Kokoomus.fi
Alex Stubbin puhe valta­kun­nal­li­sessa lukio­seminaarissa: Suomen tulevai­suuden haasteet ja uudis­tu­misen eväät

Alex Stubbin puhe valta­kun­nal­li­sessa lukio­seminaarissa: Suomen tulevai­suuden haasteet ja uudis­tu­misen eväät

Julkaistu: 6.11.14 Uutiset

Valta­kun­nal­linen lukio­se­mi­naari 9.-10.11.2014
Lautta­saaren yhteis­koulu

?Suomen tulevai­suuden haasteet ja uudis­tu­misen eväät?

 
Hyvä lukioväki, hyvät naiset ja herrat,

kiitos kutsusta tulla puhumaan Pro Lukio ry:n ensim­mäiseen valta­kun­nal­liseen lukio­se­mi­naariin. Suoma­lainen lukio­kou­lutus on saanut Pro Lukiosta puoles­ta­pu­hujan muiden järjes­töjen rinnalle. Onnit­telut siitä, hienoa olla todis­ta­massa uuden alkua.

Itselleni lukio­kenttä on tuttu hyvin käytän­nön­lä­hei­sesti. Omien opintojen jälkeen olen kymmenen polii­tik­ko­vuoteni aikana käynyt vierai­lulla noin 130 koulussa, pääosin juuri lukioissa. Yleensä sali tai auditorio on ollut täynnä nuoria, joiden kanssa on pohdittu esimer­kiksi mielen ja kehon yhteyttä tai opiske­lijat ovat kyselleet näkemyk­siäni ja ottaneet kantaa ajankoh­taisiin aiheisiin.

Viimeksi maanan­taina Kuopion Klassi­kassa oppilaat olivat järjes­täneet päämi­nis­terin kysely­tunnin. Kävi mielessä, että sieltä olisi eduskun­takin voinut ottaa oppia. Hyviä kysymyksiä, hyvää keskus­telua ja eteenpäin katsova henki. Toivot­ta­vasti näin on myös täällä kahden seminaa­ri­päi­vänne aikana, kun sali on täynnä lukio­kou­lu­tuksen ammat­ti­laisia.

Hyvät kuulijat,

kaikki lähtee arvoista. Laaduk­kaaseen koulu­tukseen liittyy monta tärkeää perus­arvoa: sivistys, mahdol­li­suuksien tasa-arvo, välit­tä­minen, vapaus ja vastuu. Koulu­tuk­sella luomme positii­vista tulevai­suuden näkymää kaikille lapsille ja nuorille perheen asuin­paikkaan, tulotasoon tai muihin tausta­te­ki­jöihin katso­matta.

Suomen menes­tys­tarina on perus­tunut sivis­tyksen uskoon, vahvaan osaamiseen ja koulu­tuksen kehit­tä­miseen. Pienenä kansa­kuntana Suomi on pärjännyt korkealla osaamis­ta­solla ja kyvyllä kehittää koulu­tusta ja osaamista vastaamaan yhteis­kunnan muuttuvia tarpeita.

Koulutus- ja osaamis­tason nosto onkin oleel­lista paitsi kansal­lisen kilpai­lu­kyvyn, myös eriar­vois­tu­misen torju­misen näkökul­masta. Jokai­sella on oltava mahdol­lisuus osallistua opintoihin kykyjensä ja motivaa­tionsa perus­teella taustoistaan riippu­matta. Siten saavu­tetaan parhaita tuloksia sekä yksilön että yhteis­kunnan näkökul­masta. Suoma­lainen koulutus on syystä maail­man­mai­neessa juuri tasa-arvoi­suu­tensa vuoksi. Meidät tunnetaan maail­malla koulu­tuk­sesta.

Mutta vaikka olisi hienoa sanoa, että olemme halli­tuksena tehneet pelkästään hyviä uudis­tuksia koulu­tus­sek­to­rille, tosiasiat on tunnus­tettava. Tämä ja edellinen hallitus ovat joutuneet tekemään talous­pää­töksiä varsin vaikeassa tilan­teessa. Takana on kuusi talou­del­li­sesti laihaa vuotta, enkä pysty paljon parempaa lupaamaan lähivuo­sil­lekaan. Lupaan lähinnä uuras­tusta, hikeä, ehkä muutaman kyyneleen, mutta toivot­ta­vasti en sentään verta.

Heikko talous­ke­hitys on johtanut siihen, että Suomi on viime vuosina velkaan­tunut huoles­tut­tavaa vauhtia. Halli­tuksen on ollut pakko toimia, jotta emme jättäisi tuleville sukupol­ville ylivel­kaan­tu­nutta maata. Vakaa talous on edellytys sille, että tärkeät palvelut, kuten laadukas koulutus voidaan jatkos­sakin järjestää.

Velkaan­tu­mis­ke­hi­tyksen katkai­se­mi­seksi vaali­kauden aikana on päätetty yhteensä noin 6,5 miljardin euron veron­ko­ro­tuk­sista ja menosääs­töistä. Nämä päätökset vaikut­tavat, sillä budjetin loppusumma pienenee ensi vuonna toista vuotta peräkkäin. Näin on käynyt viimeksi Lipposen 1. halli­tuksen aikaan. Tehdyt sopeu­tus­toimet riittävät arvion mukaan kääntämään valtion velan suhteen kokonais­tuo­tantoon laskuun vuonna 2017.

Vaikeassa tilan­teessa kaikkialta on jouduttu säästämään, eikä koulu­tuskaan ole säästynyt vyönki­ris­tyk­seltä. Olen tästä hyvin pahoillani. Leikkauk­sista huoli­matta koulu­tuk­semme perusta ja ydinteh­tävät on pystytty turvaamaan, vaikka lukio­kent­täkin on ymmär­ret­tä­västi huolissaan vaikeasta tilan­teesta. Koulu­tukseen on onneksi voitu suunnata myös uusia varoja muun muassa yliopis­tojen ja ammat­ti­kor­kea­kou­lujen pääomit­ta­miseen korkean opetuksen ja tutki­muksen vahvis­ta­mi­seksi.

Viestini onkin talouden madon­lu­vuista huoli­matta selkeä: Suomi nousee vain koulu­tuk­sella. Osaamiseen ja koulu­tukseen on syytä löytää riittä­västi voima­varoja myös vaikeina aikoina. Paljon puhutaan inves­toin­neista tulevai­suuteen. Koulu­tusta parempaa inves­tointia ei ole.

Hyvät kuulijat,

jos sallitte, pohtisin mielelläni lukion roolia koulu­tus­ken­täs­sämme omien kokemusten ja näkemysten pohjalta.

Lukion tehtävä lain mukaan on antaa opiske­li­jalle jatko-opinto­kel­poisuus korkea­kou­lu­tukseen. Lukio on ennen kaikkea vahvasti yleis­si­vistävä koulu. Sen tehtävä on valmistaa nuoria korkea-asteen opintoja ja työelämää varten. Yleis­si­vis­tyksen tulisi olla laaja-alaista osaamista, joka yhdistää tietoja ja taitoja sekä luo akatee­misia valmiuksia jatko-opintoihin. Vaikka yliop­pi­las­tut­kin­nosta on syytä pitää kiinni myös jatkossa, se ei voi olla ainoa lukion kehit­tä­misen lähtö­kohta.

Meidän on luotava lukio, jossa nuoria kannus­tetaan kehit­tymään omien vahvuuk­siensa ja kiinnos­tus­tensa pohjalta. Jotta jokainen voi kehittyä osaajana täyteen mittaansa, tarvit­semme enemmän yksilöl­li­syyttä, jousta­vuutta ja henki­lö­koh­taista ohjausta.

Nykyinen käsitys, jonka mukaan yleis­si­vistys rakentuu lukiossa yksit­täisten kurssien ja asioiden hallit­se­misen varaan, on eittä­mättä vanhen­tu­massa. Tulevai­suuden yleis­si­vistys perustuu laaja-alaiseen osaamiseen, jossa yhdis­tyvät erilaiset tiedot, taidot ja käsitykset sekä näiden oikean­lainen hyödyn­tä­minen.

Digita­li­saatio on yksi Suomen talouden suurista mahdol­li­suuk­sista ja sillä on vaiku­tusta myös koulu­tukseen. Tieto­verk­kojen kehit­ty­misen ja digita­li­saation etene­misen myötä tietoa on saata­villa entistä enemmän ja helpommin. Tarvitaan entistä enemmän tiedon valikoinnin, käsit­telyn, analy­soi­misen ja kriit­tisen arvioinnin taitoja ? siis ajattelun taitoja.

Opiske­li­joilta ja myöhemmin työnte­ki­jöiltä vaaditaan kykyä hyödyntää saata­villa olevaa tietoa, kriit­tistä otetta ja kykyä arvioida omaa toimin­taansa ja sen seurauksia.

Yksi johto­päätös tästä on se, että oppiai­neiden välistä yhteis­työtä on lisättävä ja opetusta järjes­tettävä enemmän teemojen ja kokonai­suuksien ympärille. Kokonais­va­lin­nai­suutta erityi­sesti reaaliai­neissa on pystyttävä tulevai­suu­dessa lisäämään. Valin­naisuus auttaa myös opiske­li­joiden omien vahvuuksien tukemi­sessa yhdis­tettynä yksilöl­liseen opinto-ohjaukseen.

Lukion on myös hyvä vahvistaa sellaisia toimin­ta­malleja ja pedago­gisia periaat­teita, jotka tukevat oppimaan oppimista, oman oppimis­tyylin löytä­mistä, opiske­lu­tai­tojen kehit­ty­mistä ja itsetunnon vahvis­ta­mista.

Kaikki opiske­lijat ovat lahjak­kaita joissain asioissa. Tärkeää on, että jokainen myös löytää omat vahvuu­tensa. Myös oppimi­sym­pä­ris­töjen tulee tukea ja auttaa opiske­lijan omien vahvuuksien ja lahjak­kuuksien löytä­mi­sessä. Tästä innolukio on hyvä esimerkki.
Erikois­lu­kioil­lakin on paikkansa koulu­tus­ken­täs­sämme. Ne mahdol­lis­tavat opiske­li­joiden keskit­ty­misen omaan osaami­sa­laansa. Muun muassa iso osa kansain­vä­liseen menes­tykseen yltäneistä urhei­li­jois­tamme on urhei­lu­lu­kioiden kasvatteja. Eikä tämä koske pelkästään urheilua, vaan myös esimer­kiksi taidetta ja kulttuuria. Kaikkien ei tarvitse mennä saman muotin mukaan, toivon, että opiske­lijat uskaltava unelmoida.

Hyvät kuulijat,

Suoma­laisen toisen asteen koulu­tuksen perusta on duaali­mal­lissa, jossa lukiolla ja ammatil­li­sella koulu­tuk­sella on erilliset tutkinnot, opetus­suun­ni­telmat ja omat tehtä­vänsä. Tästä periaat­teesta on perus­teltua pitää kiinni, sillä erilliset koulu­tus­muodot tukevat sekä lukion että ammatil­lisen koulu­tuksen omia vahvuuksia.

Duaali­mallin säilyt­tä­minen ei saa kuitenkaan muodostua esteeksi opiske­li­joille rakentaa omia opinto­pol­kujaan oppilai­tos­ra­jojen yli. Jos lukio-opiskelija on halukas ottamaan liike­ta­louden kursseja ammatil­li­sesta koulu­tuk­sesta tai parturi-kampaaja -opiskelija opiske­lemaan italian kieltä lukiossa, miksi hallin­nol­li­silla raja-aidoilla pitäisi rajata opiske­lijan intoa hankkia osaamista?

Samoin on mahdol­lis­tettava lukioiden tiiviimpi yhteistyö korkea­kou­lujen kanssa. On tärkeää, että viesti kulkee: mitä ovat esimer­kiksi ne korkea­kou­luissa tarvit­tavat matema­tiikan ja kielten taidot, jotka opiske­lijan olisi syytä saada haltuun jo lukion aikana? Jatko-opinto­ko­ke­muksen lisää­mi­seksi ja opintojen vauhdit­ta­mi­seksi osa opiske­li­joista voisi suorittaa korkea­kou­luo­pintoja jo lukio­ai­kanaan ja syventää oppimistaan tiiviimmän yhteistyön avulla.

Hyvät kuulijat,

Toivoisin näkeväni entistä enemmän myös kansain­vä­li­syyttä suoma­lais­lu­kioissa eri EU-maiden lukioiden kanssa tehtävänä yhteis­työnä, kansain­vä­listen tilai­suuksien ja vaihto-oppilaaksi lähte­misten myötä. Kieli­tai­dosta, kyvystä keskus­tella ja kommu­ni­koida eri kulttuu­ri­taus­toista tulevien ihmisten kanssa ja kulttuurien tuntemus ovat nouse­massa uudeksi kansa­lais­tai­doksi, jota erityi­sesti lukion tulee vaalia.

Olen huoles­tu­neena seurannut lukioissa harvi­naisten kielten opiskelun vähene­mistä. Suoma­lais­nuorten kieli­taito on yksipuo­lis­tu­massa, ja se on väärän­suun­tainen kehitys­suunta kuvaa­massani kansain­vä­lis­ty­vässä maail­massa. Haastan teidät opetusalan ammat­ti­laiset pohtimaan, miten tämä kehitys­kulku saataisiin muutettua. Uuden kielen opiskelu, vaihtoon lähte­minen tai muuten kansain­vä­liseen toimintaan osallis­tu­minen avaa jokai­selle nuorelle valta­vasti mahdol­li­suuksia elämässä.

Olen itse elävä esimerkki paitsi yksilöl­lisen ohjauksen tarpeesta myös kansain­vä­lis­ty­misen merki­tyk­sestä. Sain akatee­misen herätyksen vasta lukion jälkeen opiskel­lessani Yhdys­val­loissa. Ennen tuota ajanjaksoa en olisi voinut kuvitel­lakaan jossain vaiheessa seisovani tässä Lautta­saaren yhteis­koulun audito­riossa puhumassa opetusalan ammat­ti­lai­sille. Eivätkä taatusti kuvitelleet oman lukioni Lärkanin opetta­jatkaan: olin oppilaana sieltä vilkkaam­masta päästä?

Hyvät kuulijat,

Korkeasti koulu­tetut opetta­jamme ovat merkit­tä­vässä roolissa koulu­tuk­semme onnis­tu­mi­sessa. Kansain­vä­li­ses­tikin vertailtuna opettajat ovat Suomessa hyvin arvos­tettu ammat­ti­kunta, jotka ovat yliopis­to­ta­soi­sesti koulu­tettuja ja nauttivat laajaa pedago­gista vapautta työssään. Minusta on selvää, ettei koulu­tuk­semme tehtävä toteudu ilman ammat­tinsa syväl­li­sesti hallit­sevia opettajia. Opettajien valta ja vastuu opettaa varsin itsenäi­sesti on yksi selkeä vahvuu­temme.

Opetta­jan­kou­lutus onkin tärkeä osa menes­tyk­se­kästä koulu­tus­jär­jes­telmää. Opettajien korkeasta osaami­sesta ei pidä tinkiä, ja heille on taattava mahdol­li­suudet uudistaa osaamistaan täyden­nys­kou­lu­tuksen kautta. Opettajat osaavat ja luovat osaamista.

Koulun ilmapiiri ja yhtei­söl­li­syyden tunne ovat tärkeitä lukion kehit­tä­mi­sessä ja uudis­ta­mi­sessa. Ammat­ti­tai­toiset opetta­jatkaan eivät voi uudistaa lukiota, mikäli opiske­lijat eivät muutoksiin sitoudu. Lukioiden oppilas­kunnat ja opiske­lijat ovat keskei­sessä roolissa yhtei­söl­li­syyden ja innos­tavan ilmapiirin luomi­sessa. Yhtei­söl­li­syyden tunteella on samalla suuri merkitys sille, miten nuori kokee saavansa tukea ja kannus­tusta opintoi­hinsa ja ihmisenä kasva­miseen. Yhtei­söl­lisyys luo myös turval­li­suuden tunnetta.

Hyvät kuulijat,

Olen saanut hieman huoles­tu­nutta palau­tetta mm. Pohjois- ja Itä-Suomesta. Talous­uu­tisten ja vaikeiden leikkaus­pää­tösten myötä kysymys on ollut se, ollaanko nuorten koulu­tus­mah­dol­li­suuksia ajamassa alas Suomesta talous­ti­lanteen vuoksi? Onko minun enää mahdol­lista saada opetusta tai opettaa, jos lähilu­kioni loppuu?

Vastaukseni on, ettei Suomesta olla sammut­ta­massa valoja. Raken­teel­liset muutokset ovat tarkoit­taneet sitä, että lukioiden määrä on pienen­tynyt ja koulu­matkat ovat saattaneet pidentyä. Koulu­tuksen laadusta pidetään kuitenkin kiinni ja esimer­kiksi digitaa­liset oppimi­sym­pä­ristöt tuovat tukea verkko- ja etäope­tuksen järjes­tä­miseen pienem­mil­lekin paikka­kun­nille. Vaikea talous­ti­lanne ei saa viedä nuoren oikeutta saada laadu­kasta opetusta.

Suoma­lainen lukio on edustanut koulu­tus­jär­jes­tel­mäs­sämme uudis­tu­mista ja uuden kokeilua. Lukion on jatkos­sakin näytettävä suuntaa koko suoma­lai­selle koulu­tuk­selle ja oltava edellä­kävijä. Annetaan ammat­ti­tai­toisten opettajien ja opiske­li­joiden kehittää lukioita ja suhtau­dutaan uudis­tuksiin uteli­aasti eikä torju­vasti.

Arvoisat lukion kehit­täjät,

Tulevai­suuden nykyis­täkin parempi koulutus vaatii niin perus­o­pe­tuksen, lukion, ammatil­lisen koulu­tuksen ja korkea­kou­lu­tuksen omien vahvuuksien koros­ta­mista, rohkeutta uudistaa raken­teita ja intoa tehdä asioita uudella tavalla.

Samalla on jo etsittävä ratkaisuja, joilla koulu­tuk­semme menestyy myös kymmenen tai kahden­kym­menen vuoden päästä. Tässä kaikki ideat ovat terve­tul­leita ja toivon, että niitä täällä myös syntyy. Pohja on kunnossa, mutta rohkeaa tulevai­suuteen katso­mista tarvitaan, jotta suoma­lainen koulutus pysyy sille kuulu­vassa arvossa.

Toivotan Pro Lukio -järjes­tölle ja sen aktii­vi­sille toimi­joille mitä parhainta menes­tystä ja teille kaikille alan ammat­ti­lai­sille voimia työssänne. Uskon vahvasti sekä päämi­nis­terinä, vanhempana että koulu­tuksen kulut­tajana Aristo­teleen ajatukseen: nuoren opetta­minen on maailman jaloin ammatti. Työ mitä teette on uskomat­toman arvokasta. Yhteis­kun­tamme kivijalka. Kiitos.


Kokoomus.fi