Evästeasetukset Verkkosivumme käyttää välttämättömiä evästeitä, jotta sivut toimivat ja kokemuksesi olisi vieläkin makeampi. Voit lukea lisää käyttämistämme evästeistä ja hallita asetuksiasi evästeasetussivulla. You can read more about them use and control their settings.
Kokoomus.fi / Julkaisut / Politiikka / Terveys / Jonoista hoitoon! Kokoo­muk­sen keskus­te­lua­loite sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den uudis­ta­mi­seksi.

Jonoista hoitoon! Kokoo­muk­sen keskus­te­lua­loite sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den uudis­ta­mi­seksi.

Julkaistu:

Johdanto

2000-luvulla sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lu­jen ongel­mien ratkai­sua on jatku­vasti haettu erilais­ten massii­vis­ten hallin­no­nuu­dis­tus­ten kautta - siinä onnis­tu­matta. Kokoo­mus haluaa oppia aiem­mista epäon­nis­tu­mi­sista ja haas­taa puheen siitä, ettei vaih­toeh­toa olisi. Kyllä on. 

Kritiikki halli­tuk­sen esit­tä­mää maakun­ta­mal­lia kohtaan on ollut kovaa ja laajaa. Se rikkoo enem­män kuin raken­taa. Tässä tilan­teessa viisautta on todeta, ettei huonoa uudis­tusta kannata tehdä vain uudis­tuk­sen vuoksi. Hallin­no­nuu­dis­tus ei tuo ratkai­suja soten suurim­piin ongel­miin, hoitoon­pää­syyn ja kustan­nus­ten kasvuun. Ratkai­sut löyty­vät muualta. 

Siinä missä kaikki huomio on viime vuosina kiin­nit­ty­nyt hallin­toon, kokoo­mus haluaa kään­tää katseen ihmi­seen ja palve­lui­hin. On aika teke­mi­selle ja siihen voidaan tart­tua heti. Tämä keskus­te­lua­loite ei ole kaiken­kat­tava ratkai­su­malli, vaan sen avulla haluamme tuoda pöytään vaih­toeh­don ja ajatuk­sia, jotka eivät lähde valta­vasta ylhäältä alas toteu­te­tusta hallin­no­nuu­dis­tuk­sesta, vaan suorasta puut­tu­mi­sesta ongel­ma­koh­tiin. Haluamme avata keskus­te­lun niistä asioista - hoitoon­pää­systä, ihmis­ten vaikut­ta­mis­mah­dol­li­suuk­sista, tiedosta ja tekno­lo­giasta, osaa­jien saata­vuu­desta, kunta­poh­jai­sesta yhteis­työstä, moni­puo­li­sesta palve­lu­tuo­tan­nosta ja rahoi­tuk­sesta - joista uskomme täsmä­rat­kai­su­jen löyty­vän. 

Sisäl­lys

1. Nopeu­te­taan hoitoon ja muihin palve­lui­hin pääsyä

2. Anne­taan ihmi­sille mahdol­li­suus vaikut­taa ja valita

3. Otetaan tieto ja tekno­lo­gia hyöty­käyt­töön

4. Varmis­te­taan osaava työvoima ja hyvin­voi­vat ammat­ti­lai­set laaduk­kai­den palve­lui­den teki­jöinä

5. Uudis­te­taan sote-palve­luita ja leven­ne­tään harteita - ilman maakun­tia

6. Turva­taan palve­luille kestävä rahoi­tus

1. Nopeu­te­taan hoitoon ja muihin palve­lui­hin pääsyä

Nopeampi hoitoon­pääsy ja ihmis­ten yksi­löl­li­siin palve­lu­tar­pei­siin vastaa­mi­nen on otet­tava sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den uudis­ta­mi­sen lähtö­koh­daksi. Sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lut on nähtävä ihmis­ten, asiak­kai­den ja poti­lai­den silmin - ei vain hallin­to­vink­ke­listä katsoen. 

Ihmis­ten on pääs­tävä hoitoon ja palve­lui­hin nopeasti ja suju­vasti silloin, kun sille ilme­nee tarvetta. Palve­lui­den on oltava vaikut­ta­via, jotta vaivaan ja avun tarpee­seen saadaan oikeat ratkai­sut ja arki voi jatkua mahdol­li­sim­man pian. Palve­lui­hin jonot­ta­mi­nen pahen­taa ongel­mia, voi syrjäyt­tää työstä ja sosi­aa­li­sesta elämästä. Sitä emme voi sallia. Erityi­sesti perus­ter­vey­den­huol­lon vastaa­no­toille on pääs­tävä nykyistä nopeam­min, sosi­aa­li­pal­ve­lui­den saata­vuus on turvat­tava ja palve­lui­den yhteen­so­vit­ta­mi­nen on varmis­tet­tava palve­luita käyt­tä­vän ihmi­sen parhaaksi.

Ihmis­ten terveyttä ja toimin­ta­ky­kyä yllä­pi­tä­vien sekä ennal­taeh­käi­se­vien palve­lui­den painoar­voa on lisät­tävä. Sosi­aali- ja tervey­den­huol­lon palve­luissa varhai­sen tuen ja tervey­den edis­tä­mi­sen on oltava yhä vahvem­massa roolissa. Näin hait­to­jen ja sairauk­sien ehkäisy toteu­tuu nykyistä parem­min ja hyvin­vointi- sekä tervey­se­roja voidaan kaven­taa. Myös kuntout­ta­vat palve­lut ovat tärkeä osa toimi­vaa ja vaikut­ta­vaa hoito­ket­jua, jolla varmis­te­taan, että ihmi­nen toipuu eikä siirry uudel­leen hoito­jo­noon.  Jokai­nen ihmi­nen, joka saadaan kiinni ennen raskaita palve­luita, on voitto sekä inhi­mil­li­sestä että talou­del­li­sesta näkö­kul­masta. 

Paljon palve­luita tarvit­se­vien ihmis­ten tunnis­ta­mi­nen ja tuke­mi­nen palve­luissa on otet­tava selväksi tavoit­teeksi. Moni­sai­rai­den ja monion­gel­mais­ten henki­löi­den palve­lu­ko­ko­nai­suu­det ovat usein pirs­tou­tu­neita, eikä asiak­kaan palve­lui­den koko­nais­kuva ole vält­tä­mättä kenen­kään käsissä. Hoito­ket­ju­jen suju­vuu­den paran­ta­mi­seksi, sekä hoidon pääl­lek­käi­syyk­sien ja luukulta toiselle pompot­te­lun vähen­tä­mi­seksi on tärkeää, että paljon palve­luita tarvit­se­vat tule­vat kohda­tuiksi ja saavat tarvit­se­mansa tuen palve­luissa.

Jokai­sen suoma­lai­sen on voitava luot­taa siihen, että hän saa tarvit­se­mansa hoidon ja hoivan oikea-aikai­sesti sekä suju­vasti ja että hänestä huoleh­di­taan. Siksi tarvit­semme sote-palve­luille vahvem­min määri­tel­lyt kansal­li­set tavoit­teet, määrä­ajat ja kritee­rit.

Toimen­pi­teet:

  • Keski­ty­tään hallin­non sijaan kehit­tä­mään yhtei­siä vaikut­ta­vuutta, saata­vuutta ja laatua edis­tä­viä kritee­rejä sekä hoitoon ja hoivaan pääsyn velvoit­ta­vuutta.
  • Turva­taan ihmi­sille heidän tarvit­se­mansa yhteen­so­vi­te­tut, inhi­mil­li­set ja ennal­taeh­käi­se­vät palve­lut sekä suju­vat hoito­po­lut, asuin­pai­kasta tai toimeen­tu­losta riip­pu­matta.
  • Varmis­te­taan nopeampi hoitoon­pääsy kiris­tä­mällä hoito­ta­kuuta Kokoo­muk­sen esit­tä­män sote-linjauk­sen mukai­sesti. 
  • Kehi­te­tään palve­luse­te­li­jär­jes­tel­mää ja tehdään palve­luse­te­lien myön­tä­mi­sestä kansal­li­sesti ja laki­sää­tei­sesti velvoit­ta­vaa sekä hoito- että hoiva­pal­ve­luissa. Jos kansa­lai­nen ei saa tarvit­se­maansa julkista palve­lua hoito­ta­kuu­ajan sisällä, on hänellä oikeus saada palve­luse­teli tai maksusi­tou­mus toisen palve­lu­tuot­ta­jan tarjoa­maan palve­luun.
  • Hyödyn­ne­tään henki­lö­koh­taista budje­toin­tia laajem­pia palve­lu­ko­ko­nai­suuk­sia ja elämän­mit­tai­sia palve­luita tarvit­se­ville, kuten esimer­kiksi vammai­sille henki­löille ja paljon palve­luita tarvit­se­ville ikään­ty­neille.
  • Kehi­te­tään edel­leen sairaus­va­kuu­tus­lain hoito­kor­vaus­jär­jes­tel­mää, jotta perus­ta­son sote-palve­lut eivät enti­ses­tään ruuh­kaudu. 
  • Laajen­ne­taan aukio­loai­koja, sekä vaadi­taan julki­selta sekto­rilta digi­taa­lis­ten palve­lu­jen parem­paa hyödyn­tä­mistä sekä etävas­taan­ot­toja ihmis­ten arjen helpot­ta­mi­seksi ja palve­lui­den saavu­tet­ta­vuu­den lisää­mi­seksi.
  • Tunnis­te­taan paljon palve­luita tarvit­se­vat ja moni­sai­raat henki­löt palve­luissa nykyistä parem­min ja varmis­te­taan palve­lu­ko­ko­nai­suuk­sien yhteen­so­vit­ta­mi­nen nimeä­mällä heille oma vastuu­hen­kilö.
  • Vahvis­te­taan suur­ten kansan­sai­rauk­sien ennal­taeh­käi­syä ja hoitoa. 
  • Jalkau­te­taan erikois­ta­son osaa­mista perus­ta­son palve­lui­hin
  • Varmis­te­taan hait­to­jen ennal­taeh­käisy ja kuntout­tava työote kaikissa palve­luissa jo varhai­sessa vaiheessa.

2. Anne­taan ihmi­sille mahdol­li­suus vaikut­taa ja valita

Meidän on uudis­tet­tava käsi­tys­tämme sosi­aali- ja terveys­pal­ve­luista ihmis­ten hyvin­voin­nin raken­ta­jina. Tervey­den ja toimin­ta­ky­vyn lisäksi hyvin­voin­nin teki­jöinä on nähtävä yksi­lön mahdol­li­suus toteut­taa itse­ään ja kokea osal­li­suutta. 

Hyvin­voin­ti­pal­ve­lui­den on tultava jous­ta­vasti tueksi erilai­siin elämän­ti­lan­tei­siin siten, että ne tuke­vat ihmi­sen pärjää­vyyttä. Palve­luita käyt­tä­vän omaa aktii­vista roolia, sekä valin­nan ja vaikut­ta­mi­sen mahdol­li­suuk­sia on vahvis­tet­tava.

Hyvin­voin­ti­pal­ve­luita eniten käyt­tä­villä on havaittu olevan vähi­ten mahdol­li­suuk­sia vaikut­taa palve­lui­hin. Eriar­voi­suus on vaarassa syven­tyä, mikäli palve­lui­hin voivat vaikut­taa vain hyvin toimeen­tu­le­vat tai hyvät vaikut­ta­mi­sen edel­ly­tyk­set omaa­vat kansa­lai­set. Mahdol­li­suutta aktii­vi­seen rooliin palve­luissa ja osal­li­suutta itse­ään koske­vissa kysy­myk­sissä on vahvis­tet­tava jokai­sen kohdalla.

Poti­laan itse­mää­rää­mi­soi­keus, eli oikeus päät­tää itse omasta elämäs­tään ja tehdä hoitoon liit­ty­viä valin­toja kuuluu jokai­selle. Mahdol­li­suus osal­lis­tua ja vaikut­taa itseä koske­vien palve­lui­den suun­nit­te­luun ja toteut­ta­mi­seen on oltava kiin­teästi osa palve­lua. Itse­mää­rää­mi­soi­keu­den toteu­tu­mista on tuet­tava myös niiden henki­löi­den kohdalla, joiden itse­mää­rää­mis­kyky on esimer­kiksi vamman tai muis­ti­sai­rau­den vuoksi alen­tu­nut.

Digi­ta­li­saa­tion myötä mahdol­li­suu­det oman tervey­den­ti­lan seuraa­mi­seen ja aktii­vi­seen osal­lis­tu­mi­seen hoitoon liit­tyen para­ne­vat jatku­vasti. Erilais­ten sähköis­ten palve­lui­den ja esimer­kiksi omahoi­don avulla oman tervey­den seuraa­mi­nen, omien terveys­tie­to­jen hallin­nointi ja omaan tilan­tee­seen parhai­ten sopi­vien palve­lui­den hake­mi­nen on entistä kette­räm­pää. Myös palve­lui­hin vaikut­ta­mi­nen ja osal­li­suus vahvis­tuu, kun asia­kas voi itse merkitä järjes­tel­mään, miten hän kokee pärjää­vänsä ja miten hän arvioi palve­lun laatua.

Suoma­lai­set koke­vat valin­ta­oi­keu­den sote-palve­luissa tärkeänä. Vapaus valita tarkoit­taa sitä, että ihmi­sellä itsel­lään on enem­män sanan­val­taa omiin palve­lui­hinsa. Valin­nan­va­pau­den hyödyn­tä­mi­nen on yksi­lön oikeus, ei velvol­li­suus. Valin­nan­va­pautta toteu­te­taan jo mm. poti­las­di­rek­tii­vin, palve­luse­te­li­lain­sää­dän­nön ja tervey­den­huol­to­lain kautta niin perus- kuin erikois­ta­son palve­luissa. Nykyi­nen valin­nan­va­paus on paran­ta­nut palve­lui­den saata­vuutta ja asia­kas­läh­töi­syyttä monilta osin, mutta käytän­nöt ovat vielä epäyh­te­ne­väi­siä, eivätkä valin­ta­mah­dol­li­suu­det toteudu yhden­ver­tai­sesti. Ihmis­ten oikeutta valita palve­luita henki­lö­koh­tai­sesti tai tuetusti on edel­leen vahvis­tet­tava. 

Valin­nan­va­pau­den lisää­mi­nen on väline saada ihmi­set jonoista hoitoon. Oikeus vaikut­taa omiin palve­lui­hin ja valita palve­lun­tuot­ta­jien väliltä on sote-palve­lui­den uudis­ta­mi­sen merkit­tä­vin muutos­voima. Ihmis­ten valin­to­jen myötä palve­lun­tuot­ta­jat kilpai­le­vat asiak­kaista palve­lui­den parem­malla laadulla. Oikein hallit­tuna ja valvot­tuna kilpailu johtaa parem­piin palve­lui­hin kaikille palve­luita tarvit­se­ville. Valin­nan­va­paus ja toimi­joi­den väli­nen posi­tii­vi­nen kilpailu ovat väli­neitä mm. jono­jen lyhen­tä­mi­seen ja lähi­pal­ve­lui­den parem­paan tarjoa­mi­seen.

Valin­nan­va­pau­den merki­tys koros­tuu erityi­sesti niiden henki­löi­den kohdalla, joilla tuen ja avun tarve jatkuu läpi elämän. Vammais­ten henki­löi­den yksi­löl­lis­ten tarpeet on huomioi­tava ja heidän on pääs­tävä olemaan asian­osai­sia, kun kunnissa tehdään heidän elämäänsä olen­nai­sesti vaikut­ta­via palve­lu­jen hankin­ta­pää­tök­siä. Kun kyseessä on ihmi­sen koti, on mahdol­li­suus valita erityi­sen tärkeä. Henki­lö­koh­tai­sen budje­tin avulla palve­lu­rat­kai­suista saadaan yksi­löl­li­sem­piä ja räätä­löi­dym­piä. Itse­mää­rää­mi­soi­keus para­nee ja vaiku­tuk­set koet­tuun elämän­laa­tuun ovat myön­tei­siä.

Toimen­pi­teet:

  • Muute­taan hyvin­voin­tia­jat­te­luamme ihmi­sen pärjää­vyyttä ja aktii­vi­suutta vahvis­ta­vaksi. 
  • Vahvis­te­taan asiak­kaan omaa aktii­vista roolia ja vaikut­ta­mi­sen mahdol­li­suuk­sia mm. palvelu- ja hoito­suun­ni­tel­man laadin­nassa, palve­lun­tuot­ta­jan valin­nassa ja omahoi­dossa.
  • Kehi­te­tään erilai­sia digi­taa­li­sia ratkai­suja paitsi helpot­ta­maan asiak­kaan palve­lu­ko­ke­muk­sen suju­vuutta, myös tuke­maan aktii­vista roolia palve­luissa ja osal­li­suutta hoito­pro­ses­sei­hin.
  • Paran­ne­taan vammais­ten henki­löi­den ja ikään­ty­nei­den itse­mää­rää­mi­soi­keutta, osal­li­suutta ja vaiku­tus­mah­dol­li­suuk­sia palve­luissa. Otetaan vammais­ten henki­löi­den tarpeet parem­min huomioon erityi­sesti palve­lui­den kilpai­lu­tuk­sissa (mm. tulkki-, asumis- ja kulje­tus­pal­ve­lut). Otetaan yksi­löl­li­syys johta­vaksi ajatuk­seksi järjes­tel­mä­läh­töi­syy­den sijaan.
  • Lisä­tään asiak­kaan valin­nan­va­pautta. Laajen­ne­taan palve­luse­te­lin käyt­töä ja velvoi­te­taan siihen osana hoito­ta­kuun varmis­ta­mista. Luodaan elämän mittai­sia palve­luita tarvit­se­ville ihmi­sille yhdessä ammat­ti­hen­ki­lön kanssa henki­lö­koh­tai­nen budjetti. Kehi­te­tään Kela-korvausta ja noste­taan sen tasoa, jotta yhä useampi voi valita itsel­leen parhai­ten sopi­van palve­lun. 

3. Otetaan tieto ja tekno­lo­gia hyöty­käyt­töön 

Tiedon, tekno­lo­gian, palve­lui­den digi­ta­li­saa­tion ja teko­ä­lyn saralla on vielä valta­vasti hyödyn­tä­mät­tö­miä mahdol­li­suuk­sia parem­pien sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den raken­ta­mi­seksi ja hyvin­voin­nin lisää­mi­seksi. 

Tule­vai­suu­den kannalta on tärkeää kään­tää katse kohti kansa­lai­sia ja palve­lui­den käyt­tä­jiä – ihmi­sen on oltava kehi­tyk­sen lähtö­kohta myös tiedon ja tekno­lo­gian hyödyn­tä­mi­sessä. On lähdet­tävä siitä, että uusilla ratkai­suilla saadaan arvon­li­sää asiak­kaalle. Yhä osuvam­paa apua, lisää terveitä elin­vuo­sia ja jous­toa palve­lui­den saata­vuu­teen. Samalla paran­ne­taan edel­ly­tyk­siä parem­pien palve­lui­den luomi­selle ja tiedon tois­si­jai­selle hyödyn­tä­mi­selle ihmi­sen parhaaksi. Tavoit­teena on oltava siir­tymä kohti asia­kas­kes­keistä palve­lu­jär­jes­tel­mää. Palve­lu­jär­jes­tel­män on toimit­tava asiak­kaan parhaaksi teko­ä­lyä ja perso­noi­tua data-analy­tiik­kaa hyödyn­täen. 

Ihmis­ten mahdol­li­suu­det huoleh­tia tervey­des­tään enna­koi­vasti ja yllä­pi­tää toimin­ta­ky­ky­ään para­ne­vat kun uusia ratkai­suja kehi­te­tään. Palve­luita tarvit­se­van asiak­kaan ja sopi­van palve­lun­tar­joa­jan kohtaa­mi­nen on sähköi­sessä ympä­ris­tössä yhä vaivat­to­mam­paa. Kansal­li­sessa Auro­raAI-teko­ä­ly­oh­jel­massa luodaan edel­ly­tyk­siä teko­ä­lyn hyödyn­tä­mi­selle osana julkis­hal­lin­toa. Tavoit­teena on pyrkiä ratkai­se­maan palve­lui­den kohtaan­toa juuri ihmi­sen näkö­kul­masta. Teko­ä­lyä ja botti­tek­no­lo­giaa hyödyn­täen voidaan auttaa kansa­lai­sia löytä­mään oikeat palve­lut oikealla hetkellä. 

Uusien digi­taa­lis­ten ratkai­su­jen avulla voidaan tunnis­taa paljon palve­luita tarvit­se­via asiak­kaita yhä parem­min, kehit­tää enna­koi­via palve­luita sekä vähen­tää palve­lui­den pääl­lek­käi­syyttä tai katkok­sia. Palve­lui­den saata­vuus myös laaje­nee huomat­ta­vasti, kun erilai­set etäyh­teyk­sin toteu­te­tut neuvonta- ja vastaan­ot­to­pal­ve­lut ovat nopeasti ulot­tu­villa. Lääkä­rin etävas­taan­ot­to­jen kela-korvat­ta­vuu­della vauh­di­tet­tiin­kin tärkeää harp­pausta eteen­päin digi­taa­li­sessa tervey­den­huol­lossa. 

Uusien ratkai­su­jen hyödyt on voitava ulot­taa kaikille käyt­tä­jä­ryh­mille yhden­ver­tai­sesti. Erityi­sesti ikään­ty­nei­den kohdalla tekno­lo­gian ja älyk­käi­den ratkai­su­jen avulla voidaan lisätä turval­li­suutta kotona asumi­seen ja helpot­taa päivit­täistä asioin­tia oman tervey­den hoitoon liit­tyen. Sote-ammat­ti­lais­ten näkö­kul­masta on tärkeää, että sähköis­ten palve­lui­den kehit­ty­mi­nen ja uudet tekno­lo­giat vapaut­ta­vat arvo­kasta aikaa asia­kas­työ­hön ja poti­lai­den kohtaa­mi­seen.

Kerää­mällä tietoa ja seuraa­malla sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den laatua vahvis­te­taan kansa­lais­ten yhden­ver­tai­suutta palve­luissa ja lisä­tään sote-järjes­tel­män läpi­nä­ky­vyyttä. Laatu­re­kis­te­rei­den avulla tervey­den­huol­lon laatua voidaan järjes­tel­mäl­li­sesti ja luotet­ta­vasti seurata, vertailla ja arvioida. Hyöty palau­tuu asiak­kaalle, kun laadun ja vaikut­ta­vuu­den arvioin­nin myötä palve­luita voidaan kehit­tää yhä parem­miksi. 

Tiedolla voidaan lisätä ihmis­ten ymmär­rystä kansan­sai­rauk­sista ja tarjota heille entistä parem­mat edel­ly­tyk­set huoleh­tia omasta hyvin­voin­nis­taan enna­koi­vasti. Kansan­sai­rauk­sien ehkäisy on tärkeää, sillä ne aiheut­ta­vat paljon työky­vyt­tö­myyttä ja lisää­vät tervey­den­huol­lon palve­lui­den tarvetta. Lisään­tyvä tieto antaa tervey­den­huol­lolle yhä parem­pia edel­ly­tyk­siä hoitaa poti­laita yksi­löl­li­sem­min, enna­koida tule­vaa ja kehit­tää yhä vaikut­ta­vam­pia hoitoja. Kun ihmi­sen itsensä määrit­tä­mällä luvalla hänestä kerät­tyjä tietoja yhdis­te­tään laajem­piin tieto­mas­soi­hin, voidaan teko­ä­lyä hyödyn­tä­mällä paran­taa hoitoa ja tehdä siitä yhä yksi­löl­li­sem­pää. Esimer­kiksi radio­lo­giassa ja syöpä­hoi­to­jen vaikut­ta­vuu­dessa teko­ä­lyllä on saatu merkit­tä­viä edis­ty­sas­ke­lia. Koneop­pi­mi­sen myötä, diag­nos­tiik­kaa voidaan paran­taa enti­ses­tään. 

Asiak­kaan näkö­kul­masta parem­pia palve­luita on myös johdet­tava tiedolla. Päätök­sen­teon tueksi tarvi­taan oikeaa ja riit­tä­vää tietoa. Vaikut­ta­vuu­den arviointi liit­tyy mitä suurim­massa määrin tiedolla johta­mi­seen ja vaikut­ta­vuu­den merki­tys vain koros­tuu tule­vina vuosina. Tiedolla johta­mi­nen mahdol­lis­taa asia­kas­vir­to­jen tehok­kaam­man ohjauk­sen, palve­lu­jär­jes­tel­män opti­moin­nin ja sairauk­sien ennal­taeh­käi­syn. Asia­kas- ja poti­las­tie­to­jär­jes­tel­mien on toimit­tava saumat­to­masti yhteen siten, että tiedon yhdis­tä­mi­nen eri lähteistä on mahdol­lista ja orga­ni­saa­tiot, sekä ihmi­nen itse voivat hyödyn­tää tietoja asiak­kaan parhaaksi. 

Tieto­jär­jes­tel­mien kehit­tä­mi­sessä on oltava näkymä pitkälle tule­vai­suu­teen. Uudet inno­vaa­tiot ja digi­taa­li­set ratkai­sut kehit­ty­vät yritys­ten toimesta, sillä siellä on julki­sia toimi­joita enem­män mahdol­li­suuk­sia ja intres­siä inves­toida kehi­tyk­seen. Asiak­kai­den ja poti­lai­den tietoja yllä­pi­tä­vien järjes­tel­mien tieto­turva on varmis­tet­tava jokai­sessa tilan­teessa.

Toimen­pi­teet:

  • Varmis­te­taan tieto­jär­jes­tel­mien yhteen­toi­mi­vuus. Vaadi­taan poti­las­tie­to­jär­jes­tel­miä raken­ta­maan tuki tietyille raja­pin­noille, jotta eri järjes­tel­mistä saata­vaa tietoa voidaan hyödyn­tää ihmis­ten parhaaksi ja uusien ohjel­mien ja sovel­lus­ten integroi­mi­nen järjes­tel­miin on mahdol­li­sim­man help­poa ja mutka­tonta. 
  • Sote-tieto­jär­jes­tel­mien tieto­tur­val­li­suus­vaa­ti­muk­sia sekä valvon­taa koske­via ohjeita ja määräyk­siä tarkas­te­taan ja päivi­te­tään vastaa­maan nykyi­siä olosuh­teita. Kaikki sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den poti­las­tie­toja sisäl­tä­vät järjes­tel­mät on tuotava A-kate­go­ri­aan ja siten aktii­vi­sen audi­toin­nin alle.
  • Vahvis­te­taan ihmis­ten oikeutta ja mahdol­li­suuk­sia omien tieto­jensa hallin­taan ja hyödyn­tä­mi­seen, sekä selven­ne­tään lain­sää­dän­nön anta­mia mahdol­li­suuk­sia toteut­taa omien tieto­jen hallin­taa tieto­tur­val­li­sesti. Digi­mi­nän avulla ihmi­nen voi itse tule­vai­suu­dessa päät­tää, miten omat poti­las­tie­dot liik­ku­vat eri toimi­joi­den välillä.
  • Avataan sairaan­hoi­to­pii­rien tietoal­taat sovel­tu­vin osin tutki­muk­sen ja yritys­ten hyödyn­net­tä­väksi tieto­tur­vasta huoleh­tien. Tiedon hyödyn­tä­mi­sessä pyri­tään hake­maan kump­pa­neita esimer­kiksi koneop­pi­mi­sen mahdol­lis­ta­mi­seksi. 
  • Perus­te­taan Suomeen kansal­li­nen laatu­re­kis­te­ri­kes­kus, jonka myötä laatu­re­kis­te­rei­den käyttö vakiin­nu­te­taan vaikut­ta­vuu­den varmis­ta­mi­seksi. Alku­vai­heessa on keski­tyt­tävä kansan­ter­vey­del­li­sesti merkit­tä­vim­pien sairauk­sien hoidon seuran­taan, kuten esimer­kiksi diabe­tes, sydän- ja veri­suo­ni­sai­rau­det sekä mielen­ter­vey­den ongel­mat.
  • Tuetaan digi­ta­li­saa­tion etene­mistä mahdol­lis­ta­van lain­sää­dän­nön kautta sekä kannus­ta­malla digi­ta­li­saa­tion edis­tä­mi­seen esim. kohden­ne­tuilla ohjel­milla. Myös digi­ta­li­saa­tion johta­mi­nen on tärkeä varmis­taa. Kun tulee uusia ratkai­suja, myös teke­mi­sen tapo­jen on muutut­tava mukana.
  • Luodaan digi­taa­li­siin ohjel­miin ja tekno­lo­gi­siin lait­tei­siin korvat­ta­vuus­malli lääke­kor­vaus­ten tapai­sella järjes­tel­mällä (vrt. Saksa). Jos sovel­lus tai laite tuot­taa todis­te­tusti terveys­hyö­tyä tai sääs­töä, se voidaan hyväk­syä korvat­ta­vuu­den piiriin.
  • Kiin­ni­te­tään erityistä huomiota julkis­sek­tori -vetoi­sissa sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den digi­ta­li­saa­tio­hank­keissa siihen, että järjes­tel­mät mahdol­lis­ta­vat inno­vaa­tiot ja pien­ten kette­rien yritys­ten osal­lis­tu­mi­sen. Inves­toi­daan ratkai­sui­hin, joita on mahdol­lista päivit­tää pala kerral­laan ja siten ne pysy­vät mukana muutok­sessa, koska tieto­jär­jes­tel­mät ja tekno­lo­giat kehit­ty­vät jatku­vasti. Luodaan toimin­taym­pä­ristö, jossa julki­sen sekto­rin toimi­jan ja yksi­tyis­ten toimi­joi­den välille syntyy luon­te­via kump­pa­nuuk­sia esimer­kiksi digi­pal­ve­lu­jen kehit­tä­mi­seksi.
  • Lisä­tään arjen apuna toimi­vien tekno­lo­gioi­den hyödyn­tä­mistä, esimer­kiksi älyma­tot, liik­keen­tun­nis­ti­met, liik­ku­mi­sen ja kommu­ni­kaa­tion apuvä­li­neet, lääke­ro­bo­tit, työn­te­ki­jöi­den mobii­li­ra­por­toin­ti­vä­li­neet, jne. Arjen apuna toimi­vien tekno­lo­gioi­den hyödyn­tä­mi­nen helpot­tuu myös, kun niistä saatava tieto on yhteen­so­pi­vaa olemassa olevien järjes­tel­mien kanssa ja esimer­kiksi osana asiak­kaan muuta hoitoa tai hoivaa.
  • Varmis­te­taan uusien tekno­lo­gioi­den ja sähköis­ten palve­lui­den help­po­käyt­töi­syys, jotta jokai­nen kansa­lai­nen pääsee osaksi kehi­tyk­sen tuomaa hyötyä ja ne tuovat aidosti helpo­tusta sote-ammat­ti­lais­ten työhön.

4. Varmis­te­taan osaava työvoima ja hyvin­voi­vat ammat­ti­lai­set laaduk­kai­den palve­lui­den teki­jöinä 

Laaduk­kaat ja ihmis­läh­töi­set palve­lut turva­taan sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den ammat­ti­lais­ten osaa­mi­sella. Sosi­aali- ja tervey­sa­lan houkut­te­le­vuutta on vahvis­tet­tava, jotta meillä on jatkos­sa­kin hyvää hoito- ja hoiva-alan osaa­mista sekä riit­tä­västi ammat­ti­lai­sia palve­luita turvaa­maan.

Sote-palve­luissa on jo nyt pula ammat­ti­lai­sista, kuten hoita­jista, sosi­aa­li­työn­te­ki­jöistä, tera­peu­teista ja terveys­kes­kus­lää­kä­reistä. Se näkyy palve­lui­den saata­vuu­dessa ja aiheut­taa asiak­kai­den ohjau­tu­mista erityis­pal­ve­lui­hin. Henki­lös­tön vähyys on raskasta myös työn­te­ki­jöille. Tehyn 2020 teet­tä­män selvi­tyk­sen mukaan vain 23 % hoita­jista uskoi jaksa­vansa sote-alan työteh­tä­vissä työuransa loppuun asti. Henki­lö­kun­nan liian vähäi­nen määrä oli toiseksi ylei­sin vastaus, kun kysyt­tiin syitä sille, miksi vastaaja ei usko jaksa­vansa sosi­aali- ja tervey­sa­lan työteh­tä­vissä työuransa loppuun saakka.  Selvi­tyk­sen mukaan alan vaih­toa suun­nit­teli aktii­vi­sesti miltei puolet ja yhteensä 88 % oli harkin­nut sitä. 

Pula osaa­vista ja koulu­te­tuista sosi­aali- ja tervey­den­huol­lon ammat­ti­lai­sista tulee kasva­maan enti­ses­tään tule­vina vuosina. Kunta­työ­nan­ta­jan mukaan esim. hoitoa­lalta jää vanhuuse­läk­keelle seuraa­van 10 vuoden aikana jopa 29 000 henki­löä ja työky­vyt­tö­myy­se­läk­keille 14 000 henki­löä. Pelkäs­tään lähi­hoi­ta­jia ennus­te­taan jäävän vanhuus- tai työky­vyt­tö­myy­se­läk­keelle vastaa­vana aikana yli 18 000 henki­löä. Tuoreim­man ammat­ti­ba­ro­met­rin mukaan esimer­kiksi lähi­hoi­ta­jista ja sairaan­hoi­ta­jista on pulaa tai paljon pulaa lähes kaik­kialla Suomessa.

Vanhus­pal­ve­lui­den ympä­ri­vuo­ro­kau­ti­sen hoivan henki­lös­tö­mi­toi­tus yksi­nään vaatii 4 400 hoita­jan lisää­mistä muuta­man vuoden kuluessa. Hoita­jia tarvi­taan myös koti­hoi­toon, jonka asia­kas­mää­rien kasvun ennus­te­taan nopeu­tu­van tule­vina vuosina. Ikään­ty­mi­sestä johtuva kasvava henki­lös­tö­tarve hoito ja hoiva­pal­ve­luissa, sekä hoita­jien eläköi­ty­mi­nen lähi­vuo­sina aset­ta­vat kunnat ja palve­lun­tuot­ta­jat erit­täin haas­teel­li­seen tilan­tee­seen hoita­jien riit­tä­vyy­den varmis­ta­mi­seksi. 

Hoito- ja hoiva-alan, sekä sosi­aa­lia­lan ammat­ti­lais­ten lisää­mi­seksi tarvi­taan pitkä­jän­tei­nen suun­ni­telma, jossa huomioi­daan mm. koulu­tus­tar­peet ja kansain­vä­li­sen rekry­toin­nin mahdol­li­suu­det. Hoito- ja sosi­aa­lia­lan veto- ja pito­voi­man varmis­ta­mi­seksi on luotava alalle urapol­ku­mal­leja, jotka mahdol­lis­ta­vat myös hori­son­taa­li­sen urake­hi­tyk­sen ja asian­tun­ti­juu­den syve­ne­mi­sen. Tämä edel­lyt­tää koulu­tuk­sen kehit­tä­mistä ja erityi­sesti akatee­mi­sen jatko­kou­lu­tuk­sen lisää­mistä. Nais­ten työmark­kina-asemaa paran­tava perhe­va­paa­uu­dis­tus on myös yksi osa työvoi­man saata­vuuson­gel­man ratkai­sua.

Tekno­lo­gian ja digi­ta­li­saa­tion tuomien hyöty­jen avulla on tärkeä pyrkiä uudis­ta­maan toimin­ta­ta­poja, sekä kasvat­ta­maan sote-ammat­ti­lais­ten asia­kas­työn osuutta. Tekno­lo­gia ei voi korvata ihmistä, mutta nyky­ai­kana kaikessa palve­lu­toi­min­nassa olisi huomioi­tava tekno­lo­gian ja digi­ta­li­saa­tion kautta saavu­tet­ta­vat hyödyt palve­lui­den laatuun. Esimer­kiksi etäpal­ve­luilla ja liik­ku­villa palve­luilla voidaan myös paran­taa sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den alueel­lista saata­vuutta.

Laaduk­kai­siin sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­hin kuulu­vat hyvä johta­mi­nen ja selkeät toimin­ta­mal­lit, joihin työn­te­ki­jöillä on mahdol­li­suus vaikut­taa. Hyvällä johta­mi­sella vaiku­te­taan työhy­vin­voin­tiin ja työstä suoriu­tu­mi­seen, mikä näkyy palve­lui­den laadussa ja tulok­sissa, sekä työn­te­ki­jöi­den jaksa­mi­sessa. Johta­jilla tulee olla mahdol­li­suus panos­taa hyvään hallin­nol­li­seen työhön ja laaduk­kaa­seen henki­lös­tö­hal­lin­toon. 

Toimen­pi­teet:

  • Vahvis­te­taan sosi­aali- ja tervey­sa­lan houkut­te­le­vuutta koulu­tusta ja urapol­kuja kehit­tä­mällä. Erityi­sesti vanhus­ten­huol­lon houkut­te­le­vuu­teen alana tulee kiin­nit­tää huomiota. 
  • Huoleh­di­taan sote-ammat­ti­lais­ten määrän lisäksi osaa­mi­sesta. 
  • Huoleh­di­taan, että toisen asteen oppi­lai­tok­sille ja korkea­kou­luille osoi­te­taan tarvit­ta­vat määrä­ra­hat sosi­aali- ja tervey­sa­lan koulu­tuk­sen aloi­tus­paik­ko­jen lisää­mi­seksi ja siksi, että opetuk­sen ja tutki­muk­sen laatu pysty­tään turva­maan. 
  • Varmis­te­taan, että sosi­aali- ja tervey­sa­lalle vali­koi­tu­vat sovel­tu­vat henki­löt. Alalle opis­ke­le­maan hakeu­tu­ville tulisi ottaa uudel­leen käyt­töön sovel­tu­vuus­tes­tit.
  • Varmis­te­taan sosi­aali- ja tervey­sa­lan ammat­ti­lai­sille mahdol­li­suus riit­tä­vään ja sään­nöl­li­seen täyden­nys­kou­lu­tuk­seen.
  • Tarkas­tel­laan hoita­jien asian­tun­ti­juu­den ja urapol­ku­jen myötä myös tervey­den­huol­lon ammat­ti­lais­ten työn­ja­koa ja tehtä­vän siir­toja. 
  • Huoleh­di­taan työssä jaksa­mi­sesta. Edis­te­tään esim. vuoro­työn, perheen ja vapaa-ajan yhdis­tä­mistä työaika-auto­no­mialla.
  • Panos­te­taan hyvään johta­mi­seen myös sosi­aali- ja tervey­sa­lalla. Johta­mi­sen on perus­tut­tava viimei­sim­pään tietoon ja alan asian­tun­ti­juu­teen. Johdon tehtä­vänä on huoleh­tia henki­lö­kun­nan mahdol­li­suu­desta keskit­tyä osaa­mis­taan vastaa­vaan työhön. 
  • Kiin­ni­te­tään tekno­lo­gian ja digi­ta­li­saa­tion kautta saata­viin hyötyi­hin huomat­ta­vasti nykyistä enem­män huomiota sosi­aali- ja tervey­sa­lalla, jotta palve­lu­tar­peen kasvuun voidaan osal­taan vastata myös tekno­lo­gian keinoin.
  • Soteala tarvit­see osaa­jia myös ulko­mailta. Helpo­te­taan kansain­vä­listä rekry­toin­tia erityi­sesti työvoi­ma­pu­lasta kärsi­viin ammat­ti­ryh­miin suju­voit­ta­malla työlu­pa­pro­ses­seja työeh­doista huoleh­tien. 
  • Toteu­te­taan työl­li­syyttä ja tasa-arvoa vahvis­tava perhe­va­paa­uu­dis­tus

5. Uudis­te­taan sote-palve­luita ja leven­ne­tään harteita - ilman maakun­tia 

Tarvit­semme Suomeen riit­tä­vän vahvat sote-palve­lu­jen järjes­tä­jät, jotta voimme turvata kaikille laaduk­kaat palve­lut ympäri maan. Tähän ei kuiten­kaan tarvita uutta hallin­non tasoa - maakun­tia.

Kuntien ikära­ken­teen muutos, kasvava palve­lu­tarve sekä heiken­tyvä rahoi­tus­pohja vaikeut­ta­vat palve­lu­jen järjes­tä­mis­vas­tuun kanta­mista erityi­sesti kuntien asukas­lu­vun pienen­tyessä. Uudis­ta­mista tarvi­taan vahvem­pien järjes­tä­jien varmis­ta­mi­seksi, mutta kehit­tä­mistä tulee maakun­ta­hal­lin­non sijaan jatkaa nyky­lain­sää­dän­nön pohjalta. Jo olemassa olevat ratkai­sut näyt­tä­vät, että vahvat, kunta­poh­jai­set ja kansa­lais­ten luot­ta­musta naut­ti­vat, riit­tä­vän leveä­har­tei­set järjes­tä­jät palve­lui­den turvaa­mi­seksi voidaan varmis­taa ilman raskasta, valtiolle keskit­tä­vää hallin­to­uu­dis­tusta.

Samaan aikaan, kun valtion tasolla on rämmitty sote-uudis­tuk­sen kanssa, paikal­li­sesti on toteu­tettu merkit­tä­viä paikal­li­sen tason sote-uudis­tuk­sia. Kuntien yhteis­työllä ja paikal­li­silla uudis­tuk­silla on saavu­tettu eri puolilla Suomea vahvem­pia palve­lui­den järjes­tä­jiä sekä keski­tytty hallin­non sijaan palve­lu­jen saata­vuu­den paran­ta­mi­seen ja kustan­nus­te­hok­kuu­teen. 

Järjes­tä­mis­vas­tuun kokoa­mi­nen laajem­mille hartioille on jo eden­nyt monin paikoin vapaa­eh­toi­suu­den pohjalta, ja kunnat ovat löytä­neet luon­te­via kump­pa­neita ja yhteis­työn muotoja. Esimer­kiksi PARAS-lain velvoit­teilla on saatu hyvää kehi­tystä aikaan. Haluamme nostaa PARAS-lain takai­sin pöydälle, koska se on jo kerran osoit­ta­nut toimi­vuu­tensa. Paikal­li­sista lähtö­koh­dista tapah­tu­vaa kehi­tystä on jatket­tava ja siihen on kannus­tet­tava. 

Jotta palve­lui­den järjes­tä­mi­nen saadaan kaik­kialla Suomessa riit­tä­vän laajalle pohjalle, on helpom­paa tuupata PARAS-lain kaltai­silla velvoit­teilla vauh­tia jo olemassa olevalle ja tapah­tu­valle kehi­tyk­selle. Kokoo­muk­sen ratkaisu on jatkaa uudis­ta­mista ja kehit­tä­mistä nykyi­seltä kaupunki- ja kunta­poh­jalta. 

Kunta­poh­jai­suu­della tarkoi­te­taan, että palve­lui­den järjes­tä­mi­sestä vastaa kunta tai yhteis­toi­minta-alue, esimer­kiksi kuntayh­ty­män tai vastuu­kun­ta­mal­lin mukai­sesti. Kunnille tai niiden yhteis­työ­eli­mille on varmis­tet­tava riit­tävä väes­tö­pohja palve­lui­den järjes­tä­mi­seksi. 

Kuntayh­ty­mien perus­ta­mi­nen on koko ajan ollut perus­tus­lain perus­teella mahdol­lista, ja niitä on synty­nyt useille alueille. On tärkeä erot­taa vapaa­eh­toi­suu­teen perus­tuva malli pakko­kun­tayh­ty­mä­mal­lista, joka on todettu ongel­mal­li­seksi. Vapaa­eh­toi­suu­teen perus­tu­van kunta­poh­jai­sen mallin puolesta puhuu myös se, että Suomessa on hyvin erilai­sia alueita. Tarvit­semme erilai­sia tapoja yhteis­työ­hön eri puolella Suomea, sillä saman­lai­nen malli ei toimi kaik­kialla.

Kuntien ja kuntayh­ty­mien väli­sen vuoro­vai­ku­tuk­sen ja yhteis­työn paran­ta­mi­nen on tärkeää. Kuntayh­ty­mien omis­ta­jaoh­jausta on kehi­tet­tävä, jotta esimer­kiksi talou­den enna­kointi ja seuranta para­nee ja kustan­nus­ke­hi­tys on nykyistä läpi­nä­ky­väm­pää. Keskeistä on löytää alueel­li­sesti toimi­vat ratkai­sut ja mallit, joilla kuntao­mis­ta­jien näkö­kulma välit­tyy vahvem­min kuntayh­ty­män päätök­sen­te­koon.

Kunnilla ja kaupun­geilla on parhaim­mat edel­ly­tyk­set hyvin­voin­nin koko­nais­val­tai­seen lisää­mi­seen ja varhai­seen puut­tu­mi­seen. Kunta­pää­tök­sen­teossa valta järjes­tää kunta­lais­ten palve­lut sekä vastuu niiden rahoit­ta­mi­sesta on tuonut kannus­ti­mia pitää tasa­paino tulo­jen ja meno­jen suhteen sekä panos­taa kunta­lais­ten hyvin­voin­tiin. Vastuu palve­lui­den järjes­tä­mi­sestä tulee jatkos­sa­kin olla kunnilla. Näin varmis­te­taan tehok­kaim­min hallin­to­ra­jat ylit­tävä yhteis­työ palve­lu­jen järjes­tä­mi­sessä ja asiak­kaan palve­lu­tar­peen huomioi­mi­sen koko­nai­suu­tena.

Haluamme jatkos­sa­kin antaa kunnille mahdol­li­suu­den hakea oman alueen näkö­kul­masta parhaat ratkai­sut. Lain­sää­dän­nön tulee olla mahdol­lis­ta­vaa, ei rajaa­vaa. Palve­lui­den järjes­tä­jällä tulee olla mahdol­li­suus ja kannus­ti­met tehdä stra­te­gi­sia valin­toja kustan­nus­te­hok­kaan ja laaduk­kaan palve­lu­tuo­tan­non varmis­ta­mi­seksi. Sote-kentän erilai­set toimi­jat (niin julki­set, yksi­tyi­set kuin kolman­nen sekto­rin­kin) on nähtävä osaa­vina kump­pa­neina. Paras vaikut­ta­vuus palve­luissa syntyy näiden kump­pa­nuuk­sien kautta.

Jatku­van hallin­to­uu­dis­ta­mi­sen sijaan johta­vien sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lu­jen ammat­ti­lais­ten aika ja osaa­mi­nen tulee keskit­tää itse asiaan – ihmis­ten palve­lui­den kehit­tä­mi­seen ja uudis­ta­mi­seen.

Toimen­pi­teet:

  • Varmis­te­taan, että jatkos­sa­kin julki­nen sektori kantaa vastuun palve­lui­den järjes­tä­mi­sestä. Vero­va­roin tuote­tut palve­lut ovat jatkos­sa­kin julki­sia, vaikka tuot­taja olisi yksi­tyi­nen.  
  • Edetään sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lu­jen uudis­ta­mi­sessa nyky­lain­sää­dän­nön pohjalta ja vaiheit­tain uudis­taen.
  • Tavoi­tel­laan ensi­si­jai­sesti järjes­tä­mis­vas­tuun kokoa­mista sote-palve­lu­jen koko­nai­suu­desta eli sosi­aa­li­pal­ve­luista, perus­ter­vey­den­huol­losta ja erikois­sai­raan­hoi­dosta samalle taholle riit­tä­vän suurissa alue­ko­ko­nai­suuk­sissa. Anne­taan kunnille kuiten­kin mahdol­li­suus etsiä alueel­li­sesti parhaat tavat toimin­nal­li­sen inte­graa­tion, hoidon porras­tuk­sen sekä työn­jaon toteut­ta­mi­seen sosi­aa­li­huol­lon, perus­ter­vey­den­huol­lon ja erikois­sai­raan­hoi­don välille. 
  • Tuetaan ja kannus­te­taan kuntia kehi­tyk­seen, jossa kunnat hakeu­tu­vat vapaa­eh­toi­suu­teen perus­tuen teke­mään yhteis­työtä ja hake­vat riit­tä­vän väes­tö­poh­jan palve­lui­den järjes­tä­mi­seksi. Ohja­taan talou­del­li­silla kannus­ti­milla ja lain­sää­dän­nön velvoit­teilla (vrt. PARAS-laki), millai­set kritee­rit (esimer­kiksi yksi­köi­den koko tai väes­tö­pohja) on täytyt­tävä tiet­ty­jen palve­lu­jen järjes­tä­mi­seksi. 
  • Kiris­te­tään krii­si­kun­ta­kri­tee­rejä siten, että lisä­tään kritee­riksi ”Kunnan saamat valtio­no­suu­det ovat vero­tu­loja suurem­mat” ja, että 4 kritee­rin täyt­ty­mi­nen viidestä riit­täisi käyn­nis­tä­mään krii­si­kun­ta­me­net­te­lyn.
  • Kehi­te­tään kuntayh­ty­mien ja erikois­sai­raan­hoi­don omis­ta­jaoh­jausta, sillä ne tarvit­se­vat toimiak­seen vahvaa omis­ta­juutta. 
  • Varmis­te­taan palve­luille yhte­näi­set kansal­li­set kritee­rit laadun ja yhden­ver­tai­suu­den turvaa­mi­seksi. 
  • Turva­taan kansal­li­sesti määri­tel­ty­jen kritee­rien toteu­tu­mi­nen eri puolilla maata vahvis­ta­malla valvon­nan roolia sekä julki­sissa että yksi­tyi­sissä sosi­aali- ja terveys­pal­ve­luissa.
  • Järjes­te­tään palve­lu­tuo­tanto moni­tuot­ta­ja­mal­lilla. Hyödyn­ne­tään niin julki­sen sekto­rin, yritys­ten kuin järjes­tö­jen­kin osaa­mista ja resurs­seja.
  • Eriy­te­tään sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lu­jen järjes­tä­mi­nen ja tuot­ta­mi­nen, sillä se on edel­ly­tys toimi­valle moni­tuot­ta­ja­mal­lille. Palve­lu­jen tuot­teis­ta­mi­sen ja yksik­kö­kus­tan­nus­ten laske­mi­sen kautta voidaan vertailla kustan­nuk­sia ja tarkas­tella, kuinka tehok­kaasti palve­lut on järjes­tetty.
  • Päivi­te­tään yliopis­to­sai­raa­loi­den yhteis­työ, työn­jako ja rahoi­tus uudis­tuk­sen tueksi. Viidelle yliopis­to­sai­raa­lalle voidaan keskit­tää enem­män vastuuta ja osaa­mista.

6. Turva­taan palve­luille kestävä rahoi­tus 

Kokoo­muk­sen mielestä sote-palve­lui­den rahoi­tus ja kustan­nus­ten hallinta on saatava kestä­väksi. 

Tervey­den edis­tä­mi­nen ja sairauk­sien ennal­taeh­käisy ovat parhaita tapoja pitää sosi­aali- ja tervey­den­huol­lon kustan­nuk­sia kurissa. Siksi pain­opis­tettä on pystyt­tävä siir­tä­mään erikois­sai­raan­hoi­dosta ja raskaista sosi­aa­li­pal­ve­luista kohti perus­pal­ve­luita ja ennal­taeh­käi­se­vää työtä. Rahoi­tus on tehok­kain keino ohjata muutosta. Siksi rahoi­tuk­sen tulisi nykyistä vahvem­min ohjau­tua tuke­maan sitä, mitä tavoit­te­lemme - ihmis­ten hyvin­voin­tia.

Ennal­taeh­käi­se­villä palve­luilla ja oikea-aikai­silla perus­pal­ve­luilla on aivan keskei­nen rooli siinä, että tuki ja apu tavoit­ta­vat niitä tarvit­se­vat ennen ongel­mien pahe­ne­mista. Ennal­taeh­käi­sevä työ kannat­taa niin talou­del­li­sesti kuin inhi­mil­li­ses­ti­kin. Rahoi­tuk­sen tuli­si­kin nykyistä parem­min kannus­taa tervey­den edis­tä­mi­seen ja varhai­sen vaiheen palve­lui­den turvaa­mi­seen. Myös tietoa on hyödyn­net­tävä nykyistä parem­min palve­lu­tar­pei­den enna­koin­tiin sekä palve­lui­den suun­nit­te­luun ja yhteen­so­vit­ta­mi­seen.

Kokoo­muk­sen esit­tämä sote-ratkaisu ei toisi välit­tö­miä muutok­sia valtio­no­suus­jär­jes­tel­mään, sillä sote-palve­lu­jen järjes­tä­mis­vas­tuu ja rahoi­tus­vas­tuu olisi jatkos­sa­kin nykyi­sen kunta­ve­ro­jär­jes­tel­män kautta täyden­tä­vällä valtion­ra­hoi­tuk­sella. On kuiten­kin selvää, että valtio­no­suus­jär­jes­tel­mää on uudis­tet­tava jollain aika­vä­lillä. Järjes­tel­män tulisi huomioida nykyistä parem­min aluei­den erot. Kasvu­kau­pun­kien haas­teet ovat erilai­sia kuin harvaa­na­su­tun maaseu­dun. 

Sosi­aali- ja terveys­pal­ve­luissa olen­naista on paitsi tuot­ta­vuus myös vaikut­ta­vuus. Järjes­tel­mää tulisi kehit­tää siten, että vaikut­ta­vuus ohjaisi nykyistä vahvem­min palve­lui­den rahoit­ta­mista. Kunnilla tulisi esimer­kiksi olla mahdol­li­suuk­sia tehdä vaikut­ta­vuusin­ves­toin­teja, joilla palve­lui­den pain­opis­tettä voidaan siir­tää kohti kevyem­piä palve­luita. Panos­tuk­set esimer­kiksi perhei­den ennal­taeh­käi­se­viin palve­lui­hin vaati­vat aluksi resur­soin­tia ja henki­lö­työ­vuo­sia, joiden tuot­tama hyöty saat­taa näkyä lasten­suo­je­lussa raskaam­man palve­lu­tar­peen vähen­ty­mi­senä vasta useam­man vuoden viiveellä. 

Selvi­tys­ten mukaan sosi­aali- ja tervey­den­huol­lon asiak­kaista noin 10 prosen­tille kertyy 80 prosent­tia sote-palve­lu­jen käytön kustan­nuk­sista. Tämän kohde­ryh­män palve­lui­den vaikut­ta­vuu­den paran­ta­mi­nen on kustan­nus­ten kannalta keskeistä. Näiden henki­löi­den nykyistä suju­vampi tunnis­ta­mi­nen, hoidon ohjaus ja palve­lui­den koor­di­nointi lisäi­si­vät terveyttä, sekä vähen­täi­si­vät hoidon pääl­lek­käi­syyttä ja palve­lui­den tarvetta, mikä sääs­täisi kustan­nuk­sia.

Kuntien velvoit­tei­den jatkuva lisään­ty­mi­nen ja tehtä­vien laaje­ne­mi­nen samalla, kun kuntien talou­del­li­nen tilanne ja epävar­muus on merkit­tä­vää, on yksi niiden kanto­ky­kyyn ja selviä­mi­seen vaikut­tava tekijä. Valtio­va­rain­mi­nis­te­riön 2019 julkai­se­man rapor­tin mukaan julki­sen talou­den kestä­vyy­den näkö­kul­masta kuntien tehtä­vien lisää­mi­seen tulisi suhtau­tua pidät­ty­västi. Kuntien talou­del­li­nen tilanne oli erit­täin haas­tava jo ennen koro­na­krii­sin alka­mista, ja kehi­tys­nä­ky­mät ovat nyt synken­ty­neet enti­ses­tään. Halli­tuk­sen linja siir­tää työl­li­syys­re­for­meja heiken­tää enti­ses­tään kuntien tilan­netta

Mitä tiukem­min kuntien velvoit­teita sään­nel­lään, sitä vähem­män niillä on liik­ku­ma­va­raa hakea paikal­li­sesti toimi­via ratkai­suja. Tiukan sään­te­lyn sijaan tulisi aset­taa tavoit­teet vaikut­ta­vuu­delle ja jättää kunta­ken­tälle tilaa hakea parhaat tavat siihen pääse­mi­seksi. Avoin ja vertai­lu­kel­poi­nen tieto antaa päätök­sen­te­ki­jöille mahdol­li­suu­den tehdä tietoon perus­tu­via ratkai­suja ja myös mahdol­li­suu­den vaatia omalta toimin­nal­taan enem­män, jos nähdään, että muualla asioita tehdään parem­min.

Suurissa kaupun­geissa ja pienissä kunnissa tarvi­taan erilai­sia ratkai­suja. Pienet kunnat eivät nykyi­sel­lään selviä soten rahoi­tuk­sesta ja siihen on haet­tava ratkai­suja. Järjes­tä­mis­vas­tuun kokoa­mista laajem­mille hartioille on syytä jatkaa, jotta kunnat löytä­vät luon­te­via kump­pa­neita ja yhteis­työn muotoja palve­lui­den järjes­tä­mi­sen turvaa­mi­seksi. Kustan­nus­ten hallit­ta­vuu­den kannalta tulisi myös selvit­tää, olisiko esimer­kiksi osa erikois­sai­raan­hoi­dosta mahdol­lista ottaa valtion rahoi­tet­ta­vaksi, jolloin rahoi­tus olisi nykyistä parem­min ja enna­koi­ta­vam­min ohjat­ta­vissa ja arvioi­ta­vissa kansal­lis­ten tavoit­tei­den ja kuntien kanto­ky­vyn näkö­kul­masta. Kuntayh­ty­mien omis­ta­jaoh­jauk­sen kehit­tä­mi­nen on myös tarpeen, kun jatke­taan sote-palve­lui­den kehit­tä­mistä kunta- ja kuntayh­tymä pohjai­sesti. Omis­ta­jaoh­jausta on kehi­tet­tävä keinona hallita kustan­nus­ten kasvua. 

Palve­lui­den järjes­tä­jällä tulee olla mahdol­li­suus ja kannus­ti­met tehdä stra­te­gi­sia valin­toja kustan­nus­te­hok­kaan ja laaduk­kaan palve­lu­tuo­tan­non varmis­ta­mi­seksi. Kokoo­mus kannat­taa moni­tuot­ta­juutta, jossa järjes­täjä on julki­nen, mutta palve­lui­den tuot­ta­mi­sessa hyödyn­ne­tään laajasti myös yritys­ten ja järjes­tö­jen osaa­mista. Näin palve­lu­jen kehit­tä­mi­seen saadaan kunnan omaa hallin­toa laajem­min osaa­mista sekä synny­te­tään myös sote-palve­lui­hin inno­va­tii­vista edel­lä­kä­vi­jyyttä. Yksi­tyi­sen ja kolman­nen sekto­rin palve­lu­tuo­tanto on useissa kunnissa tärkeä, jotta palve­lut saadaan ylipäänsä tuotet­tua lain säätä­missä puit­teissa.

Yksi­tyi­sen ja kolman­nen sekto­rin tuot­ta­jien hyödyn­tä­mi­nen on myös paras tapa löytää laatu pienem­millä kustan­nuk­silla. Kysy­mys on ihmis­ten ja asiak­kai­den oikeu­desta laaduk­kai­siin ja vaikut­ta­viin palve­lui­hin. Kun palve­lui­den tarve kasvaa ja käytet­tä­vissä olevat julki­set resurs­sit niuk­ke­ne­vat, on kysy­mys myös tarkoi­tuk­sen­mu­kai­suu­desta ja parhai­den toimin­ta­ta­po­jen vali­koi­tu­mi­sesta palve­lui­den järjes­tä­mi­seksi.   

Mark­ki­noilla tapah­tu­van kilpai­lun kautta saadaan ensin­nä­kin hyötyjä palve­lui­den saata­vuu­den, laadun ja kustan­nus­vai­kut­ta­vuu­den näkö­kul­masta. Toisaalta kilpailu luo yrityk­sille kannus­teita inno­voida uutta ja kehit­tyä. Väes­tön ikään­ty­mi­nen aiheut­taa sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den tarpeen kasvua paitsi Suomessa, myös koko Euroo­passa. Koti­mark­ki­noi­den onkin mahdol­lis­tet­tava suoma­lai­sille sote-alan yrityk­sille reilu toimin­taym­pä­ristö, joka luo edel­ly­tyk­siä myös kansain­vä­li­selle kasvulle ja kehit­ty­mi­selle. 

Toimen­pi­teet:

  • Hoide­taan sote-palve­lu­jen järjes­tä­jien rahoi­tus kuntien vero­ra­hoi­tuso­suu­den ja valtio­no­suuk­sien kautta. Osoi­te­taan rahoi­tus järjes­tä­jälle tarve­poh­jai­sen kapi­taa­tio-mallin mukai­sesti. Lähi­tu­le­vai­suu­dessa tarvi­taan myös VOS-uudis­tus­ra­hoi­tuk­sen ongel­ma­koh­tien korjaa­mi­seksi
  • Kannus­te­taan ja palki­taan kuntia sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den rahoi­tus­mal­lilla tervey­den ja sosi­aa­li­sen hyvin­voin­nin edis­tä­mi­seen. Kehi­te­tään rahoi­tus­jär­jes­tel­mää tuke­maan palve­lui­den vaikut­ta­vuutta. Tuetaan kuntien mahdol­li­suuk­sia siir­tää palve­lui­den pain­opiste ennal­taeh­käi­se­viin palve­lui­hin. 
  • Siir­re­tään sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den pain­opis­tettä korjaa­vasta ennal­taeh­käi­se­vään luomalla eril­li­nen vaikut­ta­vuus­mää­rä­raha valtio­no­suus­jär­jes­tel­mään. Vaikut­ta­vuus­mää­rä­ra­haa myön­net­täi­siin hank­keille, joissa voidaan osoit­taa, että kerta­luon­toi­sella panos­tuk­sella voidaan saada pysy­vää hyötyä. Tervey­den edis­tä­mi­nen ja sairauk­sien ennal­taeh­käisy on keskei­nen keino hillitä kustan­nus­ten kasvua. 
  • Vahvis­te­taan erityi­sesti paljon palve­luita tarvit­se­vien kohden­net­tua tukea ja lisä­tään enna­koi­vaa tunnis­ta­mista. Kohde­ryh­män tukea vahvis­ta­malla lisä­tään palve­lui­den järke­väm­pää käyt­töä, vaikut­ta­vuutta ja sitä kautta kustan­nus­te­hok­kuutta.
  • Selvi­te­tään kustan­nus­ten hallin­nan kannalta mahdol­li­suuk­sia kaikista vaati­vim­man erikois­sai­raan­hoi­don rahoi­tuk­sen (tai osan siitä) siir­tä­mi­sestä valtion rahoi­tet­ta­vaksi, jolloin se olisi nykyistä parem­min ja enna­koi­ta­vam­min ohjat­ta­vissa ja arvioi­ta­vissa kansal­lis­ten tavoit­tei­den näkö­kul­masta.
  • Lisä­tään kustan­nus­ra­ken­tei­den tunte­musta ja läpi­nä­ky­vyyttä. Tuot­teis­te­taan palve­lu­ko­ko­nai­suuk­sia siten, että ne ovat keske­nään vertai­lu­kel­poi­sia. Tuodaan palve­lui­den yksik­kö­kus­tan­nuk­set näky­viin.
  • Kehi­te­tään kuntayh­ty­mien omis­ta­jaoh­jausta sote-palve­lui­den kustan­nus­ten hillit­se­mi­seksi. 
  • Tarkas­tel­laan kuntien lisään­ty­viä velvoit­teita kriit­ti­sesti.  Jäte­tään kunnille tiukan sään­te­lyn sijaan liik­ku­ma­ti­laa hakea paikal­li­sesti toimi­via ratkai­suja palve­lui­den järjes­tä­mi­seksi. Valtion tiukka normioh­jaus syö palve­lui­den tuot­ta­vuutta ja heiken­tää rahoi­tusta. Olen­naista on yhte­näi­set tavoit­teet, ei tuotan­to­ta­vat. Tämä olisi perus­tus­lain turvaa­man kuntien itse­hal­lin­non parem­paa toteut­ta­mista.
  • Vahvis­te­taan - ei heiken­netä - yritys­ten ja järjes­tö­taus­tais­ten toimi­joi­den roolia sote-palve­lui­den tuot­ta­jina. Moni­tuot­ta­juu­della, toimi­villa mark­ki­noilla ja reilulla kilpai­lulla on saata­vissa aikaan tuot­ta­vuu­den kasvua ja kustan­nus­te­hok­kuutta.
  • Vahvis­te­taan hankin­tao­saa­mista sekä ymmär­rystä palve­lu­mark­ki­noi­den merki­tyk­sestä. Paino­te­taan laadun ja vaikut­ta­vuu­den merki­tystä hankin­noissa.
  • Jaetaan palve­lu­tuo­tan­non tarjous­kil­pai­luja pienem­piin eriin, jotta myös pienet ja keski­suu­ret yrityk­set pysy­vät mukana kilpai­lussa. Näin saadaan mahdol­li­sim­man jous­ta­vasti hyödyn­net­tyä eri palve­lun­tuot­ta­jien tarjoa­mia erilai­sia ratkai­suja.
  • Varmis­te­taan palve­lu­jär­jes­tel­män kestä­vyys. Turva­taan hyvin­voin­ti­pal­ve­lui­den rahoi­tus vahvis­ta­malla julkista taloutta työl­li­syy­sas­tetta nosta­malla. 

Lisää sisältöä samassa kategoriassa

18.10.2023

Mia Laiho: Sotesta ei leikata, vaan siihen panos­te­taan miljardi lisää joka vuosi

Halli­tuk­sen tavoit­teena on vahva ja välit­tävä Suomi, jossa turva­taan kaike­ni­käis­ten sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lut tulo­ta­sosta ja asuin­pai­kasta riip­pu­matta.

31.3.2023

Sari Multala: Liik­ku­mat­to­muus on miljar­dien euro­jen ongelma

Suomen hyvin­voin­tia uhkaa liian vähäi­nen liik­ku­mi­nen. Liik­ku­mat­to­muus maksaa eri laskel­mien mukaan esimer­kiksi sairaus-, työky­vyt­tö­myys- ja työpois­sao­loina jopa seit­se­män miljar­dia euroa.

15.3.2023

Anna-Kaisa Ikonen: Rakkaan ihmi­sen haas­tava elämän­ti­lanne kosket­taa koko lähi­pii­riä

Emminä, ja elä nyt. Ei ny tehrä tästä nume­roa. Tähän tampe­re­lai­sille tuttuun sanon­taan saat­taa toisi­naan törmätä, kun auttaa lähei­si­ään. Moni

Skip to content