Kokoomus.fi
Stubb: Mistä rahat, Krugman?

Stubb: Mistä rahat, Krugman?

Julkaistu: 21.3.13 Uutiset

Elvytystä ajava talous­no­be­listi osoittaa täyttä tietä­mät­tö­myyttä euroop­pa­laisen talous­po­li­tiikan todel­li­suu­desta, kirjoittaa euroop­pa­mi­nisteri Alexander Stubb.

Kyproksen tilanne osoittaa, ettei Euroopan velka­kriisi ole vielä ohi. Työtä on tehty, mutta sitä pitää jatkaa.

Kriisin hoidon johto­nuorana on ollut luotta­muksen palaut­ta­minen talouteen.

Ilman luotta­musta ei ole vakautta, yritykset eivät saa rahoi­tusta, inves­tointeja ei tehdä, eikä työpaikkoja synny, Suomeenkaan. Tärkein edellytys luotta­muk­selle on velkaan­tu­misen pysäyt­tä­minen Euroo­passa.

Euroopan ajautu­minen taantumaan loppu­vuo­desta 2012 on avannut periaat­teel­lisen keskus­telun linjasta. Tilan­teesta voidaan vetää kaksi vastak­kaista johto­pää­töstä.

Euroopan komission mukaan vakaus­linja on tuotta­massa tulosta: Euroa­lueen julkisen talouden alijäämä on pienen­tynyt vuonna 2009 luvusta (6,3 prosenttia brutto­kan­san­tuot­teesta) tälle vuodelle arvioituun 2,8:aan.

Kriisi­maiden kilpai­lukyky on paran­tunut, ja niin Irlanti kuin Portu­ga­likin ovat pääse­mässä irti tukipa­ke­teista. Työttömyys on kääntynyt laskuun.

Tiivis­tettynä: lääke­kuuria pitää jatkaa, nyt tarvitaan kärsi­väl­li­syyttä. Annos­telua voidaan muuttaa hieman tilanteen mukaan.

Amerik­ka­laisen talous­tie­tei­lijän Paul Krugmanin ja hänen hengen­hei­mo­lais­tensa mukaan euroa­lueen taantuma osoittaa, että perus­linja kriisin hoita­mi­seksi on ollut väärä ja syven­tänyt talouden supis­tu­mista.

He perään­kuu­lut­tavat voima­kasta elvytystä ja julkisia inves­tointeja talouden saami­seksi kasvuun. Siis koko hoito­suun­ni­telma olisi laitettava uusiksi.

Julkisen kysynnän supis­tu­misen vaikutus lyhyen aikavälin kasvuun on kiistaton ? vaiku­tuksen suuruu­desta on eri arvioita. Tästä huoli­matta krugman­laisen ajattelun leviä­minen olisi huono uutinen niin Euroopan kuin Suomenkin kannalta.

Krugman osoittaa lähes täydel­listä ymmär­tä­mät­tö­myyttä siitä todel­li­suu­desta, missä talous­po­li­tiikkaa Euroo­passa tehdään.

Talous­po­li­tiikkaa tehdään kaikkialla kahden tekijän risti­pai­neessa: talouden ja politiikan.

Maail­man­talous on järjes­tynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana asentoon, jossa kehit­tyvät maat rahoit­tavat teolli­suus­maiden velkaan­tu­mista.

Tämä epäta­sa­paino on osaltaan koko viime vuosien kriisin takana. Itsekin olen vienni­ne­dis­tä­mis­mat­koilla saanut markki­noida Suomen valtion velka­kirjoja muun muassa Algeriassa.

Krugman jättääkin kerto­matta, mistä rahat kriisi­maiden elvytykseen löytyi­sivät. Elvyttävä talous­po­li­tiikka on kadonnut kriisiin ajautu­neiden teolli­suus­maiden keino­va­li­koi­masta siitä yksin­ker­tai­sesta syystä, että rahaa ei kerta kaikkiaan ole.

Sitä ei ole säästössä eikä sitä saa markki­noilta kohtuul­liseen hintaan. Vähä elvytysvara käytettiin jo finans­si­kriisin yhtey­dessä 2008?2010.

Kriisi­maiden elvytys­po­li­tiikka siis edellyt­täisi, että muut euromaat rahoit­tai­sivat niitä yhä suurem­milla summilla. Tämä tapah­tuisi joko tukipa­kettien kasvat­ta­misen, Euroopan keskus­pankin tai eurobondien eli yhteisen velanoton kautta.

Tällainen yhteis­vas­tuuseen siirty­minen tuskin saisi kovin suurta tukea Suomessa. En kannata sitä itsekään. Euroalue on kestävä vain, jos viime kädessä kukin jäsenmaa vastaa itse omasta talou­destaan. Muutoin halli­tuk­silla ei ole riittävää motivaa­tiota toteuttaa kestävää politiikkaa ? siksihän koko velka­kriisi pääsi syntymään.

On kuitenkin älylli­sesti epäre­hel­listä sekä vastustaa yhteis­vas­tuuta että kannattaa elvyt­tävää politiikkaa kriisi­maissa.

Talouskuri ja kasvun tukeminen eivät ole kuitenkaan pidem­mällä aikavä­lillä toisilleen vastak­kaisia tavoit­teita. Päinvastoin, molempia tarvitaan. Kyse on painopis­teestä ja ajoituk­sesta.

Julkisen talouden tasapai­not­ta­mi­sella palau­tetaan luottamus maiden velan­hoi­to­kykyyn. Raken­teel­li­silla uudis­tuk­silla luodaan edelly­tyksiä talous­kasvuun ja uusien työpaik­kojen synty­miseen. Näitä päätöksiä on luvassa myös Suomessa halli­tuksen kehys­rii­hessä.

Kriisi­maiden tukeminen pahimman yli on Suomen ja suoma­laisten etu. Osallis­tumme siihen edistääk­semme suoma­laista työtä.

Siksi olemme osallis­tuneet tukipa­ket­teihin, siksi olemme hyväk­syneet EU:n raken­ne­ra­has­tojen panos­tuksen kriisi­maihin, siksi olemme olleet valmiita keskus­te­lemaan lainojen takai­sin­mak­suai­ka­tau­luista.

Ja siksi Euroopan keskus­pankki harjoittaa tällä hetkellä kasvua tukevaa rahapo­li­tiikkaa ja on sitou­tunut tarvit­taessa ostamaan valtioiden velka­kirjoja jälki­mark­ki­noilta omt-ohjel­massa.

Jos euroa­lueen talous­kriisiä vertaa sadan metriin juoksuun, olemme nyt jossain 60 tai 70 metrin paikkeilla. Kipu alkaa tuntua elimis­tössä, ja maali on hädin tuskin näkyvissä.

Paluu lähtö­vii­valle kokei­lemaan uusia piikka­reita Paul Krugmanin kanssa olisi kuitenkin silkkaa hölmöyttä.

Aamulehti 21.3.2013


Kokoomus.fi