Osatyö­ky­kyi­syy­dellä tarkoi­te­taan toimin­ta­ky­vyn vajausta, joka hait­taa työn teke­mistä. Selvi­tys­mies Mika Vuorela on määri­tel­lyt osatyö­ky­kyi­sen ?henki­löksi, jolla on käytössä osa työky­vys­tään ja myös halu tämän kyvyn käyt­tä­mi­seen?.

Suomessa oli vuonna 2011 lähes 260 500 työky­vyt­tö­myy­se­läk­keellä olevaa henki­löä. Heistä osatyö­ky­vyt­tö­myy­se­läk­keellä oli noin kymme­nen prosent­tia. Työky­vyt­tö­myy­se­läk­keelle jää joka vuosi noin 25 000 henki­löä. Osatyö­ky­kyis­ten määrä on kasvussa.

Työky­vyt­tö­myy­se­läk­keellä on kymme­niä tuhan­sia ihmi­siä, jotka haluai­si­vat tehdä työtä joka vastaisi heidän jäljellä olevaa työky­ky­ään.

Ikään­ty­vän yhteis­kun­nan haas­tei­siin ei voida vastata toimin­ta­ta­voilla, joissa pieni­kin työky­vyn alenema johtaa koko­naan pois työmark­ki­noilta.

Tarkoi­tuk­sena onkin käyn­nis­tää toimen­pi­deoh­jelma osatyö­ky­kyis­ten työl­lis­ty­mi­sen ja työssä jatka­mi­sen edis­tä­mi­seksi. Toimen­pi­deoh­jelma sisäl­tää tuki­pal­ve­luja osatyö­ky­kyi­sille sekä lain­sää­dän­tö­muu­tok­sia, joilla pois­te­taan työl­lis­ty­mi­sen esteitä. Jo nyt on olemassa monia keinoja, joilla työky­vyssä havai­tut puut­teet voidaan korjata tai kompen­soida.

Työpai­kalla voidaan tehdä paljon asian hyväksi. Työs­ken­te­ly­oloja voidaan muut­taa, työteh­tä­viä muokata ja työai­kaa säädellä. Työter­veys­huolto, kuntou­tus ja koulu­tus tarjoa­vat keinoja työky­vyn ja osaa­mi­sen edis­tä­mi­seksi.

Työ- ja elin­kei­no­hal­linto sekä sosi­aa­li­va­kuu­tus voivat osal­lis­tua koulu­tuk­sesta, kuntou­tuk­sesta ja työjär­jes­te­lyistä aiheu­tu­viin kustan­nuk­siin.

Keino­va­li­koi­man laajuus ja kirja­vuus onkin yksi järjes­tel­män ongel­mista.

Tällä hetkellä nämä koko­nai­suu­den osat toimi­vat toisis­taan eril­li­sinä. Ei ole vält­tä­mättä olemassa asian­tun­te­vaa tahoa, joka loisi räätä­löi­dyn, oikea-aikai­sen ja saumat­to­man palve­lu­ket­jun osatyö­ky­kyi­selle. Lisäksi tuki­toi­mien käyn­nis­ty­mi­nen usein pitkit­tyy. Osatyö­ky­kyi­set työelä­mään -toimen­pi­deoh­jelma vastaisi näihin ongel­miin.

Uuden toimin­ta­mal­lin mukaan työnan­taja tai TE-toimisto nimeäisi osatyö­ky­kyi­selle henki­lö­koh­tai­sen työky­ky­koor­di­naat­to­rin, joka toimisi ?kopin otta­jana? osatyö­ky­kyi­sen tilan­teesta.
Työky­ky­koor­di­naat­tori räätä­löisi eri keinoista, palve­luista, koulu­tuk­sesta ja etuuk­sista henki­lö­koh­tai­sen ja toimi­van koko­nai­suu­den yhdessä osatyö­ky­kyi­sen kanssa.

Työky­ky­koor­di­naat­to­rina voisi toimia esimer­kiksi työter­veys­huol­lon asian­tun­tija tai TE-.toimiston edus­taja. Avuk­seen hän tarvit­see vahvaa asian­tun­ti­ja­ver­kos­toa sekä ajan­ta­saista tieto­pank­kia osatyö­ky­kyi­syyttä koske­vista palve­luista, etuuk­sista, keino­jen vaikut­ta­vuu­desta ja tutki­muk­sesta. Tätä varten on tarkoi­tus luoda sähköi­nen palve­lu­por­taali.

Lain­sää­dän­nön muutok­sia­kin tarvi­taan. Yksi sellai­nen on amma­til­li­sen kuntou­tuk­sen kritee­rien lieven­tä­mi­nen. Tämä muutos auttaisi erityi­sesti nuoria, joiden on vaikea päästä koulu­tuk­seen tai työelä­mään.

Uuden toimin­ta­mal­lin käyt­töön­otto ja vaikut­ta­vuus edel­lyt­tä­vät toki lisä­re­surs­seja, mutta uskon, että satsauk­set kannat­ta­vat. Ennen kaik­kea tarvi­taan käytän­tö­jen ja asen­tei­den muutosta. Tarvi­taan suvait­se­vai­suutta ja osatyö­ky­kyi­sen omaa moti­vaa­tiota.

Pohja­lai­nen, 17.3.2013

Lisää sisältöä samassa kategoriassa