Pohjois­mai­nen hyvin­voin­ti­mal­limme on uuden edessä. Väes­tö­ra­ken­teemme ja työpaikka- ja elin­kei­no­ra­ken­teemme muutos aiheut­ta­vat yhdessä valta­van haas­teen hyvin­voin­timme ja elin­ta­somme yllä­pi­tä­mi­selle. Työi­käis­ten määrä ja työpaik­ko­jen määrä vähe­nee, mutta samalla julkis­ten hyvin­voin­ti­pal­ve­lu­jen tarve kasvaa.

Suomi on taas kerran tien­haa­rassa. Paluu vanhaan ei ole mahdol­lista. On löydet­tävä uusi reitti, joka takaa meille menes­tyk­sen ja hyvin­voin­nin vuosia myös jatkossa.

Nyt täytyy hahmot­taa, mikä on oleel­li­sinta Suomen tule­vai­suu­den kannalta. Mikä on se elementti, joka toimii koko yhteis­kun­taamme yllä­pi­tä­vänä moot­to­rina ja yksit­täi­sen suoma­lai­sen arjen hyvin­voin­nin turvaa­jana.

Tämä elementti on työ.

Suoma­lais­ten hyvin­vointi on työn­teon varassa. Teke­mämme työn määrä ja laatu luo kansa­kun­tamme vaurau­den ja hyvin­voin­nin. Työn avulla voimme tarjota lapsil­lemme turval­lista päivä­hoi­toa, ikäih­mi­sille hoivaa ja nuorille koulu­tusta.

Viime­ai­kai­nen keskus­telu on painot­tu­nut kuiten­kin hyvin pitkälti työn kansan­ta­lou­del­li­seen merki­tyk­seen. Työn merki­tys kansan­ta­lou­delle on tärkeä näkö­kulma, mutta ratkai­se­van tärkeää on myös työ yksit­täi­sen suoma­lai­sen näkö­kul­masta. Meille jokai­selle työ merkit­see eri asioita. Paino­tamme työhömme liit­ty­viä asioita omalla taval­lamme ja raken­namme työn merki­tyk­sen yksi­löl­li­sesti.

Toimeen­tu­lon näkö­kul­masta työ tuo talou­del­lista riip­pu­mat­to­muutta ja vapautta. Työn merki­tys liit­tyy myös itsensä toteut­ta­mi­seen ja oman iden­ti­tee­tin muotou­tu­mi­seen. Monet pitä­vät työn­teossa tärkeänä sosi­aa­li­sia suhteita ja yhteen­kuu­lu­vuu­den tunnetta. Työllä on arvoa jo itses­sään, ei pelk­känä väli­neenä toimeen­tu­lon hank­ki­mi­seen.

Jotkut meistä koke­vat työn osit­tain velvol­li­suu­deksi yhteis­kun­taa ja muita kohtaan. Joil­le­kin meistä työn­teko merkit­see oman panok­sen anta­mista yhtei­sen hyvän eteen. Siis juuri sitä velvol­li­suu­den tunnetta, että kannamme huolta myös niistä, jotka eivät itse kykene hank­ki­maan toimeen­tu­lo­aan tai eivät muuten tule toimeen omil­laan.

Uskon, että kaikille meille suoma­lai­sille työ merkit­see, aina­kin jollain tavalla, juuri tällaista Kave­ria ei jätetä -henkeä.

Suomessa köyhyys on vakava ongelma ja sen suurin aiheut­taja on työt­tö­myys. Keskus­te­lin juuri kahvi­ti­lai­suu­dessa työt­tö­mien kanssa. He sanoi­vat, että pahinta on epävar­muus tule­vai­suu­desta ja voimat­to­muu­den tunne oman ja perheen elämän ohjaa­mi­sesta.

Mitä enem­män Suomessa on työtä ja työpaik­koja, sitä vähem­män on köyhyyttä. Mitä korkeampi on työl­li­syys, sitä tasai­sem­min tulot yhteis­kun­nassa jakau­tu­vat. Mitä enem­män on työtä, sitä enem­män valtion ja kuntien kassaan kertyy vero­tu­loja, joilla voidaan pitää huolta niistä, jotka eivät työtä löydä tai pysty töitä teke­mään.

Työ luo oikeu­den­mu­kai­suutta. Mitä olemme valmiita teke­mään, että tämä oikeu­den­mu­kai­suus lisään­tyy Suomessa? Olem­meko valmiita kaik­kiin sellai­siin ratkai­sui­hin, joilla saamme Suomeen lisää ja parem­paa työtä?

Niin yksi­lön kuin yhteis­kun­nan­kin näkö­kul­masta työn merki­tys on valta­van tärkeä. Meidän tulee tehdä sellaista vero- ja talous­po­li­tiik­kaa, joka luo työpaik­koja ja toimeen­tu­loa suoma­lai­sille.

Hyvä esimerkki uutta työtä luovista päätök­sistä olivat 1990-luvun laman jälki­mai­nin­geissa tehdyt tule­vai­suus­pää­tök­set. Tuol­loin päät­tä­jät vapaut­ti­vat tele­mark­ki­nat, uudis­ti­vat yritys­ve­ro­tuk­sen ja samaan aikaan alet­tiin satsata entistä enem­män julki­sia varoja tutki­muk­seen ja kehi­tyk­seen.

Tämä johti uusien inno­vaa­tioi­den ja työpaik­ko­jen synty­mi­seen ja sitä kautta julki­sen talou­den terveh­ty­mi­seen. Usko työhön oli kaiken takana.

Meidän tulee paran­taa työn­teon kannus­ta­vuutta ja madal­taa työl­lis­tä­mi­sen kynnystä, jotta yhä useampi suoma­lai­nen pääsisi töihin. Meillä suhtau­du­taan myös liian musta­val­koi­sesti osa-aika­työ­hön. Joko olet koko­päi­vä­töissä tai sitten et. Tähän on tuotava jous­toja, jotta saamme lisää ihmi­siä työhön. Osa-aikai­sen ja tila­päi­sen työn teke­mi­sen ja teet­tä­mi­sen on oltava kannat­ta­vaa.

Mitä jäykem­mät sään­nöt ja tiukem­mat rajat asetamme työl­lis­tä­mi­seen, sitä vähem­män yrityk­set voivat tarjota työpaik­koja. Oikeu­den­mu­kaista poli­tiik­kaa on raivata esteet pois niiden 180?000 työt­tö­män tieltä, jotka eivät pääse työhön, vaikka osalle työtä olisi tarjolla.

Tarvit­semme myös parem­paa työelä­mää, jotta ihmi­set viih­ty­vät ja jaksa­vat työssä pidem­pään. Työpai­koilla täytyy kiin­nit­tää entistä enem­män huomiota hyvään johta­mi­seen ja töiden orga­ni­soin­tiin.

Hyvässä johta­mi­sessa on tuot­ta­van yrityk­sen ja moti­voi­tu­neen henki­lö­kun­nan ydin. Samoin tarvi­taan myös jous­ta­vam­paa sopi­mista työn­te­ki­jän tarpei­den ja myös yrityk­sen kulloi­sen­kin tilan­teen mukaan. Tämä lisää työtyy­ty­väi­syyttä ja työn­teon tehok­kuutta.

Työ on nyt ja jatkossa hyvin­voin­tiyh­teis­kun­tamme kivi­jalka. Jos uskomme työhön ja sen merki­tyk­seen Suomen hyvin­voin­nin lähteenä, silloin meidän on myös tehtävä uudis­tuk­sia, jotka lisää­vät sen määrää Suomessa.

Nämä uudis­tuk­set, jotka tarkoit­ta­vat lisää työpaik­koja ja korkeam­paa työl­li­syyttä, eivät ole help­poja. Jos kuiten­kin niissä onnis­tumme, suoma­lai­nen hyvin­voin­tiyh­teis­kunta kestää ja ihmi­sille anne­tut hyvin­voin­ti­lu­pauk­set kyetään lunas­ta­maan.

Nämä päätök­set ovat nyt meidän omissa käsis­sämme.

Savon Sano­mat, 17.2.2013

Lisää sisältöä samassa kategoriassa