• FI
  • SV
  • MENU
    Katai­nen: Suvait­se­vai­suus, välit­tä­mi­nen ja avoi­muus
    Twiittaa

    Katai­nen: Suvait­se­vai­suus, välit­tä­mi­nen ja avoi­muus

    Julkaistu: 31.01.2013 Julkaisut

    Uuti­nen Jyväs­ky­lässä tapah­tu­neesta puuko­tus­vä­li­koh­tauk­sesta tavoitti minut paluu­mat­kalla Chilestä Suomeen, väli­las­kulla Parii­sissa. Ensi­reak­tioni oli kaksi­ja­koi­nen. Ensinnä helpo­tus siitä, että kukaan ei louk­kaan­tu­nut vaka­vasti, vaikka ainek­set todel­li­seen trage­di­aan­kin olivat olemassa. Toisek­seen koin syvää petty­mystä. Uuti­sia tämän tyyp­pi­sistä tapah­tu­mista ei haluaisi lukea mistään, mutta erityi­sen harvi­nai­sia ne ovat olleet meillä Suomessa. Eivät ennen kuulu­mat­to­mia, mutta kuiten­kin harvi­nai­sia.

    Vain avoin yhteis­kunta on todella terve yhteis­kunta. Sanan­va­paus on avoi­men, demo­kraat­ti­sen yhteis­kun­nan ehdo­ton edel­ly­tys. Samoin kokoon­tu­mi­sen vapaus. Molem­mat näistä oikeuk­sista ovat louk­kaa­mat­to­mia ja rikko­muk­siin niitä kohtaan on oltava nolla­to­le­ranssi. Ihmi­soi­keuk­sia ei voi haas­taa.

    Mitä tulee Jyväs­ky­län väli­koh­tauk­seen, viran­omai­set tule­vat tieten­kin teke­mään perus­teel­li­sen tutkin­nan tapah­tu­neesta sekä teki­jöi­den taus­toista ja motii­veista, kuten sisä­mi­nis­teri Päivi Räsä­nen on aiem­min tänään toden­nut.  Vaikka monet kysy­myk­set ja yksi­tyis­koh­dat ovat vielä selvit­tä­mättä, antaa tapaus aihetta miet­tiä yhteis­kun­tamme ilma­pii­riä laajem­mal­ti­kin.

    Yhteis­kun­nal­li­sessa keskus­te­luil­ma­pii­ris­sämme on jotain mennyt ja menossa pahasti vääräl­leen. Fyysi­sellä väki­val­lalla uhkaa­mi­nen puhu­mat­ta­kaan siihen ryhty­mi­sestä poliit­tis­ten mieli­pide-erojen takia on tietysti aivan omaa luok­kaansa. Mutta muutos on havait­ta­vissa myös ihan joka­päi­väi­sissä keskus­te­luissa: ääri­mie­li­pi­teet ja äärim­mäi­set tavat ilmaista niitä ovat yleis­ty­neet. Entistä kovem­mat ilmauk­set ovat tulleet ikään kuin salli­tuiksi ja ihmis­ten henki­lö­koh­taista koske­mat­to­muut­ta­kin kysee­na­lais­ta­via puheita kuita­taan toisi­naan jonkin­lai­sella olan­ko­hau­tuk­sella.

    Meillä kaikilla, asemasta ja roolista riip­pu­matta, on yhtei­nen vastuu siitä, että vihan­liet­son­taan puutu­taan ajoissa ja riit­tä­vän jämä­kästi ? myös inter­ne­tin keskus­te­lu­pals­toilla. Keino­te­koi­sen vastak­kai­na­set­te­lun liet­sonta, viha­pu­heet ja suora­nai­nen rasismi on tuomit­tava ja torjut­tava. Pyrin omalta osal­tani työs­ken­te­le­mään entistä vahvem­min sen puolesta, että julki­nen keskus­telu pysyy asial­li­sena ja toisia ihmi­siä kunnioit­ta­vana. Hyvää mieltä saan siitä, että tiedän että aivan yliver­tai­nen enem­mistö suoma­lai­sista on samassa hengessä mukana torju­massa äärim­mäi­syyk­siä.

    Asioista voi ja pitää­kin keskus­tella, erilai­sia mieli­pi­teitä voi ja pitää­kin esit­tää. Näke­my­se­rot eivät kuiten­kaan koskaan saa johtaa siihen, että kysee­na­lais­te­taan tois­ten ihmis­ten, ihmis­ryh­mien tai poliit­tis­ten mieli­pi­de­suun­tien edus­ta­jien oikeus elää rauhassa ja turvassa.

    Suoma­lai­suu­teen kuulu­vat vapaus ja vastuu sekä huolen­pito muista. Näitä peri­aat­teita puolus­tamme parhai­ten toimi­malla päät­tä­väi­sesti kukin tahol­lamme ja yhdessä suvait­se­vai­suu­den, välit­tä­mi­sen ja avoi­muu­den puolesta. Silloin vihaa, pelkoa ja ihmis­ten välistä vastak­kai­na­set­te­lua liet­so­vat voimat eivät voi voit­taa.