Kokoomus.fi
Akatee­misten täyden­nys­kou­lutus retupe­rällä

Akatee­misten täyden­nys­kou­lutus retupe­rällä

Julkaistu: 1.10.06 Ohjelmatyö

Elini­käinen oppiminen on paitsi työelämän, myös väestön ikära­kenteen muutoksen myötä noussut yhdeksi keskei­sim­mistä suoma­laisen koulu­tuksen puhee­nai­heista. Edellisen eduskunnan aikana mietin­tönsä työstänyt Parla­men­taa­rinen aikuis­kou­lu­tus­työ­ryhmä (2002) totesi, että aikuis­kou­lu­tuksen koko kenttää on tarkas­teltava kokonai­suutena. Näin ei kuitenkaan ole kaikilta osin tapah­tunut, vaan maahamme on luotu Noste-ohjelman myötä järjes­telmä niille, joilla ei ole toisen asteen tutkintoa. Työryhmän ehdotuksia siitä, että aikuis­kou­lu­tuksen perus­re­sursseja kohden­net­taisiin aiempaa vahvemmin yliopis­tojen ja ammat­ti­kor­kea­kou­lujen järjes­tämään aikuis­kou­lu­tukseen ei sen sijaan ole toteu­tettu, vaan etenkin yliopistot tarpovat aikuis­kou­lu­tuk­sessaan umpihan­gessa. Puutteita on niin koulu­tus­tar­jonnan suuntaa­mi­sessa kuin erityi­sesti rahoi­tuk­sel­li­sesti.

Koska elini­käisen oppimisen “portaat” ovat akatee­mi­silla puutteel­liset, on työllis­ty­minen vaikeaa erityi­sesti vanhem­milla, työelämän muutoksen myötä työttö­mäksi jääneillä akatee­misen tutkinnon suorit­ta­neilla. Johta­mistyö ja laaja-alainen asian­tun­ti­jatyö vaatii jatkuvaa osaamisen päivit­tä­mistä, ja tällai­sissa tehtä­vissä työsken­te­levät tyypil­li­sesti akatee­mi­sesti koulu­tetut.

Ammatil­linen lisäkou­lutus korkea­kou­lu­te­tuille on ollut liian sattu­man­va­raista ja ammat­ti­ryhmien väliset erot ovat suuria. Markki­na­pe­rus­tai­sesti toimivat yliopis­tojen täyden­nys­kou­lu­tus­kes­kukset eivät nykymuo­dossaan tuota sellaista koulu­tusta, johon korkeasti koulu­tet­tujen olisi omaeh­toi­sesti mahdol­lista osallistua. Koulutus on paitsi suuntau­tunut vain parin alan tarpeisiin myös aivan liian kallista yksilöiden itsensä ostet­ta­vaksi. Opetus­mi­nis­teriön keväällä työnsä päättänyt ns. opinto­se­te­li­työ­ryhmä pohti ratkaisua täyden­nys­kou­lu­tuksen hintaon­gelmaan, muttei kuitenkaan löytänyt vastauksia, vaan keskittyi lopulta vapaan sivis­tystyön puitteissa tapah­tuvan opiskelun mahdol­li­suuksien paran­ta­miseen. Tämä sinänsä tärkeä osa-alue ei kuitenkaan riitä ratkai­semaan korkeasti koulu­tet­tujen täyden­nys­kou­lu­tuksen ongelmia.

Yliopis­tojen täyden­nys­kou­lu­tuksen osanot­ta­ja­määrät ovat olleet laskusuun­nassa ja yliopis­tojen tarjoamien erikois­tu­mi­so­pin­tojen tarjonta puolit­tunut. Työnan­tajien panostus työnte­ki­jöi­densä täyden­nys­kou­lu­tukseen on pysynyt useim­miten ennallaan, mutta erikoi­selta tuntuu se, että koulu­tusta hankitaan yhä useammin muualta kuin yliopis­tojen täyden­nys­kou­lu­tus­tar­jon­nasta. Kun yliopistot toimivat maassamme korkeimman tutki­mus­tiedon tuottajina, tuntuisi luonte­valta, että juuri näiden tarjoa­massa koulu­tuk­sessa voitaisiin uusin tutki­mus­tieto yhdistää laaduk­kaasti työelämän tarpeisiin.

Keväi­sessä koulu­tus­po­liit­ti­sessa selon­teossa täyden­nys­kou­lu­tuksen rahoi­tukseen pureu­duttiin totea­malla, että yliopis­tol­lisen täyden­nys­kou­lu­tuksen rahoi­tus­pohjaa vahvis­tetaan. Toivot­tavaa olisi, että tämä käsit­täisi yliopis­tol­lisen täyden­nys­kou­lu­tuksen ottamisen valtion rahoi­tuksen piiriin, jotta omaeh­toinen osaamisen päivit­tä­minen olisi mahdol­lista korkeasti koulu­te­tuille. Ehdotettu yliopis­tojen täyden­nys­kou­lu­tus­kes­kusten yhtiöit­tä­minen ei kokonai­suu­dessaan ratkaise täyden­nys­kou­lu­tuksen ongelmia vaan saattaa jopa heikentää koulu­tus­mah­dol­li­suuksia aloilla, joilla työnantaja ei ole valmis maksu­mie­heksi. Joissain tapauk­sissa yhtiöit­tä­minen toki myös paran­taisi toiminnan vapautta ja toimin­tae­del­ly­tyksiä. Merkit­tä­vintä koko asiassa - toiminnan formaa­leista muodoista riippu­matta - on kuitenkin itse ongelman, korkeasti koulu­tet­tujen täyden­nys­kou­lu­tuksen surkean tilan ratkai­se­minen. Lyhytai­kaisiin työvoiman tarpeisiin on vastattu liian usein maassamme nosta­malla korkea­kou­lujen aloitus­paik­ka­määriä; parempi vastaus näihin olisi muunto-, lisä- ja täyden­nys­kou­lu­tus­tar­jonnan saata­vuuden paran­ta­minen.

Simo Pöyhönen
koulu­tus­po­liit­tinen asiamies
AKAVA ry

Kirjoittaja on puolue­po­liit­ti­sesti sitou­tu­maton.


Kuvat


Kokoomus.fi