Evästeasetukset Verkkosivumme käyttää välttämättömiä evästeitä, jotta sivut toimivat ja kokemuksesi olisi vieläkin makeampi. Voit lukea lisää käyttämistämme evästeistä ja hallita asetuksiasi evästeasetussivulla. You can read more about them use and control their settings.
Kokoomus.fi / Julkaisut / Järjestö / TET-harjoit­te­lussa: puolue­toi­mis­tolta eväitä elämään

TET-harjoit­te­lussa: puolue­toi­mis­tolta eväitä elämään

Julkaistu:

Miksi juuri puolue­toi­misto?

Tuohon kysy­myk­seen olen kulu­neen viikon aikana saanut vastata useam­paan ottee­seen. Se on nous­sut esille niin puolu­een sisällä kuin ulko­puo­lis­ten­kin keskuu­dessa. Toisaalta 15-vuoti­aan nuoren TET-viik­koa ajatel­lessa ei ensim­mäi­senä vält­tä­mättä tule mieleen maan toisella puolella sijait­seva puolue­toi­misto. Poli­tiik­kaa kun pide­tään yhä pääasiassa aikuis­ten harras­tuk­sena vaikei­den termiensä ja talous­kie­mu­roit­tensa tähden. Itse en kuiten­kaan ennak­ko­kä­si­tyk­sistä huoli­matta koe poli­tii­kan rajau­tu­van vain aikuis­ten huviksi. Olen nähnyt, että maas­tamme löytyy sadoit­tain nuoria, joilla on halu raken­taa Suomea, josta voimme olla ylpeitä myös tule­vai­suu­dessa. Itse­kin voin yhtyä tuohon tavoit­tee­seen ja se on myös yksi syy sille, miksi päädyin viet­tä­mään viikon kokoo­muk­sen puolue­toi­mis­tolla.

Olen nähnyt, että maas­tamme löytyy sadoit­tain nuoria, joilla on halu raken­taa Suomea, josta voimme olla ylpeitä myös tule­vai­suu­dessa.

Halu raken­taa entistä parem­paa Suomea ei ollut kuiten­kaan ainoa syy valit­se­maani TET-paik­kaan, koska sitä tavoi­tetta voi edis­tää myös luke­mat­to­milla muilla tavoilla. Yksi suurim­mista syistä löytyy kuiten­kin syksyltä, luku­vuo­den ensim­mäi­seltä TET-jaksolta, jonka päädyin muuta­man mutkan kautta viet­tä­mään koti­kau­pun­kini kansan­edus­ta­jan Markku Eesti­län ja opetus­mi­nis­teri Sanni Grahn-Laaso­sen siipien suojassa. Voin lähes varmasti sanoa, että tuo viikko vahvisti sisäistä paloa poli­tiik­kaa kohtaan enti­ses­tään. Sen jälkeen tiesin, etten haluaisi käyt­tää toista TET-viik­koani kaupassa hyllyt­täen, jos minulla olisi myös nyt mahdol­li­suus kokea jotain yhtä ainut­laa­tuista. Tuo ajatus mielessä lähdin tutki­maan vaih­toeh­toja, joista selkeästi mielen­kiin­toi­sim­maksi osoit­tau­tui puolue­toi­misto. Päädyin hetken pohti­mi­sen jälkeen loppu­tu­lok­seen, että se olisi paikka, jolla olisi todella paljon annet­ta­vaa nuorelle kokoo­mus­lai­selle. Enkä todel­la­kaan ollut sen suhteen väärässä.

Sillä hetkellä, kun myön­tävä vastaus kilahti sähkö­pos­tiini, alkoi viime kerrasta tuttu jänni­tys kasau­tua vatsan pohjaan. Yleensä pidän jänni­tyk­seni kurissa lähes tilan­teessa kuin tilan­teessa, mutta tämän luku­vuo­den TET-viikoilla en ole vält­ty­nyt sydä­men tyky­tyk­siltä saati sitten käsien täri­nältä. Näin jälkeen­päin ajatel­len on kuiten­kin aivan itses­tään selvää, ettei moiseen olisi ollut tarvetta. Varsin­kin viikon ollessa loppusuo­ralla, tuntuu ajatus muuta­man päivän takai­sesta jänni­tyk­sestä lähes vieraalta.

Maanan­taina kävel­les­säni kohti Kansa­kou­lu­ku­jaa en tien­nyt mitä odot­taa tule­valta viikolta. Siitä olen kuiten­kin varma, etten osan­nut edes kuvi­tella, kuinka paljon se tulisi minulle anta­maan. Vasta viikon lopet­ta­neena on vaikea tiivis­tää sanoiksi kaik­kea, mitä olen pääs­syt teke­mään ja koke­maan. Jotain ehkä kuiten­kin kertoo se, että viikko lipui ohi mielet­tö­män nopeasti. En olisi myös­kään pannut vastaan, jos olisin voinut jäädä toimis­tolle vielä toisek­si­kin viikoksi.

Pääl­lim­mäi­seksi jäi mieleen heti maanan­taina huomaa­mani posi­tii­vi­nen yllä­tys – en ollut tullut Helsin­kiin vain seuraa­maan muiden työtä, vaan pääsin itse­kin heti viikon alussa työn­teon makuun. Heti maanan­taina päädyin koneen ääreen valmis­te­le­maan mm. kansa­lais­pa­laut­tei­den vastauk­sia. Useille tuol­lai­set kuulos­ta­vat varmasti tylsiltä toimis­to­hom­milta, mutta minulle niillä oli iso merki­tys. Oli hienoa tulla aamulla toimis­tolle, hakea kupil­li­nen mustaa kahvia ja aset­tua koneen ääreen teke­mään hommia, joilla tiesi olevan merki­tystä muina­kin kuin tetti­läi­sen hant­ti­hom­mina. Nuoren näkö­kul­masta on hienoa saada luot­ta­musta ja tuntea olevansa enem­män hyödyksi kuin haitaksi. Se on myös merkit­tävä etappi matkalla kohti työelä­mää.

Viikko ei kuiten­kaan koos­tu­nut pelkästä toimis­tolla työs­ken­te­lystä, vaan pääsin vies­tin­tä­ryh­män kanssa seik­kail­les­sani näke­mään myös, miten puolu­een somea oikein tehdään. Ensim­mäistä kertaa pitkään aikaan astuin myös epämu­ka­vuusa­lu­eel­leni Twit­te­rin maail­maan ja pääsin myös kuvaa­maan omaa päivääni puolu­een Insta­gra­min puolelle. Koho­koh­tiin kuiten­kin näistä seik­kai­luista pääty­vät puhe­mies Paula Risi­kon ja puolu­een puheen­joh­ta­jan, valtio­va­rain­mi­nis­teri Petteri Orpon tapaa­mi­set. Ennen viime vuoden edus­kun­ta­viik­koani olin pitä­nyt polii­tik­koja jäyk­kinä ja ajoit­tain myös kylminä persoo­nina, joille valta on kaikki kaikessa. Tämän viikon aikana viimei­set­kin rippeet tuol­lai­sesta ajatus­maa­il­masta hävi­si­vät kuin tuhkana tuuleen. Nyky­ään näen polii­ti­kot normaa­leina ihmi­sinä. Ihmi­sinä, jotka halua­vat tehdä töitä parem­man isän­maan puolesta, vaikka jokai­nen tätä tavoi­tetta kohti luovii­kin omalla taval­laan. Useista valtion johto­hah­moista keitä olen saanut kunnian tavata, on kuoriu­tu­nut ihmis­lä­hei­siä ja valo­voi­mai­sia persoo­nia, jotka teke­vät tätä työtä into­hi­mosta eivätkä pelkästä vallan­ja­nosta.

Samaan kastiin menee myös puolue­toi­mis­ton väki, jolle en voisi olla kiitol­li­sempi mahta­vasta työs­ken­te­lyil­ma­pii­ristä. Vaikka tiesin, ettei puolu­een ytimessä työs­ken­te­le­vien ihmis­ten arki ole lähes­kään niin edus­tus­kes­keistä kuin puolu­een kärki­hah­mo­jen, oli silti pienoi­nen yllä­tys, kuinka rento tunnelma toimis­tolla oli työn­teon lomassa. Sen lisäksi viik­koon mahtui mukaan myös useita mielen­kiin­toi­sia keskus­te­luja, jotka tulen muis­ta­maan vielä usean vuoden kulut­tua.

Viikon edetessä kävin myös päivä päivältä varmem­maksi siitä, että poli­tiikka on sitä, minkä parissa haluan työs­ken­nellä myös tule­vai­suu­dessa. Henkilö, jolta puut­tuu sisäi­nen palo poli­tiik­kaan voisi jopa väit­tää, että kyse on pelkästä alku­huu­masta, mutta itse uskon vahvasti, että näin omalta tuntu­van asian edis­tä­mi­nen ei kaadu alku­mat­kaa varjos­ta­viin vaikeuk­siin, saati sitten muiden mieli­pi­tei­siin. Ei varsin­kaan silloin, kun ympä­rillä seisoo vahva puolueyh­teisö.

Nyt en enää yhtään ihmet­tele, miksi jotkut kutsu­vat tätä kokoo­mus­per­heeksi.

Tästä puolueyh­tei­söstä, ja ennen kaik­kea kokoo­mus­nuo­rista, olen löytä­nyt myös tietyn­lai­sen kodin, jossa ihmi­set jaka­vat saman arvo­poh­jan ja omia ajatuk­si­aan voi jakaa saman into­hi­mon omaa­vien ihmis­ten kanssa. Nyt en enää yhtään ihmet­tele, miksi jotkut kutsu­vat tätä kokoo­mus­per­heeksi. Nyky­ään voin myös samais­tua vahvasti siihen puolue­rak­kau­teen, jota kummas­te­lin useam­man vuoden ennen omaa liit­ty­mis­täni. Harvoin sitä voi tuntea itsensä niin ylpeäksi kuin seis­tes­sään torilla kokoo­mus­liivi päällä omien arvo­jensa takana.

Uskon, että kulu­nut viikko antoi minulle ainut­laa­tui­sia koke­muk­sia, sekä arvok­kaita tietoja ja taitoja niin elämään kuin poliit­ti­sel­le­kin kentälle. Edus­kun­nasta, opetus­mi­nis­te­riöstä ja puolue­toi­mis­tosta saamal­tani pohjalta on hyvä ponnis­taa kohti vaali­ke­vättä ja tule­vai­suu­den Suomea, jossa saa tehdä.

Niina Palda­nius
Iisal­me­lai­nen kokoo­mus­nuori ja puolue­toi­mis­ton TET-harjoit­te­lija

Lisää sisältöä samassa kategoriassa

25.3.2024

Vastuu­hen­ki­lö­haku verkos­toi­hin on avattu

Kokoo­muk­sen verkos­tot asete­taan kahdeksi vuodeksi kerral­laan, ja samalla niille vali­taan kaksi­vuo­tis­kau­deksi puheen­joh­ta­jat ja sihtee­rit. Verkos­to­jen vastuu­hen­ki­lö­haku on auki 15.5. saakka.

23.3.2023

Paula Risi­kon blogi: Senio­ri­kan­sa­lai­sille parem­mat kannus­ti­met työssä jatka­mi­seen ja jaksa­mi­seen

Vaali­to­reilla yksi eniten puhut­tava aihe on arvos­tus senio­ri­kan­sa­lai­sia kohtaan. Puhu­taan jopa ikära­sis­mista niin työelä­mässä kuin palve­lu­jen­kin suhteen.

16.3.2023

Nyt on oikea aika työn­teon kunnian­pa­lau­tuk­selle

Edel­tä­vät suku­pol­vet ovat työl­lään raken­ta­neet Suomesta sivis­ty­neen, hyvin­voi­van ja vauraan yhteis­kun­nan. Meillä on velvol­li­suus pitää huoli siitä, että Suomi on yhtä hyvä maa lapsil­lemme ja heidän lapsil­leen. Siksi hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan pelas­ta­mi­nen on seuraa­van halli­tuk­sen tärkein tehtävä.

Skip to content