Selvi­tys­ten mukaan 70 % kansa­lai­sista asuu sellai­silla terveys­kes­kusa­lueilla, joilla lääkä­rille pääsyä pitää odot­taa yli kaksi viik­koa. Se on liian pitkä aika.

Muita­kin ongel­mia on. Henki­lös­töä ei ole riit­tä­västi ja terveys­kes­kuk­set ovat menet­tä­neet veto­voi­mai­suut­taan työpaik­kana. Poik­keuk­sia­kin toki onneksi on.

Mistä tämä liian monien terveys­kes­kus­ten toimi­mat­to­muus johtuu?

Syitä on monia. Yksi syy on terveys­kes­kus­ten tehtä­vien lisään­ty­mi­nen ilman riit­tä­vää resurs­sien kasvat­ta­mista.

Pitkä­ai­kais­sai­rauk­sien hoidon seuranta on vuosien varrella siir­ty­nyt erikois­sai­raan­hoi­dosta lähes koko­naan terveys­kes­kuk­siin. Uusia tehtä­viä ovat myös ase- ja ajolu­piin sekä muihin vastaa­viin liit­ty­vät todis­tuk­set. Lääkä­rin lausunto tarvi­taan lähes jokai­seen etuu­teen, jopa koulu­kyy­din järjes­tä­mi­seen karhu­jen liik­ku­mi­sa­lueilla. Tässä vain muuta­mia esimerk­kejä.

Resurs­sit eivät kuiten­kaan ole samassa suhteessa lisään­ty­neet. Kaksi kolmas­osaa tervey­den­huol­toon käyte­tyistä rahoista menee erikois­sai­raan­hoi­toon ja yksi kolmas­osa terveys­kes­kuk­siin.

Erään johta­van lääkä­rin miet­teet olivat­kin hyvin kuvaa­via tämän vuoden talous­ar­viota tehdes­sään: ?Kyllä fakiiri pitää olla, jotta saa terveys­kes­kuk­sen pysy­mään toimi­vana kun terveys­kes­kuk­sen budjetti saa kasvaa 3 % ja samaan aikaan keskus­sai­raa­loi­den budje­tin kasvu saa olla 13%. Ja jos tuo 13 % ei riitä, sairaan­hoi­to­pii­riltä tulee lasku ja kunnan on se pakko maksaa.?

Myös henki­lö­re­surs­sien kasvussa on epäsuhta. Perus­ter­vey­den­huol­lon lääkä­ri­määrä on kasva­nut viimei­sen 20 vuoden aikana vain viisi prosent­tia. Erikois­sai­raan­hoi­don lääkä­ri­määrä on sen sijaan kasva­nut 30 %.

Mikä avuksi? Keinoja on monia. Yksi laki­sää­tei­nen keino on mieles­täni hyödyn­tä­mättä.

Vuonna 2011 voimaan tulleen tervey­den­huol­to­lain mukaan perus­ter­vey­den­huol­lon ja erikois­sai­raan­hoi­don yhteis­työtä on lisät­tävä. Lain mukaan samaan sairaan­hoi­to­pii­riin kuulu­vien kuntien on laadit­tava tervey­den­huol­lon järjes­tä­mis­suun­ni­telma, jossa on sovit­tava kuinka sairaan­hoi­to­pii­rin tulee vahvis­taa terveys­kes­kus­ten toimin­taa.

Laissa vaadit­ta­via järjes­tä­mis­suun­ni­tel­mia on tehty ja hyväk­syt­ty­kin. Olen niihin tutus­tu­nut ja oma arvioni on, että niihin tarvi­taan lisää kunnian­hi­moa. Monet niistä ovat nyky­ti­lan kuvausta, kun tarkoi­tus oli, että niissä pääte­tään kuinka tehdään yhteis­työtä ja miten keskus­sai­raala auttaa terveys­kes­kuk­sia.

Nämä suun­ni­tel­mat kannat­taa ottaa kunnissa uudel­leen arvioi­ta­vaksi, vahvis­taa yhteis­työtä ja edel­lyt­tää avun saan­tia keskus­sai­raa­loilta. Ja sitten tieten­kin toteut­taa suun­ni­tel­mat.

Tervey­den­huol­to­lain sanoma on selvää­kin selvempi. Erikois­sai­raan­hoi­don on autet­tava perus­ter­vey­den­huol­toa toimi­maan parem­min.

Sote-uudis­tuk­sella yrite­tään toki terveys­kes­kus­ten toimin­taan puut­tua, mutta hanke on vielä sen verran vaiheessa, ettei sitä kannata odot­taa. Kuntien kannat­taa toimia nyt, kun vielä on asuk­kaita, joita hoitaa.

Ensi vuoden alussa, kun tervey­den­huol­to­lain mahdol­lis­tava valin­nan­va­paus laaje­nee koko maahan, äänes­tä­vät ihmi­set jaloil­laan ja siir­ty­vät niihin terveys­kes­kuk­siin jotka toimi­vat. Kuntien olemassa olon kannalta pahim­massa tapauk­sessa he siir­ty­vät myös asumaan paik­ka­kun­nalle, jossa terveys­kes­kuk­set toimi­vat.

Pohja­lai­nen, 14.4.2013

Lisää sisältöä samassa kategoriassa