Elin­kei­no­va­paus on koko hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan moot­tori. Yrit­tä­jyys luo työtä, uusia palve­luja, tuot­teita, aluei­den elin­voi­maa ja hyvin­voin­tia. Pitäisi myös muis­taa, että jokai­sen yrityk­sen takana on ihmi­nen. Yrityk­set juri­di­sina yksi­köinä eivät itses­tään tee mitään. Aina teki­jänä, riski­not­ta­jana, ideoi­jana ja vastuun­kan­ta­jana ovat yksit­täi­set ihmi­set - yrit­tä­jät.

Tämä tulisi muis­taa nyt koro­na­krii­sissä. Kyseessä on yrit­tä­jien elämän­työ. Elin­kei­no­va­pau­den perus­tus­lail­li­nen suoja ei ole turhaan asetettu. Sillä suoja­taan talous­jär­jes­tel­mämme perus­tana toimi­vaa elin­kei­no­va­pautta, mutta samalla myös anne­taan suojaa yrit­tä­jälle.

Elin­kei­no­va­pau­den perus­tus­lail­li­sen suojan taso myös viime kädessä antaa vies­tin tule­ville yrit­tä­jille. Jos otan riskiä ja ahke­roin, miten minun käy tiukassa paikassa? Nyt on tiukka paikka.

Korona-aika on kurit­ta­nut maamme elin­kei­no­va­pautta ja siten yrityk­siämme tietyillä toimia­loilla rajusti, ja osin epäoi­keu­den­mu­kai­sesti. Tästä on perus­tel­tua olla huolis­saan.

Krii­sissä joudu­taan aina toimi­maan nopeasti, eivätkä kaikki toimen­pi­teet eivät osu lankulle. Mutta kyllä Mari­nin vasem­mis­to­hal­li­tuk­sella on ollut koko ajan sokea piste: elin­kei­no­va­paus.

Yrit­tä­jyys jää mopen osalle. Elin­kei­no­va­pau­den merki­tystä koko kansan hyvin­voin­nille ei ymmär­retä halli­tus­puo­luei­den piirissä. Perus­tus­la­ki­va­lio­kunta on lukui­sia kertoja huomaut­ta­nut Mari­nin halli­tuk­selle, että elin­kei­no­va­pau­den näkö­kulma on taas kerran laimin­lyöty. Päätök­sissä myöhäs­ty­tään ja parhaita keinoja ei oteta ajoissa käyt­töön. Maksa­jana on lopulta yrit­täjä ja työn­te­kijä.

Esimer­kiksi kult­tuuri- ja tapah­tuma-ala ovat olleet histo­rial­li­sessa ahdin­gossa pian kahden vuoden ajan. Ravin­tola-ala kärsii jatku­vista ja pouk­koi­le­vis­ta­kin suluista, matkai­lun haas­teista puhu­mat­ta­kaan. Viimei­sim­pänä lukui­sat kunto­sali- ja liikun­tay­rit­tä­jät ovat kohdan­neet hallin­non määrää­mien rajoi­tus­ten epäta­sai­suu­den.

Elin­kei­no­va­pau­den rajoi­tus­ten korvauk­siin ryhdyt­tiin vasta kun perus­tus­la­ki­va­lio­kunta käski. Samoin alueel­li­set ja ravin­to­la­koh­tai­set jous­tot otet­tiin käyt­töön vasta perus­tus­la­ki­va­lio­kun­nan ukaa­sien jälkeen, ei halli­tus­puo­luei­den omasta toimesta. Yrit­tä­jä­myön­tei­syys loisti pois­sao­lol­laan. Elin­kei­no­toi­min­taa helpot­ta­vat koro­na­pas­sit, maski­pa­kot ynnä muut selkeät helpo­tuk­set jäivät junnaa­maan. Tappioita syntyi ja lasku kasvoi.

Yritys­toi­min­taan vaikut­ta­vien rajoi­tus­ten on oltava mahdol­li­sim­man tark­ka­ra­jai­sia, ja niiden tarve on pystyt­tävä perus­te­le­maan selkeästi ja aukot­to­masti. Kaikki helpot­ta­vat keinot on käytet­tävä. Rajoi­tet­tuja elin­kei­noja on myös tuet­tava, kuten oikeus­ta­juun kuuluu. Nyt tuki­me­ka­nis­mit ontu­vat. Yrityk­sissä on kyse yksit­täis­ten ihmis­ten koko elämän­työstä ja monien ihmis­ten toimeen­tu­losta. Heidän varas­saan Suomii elää. Siksi meidän pitää huoleh­tia siitä, että yrit­tä­jät eivät menetä koko elämän­työ­tään.

Kokoo­muk­sen vara­pu­heen­joh­taja Antti Häkkä­nen kirjoit­taa yritys­ten ahdin­gosta.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa