Evästeasetukset Verkkosivumme käyttää välttämättömiä evästeitä, jotta sivut toimivat ja kokemuksesi olisi vieläkin makeampi. Voit lukea lisää käyttämistämme evästeistä ja hallita asetuksiasi evästeasetussivulla. You can read more about them use and control their settings.
Elina Valtonen Kokoomus
Kokoomus.fi / Julkaisut / Politiikka / Elina Valtonen: Yksikin turvallinen aikuinen voi muuttaa nuoren suunnan

Elina Valto­nen: Yksi­kin turval­li­nen aikui­nen voi muut­taa nuoren suun­nan

Julkaistu:

Hyvin­voin­ti­val­tion tärkein tehtävä on pitää huolta heistä, jotka eivät syystä tai toisesta pysty täysi­pai­noi­sesti itses­tään huoleh­ti­maan. Hyvin­voin­ti­val­tio täyt­tää tehtä­vänsä parhai­ten silloin, kun mahdol­li­sim­man monella on elämä raiteil­laan. Silloin meillä on varaa huoleh­tia hyvin lapsista, vanhuk­sista ja apua tarvit­se­vista.

Syrjäy­ty­mi­sen ehkäi­se­mi­nen on prio­ri­teet­tini numero yksi. Monella menee nykyi­sin parem­min kuin koskaan, mutta toisilla ongel­mat tuntu­vat kasau­tu­van ilman help­poa ulos­pää­syä. Suomessa on noin 60 000 syrjäy­ty­nyttä nuorta. Syrjäy­ty­mi­nen on vakava paikka missä tahansa elin­kaa­ren vaiheessa, mutta erityi­sen ikävää on, jos nuoresta lähtien tuntee osat­to­muutta elämäänsä ja yhteis­kun­taan.

“Lapsia sijoi­te­taan kodin ulko­puo­lelle ennä­tys­määrä”

Otetaan tavoit­teeksi, että vuonna 2030 Suomessa ei syrjäydy enää yksi­kään ihmi­nen. Tämä voi kuulos­taa utopialta, mutta sitä se ei ole. Tarvi­taan tahtoa ja järeitä toimen­pi­teitä. Alle koului­käi­sillä lapsilla tulee olla oma sosi­aa­li­työn­te­kijä, jolla on tarpeeksi päätän­tä­val­taa ja pauk­kuja käydä lapsen kotona ja auttaa vanhem­pia olemaan vanhem­pia. Raiva­taan tilaa ammat­ti­lais­ten osaa­mi­selle ja anne­taan heidän panos­taa siellä, missä tarve on suurin.

Me-säätiön tilas­to­jen mukaan joka vuosi noin 4 000 lapsesta tulee syrjäy­ty­nyt nuori ja noin 4 700 nuoresta tulee syrjäy­ty­nyt aikui­nen. Lapsia sijoi­te­taan kodin ulko­puo­lelle ennä­tys­määrä; piikit ovat sekä vauvaiässä että nuoruu­dessa. Viime vuosi­kym­men­ten aikana huos­taan­ot­to­jen määrä on kaksin­ker­tais­tu­nut. Molem­missa tapauk­sissa perheen ongel­miin puutu­taan liian myöhään. Silloin kun asiat ovat huonosti ja vanhem­milla on esimer­kiksi vakava päih­deon­gelma, tulisi neuvo­lan kyetä autta­maan ja ohjaa­maan isät sekä odot­ta­vat äidit hoitoon jo kauan ennen kuin vauva syntyy.

Nuor­ten huos­taa­no­tet­tu­jen taus­talta löytyy lähes poik­keuk­setta jo vuosia kestä­neet vaikeu­det koulussa. Koulu­ku­raat­to­reilla ja -psyko­lo­geilla on ratkai­seva rooli, sillä he ovat läsnä kouluar­jessa. Koulu­jen ulko­puo­lella vapaa­eh­tois­työllä ja anonyy­meillä palve­luilla on suuri merki­tys. Icehearts, Me-talot ja muut teke­vät esimer­kil­listä työtä.

Yksi­kin turval­li­nen aikui­nen voi muut­taa nuoren suun­nan. Alle koului­käi­sillä lapsilla tulee olla oma sosi­aa­li­työn­te­kijä, jolla on tarpeeksi päätän­tä­val­taa ja pauk­kuja käydä lapsen kotona ja auttaa vanhem­pia olemaan vanhem­pia. Raiva­taan tilaa ammat­ti­lais­ten osaa­mi­selle ja anne­taan heidän panos­taan siellä, missä tarve on suurin. Huos­taan­ot­to­jen ja sijoi­tus­ten tarvetta on ennal­taeh­käis­tävä puut­tu­malla ongel­miin enna­koi­vasti ja koko­nais­val­tai­sesti ja autta­malla perhettä suoriu­tu­maan arjesta. Joskus huos­taan­otto on silti lapsen tai nuoren kannalta paras ja ainoa ratkaisu. Senkään jälkeen ei pidä luovut­taa omien vanhem­pien osalta ja koko perheen autta­mi­sessa – eikä tieten­kään ikinä lapsen tai nuoren kohdalla.

“Kaikki panok­set työl­li­syy­teen ovat panok­sia perhei­den ja lasten hyvin­voin­tiin”

Työl­lis­ty­mis­mah­dol­li­suuk­sien paran­ta­mi­nen on avai­na­se­massa, jotta perhei­den talou­del­li­sen aseman ja hyvin­voin­nin paran­ta­mi­nen on ylipäänsä mahdol­lista. Mitä useampi äiti ja isä on töissä ja perheen elämä on raiteil­laan, sitä parem­min menee myös lapsilla. Jous­ta­vat työeh­dot takaa­vat sen, että työnan­taja uskal­taa antaa mahdol­li­suu­den yhä useam­malle. Korkeampi työl­li­syys on vähen­tä­nyt syrjäy­ty­nei­den nuor­ten ja köyhyy­dessä elävien koti­ta­louk­sien määrää. Työt­tö­myys on suurin yksit­täi­nen köyhyyttä aiheut­tava tekijä. Siksi kaikki panok­set työl­li­syy­teen ovat panok­sia perhei­den ja lasten hyvin­voin­tiin. Parempi työl­li­syys auttaa nuoria suoraan: se helpot­taa oppi­so­pi­mus­kou­lu­tus- ja harjoit­te­lu­paik­ko­jen saan­nissa sekä työelä­mään pääsyä jo alle pari­kymp­pi­senä. Tehdään työs­sä­op­pi­mi­sesta mahdol­li­sem­paa kaikille; kaikissa elin­kaa­ren vaiheissa.

Satsa­taan varhais­kas­va­tuk­seen ja kaksi­vuo­ti­seen esikou­luun. Noste­taan perus­o­pe­tuk­sen tasoa ja lisä­tään tasa-arvo­ra­hoi­tusta niille kouluille, joissa työrauha on heikko. Kaikille lapsille taataan hyvät koulun­käyn­ti­val­miu­det perhe­taus­tasta riip­pu­matta. Anne­taan perus­kou­lussa tilaa yksi­löl­li­syy­delle, käsillä teke­mi­selle ja erikois­osaa­mi­selle. Ei syrjäy­tetä “villejä poikia” tai “kympin tyttöjä”. vaan tehdään tilaa monen­lai­selle lahjak­kuu­delle. Taidon siir­tä­mi­nen toiselle ihmi­selle on arvok­kainta, mitä elämässä voi tehdä: opet­taja on maail­man tärkein ammatti.

Laske­taan veroja ja laajen­ne­taan koti­ta­lous­vä­hen­nystä siten, että yhä useampi perhe voi käyt­tää arjen kiireissä palve­luita. Kaik­kea ei tarvitse tehdä itse. Jakse­taan parem­min. Syödään yhdessä. Liikun­ta­sa­lit ovat nykyi­sin ilta­päi­vi­sin usein tyhjil­lään ja iltai­sin taas on ruuh­kaa. Siir­re­tään harras­tus­mah­dol­li­suuk­sia entistä enem­män koulu­jen ilta­päi­vään. Koulu­tun­tien jälkeen syödään väli­pala ja harras­tus­ryh­mät alka­vat. Alakou­lu­lais­ten riit­tä­vän aikai­nen nukku­maan­meno ei jää myöhäi­sistä harras­tuk­sista kiinni. Kaikki lapset ovat mukana eivätkä harras­tuk­set ole pelkäs­tään vanhem­pien aktii­vi­suu­den varassa. Kerho­jen ja harras­tus­ten ohjaa­jat voivat olla tarvit­taessa myös koko­päi­vä­toi­mi­sia, jolloin he toimi­vat aamu­päi­vi­sin koulun­käyn­tia­vus­ta­jina. Taataan samalla oppi­tun­neille työrauha.

Kirjoit­taja on kokoo­muk­sen vara­pu­heen­joh­taja ja kansan­edus­taja.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa

29.1.2023

Petteri Orpo: Nyt on oikea aika kään­tää Suomi oike­aan suun­taan

Petteri Orpon puhe ristei­ly­väelle sunnun­taina 29.1.2023. Aika. Aris­to­te­leen mukaan aika on muutosta ja liikettä. Toisille aika on nyky­het­kien sarja.  Minulle

24.1.2023

Sinuhe Wallin­heimo: Viisas päät­täjä varau­tuu pahim­paan, mutta suhtau­tuu tule­vai­suu­teen toiveik­kaasti

Mieles­täni meidän kansan­edus­ta­jien tärkein tehtävä on parhaan mahdol­li­sen tule­vai­suu­den turvaa­mi­nen lapsil­lemme ja heidän lapsil­leen. Kyse on suku­pol­vien väli­sestä oikeu­den­mu­kai­suu­desta.

Oli kyse luon­to­ka­dosta, julki­sesta talou­desta tai Suomen turval­li­suu­desta, meillä pitäisi olla pääl­lim­mäi­senä mielessä, miten tehdyt – ja teke­mättä jäte­tyt – päätök­set vaikut­ta­vat jälki­pol­viin. Meidän kansan­edus­ta­jien on kyet­tävä vält­tä­mät­tö­miin päätök­siin silloin­kin, kun ne eivät vaikuta suosi­tuilta tai helpoilta.

24.1.2023

Oppo­si­tio jättää väli­ky­sy­myk­sen julki­sen talou­den velkaan­tu­mi­sesta

Kokoo­muk­sen, Kris­til­lis­de­mo­kraat­tien ja Liike Nytin edus­kun­ta­ryh­mät jättä­vät yhtei­sen väli­ky­sy­myk­sen julki­sen talou­den velkaan­tu­mi­sesta. Oppo­si­tio­ryh­mien mukaan halli­tus on epäon­nis­tu­nut aset­ta­miensa talous­po­li­tii­kan tavoit­tei­den saavut­ta­mi­sessa.

Skip to content