­seksi ja palve­lui­den saavu­tet­ta­vuu­den lisää­mi­seksi.
  • Tunnis­te­taan paljon palve­luita tarvit­se­vat ja moni­sai­raat henki­löt palve­luissa nykyistä parem­min ja varmis­te­taan palve­lu­ko­ko­nai­suuk­sien yhteen­so­vit­ta­mi­nen nimeä­mällä heille oma vastuu­hen­kilö.
  • Vahvis­te­taan suur­ten kansan­sai­rauk­sien ennal­taeh­käi­syä ja hoitoa. 
  • Jalkau­te­taan erikois­ta­son osaa­mista perus­ta­son palve­lui­hin
  • Varmis­te­taan hait­to­jen ennal­taeh­käisy ja kuntout­tava työote kaikissa palve­luissa jo varhai­sessa vaiheessa.

2. Anne­taan ihmi­sille mahdol­li­suus vaikut­taa ja valita

Meidän on uudis­tet­tava käsi­tys­tämme sosi­aali- ja terveys­pal­ve­luista ihmis­ten hyvin­voin­nin raken­ta­jina. Tervey­den ja toimin­ta­ky­vyn lisäksi hyvin­voin­nin teki­jöinä on nähtävä yksi­lön mahdol­li­suus toteut­taa itse­ään ja kokea osal­li­suutta. 

Hyvin­voin­ti­pal­ve­lui­den on tultava jous­ta­vasti tueksi erilai­siin elämän­ti­lan­tei­siin siten, että ne tuke­vat ihmi­sen pärjää­vyyttä. Palve­luita käyt­tä­vän omaa aktii­vista roolia, sekä valin­nan ja vaikut­ta­mi­sen mahdol­li­suuk­sia on vahvis­tet­tava.

Hyvin­voin­ti­pal­ve­luita eniten käyt­tä­villä on havaittu olevan vähi­ten mahdol­li­suuk­sia vaikut­taa palve­lui­hin. Eriar­voi­suus on vaarassa syven­tyä, mikäli palve­lui­hin voivat vaikut­taa vain hyvin toimeen­tu­le­vat tai hyvät vaikut­ta­mi­sen edel­ly­tyk­set omaa­vat kansa­lai­set. Mahdol­li­suutta aktii­vi­seen rooliin palve­luissa ja osal­li­suutta itse­ään koske­vissa kysy­myk­sissä on vahvis­tet­tava jokai­sen kohdalla.

Poti­laan itse­mää­rää­mi­soi­keus, eli oikeus päät­tää itse omasta elämäs­tään ja tehdä hoitoon liit­ty­viä valin­toja kuuluu jokai­selle. Mahdol­li­suus osal­lis­tua ja vaikut­taa itseä koske­vien palve­lui­den suun­nit­te­luun ja toteut­ta­mi­seen on oltava kiin­teästi osa palve­lua. Itse­mää­rää­mi­soi­keu­den toteu­tu­mista on tuet­tava myös niiden henki­löi­den kohdalla, joiden itse­mää­rää­mis­kyky on esimer­kiksi vamman tai muis­ti­sai­rau­den vuoksi alen­tu­nut.

Digi­ta­li­saa­tion myötä mahdol­li­suu­det oman tervey­den­ti­lan seuraa­mi­seen ja aktii­vi­seen osal­lis­tu­mi­seen hoitoon liit­tyen para­ne­vat jatku­vasti. Erilais­ten sähköis­ten palve­lui­den ja esimer­kiksi omahoi­don avulla oman tervey­den seuraa­mi­nen, omien terveys­tie­to­jen hallin­nointi ja omaan tilan­tee­seen parhai­ten sopi­vien palve­lui­den hake­mi­nen on entistä kette­räm­pää. Myös palve­lui­hin vaikut­ta­mi­nen ja osal­li­suus vahvis­tuu, kun asia­kas voi itse merkitä järjes­tel­mään, miten hän kokee pärjää­vänsä ja miten hän arvioi palve­lun laatua.

Suoma­lai­set koke­vat valin­ta­oi­keu­den sote-palve­luissa tärkeänä. Vapaus valita tarkoit­taa sitä, että ihmi­sellä itsel­lään on enem­män sanan­val­taa omiin palve­lui­hinsa. Valin­nan­va­pau­den hyödyn­tä­mi­nen on yksi­lön oikeus, ei velvol­li­suus. Valin­nan­va­pautta toteu­te­taan jo mm. poti­las­di­rek­tii­vin, palve­luse­te­li­lain­sää­dän­nön ja tervey­den­huol­to­lain kautta niin perus- kuin erikois­ta­son palve­luissa. Nykyi­nen valin­nan­va­paus on paran­ta­nut palve­lui­den saata­vuutta ja asia­kas­läh­töi­syyttä monilta osin, mutta käytän­nöt ovat vielä epäyh­te­ne­väi­siä, eivätkä valin­ta­mah­dol­li­suu­det toteudu yhden­ver­tai­sesti. Ihmis­ten oikeutta valita palve­luita henki­lö­koh­tai­sesti tai tuetusti on edel­leen vahvis­tet­tava. 

Valin­nan­va­pau­den lisää­mi­nen on väline saada ihmi­set jonoista hoitoon. Oikeus vaikut­taa omiin palve­lui­hin ja valita palve­lun­tuot­ta­jien väliltä on sote-palve­lui­den uudis­ta­mi­sen merkit­tä­vin muutos­voima. Ihmis­ten valin­to­jen myötä palve­lun­tuot­ta­jat kilpai­le­vat asiak­kaista palve­lui­den parem­malla laadulla. Oikein hallit­tuna ja valvot­tuna kilpailu johtaa parem­piin palve­lui­hin kaikille palve­luita tarvit­se­ville. Valin­nan­va­paus ja toimi­joi­den väli­nen posi­tii­vi­nen kilpailu ovat väli­neitä mm. jono­jen lyhen­tä­mi­seen ja lähi­pal­ve­lui­den parem­paan tarjoa­mi­seen.

Valin­nan­va­pau­den merki­tys koros­tuu erityi­sesti niiden henki­löi­den kohdalla, joilla tuen ja avun tarve jatkuu läpi elämän. Vammais­ten henki­löi­den yksi­löl­lis­ten tarpeet on huomioi­tava ja heidän on pääs­tävä olemaan asian­osai­sia, kun kunnissa tehdään heidän elämäänsä olen­nai­sesti vaikut­ta­via palve­lu­jen hankin­ta­pää­tök­siä. Kun kyseessä on ihmi­sen koti, on mahdol­li­suus valita erityi­sen tärkeä. Henki­lö­koh­tai­sen budje­tin avulla palve­lu­rat­kai­suista saadaan yksi­löl­li­sem­piä ja räätä­löi­dym­piä. Itse­mää­rää­mi­soi­keus para­nee ja vaiku­tuk­set koet­tuun elämän­laa­tuun ovat myön­tei­siä.

Toimen­pi­teet:

  • Muute­taan hyvin­voin­tia­jat­te­luamme ihmi­sen pärjää­vyyttä ja aktii­vi­suutta vahvis­ta­vaksi. 
  • Vahvis­te­taan asiak­kaan omaa aktii­vista roolia ja vaikut­ta­mi­sen mahdol­li­suuk­sia mm. palvelu- ja hoito­suun­ni­tel­man laadin­nassa, palve­lun­tuot­ta­jan valin­nassa ja omahoi­dossa.
  • Kehi­te­tään erilai­sia digi­taa­li­sia ratkai­suja paitsi helpot­ta­maan asiak­kaan palve­lu­ko­ke­muk­sen suju­vuutta, myös tuke­maan aktii­vista roolia palve­luissa ja osal­li­suutta hoito­pro­ses­sei­hin.
  • Paran­ne­taan vammais­ten henki­löi­den ja ikään­ty­nei­den itse­mää­rää­mi­soi­keutta, osal­li­suutta ja vaiku­tus­mah­dol­li­suuk­sia palve­luissa. Otetaan vammais­ten henki­löi­den tarpeet parem­min huomioon erityi­sesti palve­lui­den kilpai­lu­tuk­sissa (mm. tulkki-, asumis- ja kulje­tus­pal­ve­lut). Otetaan yksi­löl­li­syys johta­vaksi ajatuk­seksi järjes­tel­mä­läh­töi­syy­den sijaan.
  • Lisä­tään asiak­kaan valin­nan­va­pautta. Laajen­ne­taan palve­luse­te­lin käyt­töä ja velvoi­te­taan siihen osana hoito­ta­kuun varmis­ta­mista. Luodaan elämän mittai­sia palve­luita tarvit­se­ville ihmi­sille yhdessä ammat­ti­hen­ki­lön kanssa henki­lö­koh­tai­nen budjetti. Kehi­te­tään Kela-korvausta ja noste­taan sen tasoa, jotta yhä useampi voi valita itsel­leen parhai­ten sopi­van palve­lun. 

3. Otetaan tieto ja tekno­lo­gia hyöty­käyt­töön 

Tiedon, tekno­lo­gian, palve­lui­den digi­ta­li­saa­tion ja teko­ä­lyn saralla on vielä valta­vasti hyödyn­tä­mät­tö­miä mahdol­li­suuk­sia parem­pien sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den raken­ta­mi­seksi ja hyvin­voin­nin lisää­mi­seksi. 

Tule­vai­suu­den kannalta on tärkeää kään­tää katse kohti kansa­lai­sia ja palve­lui­den käyt­tä­jiä – ihmi­sen on oltava kehi­tyk­sen lähtö­kohta myös tiedon ja tekno­lo­gian hyödyn­tä­mi­sessä. On lähdet­tävä siitä, että uusilla ratkai­suilla saadaan arvon­li­sää asiak­kaalle. Yhä osuvam­paa apua, lisää terveitä elin­vuo­sia ja jous­toa palve­lui­den saata­vuu­teen. Samalla paran­ne­taan edel­ly­tyk­siä parem­pien palve­lui­den luomi­selle ja tiedon tois­si­jai­selle hyödyn­tä­mi­selle ihmi­sen parhaaksi. Tavoit­teena on oltava siir­tymä kohti asia­kas­kes­keistä palve­lu­jär­jes­tel­mää. Palve­lu­jär­jes­tel­män on toimit­tava asiak­kaan parhaaksi teko­ä­lyä ja perso­noi­tua data-analy­tiik­kaa hyödyn­täen. 

Ihmis­ten mahdol­li­suu­det huoleh­tia tervey­des­tään enna­koi­vasti ja yllä­pi­tää toimin­ta­ky­ky­ään para­ne­vat kun uusia ratkai­suja kehi­te­tään. Palve­luita tarvit­se­van asiak­kaan ja sopi­van palve­lun­tar­joa­jan kohtaa­mi­nen on sähköi­sessä ympä­ris­tössä yhä vaivat­to­mam­paa. Kansal­li­sessa Auro­raAI-teko­ä­ly­oh­jel­massa luodaan edel­ly­tyk­siä teko­ä­lyn hyödyn­tä­mi­selle osana julkis­hal­lin­toa. Tavoit­teena on pyrkiä ratkai­se­maan palve­lui­den kohtaan­toa juuri ihmi­sen näkö­kul­masta. Teko­ä­lyä ja botti­tek­no­lo­giaa hyödyn­täen voidaan auttaa kansa­lai­sia löytä­mään oikeat palve­lut oikealla hetkellä. 

Uusien digi­taa­lis­ten ratkai­su­jen avulla voidaan tunnis­taa paljon palve­luita tarvit­se­via asiak­kaita yhä parem­min, kehit­tää enna­koi­via palve­luita sekä vähen­tää palve­lui­den pääl­lek­käi­syyttä tai katkok­sia. Palve­lui­den saata­vuus myös laaje­nee huomat­ta­vasti, kun erilai­set etäyh­teyk­sin toteu­te­tut neuvonta- ja vastaan­ot­to­pal­ve­lut ovat nopeasti ulot­tu­villa. Lääkä­rin etävas­taan­ot­to­jen kela-korvat­ta­vuu­della vauh­di­tet­tiin­kin tärkeää harp­pausta eteen­päin digi­taa­li­sessa tervey­den­huol­lossa. 

Uusien ratkai­su­jen hyödyt on voitava ulot­taa kaikille käyt­tä­jä­ryh­mille yhden­ver­tai­sesti. Erityi­sesti ikään­ty­nei­den kohdalla tekno­lo­gian ja älyk­käi­den ratkai­su­jen avulla voidaan lisätä turval­li­suutta kotona asumi­seen ja helpot­taa päivit­täistä asioin­tia oman tervey­den hoitoon liit­tyen. Sote-ammat­ti­lais­ten näkö­kul­masta on tärkeää, että sähköis­ten palve­lui­den kehit­ty­mi­nen ja uudet tekno­lo­giat vapaut­ta­vat arvo­kasta aikaa asia­kas­työ­hön ja poti­lai­den kohtaa­mi­seen.

Kerää­mällä tietoa ja seuraa­malla sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den laatua vahvis­te­taan kansa­lais­ten yhden­ver­tai­suutta palve­luissa ja lisä­tään sote-järjes­tel­män läpi­nä­ky­vyyttä. Laatu­re­kis­te­rei­den avulla tervey­den­huol­lon laatua voidaan järjes­tel­mäl­li­sesti ja luotet­ta­vasti seurata, vertailla ja arvioida. Hyöty palau­tuu asiak­kaalle, kun laadun ja vaikut­ta­vuu­den arvioin­nin myötä palve­luita voidaan kehit­tää yhä parem­miksi. 

Tiedolla voidaan lisätä ihmis­ten ymmär­rystä kansan­sai­rauk­sista ja tarjota heille entistä parem­mat edel­ly­tyk­set huoleh­tia omasta hyvin­voin­nis­taan enna­koi­vasti. Kansan­sai­rauk­sien ehkäisy on tärkeää, sillä ne aiheut­ta­vat paljon työky­vyt­tö­myyttä ja lisää­vät tervey­den­huol­lon palve­lui­den tarvetta. Lisään­tyvä tieto antaa tervey­den­huol­lolle yhä parem­pia edel­ly­tyk­siä hoitaa poti­laita yksi­löl­li­sem­min, enna­koida tule­vaa ja kehit­tää yhä vaikut­ta­vam­pia hoitoja. Kun ihmi­sen itsensä määrit­tä­mällä luvalla hänestä kerät­tyjä tietoja yhdis­te­tään laajem­piin tieto­mas­soi­hin, voidaan teko­ä­lyä hyödyn­tä­mällä paran­taa hoitoa ja tehdä siitä yhä yksi­löl­li­sem­pää. Esimer­kiksi radio­lo­giassa ja syöpä­hoi­to­jen vaikut­ta­vuu­dessa teko­ä­lyllä on saatu merkit­tä­viä edis­ty­sas­ke­lia. Koneop­pi­mi­sen myötä, diag­nos­tiik­kaa voidaan paran­taa enti­ses­tään. 

Asiak­kaan näkö­kul­masta parem­pia palve­luita on myös johdet­tava tiedolla. Päätök­sen­teon tueksi tarvi­taan oikeaa ja riit­tä­vää tietoa. Vaikut­ta­vuu­den arviointi liit­tyy mitä suurim­massa määrin tiedolla johta­mi­seen ja vaikut­ta­vuu­den merki­tys vain koros­tuu tule­vina vuosina. Tiedolla johta­mi­nen mahdol­lis­taa asia­kas­vir­to­jen tehok­kaam­man ohjauk­sen, palve­lu­jär­jes­tel­män opti­moin­nin ja sairauk­sien ennal­taeh­käi­syn. Asia­kas- ja poti­las­tie­to­jär­jes­tel­mien on toimit­tava saumat­to­masti yhteen siten, että tiedon yhdis­tä­mi­nen eri lähteistä on mahdol­lista ja orga­ni­saa­tiot, sekä ihmi­nen itse voivat hyödyn­tää tietoja asiak­kaan parhaaksi. 

Tieto­jär­jes­tel­mien kehit­tä­mi­sessä on oltava näkymä pitkälle tule­vai­suu­teen. Uudet inno­vaa­tiot ja digi­taa­li­set ratkai­sut kehit­ty­vät yritys­ten toimesta, sillä siellä on julki­sia toimi­joita enem­män mahdol­li­suuk­sia ja intres­siä inves­toida kehi­tyk­seen. Asiak­kai­den ja poti­lai­den tietoja yllä­pi­tä­vien järjes­tel­mien tieto­turva on varmis­tet­tava jokai­sessa tilan­teessa.

Toimen­pi­teet:

  • Varmis­te­taan tieto­jär­jes­tel­mien yhteen­toi­mi­vuus. Vaadi­taan poti­las­tie­to­jär­jes­tel­miä raken­ta­maan tuki tietyille raja­pin­noille, jotta eri järjes­tel­mistä saata­vaa tietoa voidaan hyödyn­tää ihmis­ten parhaaksi ja uusien ohjel­mien ja sovel­lus­ten integroi­mi­nen järjes­tel­miin on mahdol­li­sim­man help­poa ja mutka­tonta. 
  • Sote-tieto­jär­jes­tel­mien tieto­tur­val­li­suus­vaa­ti­muk­sia sekä valvon­taa koske­via ohjeita ja määräyk­siä tarkas­te­taan ja päivi­te­tään vastaa­maan nykyi­siä olosuh­teita. Kaikki sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den poti­las­tie­toja sisäl­tä­vät järjes­tel­mät on tuotava A-kate­go­ri­aan ja siten aktii­vi­sen audi­toin­nin alle.
  • Vahvis­te­taan ihmis­ten oikeutta ja mahdol­li­suuk­sia omien tieto­jensa hallin­taan ja hyödyn­tä­mi­seen, sekä selven­ne­tään lain­sää­dän­nön anta­mia mahdol­li­suuk­sia toteut­taa omien tieto­jen hallin­taa tieto­tur­val­li­sesti. Digi­mi­nän avulla ihmi­nen voi itse tule­vai­suu­dessa päät­tää, miten omat poti­las­tie­dot liik­ku­vat eri toimi­joi­den välillä.
  • Avataan sairaan­hoi­to­pii­rien tietoal­taat sovel­tu­vin osin tutki­muk­sen ja yritys­ten hyödyn­net­tä­väksi tieto­tur­vasta huoleh­tien. Tiedon hyödyn­tä­mi­sessä pyri­tään hake­maan kump­pa­neita esimer­kiksi koneop­pi­mi­sen mahdol­lis­ta­mi­seksi. 
  • Perus­te­taan Suomeen kansal­li­nen laatu­re­kis­te­ri­kes­kus, jonka myötä laatu­re­kis­te­rei­den käyttö vakiin­nu­te­taan vaikut­ta­vuu­den varmis­ta­mi­seksi. Alku­vai­heessa on keski­tyt­tävä kansan­ter­vey­del­li­sesti merkit­tä­vim­pien sairauk­sien hoidon seuran­taan, kuten esimer­kiksi diabe­tes, sydän- ja veri­suo­ni­sai­rau­det sekä mielen­ter­vey­den ongel­mat.
  • Tuetaan digi­ta­li­saa­tion etene­mistä mahdol­lis­ta­van lain­sää­dän­nön kautta sekä kannus­ta­malla digi­ta­li­saa­tion edis­tä­mi­seen esim. kohden­ne­tuilla ohjel­milla. Myös digi­ta­li­saa­tion johta­mi­nen on tärkeä varmis­taa. Kun tulee uusia ratkai­suja, myös teke­mi­sen tapo­jen on muutut­tava mukana.
  • Luodaan digi­taa­li­siin ohjel­miin ja tekno­lo­gi­siin lait­tei­siin korvat­ta­vuus­malli lääke­kor­vaus­ten tapai­sella järjes­tel­mällä (vrt. Saksa). Jos sovel­lus tai laite tuot­taa todis­te­tusti terveys­hyö­tyä tai sääs­töä, se voidaan hyväk­syä korvat­ta­vuu­den piiriin.
  • Kiin­ni­te­tään erityistä huomiota julkis­sek­tori -vetoi­sissa sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den digi­ta­li­saa­tio­hank­keissa siihen, että järjes­tel­mät mahdol­lis­ta­vat inno­vaa­tiot ja pien­ten kette­rien yritys­ten osal­lis­tu­mi­sen. Inves­toi­daan ratkai­sui­hin, joita on mahdol­lista päivit­tää pala kerral­laan ja siten ne pysy­vät mukana muutok­sessa, koska tieto­jär­jes­tel­mät ja tekno­lo­giat kehit­ty­vät jatku­vasti. Luodaan toimin­taym­pä­ristö, jossa julki­sen sekto­rin toimi­jan ja yksi­tyis­ten toimi­joi­den välille syntyy luon­te­via kump­pa­nuuk­sia esimer­kiksi digi­pal­ve­lu­jen kehit­tä­mi­seksi.
  • Lisä­tään arjen apuna toimi­vien tekno­lo­gioi­den hyödyn­tä­mistä, esimer­kiksi älyma­tot, liik­keen­tun­nis­ti­met, liik­ku­mi­sen ja kommu­ni­kaa­tion apuvä­li­neet, lääke­ro­bo­tit, työn­te­ki­jöi­den mobii­li­ra­por­toin­ti­vä­li­neet, jne. Arjen apuna toimi­vien tekno­lo­gioi­den hyödyn­tä­mi­nen helpot­tuu myös, kun niistä saatava tieto on yhteen­so­pi­vaa olemassa olevien järjes­tel­mien kanssa ja esimer­kiksi osana asiak­kaan muuta hoitoa tai hoivaa.
  • Varmis­te­taan uusien tekno­lo­gioi­den ja sähköis­ten palve­lui­den help­po­käyt­töi­syys, jotta jokai­nen kansa­lai­nen pääsee osaksi kehi­tyk­sen tuomaa hyötyä ja ne tuovat aidosti helpo­tusta sote-ammat­ti­lais­ten työhön.

4. Varmis­te­taan osaava työvoima ja hyvin­voi­vat ammat­ti­lai­set laaduk­kai­den palve­lui­den teki­jöinä 

Laaduk­kaat ja ihmis­läh­töi­set palve­lut turva­taan sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den ammat­ti­lais­ten osaa­mi­sella. Sosi­aali- ja tervey­sa­lan houkut­te­le­vuutta on vahvis­tet­tava, jotta meillä on jatkos­sa­kin hyvää hoito- ja hoiva-alan osaa­mista sekä riit­tä­västi ammat­ti­lai­sia palve­luita turvaa­maan.

Sote-palve­luissa on jo nyt pula ammat­ti­lai­sista, kuten hoita­jista, sosi­aa­li­työn­te­ki­jöistä, tera­peu­teista ja terveys­kes­kus­lää­kä­reistä. Se näkyy palve­lui­den saata­vuu­dessa ja aiheut­taa asiak­kai­den ohjau­tu­mista erityis­pal­ve­lui­hin. Henki­lös­tön vähyys on raskasta myös työn­te­ki­jöille. Tehyn 2020 teet­tä­män selvi­tyk­sen mukaan vain 23 % hoita­jista uskoi jaksa­vansa sote-alan työteh­tä­vissä työuransa loppuun asti. Henki­lö­kun­nan liian vähäi­nen määrä oli toiseksi ylei­sin vastaus, kun kysyt­tiin syitä sille, miksi vastaaja ei usko jaksa­vansa sosi­aali- ja tervey­sa­lan työteh­tä­vissä työuransa loppuun saakka.  Selvi­tyk­sen mukaan alan vaih­toa suun­nit­teli aktii­vi­sesti miltei puolet ja yhteensä 88 % oli harkin­nut sitä. 

Pula osaa­vista ja koulu­te­tuista sosi­aali- ja tervey­den­huol­lon ammat­ti­lai­sista tulee kasva­maan enti­ses­tään tule­vina vuosina. Kunta­työ­nan­ta­jan mukaan esim. hoitoa­lalta jää vanhuuse­läk­keelle seuraa­van 10 vuoden aikana jopa 29 000 henki­löä ja työky­vyt­tö­myy­se­läk­keille 14 000 henki­löä. Pelkäs­tään lähi­hoi­ta­jia ennus­te­taan jäävän vanhuus- tai työky­vyt­tö­myy­se­läk­keelle vastaa­vana aikana yli 18 000 henki­löä. Tuoreim­man ammat­ti­ba­ro­met­rin mukaan esimer­kiksi lähi­hoi­ta­jista ja sairaan­hoi­ta­jista on pulaa tai paljon pulaa lähes kaik­kialla Suomessa.

Vanhus­pal­ve­lui­den ympä­ri­vuo­ro­kau­ti­sen hoivan henki­lös­tö­mi­toi­tus yksi­nään vaatii 4 400 hoita­jan lisää­mistä muuta­man vuoden kuluessa. Hoita­jia tarvi­taan myös koti­hoi­toon, jonka asia­kas­mää­rien kasvun ennus­te­taan nopeu­tu­van tule­vina vuosina. Ikään­ty­mi­sestä johtuva kasvava henki­lös­tö­tarve hoito ja hoiva­pal­ve­luissa, sekä hoita­jien eläköi­ty­mi­nen lähi­vuo­sina aset­ta­vat kunnat ja palve­lun­tuot­ta­jat erit­täin haas­teel­li­seen tilan­tee­seen hoita­jien riit­tä­vyy­den varmis­ta­mi­seksi. 

Hoito- ja hoiva-alan, sekä sosi­aa­lia­lan ammat­ti­lais­ten lisää­mi­seksi tarvi­taan pitkä­jän­tei­nen suun­ni­telma, jossa huomioi­daan mm. koulu­tus­tar­peet ja kansain­vä­li­sen rekry­toin­nin mahdol­li­suu­det. Hoito- ja sosi­aa­lia­lan veto- ja pito­voi­man varmis­ta­mi­seksi on luotava alalle urapol­ku­mal­leja, jotka mahdol­lis­ta­vat myös hori­son­taa­li­sen urake­hi­tyk­sen ja asian­tun­ti­juu­den syve­ne­mi­sen. Tämä edel­lyt­tää koulu­tuk­sen kehit­tä­mistä ja erityi­sesti akatee­mi­sen jatko­kou­lu­tuk­sen lisää­mistä. Nais­ten työmark­kina-asemaa paran­tava perhe­va­paa­uu­dis­tus on myös yksi osa työvoi­man saata­vuuson­gel­man ratkai­sua.

Tekno­lo­gian ja digi­ta­li­saa­tion tuomien hyöty­jen avulla on tärkeä pyrkiä uudis­ta­maan toimin­ta­ta­poja, sekä kasvat­ta­maan sote-ammat­ti­lais­ten asia­kas­työn osuutta. Tekno­lo­gia ei voi korvata ihmistä, mutta nyky­ai­kana kaikessa palve­lu­toi­min­nassa olisi huomioi­tava tekno­lo­gian ja digi­ta­li­saa­tion kautta saavu­tet­ta­vat hyödyt palve­lui­den laatuun. Esimer­kiksi etäpal­ve­luilla ja liik­ku­villa palve­luilla voidaan myös paran­taa sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den alueel­lista saata­vuutta.

Laaduk­kai­siin sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­hin kuulu­vat hyvä johta­mi­nen ja selkeät toimin­ta­mal­lit, joihin työn­te­ki­jöillä on mahdol­li­suus vaikut­taa. Hyvällä johta­mi­sella vaiku­te­taan työhy­vin­voin­tiin ja työstä suoriu­tu­mi­seen, mikä näkyy palve­lui­den laadussa ja tulok­sissa, sekä työn­te­ki­jöi­den jaksa­mi­sessa. Johta­jilla tulee olla mahdol­li­suus panos­taa hyvään hallin­nol­li­seen työhön ja laaduk­kaa­seen henki­lös­tö­hal­lin­toon. 

Toimen­pi­teet:

  • Vahvis­te­taan sosi­aali- ja tervey­sa­lan houkut­te­le­vuutta koulu­tusta ja urapol­kuja kehit­tä­mällä. Erityi­sesti vanhus­ten­huol­lon houkut­te­le­vuu­teen alana tulee kiin­nit­tää huomiota. 
  • Huoleh­di­taan sote-ammat­ti­lais­ten määrän lisäksi osaa­mi­sesta. 
  • Huoleh­di­taan, että toisen asteen oppi­lai­tok­sille ja korkea­kou­luille osoi­te­taan tarvit­ta­vat määrä­ra­hat sosi­aali- ja tervey­sa­lan koulu­tuk­sen aloi­tus­paik­ko­jen lisää­mi­seksi ja siksi, että opetuk­sen ja tutki­muk­sen laatu pysty­tään turva­maan. 
  • Varmis­te­taan, että sosi­aali- ja tervey­sa­lalle vali­koi­tu­vat sovel­tu­vat henki­löt. Alalle opis­ke­le­maan hakeu­tu­ville tulisi ottaa uudel­leen käyt­töön sovel­tu­vuus­tes­tit.
  • Varmis­te­taan sosi­aali- ja tervey­sa­lan ammat­ti­lai­sille mahdol­li­suus riit­tä­vään ja sään­nöl­li­seen täyden­nys­kou­lu­tuk­seen.
  • Tarkas­tel­laan hoita­jien asian­tun­ti­juu­den ja urapol­ku­jen myötä myös tervey­den­huol­lon ammat­ti­lais­ten työn­ja­koa ja tehtä­vän siir­toja. 
  • Huoleh­di­taan työssä jaksa­mi­sesta. Edis­te­tään esim. vuoro­työn, perheen ja vapaa-ajan yhdis­tä­mistä työaika-auto­no­mialla.
  • Panos­te­taan hyvään johta­mi­seen myös sosi­aali- ja tervey­sa­lalla. Johta­mi­sen on perus­tut­tava viimei­sim­pään tietoon ja alan asian­tun­ti­juu­teen. Johdon tehtä­vänä on huoleh­tia henki­lö­kun­nan mahdol­li­suu­desta keskit­tyä osaa­mis­taan vastaa­vaan työhön. 
  • Kiin­ni­te­tään tekno­lo­gian ja digi­ta­li­saa­tion kautta saata­viin hyötyi­hin huomat­ta­vasti nykyistä enem­män huomiota sosi­aali- ja tervey­sa­lalla, jotta palve­lu­tar­peen kasvuun voidaan osal­taan vastata myös tekno­lo­gian keinoin.
  • Soteala tarvit­see osaa­jia myös ulko­mailta. Helpo­te­taan kansain­vä­listä rekry­toin­tia erityi­sesti työvoi­ma­pu­lasta kärsi­viin ammat­ti­ryh­miin suju­voit­ta­malla työlu­pa­pro­ses­seja työeh­doista huoleh­tien. 
  • Toteu­te­taan työl­li­syyttä ja tasa-arvoa vahvis­tava perhe­va­paa­uu­dis­tus

5. Uudis­te­taan sote-palve­luita ja leven­ne­tään harteita - ilman maakun­tia 

Tarvit­semme Suomeen riit­tä­vän vahvat sote-palve­lu­jen järjes­tä­jät, jotta voimme turvata kaikille laaduk­kaat palve­lut ympäri maan. Tähän ei kuiten­kaan tarvita uutta hallin­non tasoa - maakun­tia.

Kuntien ikära­ken­teen muutos, kasvava palve­lu­tarve sekä heiken­tyvä rahoi­tus­pohja vaikeut­ta­vat palve­lu­jen järjes­tä­mis­vas­tuun kanta­mista erityi­sesti kuntien asukas­lu­vun pienen­tyessä. Uudis­ta­mista tarvi­taan vahvem­pien järjes­tä­jien varmis­ta­mi­seksi, mutta kehit­tä­mistä tulee maakun­ta­hal­lin­non sijaan jatkaa nyky­lain­sää­dän­nön pohjalta. Jo olemassa olevat ratkai­sut näyt­tä­vät, että vahvat, kunta­poh­jai­set ja kansa­lais­ten luot­ta­musta naut­ti­vat, riit­tä­vän leveä­har­tei­set järjes­tä­jät palve­lui­den turvaa­mi­seksi voidaan varmis­taa ilman raskasta, valtiolle keskit­tä­vää hallin­to­uu­dis­tusta.

Samaan aikaan, kun valtion tasolla on rämmitty sote-uudis­tuk­sen kanssa, paikal­li­sesti on toteu­tettu merkit­tä­viä paikal­li­sen tason sote-uudis­tuk­sia. Kuntien yhteis­työllä ja paikal­li­silla uudis­tuk­silla on saavu­tettu eri puolilla Suomea vahvem­pia palve­lui­den järjes­tä­jiä sekä keski­tytty hallin­non sijaan palve­lu­jen saata­vuu­den paran­ta­mi­seen ja kustan­nus­te­hok­kuu­teen. 

Järjes­tä­mis­vas­tuun kokoa­mi­nen laajem­mille hartioille on jo eden­nyt monin paikoin vapaa­eh­toi­suu­den pohjalta, ja kunnat ovat löytä­neet luon­te­via kump­pa­neita ja yhteis­työn muotoja. Esimer­kiksi PARAS-lain velvoit­teilla on saatu hyvää kehi­tystä aikaan. Haluamme nostaa PARAS-lain takai­sin pöydälle, koska se on jo kerran osoit­ta­nut toimi­vuu­tensa. Paikal­li­sista lähtö­koh­dista tapah­tu­vaa kehi­tystä on jatket­tava ja siihen on kannus­tet­tava. 

Jotta palve­lui­den järjes­tä­mi­nen saadaan kaik­kialla Suomessa riit­tä­vän laajalle pohjalle, on helpom­paa tuupata PARAS-lain kaltai­silla velvoit­teilla vauh­tia jo olemassa olevalle ja tapah­tu­valle kehi­tyk­selle. Kokoo­muk­sen ratkaisu on jatkaa uudis­ta­mista ja kehit­tä­mistä nykyi­seltä kaupunki- ja kunta­poh­jalta. 

Kunta­poh­jai­suu­della tarkoi­te­taan, että palve­lui­den järjes­tä­mi­sestä vastaa kunta tai yhteis­toi­minta-alue, esimer­kiksi kuntayh­ty­män tai vastuu­kun­ta­mal­lin mukai­sesti. Kunnille tai niiden yhteis­työ­eli­mille on varmis­tet­tava riit­tävä väes­tö­pohja palve­lui­den järjes­tä­mi­seksi. 

Kuntayh­ty­mien perus­ta­mi­nen on koko ajan ollut perus­tus­lain perus­teella mahdol­lista, ja niitä on synty­nyt useille alueille. On tärkeä erot­taa vapaa­eh­toi­suu­teen perus­tuva malli pakko­kun­tayh­ty­mä­mal­lista, joka on todettu ongel­mal­li­seksi. Vapaa­eh­toi­suu­teen perus­tu­van kunta­poh­jai­sen mallin puolesta puhuu myös se, että Suomessa on hyvin erilai­sia alueita. Tarvit­semme erilai­sia tapoja yhteis­työ­hön eri puolella Suomea, sillä saman­lai­nen malli ei toimi kaik­kialla.

Kuntien ja kuntayh­ty­mien väli­sen vuoro­vai­ku­tuk­sen ja yhteis­työn paran­ta­mi­nen on tärkeää. Kuntayh­ty­mien omis­ta­jaoh­jausta on kehi­tet­tävä, jotta esimer­kiksi talou­den enna­kointi ja seuranta para­nee ja kustan­nus­ke­hi­tys on nykyistä läpi­nä­ky­väm­pää. Keskeistä on löytää alueel­li­sesti toimi­vat ratkai­sut ja mallit, joilla kuntao­mis­ta­jien näkö­kulma välit­tyy vahvem­min kuntayh­ty­män päätök­sen­te­koon.

Kunnilla ja kaupun­geilla on parhaim­mat edel­ly­tyk­set hyvin­voin­nin koko­nais­val­tai­seen lisää­mi­seen ja varhai­seen puut­tu­mi­seen. Kunta­pää­tök­sen­teossa valta järjes­tää kunta­lais­ten palve­lut sekä vastuu niiden rahoit­ta­mi­sesta on tuonut kannus­ti­mia pitää tasa­paino tulo­jen ja meno­jen suhteen sekä panos­taa kunta­lais­ten hyvin­voin­tiin. Vastuu palve­lui­den järjes­tä­mi­sestä tulee jatkos­sa­kin olla kunnilla. Näin varmis­te­taan tehok­kaim­min hallin­to­ra­jat ylit­tävä yhteis­työ palve­lu­jen järjes­tä­mi­sessä ja asiak­kaan palve­lu­tar­peen huomioi­mi­sen koko­nai­suu­tena.

Haluamme jatkos­sa­kin antaa kunnille mahdol­li­suu­den hakea oman alueen näkö­kul­masta parhaat ratkai­sut. Lain­sää­dän­nön tulee olla mahdol­lis­ta­vaa, ei rajaa­vaa. Palve­lui­den järjes­tä­jällä tulee olla mahdol­li­suus ja kannus­ti­met tehdä stra­te­gi­sia valin­toja kustan­nus­te­hok­kaan ja laaduk­kaan palve­lu­tuo­tan­non varmis­ta­mi­seksi. Sote-kentän erilai­set toimi­jat (niin julki­set, yksi­tyi­set kuin kolman­nen sekto­rin­kin) on nähtävä osaa­vina kump­pa­neina. Paras vaikut­ta­vuus palve­luissa syntyy näiden kump­pa­nuuk­sien kautta.

Jatku­van hallin­to­uu­dis­ta­mi­sen sijaan johta­vien sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lu­jen ammat­ti­lais­ten aika ja osaa­mi­nen tulee keskit­tää itse asiaan – ihmis­ten palve­lui­den kehit­tä­mi­seen ja uudis­ta­mi­seen.

Toimen­pi­teet:

  • Varmis­te­taan, että jatkos­sa­kin julki­nen sektori kantaa vastuun palve­lui­den järjes­tä­mi­sestä. Vero­va­roin tuote­tut palve­lut ovat jatkos­sa­kin julki­sia, vaikka tuot­taja olisi yksi­tyi­nen.  
  • Edetään sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lu­jen uudis­ta­mi­sessa nyky­lain­sää­dän­nön pohjalta ja vaiheit­tain uudis­taen.
  • Tavoi­tel­laan ensi­si­jai­sesti järjes­tä­mis­vas­tuun kokoa­mista sote-palve­lu­jen koko­nai­suu­desta eli sosi­aa­li­pal­ve­luista, perus­ter­vey­den­huol­losta ja erikois­sai­raan­hoi­dosta samalle taholle riit­tä­vän suurissa alue­ko­ko­nai­suuk­sissa. Anne­taan kunnille kuiten­kin mahdol­li­suus etsiä alueel­li­sesti parhaat tavat toimin­nal­li­sen inte­graa­tion, hoidon porras­tuk­sen sekä työn­jaon toteut­ta­mi­seen sosi­aa­li­huol­lon, perus­ter­vey­den­huol­lon ja erikois­sai­raan­hoi­don välille. 
  • Tuetaan ja kannus­te­taan kuntia kehi­tyk­seen, jossa kunnat hakeu­tu­vat vapaa­eh­toi­suu­teen perus­tuen teke­mään yhteis­työtä ja hake­vat riit­tä­vän väes­tö­poh­jan palve­lui­den järjes­tä­mi­seksi. Ohja­taan talou­del­li­silla kannus­ti­milla ja lain­sää­dän­nön velvoit­teilla (vrt. PARAS-laki), millai­set kritee­rit (esimer­kiksi yksi­köi­den koko tai väes­tö­pohja) on täytyt­tävä tiet­ty­jen palve­lu­jen järjes­tä­mi­seksi. 
  • Kiris­te­tään krii­si­kun­ta­kri­tee­rejä siten, että lisä­tään kritee­riksi ”Kunnan saamat valtio­no­suu­det ovat vero­tu­loja suurem­mat” ja, että 4 kritee­rin täyt­ty­mi­nen viidestä riit­täisi käyn­nis­tä­mään krii­si­kun­ta­me­net­te­lyn.
  • Kehi­te­tään kuntayh­ty­mien ja erikois­sai­raan­hoi­don omis­ta­jaoh­jausta, sillä ne tarvit­se­vat toimiak­seen vahvaa omis­ta­juutta. 
  • Varmis­te­taan palve­luille yhte­näi­set kansal­li­set kritee­rit laadun ja yhden­ver­tai­suu­den turvaa­mi­seksi. 
  • Turva­taan kansal­li­sesti määri­tel­ty­jen kritee­rien toteu­tu­mi­nen eri puolilla maata vahvis­ta­malla valvon­nan roolia sekä julki­sissa että yksi­tyi­sissä sosi­aali- ja terveys­pal­ve­luissa.
  • Järjes­te­tään palve­lu­tuo­tanto moni­tuot­ta­ja­mal­lilla. Hyödyn­ne­tään niin julki­sen sekto­rin, yritys­ten kuin järjes­tö­jen­kin osaa­mista ja resurs­seja.
  • Eriy­te­tään sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lu­jen järjes­tä­mi­nen ja tuot­ta­mi­nen, sillä se on edel­ly­tys toimi­valle moni­tuot­ta­ja­mal­lille. Palve­lu­jen tuot­teis­ta­mi­sen ja yksik­kö­kus­tan­nus­ten laske­mi­sen kautta voidaan vertailla kustan­nuk­sia ja tarkas­tella, kuinka tehok­kaasti palve­lut on järjes­tetty.
  • Päivi­te­tään yliopis­to­sai­raa­loi­den yhteis­työ, työn­jako ja rahoi­tus uudis­tuk­sen tueksi. Viidelle yliopis­to­sai­raa­lalle voidaan keskit­tää enem­män vastuuta ja osaa­mista.

6. Turva­taan palve­luille kestävä rahoi­tus 

Kokoo­muk­sen mielestä sote-palve­lui­den rahoi­tus ja kustan­nus­ten hallinta on saatava kestä­väksi. 

Tervey­den edis­tä­mi­nen ja sairauk­sien ennal­taeh­käisy ovat parhaita tapoja pitää sosi­aali- ja tervey­den­huol­lon kustan­nuk­sia kurissa. Siksi pain­opis­tettä on pystyt­tävä siir­tä­mään erikois­sai­raan­hoi­dosta ja raskaista sosi­aa­li­pal­ve­luista kohti perus­pal­ve­luita ja ennal­taeh­käi­se­vää työtä. Rahoi­tus on tehok­kain keino ohjata muutosta. Siksi rahoi­tuk­sen tulisi nykyistä vahvem­min ohjau­tua tuke­maan sitä, mitä tavoit­te­lemme - ihmis­ten hyvin­voin­tia.

Ennal­taeh­käi­se­villä palve­luilla ja oikea-aikai­silla perus­pal­ve­luilla on aivan keskei­nen rooli siinä, että tuki ja apu tavoit­ta­vat niitä tarvit­se­vat ennen ongel­mien pahe­ne­mista. Ennal­taeh­käi­sevä työ kannat­taa niin talou­del­li­sesti kuin inhi­mil­li­ses­ti­kin. Rahoi­tuk­sen tuli­si­kin nykyistä parem­min kannus­taa tervey­den edis­tä­mi­seen ja varhai­sen vaiheen palve­lui­den turvaa­mi­seen. Myös tietoa on hyödyn­net­tävä nykyistä parem­min palve­lu­tar­pei­den enna­koin­tiin sekä palve­lui­den suun­nit­te­luun ja yhteen­so­vit­ta­mi­seen.

Kokoo­muk­sen esit­tämä sote-ratkaisu ei toisi välit­tö­miä muutok­sia valtio­no­suus­jär­jes­tel­mään, sillä sote-palve­lu­jen järjes­tä­mis­vas­tuu ja rahoi­tus­vas­tuu olisi jatkos­sa­kin nykyi­sen kunta­ve­ro­jär­jes­tel­män kautta täyden­tä­vällä valtion­ra­hoi­tuk­sella. On kuiten­kin selvää, että valtio­no­suus­jär­jes­tel­mää on uudis­tet­tava jollain aika­vä­lillä. Järjes­tel­män tulisi huomioida nykyistä parem­min aluei­den erot. Kasvu­kau­pun­kien haas­teet ovat erilai­sia kuin harvaa­na­su­tun maaseu­dun. 

Sosi­aali- ja terveys­pal­ve­luissa olen­naista on paitsi tuot­ta­vuus myös vaikut­ta­vuus. Järjes­tel­mää tulisi kehit­tää siten, että vaikut­ta­vuus ohjaisi nykyistä vahvem­min palve­lui­den rahoit­ta­mista. Kunnilla tulisi esimer­kiksi olla mahdol­li­suuk­sia tehdä vaikut­ta­vuusin­ves­toin­teja, joilla palve­lui­den pain­opis­tettä voidaan siir­tää kohti kevyem­piä palve­luita. Panos­tuk­set esimer­kiksi perhei­den ennal­taeh­käi­se­viin palve­lui­hin vaati­vat aluksi resur­soin­tia ja henki­lö­työ­vuo­sia, joiden tuot­tama hyöty saat­taa näkyä lasten­suo­je­lussa raskaam­man palve­lu­tar­peen vähen­ty­mi­senä vasta useam­man vuoden viiveellä. 

Selvi­tys­ten mukaan sosi­aali- ja tervey­den­huol­lon asiak­kaista noin 10 prosen­tille kertyy 80 prosent­tia sote-palve­lu­jen käytön kustan­nuk­sista. Tämän kohde­ryh­män palve­lui­den vaikut­ta­vuu­den paran­ta­mi­nen on kustan­nus­ten kannalta keskeistä. Näiden henki­löi­den nykyistä suju­vampi tunnis­ta­mi­nen, hoidon ohjaus ja palve­lui­den koor­di­nointi lisäi­si­vät terveyttä, sekä vähen­täi­si­vät hoidon pääl­lek­käi­syyttä ja palve­lui­den tarvetta, mikä sääs­täisi kustan­nuk­sia.

Kuntien velvoit­tei­den jatkuva lisään­ty­mi­nen ja tehtä­vien laaje­ne­mi­nen samalla, kun kuntien talou­del­li­nen tilanne ja epävar­muus on merkit­tä­vää, on yksi niiden kanto­ky­kyyn ja selviä­mi­seen vaikut­tava tekijä. Valtio­va­rain­mi­nis­te­riön 2019 julkai­se­man rapor­tin mukaan julki­sen talou­den kestä­vyy­den näkö­kul­masta kuntien tehtä­vien lisää­mi­seen tulisi suhtau­tua pidät­ty­västi. Kuntien talou­del­li­nen tilanne oli erit­täin haas­tava jo ennen koro­na­krii­sin alka­mista, ja kehi­tys­nä­ky­mät ovat nyt synken­ty­neet enti­ses­tään. Halli­tuk­sen linja siir­tää työl­li­syys­re­for­meja heiken­tää enti­ses­tään kuntien tilan­netta

Mitä tiukem­min kuntien velvoit­teita sään­nel­lään, sitä vähem­män niillä on liik­ku­ma­va­raa hakea paikal­li­sesti toimi­via ratkai­suja. Tiukan sään­te­lyn sijaan tulisi aset­taa tavoit­teet vaikut­ta­vuu­delle ja jättää kunta­ken­tälle tilaa hakea parhaat tavat siihen pääse­mi­seksi. Avoin ja vertai­lu­kel­poi­nen tieto antaa päätök­sen­te­ki­jöille mahdol­li­suu­den tehdä tietoon perus­tu­via ratkai­suja ja myös mahdol­li­suu­den vaatia omalta toimin­nal­taan enem­män, jos nähdään, että muualla asioita tehdään parem­min.

Suurissa kaupun­geissa ja pienissä kunnissa tarvi­taan erilai­sia ratkai­suja. Pienet kunnat eivät nykyi­sel­lään selviä soten rahoi­tuk­sesta ja siihen on haet­tava ratkai­suja. Järjes­tä­mis­vas­tuun kokoa­mista laajem­mille hartioille on syytä jatkaa, jotta kunnat löytä­vät luon­te­via kump­pa­neita ja yhteis­työn muotoja palve­lui­den järjes­tä­mi­sen turvaa­mi­seksi. Kustan­nus­ten hallit­ta­vuu­den kannalta tulisi myös selvit­tää, olisiko esimer­kiksi osa erikois­sai­raan­hoi­dosta mahdol­lista ottaa valtion rahoi­tet­ta­vaksi, jolloin rahoi­tus olisi nykyistä parem­min ja enna­koi­ta­vam­min ohjat­ta­vissa ja arvioi­ta­vissa kansal­lis­ten tavoit­tei­den ja kuntien kanto­ky­vyn näkö­kul­masta. Kuntayh­ty­mien omis­ta­jaoh­jauk­sen kehit­tä­mi­nen on myös tarpeen, kun jatke­taan sote-palve­lui­den kehit­tä­mistä kunta- ja kuntayh­tymä pohjai­sesti. Omis­ta­jaoh­jausta on kehi­tet­tävä keinona hallita kustan­nus­ten kasvua. 

Palve­lui­den järjes­tä­jällä tulee olla mahdol­li­suus ja kannus­ti­met tehdä stra­te­gi­sia valin­toja kustan­nus­te­hok­kaan ja laaduk­kaan palve­lu­tuo­tan­non varmis­ta­mi­seksi. Kokoo­mus kannat­taa moni­tuot­ta­juutta, jossa järjes­täjä on julki­nen, mutta palve­lui­den tuot­ta­mi­sessa hyödyn­ne­tään laajasti myös yritys­ten ja järjes­tö­jen osaa­mista. Näin palve­lu­jen kehit­tä­mi­seen saadaan kunnan omaa hallin­toa laajem­min osaa­mista sekä synny­te­tään myös sote-palve­lui­hin inno­va­tii­vista edel­lä­kä­vi­jyyttä. Yksi­tyi­sen ja kolman­nen sekto­rin palve­lu­tuo­tanto on useissa kunnissa tärkeä, jotta palve­lut saadaan ylipäänsä tuotet­tua lain säätä­missä puit­teissa.

Yksi­tyi­sen ja kolman­nen sekto­rin tuot­ta­jien hyödyn­tä­mi­nen on myös paras tapa löytää laatu pienem­millä kustan­nuk­silla. Kysy­mys on ihmis­ten ja asiak­kai­den oikeu­desta laaduk­kai­siin ja vaikut­ta­viin palve­lui­hin. Kun palve­lui­den tarve kasvaa ja käytet­tä­vissä olevat julki­set resurs­sit niuk­ke­ne­vat, on kysy­mys myös tarkoi­tuk­sen­mu­kai­suu­desta ja parhai­den toimin­ta­ta­po­jen vali­koi­tu­mi­sesta palve­lui­den järjes­tä­mi­seksi.   

Mark­ki­noilla tapah­tu­van kilpai­lun kautta saadaan ensin­nä­kin hyötyjä palve­lui­den saata­vuu­den, laadun ja kustan­nus­vai­kut­ta­vuu­den näkö­kul­masta. Toisaalta kilpailu luo yrityk­sille kannus­teita inno­voida uutta ja kehit­tyä. Väes­tön ikään­ty­mi­nen aiheut­taa sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den tarpeen kasvua paitsi Suomessa, myös koko Euroo­passa. Koti­mark­ki­noi­den onkin mahdol­lis­tet­tava suoma­lai­sille sote-alan yrityk­sille reilu toimin­taym­pä­ristö, joka luo edel­ly­tyk­siä myös kansain­vä­li­selle kasvulle ja kehit­ty­mi­selle. 

Toimen­pi­teet:

  • Hoide­taan sote-palve­lu­jen järjes­tä­jien rahoi­tus kuntien vero­ra­hoi­tuso­suu­den ja valtio­no­suuk­sien kautta. Osoi­te­taan rahoi­tus järjes­tä­jälle tarve­poh­jai­sen kapi­taa­tio-mallin mukai­sesti. Lähi­tu­le­vai­suu­dessa tarvi­taan myös VOS-uudis­tus­ra­hoi­tuk­sen ongel­ma­koh­tien korjaa­mi­seksi
  • Kannus­te­taan ja palki­taan kuntia sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den rahoi­tus­mal­lilla tervey­den ja sosi­aa­li­sen hyvin­voin­nin edis­tä­mi­seen. Kehi­te­tään rahoi­tus­jär­jes­tel­mää tuke­maan palve­lui­den vaikut­ta­vuutta. Tuetaan kuntien mahdol­li­suuk­sia siir­tää palve­lui­den pain­opiste ennal­taeh­käi­se­viin palve­lui­hin. 
  • Siir­re­tään sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den pain­opis­tettä korjaa­vasta ennal­taeh­käi­se­vään luomalla eril­li­nen vaikut­ta­vuus­mää­rä­raha valtio­no­suus­jär­jes­tel­mään. Vaikut­ta­vuus­mää­rä­ra­haa myön­net­täi­siin hank­keille, joissa voidaan osoit­taa, että kerta­luon­toi­sella panos­tuk­sella voidaan saada pysy­vää hyötyä. Tervey­den edis­tä­mi­nen ja sairauk­sien ennal­taeh­käisy on keskei­nen keino hillitä kustan­nus­ten kasvua. 
  • Vahvis­te­taan erityi­sesti paljon palve­luita tarvit­se­vien kohden­net­tua tukea ja lisä­tään enna­koi­vaa tunnis­ta­mista. Kohde­ryh­män tukea vahvis­ta­malla lisä­tään palve­lui­den järke­väm­pää käyt­töä, vaikut­ta­vuutta ja sitä kautta kustan­nus­te­hok­kuutta.
  • Selvi­te­tään kustan­nus­ten hallin­nan kannalta mahdol­li­suuk­sia kaikista vaati­vim­man erikois­sai­raan­hoi­don rahoi­tuk­sen (tai osan siitä) siir­tä­mi­sestä valtion rahoi­tet­ta­vaksi, jolloin se olisi nykyistä parem­min ja enna­koi­ta­vam­min ohjat­ta­vissa ja arvioi­ta­vissa kansal­lis­ten tavoit­tei­den näkö­kul­masta.
  • Lisä­tään kustan­nus­ra­ken­tei­den tunte­musta ja läpi­nä­ky­vyyttä. Tuot­teis­te­taan palve­lu­ko­ko­nai­suuk­sia siten, että ne ovat keske­nään vertai­lu­kel­poi­sia. Tuodaan palve­lui­den yksik­kö­kus­tan­nuk­set näky­viin.
  • Kehi­te­tään kuntayh­ty­mien omis­ta­jaoh­jausta sote-palve­lui­den kustan­nus­ten hillit­se­mi­seksi. 
  • Tarkas­tel­laan kuntien lisään­ty­viä velvoit­teita kriit­ti­sesti.  Jäte­tään kunnille tiukan sään­te­lyn sijaan liik­ku­ma­ti­laa hakea paikal­li­sesti toimi­via ratkai­suja palve­lui­den järjes­tä­mi­seksi. Valtion tiukka normioh­jaus syö palve­lui­den tuot­ta­vuutta ja heiken­tää rahoi­tusta. Olen­naista on yhte­näi­set tavoit­teet, ei tuotan­to­ta­vat. Tämä olisi perus­tus­lain turvaa­man kuntien itse­hal­lin­non parem­paa toteut­ta­mista.
  • Vahvis­te­taan - ei heiken­netä - yritys­ten ja järjes­tö­taus­tais­ten toimi­joi­den roolia sote-palve­lui­den tuot­ta­jina. Moni­tuot­ta­juu­della, toimi­villa mark­ki­noilla ja reilulla kilpai­lulla on saata­vissa aikaan tuot­ta­vuu­den kasvua ja kustan­nus­te­hok­kuutta.
  • Vahvis­te­taan hankin­tao­saa­mista sekä ymmär­rystä palve­lu­mark­ki­noi­den merki­tyk­sestä. Paino­te­taan laadun ja vaikut­ta­vuu­den merki­tystä hankin­noissa.
  • Jaetaan palve­lu­tuo­tan­non tarjous­kil­pai­luja pienem­piin eriin, jotta myös pienet ja keski­suu­ret yrityk­set pysy­vät mukana kilpai­lussa. Näin saadaan mahdol­li­sim­man jous­ta­vasti hyödyn­net­tyä eri palve­lun­tuot­ta­jien tarjoa­mia erilai­sia ratkai­suja.
  • Varmis­te­taan palve­lu­jär­jes­tel­män kestä­vyys. Turva­taan hyvin­voin­ti­pal­ve­lui­den rahoi­tus vahvis­ta­malla julkista taloutta työl­li­syy­sas­tetta nosta­malla. 

Lisää sisältöä samassa kategoriassa

14.12.2020

Anna-Kaisa Ikonen: halli­tuk­sen esitys ei täytä sote-uudis­tuk­selle asetet­tuja tavoit­teita

Puhe, pidetty edus­kun­nassa 14.12. /​​ muutok­set puhut­taessa mahdol­li­sia Tällä halli­tuk­sen esit­tä­mällä maakun­ta­mal­lilla ei ratkaista sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lu­jen ongel­mia. Sillä lisä­tään

Vaihtoehtobudjetti: kokoomuksen vaihtoehto toisi 120 000 työpaikkaa
1.12.2020

Toivon polku: kokoo­muk­sen vaih­toeh­to­bud­jetti

Kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryh­män vaih­toeh­to­bud­jetti vuodelle 2021 Sisäl­lys: Alkusa­nat: Suomi kestä­vän kasvun tielle 1. Kokoo­muk­sen vaih­toehto suoma­lai­sille 2. Työtä 120 000 ihmi­selle

27.11.2020

Jonoista hoitoon!

Mitä kokoo­mus tekisi? 1. Nopeut­tai­simme hoitoon pääsyä MITEN? Tiuken­tai­simme hoito­ta­kuuta. Vastaa­no­tolle on pääs­tävä nopeam­min. Takai­simme ihmi­sille oikeu­den saada palve­luse­teli tai maksusi­tou­mus