Olen ollut tyyty­väi­nen, että valtio­va­rain­mi­nis­te­riön laskel­mia kestä­vyys­va­jeesta ei ole lähdetty kiis­tä­mään. On aina­kin jokin yhtei­nen näke­mys haas­teista, joita vastaan puoluei­den erilai­sia ratkai­suja voidaan peilata vaalien alla. Puolu­eet ovat kuiten­kin harmik­seni keskit­ty­neet omien vaih­toeh­to­jen sijaan kilvan torju­maan ja ampu­maan alas eri esityk­siä ongel­mien ratkai­se­mi­seksi.

Hete­mäen vero­työ­ryh­män tavoit­teena on uudis­taa vero­jär­jes­tel­män raken­netta työl­li­syyttä ja kasvua vauh­dit­ta­vaksi. Jos vero­tuk­sen raken­netta uudis­ta­malla saadaan tarpeeksi uutta kasvua aikaan, piene­nee tarve kaava­mai­siin veron­ko­ro­tuk­siin. Veron­ko­ro­tuk­siin keskit­tyvä julki­sen talou­den tasa­pai­not­ta­mi­nen heiken­tää työl­li­syyttä ja kasvua.

Puoluei­den on tuotava omat vero­tuk­sen koko­nais­nä­ke­myk­sensä vaalei­hin. Ei voi kerätä rusi­noita pullasta tai torjua kaik­kea. Kokoo­mus­kin tuo oman Hete­mäen työryh­män esityk­sestä poik­kea­van esityk­sensä hyvissä ajoin ennen vaaleja kansa­lais­ten pures­kel­ta­vaksi.

Julki­sen talou­den kestä­vyys­ra­port­tiin on suhtau­duttu merkil­li­sesti. Heti julkai­su­päi­vänä olisi puolueilla pitä­nyt olla leik­kaus­lis­tat valmiina. Ja kun ei ollut, niin puolu­eet on tuomittu pelok­kaiksi. Ensin­nä­kin, leik­kauk­sista keskus­te­lun aloit­ta­mi­nen on taka­puoli edellä puuhun mene­mistä. Sillä mitä teemme työurien, kunta­re­for­min ja vero­uu­dis­tuk­sen kanssa on usei­den miljar­dien euro­jen merki­tys. On katsot­tava mitä niissä saamme aikaan ennen kuin tiedämme mahdol­li­sen leik­kaus­tar­peen. Toisek­seen, jos josta­kin  joudu­taan leik­kaa­maan, ei ratkai­suja pidä tehdä häti­köi­den.

Olisi­kin kysyt­tävä toisin päin. Pitäisi kysyä niiltä, jotka vastus­ta­vat eläkeiän nostoa päiväl­lä­kään, vaikka suoma­lais­ten työkyky, ja elinikä nousi­si­vat kymme­nellä vuodella: mistä leik­kaatte muun päälle kaksi miljar­dia euroa, jotka vastus­tuk­ses­tanne seuraa? Tai pitäisi kysyä leik­kaus­lis­toja niiltä, jotka vastus­ta­vat kunta­pal­ve­lui­den tuotan­non moni­puo­lis­ta­mista, järke­vien kunta­lii­tos­ten vauh­dit­ta­mista tai jotka esit­tä­vät talous­kas­vua ja työl­li­syyttä hidas­ta­via veron­ko­ro­tuk­sia.

Tasa­pai­no­tus­tar­peen mitta­luokka on kymme­ni­sen miljar­dia. On äänes­tä­jien huijaa­mista antaa ymmär­tää, että vaik­kapa pääoma­ve­ron koro­tus olisi keskei­sessä roolissa ratkai­sussa. Sen mitta­luokka on muutama prosen­tin verran tarpeesta.

Kokoo­muk­sen ratkaisu on, että inhi­mil­li­sesti paras ratkaisu ongel­maan on: piden­tää työuria alusta, keskeltä ja lopusta; vauh­dit­taa järke­viä kunta­lii­tok­sia ja uudis­taa kunta­pal­ve­lui­den tuotan­toa siten, että saamme vero­va­roil­lemme parem­paa vasti­netta; sekä tehdä sellai­nen vero­uu­dis­tus, joka kannus­taa voimak­kaasti työn­te­koon, yrit­tä­mi­seen ja kasvuun. Näin mahdol­li­nen tarve leik­kauk­siin ja veron­ki­ris­tyk­siin jää selvästi pienim­mäksi. Tähän pitäi­si­kin median kysyä vastauk­sia. Mistä ne, jotka jota­kin näistä raken­teel­li­sista uudis­tuk­sista vastus­ta­vat, olisi­vat valmiita leik­kaa­maan miljar­deja enem­män?

(Kirjoi­tus on julkaistu Turun Sano­missa 4.1 2011.)

Lisää sisältöä samassa kategoriassa