Emminä, ja elä nyt. Ei ny tehrä tästä nume­roa. Tähän tampe­re­lai­sille tuttuun sanon­taan saat­taa toisi­naan törmätä, kun auttaa lähei­si­ään.

Moni vanhe­ne­via lähei­si­ään auttava on saat­ta­nut huomata, että avun vastaa­not­ta­mi­nen on joskus korkean kynnyk­sen takana. Oma ikään­ty­mi­nen ja avun tarvit­se­mi­nen ei aina ole ihan help­poa hyväk­syt­tä­vää. Kun jalka on nyrjäh­tä­nyt, apua kotiin ei muka tarvita tai huolita. Yritä siinä sitten inttää vastaan, että ei tämä nyt oikein konk­kaa­mal­la­kaan järjesty.

Taval­laan ymmär­rän. Ei kukaan halua olla taakka. Avun vastaa­not­ta­mi­nen ei kuiten­kaan tarkoita, että joku olisi taakka. Se tarkoit­taa taakan pienen­tä­mistä.

Rakkaat ikäih­mi­set: Te olette huoleh­ti­neet meidän puoles­tamme vuosi­kym­me­niä. Meidän tehtä­vämme on nyt huoleh­tia teidän puoles­tanne. Me haluamme, että te saatte parhaan mahdol­li­sen vanhuu­den ja parhaat mahdol­li­set palve­lut.

“Palve­luita pitää tarjota arvos­ta­vasti ja ihmistä kuun­nel­len”

Arvo­kas vanhuus luodaan kuun­te­le­malla ihmistä itse­ään. Itse­mää­rää­mi­soi­keus on pyhä ja hyvä arki tai siinä tärkeät asiat jokai­selle erilai­sia. Yhdelle tärkeää on ulkoilla, toiselle kirjat, tietyt herk­ku­ruuat tai oman kodin turva. Tätä meidän pitää kunnioit­taa ja tukea turval­li­sessa arjessa parhaan kykymme mukaan.

Palve­luita pitää tarjota arvos­ta­vasti ja ihmistä kuun­nel­len. Niiden pitää myös olla suju­vasti, ymmär­ret­tä­västi ja helposti saata­villa. Se varmasti osal­taan madal­taa kynnystä ottaa tukea vastaan tai sopeu­tua uuteen elämän­ti­lan­tee­seen, jossa kotona ei ehkä enää yksin­ker­tai­sesti pärjää.

Kokoo­muk­sen mielestä ympä­ri­vuo­ro­kau­ti­nen hoito, asumis­pal­ve­lut, koti­hoito ja omais­hoito on laitet­tava kuntoon koko­nai­suu­tena. Meidän on myös huoleh­dit­tava aktii­vi­sen, itselle sopi­van elämän­ta­van yllä­pi­dosta. Samalla myös omais­hoi­ta­jien jaksa­mista on tuet­tava.

Ikään­ty­mistä tai elämän haas­te­koh­tia mietit­täessä on hyvä muis­taa, että yhden vaikea elämän­ti­lanne kosket­taa usein myös monia lähei­siä. Me kannamme huolta lähei­sis­tämme ja haluamme auttaa. Vaik­kapa ikään­ty­vän rinnalla kulke­mi­nen ei ole aina yksin­ker­taista, varsin­kin jos lähei­nen asuu kauem­pana. Eten­kin muis­ti­sai­rai­den kaukana asuvien läheis­ten voi olla vaikea vaik­kapa varmis­taa, onko lääk­keet oikeasti otettu. Siksi palve­lu­ver­kos­tossa navi­goi­mi­sen ja tiedon saan­nin on oltava help­poa myös lähei­sille, jotta he osaa­vat tukea lähei­si­ään palve­lui­den löytä­mi­sessä ja kenties uuteen elämän­ti­lan­tee­seen sopeu­tu­mi­sessa.

Vastaava koskee esimer­kiksi mielen­ter­vey­son­gel­mia. Eten­kin niissä apua pitäisi saada nopeasti ennen kuin ongel­mista tulee vuoria. Vaik­kapa masen­tu­neelle apua kaipaa­valle kuukausi on pitkä aika, ja avun etsi­mi­nen jopa ylivoi­mai­nen ponnis­tus. Lasten ja nuor­ten tapauk­sessa vanhem­man hätä voi olla usko­mat­to­man kova.

“On aika luoda Suomeen vihdoin tera­pia­ta­kuu”

Työurani alussa olin töissä mielen­ter­vey­s­asioi­den parissa järjes­tössä. Se opetti, miten tärkeää on erilai­sen tuen verkosto ja sen piiriin pääse­mi­nen nopeasti. Jokai­sen mielen­ter­veys­huo­let ovat oman­lai­si­aan, mutta yhteistä kaikille on se, että nopeus niiden hoidon aloit­ta­mi­sessa on valt­tia. Joskus avuksi on muutama mata­lan kynnyk­sen keskus­te­lu­kerta, mutta joku toinen saat­taa kaivata syväl­li­sem­pää tera­piaa.

On aika luoda Suomeen vihdoin tera­pia­ta­kuu. Lisäksi mielen­ter­veys­pal­ve­luita ylipää­tään on paran­net­tava. Tämä on järke­vää paitsi ihmi­sen itsensä, myös yhteis­kun­nan kannalta. Mielen­ter­vey­son­gel­mat ovat suurin yksit­täi­nen syy työky­vyt­tö­myy­se­läk­kei­siin, ja eten­kin työeläk­keelle jääneistä nuorista aikui­sista enem­mis­töllä eläk­keen syy liit­tyy mielen­ter­vey­teen. Ylei­sim­min syy on masen­nus.

Ei ole oikein hukata ihmi­siä työky­vyt­tö­myy­se­läk­keelle siksi, että ongel­mat ehti­vät kasau­tua liian suuriksi tai apua ei saa oike­aan aikaan. Yhteis­kun­tana se on meille myös täysin järje­töntä. On paljon fiksum­paa sijoit­taa mielen­ter­veys­pal­ve­lui­den paran­ta­mi­seen ja avun tarjoa­mi­seen. Se auttaa paitsi ihmistä, myös hänen lähei­si­ään – ja koko yhteis­kun­taa.

Jokai­nen meistä kohtaa elämäs­sään huolia ja haas­ta­via tilan­teita, itse tai läheis­tensä kautta. Kenen­kään ei pidä joutua selviy­ty­mään näistä vaikeuk­sista yksin. Kenen­kään ei myös­kään pidä joutua tuke­maan haas­ta­vassa elämän­ti­lan­teessa olevaa yksin tai kokea tais­te­le­vansa hallit­se­mat­to­massa viida­kossa. Jokai­nen meistä haluaa pitää huolta lähei­sis­tään ja saada heille parhaan ja oikean­lai­sen hoidon. Nyt on oikea aika varmis­taa se.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa