MENU
Gradu vai lapsi?

Gradu vai lapsi?

Julkaistu: 14.01.2008 Ohjelmatyö

Kehotusta tukevat monet väitteet: Opiske­luajan sanotaan sovel­tuvan paremmin jousta­vuu­tensa takia lasten saannille kuin jos ollaan vakitui­sesti työelä­mässä. Nuorena lasten saanti on turval­li­sempaa, koska kompli­kaa­tioiden toden­nä­köisyys on pienempi, ja jos lapset hankitaan ennen työelämään siirty­mistä, se vähentää epätasa-arvoa nuorten naisten ja miesten työllis­ty­mis­mah­dol­li­suuksien välillä. Kunnatkin haluavat perheel­lisiä veron­mak­sajia. Kuitenkin alle 29-vuotiaista korkea­kou­luo­pis­ke­li­ja­nai­sista vain alle kahdek­salla prosen­tilla on lapsia, kun muilla vastaava luku on 38 % *.

Miksi opiske­lijat eivät sitten hanki lapsia?

Nykyään korkea­kou­lu­tut­kinto ei takaa työpaikkaa eikä vakituista tai riittävää toimeen­tuloa opiske­li­joille. Tulevai­suuteen suhtau­dutaan epäillen, sillä vaikka suurten ikäluokkien eläköi­ty­misen oletetaan tuovan lisää työpaikkoja, monilla aloilla näin ei todel­li­suu­dessa käy. Henki­löstöä vähen­netään eläke­jär­jes­te­lyillä ja virkoja ei enää panna hakuun. Epävar­muu­desta johtuen akatee­miset naiset hankkivat ensin pysyvän työpaikan ennen kuin lasten saanti tulee ajankoh­tai­seksi.

Lyhyet työsuhteet ovat vahvasti yleis­tynyt tapa saada vakituiset ansiot, mutta niitä ei huomioida vanhem­pain­rahan lasken­nassa. Kuitenkin vain harva ihminen valitsee pätkä­töitä tietoi­sesti, vaan nykypäivänä ei pysyvien töiden saanti ole itses­tään­selvyys. Vakituinen työpaikka on usein vain haave, minkä vuoksi kaiken työn tulisi kartuttaa vanhem­pain­rahaa. Tukijär­jes­telmien tulisi muuttua vastaamaan tämän päivän yhteis­kunnan haasteisiin.

Vanhem­pain­rahaa nostava opiskelija ei myöskään saa opiskella päivä­rahan nosta­misen aikana. Tämä johtaa opiske­luai­kojen pitkit­ty­miseen sekä kasvattaa opintojen keskey­ty­misen riskiä. Jos kursseja voisi suorittaa oman jaksa­misen ja mahdol­li­suuksien mukaan, helpot­taisi se siirty­mistä takaisin opintojen pariin ja niiden loppuun suorit­ta­mista. Yliopis­tojen tulisi kehittää joustavia opiske­lu­mah­dol­li­suuksia, kuten tenttia­kvaa­rioita ja etäopis­ke­lu­mah­dol­li­suuksia, mikä vähen­täisi keskeyt­täjien määrää.

Uusi opinto­lai­na­vä­hennys ei myöskään houkuta lasten hankki­miseen, sillä vähen­nyksen saa ainoastaan, jos on valmis­tunut tavoi­tea­jassa. Kuitenkin lasten saanti viiväs­tyttää opintoja suurella toden­nä­köi­syy­dellä, ja opiskelija voi menettää merkit­tävän talou­del­lisen etuuden.

Sosiaa­li­tur­va­jär­jes­tel­mäs­sämme on lisäksi kummal­lisia yksityis­kohtia. Esimer­kiksi: jos opiskelija saa lapsen, hän joutuu yleisen asumistuen piiriin, häneltä voi pahim­massa tapauk­sessa asumistuki pienentyä, vaikka yleisesti kulut kasvai­sivat yhden lisäsuun myötä.

Hallitus pyrkii kaudellaan puuttumaan lapsi­köy­hyyteen monin keinoin. Tässä yhtey­dessä tulisi ottaa vahvasti huomioon opiske­li­ja­lap­si­perheet, jotka ovat talou­del­li­sesti usein ahtaam­malla kuin työssä­käyvät perheet. Opinto­ra­hasta poistettiin huolta­ja­ko­ro­tukset vuosina 1992 ja 1994. Olisiko nyt aika palauttaa tuki lamaa edeltä­välle tasolle?

Kuntien tulisi paremmin huomioida opiske­levat vanhemmat tarjoa­malla lapsi­parkki-tyyppistä palvelua sekä jousta­vampia hoito­mah­dol­li­suuksia, jolloin lapsen voi saada hoitoon tentin tai luennon ajaksi. Nämä palvelut paran­tai­sivat muidenkin lapsi­per­heiden asemaa. Tässä olisi kunnille hieno mahdol­lisuus profi­loitua vastuul­lisena ja lapsiys­tä­väl­lisenä asuin­paikkana, jossa kannattaa asua perheen perus­ta­misen jälkeenkin. Esteet­tömät palvelut, kuten joukko­lii­kenne, helpot­tavat lapsi­per­heiden arkea ja auttavat myös muita ihmis­ryhmiä.

Talou­del­liset ongelmat eivät tietenkään ole ainoa syy lasten hankki­misen lykkäy­ty­mi­selle, mutta ongel­ma­kohtien poista­minen helpot­taisi haastavan päätöksen tekemistä.

Johanna Haapala
halli­tuksen jäsen, Suomen yliop­pi­las­kuntien liitto (SYL)

* Lapsi- ja nuori­so­po­li­tiikan kehit­tä­mis­oh­jelma 2007-2011


Kuvat


Kokoomus.fi