Huippu­ko­kous­tun­nelmia

Osallistun pari kertaa vuodessa EU:n huippu­ko­kouksiin, joka on normaa­listi tarkoi­tettu päämi­nis­te­reille ja muille valtioiden päämie­hille. Ero kuukausit­taisten valtio­va­rain­mi­nis­te­reiden kokouksen (Ecofin) ja EU-huipparin välillä on aika iso. Jälkim­mäi­sessä käytetään paljon yleisiä ja ympäri­pyö­reitä puheen­vuoroja (tämä ei koske Suomen puheen­vuoroja), kun taas Ecofi­nissä keskus­telut ovat pääsään­töi­sesti konkreet­tisia ja päätök­sen­tekoon johtavia.

EU:n huippari kokoaa Brysseliin suuria laumoja halli­tusten asian­tun­ti­joita, jotka toimivat käytä­villä, muokkaavat maiden kantojen mukaisia päätelmiä ja neuvot­te­levat epävi­ral­li­sesti kokousten aikana. Ecofi­nissä sen sijaan käytä­vä­kes­kus­telut ovat vähäi­sempiä ja varsi­naiset väännöt käydään itse kokous­sa­lissa.