Kokoomus.fi
MENU
Anne-Mari Virolainen: Vihreän kasvun aika

Anne-Mari Virolainen: Vihreän kasvun aika

Julkaistu: 27.03.2013 Ohjelmatyö

Vihreän kasvun haasteessa voidaan onnistua vain, mikäli talouden kasvun ja liial­lisen ympäris­tö­ra­si­tuksen yhteys saadaan murrettua. Suomessa on oltava valmiita ottamaan oppia myös maail­malta, kirjoittaa kansan­edustaja, ympäris­tö­ver­koston puheen­johtaja, Anne-Mari Virolainen.

Aurinko, vesi ja ravinteet ovat yhdis­telmä, jonka jokainen kotipuu­tarhuri tietää tekevän istutuk­silleen hyvää. Kevät energisoi ja antaa jälleen edelly­tykset kasvattaa vartta, puhjeta kukkaan ja lopulta kantaa myös hedelmää.

Hieman samat ainekset taitavat sopia ihmisil­lekin: Valo, lämpö sekä hyvä juoma ja ruoka kirkas­tavat ajatuksia ja voimis­tavat kohtaamaan kulloi­setkin kasvun haasteet.

Talouden kasvat­ta­mi­sessa ja ns. vihreän kasvun luomi­sessa on myös pitkälti kyse luonnossa tapah­tuvan kasvun jäljit­te­lystä. Kuten valtio­neu­voston kanslian vastikään julkai­se­massa rapor­tissa todetaan, olennaista on löytää sellaiset kasvun tavat, jotka eivät kuluta liiaksi ympäristöä ja vie siten pohjaa tulevai­suuden hyvin­voin­nilta.

Mitä ?Vihreän kasvun mahdol­li­suudet? sitten meille tarkoit­tavat? Ehdotukset on em. valtio­neu­voston kanslian rapor­tissa jaettu kuuteen eri osaan: 1) yhteisen tahto­tilan ja poliit­tisen sitou­tu­misen luomiseen, 2) yritysten vihreän kasvu­po­ten­ti­aalin ja kysynnän vahvis­ta­miseen, 3) vihreiden pilottien mahdol­lis­ta­miseen koti- ja vienti­mark­ki­noille, 4) kansain­vä­listen ja kotimaisten strate­gisten kumppa­nuuksien solmi­miseen, 5) tuhlaavien järjes­telmien purka­miseen ja 6) jatkuvan ja järjes­tel­mäl­lisen vihreän oppimisen tukemiseen.

Kasvu­ra­portin jälkeen julkis­tettiin myös valtio­neu­voston selonteko kansal­li­sesta energia- ja ilmas­to­stra­te­giasta. Se perustuu olennaisin osin yhtäläiseen ajatteluun. Meillä on vaati­mukset ja toisaalta jatkuvat tavoitteet vähentää päästöjä samalla, kun talouden halutaan kasvavan.

Vihreän kasvun haasteessa voidaan onnistua vain, mikäli talouden kasvun ja liial­lisen ympäris­tö­ra­si­tuksen yhteys saadaan murrettua. Suomessa on oltava valmiita ottamaan oppia myös maail­malta. Emme nimittäin suinkaan ole kaikissa asioissa eturin­ta­massa. Esimer­kiksi Alankomaat on satsannut biomassan hyödyn­tä­miseen ja on yksi johta­vista kestävän logis­tiikan osaajista, Saksassa on panos­tettu vahvasti materi­aa­li­te­hok­kuuteen ja kierrä­tykseen ja Ruotsissa koko hallinto on valjas­tettu helpot­tamaan vihreän talouden synty­mistä.

Suomella on toki omat vahvuu­tensa. Meillä on esimer­kiksi sellaista kestävän vesihuollon osaamista, jota muista maista puuttuu. Lisäksi meillä on käynnis­tetty useita politiik­ka­pro­sesseja muun muassa Clean­techin edistä­mi­seksi. Vihreässä talou­dessa ei ole kysymys ainoastaan materi­aa­lin­ku­lu­tuksen vähen­tä­mi­sestä tai materi­aa­li­te­hok­kuuden lisää­mi­sestä, vaan myös erilai­sista kierrä­tykseen ja energian talteen­ottoon liitty­vistä ratkai­suista. Vihreässä talou­dessa toisen jäte tai turhake on aina toisen raaka-aine tai hyödyke.

Anne-Mari Virolainen
Ympäris­tö­ver­koston puheen­johtaja


Kokoomus.fi