Kokoo­muk­sen visio parem­masta turva­paik­ka­po­li­tii­kasta

Julkaistu: 19.02.2019

Kokoo­muk­sen turva­paik­ka­po­li­tii­kan lähtö­koh­tia

Kokoo­mus­lai­suutta on ihmis­läh­töi­nen yksi­lön­va­pau­den edis­tä­mi­nen, tois­ten kunnioit­ta­mi­nen ja heikoim­mista huoleh­ti­mi­nen. Kokoo­mus­lai­suu­teen kuuluu vastuun kanta­mi­nen Suomen lisäksi myös sään­tö­pe­rus­tei­sesta kansain­vä­li­sestä järjes­tyk­sestä.

Kokoo­mus uskoo aitoon kansain­vä­li­seen yhteis­työ­hön, jolla edis­te­tään globaa­lia oikeu­den­mu­kai­suutta. Kokoo­mus kunnioit­taa ja edis­tää perus- ja ihmi­soi­keuk­sien toteu­tu­mista maail­man­laa­jui­sesti. Jokai­sella on oikeus hakea ja saada kansain­vä­listä suoje­lua kohda­tes­saan vainoa alku­pe­ränsä, uskon­tonsa, kansal­li­suu­tensa, yhteis­kun­nal­li­sen ryhmänsä tai poliit­tis­ten mieli­pi­tei­densä johdosta. Nykyi­nen turva­paik­ka­jär­jes­telmä on kuiten­kin altis väärin­käy­tök­sille ja vaatii päivit­tä­mistä, jotta apu voidaan kohden­taa kaikista hädä­na­lai­sim­mille.

Kokoo­mus raken­taa turva­paik­ka­jär­jes­tel­mää seuraa­vista lähtö­koh­dista:

Hädä­na­lai­sia tulee auttaa ensi­si­jai­sesti tuke­malla ihmi­soi­keuk­sien toteu­tu­mista ja yhteis­kun­nal­lista kehi­tystä lähtö­alueilla ja tois­si­jai­sesti tarjoa­malla hädä­na­lai­sille kansain­vä­listä suoje­lua Suomessa ja muualla Euroo­passa.

Kansain­vä­li­sen suoje­lun perus­taksi on YK:n pako­lai­sy­leis­so­pi­muk­sessa määri­telty vainon tai kidu­tuk­sen uhka. Turva­paikka voidaan myön­tää vain edellä maini­tuilla perus­teilla ja on lähtö­koh­tai­sesti määrä­ai­kai­nen. Kritee­rei­hin perus­tuva turva­paik­ka­jär­jes­telmä edel­lyt­tää, että pitkä­ai­kai­nen oles­kelu EU-alueella on mahdol­lista vain, jos oles­ke­lu­lu­van kritee­rit täyt­ty­vät.

Euroo­pan ja Suomen kyky kansain­vä­li­sen suoje­lun tarjoa­mi­seen alueel­laan on väis­tä­mättä rajal­li­nen. Suuret elin­ta­soe­rot, korkea asumis­pe­rus­tei­nen sosi­aa­li­turva ja vapaa maahan­muutto eivät voi olla voimassa yhtä aikaa. Järjes­tel­män on toimit­tava siten, että turva­pai­kat ohjau­tu­vat erityi­sesti haavoit­tu­vim­massa ja hädä­na­lai­sim­massa asemassa oleville apua todella tarvit­se­ville.

Kokoo­muk­sen visio parem­masta turva­paik­ka­po­li­tii­kasta ottaa kantaa ajan­koh­tai­seen aihee­seen maahan­muu­tosta ja siihen liit­ty­vistä lähi-ilmiöistä. Kirjoi­tus on tarkoi­tuk­sen­mu­kai­suus­syistä rajoi­tettu koske­maan ainoas­taan kansain­vä­listä suoje­lua ja turva­paik­ka­jär­jes­tel­mää. Vaali­kau­den alussa kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryhmä julkaisi kansain­vä­listä suoje­lua saanei­den ulko­maa­lais­ten kotout­ta­mista koske­van Turvan haki­jasta Suomen raken­ta­jaksi -asia­kir­jan.

Kansain­vä­li­sen suoje­lun perässä tapah­tuva turva­pai­kan­ha­ke­mi­nen poik­keaa merkit­tä­västi työpe­räi­sestä maahan­muu­tosta, minkä vuoksi niitä on syytä käsi­tellä erik­seen.

Turva­pai­kan­ha­ki­joi­den määrä on vähen­ty­nyt merkit­tä­västi vuoden 2015 ennä­tys­ta­sosta.

Sitä kuinka kauan nyky­tila kestää, ei tiedä kukaan. Sen vuoksi nyt on erin­omai­nen ajan­kohta tarkas­tella turva­paik­ka­pro­ses­se­jamme Suomessa ja Euroo­passa ja tehdä järjes­tel­miin tarvit­ta­via muutok­sia.

Kirjoi­tus jakaan­tuu kolmeen osaan. Ensim­mäi­sessä osassa käsi­tel­lään turva­pai­kan­haun yleis­ti­lan­netta niin Suomessa kuin ylei­sem­min Euroo­passa. Toisessa osassa hahmo­tel­laan tarvit­ta­via Euroo­pan unio­nin tason muutok­sia turva­paik­ka­jär­jes­tel­män kehit­tä­mi­seksi. Rajan yli tapah­tu­van turva­pai­kan­haun haas­teet kosket­ta­vat koko Eurooppa, minkä vuoksi ratkai­suja on syytä tehdä koko maan­osan tasolla.

Kolman­nessa osassa käsi­tel­lään turva­paik­ka­pro­ses­siin liit­ty­viä ratkai­suja, joita on syytä tehdä kansal­li­sella tasolla lyhyellä aika­vä­lillä. Suomi ei voi jäädä odot­ta­maan pelkäs­tään Euroo­pan unio­nin tasolla tehtä­viä päätök­siä, vaan meidän on ryhdyt­tävä rohkeasti kehit­tä­mään kansal­lista turva­paik­ka­pro­ses­sia ja lain­sää­dän­töä vastaa­maan parem­min nykyi­siä ja tule­vai­suu­den haas­teita.

Kokoo­mus ehdot­taa, että:

Hädä­na­lai­sia tulee auttaa ensi­si­jai­sesti tuke­malla ihmi­soi­keuk­sien toteu­tu­mista ja yhteis­kun­nal­lista kehi­tystä lähtö­alueillaTurva­paik­ka­jär­jes­tel­män on toimit­tava siten, että turva­pai­kat ohjau­tu­vat erityi­sesti haavoit­tu­vim­massa ja hädä­na­lai­sim­massa asemassa oleville apua todella tarvit­se­ville.

Osa I: Turva­paik­ka­jär­jes­tel­män nyky­ti­lanne ja tule­vai­suu­den haas­teet

Turva­pai­kat nousi­vat uudella tavalla keskus­te­luun vuonna 2015, jolloin Euroop­paan saapui yhtenä vuonna yli miljoona turva­pai­kan­ha­ki­jaa ja siir­to­laista.

Haki­jat saapui­vat pääosin meren yli Kreik­kaan, Itali­aan ja Espan­jaan. Sillois­ten­kin sään­tö­jen mukaan heidät olisi kuulu­nut rekis­te­röidä haki­joiksi ja käsi­tellä hake­muk­set ensim­mäi­sessä EU:n ulko­ra­ja­val­tiossa. Käytän­nössä suurin osa turva­pai­kan­ha­ki­joista jatkoi kuiten­kin edel­leen toisiin jäsen­mai­hin, pääosin Itäval­taan, Saksaan, Belgi­aan, Alan­ko­mai­hin ja Pohjois­mai­hin.

Vuosina 2016–2017 Euroo­pan unio­nin alueella sai turva­pai­kan noin 1,3 miljoo­naa sitä hake­nutta. Esimer­kiksi Suomeen vuonna 2015 saapu­neista noin 32 000 turva­pai­kan­ha­ki­jasta monet pala­si­vat koti­maa­hansa kesken turva­paik­ka­kä­sit­te­lyn. Vuonna 2017 alle puolet Suomesta turva­paik­kaa hake­neista ulko­maa­lai­sista sai myön­tei­sen päätök­sen. Tämä tarkoit­taa, että enem­mistö turva­pai­kan­ha­ki­joista ei ole kansain­vä­li­sen suoje­lun tarpeessa. He ovat liik­keellä muista syistä.

Koko­nais­kuva kertoo, että osa pakeni aidosti vainoa ja sai perus­tel­lusti oles­ke­lu­lu­van kansain­vä­li­sen suoje­lun nojalla. Samalla Euroo­passa sadat tuhan­net ja Suomessa tuhan­net henki­löt ovat saaneet kiel­tei­sen päätök­sen, joka on vahvis­tettu lain­voi­mai­seksi mahdol­lis­ten uusin­ta­ha­ke­mus­ten ja tuomiois­tuin­kä­sit­te­ly­jen jälkeen­kin. Heistä osa väärin­käyt­tää järjes­tel­mää jäädes­sään ilman oles­ke­lu­lu­paa maahan, vaikka suoje­lun kritee­rit eivät ole täyt­ty­neet.

Vuoden 2015 turva­pai­kan­ha­ki­joi­den määrä aiheutti hallit­se­mat­to­man tilan­teen Euroo­passa, mikä johti vaati­muk­siin kiris­tää turva­paik­ka­po­li­tiik­kaa. Järjes­telmä kään­tyi osin itse­ään vastaan, kun se ei paineen alla onnis­tu­nut kohdis­ta­maan turvaa aidosti hädä­na­lai­sim­mille. Järjes­tel­män joutu­mi­nen koetuk­selle lisäsi myös huolta ja epävar­muutta kansa­lais­ten keskuu­dessa.

Lähi-idän ja Afri­kan maista läpi Euroo­pan hakeu­tu­mi­nen Pohjois­mai­hin turva­pai­kan perässä on haki­joille itsel­leen vaaral­lista ja luo lait­to­mat mark­ki­nat ihmis­sa­la­kul­jet­ta­jille. Ei ole kestä­vää, että turva­pai­kan perässä on matkus­tet­tava läpi Euroo­pan mante­reen. Yksis­tään Liby­assa oli viime syksynä arvioi­den mukaan lähes miljoona ihmistä odot­ta­massa siir­ty­mistä Väli­me­ren yli Euroop­paan. Nykyi­nen järjes­telmä ei kykene varmis­ta­maan, että rajan yli saapu­vat ovat juuri niitä, joilla on todel­li­nen tarve turva­pai­kalle. Nais­ten, lasten ja perhei­den on oltava pako­lais­po­li­tii­kan pain­opis­teinä.

YK:n pako­lais­so­pi­mus solmit­tiin vuonna 1951.

Toinen maail­man­sota oli vasta muutama vuosi aiem­min päät­ty­nyt ja Euroo­pan itäi­nen puolisko oli juuri pääty­nyt sosia­lis­tis­ten dikta­tuu­rien hallin­taan. Sopi­muk­sella varau­dut­tiin lähinnä ajal­li­sesti ja alueel­li­sesti rajoi­tet­tuun poliit­ti­sesta vainosta johtu­vaan pakoon. On ymmär­ret­tä­vää, että sopi­mus noissa oloissa kirjoi­tet­tiin siitä lähtö­koh­dasta, että turva­pai­kan­ha­kija pake­nee rajan yli länteen tarvit­taessa ilman matkus­tus­asia­kir­joja ja hakee turva­paik­kaa ensim­mäi­sestä turval­li­sesta kohteesta.

Pako­lai­sy­leis­so­pi­muk­sen tulkinta Euroo­passa vakiin­tui vuosien saatossa nykyi­seksi rajan­yli­tyk­sestä käyn­nis­ty­vään turva­paik­ka­me­net­te­lyyn perus­tu­vaksi. Pako­lais­so­pi­muk­sen solmi­mi­sen aikaan ei osattu varau­tua miljoo­nien ihmis­ten manner­ten­vä­li­seen liikeh­din­tään. Nyt, 2000-luvun haas­tei­den edessä on syytä kysyä, olisiko parem­pia tapoja huoleh­tia hädä­na­lai­sim­pien turva­pai­kan­ha­ki­joi­den ihmi­soi­keuk­sista ilman hallit­se­mat­to­muu­den lisään­ty­mistä. Pako­lais­so­pi­mus ei edel­lytä turva­pai­kan­haun toteut­ta­mista kohde­val­tion tai Euroo­pan unio­nin alueella, kunhan haki­joilla on aito mahdol­li­suus oikeuk­siensa käyt­tä­mi­seen eikä heitä palau­teta hake­muk­sen käsit­te­lyn ajaksi hengen­vaa­ral­li­siin olosuh­tei­siin. Näistä peri­aat­teista on pidet­tävä kiinni.

Turva­pai­kan­ha­ki­jan suoje­lun tarpeen arvioin­nin tulisi tapah­tua mahdol­li­sim­man lähellä turva­pai­kan­ha­ki­jan koti- tai lähtö­maata. Tällä tavoin päätök­sen­te­koa ja kiel­tei­sen päätök­sen saanei­den palaut­ta­mista on mahdol­lista nopeut­taa. Turva­pai­kan hake­mi­sen edel­ly­tyk­senä ei voi olla hengissä selviä­mi­nen vaaral­li­sesta Väli­me­ren ylityk­sestä ja Euroo­pan halki matkus­ta­mi­sesta.

Maail­massa on tällä hetkellä 25,4 miljoo­naa pako­laista sekä 40 miljoo­naa sisäistä pako­laista.

Näistä selvä enem­mistö on sijoit­tu­nut kehi­tys­mai­hin. Kokoo­mus kannat­taa, että kaikilla kansain­vä­li­sillä fooru­meilla paino­te­taan tarvetta kaik­kien kehit­ty­nei­den maiden osal­lis­tu­mista pako­lai­suu­den juuri­syi­den pois­ta­mi­seen.

Kokoo­mus ehdot­taa, että:

Nais­ten, lasten ja perhei­den on oltava pako­lais­po­li­tii­kan pain­opis­teinä.Turva­pai­kan­ha­ki­jan suoje­lun tarpeen arvioin­nin tulisi tapah­tua mahdol­li­sim­man lähellä turva­pai­kan­ha­ki­jan koti- tai lähtö­maata.

Osa II: Euroo­pan unioni tarvit­see uuden yhtei­sen turva­paik­ka­jär­jes­tel­män

Vapaan liik­ku­vuu­den Eurooppa ilman sisä­ra­ja­tar­kas­tuk­sia uhkaa jäädä kahden­kym­me­nen vuoden väliai­kai­seksi kokei­luksi, jos EU ei kykene sopi­maan yhtei­sestä krii­sin­kes­tä­västä turva­paik­ka­jär­jes­tel­mästä.

Euroo­pan unio­nin on aktii­vi­sesti etsit­tävä yhtei­siä ratkai­suja maahan­muu­ton aiheut­ta­miin haas­tei­siin. Suurin osa turva­pai­kan­ha­ki­joista päätyy alku­vai­heessa Etelä-Euroop­paan, mikä on johta­nut tilan­teen kiris­ty­mi­seen Euroo­pan unio­nin jäsen­mai­den välillä. Euroo­pan unioni ei voi toimia siten, että jokai­nen jäsen­val­tio siir­tää asian naapu­ri­maalle.

Turva­paik­ka­kes­kus­te­lussa ollaan useista asioista erimie­li­siä, mutta yhdestä asiasta vallit­see melko laaja yhtei­sym­mär­rys: kiin­tiö­pa­ko­lais­jär­jes­telmä auttaa hädä­na­lai­sim­pia parhai­ten kaikista. Kiin­tiö­pa­ko­lais­jär­jes­telmä on myös keino vähen­tää rajat yli tapah­tu­vaa turva­pai­kan­ha­kua ja kohdis­taa kansain­vä­li­sen suoje­lun tarjoa­mista esimer­kiksi lapsi­per­hei­siin ja muihin eniten apua tarvit­se­viin ryhmiin.

Pohjois­maat ovat perin­tei­sesti painot­ta­neet suoraan pako­lais­lei­reiltä noudet­ta­via kiin­tiö­pa­ko­lai­sia.

Kokoo­muk­sen mielestä EU:n tulee kulkea kohti järjes­tel­mää, jossa kansain­vä­li­sen suoje­lun tarjoa­mi­nen siir­tyy suoraan krii­sia­lueilta ja pako­lais­lei­reiltä nouta­mi­seen rajat ylit­tä­vän turva­pai­kan­haun sijaan. EU:n yhtei­sestä pako­lais­kiin­tiöstä sopi­mi­nen olisi ennen kaik­kea tapa saada Euroo­pan suuret maat oikeu­den­mu­kai­sessa suhteessa mukaan kiin­tiö­pa­ko­lais­tyyp­pi­seen meka­nis­miin. On löydet­tävä tapa sopia tästä siten, että samalla vasta­pai­nona rajoi­te­taan omaeh­toi­seen rajan­ylit­tä­mi­seen perus­tu­vaa turva­pai­kan­ha­kua tehok­kaasti.

Loppu­ta­voit­teen on oltava pain­opis­teen siir­tä­mi­nen omaeh­toi­sesta turva­pai­kan hake­mi­sesta suoraan pako­lais­lei­riltä vali­koi­mi­seen. Aina­kaan kerralla ei liene mahdol­lista löytää ratkai­sua, joka korvaisi koko­naan EU-maiden raja- ja pelas­tus­vi­ran­omais­ten yhtey­dessä tapah­tu­van turva­pai­kan­haun vireille saat­ta­mi­sen.

Eurooppa-neuvosto linjasi kesä­kuussa 2018 tavoit­teeksi siir­tää turva­pai­kan­ha­ki­joi­den käsit­te­lyä EU:n ulko­puo­lelle perus­tet­ta­viin maihin­nousu­kes­kuk­siin ja EU:n sisälle perus­tet­ta­viin ns. kont­rol­loi­tui­hin maahan­tu­lo­kes­kuk­siin. Neuvot­te­lut kolman­siin maihin perus­tet­ta­vista maihin­nousu­kes­kuk­sista ovat mahdol­lis­ten isän­tä­mai­den kanssa olleet odote­tusti vaikeita.
Kokoo­mus pitää tärkeänä, että EU kyke­nisi jo lyhyellä tähtäi­mellä joka tapauk­sessa etene­mään eril­lis­ten maahan­tu­lo­kes­kus­ten perus­ta­mi­seen Euroo­pan unio­nin ulko­ra­jo­jen yhtey­teen. Tällöin turva­pai­kan­haku tapah­tuu koor­di­noi­dusti toimi­vissa, ihmi­soi­keuk­sia kunnioit­ta­vissa keskuk­sista, jossa turva­paik­ka­pää­tök­set tehdään. Henki­löt, joille ei myön­netä turva­paik­kaa, on palau­tet­tava lähtö­mai­hin mahdol­li­sim­man nopeasti.

Ulko­ra­ja­kes­kus­ten toteut­ta­mi­nen tulee kytkeä Euroo­pan yhtei­sen raja- ja meri­var­tios­ton Fron­texin vahvis­ta­mi­seen. EU ei tarvitse omia jouk­koja normaa­liin raja­val­von­taan, jonka tulee jatkos­sa­kin kuulua kansal­li­sen suve­re­ni­tee­tin piiriin. Jokai­sen ulko­ra­ja­val­tion vastuuta oman ulko­ra­jao­suu­tensa vartioin­nista ei tule hämär­tää. Sen sijaan EU tarvit­see nykyistä vahvem­mat valtuu­det ja resurs­sit, joilla voidaan nopeasti reagoida maahan­tu­lon paineen kasvaessa yksit­täi­sillä ulko­ra­jao­suuk­silla. Fron­texin joukoilla voisi olla keskei­nen rooli maahan­tu­lo­kes­kuk­sen perus­ta­mi­sessa tällai­selle ulko­raja-alueelle nopeasti, sen varmis­ta­mi­sessa, että turva­pai­kan­ha­ki­jat rekis­te­röi­dään asian­mu­kai­sesti heti ulko­ra­ja­vyö­hyk­keellä ja käsit­tely tapah­tuu suju­vasti.

Kokoo­mus ehdot­taa, että:

Euroo­pan unio­nin on etsit­tävä yhtei­siä ratkai­suja maahan­muu­ton aiheut­ta­miin haas­tei­siin.Turva­paik­ka­ha­ke­mus­ten käsit­tely keski­te­tään EU:n ulko­puo­lelle perus­tet­ta­viin maihin­nousu­kes­kuk­siin ja EU:n sisälle perus­tet­ta­viin ns. kont­rol­loi­tui­hin maahan­tu­lo­kes­kuk­siin.EU:n tulee kulkea kohti järjes­tel­mää, jossa kansain­vä­li­sen suoje­lun tarjoa­mi­nen siir­tyy suoraan krii­sia­lueilta ja pako­lais­lei­reiltä nouta­mi­seen rajat ylit­tä­vän turva­pai­kan­haun sijaan.Henki­löt, joille ei myön­netä turva­paik­kaa, on palau­tet­tava lähtö­mai­hin mahdol­li­sim­man nopeasti.

Osa III: Konkreet­ti­sia kansal­li­sia toimen­pi­teitä turva­paik­ka­jär­jes­tel­män kehit­tä­mi­seksi

Suomen tulee pyrkiä euroop­pa­lai­siin ratkai­sui­hin turva­paik­ka­po­li­tii­kassa.

Mikäli Euroo­pan unio­nin tasolla pääs­tään yhtei­sym­mär­ryk­seen maahan­muut­to­po­li­tii­kan koor­di­noin­nista ja yhteis­ten ulko­ra­ja­kes­kus­ten perus­ta­mi­sesta, Suomi voi harkita kiin­tiö­pa­ko­lais­ten määrän nosta­mista.

EU:n yhtei­sen koko­nais­val­tai­sen turva­paik­ka­rat­kai­sun raken­ta­mi­nen näyt­tää tällä hetkellä vaikealta. Voi olla, että se ei onnistu nykyi­sen Euroo­pan komis­sion toimi­kau­den aikana, vaan merkit­tä­vät uudis­tuk­set tule­vat lykkään­ty­mään. Suomen tulee kyetä toimi­maan siitä­kin huoli­matta, että Euroo­pan unio­nin tasolla ei saada lähi­tu­le­vai­suu­dessa yhtei­siä ratkai­suja tehdyksi. Osa asioista on hoidet­ta­vissa kansal­li­sin päätök­sin. Osassa onnis­tu­mi­nen vaatii yhteis­työtä saman­lai­sia haas­teita kohtaa­vien EU-maiden kanssa.

Turva­paik­ka­pro­ses­sin alku­vai­hee­seen on panos­tet­tava riit­tä­västi

Vuonna 2015 Suomessa onnis­tut­tiin sisä­mi­nis­te­riön sillois­ten toimien ansiosta vält­tä­mään turva­pai­kan­ha­ki­joi­den hallit­se­ma­ton ohjau­tu­mi­nen maan sisällä. Erityi­sesti Tornion järjes­te­ly­kes­kuk­sen teho­kas käyt­töön­otto oli ratkai­seva tekijä. Suomeen tulleet turva­pai­kan­ha­ki­jat eivät hävin­neet maan alle.

Haki­joi­den määrän äkil­li­nen kymmen­ker­tais­tu­mi­nen edel­lytti nopeaa monin­ker­tais­ta­mista myös Maahan­muut­to­vi­ras­ton käsit­te­li­jöi­den, käytet­tä­vien tulk­kien, oikeus­a­vus­ta­jien ja muiden edus­ta­jien määrässä. Asetelma oli panos­tus­ten mitta­kaa­vasta johtuen haas­tava, koska suomea ja haki­joi­den kieltä osaa­vien päte­vien tulk­kien ja avus­ta­jien määrä oli hyvin rajal­li­nen. Samoin entuu­des­taan koke­nei­den oles­ke­lu­lu­pa­kä­sit­te­li­jöi­den saata­vuus oli rajal­lista. Osin haaste on purkau­tu­nut käsit­te­ly­ai­ko­jen piden­ty­mi­senä. Vuoden 2018 heinä­kuussa tuli kuiten­kin voimaan laki, joka edel­lyt­tää jatkossa hake­mus­ten käsit­te­lyä puolen vuoden kuluessa, mikä on myös lähtö­koh­tana järjes­tel­män tule­valle kehit­tä­mi­selle.

Kun suurin osa 2015 turva­paik­kaa hake­nei­den hake­muk­sista on nyt kertaal­leen Maahan­muut­to­vi­ras­tossa käsi­telty, on sisä­mi­nis­te­riö oikeu­te­tusti pyrki­nyt arvioi­maan, onko järjes­tel­mässä ilmen­nyt kehi­tet­tä­vää. Kesä­kuussa 2018 valmis­tui sisä­mi­nis­teri Kai Mykkä­sen tilaama sisäi­nen analyysi turva­paik­ka­jär­jes­tel­män pullon­kau­loista. Johto­pää­tös on, että viit­teitä järjes­tel­mäl­li­sistä virheistä ei ole. Laatua voidaan kuiten­kin paran­taa erityi­sesti proses­sin alku­vai­heessa. Maahan­muut­to­vi­ras­tossa on nyt käyn­nis­tetty 28 toimen­pi­teen laadun­var­mis­tus­oh­jelma. Toimen­pi­teitä ovat esimer­kiksi haki­jan valmis­ta­mi­nen riit­tä­vän hyvin jo ennen ensim­mäistä puhut­te­lua siten, että hän osaa kerralla tuoda esiin kannal­taan olen­nai­set asiat. Lisäksi viras­toon on palkattu laadun­var­mis­tus­tulk­keja ja haavoit­tu­vassa asemassa olevien tunnis­ta­mista on paran­nettu.

Sisä­mi­nis­te­riö on myös päät­tä­nyt teet­tää laajem­man riip­pu­mat­to­man selvi­tyk­sen turva­paik­ka­jär­jes­tel­män toimi­vuu­desta. Tarkoi­tus on varmis­taa, että aiem­mista koke­muk­sista synty­neet opit hyödyn­ne­tään tule­vai­suu­den varalta. Väis­tä­mä­tön haaste liit­tyy­kin siihen, miten päätök­sissä varmis­te­taan sekä kohtuul­li­nen nopeus että riit­tävä oikeus­var­muus erityi­sesti tilan­teessa, jos turva­pai­kan­ha­ki­joi­den määrä äkil­li­sesti kasvaa. Tässä­kin mielessä pienen kielia­lu­een eril­li­sen, kohde­maan sisälle tulon jälkeen tapah­tu­vaan haas­tat­te­luun perus­tu­van turva­paik­ka­jär­jes­tel­män yllä­pito voi pitkällä tähtäi­mellä muodos­tua krii­sin­kes­tol­taan heikoksi verrat­tuna Euroo­pan unio­nin yhtei­siin ulko­ra­ja­kes­kuk­siin ja näiden piirissä tapah­tu­vaan turva­pai­kan­ha­kuun.

Kokoo­mus pitää tärkeänä, että turva­paik­ka­me­net­te­lyn käytössä on riit­tä­västi resurs­seja, jotta ammat­ti­tai­toi­set asian­tun­ti­jat saavat läpi­vie­tyä proses­sit riit­tä­vällä nopeu­della samalla oikeus­tur­vasta huoleh­tien. Päätök­sen­teon tehos­ta­mi­nen myös vähen­tää ulko­maa­lais­ten odotusai­kaa vastaan­ot­to­kes­kuk­sissa.

Vastaan­ot­to­kes­kuk­sissa on edel­ly­tet­tävä aktii­vista osal­lis­tu­mista pereh­dyt­tä­mis­toi­miin. Ilman perus­tel­tua syytä toimin­taan osal­lis­tu­mi­sesta kiel­täy­ty­mi­sen tulee johtaa vastaan­ot­to­ra­han piene­ne­mi­seen.

Päätök­sen­teko ulko­maa­lai­s­asioissa on moni­vai­hei­nen prosessi, jossa selvi­te­tään tarkasti turva­pai­kan­ha­ki­jan ja tämän koti- tai lähtö­maan tilanne. Mitä varmem­maksi ensi­vai­heen prosessi saadaan, sitä vähem­män muutok­sen­haun tarvetta pitäisi ilmetä. Hake­muk­sen ratkai­se­mi­nen perin­poh­jai­sesti ensim­mäi­sellä kerralla sääs­tää resurs­seja uusin­ta­ha­ke­mus­kier­teeltä.

Kokoo­mus ehdot­taa, että:

Turva­paik­ka­ha­ke­mus­ten käsit­te­ly­ai­koja lyhen­ne­tään huoleh­ti­malla Maahan­muut­to­vi­ras­ton ja tuomiois­tui­mien riit­tä­vistä resurs­seista.Vastaan­ot­to­kes­kus­ten pereh­dyt­tä­mis­toi­men­pi­tei­siin osal­lis­tu­matta jättä­mi­nen ilman asian­mu­kaista perus­tetta johtaa vastaan­ot­to­ra­han piene­ne­mi­seen.

Uusin­ta­ha­ke­mus­ten väärin­käyt­töön on puutut­tava

Turva­paik­ka­pro­ses­sissa haki­jalla on oltava käytös­sään riit­tä­vät oikeus­tur­va­kei­not, samoin kuten on kaikissa muis­sa­kin viran­omai­s­asioissa.

Peri­aate sisäl­tää myös oikeu­den uusin­ta­ha­ke­muk­seen, jos olen­nai­sia asioita ei haki­jasta riip­pu­mat­to­mista syistä ole pystytty ensim­mäi­sessä käsit­te­lyssä huomioi­maan. Samalla on rehel­li­sesti nähtävä, että tois­tu­via uusin­ta­ha­ke­muk­sia käyte­tään myös niiden tarkoi­tuk­sen vastai­sesti lain­voi­mai­sen päätök­sen täytän­töön­pa­non viivyt­tä­mi­seksi. Uuden hake­muk­sen teki­jällä ulko­maa­lai­nen pitkit­tää oles­ke­lu­aan Suomessa, vaikka lain­mu­kai­sia edel­ly­tyk­siä kansain­vä­li­sen suoje­lun saami­selle ei ole. Kysy­myk­sen merki­tys kasvaa vuoden 2019 aikana merkit­tä­västi, kun taval­lista useam­pien turva­pai­kan­ha­ki­joi­den kohdalla ensim­mäi­sen hake­muk­sen käsit­tely mahdol­li­sine tuomiois­tuin­pro­ses­sei­neen tulee päätök­seensä.

Turva­paik­ka­ha­ke­mus­ten uusi­mis­kierre pitkit­tää ulko­maa­lai­sen maas­sao­loa ja epävar­muutta tule­vai­suu­den suhteen.

Uusin­ta­ha­ke­mus­kier­teen käyt­tä­mi­nen lain­voi­mai­sen päätök­sen lykkää­mi­seen rasit­taa turva­paik­ka­jär­jes­tel­mää merkit­tä­västi. Viran­omai­set joutu­vat käyt­tä­mään aikaansa perus­teet­to­mien hake­mus­ten läpi­käyn­tiin, mikä on pois kansain­vä­listä suoje­lua todella tarvit­se­vilta ulko­maa­lai­silta.

Turva­paik­ka­pro­ses­sin tarkoi­tuk­sel­li­nen pitkit­tä­mi­nen aiheut­taa turhau­tu­mista ja voi pahim­mil­laan johtaa turva­pai­kan­ha­ki­jan radi­ka­li­soi­tu­mi­seen. Mitä nopeam­maksi päätök­sen­teko saadaan ja kiel­tei­sen päätök­sen saanei­den maasta pois­ta­mi­nen tapah­tuu, sen toimi­vampi prosessi on ja resurs­seja sääs­tyy alku­vai­heen Maahan­muut­to­vi­ras­ton päätök­sen­te­koon.

Oikeus­tur­va­kei­no­jen ja väärin­käyt­tö­ris­kien tasa­pai­not­ta­mi­seksi on säädet­tävä tarkempi rajaus siihen, missä tilan­teissa uusin­ta­ha­ke­mus ehkäi­see aiem­man kiel­tei­sen päätök­sen nojalla tapah­tu­van maasta pois­ta­mi­sen. Erityi­sesti toisen ja sitä useam­pien uusin­ta­ha­ke­mus­ten kohdalla on kohtuul­lista edel­lyt­tää erityi­siä perus­teita sille, että hake­mus otetaan perus­teel­li­seen käsit­te­lyyn.

Sisä­mi­nis­te­riön vuonna 2018 valmis­te­lema esitys tart­tuu sekä perus­teel­li­sen käsit­te­lyn kynnyk­seen, että palau­tuk­sen keskeyt­tä­vän uusin­ta­ha­ke­muk­sen vaati­mus­ta­soon. Sen estä­mi­seksi, että hake­mus tehdään palau­tuk­sen toimeen­pa­no­ti­lan­teessa sen keskeyt­tä­mi­seksi, esityk­sessä on todettu, että viivy­tys­tar­koi­tuk­sessa tehty uusin­ta­ha­ke­mus ei estä kään­nyt­tä­mistä ensim­mäi­sen­kään hake­muk­sen kohdalla. Näin este­tään tapauk­set, jossa palau­tet­tava vasta matkalle lento­ken­tälle palau­tet­ta­vaksi ilmoit­taa uudesta tekais­tusta perus­teesta turva­pai­kalle.

Kokoo­mus ehdot­taa, että:

Panos­ta­malla Maahan­muut­to­vi­ras­ton turva­paik­ka­kä­sit­te­lyyn sääs­te­tään resurs­seja muutok­sen­ha­ku­vai­heesta.Uusin­ta­ha­ke­muk­sen teke­mi­nen pelkäs­tään palaut­ta­mi­sen estä­mi­seksi ei saa vaikut­taa palau­tuk­sen toimeen­pa­noon.

Pysy­vän oles­ke­lu­lu­van saami­sen edel­ly­tyk­set

Pysy­vän oles­ke­lu­lu­van saami­sen edel­ly­tyk­senä tulee olla sitou­tu­mi­nen yhteis­kun­nan sään­tö­jen noudat­ta­mi­seen, minkä ulko­maa­lai­nen voisi osoit­taa suorit­ta­malla suoma­lai­sen yhteis­kun­nan perus­kurs­sin.

Lisäksi on perus­tel­tua edel­lyt­tää työhis­to­rian osoit­ta­mista. Pysyvä oles­ke­lu­lupa tulee myön­tää vain sellai­sille henki­löille, jotka eivät uhkaa yleistä järjes­tystä ja turval­li­suutta. Mikäli palau­tus­kielto estää tällai­sen henki­lön paluun koti­maa­hansa, tulee Suomeen jäämi­sen olla luon­teel­taan väliai­kaista ja rajoi­tet­tua.

Kansa­lai­suus­la­kia tulisi uudis­taa

siten, että kansa­lai­suu­den saami­sen edel­ly­tyk­senä on yhteis­kun­nan perus­ta­via arvoja koskeva asen­ne­testi. Mikään yksit­täi­nen testi ei itses­sään takaa moit­tee­tonta käyt­täy­ty­mistä, mutta se olisi symbo­li­nen sitou­mus kunnioit­taa suoma­lai­sen yhteis­kun­nan peli­sään­töjä.

Erit­täin törkei­den rikos­ten, kuten terro­ris­mi­ri­kos­ten ja maan- ja valtion­pe­tos­ten yhtey­dessä on myös edel­ly­tyk­siä harkita Suomen kansa­lai­suu­den menet­tä­mistä. Suomen kansa­lai­suu­den menet­tä­mi­nen on mahdol­lista vain henki­löille, jotka ovat Suomen lisäksi myös jonkin toisen maan kansa­lai­sia. Erit­täin törkei­siin Suomen valtion ja sen kansa­lais­ten turval­li­suutta vaaran­ta­viin rikok­siin syyl­lis­ty­nei­den kaksois­kan­sa­lais­ten oikeutta Suomen kansa­lai­suu­teen ei voida pitää peruut­ta­mat­to­mana.

Kokoo­mus ehdot­taa, että:

Pysyvä oles­ke­lu­lupa voidaan myön­tää vain henki­lölle, jotka eivät uhkaa yhteis­kun­nan yleistä turval­li­suutta ja järjes­tystä ja jotka ovat integroi­tu­neet yhteis­kun­taan.Mikäli palau­tus­kielto estää ulko­maa­lai­sen henki­lön palaut­ta­mi­sen, on Suomeen jäämi­sen oltava rajoi­tet­tua.

Toimi­vat palau­tuk­set ovat turva­paik­ka­jär­jes­tel­män perusta

Lain­voi­mai­sen kiel­tei­sen turva­paik­ka­pää­tök­sen saanei­den ulko­maa­lais­ten pois­tu­mi­nen Suomesta on vält­tä­mä­töntä turva­paik­ka­jär­jes­tel­män toimi­vuu­den näkö­kul­masta.

Turva­paik­ka­jär­jes­tel­män akuu­tein haaste on kuiten­kin se, että lähi­vuo­sina meillä on ensim­mäistä kertaa tuhan­sia lain­voi­mai­sen kiel­tei­sen turva­paik­ka­pää­tök­sen saaneita ulko­maa­lai­sia, joiden palaut­ta­mi­nen koti­mai­hinsa on vaikeaa ilman uusia toimen­pi­teitä.

Ilman oles­ke­lu­lu­paa pysy­västi Suomessa oles­ke­le­vien vähem­mis­tön synty­mi­nen olisi yhteis­kun­nal­li­sen vakau­den näkö­kul­masta vaaral­lista. Tuhan­sien lait­to­masti maassa oles­ke­le­vien ulko­maa­lais­ten lisäys edis­tää harmaata taloutta ja halpa­työ­voi­man hyväk­si­käyt­töä sekä lisää turvat­to­muutta, väki­val­taista radi­ka­li­soi­tu­mista ja rikol­li­suutta. Lait­to­masti Suomessa oles­ke­le­vien ulko­maa­lais­ten toden­nä­köi­syy­tensä hakeu­tua harmaille työmark­ki­noille on suuri.

Kokoo­mus on valmis kiris­tä­mään luvat­to­man ulko­mai­sen työvoi­man käytön rangais­tusas­teik­koa.

Rangais­tuk­sen täytyy olla vuosien liike­toi­min­ta­kielto tai muu tuntuva rangais­tus, joka tekisi lait­to­man työvoi­man hyväk­si­käy­töstä kannat­ta­ma­tonta. Ulko­mai­sen lait­to­man työvoi­man palk­kaa­mi­nen sekä vähen­tää ulko­maa­lais­ten kannus­ti­mia pois­tua maasta, että aset­taa lain­mu­kai­sesti toimi­vat yrit­tä­jät epäoi­keu­den­mu­kai­seen asemaan suhteessa laitonta työvoi­maa käyt­tä­viin yrit­tä­jiin. On myös tärkeää huomioida yksi­tyis­hen­ki­löi­den välillä tapah­tuva hyväk­si­käyttö. Seuraa­muk­sia on kiris­tet­tävä kaikissa tapauk­sissa, joissa pyri­tään hyödyn­tä­mään lait­to­masti Suomessa oles­ke­le­via ulko­maa­lai­sia.

Myös rikok­siin syyl­lis­ty­nei­den turva­pai­kan­ha­ki­joi­den ja kiel­tei­sen turva­paik­ka­pää­tök­sen saanei­den ulko­maa­lais­ten palau­tus­ten tehos­ta­mi­nen on vält­tä­mä­töntä. Tältä osin ulko­maa­lais­ten säilöön­ot­toa koske­vaa lain­sää­dän­töä on tarkas­tel­tava ja tarvit­taessa tehtävä kiris­tyk­siä. Myös muiden maiden, erityi­sesti Pohjois­mai­den käytän­töjä on seurat­tava tarkasti. Suomeen ei saa syntyä sellai­sia veto­voi­ma­te­ki­jöitä, jotka johtai­si­vat väärin perus­tein ulko­maa­lais­ten hakeu­tu­mi­seen maahan.

Turva­paik­ka­jär­jes­tel­mämme ei saa kannus­taa ulko­maa­lai­sia hakeu­tu­maan Suomeen ilman lain­mu­kai­sia perus­teita ja ryhty­mään täällä rikol­li­seen toimin­taan. Turva­pai­kan­ha­ki­joi­den ja kiel­tei­sen turva­paik­ka­pää­tök­sen saanei­den lisäksi myös pysy­vän oles­ke­lu­lu­van saanei­den ulko­maa­lais­ten lupa on pystyt­tävä peru­maan, mikäli ulko­maa­lai­nen oles­ke­lu­van saatu­aan vaaran­taa kansal­lista turval­li­suutta toimin­nal­laan.

Ensi­si­jai­nen vaih­toehto kiel­tei­sen turva­paik­ka­pää­tök­sen saaneelle tulee olla vapaa­eh­toi­nen pois­tu­mi­nen maasta.

Kansain­vä­li­sen siir­to­lais­jär­jes­tön avus­tuk­sella ulko­maa­lai­selle tarjo­taan majoi­tus ja muu yllä­pito maasta pois­tu­mi­seen saakka. Lisäksi järjes­tel­män piirissä on mahdol­lista tarvit­taessa saada matkat koti­maa­han järjes­tet­tyä ja makset­tua sekä myös apua elämän jatka­mi­seen lähtö­maassa.

On tärkeää, että kiel­tei­sen turva­paik­ka­pää­tök­sen saanei­den palau­tus saadaan toimi­vaksi ja nopeaksi. Mitä nopeam­min kiel­tei­sen päätök­sen saanut henkilö pois­tuu Suomesta, sen parempi hänen itsensä sekä koko turva­paik­ka­jär­jes­tel­män näkö­kul­masta.

Kansain­vä­li­sen oikeu­den lähtö­kohta on, että valtiot otta­vat vastaan sellai­set oman maansa kansa­lai­set, joilla ei ole oikeutta oles­kella lähet­tä­vässä valtiossa. Peri­aate vahvis­tet­tiin mm. EU:n ja Irakin väli­sessä uudessa kump­pa­nuus- ja yhteis­työ­so­pi­muk­sessa, joka tuli voiman syksyllä 2018. On kestä­mä­töntä, että Euroo­pan maat tuke­vat esimer­kiksi Irakin jälleen­ra­ken­nusta ja turval­li­suus­ra­ken­teita miljar­deilla euroilla vuodessa, mutta samalla Irak on enene­västi vaikeut­ta­nut sitou­mus­tensa mukaista omien kansa­lais­tensa vastaan­ot­toa. Suomen on tehtävä tiivistä Euroo­pan laajuista yhteis­työtä saman haas­teen kohtaa­vien maiden kanssa ja pyrit­tävä määrä­tie­toi­sesti ratkai­suun. Suomessa sisä­mi­nis­te­riö on tois­tu­vasti edel­lyt­tä­nyt selkeää toimin­taoh­jel­maa asiassa.

Julki­sessa keskus­te­lussa haas­teeksi on nous­sut viran­omais­ten rajal­li­set keinot kertoa pakko­pa­lau­tet­ta­vien ja maasta karko­tet­ta­vien taus­toista. Lento­ko­ne­mat­kus­ta­jan on mahdo­tonta tietää, minkä­lai­nen on palau­tet­ta­van tausta. Viran­omais­ten pidät­ty­väi­nen tiedot­ta­mis­linja johtaa helposti erilais­ten virheel­lis­ten tieto­jen leviä­mi­seen. Tarina kiel­tei­sen turva­paik­ka­pää­tök­sen saaneesta Afga­nis­ta­niin palau­tet­ta­vasta ulko­maa­lai­sesta saat­taa­kin osoit­tau­tua tekais­tuksi. On syytä arvioida, miten tietoa turva­paik­ka­pää­tök­sistä ja maasta pois­ta­mi­sesta voitai­siin saada julkais­tua nykyistä enem­män, esimer­kiksi julkai­se­malla päätös­ten anony­mi­soi­dut ratkai­suse­los­teet.

Kokoo­mus ehdot­taa, että:

Luvat­to­man ulko­mai­sen työvoi­man käytön rangais­tusas­teik­koa kiris­te­tään.Korkeim­man hallinto-oikeu­den anta­mien anony­mi­soi­tu­jen ratkai­suse­los­tei­den määrää on nostet­tava nykyi­sestä.

 

PDF: Kokoo­muk­sen visio parem­masta turva­paik­ka­po­li­tii­kasta