Tämä edus­kunta äänesti lauan­taina viimeistä kertaa. Ovet suljet­tiin ihan kirjai­mel­li­sesti, sillä talo meni remont­tiin. Remont­tia ja korjaus­lii­kettä todella tarvi­taan - mutta ei vain raken­nuk­seen, vaan myös paisu­vaan sään­te­ly­vii­dak­koon ja tapaan tehdä.

Kutsuimme päämi­nis­teri Alexan­der Stub­bin kanssa syksyllä puolu­eet koolle ja perus­timme parem­man sään­te­lyn ryhmän, jonka puheen­joh­ta­jaksi minut valit­tiin. Ryhmä luovutti perjan­taina työnsä tulok­set, yli 400 kansa­lai­silta, järjes­töiltä ja yrityk­siltä kerät­tyä ehdo­tusta puret­ta­vasta sään­te­lystä ja byro­kra­tiasta. Esityk­siä tuli todella tulvi­malla! Heino­las­ta­kin niitä tart­tui mukaan taan­noi­sesta yrit­tä­jä­ti­lai­suu­desta.

Emme ole jääneet odot­te­le­maan, vaan on jo pistetty tuule­maan. Omalla tontil­lani ympä­ris­tö­mi­nis­te­riössä vein läpi lain, jolla pure­taan byro­kra­tiaa luvi­tuk­sesta. Ympä­ris­tö­lu­pien määrä­ai­kais­tar­kas­tuk­sista luovu­taan, lupa­kyn­nyk­siä noste­taan ja maa-aines­lupa ja ympä­ris­tö­lupa yhdis­te­tään menet­te­lyl­li­sesti. Tämä kaikki vähen­tää ympä­ris­tö­lu­pa­ha­ke­mus­ten määrää noin 20 prosen­tilla. Hyvä alku, ja työ jatkuu!

Alku­vii­kosta julkais­tiin nimit­tä­mäni Lauri Taras­tin ryhmän raportti, jossa esite­tään 19 toimen­pi­dettä ympä­ris­tö­me­net­te­ly­jen suju­voit­ta­mi­seksi. Tämä on juuri sitä byro­kra­tian purka­mista, mitä Suomi tarvit­see.

Lisäksi tule­valla tai sitä seuraa­valla viikolla tuon valtio­neu­vos­toon esityk­sen haja-asutusa­luei­den jäte­ve­sia­se­tuk­sen siir­ty­mä­ajan piden­tä­mi­sestä, ja esitystä lieven­nyk­sistä tähän terveen järjen vastai­seen lakiin valmis­tel­laan parhail­laan.

Tämä halli­tus­kausi on ollut vaikea, se ei ole mikään salai­suus. Toisin kuin puhu­taan, kyllä niitä kipeitä ja vält­tä­mät­tö­miä sopeu­tus­pää­tök­siä­kin on tehty - yhteensä kuuden miljar­din euron edestä, mikä on enem­män kuin yhden­kään halli­tuk­sen kaudella tähän asti. Kukaan ei olisi näitä päätök­siä halun­nut, mutta teke­mät­tä­kään ei voinut jättää, sillä valtion­velka nousee tänä vuonna sataan miljar­diin.

Viimei­nen viikko edus­kun­nassa oli yhtä sirkusta. Se ei anna kovin hyvää kuvaa poli­tii­kasta eikä ole eduksi kenel­le­kään, ei halli­tuk­selle eikä oppo­si­tiolle. Tällaista ei soisi enää nähtä­vän.

Syyt­tely ja syyl­lis­ten etsi­mi­nen olisi lankea­mista ihan samaan, joten jäte­tään se väliin. Sen sijaan toivon, että tule­valla halli­tus­kau­della saamme halli­tuk­seen puolu­eet, joilla on yhtei­nen tilan­ne­kuva ja uskal­lusta. Työ on asetet­tava etusi­jalle. Osaa­mista on vahvis­tet­tava, ja koulu­tuk­seen panos­tet­tava. Ylisään­te­lyn purka­mista on jatket­tava ja Suomea uudis­tet­tava. Kipeät sääs­töt ja vaadit­ta­vat päätök­set on tehtävä niin, että kaik­kein heikoim­massa asemassa olevista pide­tään huolta.

Tarvi­taan lisää posi­tii­vista teke­mi­sen meinin­kiä! Synkis­te­le­mällä ei tämä maa nouse.

 

Kirjoi­tus on julkaistu sano­ma­lehti Itä-Hämeessä 17.3.

 

Lisää sisältöä samassa kategoriassa