Tämän vuoden kesä­kuussa järjes­tet­tä­vät vaalit ovat erit­täin tärkeät Suomen maa- ja metsä­ta­lou­delle. Uusi parla­mentti ja komis­sio tule­vat määrit­tä­mään unio­nin kehi­tys­suun­tia seuraa­van viiden vuoden ajan. Tule­van EU-kauden kärki­tee­moina tule­vat olemaan talous ja turval­li­suus, joihin maa- ja metsä­ta­lous tarjoa­vat kestä­viä ratkai­suja. Kestä­vät ratkai­sut turval­li­seen Euroop­paan perus­tu­vat uusiu­tu­vien luon­non­va­ro­jen vastuul­li­seen hyödyn­tä­mi­seen.

“Huol­to­var­muutta ei voida tuoda”

Lähi­vuo­sina on vali­tet­ta­vasti nähty, että ruokaa voidaan käyt­tää tehok­kaana aseena. Unio­nilla ja sitä kautta myös Suomella on kuiten­kin keinoja vaikut­taa siihen, että mahdol­li­suus kiris­tää ruoalla jää mahdol­li­sim­man pieneksi. EU:n maata­lous­po­li­tii­kalla voidaan turvata riit­tä­vän koti­mai­sen elin­tar­vi­ke­tuo­tan­non lisäksi huol­to­var­muus. Huol­to­var­muu­dessa keskeistä ovat ruoka­turva sekä uusiu­tuva ener­gia.

Toimiva elin­tar­vi­ke­tuo­tanto on yhteis­kun­nan kriit­tistä tuotan­toa. Koti­mai­nen elin­tar­vike- ja metsä­teol­li­suus saa merkit­tä­vän osan raaka-ainees­taan suoma­lai­silta pelloilta tai metsistä. Riit­tävä ruoka­turva on turval­li­suu­den ja hyvin­voin­ti­val­tion avain­te­kijä ja kunnolla hoidet­tuna sen avulla voidaan vähen­tää myös konflik­teja ja siir­to­lai­suutta. Suoma­lai­sen ruuan turval­li­suus on kansain­vä­li­ses­ti­kin erit­täin korkealla tasolla ja se on olen­nai­nen osa elin­tar­vi­ke­jär­jes­tel­määmme. Suomi noudat­taa tiuk­koja elin­tar­vi­ke­lain­sää­dän­töjä ja -stan­dar­deja, jotka takaa­vat kansa­lai­sille turval­li­sen ruuan.

Muut­tu­neessa turval­li­suus­ti­lan­teessa inves­toin­neilla tiever­kon kunnos­sa­pi­toon on aiem­paa tärkeäm­pää turvata ruoka­huol­lon lisäksi bioener­gian ja teol­li­suu­den raaka-ainei­den saata­vuus. Toimi­van infran merki­tys kasvaa, kun tule­vai­suutta raken­ne­taan koti­mai­siin biokier­to­ta­lou­den raaka-ainei­siin perus­tu­vaksi sekä ener­giao­ma­va­rai­suu­teen. Haja-asutusa­lu­een infra­struk­tuuri ei saa jäädä pelkäs­tään maaseu­dun elin­kei­no­jen ja loma-asutuk­sen varaan.

Kuiten­kin vain kannat­tava maa- ja metsä­ta­lous voi luoda pohjan kestä­välle luon­non­va­ro­jen ja ympä­ris­tön hoidolle, joten on taat­tava riit­tävä rahoi­tus tule­ville vuosille. Maa- ja metsä­ta­lous­yrit­tä­mi­sen pitää olla houkut­te­leva vaih­toehto tule­vai­suu­den uusille nuorille yrit­tä­jille.

“Vien­nille raivat­tava tietä”

EU on sekä maail­man suurin maata­lous­tuot­tei­den viejä että suurin tuoja. Kaup­pa­po­li­tii­kassa on pyrit­tävä uusien mark­ki­noi­den avaa­mi­seen. Vien­ti­pon­nis­te­lut vaati­vat tuek­seen julki­sen vallan näky­vää roolia ja EU:n kilpai­lu­ky­vyn lisää­mistä. Kilpai­lu­ky­kyä edis­tääk­seen EU:ssa on tuet­tava uusia yrit­tä­jyy­den muotoja sekä edis­tet­tävä toimia­lo­jen ja palve­lu­jen tekno­lo­gian kehi­tystä.

Samalla, kun EU:n vien­ti­ko­netta viri­te­tään huip­puunsa, on huoleh­dit­tava, ettei EU:ssa tehdä poliit­ti­sin perus­tein häti­köi­tyjä päätök­siä. Nämä päätök­set esimer­kiksi tarpeet­to­man tiukoista kasvin­suo­jelu- ja torjunta-ainei­den käyt­tö­ra­joi­tuk­sista pahim­mil­laan rajoit­ta­vat liikaa vilje­li­jöi­den tila­ta­solla käytet­tä­vissä olevia keinoja.

Kirjoit­taja Max Schul­man on kokoo­muk­sen euro­vaa­lieh­do­kas ja maata­lous­yrit­täjä.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa