Kokoomus.fi
Katainen: Uuden vuoden tuomat haasteet vaativat kykyä uudistua

Katainen: Uuden vuoden tuomat haasteet vaativat kykyä uudistua

Julkaistu: 31.12.12 Uutiset

Uutena vuotena juhlimme vanhan käänty­mistä uudeksi. Vuosi 2012 jää taaksemme ja edessämme on uusi vuosi 2013. Tulevana vuonna Suomi ja suoma­lainen hyvin­voin­tiyh­teis­kunta on uuden­laisten suurten haasteiden edessä.

Suoma­lainen hyvin­voin­tiyh­teis­kunta on lupaus huolen­pi­dosta. Se on lupaus siitä, että yhdenkään suoma­laisen ei tarvitse pelätä, että sairas­tuessaan jäisi vaille laadu­kasta tervey­den­huoltoa. Se on lupaus siitä, että ketään ei jätetä yksin työttö­myyden tai muiden vaikeuksien kohda­tessa. Se on lupaus siitä, että jokainen voi ikääntyä arvok­kaasti ja saa tarvit­se­mansa palvelut silloin, kun yksin pärjää­minen käy hanka­laksi.

Nämä lupaukset palve­luista, tulon­siir­roista ja huolen­pi­dosta ovat suoma­laisen hyvin­voin­tiyh­teis­kunnan ydin. Näiden lupausten pitävyyttä kuitenkin koetellaan. Suomea kohtaa kaksi hyvin­voin­tiyh­teis­kunnan luihin ja ytimiin menevää haastetta: väestön ikään­ty­minen ja elinkei­no­ra­kenteen muutos.

Suomessa väestö ikääntyy vauhdik­kaasti. Kun työikäisiä on aikai­sempaa vähemmän, Suomessa tehdään aikai­sempaa vähemmän työtunteja. Tämä tarkoittaa esimer­kiksi hitaampaa talous­kasvua ja pienempiä verotuloja. Samaan aikaan palve­luiden tarve kasvaa merkit­tä­västi.

Yhtälö ei ole tasapai­nossa. Tulot vähenevät samalla kun menot kasvavat. Julkista taloutta rasittaa kestä­vyysvaje. Nykyme­nolla rahat eivät riitä hyvin­voin­tiyh­teis­kunnan ylläpi­tä­miseen.

Samalla Suomea haastaa poikkeuk­sel­lisen nopea elinkei­no­ra­kenteen muutos. Neljässä vuodessa teolli­suu­desta on hävinnyt 60 000 työpaikkaa. Raken­ne­muu­tosta ja teolli­suuden työpaik­ka­me­ne­tyksiä onkin vauhdit­tanut Suomen heiken­tynyt kilpai­lukyky. Suomessa palkat ovat nousseet tuotta­vuuden kasvua nopeammin samaan aikaan kun esimer­kiksi vienti­hinnat ovat pudonneet tuntu­vasti.

Entisestään kiris­tynyt kansain­vä­linen talous­kil­pailu on armotonta. Tuorein Suomea kirpaiseva esimerkki tästä on meriteol­li­suuden menettämä iso ristei­li­jä­tilaus. Tilausta ei saatu Suomeen ja Turkuun vaikka valtio­valta oli tukemassa ristei­li­jä­ti­lauksen järjes­ty­mistä ennen näkemät­tömän suurella veron­mak­sajien panos­tuk­sella. Telakan ja sen alihank­ki­jay­ri­tysten työnte­ki­jöiden huoli tulevai­suu­desta on totta kai suuri ja epävarmuus vaivaa. Juuri nyt tärkeintä onkin pyrkiä varmis­tamaan telakan muu tilaus­kanta. Telakka- ja meriteol­li­suu­temme osaaminen on sitä luokkaa, että alan tulevai­suuteen on kaikki syy uskoa. Mutta tulevai­suutta on vain, jos olemme tarpeeksi kilpai­lu­ky­kyisiä. Telakka- ja meriteol­li­suuden uudis­ta­mi­seksi hallitus on päättänyt käynnistää meriteol­li­suuden kilpai­lu­ky­ky­oh­jelman, jossa keski­tytään muun muassa arktiseen meriteol­li­suuteen ja offshore-teolli­suuteen, tavoit­teena vahvistaa alan pitkän aikavälin kilpai­lu­kykyä ja kannat­ta­vuutta.

Uusia työpaikkoja talouden raken­ne­muu­toksen myller­ryk­sessä syntyy erityi­sesti palve­lusek­to­rille, mutta valitet­ta­vasti saldo on miinus­merk­kinen: työpaikkoja häviää reilusti enemmän kuin uusia syntyy tilalle. Kun julki­sella ja palve­lusek­to­rilla tuotta­vuuden kasvu on teolli­suutta heikompaa, niin elinkei­no­ra­kenteen muutos osaltaan hidastaa hyvin­voin­tiyh­teis­kunnan kestä­vyyden kannalta olennaista talous­kasvua.

Lyhyellä aikavä­lillä Suomea koettelee ikään­ty­misen ja elinkei­no­ra­kenteen muutoksen lisäksi Euroopan velka­krii­sistä johtuva suhdan­ne­luon­teinen taantuma. Taantuman seurauksena valtio joutuu ensi vuonnakin ottamaan noin seitsemän ja puoli miljardia euroa uutta velkaa menojen katta­miseen.

Nämä haasteet pakot­tavat meitä uudis­tamaan Suomea. On oltava rehel­linen: hyvin­voin­tiyh­teis­kunta ei nykymuo­dossaan kestä tulevien vuosi­kym­menien haasteita. Hyvin­voin­tiyh­teis­kunnan raken­teel­lisiin heikkouksiin on kuitenkin löydettävä ratkaisuja riippu­matta siitä, onko suhdanne juuri nyt kuuma tai kylmä. Nyt kun suhdanne on kylmä, toimeen on tartuttava sitäkin nopeammin.

Erityi­sesti väestön ikään­ty­minen edellyttää meiltä raken­teel­lisia uudis­tuksia, joilla lisätään yhteis­kun­nassa tehdyn työn määrää. Suomessa sadasta työikäi­sestä noin 70 käy töissä, kun vaikkapa Ruotsissa töissä käy liki 75 työikäistä sadasta. Suoma­laiset ovat työelä­mässä noin kolme vuotta lyhyemmän ajan kuin EU:ssa keski­määrin. Suoma­laisten eläkkeel­le­siir­ty­misiän odote on 60,5 vuotta, kun eläke­jär­jes­telmän kestävyys edellyt­täisi 65,5 vuoden keski­mää­räistä eläkeikää vuonna 2050.

Tarvit­semme liudan uudis­tuksia, joilla kyetään lisäämään tehtyjen työtuntien määrää, piden­tämään työuria ja saamaan yhä useampi suoma­lainen mukaan työelämään. Tarvit­semme lisää työtunteja, -viikkoja, -kuukausia ja -vuosia. Lisää työtä tarkoittaa parempia ansioita, parempia julkisia palve­luita ja vahvempaa eläke­turvaa. Työn määrän lisää­minen on hyvin­voin­tiyh­teis­kunnan kohta­lon­ky­symys.

Elinkei­no­ra­kenteen muutos puolestaan edellyttää uudis­tuksia Suomen kilpai­lu­kyvyn paran­ta­mi­seksi. Kilpai­lukyky tarkoittaa lisää työpaikkoja. Ja työpaikkoja tarvitaan: jopa 180 000 työha­luista ja -kykyistä suoma­laista on vailla työtä. Tämä on yksilöiden ja yhteis­kunnan kannalta kestä­mätön tilanne.

Kilpai­lu­kyvyn paran­ta­minen edellyttää uudis­tuksia, jotka kannus­tavat yrityksiä inves­toimaan ja palkkaamaan uusia työnte­ki­jöitä. Tämän rinnalla tarvitaan palkka­rat­kaisuja, jotka lisäävät työpaikkoja eivätkä vähennä niitä. Suomen Pankin arvion mukaan pienil­läkin eroilla palkka­ke­hi­tyk­sessä voi olla syntyvien työpaik­kojen lukumäärään jopa kymmenien tuhansien vaikutus.

Halli­tuk­sessa etsimme näihin haasteisiin ratkaisuja alkuvuoden puoli­vä­li­tar­kas­te­lussa ja kehys­rii­hessä. Hallitus on myös pyytänyt työmark­ki­na­jär­jestöjä tekemään konkreet­tisia esityksiä tehdyn työn määrän lisää­mi­seksi ja työurien piden­tä­mi­seksi helmikuun puoli­väliin mennessä.

Osa tulevana keväänä tehtä­vistä ratkai­suista voi tuntua kipeiltä, mutta ne ovat välttä­mät­tömiä suoma­laisen hyvin­voin­tiyh­teis­kunnan kestä­vyyden turvaa­mi­seksi. On oikein laittaa tulot ja menot tasapainoon, jotta emme jätä lapsiemme makset­ta­vaksi kohtuu­tonta velka­taakkaa. On oikein tehdä kaikki ne uudis­tukset, jotka varmis­tavat, että Suomi on hyvin­voin­tiyh­teis­kunta myös lapsil­lemme ja heidän lapsilleen. Menneetkin vuosi­kym­menet osoit­tavat, että me pärjäämme kyllä Suomessa, kunhan meillä on kykyä ja rohkeutta uudistua. Näin on myös jatkossa.

Samalla kun joudumme yhdessä ponnis­te­lemaan hieman aikai­sempaa kovemmin yhteis­kun­tamme kestä­vyyden turvaa­mi­seksi, meidän on muistettava, että lopulta yksikään virkamies, julkinen palvelu tai tulon­siirto ei voi korvata perheen ja läheis­temme huolen­pitoa. Hyvin­voin­tiyh­teis­kunnan perim­mäinen käyttö­voima ei ole veroeuro vaan lähim­mäi­sistään välit­tä­minen. Voimme jokainen omilla toimil­lamme jokapäi­väi­sessä arjes­samme osoittaa lähim­mäi­sil­lemme, että välitämme.

Toivotan valtio­neu­voston puolesta kaikille suoma­lai­sille oikein onnel­lista uutta vuotta.


Kokoomus.fi