Evästeasetukset Verkkosivumme käyttää välttämättömiä evästeitä, jotta sivut toimivat ja kokemuksesi olisi vieläkin makeampi. Voit lukea lisää käyttämistämme evästeistä ja hallita asetuksiasi evästeasetussivulla. You can read more about them use and control their settings.
Kokoomus.fi / Julkaisut / Politiikka / Turvallisuus / Ei hyvin­voin­tia ilman turval­li­suutta – kokoo­muk­sen ohjelma Suomen koko­nais­tur­val­li­suu­den vahvis­ta­mi­seksi

Ei hyvin­voin­tia ilman turval­li­suutta – kokoo­muk­sen ohjelma Suomen koko­nais­tur­val­li­suu­den vahvis­ta­mi­seksi

Julkaistu:

Turval­li­suus on hyvin­voin­nin kivi­jalka. Ilman turval­li­suutta meillä ei ole hyvää yhteis­kun­taa, palve­luja ja hyvin­voin­tia. Kokoo­muk­sen arvo­va­linta on kaikissa tilan­teissa varmis­taa Suomen ja suoma­lais­ten turval­li­suus.

Turval­li­suu­den säily­mi­nen ei ole itses­tään selvää. Erilai­set turval­li­suu­teemme vaikut­ta­vat teki­jät ja uhat moni­nais­tu­vat ja moni­mut­kais­tu­vat. Pande­mia, Venä­jän hyök­käys­sota Ukrai­nassa ja jengi­ri­kol­li­suu­den nousu ovat osoit­ta­neet, että turval­li­suu­teemme vaikut­ta­vissa teki­jöissä voi tapah­tua muutok­sia nopeas­ti­kin.

Uuden maail­man haas­tei­siin ei vastaa­maan riitä enää vanhan maail­man malli, jossa erilai­sia turval­li­suu­teemme vaikut­ta­via teki­jöitä tarkas­tel­laan yksit­täin ja eril­lään. Katse on nostet­tava yli siilo­jen ja hallin­no­na­la­ra­jo­jen. Tarvi­taan koko­nais­tur­val­li­suusa­jat­te­lua.

Lähde: turvallisuuskomitea.fi

Suoma­lai­sessa koko­nais­tur­val­li­suu­den yhteis­toi­min­ta­mal­lissa yhteis­kun­nan elin­tär­keistä toimin­noista huoleh­di­taan pitkä­jän­tei­sesti yhdessä eri viran­omais­ten, elin­kei­noe­lä­män, järjes­tö­jen ja kansa­lais­ten kanssa.

Elin­tär­keitä yhteis­työssä huoleh­dit­ta­via toimin­toja ovat Turval­li­suus­ko­mi­tean[1] mukaan johta­mi­nen, kansain­vä­li­nen ja EU-toiminta, puolus­tus­kyky, sisäi­nen turval­li­suus, talous, infra­struk­tuuri, huol­to­var­muus, väes­tön toimin­ta­kyky sekä palve­lut ja henki­nen krii­sin­kes­tä­vyys. Malli kuvaa hyvin koko­nais­tur­val­li­suu­den perus­e­le­ment­tejä viran­omais­toi­min­nan näkö­kul­masta. Niillä keinoilla, joilla Suomi on yhdeksi maail­man turval­li­sim­mista maista pääs­syt, ei kuiten­kaan pysytä siinä, mihin olemme pääs­seet. Kokoo­mus esit­tää uutta koko­nais­tur­val­li­suusa­jat­te­lua, jossa nykyistä mallia täyden­ne­tään ennal­taeh­käi­syn, arjen turval­li­suu­den ja yhteis­työtä estä­vien siilo­jen purka­mi­sen näkö­kul­milla.

Uudessa koko­nais­tur­val­li­suusa­jat­te­lussa erilai­sia uhkia ennal­taeh­käis­tään, niihin vasta­taan ja niihin varau­du­taan. Turval­li­suus­haas­teita ja -uhkia ennal­taeh­käis­tään varmis­ta­malla arjen turval­li­suus ja yhteis­kun­ta­rauha. Häiriö­ti­lan­tei­siin vasta­taan varmis­ta­malla turval­li­suus­pal­ve­lut ja avun­saanti. Samaan aikaan varau­du­taan ja luodaan suun­ni­tel­mat vaka­vam­pien ja laajem­pien häiriöi­den varalle.

Tässä onnis­tu­mi­nen vaatii nykyistä vahvem­paa koor­di­naa­tiota ja eri asioi­den yhteyk­sien ymmär­tä­mistä päätök­sen­teossa sekä eri orga­ni­saa­tioi­den sitou­tu­mi­nen yhtei­siin, stra­te­gi­siin tavoit­tei­siin. Yhteis­työn on toimit­tava ja tiedon on liikut­tava yhtei­sen tilan­ne­ku­van saami­seksi sekä eri toimin­to­jen yhteen­so­vit­ta­mi­seksi.

Kun koko­nais­tur­val­li­suus on kunnossa, kestää yhteis­kunta kaikki sen eteen tule­vat haas­teet ja ongel­mat.

Mari­nin halli­tuk­sen aikana koko­nais­tur­val­li­suusa­jat­telu on vali­tet­ta­vasti jäänyt sivuun. Johta­mi­nen on ollut reak­tii­vista, varau­tu­mi­nen heik­koa ja koko­nais­tur­val­li­suu­den eri tarpeet on laimin­lyöty. Näin ei voida jatkaa. Tarvi­taan muutos. Tässä ohjel­massa esite­tään kokoo­muk­sen keinot Suomen koko­nais­tur­val­li­suu­den vahvis­ta­mi­seksi. Ohjel­man muoto noudat­taa otsik­ko­ta­solla Turval­li­suus­ko­mi­tean mallia, jota täyden­ne­tään ennal­taeh­käi­syn, arjen turval­li­suu­den ja siilo­jen purka­mi­sen huomioi­villa toimen­pide-ehdo­tuk­silla uuden koko­nais­tur­val­li­suusa­jat­te­lun mukai­sesti.

Turval­li­suusym­pä­ris­tön muutos

Tällä vaali­kau­della (2019–2023) Suomen toimin­taym­pä­ristö on muut­tu­nut merkit­tä­västi. Koro­na­pan­de­mia osoitti ensin, että vihol­li­nen voi olla ihmi­sistä riip­pu­ma­ton. Kansain­vä­li­set kehi­tys­ku­lut ja ilmiöt, kuten muut­to­liike, ilmas­ton­muu­tos tai tervey­teen vaikut­ta­vat seikat, kuten epide­miat tai anti­bioot­ti­re­sis­tenssi, uhkaa­vat nyky­ään myös turval­li­suut­tamme. Uhat voivat olla ihmis­ten aiheut­ta­mia, mutta eivät vält­tä­mättä tarkoi­tuk­sel­li­sesti tehtyjä. Tämän­kal­tai­set ilmiöt siir­ty­vät nopeasti maasta toiseen eivätkä ne tunne maiden­vä­li­siä rajoja. Mikäli valtiot eivät varaudu tällai­siin uhkiin, voivat seurauk­set olla todella vaka­via.

Viimei­set vuodet ovat osoit­ta­neet, että kansain­vä­li­set ilmiöt voivat olla vaikeasti enna­koi­ta­vissa ja niihin varau­tu­mi­nen voi vaatia hyvin erilai­sia toimia verrat­tuna perin­tei­siin uhkiin. Koro­na­kriisi osoitti, miten yksi virus edel­lytti viran­omai­silta uutta ajat­te­lua ja uusia yhteis­työ­toi­mia. Näiden toteut­ta­mi­seksi oli yhtei­sen tilan­ne­ku­van luomi­nen avai­na­se­massa.

Uusiin uhka­ku­viin lukeu­tuu myös ihmis­ten tarkoi­tuk­sella teke­mät toimet, kuten jengi­ri­kol­li­suus, terro­rismi, hybri­di­vai­kut­ta­mi­nen ja kyber­tur­val­li­suus. Valtiot eivät enää ole turval­li­suus­ken­tän ainoita toimi­joita, vaan myös ei-valtiol­li­silla toimi­joilla on työka­luja, joilla he voivat vaka­vasti vahin­goit­taa valtioita ja kansa­lai­sia. Yksi esimerkki tästä on psyko­te­ra­pia­kes­kus Vastaa­mon tieto­murto, jossa yli 33,000 asiak­kaan henkilö- ja poti­las­tie­dot varas­tet­tiin ja aina­kin osit­tain julkais­tiin. Niillä yritet­tiin kiris­tää asiak­kaita. Tieto­murto johti merkit­tä­viin laki­muu­tok­siin liit­tyen esimer­kiksi uhrien henki­lö­tun­nus­ten vaih­toon.

Päätös suoma­lais­ten aikuis­ten ja lasten kotiut­ta­mi­sesta al-holin pako­lais­lei­riltä herätti paljon keskus­te­lua terro­ris­mista ja Suomen perus­tus­lain­vas­tai­sesta elämän­kat­so­muk­sen vaiku­tuk­sesta Suomen turval­li­suu­teen. Kokoo­mus perään­kuu­lutti uusia toimia terro­ris­mia koske­van lain­sää­dän­nön kiris­tä­mi­seksi muun muassa, että terro­ris­ti­jär­jes­töön kuulu­mi­nen on krimi­na­li­soi­tava. Terro­rismi on vahvasti kytkök­sissä radi­ka­li­soi­tu­mi­seen, jonka polt­toai­neena ovat syrjäy­ty­mi­nen ja yksi­näi­syys sekä erilais­ten pelko­jen ja huolien tietoi­nen hyödyn­tä­mi­nen. Näitä tulisi kaikin keinoin estää.

Venä­jän hyök­käys Ukrai­naan on toisaalta osoit­ta­nut, että perin­tei­set uhka­ku­vat, mukaan lukien sota, eivät ole hävin­neet minne­kään. Euroo­passa maat ovat jälleen panos­ta­neet puolus­tuk­seensa. Maan­puo­lus­tuk­sen merki­tys koros­tuu, mutta muut varau­tu­mis­toi­met ovat yhtä tärkeitä. Ukrai­nan sodassa on käytetty paljon propa­gan­daa ja disin­for­maa­tiota, joka on alle­vii­van­nut kansa­lais­ten media­lu­ku­tai­don merki­tystä. Ukrai­nan sota on myös osoit­ta­nut, ettei sotaa ole mahdol­lista eris­tää. Sodalla on ollut huomat­ta­via vaiku­tuk­sia ener­gian saata­vuu­teen ja sen hinnoit­te­luun sekä voimis­tu­nee­seen inflaa­tio­ke­hi­tyk­seen. Nämä vaiku­tuk­set vaati­vat kansa­lai­silta uuden­laista resi­liens­siä ja yhteis­kun­nalta erilais­ten luot­ta­mus­ka­peik­ko­jen tunnis­ta­mista ja niihin vastaa­mista arjessa jo hyvissä ajoin ennen krii­sejä.

Johta­mi­nen

Suomesta on tulossa ajopuu. Asioi­hin reagoi­daan, koska niitä ei enna­koida. Liian usein näyt­tää siltä, ettei maata johda kukaan.

Viran­omai­syh­teis­työ on pienen maan elinehto, mutta hallin­tomme on edel­leen liian siilou­tu­nutta. Keskus­te­lua viran­omais­ten välillä sinäl­lään on, mutta se rajoit­tuu usein akuut­tien ja konkreet­tis­ten ongel­mien ratkai­se­mi­seen, jolloin omis­ta­juus stra­te­gi­sista turval­li­suus­haas­teista ja -ilmiöistä jää heikoksi.

Maan­puo­lus­tus on koko kansan asia. Alueel­lis­ten toimi­joi­den ja valtiol­li­sen johdon väli­nen kuilu on kuiten­kin johta­mi­sen kannalta liian iso – tieto ei aina kulje, eivätkä kaikki ole aina yhtei­sissä talkoissa mukana. Ylitiukka tieto­suo­ja­lain­sää­däntö ei saa estää ihmi­sen autta­mista tai maan puolus­ta­mista. Väes­tön­suo­jelu on laaja koko­nai­suus, jossa eri viran­omai­set varau­tu­vat toimin­taan poik­keus­o­loissa etukä­teis­suun­ni­tel­min ja harjoit­te­le­malla väes­tön suojaa­mista eri toimen­pi­tein. Korona-aika osoitti, että viran­omais­ten yhteis­työ ei toimi ongel­mitta ja vastuuta siir­rel­tiin viran­omai­selta toiselle.

Kokoo­mus esit­tää, että:

  • Viran­omais­ten kykyä tuot­taa yhteistä tilan­ne­ku­vaa ja kykyä vastata hallin­no­na­lo­jen rajat ylit­tä­viin uhkiin on vahvis­tet­tava.
  • Viran­omais­toi­min­nassa on omak­sut­tava uuden­lai­nen, koko­nais­val­tai­nen johta­mis­kult­tuuri. Urapo­luissa pain­opis­tettä on siir­ret­tävä sekto­ri­koh­tai­sen koke­muk­sen painot­ta­mi­sesta enem­män kohti muussa yhteis­kun­nassa omak­sut­tua mallia, jossa johta­jat siir­ty­vät jous­ta­vasti toimia­lalta toiselle, mikä kerryt­tää osaa­mista koko­nai­suuk­sien laajem­masta hahmot­ta­mista.
  • Valtio­neu­vos­ton toimin­ta­ky­kyä krii­si­ti­lan­teissa on paran­net­tava.
  • Viran­omais­ten yhteis­työtä ja varau­tu­mista on edis­tet­tävä. Hallin­no­na­lat voivat yhdessä tehdä tehok­kaam­min monia asioita, joita ne nyt pyrki­vät hoita­maan itse. Tähän tarvi­taan myös nykyistä voimak­kaam­paa poliit­tista tahdo­nil­mai­sua.
  • Kykyämme reagoida ja vastata hybri­di­vai­kut­ta­mi­seen on vahvis­tet­tava, erityi­sesti kybe­ru­lot­tu­vuu­dessa. Yhteis­työtä on tiivis­tet­tävä yksi­tyi­sen sekto­rin kanssa. Kyber­tur­val­li­suu­den kansa­lais­tai­dot on varmis­tet­tava jokai­selle.
  • Valtio­ta­son ja alueel­li­sen tason yhteyk­siä on paran­net­tava. Alueel­li­set viran­omai­set ja uudet hyvin­voin­tia­lu­eet on saatava mukaan yhtei­sen tilan­ne­ku­van ja turval­li­suu­den tuot­ta­mi­seen. Orga­ni­saa­tio­ra­jo­jen lisäksi myös alueel­li­sia rajoja on madal­let­tava.
  • Turval­li­suu­den edis­tä­mi­nen on säädet­tävä nykyistä selkeäm­min – eli esityö­ta­soi­sen sään­te­lyn lisäksi myös laissa – kuntien ja hyvin­voin­tia­luei­den tehtä­väksi. Lisäksi on selkey­tet­tävä, millä taholla on päävas­tuu alue­hal­lin­to­vi­ras­to­jen ja pelas­tus­lai­tos­ten laki­sää­tei­sestä tehtä­västä edis­tää ja tukea paikal­lista turval­li­suus­suun­nit­te­lua.
  • Alueel­li­sen varau­tu­mi­sen viran­omais­ten vastuu­aluei­den on oltava toimin­ta­kun­nossa.

Kansain­vä­li­nen ja EU-toiminta

Turval­li­suusym­pä­ris­töstä on tullut jatku­vasti haas­ta­vampi. Uhat ja ongel­mat ovat niin suuria, ettei Suomi tai mikään muukaan maa pysty ratkai­se­maan niitä yksin. Venäjä on toimin­nal­laan lisän­nyt epävar­muutta ja pakot­taa Euroo­pan tarkas­te­le­maan omia turval­li­suus­rat­kai­su­jaan.

Suomi näyt­tää unoh­ta­neen aiem­man saman­mie­lis­ten maiden yhteis­työn. Yksin saamme vähem­män aikaan kuin yhdessä ystä­vien kanssa.

Kokoo­mus esit­tää, että:

  • Suomesta on tulossa Naton jäsen. On huoleh­dit­tava siitä, että olemme kaikilla osa-alueilla Nato-yhteen­so­piva. Suomen on oltava raken­tava, yhteis­työ­ha­kui­nen ja ratkai­suja löytävä jäsen­maa. Olemme enem­män turval­li­suu­den tuot­taja kuin kulut­taja.
  • Suomi kuuluu Euroop­paan ja euroop­pa­lai­nen arvo­yh­teisö on kotimme ja perheemme. Nato on Euroo­pan turval­li­suus­rat­kaisu, mutta myös aktii­vi­sella EU-poli­tii­kalla on edis­tet­tävä turval­li­suut­tamme. Meidän on akti­voi­dut­tava ja teräs­täy­dyt­tävä suhteessa Euroo­pan unio­niin.
  • Euroo­pan on otet­tava suurempi vastuu omasta puolus­tuk­ses­taan siitä huoli­matta, että Nato on Euroo­pan tärkein turval­li­suu­den tuot­taja. EU:n puolus­tus­teol­lista yhteis­työtä ja vahvis­tet­tava ja soti­laal­lista liik­ku­vuutta on paran­net­tava.
  • Pohjois­mai­den ja lähi­naa­pu­rei­den kanssa tehtävä yhteis­työ on tarpeel­lista Suomen huol­to­var­muu­den kannalta, mutta pohjois­maista yhteis­työtä on tehtävä myös Naton ja EU:n sisällä. Puolus­tus­asioissa Nordefcolla voi olla tässä keskei­nen rooli, jos sen toimin­taa kehi­te­tään määrä­tie­toi­sesti tähän suun­taan.
  • Suomen on otet­tava johtava asema EU:n sisäi­sen huol­to­var­muu­den kehit­tä­mi­sessä ja vahvis­ta­mi­sessa. Koko­nais­kuva on selkey­tet­tävä ja EU:lle on luotava huol­to­var­muus­stra­te­gia.
  • Suomen puolus­tuk­seen vaikut­ta­vat kansain­vä­li­set sopi­muk­set on päivi­tet­tävä nyky­ti­laa vastaa­viksi. Suomen on irtau­dut­tava henki­lö­mii­nat kiel­tä­västä Ottawan sopi­muk­sesta.

Puolus­tus­kyky

Venäjä on tuonut sodan keskelle Euroop­paa. Jännit­teet Itäme­ren ympä­ris­tössä ovat kiris­ty­neet. Tule­vai­suus on aiem­paa epävar­mempi ja turval­li­suu­den merki­tys koros­tuu.

Infor­maa­tio­tur­val­li­suus ja infor­maa­tio­vai­kut­ta­mi­nen ovat osa kansal­li­sen turval­li­suu­den teki­jöitä. Moder­nissa tieto­yh­teis­kun­nassa kansa­lais­ten kuva todel­li­suu­desta muodos­tuu infor­maa­tio­ti­lassa olevasta tiedosta, johon infor­maa­tio­vai­kut­ta­mi­sella pyri­tään tart­tu­maan.

Kokoo­mus esit­tää, että:

  • Kiris­ty­nyt turval­li­suus­ti­lanne edel­lyt­tää maan­puo­lus­tuk­sen ja sekä koti­mai­sen että euroop­pa­lai­sen puolus­tus­teol­li­suu­den vahvis­ta­mista. Suomen on sitou­dut­tava pitä­mään puolus­tus­me­nonsa Naton tavoit­teen mukai­sella 2 % tasolla suhteessa brut­to­kan­san­tuot­tee­seen.
  • Tämän lisäksi on laadit­tava laajempi parla­men­taa­ri­nen katsaus puolus­tus­me­no­jen korot­ta­mi­seen pitkällä aika­vä­lillä ja maan­puo­lus­tuk­sen kehit­tä­mi­seen 2030-luvulla, huomioi­den eten­kin maavoi­mien tarpeet. Eteen tulee myös asevel­vol­li­suu­den uudis­ta­mis­tar­pei­den arviointi niin, että varmis­tamme reser­vin riit­tä­vän määrän ja laadun.
  • Nato-jäse­nyy­den myötä emme ole yksin ja meillä on aiem­paa leveäm­mät hartiat. Omaa puolus­tus­tamme on yllä­pi­det­tävä ja kehi­tet­tävä uhka­ku­via vastaa­vasti. Suomella on myös iso rooli Itäme­ren alueen sekä arkti­sen alueen puolus­tuk­sen raken­ta­mi­sessa ja aluei­den valvon­nassa yhdessä Itäme­ren alueen maiden ja eten­kin Pohjois­mai­den kanssa.
  • Suomen on tavoi­tel­tava Naton pysy­viä toimin­toja kuten alueel­li­nen komen­to­kes­kus tai arkti­sen alueen osaa­mis­kes­kus.
  • Erityistä huomiota on kiin­ni­tet­tävä henki­lös­tön riit­tä­vyy­teen. Puolus­tus­voi­mien henki­lös­tö­tar­peen kannalta olen­naista on myös Naton erilai­siin esikun­tiin ja orga­ni­saa­tioi­hin sijoi­tet­ta­van henki­lös­tön rekry­tointi. Merkit­tävä osa näistä tehtä­vistä painot­tuu upsee­rei­hin, mutta tarvetta on myös sivii­li­hen­ki­lös­tölle.
  • Turval­li­suusym­pä­ris­tön muutok­set on tunnis­tet­tava ja huoleh­dit­tava siitä, että pärjäämme kaikissa olosuh­teissa. On tarjot­tava ratkai­suja, joilla jännit­teitä vähen­ne­tään ja ongel­mia ratko­taan rauhan­omai­sesti.
  • Vapaa­eh­toi­sesta maan­puo­lus­tuk­sesta on tehtävä neljäs puolus­tus­haara ja puolus­tus­voi­mien stra­te­gi­nen kump­pani. Varau­tu­mis- ja maan­puo­lus­tus­kou­lu­tusta on yllä­pi­det­tävä ja kehi­tet­tävä. Vapaa­eh­toista koulu­tusta on tuet­tava huoleh­ti­malla muun muassa siitä, että kaik­kialla Suomessa on myös kivää­ri­ka­lii­be­reille sovel­tu­via ampu­ma­ra­toja ja harjoi­tus­mah­dol­li­suuk­sia. Kokoo­mus tavoit­te­lee maahan koko­nai­suu­des­saan tuhatta ampu­ma­ra­taa.
  • Suomen lukuis­ten maan­puo­lus­tuk­sen kanssa yhteis­työssä toimi­vien lukuis­ten kolman­nen sekto­rin yhdis­tys­ten ja järjes­tö­jen yhteis­työtä ja koor­di­naa­tiota on paran­net­tava suun­ni­tel­mal­li­sella johta­mi­sella. Tarvi­taan myös koulu­tet­tu­jen rekis­te­röin­tiä, mikä mahdol­lis­taisi koulu­tet­tu­jen tavoit­ta­mi­sen tarvit­taessa. Myös neljän­nen sekto­rin eli kansa­lais­ten poten­ti­aali aktii­vi­sina koko­nais­tur­val­li­suu­den toimi­joina on hyödyn­net­tävä nykyistä parem­min.
  • Kyber­puo­lus­tusta on vahvis­tet­tava ja on huoleh­dit­tava siitä, että toimi­joil­lamme on lain­sää­dän­nöl­li­nen ja tosia­sial­li­nen valmius kyber­so­dan­käyn­tiin kohdis­ta­malla myös toimia viha­mie­listä valtiota vastaan.
  • Koko ikäluok­kaa koske­vat kutsun­nat on toteu­tet­tava ja sivii­li­pal­ve­lus on uudis­tet­tava tuke­maan väes­tön ja yhteis­kun­nan toimin­toja krii­sien aikana.
  • Suomeen on luotava kansal­li­nen infor­maa­tiop­sy­ko­lo­gi­sen puolus­tuk­sen stra­te­gia, jossa määri­tel­lään infor­maa­tio­tur­val­li­suu­den kehit­tä­mi­selle pohja, suun­ta­vii­vat, roolit ja resurs­si­tar­peet. Lisäksi on kehi­tet­tävä kogni­tii­vi­sen turval­li­suu­den opetusta ja tutki­musta.
  • Arkti­sen alueen merki­tys on ymmär­ret­tävä huomioi­malla pitkä­jän­tei­sesti Suomen tavoit­teet alueella ja tarvit­ta­vat toimin­ta­re­surs­sit.

Sisäi­nen turval­li­suus

Globaali turval­li­suusym­pä­ristö on muut­tu­nut. Vaka­van hybri­di­vai­kut­ta­mi­sen uhka Suomea kohtaan on kasva­nut, kybe­ru­hat ja -hyök­käyk­set ovat lisään­ty­neet, netti­ri­kol­li­suus on levit­täy­ty­nyt uusille osa-alueille ja rikos­ten selvit­tä­mi­nen on vaikeu­tu­nut.

Kokoo­mus esit­tää, että:

  • Viran­omais­ten yhteis­työtä on lisät­tävä pois­ta­malla lain­sää­dän­nössä olevia tieto­jen­vaih­don esteitä palo­muu­ri­sään­nök­sissä, ylimää­räi­sen tiedon luovut­ta­mi­sessa ja tiedus­te­lu­lain­sää­dän­nön tulkin­nal­li­sissa epäsel­vyyk­sissä.
  • Kyber­tor­jun­nan eri viran­omais­ten keski­näi­set johto­suh­teet on varmis­tet­tava.
  • Eri viran­omais­ten erityis­osaa­jien riit­tä­vyy­destä on huoleh­dit­tava ja yhteis­työtä yksi­tyis­sek­to­rin asian­tun­ti­joi­den kanssa on lisät­tävä.
  • Tämän päivän maail­massa erilai­set ääri­liik­keet ja -ideo­lo­giat yleis­ty­vät. Radi­ka­li­soi­tu­mi­seen ja terro­ris­miin liit­ty­vät uhat ovat todel­li­sia. Maahan­muut­toon liit­tyy erilai­sia turval­li­suus­vai­ku­tuk­sia, jotka ovat yhä vaka­vam­pia esimer­kiksi väli­neel­lis­te­tyn muut­to­liik­keen osalta.

Kokoo­mus esit­tää, että:

  • Valvon­taa suorit­ta­vien viran­omais­ten määrää on lisät­tävä pitkä­jän­tei­sesti.
  • Rikos­tor­jun­taa tehos­tava rikos­tie­dus­te­lu­laki on säädet­tävä ja rikok­siin syyl­lis­ty­nei­den sekä vaaral­lis­ten henki­löi­den maasta pois­ta­mista on tehos­tet­tava.
  • Dera­di­ka­li­soi­tu­mi­seen tähtää­vää radi-exit toimin­taa on tehos­tet­tava.
  • Kokoo­muk­sen ”Turva­pai­kat hädä­na­lai­sille, este­tään väärin­käyttö” -ohjel­massa esite­tyt toimet on toteu­tet­tava.
  • Kansain­vä­listä suoje­lua saavan henki­lön suoje­lua­se­man pois­ta­mi­nen on mahdol­lis­tet­tava henki­löltä, joka syyl­lis­tyy Suomessa törke­ään rikok­seen.
  • Henki­lön säilöön­otto ylei­sen järjes­tyk­sen ja turval­li­suu­den perus­teella ja säilöön­o­ton jatka­mi­nen 12 kuukau­den ajan nykyi­sen 6 kuukau­den sijaan on mahdol­lis­tet­tava.
  • Kiel­tei­sen turva­paik­ka­pää­tök­sen saaneet on palau­tet­tava lähtö­mai­hin nopeasti. Suomen talou­del­li­nen tuki merkit­tä­vien haki­ja­mää­rien lähtö­maille on ehdol­lis­tet­tava siihen, että ne vastaa­not­ta­vat kiel­tei­sen päätök­sen saaneet kansa­lai­sensa kansain­vä­li­sen oikeu­den mukai­sesti.
  • Kotou­tu­mis­po­li­tiik­kaan on tehtävä korjaus­liike, jossa punai­seksi langaksi otetaan työn­teko ja kielen oppi­mi­nen.
  • Suomen on oltava valmis käyt­tä­mään hiljat­tain säädet­tyjä raja­py­kä­liä, joilla turva­pai­kan­ha­kua voidaan rajoit­taa määrä­ai­kai­sesti kansal­li­sen turval­li­suu­den vaaran­tu­mi­sen perus­teella. Toimi­val­tuuk­sien käyt­töä tukeva itära­jan raja-aita on myös raken­net­tava.
  • Katu­jengi-ilmiö nostaa vaaral­li­sella tavalla päätään Suomessa. Katu­jen­gien ja niissä vaikut­ta­vien henki­löi­den määrä on kasvussa ja niiden toiminta raais­tuu. Vaarassa on ollut myös sivul­li­sia. Samaan aikaan perin­tei­nen järjes­täy­ty­nyt rikol­li­suus kansain­vä­lis­tyy ja kove­nee enti­ses­tään.

Kokoo­mus esit­tää, että:

  • Kokoo­muk­sen ”Ruot­sin tie ei ole meidän: Kokoo­muk­sen 10 toimen­pi­dettä jengi­ri­kol­li­suu­den torju­mi­seksi” -ohjel­massa esite­tyt pehmeät ja kovat toimet on toteu­tet­tava.
  • Rikos­lain koven­ta­mis­pe­rus­teita on muutet­tava siten, että katu­jen­gien yhtey­dessä tehdyt rikok­set tule­vat varmuu­della ja laajasti niiden piiriin.
  • Ampuma-aseri­kok­sista tuomit­ta­via rangais­tuk­sia on koven­net­tava. Esimer­kiksi törkeän ampuma-aseri­kok­sen vähim­mäis­ran­gais­tus on nostet­tava nykyi­sestä neljästä kuukau­desta kahteen vuoteen vankeutta, jotta varmis­te­taan niistä tuomit­ta­vien vankeus­ran­gais­tus­ten pääsään­töi­nen ehdot­to­muus.
  • Turval­li­sen irtau­tu­mi­nen rikol­li­sesta ympä­ris­töstä ja vaiku­tus­pii­ristä mahdol­lis­tava JR-exit toiminta on laajen­net­tava katu­jen­gei­hin.
  • Polii­sien määrä on nostet­tava yli 8000 polii­siin ja koko rikos­pro­ses­si­ket­jun (syyt­tä­jän­lai­tos, tuomiois­tui­met, rikos­seu­raa­mus­lai­tos) rahoi­tus ja toimi­vuus on turvat­tava pitkä­jän­tei­sesti. Polii­sin reservi on perus­tet­tava.
  • Järjes­täy­ty­neen rikol­li­suu­den ryhmien toimin­nan vaikeut­ta­mista muun muassa hallin­nol­li­sin toimin on jatket­tava.
  • Myös kehi­tys nuori­so­ri­kol­li­suu­dessa on hälyt­tä­vää. Pieni osa nuorista voi entistä huonom­min, käyt­tää huumeita ja ajau­tuu rikos­kier­tee­seen.

Kokoo­mus esit­tää, että:

  • Harras­tus- ja tera­pia­ta­kuu on toteu­tet­tava, resurs­seja on lisät­tävä Ankkuri-toimin­taan ja yhden luukun mallia on kehi­tet­tävä.
  • Oirei­le­vien nuor­ten tieto­jen­vaih­toja estä­vät lain­sää­dän­nöl­li­set esteet eri viran­omais­ten välillä on pois­tet­tava.
  • Kouluissa on panos­tet­tava tehok­kaa­seen, yksi­löl­li­seen ja varhai­seen tukeen, ja häiriö­käyt­täy­ty­mi­seen on puutut­tava heti sen esiin­tyessä.
  • Viran­omais­ten ja nuor­ten kanssa työtä teke­vien järjes­tö­jen yhteis­työtä on lisät­tävä.
  • Lasten­suo­je­lu­vi­ran­omais­ten mahdol­li­suuk­sia on lisät­tävä puut­tua tois­tu­vasti oirei­le­van nuoren käytök­seen muun muassa lisää­mällä nuoren liik­ku­mi­seen liit­ty­viä rajoi­tuk­sia.
  • Yhä nopeam­min muut­tu­vassa yhteis­kun­nassa syntyy turval­li­suus­tyh­jiöitä ja arvot sirpa­loi­tu­vat. Kansa­lais­tot­te­le­mat­to­muus, omakä­de­noi­keus ja segre­gaa­tio ovat kasva­via ilmiötä.

Kokoo­mus esit­tää, että:

  • Turval­li­suus­ket­jussa toimi­vien viran­omais­ten kuten hätä­kes­kus­päi­vys­tä­jien, palo­mies­ten ja polii­sien määrää on lisät­tävä pitkä­jän­tei­sesti.
  • Henki­lös­töä on lisät­tävä esimer­kiksi ennalta estä­vään työhön ja jalkau­tu­mi­seen ihmis­ten pariin. Ennal­taeh­käisy on tehok­kainta autta­mista.
  • On huoleh­dit­tava, että kansa­lai­nen saa apua hädän hetkellä ja oikeutta joudut­tu­aan rikok­sen uhriksi. On kohtuu­tonta, että esimer­kiksi rais­kaus­asian käsit­tely tapah­tu­masta kärä­jä­oi­keu­den tuomioon kestää noin 2 vuotta. Erityi­sesti lapsiin kohdis­tu­vien seksu­aali- ja väki­val­ta­ri­kos­ten rangais­tuk­sia on koven­net­tava.
  • Julki­suus­laki on muutet­tava avoi­mem­maksi, jolloin viran­omais­ten tiedot­ta­mi­nen palve­lee tehok­kaasti kansa­lai­sia.
  • Laajalla toimen­pi­tei­den joukolla on varmis­tet­tava, ettei­vät erilai­set sosi­aa­li­set, talou­del­li­set sekä osat­to­muu­teen ja turval­li­suu­teen liit­ty­vät ongel­mat kasaudu tietyille alueille. Yksi­lö­ta­soi­sen näkö­kul­man lisäksi huomiota on kiin­ni­tet­tävä erilai­siin yhtei­söi­hin, jotka on myös saatava työhön mukaan.

Talous

Maan talou­den krii­sistä selviy­ty­mi­nen edel­lyt­tää pitkä­jän­teistä varau­tu­mista, sekä jous­ta­vuutta ja kette­ryyttä hallin­nolta. Korkea velkaan­tu­nei­suus altis­taa talou­den häiriöille ja vähin­tään­kin heiken­tää sen häiriön­sie­to­ky­kyä. Velkaan­tu­mi­nen on saatava kuriin ja talous tasa­pai­noon koko­nais­tur­val­li­suu­den­kin nimissä. 

Kaikki taloutta kohen­ta­vat toimen­pi­teet kohen­ta­vat myös turval­li­suutta ja yhteis­kun­nan resi­liens­siä. Paras turva krii­sin varalle on vahva julki­nen talous. Valtion vaka­va­rai­suus helpot­taa merkit­tä­vällä tavalla krii­sien hoitoa.

Muissa Pohjois­maissa velka­kes­tä­vyy­den tärkeä rooli on ymmär­retty myös krii­seissä. Esimer­kiksi Ruot­sissa julki­sen velan suhde on kään­netty välit­tö­mästi pande­mian keskellä laskuun ja alit­taa 30 % vuonna 2023. Suomen velka­suhde on jo yli 70 prosent­tia ja kasvaa kiih­ty­vää vauh­tia.

Kokoo­mus esit­tää, että:

  • Julkista taloutta on vahvis­tet­tava valtio­va­rain­mi­nis­te­riön ja Suomen Pankin suosi­tus­ten mukai­sesti, jotta hallit­se­ma­ton velkaan­tu­mi­nen saadaan loppu­maan.
  • Julkista taloutta on vahvis­tet­tava suorilla sääs­töillä ja meno­kas­vua tait­ta­villa raken­teel­li­silla uudis­tuk­silla tule­valla vaali­kau­della kuudella miljar­dilla eurolla. Samalla on vält­tä­mä­töntä toteut­taa uudis­tuk­set 100 000 työl­li­sen saami­seksi ja talous­kas­vun vauh­dit­ta­mi­seksi.
  • Sääs­tö­jen ulko­puo­lelle on rajat­tava turval­li­suu­den ja kasvu­pa­nos­ten riit­tä­vät resurs­sit. Kyse on prio­ri­soin­nista ja asioi­den lait­ta­mi­sesta tärkeys­jär­jes­tyk­seen.
  • Parla­men­taa­ri­sesti on sitou­dut­tava pitkän aika­vä­lin velka­kes­tä­vyy­teen Pohjois­mais­ten verrok­ki­mai­den mukai­sesti.
  • Maksu- ja arvo­pa­pe­ri­lii­kenne on erit­täin riip­pu­vaista ulko­mai­sesta palve­lun­tar­jon­nasta ja häiriöt voivat katkaista maksu- ja arvo­pa­pe­ri­lii­ken­teen koko­naan. Kyseessä ei ole pelkäs­tään raha­lii­ken­teen haaste, vaan myös ylei­sesti tieto­lii­ken­teen haaste. Vara­jär­jes­tel­miä, -yhteyk­siä ja -käytän­töjä on kehi­tet­tävä.
     
  • Teknis-liike­toi­min­nal­lista riip­pu­vuutta muista maista on vähen­net­tävä taloutta heiken­tä­mättä. 

Infra­struk­tuuri

Infra­struk­tuu­rin merki­tys koko­nais­tur­val­li­suu­delle kasvaa. Puolus­tus­voi­mien, pelas­tus­vi­ran­omais­ten, Huol­to­var­muus­kes­kuk­sen ja Naton tarpeet maamme liikenne-, vies­tintä- ja digi-infran osalta on huomioi­tava täysi­mää­räi­sesti.

Suomelta puut­tuu käytän­nössä koko­naan kriit­ti­sen infra­struk­tuu­rin määrit­tely. Huol­to­var­muu­delle ja logis­tii­kalle haas­teita luo ties­tön kunto.  

Kokoo­mus esit­tää, että:

  • Kriit­ti­nen infra­struk­tuuri on määri­tel­tävä ja sen suojaa­mi­seen on varau­dut­tava.
  • Sähkö­verk­ko­jen ja -järjes­tel­mien resi­lienssi on turvat­tava. Sähkö- ja kanta­verk­koja on uudis­tet­tava ja kehi­tet­tävä. Suomeen on luotava vahva ener­gia­stra­te­gia.
  • Tiever­kon kunto on varmis­tet­tava. Liikenne 12 -suun­ni­telma on päivi­tet­tävä ensi tilassa huol­to­var­muus­nä­kö­kul­masta katsoen.
  • Maakun­ta­len­to­kent­tien toimin­tae­del­ly­tyk­set on turvat­tava.
  • Kriit­ti­sen ict-infra­struk­tuu­rin ja datan pysy­mi­nen luotet­ta­vassa omis­tuk­sessa ja sijain­neissa on turvat­tava.
  • Liik­ku­mis­ra­joi­tus­ten ja lennok­ki­kiel­toa­luei­den laajen­ta­mista kriit­tis­ten infra­struk­tuu­ri­koh­tei­den ympä­rillä on harkit­tava. Tarvit­taessa on lisät­tävä teknistä valvon­taa kohteissa.
  • Väes­tön­suo­jien korjaus­vel­kaa on pienen­net­tävä.
  • Elin­kei­noe­lä­män toimin­not poik­keus­o­loissa on varmis­tet­tava.

Huol­to­var­muus

Huol­to­var­muutta ja omava­rai­suutta on vahvis­tet­tava. Suomi on käytän­nöl­li­sesti katsoen saari, minkä takia olemme hyvin haavoit­tu­vassa asemassa, jos esimer­kiksi Itäme­ren liikenne pysäh­tyisi.   

Huol­to­var­muu­den, viran­omais­työn ja maan­puo­lus­tuk­sen kannalta tärkeät liikenne- ja vies­tin­täyh­tey­det on turvat­tava ja suojat­tava riit­tä­vällä tavalla viha­mie­lis­ten taho­jen vaikut­ta­mis­yri­tyk­siltä, ml. erilai­set hybri­diu­hat ja tieto­mur­rot.

Kokoo­mus esit­tää, että:

  • Valmiu­desta turvata huol­to­var­muus­kul­je­tuk­set on huoleh­dit­tava myös sellai­sessa skenaa­riossa, jossa Itäme­ren meren­kulku häiriin­tyy.
  • Logis­ti­set virrat on suun­ni­tel­tava uudes­taan. Pääsy jääme­relle on varmis­tet­tava.
  • Suomi on ener­giassa tuon­ti­riip­pu­vai­nen. Omava­rai­suutta on vahvis­tet­tava. Tässä keskei­siä ovat niin turve, aurinko-, tuuli- ja vesi­voima, metsäe­ner­gia kuin biokaa­su­kin. 
  • Maata­lou­den kannat­ta­vuutta, ruoka­tuo­tan­toa ja ruoka­tur­vaa on vahvis­tet­tava. Koti­mai­sen alku­tuo­tan­non moni­puo­li­suus on turvat­tava. Kriit­ti­set tuotan­to­pa­nok­set ja niiden riit­tävä laajuus on varmis­tet­tava. 
  • Lääke­huolto on varmis­tet­tava tarvit­ta­vin lain­sää­dän­tö­uu­dis­tuk­sin.
  • Viran­omais­vies­tin­tä­pal­velu Virven kehi­tys sekä vara­voima on turvat­tava sähkön­ja­ke­lun häiriö­ti­lan­teissa. Viran­omais­vies­tin­nän toimin­tae­del­ly­tyk­sistä on huoleh­dit­tava vaka­vissa häiriö- ja uhka­ti­lan­teissa.
  • Huol­to­var­muu­den 200 miljoo­nan euron rahasto on täyden­net­tävä ja arvioi­tava sen koko­nais­ta­son riit­tä­vyys. On selvi­tet­tävä muun muassa huol­to­var­muu­den kapa­si­tee­tin ja talou­den kytke­mistä toisiinsa.
  • Huol­to­var­muu­teen tarvit­ta­via henki­lö­re­surs­seja on lisät­tävä.
  • Huol­to­var­muu­teen liit­ty­vää lain­sää­dän­töä on ajan­ta­sais­tet­tava selon­te­ko­me­net­te­lyn yhtey­dessä.

Väes­tön toimin­ta­kyky ja palve­lut

Toimin­ta­kyky tarkoit­taa henki­lön fyysi­siä, psyyk­ki­siä ja sosi­aa­li­sia edel­ly­tyk­siä selviy­tyä merki­tyk­sel­li­sistä ja vält­tä­mät­tö­mistä joka­päi­väi­sen elämän toimin­noista. Väes­tön toimin­ta­kyky, itse­näi­nen selviy­ty­mi­nen ja hyvin­vointi varmis­te­taan muun muassa yllä­pi­tä­mällä keskei­set perus­pal­ve­lut.

Osal­li­suu­den koke­mus ja sosi­aa­li­nen pääoma ovat tärkeitä teki­jöitä turval­li­suu­den tunteelle ja omalle pärjää­mi­sen koke­muk­selle. On tärkeää, että erilai­set ihmi­set voivat kokea olevansa arvo­kas osa yhteis­kun­taa ja lähiyh­tei­söään. Haas­teena on elämän­pii­rien ja eri tavalla koet­tu­jen todel­li­suuk­sien eriy­ty­mi­nen. Erilai­set polut, mutta sama päämäärä – tälle on luotava edel­ly­tyk­siä.

Kokoo­mus esit­tää, että:

  • Kansan­ter­veys on nostet­tava Suomessa erityi­seksi kehit­tä­mi­sen pain­opis­teeksi yhteis­kun­nan kaikilla sekto­reilla.
  • Kuntien ja hyvin­voin­tia­luei­den on huoleh­dit­tava toimin­ta­ky­kyä edis­tä­vän infran raken­ta­mi­sesta sekä palve­lu­jen saavu­tet­ta­vuu­desta ja saata­vuu­desta. Erityistä huomioita on kiin­ni­tet­tävä kansa­lais­ten osal­lis­ta­mi­seen päätök­sen­te­koon itse­ään koske­vissa asioissa. Yksi­näi­syyttä ja ostra­kis­mia (ulos­sul­ke­mi­nen) on vähen­net­tävä.
  • Sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lut sekä pelas­tus­toi­men palve­lut ja muut perus­pal­ve­lut on varmis­tet­tava myös häiriö- ja poik­keus­o­loissa (ml. päivys­tys- ja ensi­hoito). Mielen­ter­veys­pal­ve­lut on saatava kuntoon.
  • Sosi­aa­li­tur­van koko­nai­suu­dis­tus on tehtävä toimin­ta­ky­vyn yllä­pi­tä­mi­seen kannus­ta­vaksi.
  • Kaike­ni­käis­ten koulu­tus­pal­ve­lu­jen jatku­mi­nen häiriöttä ja laaduk­kaina varhais­kas­va­tuk­sesta korkea-asteelle on turvat­tava.
  • Päätös­ten palve­luista on perus­tut­tava tutkit­tuun tietoon. Tutki­mus-, kehit­tä­mis- ja inno­vaa­tio­toi­min­nan tulos­ten on edis­tet­tävä toimin­ta­ky­kyä ja palve­luita. Resur­soin­nissa on varmis­tet­tava parla­men­taa­ri­sen työryh­män 4 %:n BKT-tavoite.

Henki­nen krii­sin­kes­tä­vyys

Resi­lienssi on henkistä kapa­si­teet­tia, jonka avulla ihmi­nen hyödyn­tää niitä voima­va­roja ja vahvuuk­sia, jotka yllä­pi­tä­vät hänen hyvin­voin­ti­aan erilai­sissa tilan­teissa. Resi­lienssi mahdol­lis­taa toimin­ta­ky­vyn vaikeuk­sia ja epävar­muutta kohdat­taessa.

Resi­liens­sin mahdol­lis­ta­vat ihmi­sen sisäi­set ja ulkoi­set voima­va­rat. Sisäi­set voima­va­rat ovat geneet­ti­siä taipu­muk­sia, jotka anta­vat perus­tan muun muassa ihmis­ten kogni­tii­vi­sille ja sosi­aa­li­sille taidoille. Ulkoi­siin resurs­sei­hin kuulu­vat esimer­kiksi perhe ja muut sosi­aa­li­set suhteet.

Resi­lienssi ei ole pysyvä ominai­suus, vaan resi­liens­siä on mahdol­lista vahvis­taa läpi elämän. Koko­nais­re­si­lienssi -käsite viit­taa yksi­lön, yhtei­sön, valtioins­ti­tuu­tioi­den ja kansain­vä­li­sen kytkey­ty­nei­syy­den resi­liens­si­ta­so­jen yhteen­so­vit­ta­mi­seen. Resi­lientti ja muun­tau­tu­mis­ky­kyi­nen kansa­kunta syntyy siitä, että perus­asiat ovat kunnossa, luotamme toisiimme ja autamme toisiamme.

Kokoo­mus esit­tää, että:

  • Lapsuu­den ja nuoruu­den turva­verk­ko­jen kehit­ty­mi­sestä on parem­min huoleh­dit­tava. Vanhem­milla on siinä päävas­tuu. Tarvit­taessa yhteis­kun­nan on siinä autet­tava.
  • Demo­kraat­ti­set osal­lis­tu­mis­mah­dol­li­suu­det on varmis­tet­tava.
  • Laaduk­kaan koulu­tuk­sen saata­vuus on turvat­tava osaa­mi­sen ja sivis­tyk­sen vahvis­ta­mi­seksi.
  • Laaduk­kaat, vaikut­ta­vat ja saavu­tet­ta­vissa olevat sosi­aali- ja tervey­sa­lan palve­lut ja krii­si­työ on varmis­tet­tava. Niin ikään hengel­lis­ten palve­lu­jen saata­vuus on varmis­tet­tava.
  • Yhteis­kun­nal­lista eriar­voi­suutta on vähen­net­tävä muun muassa koulu­tuk­sella, kannus­ta­valla sosi­aa­li­tur­valla ja osal­lis­tu­mis­mah­dol­li­suuk­sia lisää­mällä.
  • Kult­tuuri-iden­ti­teet­tiä ja kult­tuu­ria on vahvis­tet­tava muun muassa kult­tuu­ria­lan kasvuoh­jel­malla.
  • Maan­puo­lus­tus­tah­toa on yllä­pi­det­tävä ja tuet­tava.
  • Kansa­lais­toi­min­taa on yllä­pi­det­tävä ja tuet­tava muun muassa järjes­tö­toi­min­nan edel­ly­tyk­set turvaa­malla.
  • Sään­tö­pe­rus­taista kansain­vä­listä järjes­tystä on tuet­tava ja vahvis­tet­tava.

Kokoo­muk­sen koko­nais­tur­val­li­suus­oh­jel­man on laati­nut kansan­edus­taja Paula Risi­kon puheen­joh­tama, syksystä 2022 kevää­seen 2023 toimi­nut työryhmä. Työryh­män työhön ovat osal­lis­tu­neet lisäksi kansan­edus­ta­jat Atte Kaleva, Kari Tolva­nen, Marko Kilpi ja Jari Kinnu­nen. Työs­sään työryhmä on kuul­lut laajasti eri alojen parhaita asian­tun­ti­joita. Työryh­män ehdo­tuk­set perus­tu­vat kuul­tu­jen asian­tun­ti­joi­den näke­myk­siin.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa

7.5.2024

Pauli Aalto-Setälä: Emme aio jättää Suomen pelas­ta­mista kesken

Kansan­edus­taja Pauli Aalto-Setä­­län pitämä ryhmä­puhe keskus­te­luun julki­sen talou­den suun­ni­tel­masta 2025-2028. Muutok­set puhut­taessa mahdol­li­sia. Keskellä pahinta euro­krii­siä Euroo­pan keskus­pan­kin pääjoh­taja Mario

25.4.2024

Henna Virk­ku­nen: ”Tule­van EU-kauden kärkinä talous ja turval­li­suus”

Kesä­kuun euro­vaa­leissa linja­taan mihin suun­taan Euroop­paa viedään seuraa­vat viisi vuotta. Edel­li­sissä euro­vaa­leissa kärki­tee­maksi nousi ilmas­ton­muu­tos. Se näkyi vahvasti sekä vaali­tu­lok­sessa,

15.4.2024

Susanna Kisner: ”Hyvin­voin­nilla on hinta ja tänään se on edul­li­sempi kuin huomenna”

Euroo­pan unio­nista puhut­taessa esillä on usein talou­den, turval­li­suu­den ja kult­tuu­rin teemoja. Unio­nilla on kuiten­kin myös liian vähälle huomiolle jäävä asema

Skip to content