Yhtei­sen yhteis­kun­ta­jär­jes­tel­män tärkein tehtävä on taata ihmis­ten turval­li­suus ja varjella sitä sekä paran­taa kansa­lais­ten elino­loja. Euroo­pan unioni on nyt ja tule­vai­suu­dessa Suomen tärkein turval­li­suus­ra­kenne.

Turval­li­suus on paljon muuta­kin kuin puolus­tus­po­li­tiik­kaa. Se on laajaa ja yhteistä sosi­aa­lista liimaa. Siinä sekä julki­set järjes­tel­mät että kansa­lai­syh­teis­kunta toimi­vat yhdessä, hallit­se­vat ja estä­vät konflik­teja ja raken­ta­vat yhteistä luot­ta­musta, jonka avulla pärjäämme rankas­ti­kin muut­tu­vassa maail­massa.

Turval­li­suus täytyy siksi nähdä laajana ilmiönä, joka koos­tuu monista eri osista.

Talous­tur­val­li­suus

EU on talous­yh­teisö, mutta ei ainoas­taan sitä. Se on myös rauhan­pro­jekti ja yhä selvem­min turval­li­suusu­nioni. EU:n esi-isä Euroo­pan hiili- ja terä­syh­teisö perus­tet­tiin 1950-luvulla pysäyt­tä­mään Euroo­pan väki­val­tais­ten konflik­tien kier­rettä. Ajatel­tiin, että talou­del­li­sesti toisis­taan riip­pu­vai­set maat eivät haluaisi varta vasten tuhota toisi­aan. Ajatus oli erin­omai­nen – ja toimiva.

Talous on mitä suurim­missa määrin turval­li­suutta. Siksi meidän täytyy käyt­tää rahamme viisaasti. Silloin, kun rahasta on pulaa, se on käytet­tävä kohtei­siin, jotka edis­tä­vät kestä­vää taloutta ja sen kasvua. Siksi esimer­kiksi tuet fossii­li­sille polt­toai­neille tulee lopet­taa – niihin panos­ta­mi­nen heiken­tää koko­nais­tur­val­li­suut­tamme ja hukkaa raho­jamme. Sen sijaan rahat tulisi ohjata uusiin menes­ty­viin teol­li­suu­de­na­loi­hin, kuten vety­teol­li­suu­teen, raken­nus­ten ener­gia­te­hok­kuu­teen ja terveys­tek­no­lo­gian kehit­tä­mi­seen sekä koulu­tuk­seen ja hyvin­voin­tiin. Talou­den EU-ohjaus­jak­soa on kehi­tet­tävä niin, että emme heitä rahaa hukkaan ja aiheuta sillä hait­taa, vaan tarkas­te­lemme jokai­sen menoe­rän talou­del­lista, sosi­aa­lista ja ympä­ris­töl­listä kestä­vyyttä. Sitä, mihin EU-budjetti ja kansal­li­set rahat käyte­tään.

Ruoka- ja terveys­tur­val­li­suus

Ihmis­ten terveys ja luon­non hyvin­vointi, ruoka- ja terveys­tur­val­li­suus ovat jatku­vassa yhtey­dessä toisiinsa. Tämä vaatii niin kutsu­tun plane­taa­ri­sen tervey­den näkö­kul­maa. Näin voimme taata sekä ympä­ris­tön tuomat terveys­hyö­dyt että ennal­taeh­käistä sieltä tule­vat haitat, kuten vaik­kapa lisään­ty­vän kemi­ka­li­saa­tion tai huonon kaupunki-ilman tai hormo­ni­häi­rik­kö­jen aiheut­ta­mat ennen­ai­kai­set kuole­mat.

Tarvit­semme ruoan­tuo­tan­toon riit­tä­vää omava­rai­suutta, joka tasa­pai­not­taa vastoin­käy­mi­siä myös krii­si­ti­lan­teissa. Esimer­kiksi lannoit­tei­den­saanti kolman­sista maista voisi krii­sissä täysin tyreh­tyä – siksi luomu­vil­je­lyn osuutta täytyy kasvat­taa, jotta olisimme aidosti omava­rai­sem­pia.

Elämme kemi­kaa­lien ja monien haital­lis­ten ainei­den ympä­röi­minä joka päivä. Anti­bioot­ti­re­sis­tanssi on hiljai­nen pande­mia, joka jatkaa leviä­mis­tään. Koro­na­vi­rus­pan­de­mia muis­tutti kipeästi siitä, kuinka elämme jatku­vassa yhtey­dessä luon­non kanssa. Meidän täytyy varjella luon­toa, ei tuhota sitä. Hyvän tervey­den edis­tä­mi­nen vaatii enem­män luon­toa: silloin me ihmi­set voimme parem­min ja esimer­kiksi aller­gioita tai astmaa on vähem­män.

Eurooppa on kaukana lääkeo­ma­va­rai­suu­desta. Olemme lääk­keissä ja lääkin­näl­li­sissä väli­neissä riip­pu­vai­sia kahdesta jätti­läi­sestä, Kiinasta ja Intiasta. Jos lääke­teh­tai­den toiminta näissä maissa vaaran­tuisi tai toimi­tus­vir­rat tyreh­tyi­si­vät, näistä lääk­keistä riip­pu­vais­ten euroop­pa­lais­ten terveys olisi vaarassa. Monen kohdalla kyseessä voi todella olla elämän ja kuole­man kysy­mys. Riit­tä­vät tervey­den­huol­lon palve­lut ja hoito täytyy taata myös krii­sio­loissa.

Digi­tur­val­li­suus ja infor­maa­tio­tek­no­lo­gia

Euroop­pa­lai­set yhteis­kun­nat pola­ri­soi­tu­vat ja ihmis­ryh­mät etään­ty­vät toisis­taan. Dis- ja misin­for­maa­tio leviä­vät hallit­se­mat­to­masti verk­koa­lus­toilla, eikä virheel­li­sen tiedon oikai­se­mi­nen ole lähes­kään yhtä help­poa kuin valheel­li­sen tiedon levit­tä­mi­nen. Itse asiassa se on lähes mahdo­tonta. Kaikki tämä on omiaan kylvä­mään epäluot­ta­musta ja lisää­mään konflik­tien riskiä.

Meillä on ympä­ril­lämme tahoja, jotka hyödyn­tä­vät digi­taa­lista siir­ty­mää väärin hybri­di­vai­kut­ta­mi­sen keinoin. Digi on ystävä ja mahdol­li­suus, mutta se voi myös olla uhka. Siksi uusia tekno­lo­gioita on säädel­tävä harki­tusti mutta tarpeeksi, jotta digi ei karkaa rengistä isän­näksi.

Ilmasto- ja ympä­ris­tö­tur­val­li­suus ja resurs­si­tur­val­li­suus

Ilmas­ton­muu­tos etenee ja luon­non moni­muo­toi­suus heik­ke­nee. Se vaikut­taa nega­tii­vi­sesti monen elin­kei­non elin­voi­mai­suu­teen ja luo yksi­löi­den elämään epävar­muutta. Se johtaa myös esimer­kiksi ilmas­to­pa­ko­lai­suu­teen, joka voimis­taa pako­lais­vir­toja ja voi aiheut­taa levot­to­muutta yhteis­kun­nassa. Jos emme onnistu vastaa­maan ilmas­ton­muu­tok­seen tarvit­ta­valla tavalla, sen aiheut­ta­mat kustan­nuk­set voivat olla moni­kym­men­ker­tai­set tämän­het­ki­siin kului­hin verrat­tuna. Tämä tuhoaa kaiken pohjaa, eli talou­den turval­li­suutta.

Biodi­ver­si­tee­tin heik­ke­ne­mi­nen pitää pysäyt­tää ja saat­taa se riit­tä­välle tasolle. Samaan aikaan tarvit­semme riit­tä­västi raaka-aineita ja raaka-aineo­ma­va­rai­suutta. Eurooppa on maail­man eniten tuon­ti­raaka-aineista riip­pu­vai­nen alue. Siksi meidän pitää panos­taa kier­to­ta­lou­teen ja käyt­tää harvat resurs­simme loppuun saakka täällä, talou­del­li­sesti ja ekolo­gi­sesti.

Kansa­lais­ten turval­li­suus ja hyvin­vointi

Epäluot­ta­mus yhteis­kun­nissa lisään­tyy. Samalla tavalla kuin ihmi­set etään­ty­vät toisis­taan, myös monen­kes­ki­nen yhteis­työ maail­man valtioi­den välillä rakoi­lee, vaikka tarvit­si­simme sitä aiem­paa enem­män.

Kansa­lais­ten hyvin­vointi ja yhteis­työ, sosi­aa­li­sen liiman säilyt­tä­mi­nen, on aliar­vioi­duin turval­li­suu­den osa - jos meiltä puut­tuu kyky ratkoa asioita yhdessä, kaikki muut turval­li­suu­den palat romah­ta­vat. Niitä ei voi luoda, jos yhteis­työtä ei ole.

Vastuul­li­nen ja reilu sosi­aa­li­po­li­tiikka edis­tää luot­ta­musta yhteis­kun­taan. Huonosti toteu­tet­tuna ja epätasa-arvoi­sena se taas luo epärei­luu­den tunnetta, jännit­teitä ja vastak­kai­na­set­te­lua. Syrjäy­ty­mi­sen lisään­ty­mi­nen ja yhteis­kun­nan ulko­puo­lelle tippu­mi­nen rapaut­ta­vat yhteistä turval­li­suut­tamme.

Euroop­pa­lai­sen puolus­tusyh­teis­työn tiivis­tä­mi­nen

Kaikki nämä elemen­tit liit­ty­vät laajaan turval­li­suu­den käsit­tee­seen. Niistä on pidet­tävä huolta yhtä voimak­kaasti kuin turval­li­suu­den soti­laal­li­sesta puolesta. Stra­te­gi­nen omava­rai­suus, joka koos­tuu kaikista näistä elemen­teistä, on kasvava turval­li­suus­kon­septi.

Maail­man­po­liit­ti­nen tilanne, uhkaava raja­naa­pu­rimme, sota Euroo­pan kama­ralla, Yhdys­val­tain ennus­ta­mat­to­muus kump­pa­nina ja kiih­ty­vät väki­val­tai­set konflik­tit yhdessä ympä­ris­tö­krii­sien kanssa edel­lyt­tä­vät vahvaa ja laajaa turval­li­suusa­jat­te­lua.

Myös soti­laal­li­sen turval­li­suusyh­teis­työn vahvis­ta­mi­nen EU:ssa, aseis­tuk­sessa, kehit­ty­vässä tuotan­nossa ja yhtei­sissä nopean toimin­nan joukoissa on vält­tä­mät­tö­myys, jolla voimme suojella kansa­lai­siamme yllät­tä­vis­sä­kin soti­laal­li­sissa krii­seissä. Unioni on vahva ääni, jolla on edel­ly­tys olla tasa­pai­not­tava ja raken­tava kump­pani rauhan ja sovit­te­lu­me­ka­nis­mien edis­tä­mi­sessä jo ennen, kuin pinnan alla kupli­vat konflik­tit räjäh­tä­vät väki­val­laksi ja pitkiksi krii­seiksi.

Kirjoit­taja Sirpa Pieti­käi­nen on kokoo­muk­sen euro­vaa­lieh­do­kas ja euro­par­la­men­taa­rikko.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa