Kokoo­mus on sitou­tu­nut turvaa­maan suoma­lai­sille laaduk­kaat pelas­tus- ja ensi­hoi­to­pal­ve­lut koko maassa. Harva meistä on näiden palve­lui­den vakio­asia­kas, mutta jokai­nen meistä ymmär­tää, kuinka vält­tä­mä­töntä on, että apu on nopeasti saata­villa, kun sitä tarvit­see. Suoma­lais­ten on voitava luot­taa avun saami­seen hädän hetkellä riip­pu­matta siitä, asuuko kaupun­gissa vai maaseu­dulla.

Uusilla hyvin­voin­tia­lueilla pelas­tus- ja ensi­hoi­to­pal­ve­lut eivät saa jäädä sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den varjoon. On olemassa aito riski, että näin voi kuiten­kin käydä, kun sote-palve­lut muodos­ta­vat selvästi suurim­man osan hyvin­voin­tia­luei­den budje­teista.

Pelas­tus­toi­melle ei ole korva­mer­kitty omaa rahoi­tusta, vaan kaikki hyvin­voin­tia­lu­een palve­lut rahoi­te­taan samasta budje­tista. Me kokoo­mus­lai­set olemme kuiten­kin sitou­tu­neet siihen, että pelas­tus­toimi ja ensi­hoito saavat tarvit­se­mansa osuu­den.

Sisä­mi­nis­te­riön arvioi­den mukaan pelas­tus­toi­messa on vuoteen 2030 mennessä noin 60 miljoo­nan euron vuotui­nen rahoi­tus­vaje. Summa koos­tuu pelas­tus­toi­men palve­lu­ta­son puut­teista, varal­lao­lo­jär­jes­tel­mään liit­ty­vistä muutok­sista ja öljyn­suo­je­lu­ra­has­ton muut­tu­neesta talous­ti­lan­teesta.

Me kokoo­mus­lai­set olemme edel­lyt­tä­neet, että halli­tus laatii suun­ni­tel­man rahoi­tus­va­jeen paik­kaa­mi­seksi jo ennen kuin järjes­tä­mis­vas­tuu siir­tyy kunnilta hyvin­voin­tia­lueille 1.1.2023.

Rahoi­tuk­sen lisäksi huolta herät­tää pelas­ta­jien määrä. Pelas­ta­jia on Suomessa tällä hetkellä noin 6200. Muun muassa eläköi­ty­mis­ten, alan­vaih­to­jen ja varal­lao­lo­jär­jes­tel­mään kohdis­tu­vien muutos­ten myötä Suomea uhkaa 2020-luvun lopulla arviolta aina­kin 1000-1500 pelas­ta­jan vaje.

Kokoo­mus haluaa, että riit­tävä pelas­ta­ja­määrä turva­taan. Käytän­nössä tämä tarkoit­taa muun muassa pelas­ta­ja­kou­lu­tuk­sen kaksin­ker­tais­ta­mista. Olemme esit­tä­neet Kuopion pelas­tus­opis­ton opis­ke­li­ja­mää­rän voima­kasta kasvat­ta­mista ja Helsin­gin pelas­tus­kou­lun laajen­ta­mista.

Pelas­tusa­lan kilpai­lu­ky­vystä on pidet­tävä huolta hyvällä johta­mi­sella ja houkut­te­le­villa työs­ken­te­ly­olo­suh­teilla. Työ on erit­täin vaati­vaa ja siksi on vält­tä­mä­töntä, että alan koulu­tuk­seen riit­tää haki­joita, jotta alalle saadaan parasta mahdol­lista työvoi­maa.

Kokoo­muk­selle on tärkeää, että sopi­mus­pa­lo­kun­tien rahoi­tus ja toimin­tae­del­ly­tyk­set turva­taan järjes­tä­mis­vas­tuun siir­tyessä kunnilta hyvin­voin­tia­lueille. Sopi­mus­pa­lo­kun­nat ovat suurim­massa osassa Suomea pelas­tus­toi­men perusta ja myös kaupun­geissa korvaa­ma­ton voima­vara. Ilman niitä pelas­tus­toi­min­nassa olisi valta­via aukkoja, joita ei voitaisi miten­kään muuten kattaa.

Sen lisäksi, että sopi­mus­pa­lo­kun­nat osal­lis­tu­vat sammu­tus- ja pelas­tus­toi­min­taan, ne tarjoa­vat turval­li­suus­kou­lu­tusta, järjes­tä­vät palo­kun­ta­nuo­ri­so­työtä ja vahvis­ta­vat paikal­lista turval­li­suus­kult­tuu­ria.  Ne pitä­vät osal­taan huolta pelas­tusa­lan koulu­tuk­sen houkut­te­le­vuu­desta. Lisäksi sopi­mus­pa­lo­kun­nat muodos­ta­vat reser­vin poik­keus­o­loi­hin ja väes­tön­suo­je­luun.

Kokoo­mus­lai­set alue­val­tuu­te­tut pitä­vät huolta, että sopi­mus­pa­lo­kun­tien merki­tys tunnis­te­taan oikein ja ne saavat arvoi­sensa aseman hyvin­voin­tia­luei­den päätök­sen­teossa. Kuten todettu, hyvin­voin­tia­lueilla ei ole varaa keskit­tyä vain sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den kehit­tä­mi­seen.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa