Antti Häkkänen: “Turvallisuuslainsäädäntö on saatava nopeasti kuntoon”
Julkaistu:
Viimeinen vuosikymmen on muuttanut voimakkaasti kansainvälistä turvallisuustilannetta. Edessämme on nyt ulko- ja turvallisuuspolitiikan näkökulmasta jännitteinen aikakausi. On ennakoitavissa, että tällä vuosikymmenellä maailma muuttuu nopeammaksi ja vaarallisemmaksi. Perinteisten sotilaallisten uhkien ohella nousevat yhä enemmän epätavanomaiset vaikuttamiskeinot.
Teknologinen kehitys ja autoritääristen maiden vahvistuminen haastavat turvallisuuttamme uusilla tavoilla. Ulkoinen ja sisäinen turvallisuus kietoutuvat yhä voimakkaammin toisiinsa. Uusia keinoja hyödyntäen horjutetaan ja painostetaan valtioita. Avoimen yhteiskunnan heikkouksia käytetään täysimääräisesti hyväksi. Liiallinen sinisilmäisyys tänään, on huomenna turvallisuusongelma.
Uusien uhkien maailmassa oikeusvaltiot joutuvat yhä vaikeampiin punnintatilanteisiin. Ensinnäkin, uudet uhat ovat epämääräisiä, mutta länsimainen oikeusjärjestys edellyttää selkeyttä. Toiseksi, kansallinen turvallisuus on yhä useammin jännitteessä perus- ja ihmisoikeuksien kanssa.
Näissä tilanteissa ei saa jäädä ideologisten riitojen kanssa jumiin. Lainsäädäntöön ei voi jättää turvallisuutta vaarantavia aukkoja. Kansallinen turvallisuus on yhteensovitettava perus- ja ihmisoikeuksien kanssa – turvallisuus aina etusijalle asettaen.
Viime hallituskaudella tätä yhteensovittamista tehtiin useiden lakien osalta hybridiuhkien torjumiseksi. Tiedustelulait, aluevalvontalaki, ulkomaalaisten maanhankinnan sekä kaksoiskansalaisten virkakelpoisuuden rajoittaminen ovat hyviä esimerkkejä miten turvallisuutta edistetään oikeusvaltion periaatteita noudattaen.
Puolan rajalla nähtävässä operaatiossa on kyse siirtolaisvirtojen käyttämisestä ulkopoliittisena painostusvälineenä. Siinä Valko-Venäjän autoritäärinen johtaja Lukashenka käyttää ihmisiä julmalla tavalla hyväksi oman agendaansa edistämiseksi.
On tärkeää, että EU on tässä asiassa yhtenäinen ja toimii määrätietoisesti. On myös yhtä tärkeää, että jokainen maa huolehtii omasta varautumisesta. Kansainvälisten järjestöjen jäsenyydet ja kumppanuudet ovat Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskiössä. Silti oma vastuu omista asioista on kaiken lähtökohta.
Suomi on monella tavalla varautunut maahanmuutolla tehtävään hybridivaikuttamiseen. Mutta ydinkysymyksenä on turvapaikanhakuoikeuden keskeyttäminen hätätilanteessa.
Meillä ei ole turvallisuuslainsäädännössä riittäviä toimivaltuuksia keskeyttää turvapaikanhakua, jos tätä oikeutta käytetään kansallista turvallisuutta vaarantavalla tavalla. Tämän ovat myös rajaviranomaiset todenneet julkisesti. Oikeusvaltiossa viranomaisen lailliset toimivaltuudet ovat julkisia.
Marinin hallitus ei näytä kykenevän yhteiseen linjaukseen turvapaikanhakuoikeutta koskien. Hallituspuolueet vetävät eri suuntiin, eikä kukaan vedä hallitukselle yhtä selvää linjaa. Sama toistui puolitoista vuotta sitten Kreikan rajakriisin yhteydessä. Hallituspuolueet olivat eri linjoilla, eikä hallituksella ollut yhteistä selkeää linjaa tässä samassa asiassa.
Tuolloin pääministeri Marin lupasi, että valmiuslakien tarkastaminen käynnistyy yhteistyössä kaikkien puolueiden kanssa. Mitään ei kuitenkaan ole tapahtunut. Viime viikkoina hallituspuolueiden lausunnot ovat olleet taas ristiriitaisia. Osa hallituspuolueista kannattaa ja osa vastustaa turvapaikkahakemusten käsittelyn keskeyttämistä hätätilanteessa.
Hallituspuolueilla ei ole yhteistä linjaa ja hallituksen toimintakyky on heikko. Tämän takia Kokoomus kannattaa edustaja Meren tekemää epäluottamusesitystä.
Kokoomuksen mielestä turvallisuuspolitiikan valmistelun pitää perustua realistiseen tilannekuvaan, puolueiden laajaan yhteistyöhön ja tehokkaaseen toimeenpanoon. Tätä tarvitaan tulevina vuosina yhä enemmän.
Ryhmäpuheenvuoro / Edustaja Häkkänen / Välikysymys Suomen varautumisesta siirtolaisvirtojen ohjaamiseen perustuvaan hybridivaikuttamiseen (VK 5/2021 vp)
