• FI
  • SV
  • MENU
    Gradu vai lapsi?
    Twiittaa

    Gradu vai lapsi?

    Julkaistu: 14.01.2008 Sivistys

    Keho­tusta tuke­vat monet väit­teet: Opis­ke­lua­jan sano­taan sovel­tu­van parem­min jous­ta­vuu­tensa takia lasten saan­nille kuin jos ollaan vaki­tui­sesti työelä­mässä. Nuorena lasten saanti on turval­li­sem­paa, koska kompli­kaa­tioi­den toden­nä­köi­syys on pienempi, ja jos lapset hanki­taan ennen työelä­mään siir­ty­mistä, se vähen­tää epätasa-arvoa nuor­ten nais­ten ja mies­ten työl­lis­ty­mis­mah­dol­li­suuk­sien välillä. Kunnat­kin halua­vat perheel­li­siä veron­mak­sa­jia. Kuiten­kin alle 29-vuotiaista korkea­kou­luo­pis­ke­li­ja­nai­sista vain alle kahdek­salla prosen­tilla on lapsia, kun muilla vastaava luku on 38 % *.

    Miksi opis­ke­li­jat eivät sitten hanki lapsia?

    Nyky­ään korkea­kou­lu­tut­kinto ei takaa työpaik­kaa eikä vaki­tuista tai riit­tä­vää toimeen­tu­loa opis­ke­li­joille. Tule­vai­suu­teen suhtau­du­taan epäil­len, sillä vaikka suur­ten ikäluok­kien eläköi­ty­mi­sen olete­taan tuovan lisää työpaik­koja, monilla aloilla näin ei todel­li­suu­dessa käy. Henki­lös­töä vähen­ne­tään eläke­jär­jes­te­lyillä ja virkoja ei enää panna hakuun. Epävar­muu­desta johtuen akatee­mi­set naiset hank­ki­vat ensin pysy­vän työpai­kan ennen kuin lasten saanti tulee ajan­koh­tai­seksi.

    Lyhyet työsuh­teet ovat vahvasti yleis­ty­nyt tapa saada vaki­tui­set ansiot, mutta niitä ei huomioida vanhem­pain­ra­han lasken­nassa. Kuiten­kin vain harva ihmi­nen valit­see pätkä­töitä tietoi­sesti, vaan nyky­päi­vänä ei pysy­vien töiden saanti ole itses­tään­sel­vyys. Vaki­tui­nen työpaikka on usein vain haave, minkä vuoksi kaiken työn tulisi kartut­taa vanhem­pain­ra­haa. Tuki­jär­jes­tel­mien tulisi muut­tua vastaa­maan tämän päivän yhteis­kun­nan haas­tei­siin.

    Vanhem­pain­ra­haa nostava opis­ke­lija ei myös­kään saa opis­kella päivä­ra­han nosta­mi­sen aikana. Tämä johtaa opis­ke­luai­ko­jen pitkit­ty­mi­seen sekä kasvat­taa opin­to­jen keskey­ty­mi­sen riskiä. Jos kurs­seja voisi suorit­taa oman jaksa­mi­sen ja mahdol­li­suuk­sien mukaan, helpot­taisi se siir­ty­mistä takai­sin opin­to­jen pariin ja niiden loppuun suorit­ta­mista. Yliopis­to­jen tulisi kehit­tää jous­ta­via opis­ke­lu­mah­dol­li­suuk­sia, kuten tent­tia­kvaa­rioita ja etäopis­ke­lu­mah­dol­li­suuk­sia, mikä vähen­täisi keskeyt­tä­jien määrää.

    Uusi opin­to­lai­na­vä­hen­nys ei myös­kään houkuta lasten hank­ki­mi­seen, sillä vähen­nyk­sen saa ainoas­taan, jos on valmis­tu­nut tavoi­tea­jassa. Kuiten­kin lasten saanti viiväs­tyt­tää opin­toja suurella toden­nä­köi­syy­dellä, ja opis­ke­lija voi menet­tää merkit­tä­vän talou­del­li­sen etuu­den.

    Sosi­aa­li­tur­va­jär­jes­tel­mäs­sämme on lisäksi kummal­li­sia yksi­tyis­koh­tia. Esimer­kiksi: jos opis­ke­lija saa lapsen, hän joutuu ylei­sen asumis­tuen piiriin, häneltä voi pahim­massa tapauk­sessa asumis­tuki pienen­tyä, vaikka ylei­sesti kulut kasvai­si­vat yhden lisä­suun myötä.

    Halli­tus pyrkii kaudel­laan puut­tu­maan lapsi­köy­hyy­teen monin keinoin. Tässä yhtey­dessä tulisi ottaa vahvasti huomioon opis­ke­li­ja­lap­si­per­heet, jotka ovat talou­del­li­sesti usein ahtaam­malla kuin työs­sä­käy­vät perheet. Opin­to­ra­hasta pois­tet­tiin huol­ta­ja­ko­ro­tuk­set vuosina 1992 ja 1994. Olisiko nyt aika palaut­taa tuki lamaa edel­tä­välle tasolle?

    Kuntien tulisi parem­min huomioida opis­ke­le­vat vanhem­mat tarjoa­malla lapsi­parkki-tyyp­pistä palve­lua sekä jous­ta­vam­pia hoito­mah­dol­li­suuk­sia, jolloin lapsen voi saada hoitoon tentin tai luen­non ajaksi. Nämä palve­lut paran­tai­si­vat muiden­kin lapsi­per­hei­den asemaa. Tässä olisi kunnille hieno mahdol­li­suus profi­loi­tua vastuul­li­sena ja lapsiys­tä­väl­li­senä asuin­paik­kana, jossa kannat­taa asua perheen perus­ta­mi­sen jälkeen­kin. Esteet­tö­mät palve­lut, kuten jouk­ko­lii­kenne, helpot­ta­vat lapsi­per­hei­den arkea ja autta­vat myös muita ihmis­ryh­miä.

    Talou­del­li­set ongel­mat eivät tieten­kään ole ainoa syy lasten hank­ki­mi­sen lykkäy­ty­mi­selle, mutta ongel­ma­koh­tien pois­ta­mi­nen helpot­taisi haas­ta­van päätök­sen teke­mistä.

    Johanna Haapala
    halli­tuk­sen jäsen, Suomen yliop­pi­las­kun­tien liitto (SYL)

    * Lapsi- ja nuori­so­po­li­tii­kan kehit­tä­mis­oh­jelma 2007-2011


    Kuvat