Olen perus­ta­nut ensim­mäi­sen yrityk­seni, Jungle Juice Barin, olles­sani 24-vuotias, johon laitoin kiinni kaikki sääs­töni, ja otin pankista niin paljon lainaa kuin sain. Vuosi oli 2010, eikä yrit­tä­mi­sen ilma­piiri ollut kovin posi­tii­vi­nen silloin, aina­kaan omien koke­muk­sieni perus­teella. Lope­tin silloi­sissa työpai­kois­sani, koska aika ei vain yksin­ker­tai­sesti riit­tä­nyt, vaikka ei ollut mitään tietoa siitä, koska pystyi­sin nosta­maan ensim­mäi­sen palk­kani. Siihen meni­kin sitten reip­paasti yli kaksi vuotta.

Yrit­tä­jyys merkit­see minulle niin vapautta kuin vastuuta. Vapaus päät­tää omat työajat ja lomat ovat olleet yksi suurim­mista syistä, minkä vuoksi olen myös rohjen­nut tehdä yrit­tä­jä­urani aikana kolme lasta. Minulle ja miehel­leni, jonka kanssa olemme yhdessä yrit­tä­jiä, on ollut help­poa yhdis­tää nämä kaksi asiaa, lapset ja työ, sillä lapset ovat aina kulke­neet muka­namme, ja olemme lomail­leet silloin kun lapsil­la­kin on lomaa. Koskaan ei ole tarvin­nut miet­tiä lapsille esimer­kiksi kesällä hoito­paik­kaa, vaan olemme lomail­leet koko perhe, vaikka toki olemme tehneet aina jonkun verran töitä samalla.

Yrit­tä­mi­nen ei kuiten­kaan aina ole help­poa, varsin­kaan ensim­mäi­sen yrityk­sen kohdalla. Vastuuta ja teke­mistä on paljon, ja täytyy osata prio­ri­soida sekä sovel­taa asioita. Virheiltä ja vääriltä päätök­siltä ei voi vält­tyä. 

“Yrit­tä­jyyttä arvos­te­taan huomat­ta­vasti enem­män kuin aiem­min”

Kun ensim­mäi­nen lapsemme syntyi, meillä oli todella tiuk­kaa rahal­li­sesti. Mietin paljon sitä, kuinka tuli­simme talou­del­li­sesti pärjää­mään, sillä emme pysty­neet palk­kaa­maan ketään minun tilal­leni. Näin ollen teim­me­kin niin, että mieheni hoiti juok­se­vat asiat ja minä vasta­sin hallin­nol­li­sista hommista. Esikoi­semme kulki kaik­kialla muka­namme, niin työhaas­tat­te­luissa, vuokra­neu­vot­te­luissa, pistei­den avajai­sissa kuin tukuis­sa­kin. 

Tänä päivänä yrit­tä­jyyttä arvos­te­taan huomat­ta­vasti enem­män kuin aiem­min, mikä varmasti osin johtuu siitä, että tieto on lisään­ty­nyt ja rahoi­tusta on helpom­min saata­villa. Upeaa huomata kuinka ihmi­set uskal­ta­vat myös puhua avoi­mem­min asioista, esimer­kiksi liike­vaih­dosta tai yksi­tyis­koh­tai­sem­min haas­tei­den selät­tä­mi­sestä. Tämä lisää varmasti rohkeutta lähteä yrit­tä­jäksi. On ollut myös hienoa seurata sitä, kuinka yrit­tä­jät rohke­ne­vat pyytää apua herkem­min. Kaikesta ei todella tarvitse selvitä yksin ja lisäksi pääsee huomat­ta­vasti helpom­malla. Autta­mi­sen kult­tuuri on vahva Suomessa, kun vain osaa pyytää apua. Ihmi­set arvos­ta­vat kuiten­kin myös sitä, että he saavat apua pyytä­mät­tään. Tämä­kin on voimis­tu­nut vuosien saatossa. 

Näen yrit­tä­mi­sen kunnia­teh­tä­vänä. Yrit­tä­jät otta­vat paljon riskejä, ja ovat merkit­tä­viä työl­lis­tä­jiä. Monet eivät uskalla lähteä yrit­tä­jäksi epäon­nis­tu­mi­sen pelossa, ja tieten­kin riskit täytyy tunnis­taa, mutta itse näen asian niin, että mikäli ei ota riskejä, ei voi mitään saavut­taa­kaan. Jos epäon­nis­tuu, niin ei kannata jäädä asiaa sen enem­pää mureh­ti­maan, vaan miet­tiä kuinka tilan­teen saa ratkot­tua ja jatkaa eteen­päin. Elämä on liian lyhyt mureh­ti­mi­selle.

Yrit­tä­mi­nen on asioi­den sovel­ta­mista – niin onnis­tu­mis­ten kuin epäon­nis­tu­mis­ten­kin. Kannus­tan siis muita­kin rohkeasti yrit­tä­mään! Yrit­tä­jänä pystyy itse valit­se­maan mitä lähtee teke­mään, miten, missä ja milloin. Se on mieles­täni helpoin, ja mahdol­li­sesti ainoa tapa tehdä oman näköi­nen elämä. Kannus­tan muita­kin siis yrit­tä­mään!

Noora Fager­ström
Kirjoit­taja on yrit­täjä ja kokoo­muk­sen kaupun­gin­val­tuu­tettu Espoossa.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa