Kokoo­muk­sen EU-vaalioh­jelma 2019: Uskomme Euroop­paan

Julkaistu: 02.05.2019

Suomi on ollut Euroo­pan unio­nin jäsen 24 vuotta. Suoma­lai­set ovat käyt­tä­neet euroa kätei­senä 17 vuotta. 

Yli 55 000 suoma­laista nuorta on ollut Eras­mus-vaih­dossa euroop­pa­lai­sissa korkea­kou­luissa. Suomessa on kulu­neen parin­kym­me­nen vuoden aikana ollut yli 70 000 Eras­mus-opis­ke­li­jaa. Komis­sion mukaan maail­massa oli jo vuonna 2014 miljoona Eras­mus-vauvaa eli vaih­dossa toisensa löytä­nei­den nuor­ten lasta.

Euroop­pa­lai­suus on meille arkea. Maasta toiseen on kulkeu­tu­nut koke­muk­sia, ystä­vyys­suh­teita ja kieli­tai­toa, mikä on sito­nut meitä tiiviim­min yhtei­seen Euroop­paan. Arki­päi­väis­ty­mi­nen on hyvä asia.

Samalla tiedos­tamme, että EU-jäse­nyys on enem­män kuin arkea. Se on valinta: valinta kuulua länti­seen arvo­yh­tei­söön. Talou­del­li­nen valinta. Se on meille turval­li­suus­va­linta. Se on meille järki­va­linta: maan­osamme kohtaa haas­teita, joihin löydämme ratkai­sut vain yhdessä. Suomen on oltava aktii­vi­nen ja aloit­teel­li­nen ratkai­su­jen luomi­sessa.

Uskomme, että aktii­vi­sena osana länttä Suomi pärjää parhai­ten kansain­vä­li­sillä aree­noilla.

Kokoo­mus on Suomen johtava Eurooppa-puolue. Uskomme, että aktii­vi­sena osana länttä Suomi pärjää parhai­ten kansain­vä­li­sillä aree­noilla. 

Vahva Euroo­pan unioni tarkoit­taa vahvem­paa itse­näistä Suomea.  EU:n kannat­ta­mi­nen ei tarkoita kritii­kit­tö­myyttä. Kokoo­mus haluaa kehit­tää unio­nia parem­maksi.

Euroo­pan unio­nin tulee olla libe­raa­lin demo­kra­tian arvo­jen vahva puoles­ta­pu­huja, joka on kansain­vä­li­sesti yksit­täi­siä jäsen­val­tioi­taan vaikut­ta­vampi. Unio­nin perus­ar­voi­hin kuulu­vat demo­kra­tia, oikeus­val­tio­pe­ri­aate, ihmi­soi­keu­det, tasa-arvo sekä vapaus niin medialle kuin yksi­löille ilmaista kantansa. 

EU:n pitää olla suuri suurissa ja pieni pienissä asioissa. Suuria asioita, joihin meidän pitää yhdessä keskit­tyä ovat kestävä kasvu, ilmas­ton­muu­tok­sen hillintä, turval­li­suus ja puolus­tus, muut­to­liik­keen hallinta sekä vapaan, sään­tö­pe­rus­tei­sen maail­man­kau­pan puolus­ta­mi­nen.

Kokoo­muk­sen Eurooppa-linjaus

Kestävä Eurooppa

Suomen tulee EU:n puheen­joh­ta­juus­kau­del­laan ottaa johta­juus ilmas­to­asioissa ja esit­tää EU:n pääs­tö­vä­hen­nys­ta­voit­teen kiris­tä­mistä 40 prosen­tista 55 prosent­tiin vuoteen 2030 mennessä. 

Kestä­vän kehi­tyk­sen budje­tointi on otet­tava osaksi EU:n moni­vuo­tista rahoi­tus­ke­hystä.

Tuetaan toimia kier­to­ta­lou­den vahvis­ta­mi­seksi ja jättei­den hyöty­käy­tön lisää­mi­seksi.

Suomi osana talou­den suur­val­taa

Syven­ne­tään sisä­mark­ki­noita, jotta kansa­lai­set pääse­vät hyöty­mään niistä täysi­mää­räi­sesti.  

Tehdään EU-tasolla sään­te­lyä, joka mahdol­lis­taa eikä tukah­duta digi­taa­li­sen ja palve­lu­lii­ke­toi­min­nan synty­mistä ja kasvua. 

Vaiku­te­taan aktii­vi­sesti sään­tö­pe­rus­tei­sen maail­man­kau­pan puolesta.

Jatke­taan EU-tason ja kansain­vä­li­sen tason yhteis­työtä veron­kier­ron ja harmaan talou­den torjun­nassa.

Paino­te­taan jokai­sen jäsen­maan vastuuta omasta talou­des­taan.

Yhteis­työ luo turval­li­suutta

EU:n on tehtävä enem­män Euroo­pan turval­li­suu­den ja puolus­tuk­sen vahvis­ta­mi­seksi. 

Vahvis­te­taan EU:n keski­näistä avun­an­toa käytän­nössä esit­tä­mällä yhtei­siä harjoi­tuk­sia muiden jäsen­mai­den kanssa. 

Varau­du­taan hybridi- ja kybe­ruh­kiin ja kehi­te­tään valmiuk­sia niiden torju­mi­seen yhdessä. Suomeen perus­tettu hybri­dio­saa­mis­kes­kus on avai­na­se­massa.

Vastuul­li­nen maahan­muut­to­po­li­tiikka

Tuetaan elino­lo­jen kehi­tystä erityi­sesti turva­pai­kan­ha­ki­joi­den lähtö­alueilla ja edis­te­tään koko­nais­val­taista krii­sin­hal­lin­taa. 

Vahvis­te­taan yhteis­kun­tien vakautta, demo­kra­tia­ke­hi­tystä ja tasa-arvoa kehi­ty­syh­teis­työllä. 

Vahvis­te­taan EU:n ulko­ra­ja­val­von­taa ja tehos­te­taan yhteis­työtä turva­paik­ka­kä­sit­te­lyssä. 

Hyvin­voiva, turval­li­nen ja yhte­näi­nen Euroo­pan unioni

Lisä­tään euroop­pa­laista yhteis­työtä osaa­mi­sen vahvis­ta­mi­sessa ja tutki­muk­sessa. 

Asete­taan oikeus­val­tio­pe­ri­aat­teen vaali­mi­nen EU-rahoi­tuk­sen ehdoksi. 

Otetaan EU:n jäse­neksi vain sellai­sia maita, jotka ovat siihen yhteis­kun­nal­li­sesti, talou­del­li­sesti ja oikeu­del­li­sesti valmiita. 

EU:n globaa­lin roolin vahvis­ta­mi­seksi lisä­tään määräe­nem­mis­tö­pää­tök­siä ulko­po­li­tii­kassa.

Kestävä Eurooppa

Ilmas­ton­muu­tos on aika­kau­temme suurin haaste. Uuden talous­kas­vun on perus­tut­tava kestä­vien, uusiu­tu­vien ja kier­rä­tet­tä­vien mate­ri­aa­lien käyt­töön, puhtaa­seen tekno­lo­gi­aan ja vähä­hii­li­syy­teen. Tämä edel­lyt­tää kestä­vää teol­lista tuotan­toa ja luon­non­va­ro­jen käyt­töä.

Kestävä kehi­tys on ymmär­ret­tävä isona mahdol­li­suu­tena. Ympä­ris­töstä huoleh­ti­mi­nen ja talous­kasvu eivät ole vastak­kai­sia asioita. Kestä­vän kehi­tyk­sen budje­tointi on otet­tava osaksi EU:n moni­vuo­tista rahoi­tus­ke­hystä. EU:n ja sen jäsen­mai­den on tehtävä entis­tä­kin määrä­tie­toi­sem­pia ratkai­suja pääs­tö­jen vähen­tä­mi­seksi. Suomen on tuet­tava ja edis­tet­tävä yhteis­työtä komis­sion ilmas­to­stra­te­gian seit­se­mällä stra­te­gi­sella alalla, jotka ovat ener­gia­te­hok­kuus, uusiu­tu­vien ener­gia­läh­tei­den käyttö, puhdas, turval­li­nen ja verkot­tu­nut liik­ku­vuus, kilpai­lu­ky­kyi­nen teol­li­suus ja kier­to­ta­lous, infra­struk­tuuri ja yhteen­lii­tän­nät, biota­lous ja luon­nol­li­set hiili­nie­lut sekä hiili­diok­si­din talteen­otto ja varas­tointi.

YK:n alai­sen halli­tus­ten­vä­li­sen ilmas­to­pa­nee­lin IPCC:n raportti syksyllä 2018 koros­taa, että ilmas­ton lämpe­ne­mi­nen pitää pysäyt­tää 1,5 astee­seen. Aikai­sem­min tavoit­teena pidetty kahden asteen nousu käytän­nössä tuplaisi ilmas­ton­muu­tok­sen vaiku­tuk­set verrat­tuna puolen­toista asteen nousuun. Erityi­sesti napa­jää­ti­köi­den sula­mi­nen, meren­pin­nan nousu sekä koral­li­riut­to­jen tuhou­tu­mi­nen nouse­vat esille seurauk­sina ilmas­ton lämpe­ne­mi­sestä. Peliä ei ole kuiten­kaan mene­tetty. On aika toimia.

Ilmas­ton­muu­tok­sen haas­tei­siin vastaa­mi­nen vaatii uusien ener­gia­muo­to­jen, kier­to­ta­lou­den ja biopoh­jais­ten raaka-ainei­den edis­tä­mistä.

Ilmas­ton­muu­tok­sen haas­tei­siin vastaa­mi­nen vaatii uusien ener­gia­muo­to­jen, kier­to­ta­lou­den ja biopoh­jais­ten raaka-ainei­den edis­tä­mistä.  EU:n pitkän aika­vä­lin ilmas­to­toi­met on raken­net­tava siten, että EU saavut­taa hiili­neut­raa­li­suu­den ennen vuotta 2050. EU:n pääs­tö­kaup­pa­jär­jes­telmä on teho­kas keino hiili­diok­si­di­pääs­tö­jen pienen­tä­mi­seksi, mutta liian pieni hiili­diok­si­di­ton­nin hinta ei ohjaa pääs­töjä alas riit­tä­vän nopeasti. Unio­nin pääs­tö­vä­hen­nys­ta­voi­tetta on kiris­tet­tävä 40 prosen­tista 55 prosent­tiin vuoteen 2030 mennessä. Lisä­taakka on pääosin jyvi­tet­tävä pääs­tö­kaup­pa­sek­to­rille. On varmis­tet­tava myös itäi­sen ja eteläi­sen Euroo­pan pysy­mi­nen tavoit­teissa. Suomen tulee EU:n puheen­joh­ta­juus­kau­del­laan ottaa johta­juus ilmas­to­asioissa ja esit­tää EU:n pääs­tö­vä­hen­nys­ta­voit­teen kiris­tä­mistä. 

Jotta Parii­sin ilmas­to­so­pi­muk­sen tavoit­teet saavu­te­taan, on EU:n yhä vahvem­min panos­tet­tava puhtaan ener­gian tuotan­toon. Kestä­vän ja turval­li­sen ener­gian saan­nin kannalta keskeistä on ener­gi­au­nio­nin edis­tä­mi­nen sekä riit­tä­vien tutki­mus- ja kehi­tys­re­surs­sien kohden­ta­mi­nen alalle. Euroo­pan on pyrit­tävä vähen­tä­mään riip­pu­vuut­taan ulko­puo­li­sesta ener­giasta ja panos­tet­tava myös jäsen­mai­den rajat ylit­tä­vien euroop­pa­lais­ten super­verk­ko­jen ja sitä kautta aito­jen ener­gia­mark­ki­noi­den synty­mi­seen. 

Liikenne tuot­taa neljän­nek­sen kaikista EU-alueen pääs­töistä. Se on myös ainoa sektori, jossa pääs­töt ovat kasva­neet. Ennus­tei­den mukaan liiken­ne­mää­rät tule­vat vain lisään­ty­mään, joten eri keinot pääs­tö­jen vähen­tä­mi­seksi on otet­tava käyt­töön. Liiken­ne­sek­to­ria on sähköis­tet­tävä nopeasti ja kestä­vien biopolt­toai­nei­den käyt­töä on lisät­tävä eten­kin raskaassa liiken­teessä ja lento­lii­ken­teessä. Sähkö­au­to­jen akku­tuo­tan­nossa on varmis­tet­tava ympä­ris­tö­vas­tuul­li­suus. Polt­toai­nei­den ja auto­tek­no­lo­gian lisäksi erityi­sesti parem­malla kaupun­ki­suun­nit­te­lulla, logis­tii­kalla ja digi­ta­li­saa­tiolla on vielä paljon saavu­tet­ta­vissa.

Metsä­po­li­tii­kasta on päätet­tävä jatkos­sa­kin kansal­li­sesti. Kuiten­kin euroop­pa­lai­nen ener­gia- ja ilmas­to­po­li­tiikka kosket­taa myös metsiä. Suomen on näytet­tävä EU:lle ja muulle maail­malle esimerk­kiä kestä­vässä metsän­hoi­dossa. EU:n muovi­stra­te­gia luo uusia mahdol­li­suuk­sia suoma­lai­sille kestä­ville inno­vaa­tioille. Samalla kun biopoh­jai­set mate­ri­aa­lit korvaa­vat fossii­li­sia raaka-aineita entistä laajem­min, on muis­tet­tava pitää huolta hiili­nie­lu­jen säily­mi­sestä elin­voi­mai­sina. 

Kier­to­ta­lous nousee entistä keskei­sem­pään rooliin jätteen muut­tuessa valmis­tuk­sen ja ener­gian­tuo­tan­non raaka-aineeksi. Tule­valla EU-kaudella on otet­tava rohkeasti kantaa kier­rä­tyk­seen, hävi­kin pienen­tä­mi­seen ja edis­tet­tävä luon­non­va­ro­jen kestä­vää käyt­töä Euroo­pan laajui­sesti. Muovi­tuot­teita on korvat­tava kestä­villä vaih­toeh­doilla ja muovi­jät­teen viemi­nen EU:n ulko­puo­lelle on kiel­let­tävä, ellei sitä osoi­teta selvästi kier­rä­tet­tä­vän kestä­västi.

Ilmas­ton­muu­tok­sen torjun­nan lisäksi tulee tarkas­tella myös muutok­sen vaati­mia sopeu­tu­mis- ja lieven­tä­mis­toi­men­pi­teitä. Ilmas­ton­muu­tok­sen muka­naan tuomiin luon­non­hait­toi­hin sekä äärim­mäi­siin sääil­miöi­hin on varau­dut­tava jatkossa parem­min. Ilmas­ton­muu­tos tuo muutok­sia myös maata­lous­po­li­tiik­kaan sääil­miöi­den aiheut­taessa toisella puolen Euroop­paa kuivuutta, toisaalla tulvia. Ruoan­tuo­tan­non omava­rai­suus on myös turval­li­suus­ky­sy­mys. Laaduk­kaan maata­lou­den harjoit­ta­mi­sen mahdol­li­suus tulee säilyt­tää jokai­sen jäsen­val­tion ulot­tu­villa, mutta samalla uudis­taen EU:n maata­lous­tu­ki­jär­jes­tel­mää pyrkien kohti ilmas­to­kes­tä­vää ja mark­ki­na­poh­jaista maata­lous­po­li­tiik­kaa. 

Suomi osana talou­den suur­val­taa

Talou­del­li­nen yhteis­työ ja sen kautta vaurau­den luomi­nen on aina ollut Euroo­pan unio­nin ytimessä. 

EU-poli­tii­kassa kokoo­mus on kulu­neella kaudella painot­ta­nut vastuul­lista talous- ja raha­lii­ton kehit­tä­mistä, EU:n yhtei­sen kaup­pa­po­li­tii­kan merki­tystä sekä osaa­mi­sen, tutki­muk­sen, kehi­tyk­sen ja inno­vaa­tioi­den merki­tystä kasvun ja työl­li­syy­den edis­tä­mi­sessä. 

Euroo­pan unioni tarjoaa Suomelle pääsyn osaksi maail­man suurinta sisä­mark­ki­naa. Suomen talou­del­li­nen hyvin­vointi on keskei­sesti riip­pu­vai­nen EU-alueesta, joka on tärkein vien­ti­mark­ki­namme. Sisä­mark­ki­noi­den syven­tä­mi­nen ja niiden toimin­nan tehos­ta­mi­nen on juuri Suomen kaltai­sen maan etujen mukaista. Ennen kaik­kea kansa­lai­set hyöty­vät toimi­vista sisä­mark­ki­noista. Sisä­mark­ki­noi­den ytimen muodos­ta­vat neljä liik­ku­mis­va­pautta eli tava­roi­den, palve­lui­den, henki­löi­den ja pääoman vapaa liik­ku­vuus. Pääsy EU:n sisä­mark­ki­noille vaatii kaik­kien neljän vapau­den kunnioit­ta­mista. 

Sisä­mark­ki­noi­den kehi­tys vaatii panos­tuk­sia tutki­mus-, kehi­tys- ja inno­vaa­tio­ra­hoi­tuk­sen lisäksi digi­taa­lis­ten mahdol­li­suuk­sien täysi­mää­räi­seen hyödyn­tä­mi­seen. Digi­taa­li­siin sisä­mark­ki­noi­hin kuuluu esimer­kiksi datan liik­ku­vuu­den ja siihen liit­ty­vien ansain­ta­mal­lien kehit­tä­mi­nen. Sisä­mark­ki­na­lain­sää­dän­nön tulee elää ajassa ja mahdol­lis­taa yhä jous­ta­vam­paa kaupan­käyn­tiä. Tavoit­teena tulee olla turhien normien purka­mi­nen ja hallin­nol­li­sen taakan keven­tä­mi­nen. 

Tavoit­teena tulee olla turhien normien purka­mi­nen ja hallin­nol­li­sen taakan keven­tä­mi­nen.

Veron­kier­toa ja harmaata taloutta on torjut­tava aktii­vi­sesti niin kansal­li­sella, euroop­pa­lai­sella kuin kansain­vä­li­sellä tasolla. Yritys­ve­ro­tuk­sen lasken­ta­ta­van harmo­ni­sointi edesaut­taisi vero­vält­te­lyn torjun­taa ja vähen­täisi samalla useissa EU-maissa toimi­vien yritys­ten hallin­nol­lista taak­kaa. Siten se osal­taan helpot­taisi myös suoma­lais­ten yritys­ten kasvua EU-alueelle.

Talous- ja raha­lii­ton kehit­tä­mi­sessä on edel­leen työn­sar­kaa. Ylivel­kaan­tu­mi­nen, mark­ki­na­ku­rin puute sekä jäsen­val­tioi­den ja pank­kien väli­nen kohta­lo­nyh­teys ovat talous- ja raha­lii­ton merkit­tä­vim­mät ongel­mat. Vakaus- ja kasvuso­pi­muk­sen kunnioit­ta­mi­nen ja raken­teel­lis­ten uudis­tus­ten aikaan­saa­mi­nen jäsen­val­tioissa ovat erit­täin tärkeitä euron uskot­ta­vuu­den sekä valuut­ta­jär­jes­tel­män vakau­den vuoksi. Velka­jär­jes­te­ly­me­ka­nis­min hallittu käyt­töön­otto takaisi sijoit­ta­ja­vas­tuun toteu­tu­mi­sen. Tehty­jen päätös­ten toimeen­pa­noa on vahvis­tet­tava ja niiden noudat­ta­mista vaadit­tava tiukem­min, on kyseessä suuri tai pieni jäsen­maa.

Pank­kiu­nioni tulisi saat­taa valmiiksi jäsen­val­tioi­den yhdessä sopi­mien suun­ta­vii­vo­jen mukai­sesti. Yhtei­sestä talle­tus­suo­jasta voidaan aloit­taa keskus­te­lut, mutta ei ennen kuin nykyi­siä riskejä on riit­tä­västi vähen­netty. Myös pääoma­mark­ki­nau­nio­nia tulee edis­tää. Yksi­tyi­nen riskien jaka­mi­nen pääoma­mark­ki­noi­den kautta on keskeistä euron vakau­delle. Se myös vähen­tää painetta valtioi­den väli­sen yhteis­vas­tuun lisää­mi­seen.

Unio­nin moni­vuo­tista rahoi­tus­ke­hystä eli budjet­tia on käytet­tävä euroop­pa­laista lisä­ar­voa tuoviin tarkoi­tuk­siin. Budje­tin suuruutta täytyy arvioida ensi­si­jai­sesti sen sisäl­lön kautta. Tutki­muk­seen, kehi­tyk­seen ja inno­vaa­tioi­hin panos­ta­mi­nen tukee talous­kas­vua, työl­li­syyttä ja osaa­mista kaik­kialla Euroo­passa. Lisäyk­set Hori­sontti- ja Eras­mus+ -ohjel­miin sekä uusien tekno­lo­gioi­den tai tekno­lo­gia­rat­kai­su­jen rahoit­ta­mi­seen ovat oikea suunta. Yhtei­siä haas­teita, kuten ilmas­ton­muu­tok­sen hillin­tää, muut­to­liik­keen hallin­taa, turval­li­suutta ja puolus­tusyh­teis­työtä, kannat­taa rahoit­taa yhdessä. 

EU:n budjetti on painot­tu­nut perin­tei­sesti maata­lou­teen sekä sosi­aali-, rakenne- ja kohee­sio­po­li­tiik­kaan. Molem­pia ohjel­mia on vuosien varrella uudis­tettu stra­te­gi­sem­paan suun­taan painot­ta­malla muun muassa ympä­ris­töl­li­siä tai älyk­kään erikois­tu­mi­sen element­tejä tukien jaka­mi­sessa. Nämä paino­tuk­set ovat olleet edul­li­sia Pohjois- ja Itä-Suomelle. Tätä pitäisi painot­taa edel­leen pelkän tuotan­non tai infra­struk­tuu­rin rahoit­ta­mi­sen sijaan. Maaseu­dun kehit­tä­mis­ra­has­ton osuus EU-budje­tissa tulee säilyt­tää kohtuul­li­sena, jotta ilmas­ton­muu­tok­sen hillin­tään ja ympä­ris­tön suoje­luun liit­ty­vät tavoit­teet eivät vesity.  

Suomen kannalta yksi keskei­sistä sisä­mark­ki­noi­den liiken­nein­fra­struk­tuu­ri­hank­keista on TEN-T ydin­ver­kon valmis­tu­mi­nen vuoden 2030 loppuun mennessä ja katta­van verkon valmis­tu­mi­nen vuoden 2050 loppuun mennessä. Erityistä huomiota tulisi kiin­nit­tää päära­ta­hank­kee­seen Helsin­gistä Tornion kautta Tukhol­maan. Jotta sisä­mark­ki­nat toimi­vat entistä tehok­kaam­min, onkin Verk­ko­jen Eurooppa –koko­nai­suu­den toteu­tu­mista tuet­tava niin kansal­li­sella kuin kansain­vä­li­sellä tasolla.

Aitoja euroop­pa­lai­sia sisä­mark­ki­noita ei synny ennen kuin digi­taa­lista ja palvelu-ulot­tu­vuutta kehi­te­tään edel­leen kohti aidosti integroi­tua suun­taa sekä yhtei­siä peli­sään­töjä. Samalla korkeasta kulut­ta­jan­suo­jasta ja tuote­tur­val­li­suu­desta on pidet­tävä kiinni. Euroo­pan unio­nin rahoit­ta­mana tehtä­vät digi­taa­li­set hank­keet on syytä tuoda laajem­man ylei­sön hyödyn­net­tä­väksi. Myös digi­taa­lis­ten hank­kei­den tulos­ten kuten sisäl­tö­jen, palve­lui­den, sovel­lus­ten ja niiden lähde­koo­din tulisi olla kaik­kien saavu­tet­ta­vissa ja käytet­tä­vissä.

Tutki­mus­po­li­tii­kassa tulisi painot­taa ennen kaik­kea tule­vai­suu­den globaa­lin kilpai­lu­ky­vyn kannalta merkit­tä­vien yleis­käyt­töis­ten tekno­lo­gioi­den kehit­tä­mistä ja käyt­töön­ot­toa. Vuosi­kym­me­nen tai kahden sisällä teko­äly sekä muut merkit­tä­vät uudet inno­vaa­tiot alus­ta­ta­lou­den sekä mate­ri­aa­li­tek­no­lo­gian parissa muut­ta­vat kansa­lais­ten ja yritys­ten toimin­taa yhtä merkit­tä­västi kuin aiem­min esimer­kiksi sähkö tai inter­net. Digi­ta­li­saa­tion nope­aan kehi­tyk­seen liit­tyy etiik­kaan ja sään­te­lyyn liit­ty­viä haas­teita, joita on pohdit­tava jo tule­valla kaudella. Euroop­pa­lai­nen sään­tely ei saa tukah­dut­taa inno­vaa­tioita, mutta samalla sen on myös taat­tava yksi­tyi­syy­den­suoja sekä kansa­lais­ten turval­li­suus. 

Yhteis­työ luo turval­li­suutta

EU:n on tehtävä enem­män Euroo­pan turval­li­suu­den ja puolus­tuk­sen vahvis­ta­mi­seksi ja kansa­lais­ten suoje­le­mi­seksi. 

Puolus­tusyh­teis­työ on alue, jolla EU-jäsen­maat voivat saavut­taa merkit­tä­vää euroop­pa­laista lisä­ar­voa. Jäsen­val­tiot voisi­vat paran­taa avun­an­to­lausek­keen toimi­vuutta käytän­nössä harjoit­te­le­malla yhdessä.

Heiken­ty­nyt turval­li­suus­ti­lanne on tiivis­tä­nyt EU:n rivejä erityi­sesti turval­li­suu­den saralla. EU:n yhtei­nen turval­li­suus- ja puolus­tusyh­teis­työ on eden­nyt parissa vuodessa enem­män kuin koko EU:n olemas­sao­lon aikana. Puolus­tusyh­teis­työ tukee kansal­lista suori­tus­ky­kyä, paran­taa ulkoi­siin uhkiin varau­tu­mista, sekä edesaut­taa soti­laal­li­sen avun saamista ja anta­mista. Suomelle on tärkeää keski­näi­sen avun­an­to­lausek­keen sitou­mus, joka vahvis­taa saman­ai­kai­sesti EU:n ja Suomen turval­li­suus­a­se­maa. 

EU-Nato-yhteis­työ edis­tää Suomen turval­li­suutta.

EU:n piirissä tapah­tuva turval­li­suus- ja puolus­tusyh­teis­työ on Natoa täyden­tä­vää, ja molem­milla vahvis­te­taan euroop­pa­lai­sia suori­tus­ky­kyjä. EU–Nato-yhteistyö edis­tää Suomen turval­li­suutta. EU:ta jättä­mässä olevalla Isolla-Britan­nialla on Euroo­pan suurim­mat asevoi­mat, ja se on syytä pitää tiiviisti yhteis­työssä mukana myös tule­vai­suu­dessa.

Kaikki yhteis­työ turval­li­suu­dessa ja puolus­tuk­sessa on soti­las­liit­toi­hin kuulu­mat­to­malle Suomelle turval­li­suutta lisäävä tekijä. Pysy­vällä raken­teel­li­sella yhteis­työllä, puolus­tus­me­no­jen vuosit­tai­sella arvioin­nilla sekä tutki­muk­seen ja suori­tus­ky­kyi­hin tarkoi­te­tuilla rahas­toilla pyri­tään vahvis­ta­maan Euroo­pan omaa toimin­ta­ky­kyä. Jäsen­mai­den kannat­taa lisätä myös yhtei­siä hankin­toja ja puolus­tusyh­teis­työn suju­voit­ta­mi­seksi tulisi vahvis­taa lain­sää­dän­tö­ke­hik­koa, esimer­kiksi soti­las­ka­lus­ton liik­ku­vuu­den osalta.

Perin­tei­sen puolus­tusyh­teis­työn lisäksi Euroo­passa on varau­dut­tava hybridi- ja kybe­ruh­kiin ja kehi­tet­tävä valmiuk­sia niiden torju­mi­seen. Hybri­diu­hat ovat luon­teel­taan niin moni­nai­sia, että niihin vastaa­mi­sessa tarvi­taan sekä EU:ta että Natoa. Suomeen perus­tettu hybri­dio­saa­mis­kes­kus on avai­na­se­massa. Sen lisäksi on laajem­min vahvis­tet­tava esimer­kiksi media­lu­ku­tai­toa, yhte­näis­tet­tävä käytän­töjä sekä vaih­det­tava tiiviim­min tietoa jäsen­mai­den viran­omais­ten välillä. 

Kokoo­mus koros­taa koko­nais­val­taista lähes­ty­mistä kansain­vä­li­siin ongel­miin. Soti­laal­li­sen krii­sin­hal­lin­nan, sivii­li­krii­sin­hal­lin­nan, rauhan­vä­li­tyk­sen, kehi­ty­syh­teis­työn ja huma­ni­taa­ri­sen avun yhteen­so­vit­ta­mi­nen on keskei­nen työvä­line krii­sien ennal­taeh­käi­syssä ja ratkai­sussa. 

Sivii­li­krii­sin­hal­linta on EU:n vahvuus globaa­lissa yhtei­sössä. Yhtei­seen puolus­tuk­seen kuuluu myös riit­tävä poliit­ti­nen ja mate­ri­aa­li­nen valmius tarvit­taessa toimia lähia­lueilla sytty­vissä krii­seissä. Konflik­tien ehkäi­syn ja poten­ti­aa­lis­ten krii­sien moni­to­roin­nin on oltava nykyistä huomat­ta­vasti merkit­tä­väm­mässä roolissa EU:n yhtei­sessä ulko­po­li­tii­kassa.

Vastuul­li­nen maahan­muut­to­po­li­tiikka

Kansain­vä­lis­ten konflik­tien ja turvat­to­muu­den aiheut­ta­man pako­lai­suu­den ja muut­to­liik­keen lisäksi ilmas­to­pa­ko­lais­ten määrän enna­koi­daan monin­ker­tais­tu­van tule­vai­suu­dessa. 

Muut­to­liik­keen hallinta edel­lyt­tää massii­vi­sia toimia Euroo­pan unio­nilta ja jäsen­mailta. Se tarkoit­taa lisää yksi­tyi­siä inves­toin­teja, kaup­paa, kehi­ty­syh­teis­työtä, krii­sin­hal­lin­taa ja ylipää­tään kahden­vä­listä yhteis­työtä. Jos EU ei onnistu tässä, edessä on lisää köyhyyttä, konflik­teja, pako­lai­suutta ja radi­ka­li­soi­tu­mista. 

Euroo­pan unioni tarvit­see parem­man yhtei­sen turva­paik­ka­po­li­tii­kan. EU:n ulko­ra­jo­jen täytyy toimia tehok­kaasti ja turval­li­sesti. Turva­paik­ka­po­li­tii­kassa pain­opis­tettä on siir­ret­tävä rajan yli tapah­tu­vasta hallit­se­mat­to­masta hake­mi­sesta kiin­tiö­pa­ko­lai­suu­teen ja EU:n ulko­ra­jalla tapah­tu­vaan hake­mus­ten käsit­te­lyyn. EU:n ulko­ra­jo­jen valvon­nan on oltava uskot­ta­vaa. Toisaalta lail­lis­ten maahan­tu­lo­reit­tien täytyy olla kunnossa. Jos EU ei onnistu tässä, edessä on lisää yhteis­kun­nal­lista levot­to­muutta EU-jäsen­maissa. Euroo­pan raja- ja meri­var­tio­vi­rasto Fron­texia pitää vahvis­taa ja tukea. Teho­kas ulko­ra­ja­val­vonta on viime kädessä keino varmis­taa, että kaikille euroop­pa­lai­sille tärkeä ihmis­ten vapaa liik­ku­vuus EU:n sisällä voidaan pitää voimassa.

Erityi­sesti tyttö­jen koulu­tus on avai­na­se­massa vakai­den sekä turval­lis­ten kehit­ty­vien yhteis­kun­tien raken­ta­mi­sessa.

EU:n tulee toimia etulin­jassa kansain­vä­li­sen rauhan ja vakau­den edis­tä­mi­sessä ja tukea työtä, joka keskit­tyy pako­lai­suu­den juuri­syi­den torjun­taan. Kehi­ty­syh­teis­työn, jolla pyri­tään paran­ta­maan erityi­sesti Afri­kan mante­reen elino­lo­suh­teita, tulisi lisätä paikal­lis­väes­tön luot­ta­musta tule­vai­suu­teen ja kohen­taa nais­ten sekä lasten yhteis­kun­nal­lista asemaa. Erityi­sesti tyttö­jen koulu­tus on avai­na­se­massa vakai­den ja turval­lis­ten kehit­ty­vien yhteis­kun­tien raken­ta­mi­sessa.

Kokoo­muk­sen mielestä EU:n tulee kulkea kohti järjes­tel­mää, jossa kansain­vä­li­sen suoje­lun tarjoa­mi­nen siir­tyy suoraan krii­sia­lueilta ja pako­lais­lei­reiltä nouta­mi­seen rajat ylit­tä­vän turva­pai­kan­haun sijaan. EU:n yhtei­sestä pako­lais­kiin­tiöstä sopi­mi­nen olisi ennen kaik­kea tapa saada Euroo­pan suuret maat oikeu­den­mu­kai­sessa suhteessa mukaan kiin­tiö­pa­ko­lais­tyyp­pi­seen meka­nis­miin. On löydet­tävä tapa sopia tästä siten, että samalla vasta­pai­nona rajoi­te­taan omaeh­toi­seen rajan­ylit­tä­mi­seen perus­tu­vaa turva­pai­kan­ha­kua tehok­kaasti.

Yhden­kään jäsen­maan ei pidä joutua turva­pai­kan­ha­ki­joi­den määrän odot­ta­mat­to­man kasvun takia kohtuut­to­maan tilan­tee­seen. Yhtei­sesti sovi­tulla taakan­ja­ko­me­ka­nis­milla on valmis­tau­dut­tava enna­kolta tilan­tee­seen, jossa jonkin jäsen­maan kohtuul­li­sesti hallit­ta­vissa oleva määrä turva­pai­kan­ha­ki­joita ylit­tyisi. On Suomen kansal­li­sen edun mukaista, että tällai­siin tilan­tei­siin on valmiina yhtei­sesti sovittu malli maiden väli­sistä sisäi­sistä siir­roista, sillä ilman sitä on toden­nä­köistä, että turva­pai­kan­ha­ki­jat siir­ty­vät maasta toiseen hallit­se­mat­to­masti. 

Hyvin­voiva, turval­li­nen ja yhte­näi­nen Euroo­pan unioni

Turval­li­suus­po­li­tiikka, talous­kas­vun perus­tan vahvis­ta­mi­nen ja tekno­lo­gi­nen kehi­tys ovat tärkeitä, mutta ne ovat lopulta vain väli­neitä tehdä ihmis­ten elämästä parem­paa. 

Myös Euroo­pan unioni on raken­nettu ennen kaik­kea kansa­lais­tensa hyväksi. Koulu­tus, kult­tuuri, terveys ja taidot ovat joka­päi­väi­sen elämän­laa­tumme kannalta tärkeitä elämä­na­lueita. Unio­nin jäse­nenä pystymme, ja meidän kannat­taa, olla mukana vahvis­ta­massa näiden teemo­jen euroop­pa­laista lisä­ar­voa.

Euroo­pan unio­nin vaurau­den ja menes­tyk­sen perus­tana ovat koulu­te­tut ja osaa­vat kansa­lai­set, jotka saavat tehdä miele­kästä työtä. Työelämä on nyt isossa murrok­sessa; globa­li­saa­tio, auto­ma­ti­saa­tio ja robo­ti­saa­tio muut­ta­vat yhteis­kun­tia sekä talou­den ja työelä­män raken­teita. Siksi entistä tärkeäm­mäksi on nous­sut jokai­sen mahdol­li­suus päivit­tää omaa osaa­mis­taan läpi työelä­män. Tässä koko Euroo­palla, mutta myös Suomella on paljon tehtä­vää. Työ on kaiken hyvin­voin­nin ja kasvun perusta. 

Siksi kokoo­mus on ehdot­ta­nut yhdeksi Suomen EU-puheen­joh­ta­juus­kau­den pain­opis­teeksi osaa­mista ja koulu­tusta. Osaa­mi­sen ja koulu­tus­ta­son nosta­mi­sella ja yllä­pi­tä­mi­sellä voimme kään­tää työelä­män murrok­seen liit­ty­vät haas­teet mahdol­li­suuk­siksi.

Popu­lis­min nousu Euroo­passa koros­taa kansa­lais­ten osal­lis­ta­mi­sen tärkeyttä poliit­ti­sessa päätök­sen­teossa. Euroo­pan unioni on usein vaikei­den kansal­lis­ten päätös­ten synti­puk­kina. Unio­nin tuomat konkreet­ti­set hyödyt tuli­si­kin tuoda selkeäm­min esille samalla kun kansa­lai­set on tuotava myös EU-päätök­sen­teon keski­öön. Tule­vai­suutta ja luot­ta­musta vahvis­tet­taessa on tärkeää, että EU kuun­te­lee yhä herkem­mällä korvalla jäsen­mai­densa kansa­lai­sia sekä uskal­taa keskus­tella avoi­mesti myös arvo­poh­jaa haas­ta­vista kysy­myk­sistä. 

Suomella on erityi­nen rooli sanan­va­pau­den, oikeus­val­tio­pe­ri­aat­teen ja tasa-arvon puoles­ta­pu­hu­jana.

Ollak­seen ulkoi­sesti uskot­tava perus­ar­vo­jen puoles­ta­pu­huja, EU:n on pidet­tävä arvois­taan johdon­mu­kai­sesti kiinni myös sisäi­sesti. Suomella on erityi­nen rooli sanan­va­pau­den, oikeus­val­tio­pe­ri­aat­teen ja tasa-arvon puoles­ta­pu­hu­jana. Oikeus­val­tio­me­ka­nismi, jonka avulla komis­sio voi seurata oikeus­val­tio­ti­lan­teen kehit­ty­mistä jäsen­maissa, sai alkunsa Suomen, Saksan, Hollan­nin ja Tans­kan kirjeestä komis­siolle kokoo­muk­sen ollessa päämi­nis­te­ri­puo­lue vuonna 2013. Oikeus­val­tio­pe­ri­aat­teen vaali­mi­sen aset­ta­mi­nen EU-rahoi­tuk­sen ehdoksi on terve­tul­lut muutos, jonka puolesta kokoo­mus on puhu­nut. 

Demo­kraat­ti­set arvot ovat yhtä tärkeät unio­nin sisällä kuin suhteessa ulko­val­toi­hin, kuten Turk­kiin ja Venä­jään. Turkki ei ole nykyi­sessä tilas­saan valmis EU-jäse­nyy­teen. Uusien EU:n jäsen­mai­den tulee täyt­tää poliit­ti­set, talou­del­li­set sekä oikeu­del­li­set jäse­nyys­kri­tee­rit – muun muassa vakai­den insti­tuu­tioi­den, toimi­vien mark­ki­noi­den sekä unio­nin yhtei­siin peri­aat­tei­siin sitou­tu­mi­sen kautta. EU:n laajen­tu­mi­nen itses­sään ei ole tavoi­tel­ta­vaa, ellei­vät uudet jäsen­val­tiot ole talou­del­li­sesti ja yhteis­kun­nal­li­sesti valmiita sekä sitou­tu­neita yhtei­seen euroop­pa­lai­seen näke­myk­seen tule­vai­suu­desta.

Euroo­pan unio­nin ulko­po­li­tii­kan on oltava aidon yhteis­työn alue yhtei­sen suurem­man hyvän tavoit­ta­mi­seksi eikä jäsen­mai­den keski­näi­sen kilpai­lun kenttä. Juuri ulko­po­li­tii­kan saralla tiiviisti integroi­tu­nut, yhte­näi­nen Eurooppa tuot­taisi suurim­man hyödyn jäsen­mail­leen esimer­kiksi tuke­malla demo­kraat­tista talous­ke­hi­tystä lähia­lueilla ja kehi­tys­po­li­tii­kas­saan sekä muun muassa vaikut­ta­malla YK-järjes­tel­mään tai maail­man­kau­pan peri­aat­tei­siin omien arvo­jensa mukai­sesti. Määräe­nem­mis­tö­pää­tös­ten käyttö ulko­po­li­tii­kassa mahdol­lis­taisi EU:n aktii­vi­sem­man roolin maail­massa.

Suur­val­ta­po­li­tii­kassa EU:n tulee toimia yhte­näi­sesti jäsen­mai­densa puolesta. Yhtei­siä tavoit­teita, joiden päälle on mahdol­lista raken­taa kestä­välle pohjalle perus­tu­vaa yhteis­työtä, on kyet­tävä löytä­mään idästä ja lännestä. Yksi yhteis­työn mahdol­lis­tava koko­nai­suus on arkti­seen aluee­seen liit­ty­vät kysy­myk­set. EU:n on entistä tärkeäm­pää vahvis­taa suhtei­taan Yhdys­val­toi­hin kaikilla tasoilla. Mins­kin sopi­muk­sen toimeen­pano on edel­ly­tys Krimin lait­to­man liit­tä­mi­sen ja Itä-Ukrai­nan konflik­tin takia asetet­tu­jen EU:n Venä­jän vastais­ten pakot­tei­den purka­mi­selle.  Suhtees­saan Kiinaan, EU:n tulee vahvis­taa yhteis­työtä globaa­li­ky­sy­myk­sissä, mutta samalla pitää kiinni kaup­paan ja inves­toin­tei­hin liit­ty­vistä intres­seis­tään ja ihmi­soi­keuk­siin liit­ty­vistä peri­aat­teis­taan.  

Suomen EU-puheen­joh­ta­ja­kausi vuoden 2019 jälki­puo­lis­kolla tulee kriit­ti­seen aikaan Brexi­tin ollessa ajan­koh­tai­nen, päätet­täessä unio­nin moni­vuo­ti­sesta rahoi­tus­ke­hyk­sestä ja uuden komis­sion muova­tessa seuraa­vaa viisi­vuo­tis­oh­jel­maansa. EU:n sisällä Brexit-neuvot­te­lut ovat tuoneet vauh­tia unio­nin uudis­ta­mi­seen ja jopa vahvis­ta­neet jäsen­mai­den yhte­näi­syyttä. Euroo­passa on nyt tilaa jäsen­maille, joilla on ideoita ja aktii­vi­nen ote kehit­tä­mis­työ­hön.

Brexit muut­taa Euroo­pan unio­nia. Suomen ei pidä vain sopeu­tua Britan­nian lähtöön. Meidän tulee luoda uusia ja vaalia vanhoja yhteis­työ­suh­teita saman­mie­li­siin jäsen­mai­hin. Pohjois­ten jäsen­mai­den valtio­va­rain­mi­nis­te­reistä koos­tuva Hansa-ryhmä on saanut yhte­näi­sen äänensä kuulu­viin talous- ja raha­lii­ton kehit­tä­mi­sessä. 

Suomen on suhtau­dut­tava puheen­joh­ta­juus­kau­teensa ja EU-poli­tiik­kaan yleensä kunnian­hi­moi­sesti. EU ei ole edun­val­von­nan kohde. EU olemme me. Kokoo­muk­sen linja ei ole jarrut­taa euroop­pa­laista yhden­ty­mistä, vaan viedä sitä halua­maamme suun­taan. Yhte­näi­nen ja vahva EU kyke­nee edus­ta­maan jäsen­mai­taan ja kansa­lai­si­aan kansain­vä­li­sillä aree­noilla. Suomen on paino­tet­tava EU:n ulko­suh­teissa nime­no­maan yhtei­sellä äänellä puhu­mista sen sijaan, että Euroo­pan ääntä käyt­täi­si­vät yksit­täis­ten jäsen­mai­den johta­jat. Yhte­näi­senä ulkoi­sesti toimiva EU kyke­nee tuot­ta­maan turval­li­suutta ja hyvin­voin­tia kansa­lai­sil­leen enem­män kuin kukin jäsen­maa yksin.

Mitä vahvempi EU, sitä vahvempi on Suomen itse­näi­syys.

Lataa paino­kel­poi­nen vaalioh­jelma tästä (PDF)

Euroo­pan parla­mentti (EP) on yksi Euroo­pan unio­nin lain­sää­dän­tö­eli­mistä. EU-kansa­lai­set valit­se­vat sen jäse­net suorilla vaaleilla, jotka järjes­te­tään kaikissa jäsen­val­tioissa joka viides vuosi. Seuraa­vat vaalit toimi­te­taan vuonna 2019.

Euro­par­la­ment­ti­vaa­leissa Suomi on yhtenä vaali­pii­rinä. Tämä tarkoit­taa, että vaalien ehdok­kaat ovat ehdok­kaina koko maassa ja äänes­täjä voi äänes­tää ketä ehdo­kasta tahansa.

Suomesta vali­taan 14 meppiä, eli euro­par­la­men­taa­rik­koa.

Aika­taulu

Euro­vaa­lit pide­tään 23.–26.5.2019.

Ennak­ko­ää­nes­tys koti­maassa keski­vii­kosta tiis­tai­hin 15.–21.5. ja ulko­mailla keski­vii­kosta lauan­tai­hin 15.–18.5. Varsi­nai­nen äänes­tys­päivä on 26.5.2019.

Tutustu euro­vaa­lieh­dok­kai­siin tästä