#SaaLiik­kua - Kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryh­män liikun­ta­po­liit­ti­set linjauk­set

Julkaistu: 18.03.2019

Johdanto

Liikun­nalla on usei­den tutki­mus­ten mukaan keskei­nen yhteys oppi­mi­seen, sosi­aa­lis­ten taito­jen vahvis­tu­mi­seen, itse­tun­toon sekä elämän­hal­lin­taan muutoin­kin.

Vain viiden­nes suoma­lai­sista liik­kuu tervey­tensä kannalta riit­tä­västi. Liik­ku­mat­to­muus lisää merkit­tä­västi riskiä sairas­tua elin­ta­pa­sai­rauk­siin ja johtaa jopa ennen­ai­kai­siin kuole­miin. Liik­ku­mat­to­muus aiheut­taa lisäksi vuosit­tain yli kolmen miljar­din euron kustan­nuk­set yhteis­kun­nalle. Liian vähäi­nen liik­ku­mi­nen on yksi keskei­sistä ratkais­ta­vista haas­teista.

Erityi­sen huoles­tut­ta­vaa on, että suoma­lai­set nuoret eivät liiku tarpeeksi. Nuoret ikäluo­kat tule­vat yhä pidem­pään ja hekti­sem­pään työelä­mään yhä huonom­massa kunnossa. Liikun­ta­po­li­tii­kassa on vahvis­tet­tava arki­lii­kun­nan, lasten ja nuor­ten harras­tus­toi­min­nan sekä huippu-urhei­lun edel­ly­tyk­siä. Ne eivät ole toisi­aan pois­sul­ke­via, mutta kaikki vaati­vat yksi­löl­li­set rahoi­tus- ja ohjaus­kei­not.

On ryhdyt­tävä kaik­kiin mahdol­li­siin toimen­pi­tei­siin, joilla voidaan lisätä terveyttä edis­tä­vää liikun­taa. Tähän työhön tarvi­taan monia­laista yhteis­työtä eri toimi­joi­den kanssa. Tarvit­semme lisää mata­lan kynnyk­sen liikun­ta­mah­dol­li­suuk­sia. Liikun­ta­paik­ka­ra­ken­ta­mista on edis­tet­tävä määrä­tie­toi­sesti, jotta meille syntyy kattava ja laadu­kas liikun­ta­paik­ka­ver­kosto. Huomiota on kiin­ni­tet­tävä myös heikom­massa sosio­eko­no­mi­sessa asemassa olevien liikunta- ja harras­tus­mah­dol­li­suuk­siin.

Yksi valtion keskei­sim­piä liikunta- ja urhei­lu­po­li­tii­kan tuki­muo­toja ovat jaet­ta­vat valtio­na­vus­tuk­set. Kansa­lai­syh­teis­kun­nan toimin­tae­del­ly­tys­ten turvaa­mi­nen on liikun­ta­po­li­tii­kan elinehto. Järjes­töt ovat keskei­sessä roolissa suoma­lais­ten liikut­ta­mi­sessa. Liikun­nan ja urhei­lun tuki tulee tällä hetkellä veik­kaus­voit­to­va­roista. Veik­kaus­voit­to­va­rat ovat keskei­nen suoma­lai­sen liikun­nan tuen mahdol­lis­taja. On kuiten­kin selvää, että pitkällä tähtäi­mellä valtion budjet­ti­ra­hoi­tuk­sen osuutta liikun­nan tuke­mi­sessa on lisät­tävä.

Valtion liikunta- ja urhei­lu­po­li­tii­kan koor­di­noin­tia yli hallin­non­ra­jo­jen on vahvis­tet­tava. Liikun­ta­po­li­tiik­kaa tehdään joko suoraan tai vähin­tään välil­li­sesti jokai­sella valtion eri toimia­lalla. Valtion ohjaus­po­li­tii­kan kehit­tä­mi­seksi valtio­neu­vos­ton on asetet­tava toimi­val­lal­taan hallin­non­ra­jat ylit­tävä toimie­lin.

Vero­tus­jär­jes­tel­mää on tarkas­tel­tava ja arvioi­tava liikun­ta­pal­ve­lui­den alem­man vero­kan­nan hyödyt suhteessa vero­ker­ty­män alene­mi­seen. Vero­tus­käy­tän­nöt eri lajien tai liikun­nan edis­tä­mi­sen eri muoto­jen välillä ovat moni­nai­sia, ja koko­nai­suu­den tulisi olla yhte­ne­väi­nen arjen käytän­tö­jen kanssa. Tällä hetkellä mitä yksi­löi­dym­pään suun­taan mennään yksi­lön liikut­ta­mi­sessa, sitä suurempi vero­kanta on.

Urhei­li­joi­den ja valmen­ta­jien tulot muodos­tu­vat useista eri lähteistä. Tämä osal­taan on johta­nut moni­mut­kai­seen ja puut­teel­li­seen sosi­aa­li­tur­va­jär­jes­tel­mään. Urhei­li­joi­den asemaa on niin toimeen­tu­lon, sosi­aa­li­tur­van kuin eläke­tur­van osalta paran­net­tava. Valmen­ta­mi­sen mahdol­li­suuk­sia sekä vapaa­eh­tois­poh­jalta että ammat­ti­mai­sesti on niin ikään paran­net­tava.

Kokoo­muk­sen liikun­ta­po­liit­ti­set teesit

Luodaan Suomeen ilma­piiri, mutta myös mahdol­li­suu­det Saa Liik­kua -elämän­ta­valle. Otetaan tämä ajat­te­lu­malli keski­öön yhdys­kun­ta­suun­nit­te­lussa, kaikessa raken­ta­mi­sessa, päivä­ko­tien ja koulu­jen arjessa, mutta myös työelä­mässä ja arjen liik­ku­mi­sessa. Yhdys­kun­ta­suun­nit­te­lussa luodaan edel­ly­tyk­siä käve­lyn ja pyöräi­lyn edis­tä­mi­selle. Liikun­nan ennal­taeh­käi­sevä ja hyvin­voin­tia lisäävä vaiku­tus tunnus­te­taan laajasti yhteis­kun­nassa ja tämän toteu­tu­mista tuetaan.

Liikun­ta­tot­tu­muk­set kehit­ty­vät jo varhais­lap­suu­dessa ja –nuoruu­dessa. Jatke­taan Liik­kuva varhais­kas­va­tus sekä Liik­kuva opis­kelu –ohjel­mia. Laajen­ne­taan toimin­ta­mal­lia korkea-asteelle, jotta myös korkea­kou­luo­pis­ke­li­joi­den liikun­ta­tot­tu­muk­sia voidaan vahvis­taa.

Taataan jokai­selle mahdol­li­suus harras­taa. Käyn­nis­te­tään Harrasta koulussa –ohjelma sekä pilo­toi­daan harras­te­se­te­li­mal­lia. Vahvis­te­taan koulu­päi­vän yhtey­dessä tapah­tu­vaa harras­tus­toi­min­taa. Koulu­jen kerho­toi­minta on tärkeässä roolissa liik­keen lisää­mi­sessä. Kerho­toi­min­nan määrä­ra­hat on pidet­tävä vähin­tään nyky­ta­solla. Kopioi­daan ja levi­te­tään toimi­vat käytän­nöt, kuten yläkou­lun akate­mia­toi­minta tavoit­teel­li­sesti harjoit­te­le­ville nuorille.

Liikun­nan vaiku­tus ihmis­ten toimin­ta­ky­kyyn on merkit­tävä. Sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den piirissä on iso osa niistä, jotka liik­ku­vat vähi­ten. Meidän on kannus­tet­tava kaik­kia liik­ku­maan. Tarvit­semme enem­män tietoa, neuvon­taa ja tukea esimer­kiksi jo neuvo­la­pal­ve­lui­hin. Sote-alan ammat­ti­lais­ten koulu­tuk­sessa liikun­nan roolia terveyttä edis­tä­vänä teki­jänä on lisät­tävä. Vahvis­te­taan liikun­nan käyt­töä hoito­muo­tona ja kuntou­tuk­sessa.

Uudis­te­taan liikun­nan ja urhei­lun liikun­ta­paik­ka­ra­ken­ta­mista niin, että Suomessa on hyvät arki­lii­kun­nan ja koulu­lii­kun­nan paikat, mutta myös urhei­lun ja huippu-urhei­lun harjoit­telu- ja suori­tus­pai­kat. Käyte­tään valtion tuki nykyistä tehok­kaam­min ja mahdol­lis­te­taan myös uuden­lai­set rahoi­tus­mal­lit liikun­ta­ra­ken­ta­mi­sessa sekä selvi­te­tään inno­va­tii­vi­sia liikun­ta­paik­ka­ra­ken­ta­mi­sen mahdol­li­suuk­sia.

Nykyistä urhei­luo­pis­to­ver­kos­toa on kehi­tet­tävä. Kehit­tä­mi­sen lähtö­koh­tana on oltava se, että järjes­telmä parhaalla mahdol­li­sella tavalla palve­lee sekä liikunta-alan koulu­tusta ja liik­keen lisää­mistä että kansa­lais­toi­min­nan ja huippu-urhei­lun tarpeita. Kaupun­gis­tu­mi­sen myötä tarvit­semme urhei­lun osaa­mis­kes­kuk­sia erityi­sesti kaupun­ki­seu­duille, jossa yhteis­työ tutki­muk­sen ja elin­kei­noe­lä­män kanssa on mahdol­li­sim­man tiivistä.

Urhei­li­joi­den ja valmen­ta­jien toimeen­tulo muodos­tuu useista eri kana­vista, mikä aiheut­taa epävar­muutta tulo­ta­sosta. Osana sosi­aa­li­tur­va­uu­dis­tusta ratkais­taan urhei­li­joi­den ja valmen­ta­jien toimeen­tulo- sosi­aa­li­turva- ja eläke­ky­sy­myk­set.

Suoma­lai­set pitä­vät tärkeänä huippu-urhei­li­joi­den menes­tystä kansain­vä­li­sissä kilpai­luissa. Selvi­te­tään tarve ja edel­ly­tyk­set kansal­li­sen huippu-urhei­lu­lain säätä­mi­selle. Huippu-urhei­lun rahoi­tusta on pitkällä tähtäi­mellä pyrit­tävä nosta­maan nyky­ta­soon nähden. Yksi keskei­sim­piä toimen­pi­teitä on Olym­pia­ra­has­ton perus­ta­mi­nen, jota valtio pääomit­taa.

Vahvis­te­taan liikun­ta­po­li­tii­kan poik­ki­hal­lin­nol­li­suutta ja koor­di­noin­tia valtion­hal­lin­nossa. Liikun­ta­po­li­tiikka on sekto­ri­ra­jat ylit­tä­vää toimin­taa, ja sen tulee näkyä myös rahoi­tuk­sen kana­voin­nissa. Valtio­neu­vos­ton tason koor­di­noin­tia varten perus­te­taan eril­li­nen toimie­lin, jota puheen­joh­ta­jaa seuraa­vassa halli­tuk­sessa kult­tuuri- ja urhei­lu­mi­nis­teri.

Varmis­te­taan liikun­nan ja urhei­lun ja muiden Veik­kauk­sen edun­saa­jien rahoi­tus turvaa­malla kansal­li­sen peliyh­tiön toiminta tule­vai­suu­des­sa­kin. Rahoi­tuk­sen riit­tä­vyys tulee varmis­taa tarvit­taessa myös muita rahoi­tus­mal­leja käyt­tä­mällä. Liikun­nan budjet­tia on avat­tava myös muiden minis­te­riöi­den osalta, jotka teke­vät työtä liikun­nan ja liikun­nal­li­sen elämän­ta­van edis­tä­mi­seksi.

Kehi­te­tään lain­sää­dän­nön vaiku­tus­ten arvioin­tia ja otetaan liikun­nan vaiku­tus­ten arviointi osaksi lain­sää­dän­tö­työtä. Jatkossa liik­ku­mi­sen kannalta keskei­sissä laki­hank­keissa olisi tarkas­tel­tava sitä, millä tavalla se edis­tää liikun­nan määrän lisää­mistä.

Uudis­te­taan liikun­ta­pal­ve­lui­den arvon­li­sä­ve­ro­tusta. Tällä hetkellä liikun­ta­pal­ve­luissa vaih­te­lee alv-kanta palve­lusta riip­puen nolla­luo­kasta korkeim­paan vero­kan­taan saakka. Nyky­käy­täntö on sekava ja aset­taa erilai­set toimi­jat eriar­voi­seen asemaan. Jatkossa on pyrit­tävä mahdol­li­sim­man yhte­näi­seen ja neut­raa­liin vero­kan­taan liikun­taa edis­tä­vien toimi­joi­den osalta.

Toteu­te­taan valtio­neu­vos­ton liikun­ta­po­liit­ti­sessa selon­teossa esite­tyt toimen­pi­teet. Seuraa­van halli­tus­kau­den aluksi on laadit­tava määrä­tie­toi­nen suun­ni­telma toimen­pi­tei­den aika­tau­lusta sekä niihin varat­ta­vista resurs­seista.

Hyväk­sytty Kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryh­män kokouk­sessa 14.3.2019