Nuori­so­vä­ki­val­lan lisään­ty­mi­sestä ympäri Suomea on uuti­soitu jo pitkään, samoin nuor­ten keskuu­dessa ilme­ne­vän, toisiin nuoriin kohdis­tu­van kiusaa­mi­sen ja väki­val­lan lisään­ty­mi­sestä.

Nämä vaka­vat ja koko maan turval­li­suutta heiken­tä­vät ilmiöt on kitket­tävä pois ennen kuin on liian myöhäistä. Kysy­mys on paitsi inhi­mil­li­sestä kärsi­myk­sestä ja turval­li­suu­desta, myös valta­vista kustan­nuk­sista.

Ratkai­suja yhteis­kun­nan ja viran­omais­ten toteu­tet­ta­vaksi on haettu ulko­maita myöten, ja Suomessa on esitetty monia keinoja - mutta onko meiltä unoh­tu­nut muutama keskei­nen perus­asia?

Suomen vahvuus on koko­nais­tur­val­li­suus, jonka perus­tana ovat yhteis­kun­nalle määri­tel­lyt elin­tär­keät toimin­nat: johta­mi­nen, kansain­vä­li­nen yhteis­työ, puolus­tus­kyky, sisäi­nen turval­li­suus, huol­to­var­muus, väes­tön toimin­ta­ky­vyn yllä­pi­tä­mi­nen ja henki­nen krii­sin­kes­tä­vyys.

Kaksi jälkim­mäistä ovat sekä arjen turval­li­suu­den että yhteis­kun­tamme vakau­den perusta. Niiden puut­tuessa Nato-jäse­nyys ja Naton komen­to­ra­ken­tei­den pohti­mi­nen ovat tois­si­jai­sia turval­li­suu­den teki­jöitä.

Arviolta 20 prosent­tia nuorista kärsii mielen­ter­vey­son­gel­mista, osa nuorista neurop­sy­kiat­ri­sista oireista ja noin 20 prosent­tia erias­tei­sista oppi­mi­sen ongel­mista, joita osa on seurausta edellä maini­tuista.

15 prosent­tia nuorista ei saavuta amma­til­lista tutkin­toa. Tuoreen tutki­muk­sen mukaan 33 prosent­tia nuorista kokee, että tuleva työelämä on heille liian raskasta.

“Lapsi ja nuori eivät saa jäädä yksin”

Väes­tön toimin­ta­ky­vyn yllä­pi­tä­mi­seksi tarvi­taan kansan­ter­veys­työn ryhti­liike. Meistä jokai­nen voi tehdä jota­kin. On myös huoleh­dit­tava keskeistä perus­pal­ve­luista, kuten koulu­tus­pal­ve­luista ja sosi­aali- ja terveys­pal­ve­luista. Vali­tet­ta­vasti tällä hetkellä moni nuori joutuu sote-palve­luissa odot­ta­maan avun saan­tia jopa vuoden.

Henki­sen krii­sin­kes­tä­vyy­den vahvis­ta­mi­seksi lapsuu­den ja nuoruu­den turva­ver­koista on huoleh­dit­tava. Lapsi ja nuori eivät saa jäädä yksin. Siinä­kin meillä vanhem­milla on päävas­tuu, emmekä voi sitä kouluille tai viran­omai­sille ulkois­taa. Vain hyvin­voi­vista lapsista kasvaa hyvin­voi­via aikui­sia.

Vaka­vaan koulu­vä­ki­val­taan tarvit­semme nopeita toimia. Vähin­tään yhtä tärkeää on huomion kiin­nit­tä­mi­nen ongel­mien ennal­taeh­käi­syyn. Varhai­nen puut­tu­mi­nen ja tuki ovat avai­mia syrjäy­ty­mi­sen, pahoin­voin­nin kasaan­tu­mi­sen ja nuori­so­ri­kol­li­suu­den torjun­nassa. Tämä koros­taa muun muassa polii­sin toimin­tae­del­ly­tyk­sien varmis­ta­mista, mutta myös erilais­ten kansa­lais­jär­jes­tö­jen aktii­vi­sem­paa mukaan otta­mista.

Krii­sin­sie­to­ky­kyä vahvis­ta­vat myös demo­kraat­ti­set osal­lis­tu­mis­mah­dol­li­suu­det, sillä tunne yhteen­kuu­lu­vuu­desta ja vaikut­ta­mi­sen mahdol­li­suuk­sista yhteis­kun­tamme asioi­hin vahvis­taa turval­li­suu­den tunnetta. Tarvi­taan myös riit­tä­vät tiedot ja taidot toimia turval­li­sesti sekä vastuul­li­sesti verk­ko­maa­il­massa, jossa nuoret ovat koko ajan enem­män.

Kirjoit­ta­jat ovat kokoo­muk­sen kansan­edus­ta­jia.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa