Valta­kun­nal­li­nen lukio­se­mi­naari 9.-10.11.2014
Laut­ta­saa­ren yhteis­koulu

?Suomen tule­vai­suu­den haas­teet ja uudis­tu­mi­sen eväät?

 
Hyvä lukio­väki, hyvät naiset ja herrat,

kiitos kutsusta tulla puhu­maan Pro Lukio ry:n ensim­mäi­seen valta­kun­nal­li­seen lukio­se­mi­naa­riin. Suoma­lai­nen lukio­kou­lu­tus on saanut Pro Lukiosta puoles­ta­pu­hu­jan muiden järjes­tö­jen rinnalle. Onnit­te­lut siitä, hienoa olla todis­ta­massa uuden alkua.

Itsel­leni lukio­kenttä on tuttu hyvin käytän­nön­lä­hei­sesti. Omien opin­to­jen jälkeen olen kymme­nen polii­tik­ko­vuo­teni aikana käynyt vierai­lulla noin 130 koulussa, pääosin juuri lukioissa. Yleensä sali tai audi­to­rio on ollut täynnä nuoria, joiden kanssa on pohdittu esimer­kiksi mielen ja kehon yhteyttä tai opis­ke­li­jat ovat kysel­leet näke­myk­siäni ja otta­neet kantaa ajan­koh­tai­siin aihei­siin.

Viimeksi maanan­taina Kuopion Klas­si­kassa oppi­laat olivat järjes­tä­neet päämi­nis­te­rin kyse­ly­tun­nin. Kävi mielessä, että sieltä olisi edus­kun­ta­kin voinut ottaa oppia. Hyviä kysy­myk­siä, hyvää keskus­te­lua ja eteen­päin katsova henki. Toivot­ta­vasti näin on myös täällä kahden semi­naa­ri­päi­vänne aikana, kun sali on täynnä lukio­kou­lu­tuk­sen ammat­ti­lai­sia.

Hyvät kuuli­jat,

kaikki lähtee arvoista. Laaduk­kaa­seen koulu­tuk­seen liit­tyy monta tärkeää perus­ar­voa: sivis­tys, mahdol­li­suuk­sien tasa-arvo, välit­tä­mi­nen, vapaus ja vastuu. Koulu­tuk­sella luomme posi­tii­vista tule­vai­suu­den näky­mää kaikille lapsille ja nuorille perheen asuin­paik­kaan, tulo­ta­soon tai muihin taus­ta­te­ki­jöi­hin katso­matta.

Suomen menes­tys­ta­rina on perus­tu­nut sivis­tyk­sen uskoon, vahvaan osaa­mi­seen ja koulu­tuk­sen kehit­tä­mi­seen. Pienenä kansa­kun­tana Suomi on pärjän­nyt korkealla osaa­mis­ta­solla ja kyvyllä kehit­tää koulu­tusta ja osaa­mista vastaa­maan yhteis­kun­nan muut­tu­via tarpeita.

Koulu­tus- ja osaa­mis­ta­son nosto onkin oleel­lista paitsi kansal­li­sen kilpai­lu­ky­vyn, myös eriar­vois­tu­mi­sen torju­mi­sen näkö­kul­masta. Jokai­sella on oltava mahdol­li­suus osal­lis­tua opin­toi­hin kyky­jensä ja moti­vaa­tionsa perus­teella taus­tois­taan riip­pu­matta. Siten saavu­te­taan parhaita tulok­sia sekä yksi­lön että yhteis­kun­nan näkö­kul­masta. Suoma­lai­nen koulu­tus on syystä maail­man­mai­neessa juuri tasa-arvoi­suu­tensa vuoksi. Meidät tunne­taan maail­malla koulu­tuk­sesta.

Mutta vaikka olisi hienoa sanoa, että olemme halli­tuk­sena tehneet pelkäs­tään hyviä uudis­tuk­sia koulu­tus­sek­to­rille, tosi­asiat on tunnus­tet­tava. Tämä ja edel­li­nen halli­tus ovat joutu­neet teke­mään talous­pää­tök­siä varsin vaikeassa tilan­teessa. Takana on kuusi talou­del­li­sesti laihaa vuotta, enkä pysty paljon parem­paa lupaa­maan lähi­vuo­sil­le­kaan. Lupaan lähinnä uuras­tusta, hikeä, ehkä muuta­man kyyne­leen, mutta toivot­ta­vasti en sentään verta.

Heikko talous­ke­hi­tys on johta­nut siihen, että Suomi on viime vuosina velkaan­tu­nut huoles­tut­ta­vaa vauh­tia. Halli­tuk­sen on ollut pakko toimia, jotta emme jättäisi tule­ville suku­pol­ville ylivel­kaan­tu­nutta maata. Vakaa talous on edel­ly­tys sille, että tärkeät palve­lut, kuten laadu­kas koulu­tus voidaan jatkos­sa­kin järjes­tää.

Velkaan­tu­mis­ke­hi­tyk­sen katkai­se­mi­seksi vaali­kau­den aikana on päätetty yhteensä noin 6,5 miljar­din euron veron­ko­ro­tuk­sista ja meno­sääs­töistä. Nämä päätök­set vaikut­ta­vat, sillä budje­tin loppusumma piene­nee ensi vuonna toista vuotta peräk­käin. Näin on käynyt viimeksi Lippo­sen 1. halli­tuk­sen aikaan. Tehdyt sopeu­tus­toi­met riit­tä­vät arvion mukaan kään­tä­mään valtion velan suhteen koko­nais­tuo­tan­toon laskuun vuonna 2017.

Vaikeassa tilan­teessa kaik­kialta on jouduttu sääs­tä­mään, eikä koulu­tus­kaan ole sääs­ty­nyt vyön­ki­ris­tyk­seltä. Olen tästä hyvin pahoil­lani. Leik­kauk­sista huoli­matta koulu­tuk­semme perusta ja ydin­teh­tä­vät on pystytty turvaa­maan, vaikka lukio­kent­tä­kin on ymmär­ret­tä­västi huolis­saan vaikeasta tilan­teesta. Koulu­tuk­seen on onneksi voitu suun­nata myös uusia varoja muun muassa yliopis­to­jen ja ammat­ti­kor­kea­kou­lu­jen pääomit­ta­mi­seen korkean opetuk­sen ja tutki­muk­sen vahvis­ta­mi­seksi.

Vies­tini onkin talou­den madon­lu­vuista huoli­matta selkeä: Suomi nousee vain koulu­tuk­sella. Osaa­mi­seen ja koulu­tuk­seen on syytä löytää riit­tä­västi voima­va­roja myös vaikeina aikoina. Paljon puhu­taan inves­toin­neista tule­vai­suu­teen. Koulu­tusta parem­paa inves­toin­tia ei ole.

Hyvät kuuli­jat,

jos sallitte, pohti­sin mielel­läni lukion roolia koulu­tus­ken­täs­sämme omien koke­mus­ten ja näke­mys­ten pohjalta.

Lukion tehtävä lain mukaan on antaa opis­ke­li­jalle jatko-opin­to­kel­poi­suus korkea­kou­lu­tuk­seen. Lukio on ennen kaik­kea vahvasti yleis­si­vis­tävä koulu. Sen tehtävä on valmis­taa nuoria korkea-asteen opin­toja ja työelä­mää varten. Yleis­si­vis­tyk­sen tulisi olla laaja-alaista osaa­mista, joka yhdis­tää tietoja ja taitoja sekä luo akatee­mi­sia valmiuk­sia jatko-opin­toi­hin. Vaikka yliop­pi­las­tut­kin­nosta on syytä pitää kiinni myös jatkossa, se ei voi olla ainoa lukion kehit­tä­mi­sen lähtö­kohta.

Meidän on luotava lukio, jossa nuoria kannus­te­taan kehit­ty­mään omien vahvuuk­siensa ja kiin­nos­tus­tensa pohjalta. Jotta jokai­nen voi kehit­tyä osaa­jana täyteen mittaansa, tarvit­semme enem­män yksi­löl­li­syyttä, jous­ta­vuutta ja henki­lö­koh­taista ohjausta.

Nykyi­nen käsi­tys, jonka mukaan yleis­si­vis­tys raken­tuu lukiossa yksit­täis­ten kurs­sien ja asioi­den hallit­se­mi­sen varaan, on eittä­mättä vanhen­tu­massa. Tule­vai­suu­den yleis­si­vis­tys perus­tuu laaja-alai­seen osaa­mi­seen, jossa yhdis­ty­vät erilai­set tiedot, taidot ja käsi­tyk­set sekä näiden oikean­lai­nen hyödyn­tä­mi­nen.

Digi­ta­li­saa­tio on yksi Suomen talou­den suurista mahdol­li­suuk­sista ja sillä on vaiku­tusta myös koulu­tuk­seen. Tieto­verk­ko­jen kehit­ty­mi­sen ja digi­ta­li­saa­tion etene­mi­sen myötä tietoa on saata­villa entistä enem­män ja helpom­min. Tarvi­taan entistä enem­män tiedon vali­koin­nin, käsit­te­lyn, analy­soi­mi­sen ja kriit­ti­sen arvioin­nin taitoja ? siis ajat­te­lun taitoja.

Opis­ke­li­joilta ja myöhem­min työn­te­ki­jöiltä vaadi­taan kykyä hyödyn­tää saata­villa olevaa tietoa, kriit­tistä otetta ja kykyä arvioida omaa toimin­taansa ja sen seurauk­sia.

Yksi johto­pää­tös tästä on se, että oppiai­nei­den välistä yhteis­työtä on lisät­tävä ja opetusta järjes­tet­tävä enem­män teemo­jen ja koko­nai­suuk­sien ympä­rille. Koko­nais­va­lin­nai­suutta erityi­sesti reaa­liai­neissa on pystyt­tävä tule­vai­suu­dessa lisää­mään. Valin­nai­suus auttaa myös opis­ke­li­joi­den omien vahvuuk­sien tuke­mi­sessa yhdis­tet­tynä yksi­löl­li­seen opinto-ohjauk­seen.

Lukion on myös hyvä vahvis­taa sellai­sia toimin­ta­mal­leja ja peda­go­gi­sia peri­aat­teita, jotka tuke­vat oppi­maan oppi­mista, oman oppi­mis­tyy­lin löytä­mistä, opis­ke­lu­tai­to­jen kehit­ty­mistä ja itse­tun­non vahvis­ta­mista.

Kaikki opis­ke­li­jat ovat lahjak­kaita jois­sain asioissa. Tärkeää on, että jokai­nen myös löytää omat vahvuu­tensa. Myös oppi­mi­sym­pä­ris­tö­jen tulee tukea ja auttaa opis­ke­li­jan omien vahvuuk­sien ja lahjak­kuuk­sien löytä­mi­sessä. Tästä inno­lu­kio on hyvä esimerkki.
Erikois­lu­kioil­la­kin on paik­kansa koulu­tus­ken­täs­sämme. Ne mahdol­lis­ta­vat opis­ke­li­joi­den keskit­ty­mi­sen omaan osaa­mi­sa­laansa. Muun muassa iso osa kansain­vä­li­seen menes­tyk­seen yltä­neistä urhei­li­jois­tamme on urhei­lu­lu­kioi­den kasvat­teja. Eikä tämä koske pelkäs­tään urhei­lua, vaan myös esimer­kiksi taidetta ja kult­tuu­ria. Kaik­kien ei tarvitse mennä saman muotin mukaan, toivon, että opis­ke­li­jat uskal­tava unel­moida.

Hyvät kuuli­jat,

Suoma­lai­sen toisen asteen koulu­tuk­sen perusta on duaa­li­mal­lissa, jossa lukiolla ja amma­til­li­sella koulu­tuk­sella on eril­li­set tutkin­not, opetus­suun­ni­tel­mat ja omat tehtä­vänsä. Tästä peri­aat­teesta on perus­tel­tua pitää kiinni, sillä eril­li­set koulu­tus­muo­dot tuke­vat sekä lukion että amma­til­li­sen koulu­tuk­sen omia vahvuuk­sia.

Duaa­li­mal­lin säilyt­tä­mi­nen ei saa kuiten­kaan muodos­tua esteeksi opis­ke­li­joille raken­taa omia opin­to­pol­ku­jaan oppi­lai­tos­ra­jo­jen yli. Jos lukio-opis­ke­lija on halu­kas otta­maan liike­ta­lou­den kurs­seja amma­til­li­sesta koulu­tuk­sesta tai parturi-kampaaja -opis­ke­lija opis­ke­le­maan italian kieltä lukiossa, miksi hallin­nol­li­silla raja-aidoilla pitäisi rajata opis­ke­li­jan intoa hank­kia osaa­mista?

Samoin on mahdol­lis­tet­tava lukioi­den tiiviimpi yhteis­työ korkea­kou­lu­jen kanssa. On tärkeää, että viesti kulkee: mitä ovat esimer­kiksi ne korkea­kou­luissa tarvit­ta­vat mate­ma­tii­kan ja kiel­ten taidot, jotka opis­ke­li­jan olisi syytä saada haltuun jo lukion aikana? Jatko-opin­to­ko­ke­muk­sen lisää­mi­seksi ja opin­to­jen vauh­dit­ta­mi­seksi osa opis­ke­li­joista voisi suorit­taa korkea­kou­luo­pin­toja jo lukio­ai­ka­naan ja syven­tää oppi­mis­taan tiiviim­män yhteis­työn avulla.

Hyvät kuuli­jat,

Toivoi­sin näke­väni entistä enem­män myös kansain­vä­li­syyttä suoma­lais­lu­kioissa eri EU-maiden lukioi­den kanssa tehtä­vänä yhteis­työnä, kansain­vä­lis­ten tilai­suuk­sien ja vaihto-oppi­laaksi lähte­mis­ten myötä. Kieli­tai­dosta, kyvystä keskus­tella ja kommu­ni­koida eri kult­tuu­ri­taus­toista tule­vien ihmis­ten kanssa ja kult­tuu­rien tunte­mus ovat nouse­massa uudeksi kansa­lais­tai­doksi, jota erityi­sesti lukion tulee vaalia.

Olen huoles­tu­neena seuran­nut lukioissa harvi­nais­ten kiel­ten opis­ke­lun vähe­ne­mistä. Suoma­lais­nuor­ten kieli­taito on yksi­puo­lis­tu­massa, ja se on väärän­suun­tai­nen kehi­tys­suunta kuvaa­mas­sani kansain­vä­lis­ty­vässä maail­massa. Haas­tan teidät opetusa­lan ammat­ti­lai­set pohti­maan, miten tämä kehi­tys­kulku saatai­siin muutet­tua. Uuden kielen opis­kelu, vaih­toon lähte­mi­nen tai muuten kansain­vä­li­seen toimin­taan osal­lis­tu­mi­nen avaa jokai­selle nuorelle valta­vasti mahdol­li­suuk­sia elämässä.

Olen itse elävä esimerkki paitsi yksi­löl­li­sen ohjauk­sen tarpeesta myös kansain­vä­lis­ty­mi­sen merki­tyk­sestä. Sain akatee­mi­sen herä­tyk­sen vasta lukion jälkeen opis­kel­les­sani Yhdys­val­loissa. Ennen tuota ajan­jak­soa en olisi voinut kuvi­tel­la­kaan jossain vaiheessa seiso­vani tässä Laut­ta­saa­ren yhteis­kou­lun audi­to­riossa puhu­massa opetusa­lan ammat­ti­lai­sille. Eivätkä taatusti kuvi­tel­leet oman lukioni Lärka­nin opet­ta­jat­kaan: olin oppi­laana sieltä vilk­kaam­masta päästä?

Hyvät kuuli­jat,

Korkeasti koulu­te­tut opet­ta­jamme ovat merkit­tä­vässä roolissa koulu­tuk­semme onnis­tu­mi­sessa. Kansain­vä­li­ses­ti­kin vertail­tuna opet­ta­jat ovat Suomessa hyvin arvos­tettu ammat­ti­kunta, jotka ovat yliopis­to­ta­soi­sesti koulu­tet­tuja ja naut­ti­vat laajaa peda­go­gista vapautta työs­sään. Minusta on selvää, ettei koulu­tuk­semme tehtävä toteudu ilman ammat­tinsa syväl­li­sesti hallit­se­via opet­ta­jia. Opet­ta­jien valta ja vastuu opet­taa varsin itse­näi­sesti on yksi selkeä vahvuu­temme.

Opet­ta­jan­kou­lu­tus onkin tärkeä osa menes­tyk­se­kästä koulu­tus­jär­jes­tel­mää. Opet­ta­jien korkeasta osaa­mi­sesta ei pidä tinkiä, ja heille on taat­tava mahdol­li­suu­det uudis­taa osaa­mis­taan täyden­nys­kou­lu­tuk­sen kautta. Opet­ta­jat osaa­vat ja luovat osaa­mista.

Koulun ilma­piiri ja yhtei­söl­li­syy­den tunne ovat tärkeitä lukion kehit­tä­mi­sessä ja uudis­ta­mi­sessa. Ammat­ti­tai­toi­set opet­ta­jat­kaan eivät voi uudis­taa lukiota, mikäli opis­ke­li­jat eivät muutok­siin sitoudu. Lukioi­den oppi­las­kun­nat ja opis­ke­li­jat ovat keskei­sessä roolissa yhtei­söl­li­syy­den ja innos­ta­van ilma­pii­rin luomi­sessa. Yhtei­söl­li­syy­den tunteella on samalla suuri merki­tys sille, miten nuori kokee saavansa tukea ja kannus­tusta opin­toi­hinsa ja ihmi­senä kasva­mi­seen. Yhtei­söl­li­syys luo myös turval­li­suu­den tunnetta.

Hyvät kuuli­jat,

Olen saanut hieman huoles­tu­nutta palau­tetta mm. Pohjois- ja Itä-Suomesta. Talous­uu­tis­ten ja vaikei­den leik­kaus­pää­tös­ten myötä kysy­mys on ollut se, ollaanko nuor­ten koulu­tus­mah­dol­li­suuk­sia ajamassa alas Suomesta talous­ti­lan­teen vuoksi? Onko minun enää mahdol­lista saada opetusta tai opet­taa, jos lähi­lu­kioni loppuu?

Vastauk­seni on, ettei Suomesta olla sammut­ta­massa valoja. Raken­teel­li­set muutok­set ovat tarkoit­ta­neet sitä, että lukioi­den määrä on pienen­ty­nyt ja koulu­mat­kat ovat saat­ta­neet piden­tyä. Koulu­tuk­sen laadusta pide­tään kuiten­kin kiinni ja esimer­kiksi digi­taa­li­set oppi­mi­sym­pä­ris­töt tuovat tukea verkko- ja etäope­tuk­sen järjes­tä­mi­seen pienem­mil­le­kin paik­ka­kun­nille. Vaikea talous­ti­lanne ei saa viedä nuoren oikeutta saada laadu­kasta opetusta.

Suoma­lai­nen lukio on edus­ta­nut koulu­tus­jär­jes­tel­mäs­sämme uudis­tu­mista ja uuden kokei­lua. Lukion on jatkos­sa­kin näytet­tävä suun­taa koko suoma­lai­selle koulu­tuk­selle ja oltava edel­lä­kä­vijä. Anne­taan ammat­ti­tai­tois­ten opet­ta­jien ja opis­ke­li­joi­den kehit­tää lukioita ja suhtau­du­taan uudis­tuk­siin uteli­aasti eikä torju­vasti.

Arvoi­sat lukion kehit­tä­jät,

Tule­vai­suu­den nykyis­tä­kin parempi koulu­tus vaatii niin perus­o­pe­tuk­sen, lukion, amma­til­li­sen koulu­tuk­sen ja korkea­kou­lu­tuk­sen omien vahvuuk­sien koros­ta­mista, rohkeutta uudis­taa raken­teita ja intoa tehdä asioita uudella tavalla.

Samalla on jo etsit­tävä ratkai­suja, joilla koulu­tuk­semme menes­tyy myös kymme­nen tai kahden­kym­me­nen vuoden päästä. Tässä kaikki ideat ovat terve­tul­leita ja toivon, että niitä täällä myös syntyy. Pohja on kunnossa, mutta rohkeaa tule­vai­suu­teen katso­mista tarvi­taan, jotta suoma­lai­nen koulu­tus pysyy sille kuulu­vassa arvossa.

Toivo­tan Pro Lukio -järjes­tölle ja sen aktii­vi­sille toimi­joille mitä parhainta menes­tystä ja teille kaikille alan ammat­ti­lai­sille voimia työs­sänne. Uskon vahvasti sekä päämi­nis­te­rinä, vanhem­pana että koulu­tuk­sen kulut­ta­jana Aris­to­te­leen ajatuk­seen: nuoren opet­ta­mi­nen on maail­man jaloin ammatti. Työ mitä teette on usko­mat­to­man arvo­kasta. Yhteis­kun­tamme kivi­jalka. Kiitos.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa