Neuvos­to­lii­ton romah­dus loi toivoa Venä­jän demo­kraat­ti­sesta kehi­tyk­sestä. Hyvin nopeasti se alkoi kuiten­kin luisua väärään suun­taan. Mediaa, yrityk­siä, oikeus­lai­tosta ja kansa­lai­syh­teis­kun­taa otet­tiin kont­rol­liin. Valtaa keski­tet­tiin, otteet kove­ni­vat ja alkoi soti­laal­li­nen varus­tau­tu­mi­nen.

Suur­val­lan sisäi­nen kehi­tys heijas­tuu histo­riasta tutulla tavalla aina myös naapu­ri­val­tioi­hin. Vapau­den ja demo­kra­tian tielle pyrki­viä rangais­taan anka­rasti, aivan kuten Neuvos­to­lii­ton­kin aikana. Siksi Tshetshe­nian sota 2000-luvun alussa, siksi Geor­gian sota 2008, siksi hyök­käys Ukrai­naan 2014, siksi Venäjä pommitti sivii­lejä Syyriassa ja siksi tuore suur­sota koko Ukrai­nassa. 

Nyt Euroo­passa on alka­nut uusi vaaral­li­sempi aika­kausi. Venäjä haluaa jälleen laajen­tua väki­val­tai­sesti.

Suomi on koke­nut naapu­rin histo­rian ja tunnemme nykyi­set toimin­ta­ta­vat. Venä­jän histo­rial­li­set kään­teet ovat aina vaikut­ta­neet Suomen turval­li­suu­teen. Viisaalla ulko- ja turval­li­suus­po­li­tii­kalla turvaamme asemamme ja kestämme myrs­kyi­sät­kin ajat. 

Suomi on sotien jälkeen määrä­tie­toi­sesti raken­ta­nut polkua länteen ja pitä­nyt huolta omasta puolus­tus­ky­vystä. Länti­nen suunta EU-jäse­nyyk­si­neen on ollut turval­li­suus­po­liit­ti­nen valinta. Tänä keväänä sen merki­tys on suurempi kuin koskaan ennen. 

Samalla on selvää, että nyt on otet­tava kaikki keinot käyt­töön turval­li­suu­temme vahvis­ta­mi­seksi. Maan­puo­lus­tuk­sen ja koko­nais­tur­val­li­suu­den resurs­seja on lisät­tävä. Maakaup­poi­hin, ener­gi­aan, miina­so­pi­muk­siin ja muihin nykyi­siin heik­kouk­siimme on tehtävä korjaus­liik­keet. Saman­mie­lis­ten maiden yhteis­työtä on tiivis­tet­tävä niin EU:ssa kuin kahden­vä­li­ses­ti­kin. 

Nämä perin­tei­set turval­li­suut­tamme vahvis­ta­vat pila­rit eivät ole paras mahdol­li­nen turva. Suomen tulee hakeu­tua muiden länsi­val­to­jen tavoin puolus­tus­liitto Naton täysi­val­tai­seksi jäse­neksi. 

Nato perus­tet­tiin toisen maail­man­so­dan jälkeen Euroo­pan vapai­den demo­kra­tioi­den suojaksi. Jäse­nyys toisi Suomelle perus­ta­mis­so­pi­muk­sen viiden­nen artiklan mukai­set turva­ta­kuut. 

Hyök­käys yhtä vastaan on hyök­käys kaik­kia vastaan. Mahdol­li­nen hyök­kääjä joutuisi jatkossa otta­maan huomioon Suomen oman puolus­tus­voi­man lisäksi kaik­kien Nato-maiden yhtei­sen puolus­tus­voi­man. Näin vahvat turva­ta­kuut tuovat ennalta estä­vän pidäk­keen soti­laal­li­selle painos­tuk­selle tai hyök­käyk­selle.

Juuri tämän soli­daa­ri­suu­den vuoksi valtaosa EU-maista on liit­ty­nyt Natoon. Yhtei­sen puolus­tuk­sen ja turva­ta­kui­den antama suoja on niin vahva, että se on estä­nyt hyök­käyk­set Nato-maihin. 

Yhteen­kään Nato-maahan ei ole järjes­tön yli 70-vuoti­sen histo­rian aikana hyökätty. Rauhan tehtä­väs­sään Nato on onnis­tu­nut. 

Kokoo­mus on avoi­mesti ja johdon­mu­kai­sesti kannat­ta­nut Nato-jäse­nyyttä jo 16 vuoden ajan. Olisimme halun­neet viedä Suomen Natoon jo pouta­sään aikana. Nyt päätök­set joudu­taan teke­mään vaikeam­pana aikana. Tiedämme jäse­nyy­den riskit. Samalla tiedämme, että riskit Naton ulko­puo­lelle jäämi­sessä ovat vielä suurem­mat.  

Kansain­vä­li­nen tilanne on arvaa­ma­ton, eikä pienen maan kannata tuhlata yhtään ylimää­räistä päivää omaan byro­kra­ti­aan. Edus­kun­nalta edel­ly­te­tään nyt huolel­lista, mutta ripeää otetta. 

Päätök­sen­te­koa varten jokai­selle kansan­edus­ta­jalle tulee varmis­taa yhden­ver­tai­nen tieto­pohja ratkai­sun perus­taksi - valio­kun­nasta riip­pu­matta. Yhtei­set tiedot, yhtei­nen päätös. Siitä syntyy sitou­tu­mi­nen uuteen ulko- ja turval­li­suus­po­li­tii­kan pila­riin, joka kestää myös mahdol­li­sia myrs­kyi­siä aikoja. 

Edus­kun­nan olisi keskey­tet­tävä muiden asioi­den käsit­tely Nato-ratkai­sun ajaksi. Ei-vält­tä­mät­tö­mien asioi­den keskeyt­tä­mi­nen muuta­maksi viikoksi antaisi jokai­selle kansan­edus­ta­jalle riit­tä­västi aikaa oman kannan muodos­ta­mi­seen. Äkil­li­sesti muut­tu­neen turval­li­suus­po­liit­ti­sen tilan­teen vuoksi Nato-ratkaisu on asetet­tava kaiken muun edus­kun­ta­työn edelle. 

Edus­kun­nan ei myös­kään tule ennalta rajata Suomen Nato-jäse­nyy­den yksi­tyis­koh­tia. Kaikista jäse­nyy­den elemen­teistä täytyy voida neuvo­tella. Kansal­li­nen turval­li­suus aina etusi­jalle aset­taen. 

Nato-jäse­nyy­destä on käyty keskus­te­lua yli kaksi­kym­mentä vuotta ja selvi­tyk­siä Nato-jäse­nyy­den vaiku­tuk­sista on tehty lukui­sia. Puolus­tus­jär­jes­tel­mämme ja lain­sää­dän­tömme ovat jo valmiiksi Nato-yhteen­so­pi­via. Kansa on osoit­ta­nut vahvan tuen Nato-jäse­nyy­delle. Suomi on täysin valmis liit­ty­mään. 

Ulko- ja turval­li­suus­po­li­tiikka pitää raken­taa siten, että se parhai­ten varmis­taa suoma­lais­ten vapau­den ja turval­li­suu­den uudella vaaral­li­sem­malla aika­kau­della. Tämä on edus­kun­nan perus­tus­lail­li­sista tehtä­vistä tärkein. Siksi jokai­sen kansan­edus­ta­jan on aika päät­tää, onko suoma­lai­sille turval­li­sem­paa olla Naton sisä­puo­lella vai ulko­puo­lella. 

Kokoo­muk­sen linja on edel­leen johdon­mu­kai­nen: Naton sisä­puo­lella on turval­li­sem­paa.

Valtio­neu­vos­ton ajan­koh­tais­se­lon­teko turval­li­suusym­pä­ris­tön muutok­sesta, ryhmä­puhe kansan­edus­taja Antti Häkkä­nen

Lisää sisältöä samassa kategoriassa