Evästeasetukset Verkkosivumme käyttää välttämättömiä evästeitä, jotta sivut toimivat ja kokemuksesi olisi vieläkin makeampi. Voit lukea lisää käyttämistämme evästeistä ja hallita asetuksiasi evästeasetussivulla. You can read more about them use and control their settings.
Kokoomus.fi / Julkaisut / Politiikka / Alexan­der Stub­bin puhe talvi­so­dan muis­to­päi­vä­se­mi­naa­rissa

Alexan­der Stub­bin puhe talvi­so­dan muis­to­päi­vä­se­mi­naa­rissa

Julkaistu:

Talvi­so­dan alka­mi­sen muis­to­päi­vää vietet­tiin 30.11. talvi­so­ta­se­mi­naa­rin merkeissä Kuhmossa. Päämi­nis­teri Alexan­der Stubb toi juhlaan valtio­neu­vos­ton terveh­dyk­sen.

Kunnioi­te­tut sotiemme vete­raa­nit ja Lotat, hyvä semi­naa­ri­väki,

on suuri kunnia päästä tuomaan valtio­neu­vos­ton terveh­dys talvi­so­dan alka­mi­sen muis­to­päi­vänä.

Tänä päivänä saamme viet­tää talvi­so­dan sytty­mi­sen 75-vuotis­muis­to­päi­vää itse­näi­sessä, vapaassa ja hyvin­voi­vassa Suomessa. Suuri kiitos siitä kuuluu kaikille teille vete­raa­neille ja Lotille, jotka ensin talvi­so­dassa ja myöhem­min vielä jatko- ja Lapin sodissa laitoitte henkenne alttiiksi isän­maan puolesta.

Käymänne tais­telu määräl­li­sesti ylivoi­maista hyök­kää­jää vastaan mahdol­listi sen, että Suomi säilyi itse­näi­senä ja yhteis­kun­taamme on sotien jälkei­sinä vuosi­kym­me­ninä voitu kehit­tää suoma­lais­ten halua­malla tavalla.

Semi­naa­rin pito­paik­kana Kuhmo on todella vaikut­tava, samoin tietysti Suomus­salmi ja Raat­teen portti, joissa muis­to­päi­vän tilai­suuk­sia on myös vietetty. Talvi­so­dan kovim­mat tais­te­lu­pai­kat ovat tässä lähel­lämme. Kuhmon suun­nalla talvi­sota alkoi 30.11.1939 klo 09.45 puna-armei­jan osas­ton hyökä­tessä rajan yli kohti Laama­sen­vaa­raa.

Neuvos­to­di­vi­sioo­nan tavoit­teena oli vallata Kuhmo ja jatkaa siitä Sotka­mon ja Kajaa­nin kautta aina Ouluun asti. Kuten hyvin tiedämme, nuo tavoit­teet jäivät saavut­ta­matta.

Pelkäs­tään Kuhmossa ja lähia­lu­eella talvi­so­dan tais­te­luissa meneh­tyi noin 1500 suoma­laista. Suomen tappiot talvi­so­dassa olivat yli 25 000 kaatu­nutta ja haavoit­tu­neita lähes kaksin­ker­tai­nen määrä. Se on valtava uhraus, josta meidän tämän päivän suoma­lais­ten on oltava kiitol­li­sia.

Suomen kansa puolusti sinnik­käästi jokaista palasta isän­maas­taan. Ensim­mäi­set kolme viik­koa olimme täysin yksin ja soti­lai­den varus­tuk­sena silloi­sen päämi­nis­te­rin mukaan nimetty malli Cajan­der. Nuoru­kai­set ja vart­tu­neem­mat­kin tais­te­li­jat lähe­tet­tiin rinta­malle vähin varus­tein. Mutta vete­raa­niemme ansiosta loppu on histo­riaa. Vaikka varus­teet olivat vähäi­set, maas­ton­luku-, ampuma- ja hiih­to­tai­dot olivat erin­omai­sia. Talvi­so­dan 105 päivää muis­te­taan tässä maassa ikui­sesti. Se on talvi­so­dan ihme.

Arvoi­sat kuuli­jat,

Me suoma­lai­set sanomme mielel­lämme, että Suomea puolus­taa parhai­ten kansa itse ja sitee­raamme suju­vasti jo edes­men­neen jalka­väen kenraali Adolf Ehrn­root­hin sanoja. Totta kaikki. Suomi on hyvä maa ja sitä kannat­taa puolus­taa. Självklart, Finland är ett fin land som det lönar sig att förs­vara.

Mutta vaikka jouk­komme tais­te­li­vat jopa yli-inhi­mil­li­sen urheasti, talvi­so­taa käyte­tään osin virheel­li­ses­ti­kin symbo­lina maana yksin pärjää­mi­sestä. Talvi­so­dan koke­muk­set puhu­vat sen puolesta, että Suomen on tärkeää luoda ja yllä­pi­tää kiin­teitä suhteita siihen länti­seen arvo­yh­tei­söön, jonka osaksi olemme halun­neet kasvaa itse­näis­ty­mi­sestä lähtien.

Suomella on yksin joutu­mi­sesta huonoja koke­muk­sia. Kun isot sopi­vat asioista keske­nään pien­ten päiden ylitse, pienet joutu­vat aina kärsi­mään. Pienelle maalle sellai­nen tilanne, jossa muut sopi­vat meitä koske­vat asiat meiltä kysy­mättä, on pahin mahdol­li­nen. Sellai­seen asemaan ei pidä enää koskaan joutua.

Tänä päivänä tilanne Suomessa on kovin toisen­lai­nen kuin talvi­so­dan kynnyk­sellä eikä meihin kohdistu väli­töntä soti­laal­lista uhkaa. Maail­man ja Euroo­pan laajui­sesti viime aiko­jen tapah­tu­mista voi kuiten­kin löytää yhtä­läi­syyk­siä myös talvi­so­taa edel­tä­nee­seen aikaan.

1930-luvun alussa Yhdys­val­loista käyn­nis­ty­nyt lama levisi lähes kaik­kiin maail­man maihin. Vastaa­vasti vuonna 2008 käyn­nis­ty­nyt finans­si­kriisi johti maail­man­laa­jui­seen taan­tu­maan viime vuosi­kym­me­nen lopussa.

Toinen yhtä­läi­syys liit­tyy Ukrai­naan. Talvi­so­dan syttyessä Suomen itse­näis­ty­mi­sestä oli kulu­nut 22 vuotta, mikä on jota­kuin­kin sama aika, jonka vuonna 1991 itse­näis­ty­nyt Ukraina ehti olla itse­näi­nen valtio ennen nykyi­sen krii­sin puhkea­mista.

Ukrai­nan krii­sin kärjis­ty­mi­nen ja Krimin niemi­maan liit­tä­mi­nen Venä­jään tuli­vat monelle lopulta yllä­tyk­senä vaikka miele­no­soi­tuk­set Ukrai­nassa olivat alka­neet jo useita kuukausia aikai­sem­min.

Myös Suomessa sodan merkit leijui­vat ilmassa jo ennen Neuvos­to­lii­ton hyök­käyk­sen alka­mista. Syys­kuun alussa Saksa oli hyökän­nyt Puolaan ja vain paria viik­koa myöhem­min Neuvos­to­liitto miehitti Puolan itäi­set osat. Suomelle ja Baltian maille Neuvos­to­liitto oli esit­tä­nyt alue­vaa­ti­muk­sia, joita koske­vat neuvot­te­lut Suomen osalta olivat katken­neet tulok­set­to­mina marras­kuun alussa. Silti harva uskoi sotaan lopulta joudut­ta­van.

Äsken mainit­se­mis­tani yhtä­läi­syyk­sistä huoli­matta Suomen tilan­netta 30-luvulla tai tänä päivänä ei voi rinnas­taa tämän päivän Ukrai­naan. Sotien jälkeis­ten vuosi­kym­men­ten aikana Suomessa on tehty paljon työtä itse­näi­syy­den turvaa­mi­seksi rauhan­omai­sin keinoin: aktii­vi­sella kansain­vä­li­sellä osal­lis­tu­mi­sella, hakeu­tu­mi­sella euroop­pa­lai­siin ja kansain­vä­li­siin päätök­sen­te­ko­pöy­tiin sekä diplo­ma­tialla.

Tässä työssä keskei­senä tukena on ollut kansan yhte­näi­syys, mikä myös erot­taa meitä Ukrai­nasta. Itse­näis­ty­mi­sen jälkeen Suomessa käytiin kansaa poliit­ti­sesti ja sosi­aa­li­sesti jaka­nut sisäl­lis­sota. Kansal­li­sesti ja kult­tuu­ril­li­sesti Suomi oli kuiten­kin varsin yhte­näi­nen maa. Talvi­sota ja yhtei­nen vihol­li­nen vielä vahvis­ti­vat tätä yhte­näi­syy­den tunnetta. Talvi­so­dan ihmettä.

Arvoi­sat kuuli­jat,

Talvi­so­dan ihmeen rinnalla on säily­nyt toinen legenda: Talvi­so­dan henki. Tässä­kään salissa on tuskin yhtään henki­löä, joka ei olisi kuul­lut sanot­ta­van: ?nyt tarvit­tai­siin sitä talvi­so­dan henkeä?; ?periksi ei anneta? ja ?veljeä ei jätetä?.

Minulta on joskus kysytty, miksi olen halun­nut lähteä näihin tehtä­viin? Miksi koen kunnia­teh­tä­väksi olla johta­massa tätä maata? Vastaus kitey­tyy talvi­so­dan henkeen: kave­ria ei jätetä. Siihen ajatuk­seen kitey­tyy oma arvo­maa­il­mani ja sillä ajatuk­sella toivon tätä maata raken­net­ta­van ja johdet­ta­van.

Yksi varsin merkit­tävä edesaut­tava tekijä rinta­malla nous­see­seen me-henkeen oli esimies­ten johta­mis­malli ?seurat­kaa? eikä ?menkää?. Suoma­lai­sia johdet­tiin siis edestä. Johta­jat olivat ?yksi meistä?, ei joku siellä etäällä. Saatet­tiin puhua tyyliin: ?Kyllä se meijän vänrikki.? Johta­jisto kärsi­kin sodassa suhteel­li­sesti suurim­mat tappiot, rohkeutta on vaadittu, mutta siksi myös pärjät­tiin.

Edestä johta­mi­nen kuulos­taa varmasti tutulta tämän­kin päivän johta­mi­sessa liike-elämässä tai valtio­joh­dossa. Sama pätee tänään­kin, on pystyt­tävä johta­maan edestä, mutta yhdessä. Toinen tois­temme kannus­ta­mi­nen ja tuke­mi­nen antaa parhaan loppu­tu­lok­sen. Vaikka rinta­mal­la­kin huuli lensi, ei heikoim­pien mollaa­mi­seen syyl­lis­tytty, vaan kaikki saivat sanan säilästä osansa tasa­puo­li­sesti.

Oleel­li­nen asia me-hengen luomi­sessa oli antaa aivan kaikille paikka näyt­tää taitonsa ? se osat­tiin. Silloin ymmär­ret­tiin, että jokaista suoma­laista tarvi­taan ja jokai­selle löytyy paikka tämän maan puolus­ta­mi­sessa ja raken­ta­mi­sessa. Joka ainoa suoma­lai­nen on hyvä jossa­kin.

Vaikeina aikoina koros­tuu aivan erityi­sesti välit­tä­mi­nen. Pohjim­mil­taan se lähtee omasta sydä­mestä. Ihmi­syy­teen kuuluu yhtei­söl­li­syys: olemme jokai­nen riip­pu­vai­sia muista, tavalla tai toisella.

Tätä haluan koros­taa myös tänä päivänä. Meille aivan jokai­selle on paikka ja tehtävä tässä maassa. Olkoon tehtävä pieni tai suuri, näyt­tävä tai vähäe­lei­nen, jokai­sen panok­sella on arvoa tässä yhteis­kun­nassa. Kun tämän ymmär­rämme, viemme sotiemme sanka­rei­den vies­tiä parhaalla mahdol­li­sella tavalla eteen­päin.

Talvi­so­dan hengessä on paljon opit­ta­vaa. Siksi meidän nuorem­pien kannat­taa kuun­nella vete­raa­nien miet­teitä tarkasti, jos ja kun siihen tilai­suus avau­tuu. Meidän kannat­taa ottaa oppia ja olla nöyrän kiitol­li­sia.

Vete­raa­neista moni ei enää pysty kerto­maan tari­naansa uhrauk­sista, mitä he ovat maal­lemme anta­neet. Monet heistä eivät ehkä vaati­mat­to­muut­taan halua kertoa siitä sitkey­destä, velvol­li­suu­den­tun­nosta ja tule­vai­suu­de­nus­kosta, mitä sodat ja sodan jälkei­nen jälleen­ra­ken­nus vaati­vat. Mutta ne vies­tit on syytä kuulla nyt kun meillä on siihen vielä mahdol­li­suus.

Arvoi­sat kuuli­jat,

Tällä hetkellä Suomen talous on vali­tet­ta­vasti pysy­tel­lyt molli­voit­toi­sena. Täällä Kainuus­sa­kin seurauk­set tunnette. Koko maail­man tilan­teella Venä­jän pakot­teet mukaan lukien on ollut heijas­tuk­sensa talou­teemme. Haas­teita siis on.

Mutta auttai­siko se kuuluisa talvi­so­dan henki meitä tässä­kin paikassa. Usko­taan suoma­lai­siin, luote­taan toisiimme, ei anneta periksi ja mennään tulta päin kave­ria jättä­mättä. Löytyi­sikö siitä avain Suomen nousuun?

Talvi­so­dan jälkeen suoma­lais­ten talkoo­henki eli jälleen­ra­ken­nuk­sessa. Suoma­lai­set uskoi­vat tule­vai­suu­teen ja väki­luku vain kasvoi tappioista ja uuden sodan uhkasta huoli­matta. On hyvä muis­taa, että Suomi rehtinä ja rehel­li­senä maana maksoi sotiemme jälkeen mitta­vat sota­kor­vauk­set silloi­selle Neuvos­to­lii­tolle.

Vaikka sota­kor­vaus­asia koko­nai­suu­des­saan oli nega­tii­vi­nen, se suoras­taan pakotti ja puski Suomen teol­li­suutta eteen­päin ja edesaut­toi maamme kasva­mista yhdeksi Euroo­pan kehit­ty­neim­mistä valtioista.

Suomen menes­tys onkin perus­tu­nut kautta histo­rian kovaan työhön ja rohkeu­teen uudis­tua. Miksi johto­pää­tös olisi nyt toisen­lai­nen?

Olemme kansa­kun­tana tilan­teessa, jossa poliit­ti­set päät­tä­jät pysty­vät luomaan turval­li­suutta ainoas­taan muutok­seen sopeu­tu­malla ja muutok­sia teke­mällä, ei paikal­laan pysy­mällä.

Lopulta kyse on valin­noista. Yhtä pelas­ta­jaa ei ole. Maailma ympä­ril­lämme haas­taa meidät. Tilan­teelta ei voi sulkea silmi­ään, vaan silmät on pikem­min­kin avat­tava todel­li­suu­teen, joka ei löydy vain maamme rajo­jen sisä­puo­lelta.

Mitä meistä kukin voi tehdä? Me kaikki voimme omalta osal­tamme olla yhtenä lenk­kinä pitä­mässä huolta siitä, että Suomi tästä­kin kuopasta vielä nousee. Omalta osal­tani pidän huolen siitä, että valtio­valta pitää valmiu­tensa kunnossa ja itsensä valp­paana vastaa­maan haas­tei­siin.

Minä haluan sanoa kaikille, että te vete­raa­nit ette turhaan tais­tel­leet, tästä maasta pide­tään huolta myös jatkossa. Ja tämän sano­man levi­tyk­seen tarvit­sen teidän kaik­kien kuuli­joi­den tukea.

Lopuksi haluan sitee­rata lappi­lai­sen kirjai­li­jan Oiva Arvo­lan Sotain­va­li­din saagaa:

?Mutta silloin kun kipu oli kirve­le­vin - ja ahdis­tus suurin, minä kuulin sinun pelot­to­man, - - lujan äänesi ja sanasi:

‘Veljeä ei jätetä!’

--

Sitä varten meille on annettu tuska ja kärsi­mys, että meissä kirkas­tuisi tämä ihmi­senä olemi­sen perim­mäi­nen sanoma.?

Kunnioi­te­tut vete­raa­nit ja Lotat,

kiitos Teille vielä kerran siitä, että voimme pitää talvi­so­dan muis­to­päi­vän semi­naa­ria yhdessä itse­näi­sen isän­maamme kauneim­mista osista.

Hyvät kuhmo­lai­set, hyvä semi­naa­ri­väki,

kiitos teille, että olette mukana muis­ta­massa yhtä Suomen histo­rian kään­ne­koh­taa ja kunnioit­ta­massa sotiemme vete­raa­neja. Pide­tään yhdessä huolta vete­raa­neis­tamme - sen he ansait­se­vat.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa

5.2.2024

Anna-Kaisa Ikonen: “Kai me pystymme parem­paan kuin yhteen sola­riu­miin?”

Millaista olisi yritys­ten, kuntien tai hyvin­voin­tia­luei­den työ, jos todella uskal­tai­simme kokeilla, selviäm­mekö hieman pienem­mällä normi­tuk­sella? Nyt on elämämme tilai­suus, kirjoit­taa

4.12.2023

Pirjo Mäljä Hämeen Kokoo­muk­sen toimin­nan­joh­ta­jaksi, Joonas Pulliai­nen puolu­een euro­vaa­li­koor­di­naat­to­riksi

Kokoo­muk­sen puolue­hal­li­tus on valin­nut HTM Pirjo Mäljän Hämeen Kokoo­muk­sen toimin­nan­joh­ta­jaksi 2.1.2024 alkaen. Mäljä siir­tyy tehtä­vään Euroo­pan parla­men­tin avus­ta­jan tehtä­västä. Hänellä on pitkä

15.11.2023

Timo Heino­nen: “Nopealle, jous­ta­valle ja muokat­ta­valle krii­sin­hal­lin­ta­ky­vylle on tarvetta”

Kansan­edus­taja Timo Heino­sen pitämä Kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryh­män ryhmä­puhe Edus­kun­nan keskus­tel­lessa valtio­neu­vos­ton selon­teosta Soti­las­osas­ton aset­ta­mi­sesta korke­aan valmiu­teen osana Rans­kan, Belgian ja Suomen

Skip to content