?Tarvi­taan joku, joka sanoo, että olet hyvä ja kelpaat?, sanoo nuori haas­tat­te­lussa (HS 28.9).

Tasa­val­lan presi­dentti Niinis­tön aset­tama asian­tun­ti­ja­ryhmä julkaisi pari viik­koa sitten ?ihan taval­li­sia asioita? eli arki­kei­noja, joiden avulla voidaan tehdä lasten ja nuor­ten arjesta turval­li­sem­paa. Työryhmä mietti muun muassa mitä voimme tehdä yhdessä, mihin voimme tart­tua ja miten itse kukin voi auttaa. Työryh­män näkö­kulma on nime­no­maan meissä itse kussa­kin, ei viran­omai­sissa.

Esityk­set saivat paljon myön­teistä palau­tetta mutta myös kritiik­kiä. Kritiik­kiä tuli muun muassa siitä, ettei ryhmä ole huomioi­nut viran­omais­toi­mia ja esit­tä­nyt resurs­si­li­säyk­siä.  Joiden­kin mielestä esityk­set puut­tu­vat perhei­den yksi­tyi­syy­teen ja tois­ten mielestä työryh­män ehdo­tuk­set ovat liian taval­li­sia.

Itse pidän asian­tun­ti­ja­ryh­män valit­se­maa näkö­kul­maa ja ehdo­tuk­sia hyvinä. Samoin pidän ryhmän kokoon­pa­noa hyvänä. Ryhmäs­sä­hän ovat edus­tet­tuna juuri he, jotka kädet kaina­loita myöten teke­vät syrjäy­ty­mi­sen vastaista työtä. Ja ryhmässä on myös heitä kaik­kein tärkeim­piä eli nuoria.

Eri minis­te­riöissä on meneil­lään kymme­niä viran­omais­toi­mia, hank­keita ja projek­teja syrjäy­ty­mi­sen ehkäi­syyn ja siinä autta­mi­seen. Sosi­aali- ja terveys­mi­nis­te­riö koor­di­noi halli­tuk­sen syrjäy­ty­mi­sen vastai­sia toimen­pi­teitä poik­ki­hal­lin­nol­li­sella ohjel­malla.

Sosi­aali- ja terveys­mi­nis­te­riön koor­di­noima ohjelma sisäl­tää runsaat 30 eri minis­te­riöi­den kärki­han­ketta. Lisäksi viime vuosina on tehty eri minis­te­riöissä lukui­sia selvi­tyk­siä, ohjeita ja säädök­siä viran­omais­toi­mien paran­ta­mi­seksi.

Yksi merkit­tä­vim­mistä koko halli­tuk­sen yhtei­sistä hank­keista on nuor­ten yhteis­kun­ta­ta­kuu­oh­jelma, joka käyn­nis­tyy ensi vuoden alussa. Sen avulla taataan jokai­selle alle 25-vuoti­aalle nuorelle ja alle 30 -vuoti­aalle vasta­val­mis­tu­neelle työ-, harjoit­telu- opis­kelu-, työpaja- tai kuntou­tus­paikka viimeis­tään kolmen kuukau­den kulut­tua työt­tö­mäksi joutu­mi­sesta.

Muita merkit­tä­viä syrjäy­ty­mistä ehkäi­se­viä tai syrjäy­ty­neitä autta­maan pyrki­viä hank­keita ovat lasten-, nuor­ten- ja lapsi­per­hei­den palve­lu­jen kehit­tä­mis­oh­jelma osana kansal­lista sosi­aali- ja tervey­den­huol­lon kehit­tä­mis­oh­jel­maa sekä pitkä­ai­kai­sa­sunn­ot­to­muu­den vähen­tä­mis­oh­jelma.

Miksi ihmeessä siis presi­den­tin aset­ta­maan työryh­män esitys olisi pitä­nyt olla viran­omai­sille suun­nattu ohjelma, joita on jo vaikka millä mitalla? Ja miksi ihmeessä työryh­män olisi pitä­nyt esit­tää resurs­si­li­säyk­siä? Kyllä me tiedämme mihin resurs­seja kunnissa tarvit­tai­siin enem­män: lasten­suo­je­lu­työ­hön, perhei­den koti­pal­ve­lui­hin ja oppi­las­huol­toon.

Ja vielä lisäksi: tämä ongelma ei ratkea pelkällä viran­omais­toi­milla vaan syrjäy­ty­mi­sen estä­mi­sessä ja siinä autta­mi­sessa tarvi­taan myös muita kuin viran­omai­sia. Helsinki Mission toimin­nan­joh­taja Olli Valto­nen onkin mieles­täni osuvasti sano­nut syrjäy­ty­mi­sen vastai­sesta tais­te­lusta seuraa­vaa: ?Tarvi­taan myös kansan­liike?.

Tarvi­taan siis minua ja sinua. Ja mitä tulee nuoren omaan kannus­ta­mi­seen tai perheen ja lähim­mäi­sen vastuun tuke­mi­seen arki­kei­noin, en pidä sitä­kään huonona.  Jokai­nen lapsi ja nuori tarvit­see kannus­tusta ja onnis­tu­mi­sen koke­muk­sia.  Meillä kaikilla on vastuu ja sen antama oikeus auttaa.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa