Huip­pu­ko­kous­tun­nel­mia

Osal­lis­tun pari kertaa vuodessa EU:n huip­pu­ko­kouk­siin, joka on normaa­listi tarkoi­tettu päämi­nis­te­reille ja muille valtioi­den päämie­hille. Ero kuukausit­tais­ten valtio­va­rain­mi­nis­te­rei­den kokouk­sen (Ecofin) ja EU-huip­pa­rin välillä on aika iso. Jälkim­mäi­sessä käyte­tään paljon ylei­siä ja ympä­ri­pyö­reitä puheen­vuo­roja (tämä ei koske Suomen puheen­vuo­roja), kun taas Ecofi­nissä keskus­te­lut ovat pääsään­töi­sesti konkreet­ti­sia ja päätök­sen­te­koon johta­via.

EU:n huip­pari kokoaa Brys­se­liin suuria laumoja halli­tus­ten asian­tun­ti­joita, jotka toimi­vat käytä­villä, muok­kaa­vat maiden kanto­jen mukai­sia päätel­miä ja neuvot­te­le­vat epävi­ral­li­sesti kokous­ten aikana. Ecofi­nissä sen sijaan käytä­vä­kes­kus­te­lut ovat vähäi­sem­piä ja varsi­nai­set vään­nöt käydään itse kokous­sa­lissa.