• FI
  • SV
  • MENU
    Akatee­mis­ten täyden­nys­kou­lu­tus retu­pe­rällä
    Twiittaa

    Akatee­mis­ten täyden­nys­kou­lu­tus retu­pe­rällä

    Julkaistu: 01.10.2006 Ohjelmatyö

    Elini­käi­nen oppi­mi­nen on paitsi työelä­män, myös väes­tön ikära­ken­teen muutok­sen myötä nous­sut yhdeksi keskei­sim­mistä suoma­lai­sen koulu­tuk­sen puhee­nai­heista. Edel­li­sen edus­kun­nan aikana mietin­tönsä työs­tä­nyt Parla­men­taa­ri­nen aikuis­kou­lu­tus­työ­ryhmä (2002) totesi, että aikuis­kou­lu­tuk­sen koko kent­tää on tarkas­tel­tava koko­nai­suu­tena. Näin ei kuiten­kaan ole kaikilta osin tapah­tu­nut, vaan maahamme on luotu Noste-ohjel­man myötä järjes­telmä niille, joilla ei ole toisen asteen tutkin­toa. Työryh­män ehdo­tuk­sia siitä, että aikuis­kou­lu­tuk­sen perus­re­surs­seja kohden­net­tai­siin aiem­paa vahvem­min yliopis­to­jen ja ammat­ti­kor­kea­kou­lu­jen järjes­tä­mään aikuis­kou­lu­tuk­seen ei sen sijaan ole toteu­tettu, vaan eten­kin yliopis­tot tarpo­vat aikuis­kou­lu­tuk­ses­saan umpi­han­gessa. Puut­teita on niin koulu­tus­tar­jon­nan suun­taa­mi­sessa kuin erityi­sesti rahoi­tuk­sel­li­sesti.

    Koska elini­käi­sen oppi­mi­sen “portaat” ovat akatee­mi­silla puut­teel­li­set, on työl­lis­ty­mi­nen vaikeaa erityi­sesti vanhem­milla, työelä­män muutok­sen myötä työt­tö­mäksi jääneillä akatee­mi­sen tutkin­non suorit­ta­neilla. Johta­mis­työ ja laaja-alai­nen asian­tun­ti­ja­työ vaatii jatku­vaa osaa­mi­sen päivit­tä­mistä, ja tällai­sissa tehtä­vissä työs­ken­te­le­vät tyypil­li­sesti akatee­mi­sesti koulu­te­tut.

    Amma­til­li­nen lisä­kou­lu­tus korkea­kou­lu­te­tuille on ollut liian sattu­man­va­raista ja ammat­ti­ryh­mien väli­set erot ovat suuria. Mark­ki­na­pe­rus­tai­sesti toimi­vat yliopis­to­jen täyden­nys­kou­lu­tus­kes­kuk­set eivät nyky­muo­dos­saan tuota sellaista koulu­tusta, johon korkeasti koulu­tet­tu­jen olisi omaeh­toi­sesti mahdol­lista osal­lis­tua. Koulu­tus on paitsi suun­tau­tu­nut vain parin alan tarpei­siin myös aivan liian kallista yksi­löi­den itsensä ostet­ta­vaksi. Opetus­mi­nis­te­riön keväällä työnsä päät­tä­nyt ns. opin­to­se­te­li­työ­ryhmä pohti ratkai­sua täyden­nys­kou­lu­tuk­sen hintaon­gel­maan, muttei kuiten­kaan löytä­nyt vastauk­sia, vaan keskit­tyi lopulta vapaan sivis­tys­työn puit­teissa tapah­tu­van opis­ke­lun mahdol­li­suuk­sien paran­ta­mi­seen. Tämä sinänsä tärkeä osa-alue ei kuiten­kaan riitä ratkai­se­maan korkeasti koulu­tet­tu­jen täyden­nys­kou­lu­tuk­sen ongel­mia.

    Yliopis­to­jen täyden­nys­kou­lu­tuk­sen osanot­ta­ja­mää­rät ovat olleet laskusuun­nassa ja yliopis­to­jen tarjoa­mien erikois­tu­mi­so­pin­to­jen tarjonta puolit­tu­nut. Työnan­ta­jien panos­tus työn­te­ki­jöi­densä täyden­nys­kou­lu­tuk­seen on pysy­nyt useim­mi­ten ennal­laan, mutta erikoi­selta tuntuu se, että koulu­tusta hanki­taan yhä useam­min muualta kuin yliopis­to­jen täyden­nys­kou­lu­tus­tar­jon­nasta. Kun yliopis­tot toimi­vat maas­samme korkeim­man tutki­mus­tie­don tuot­ta­jina, tuntuisi luon­te­valta, että juuri näiden tarjoa­massa koulu­tuk­sessa voitai­siin uusin tutki­mus­tieto yhdis­tää laaduk­kaasti työelä­män tarpei­siin.

    Keväi­sessä koulu­tus­po­liit­ti­sessa selon­teossa täyden­nys­kou­lu­tuk­sen rahoi­tuk­seen pureu­dut­tiin totea­malla, että yliopis­tol­li­sen täyden­nys­kou­lu­tuk­sen rahoi­tus­poh­jaa vahvis­te­taan. Toivot­ta­vaa olisi, että tämä käsit­täisi yliopis­tol­li­sen täyden­nys­kou­lu­tuk­sen otta­mi­sen valtion rahoi­tuk­sen piiriin, jotta omaeh­toi­nen osaa­mi­sen päivit­tä­mi­nen olisi mahdol­lista korkeasti koulu­te­tuille. Ehdo­tettu yliopis­to­jen täyden­nys­kou­lu­tus­kes­kus­ten yhtiöit­tä­mi­nen ei koko­nai­suu­des­saan ratkaise täyden­nys­kou­lu­tuk­sen ongel­mia vaan saat­taa jopa heiken­tää koulu­tus­mah­dol­li­suuk­sia aloilla, joilla työnan­taja ei ole valmis maksu­mie­heksi. Jois­sain tapauk­sissa yhtiöit­tä­mi­nen toki myös paran­taisi toimin­nan vapautta ja toimin­tae­del­ly­tyk­siä. Merkit­tä­vintä koko asiassa - toimin­nan formaa­leista muodoista riip­pu­matta - on kuiten­kin itse ongel­man, korkeasti koulu­tet­tu­jen täyden­nys­kou­lu­tuk­sen surkean tilan ratkai­se­mi­nen. Lyhy­tai­kai­siin työvoi­man tarpei­siin on vastattu liian usein maas­samme nosta­malla korkea­kou­lu­jen aloi­tus­paik­ka­mää­riä; parempi vastaus näihin olisi muunto-, lisä- ja täyden­nys­kou­lu­tus­tar­jon­nan saata­vuu­den paran­ta­mi­nen.

    Simo Pöyhö­nen
    koulu­tus­po­liit­ti­nen asia­mies
    AKAVA ry

    Kirjoit­taja on puolue­po­liit­ti­sesti sitou­tu­ma­ton.


    Kuvat