• FI
  • SV
  • MENU
    Kalle Joki­nen: Kokoo­muk­sen johdolla yhteis­kun­nasta tulee mahdol­lis­tava ja kannus­tava
    Twiittaa

    Kalle Joki­nen: Kokoo­muk­sen johdolla yhteis­kun­nasta tulee mahdol­lis­tava ja kannus­tava

    Julkaistu: 21.08.2018 Meddelande

    Kalle Joki­sen puhe edus­kun­ta­ryh­män kesä­ko­kouk­sessa Oulussa 2018

    Hyvät kolle­gat ja kuuli­jat,

    On hienoa olla täällä Oulussa, missä on pitkät perin­teet aidolle yrit­tä­jyy­delle ja vastuun kanta­mi­selle. Viime aikoina on saatu lukea useita hyviä uuti­sia Oulusta, kuten sen, että ICT-ala on täällä jo nous­sut yli Nokian huip­pu­vuo­sien. Oulusta on kuoriu­tu­nut Suomen piilaakso, ja työt­tö­myys on alen­tu­nut runsaasti. Tämä lämmit­tää mieltä.

    Kesä oli lämmin, mutta poliit­ti­sesti varsin rauhal­li­nen. Viimeis­tään nyt syksyn kuviot ovat työpöy­dillä, ja edus­kun­nassa sekä poli­tii­kassa tämä tarkoit­taa jälleen työn­täy­teistä syksyä. Paljon on vielä tehtä­vää, vaikka voimme olla tyyty­väi­siä monesta onnis­tu­mi­sesta vaali­kau­den aikana.

    Vuoden 2015 jälkeen 110 000 ihmistä on löytä­nyt työpai­kan. lloit­semme jokai­sen puolesta. Tämä on valtava joukko. Suuruus­luok­kaa voi havain­nol­lis­taa vertaa­malla esimer­kiksi siihen, että Suomessa on reilut 100 000 sairaan­hoi­ta­jaa tai 110 000 jalka­pal­loi­li­jaa, tai Suomen viiden­neksi suurim­massa kaupun­gissa Oulussa on 200 000 asukasta.

    Työl­lis­ty­mi­nen heijas­tuu työl­lis­ty­nei­den perhei­siin ja lähi­pii­riin. Työl­li­syys­po­li­tiikka on samalla myös sosi­aa­li­po­li­tiik­kaa ja perhe­po­li­tiik­kaa. Työl­lis­ty­mi­nen tuo tulles­saan parem­paa toimeen­tu­loa ja elämää. Mielel­läni ajat­te­len niitä lapsia, jotka ovat isän tai äidin työl­lis­ty­mi­sen turvin saaneet tänä kesänä vaik­kapa uuden polku­pyö­rän tai iloin­neet perheen yhtei­sestä loma­reis­susta.

    Työl­lis­ty­mi­nen vaikut­taa myös merkit­tä­västi ihmis­ten henki­seen hyvin­voin­tiin. Henki­nen hyvin­vointi heijas­tuu lähi­pii­riin. Haluan uskoa, että talou­del­li­sen paineen helpot­taessa perheissä on vähem­män riitaa, päih­tei­den käyt­töä, pahoin­pi­te­lyjä ja huos­taan­ot­toja. Vanhem­pien työl­lis­ty­mi­nen luo tule­vai­suu­de­nus­koa myös perheen nuorille sekä kannus­taa opis­ke­le­maan ja pyrki­mään elämässä eteen­päin.

    Onnel­li­set lapset ja nuoret ovat meidän missiomme ja paras palkin­tomme tehdä kokoo­mus­laista poli­tiik­kaa.

    Työl­li­syy­teen ja talous­ke­hi­tyk­seen voi olla tyyty­väi­nen, mutta tämä ei meille vielä riitä.

    Talou­den tiuk­kaa terveh­dyt­tä­mistä on jatket­tava. Myös työl­li­syy­teen tarvi­taan uusia toimia. Kokoo­mus on aset­ta­nut seuraa­vaksi etapiksi 75 prosen­tin työl­li­syy­sas­teen ja valtion­ta­lou­den kään­tä­mi­sen ylijää­mäi­seksi.

    Oppo­si­tiosta on ilmoit­tau­tu­nut jo monta purku­po­ruk­kaa ja halli­tuk­sen saavu­tus­ten repi­jää. Meille sopii parem­min raken­ta­jan rooli. Yhteis­kunta kehit­tyy parem­maksi ja turval­li­sem­maksi raken­ta­malla ja luomalla uutta kuin repi­mällä ja rikko­malla.

    Tämä halli­tus onkin raken­ta­nut ja vala­nut vahvan perus­tuk­sen uudelle Suomi-talolle terveh­dyt­tä­mällä taloutta valtio­va­rain­mi­nis­teri Petteri Orpon johdolla.

    Nyt raken­ne­taan seiniä ja kattoa uudis­ta­malla sote-palve­luita, sosi­aa­li­tur­va­jär­jes­tel­mää, koulu­tus­jär­jes­tel­mää ja työelä­mää.

    Mutta samaan aikaan kun veli Ponteva raken­taa vastuul­li­sesti suoma­lai­sille talou­den tule­via myrs­kyjä kestä­vää vahvaa Suomi-taloa, oppo­si­tion Veli Viulu ja Veli Huilu hekot­ta­vat ahke­ralle ja kosis­ke­le­vat kansaa soitol­laan, vailla huolta ja vastuuta tule­vai­suu­desta.

    Kokoo­mus haluaa purkaa kahleet suoma­lais­ten tule­vai­suu­den menes­tyk­seltä. Siksi haluamme purkaa normeja ja edis­tää raken­teel­lis­ten uudis­tus­ten teke­mistä työelä­mässä, jotta työl­li­syyttä voidaan edel­leen kasvat­taa.

    Väes­tömme vanhe­nee, ja vuosi vuodelta meillä on vähem­män käsi­pa­reja teke­mässä töitä, joilla hyvin­voin­ti­val­tion yllä­pito rahoi­te­taan. Työt­tö­myy­saste on pudon­nut 7,2 prosent­tiin, mutta eri arvioi­den mukaan raken­teel­li­sen työt­tö­myy­den raja alkaa jo tulla vastaan. Tämä tarkoit­taa sitä, että vaikka talous kasvaisi, ei työt­tö­myys enää vähe­nisi. On aivan päivän­sel­vää, että tilan­teessa, jossa ikään­ty­mi­sen johdosta suure­ne­vat menot kaven­ta­vat valtion­kas­san liik­ku­ma­va­raa, emme voi tyytyä nykyi­seen tasoon.

    Kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryhmä on edis­tä­nyt raken­teel­lis­ten uudis­tus­ten teke­mistä. Edus­kun­ta­ryh­mässä on toimi­nut useita poli­tii­kan sisäl­töjä valmis­te­le­via työryh­miä. Edus­taja Sato­sen vetämä kannus­tin­louk­ku­työ­ryhmä ja edus­taja Lepo­mäen vetämä vero­työ­ryhmä ovat syven­ty­neet moniin sosi­aa­li­tur­van ja vero­tuk­sen kysy­myk­siin ja kuul­leet laajasti asian­tun­ti­joita sekä valmis­tel­leet uusia poliit­ti­sia avauk­sia.

    Kannus­tin­louk­ku­työ­ryh­män valmis­te­lema kokoo­muk­sen sosi­aa­li­tur­va­malli hyväk­syt­tiin kesä­kuussa puolue­ko­kouk­ses­samme Turussa.

    Yleis­tuki on kokoo­muk­sen ratkaisu moniin nyky­so­si­aa­li­tur­van ongel­miin. Nykyis­ten tukien yhdis­tä­mi­nen yhdeksi yksin­ker­tai­seksi yleis­tueksi, joka vähe­nee tasai­sesti ja enna­koi­dusti tulo­jen kasvaessa, vähen­tää kannus­tin­louk­kuja ja paran­taa kannus­ti­mia työn­te­koon. Lyhy­tai­kai­sen­kin työn vastaa­not­ta­mi­sesta tulee kannat­ta­vaa, kun ei tarvitse huoleh­tia tuen saami­sen katkea­mi­sesta tai viiväs­ty­mi­sestä.

    Kokoo­muk­sen johdolla yhteis­kun­nasta tulee mahdol­lis­tava ja kannus­tava.

    Menes­ty­vät yrityk­set ovat koko hyvin­voin­timme perusta. Yritys­ten menes­tyk­sen posi­tii­vi­set vaiku­tuk­set heijas­tu­vat koko yhteis­kun­taan työl­li­syy­den ja vero­tu­lo­jen kasvuna.

    Se tiede­tään myös täällä Oulussa. Kokoo­mus pitää erit­täin tärkeänä, että suoma­lais­ten yritys­ten ja yrit­tä­jien toimin­tae­del­ly­tyk­set ovat kunnossa nyt ja tule­vai­suu­dessa.

    Emme jätä yrit­tä­jyy­den edis­tä­mistä puhei­den tasolle. Kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryhmä toteutti vuonna 2014 yrit­tä­jyys­kier­tu­een, jonka aikana kansan­edus­ta­jat jalkau­tui­vat yrityk­siin kerää­mään ajatuk­sia yrit­tä­jyy­den edis­tä­mi­sestä. Kier­rok­sen jälkeen listat­tiin kymme­nen yrityk­sille keskei­sintä yrit­tä­jyys­ta­voi­tetta.

    Nyt neljä vuotta myöhem­min kaikki näistä tavoit­teista ovat toteu­tu­neet tai edis­ty­neet merkit­tä­västi. Esimer­kiksi maksu­pe­rus­tei­nen arvon­li­sä­vero ja yrit­tä­jä­vä­hen­nys on otettu käyt­töön, palk­kaa­mi­sen kynnystä on madal­lettu muun muassa koeai­koja piden­tä­mällä ja yritys­ten tulo­läh­de­ja­koa ollaan parhail­laan pois­ta­massa. Pien­ten ja keski­suur­ten yritys­ten lainan­saan­tia on helpo­tettu, ja luoton hintaa pystytty alen­ta­maan. Teke­sin eli Busi­ness Finlan­din inno­vaa­tio­se­te­lit on laajen­nettu myös pk-yrityk­sille, ja suku­pol­ven­vaih­dok­sia yrityk­sissä on helpo­tettu.

    Tekoja yrit­tä­jyy­den puolesta tarvi­taan lisää. Syksyn aikana Kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryhmä järjes­tää Yrit­tä­jyys­te­koja 2018 -kier­tu­een. Ensim­mäi­siä tapaa­mi­sia ja tilai­suuk­sia on jo sovittu ympäri Suomen.

    Kier­tue on jatkoa vuoden 2014 kier­tu­eelle. Uuden kier­tu­een tarkoi­tuk­sena on kuulla yrit­tä­jä­ken­tän kuulu­mi­sia ja päivit­tää kymme­nen tavoi­tetta suoma­lai­sen yrit­tä­jyy­den vahvis­ta­mi­seksi. Ehdo­tus­ten ja palaut­teen pohjalta Kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryhmä julkis­taa uudet ja päivi­te­tyt yrit­tä­jyys­ta­voit­teensa loppu­vuo­desta.

    Tavoit­teet ovat osa Kokoo­muk­sen edus­kun­ta­vaa­lioh­jel­maa kevään 2019 edus­kun­ta­vaa­leissa.

    ***

    Kokoo­mus oli suuressa roolissa, kun viime kauden lopulla tartut­tiin tosis­saan liiken­teen korjaus­vel­kaon­gel­maan. Tälle halli­tus­kau­delle raken­net­tiin 600 miljoo­nan euron korjaus­vel­ka­pa­ketti, jonka lisäksi liiken­ne­ver­kon rahoi­tuk­seen ohjat­tiin kärki­han­ke­ra­hoi­tusta 364 miljoo­naa euroa.

    Tällä halli­tus­kau­della on siis panos­tettu perus­väy­län­pi­toon lisää lähes miljardi euroa.

    Olemme pitkästä aikaa saaneet jonot­taa silta- ja asfalt­ti­tie­työ­mailla. Kärki­han­ke­ra­hoi­tus ja korjaus­ve­lan lisä­ra­hoi­tus päät­ty­vät tämän vuoden loppuun.

    Kokoo­muk­selle on täysin selvää, että tule­valla halli­tus­kau­della on jatket­tava panos­tuk­sia liiken­ne­ver­kon yllä­pi­toon ja kehit­tä­mi­seen entistä suurem­min panok­sin.

    Teiden kulu­mi­nen ja lisäin­ves­toin­tien tarpeet ovat merkki talou­den posi­tii­vi­sesta raken­ne­muu­tok­sesta. Liiken­ne­mää­rät kasva­vat edel­leen. Suomi tarvit­see pitkän linjan inves­toin­ti­stra­te­gian tule­vai­suu­den infra­hank­kei­siin. Ruotsi panos­taa yli kuusi kertaa enem­män resurs­seja liiken­ne­verk­koon kuin Suomi. Kun haluamme pysyä kilpai­lu­ky­kyi­sinä, on meidän­kin toimit­tava. Talou­den kasvu ei ole mahdol­lista ilman toimi­vaa infraa.

    Meillä on jonossa lukui­sia keskei­siä rata­hank­keita: nopeam­mat junayh­tey­det esimer­kiksi Turkuun ja Tampe­reelle sekä lento­rata, joka tarjoaisi suoran yhtey­den maakun­nista Helsinki-Vantaan lento­ken­tälle. Jotkut haavei­le­vat jopa yli 15 miljar­dia maksa­vaa Helsinki-Tallinna- tunne­lia.

    Jätti­hank­keissa on kuiten­kin oltava visio­nää­ri­syy­den lisäksi talou­del­lista realis­mia.

    Saimme viime kaudella kään­net­tyä liiken­ne­ra­hoi­tuk­sen kärjen olemassa olevan verkon kunnos­tuk­seen, uusien hank­kei­den sijasta. Vali­tet­ta­vasti olemassa olevan liiken­ne­ver­kon paran­ta­mi­nen ja yllä­pito ovat jälleen unoh­tu­massa utopis­tis­ten haavei­den alle Tallin­nan tunne­lista ja Jääme­ren radasta. Näiden kymme­nien miljar­dien inves­toin­tien taiko­mi­nen kannat­ta­viksi hank­keiksi vaatisi fakii­rien silmän­kään­tö­temp­puja.

    Samalla on hyvä muis­taa, että ihmis­ten ja tava­roi­den pitää pystyä kulke­maan tänään ja huomenna sekä suju­vasti että turval­li­sesti nykyi­sellä verkolla. Raide­lii­ken­teen liiken­ne­suo­ri­tetta halu­taan nostaa, mutta yllä­pi­to­ra­hoi­tusta suun­nat­taessa on huomat­tava, että suuressa ja harvaan asutussa maassa yli 90 prosent­tia liiken­teestä kulkee teitä pitkin.

    Kesällä moni meis­tä­kin on ajanut päätie­ver­kon ulko­puo­lella ja toden­nut miten suuri tarve kunnos­tuk­sille on jo kolmi- ja neli­nu­me­roi­sil­la­kin teillä. Liiken­ne­verkko ei ole verkko, ellei­vät verkon eri osat ole liiken­nöi­tä­vässä kunnossa.

    Ensi vuosi on korjaus­ve­lan osalta siir­ty­mä­kausi nykyi­sestä korjaus­vel­kaoh­jel­masta seuraa­van halli­tus­kau­den ohjel­maan. On täysin vält­tä­mä­töntä, että liiken­ne­ver­kon korjaus­vel­kaa paika­taan myös jatkossa.

    Olemassa oleva liiken­ne­verkko laite­taan kuntoon täyden­täen sitä harki­tuilla kehit­tä­mi­sin­ves­toin­neilla.

    Kokoo­mus on myös turval­li­suus­puo­lue

    Edus­kun­ta­ryh­mämme toimii tulok­sel­li­sesti sisäi­sen ja ulkoi­sen turval­li­suu­den saralla sekä oikeus­po­li­tii­kassa. Turvaamme polii­sille rahoi­tuk­sen 7200 polii­sin palk­kaa­mi­seen, palau­tamme sakon muun­to­ran­gais­tuk­sen ja kiris­tämme seksu­aa­li­ri­kos­ten rangais­tuk­sia vastaa­maan kansa­lais­ten yleistä oikeus­ta­jua. Toimimme aktii­vi­sesti puolus­tus­po­li­tii­kassa, valmis­te­lemme puolus­tus­ky­kymme kannalta vält­tä­mät­tö­miä kalus­toin­ves­toin­teja ja varmis­tamme tiedus­te­lu­lain­sää­dän­nön etene­mi­sen. Me haluamme, että suoma­lai­set voivat nukkua yönsä rauhassa eikä kenen­kään tarvitse pelätä.

    Maahan­muutto nousee puhee­nai­heena usein esille.  Meidän on kuiten­kin oltava realis­ti­sia ja muis­tet­tava suhteel­li­suu­den­taju: Suomeen tehtiin vuonna 2017 vähän yli 4 000 uutta turva­paik­ka­ha­ke­musta. Näistä noin 40 prosent­tia sai myön­tei­sen päätök­sen. Määrät ovat huomat­ta­vasti pienen­ty­neet huip­pu­vuo­desta 2015. Tilanne voi kuiten­kin muut­tua nopeas­ti­kin tule­vai­suu­dessa. Tähän vaikut­ta­vat ilmas­ton­muu­tok­sen tuomat elino­lo­suh­tei­den muutok­set, väes­tön­kasvu, sekä erilai­set krii­sit, jotka kohtaa­vat pääosin Lähi-Itää ja Afrik­kaa. Ensi­si­jai­sesti on kyet­tävä kehit­tä­mään elino­lo­suh­teita, jotta kenen­kään ei tarvit­sisi lähteä koti­maas­taan. On myös tärkeää, että järjes­tel­mämme on raken­nettu kestä­mään yllät­tä­viä tilan­teita. Tällä hetkellä näin ei vält­tä­mättä ole.

    Aiheesta on viimei­sen vuoden aikana virin­nyt laaja keskus­telu euroop­pa­lais­ten johta­jien johdolla, ja myös Suomessa meidän on kyet­tävä katso­maan tilan­netta ratio­naa­li­sesti ja ääri­päi­den väliltä. Rajoja ei ole mahdol­lista sulkea, emmekä sitä halua­kaan, sillä Suomi elää kansain­vä­li­sessä vuoro­vai­ku­tuk­sessa. Toisaalta on realis­mia myön­tää, että jokai­nen Suomeen hakeu­tuva ei yksin­ker­tai­sesti voi saada turva­paik­kaa, eten­kin jos määrät kasva­vat nopeasti. Ruot­sin kehi­tys­kulku ja maahan­muu­ton ongel­mat ovat tulleet viimeis­tään viimei­sen vuoden aikana silmiemme eteen median kautta. Kokoo­mus edus­taa tässä prag­ma­tis­mia.

    Tarvit­semme siis nykyistä tehok­kaam­man, mutta toisaalta myös inhi­mil­li­sem­män ja kestä­väm­män järjes­tel­män. Hyvä järjes­telmä kohden­taisi avun niille, jotka sitä eniten tarvit­se­vat. Ei vain niille, jotka pääse­vät ovelle asti koput­ta­maan pitkän matkan jälkeen. Resurs­sit, joita käyte­tään, tulisi käyt­tää mahdol­li­sim­man järke­västi ja tasai­sesti.

    Yksi mahdol­li­suus voisi­vat olla Euroo­pan ulko­puo­lelle perus­tet­ta­vat pako­lais­lei­rit, tai oikeas­taan turval­li­set pako­lais­kau­pun­git. Tämän tyyp­pistä järjes­tel­mää on jo esitetty EU-johta­jien huip­pu­ko­kouk­sessa sekä muiden muassa Rans­kan presi­dentti Macro­nin toimesta.

    Kun turva­paik­kaa haet­tai­siin jo Euroo­pan ulko­puo­lella, eikä Euroop­paan asti lähte­mi­sestä saisi etua, motii­vit yrit­tää hengen­vaa­ral­lista matkaa Väli­me­ren yli myös vähe­ni­si­vät.

    Tällai­nen järjes­telmä sääs­täisi myös huomat­ta­vasti resurs­seja Euroo­passa, kun kallista vastaan­ot­to­toi­min­taa ja hake­mus­ten käsit­te­lyä ei tarvit­sisi järjes­tää kohde­maassa.

    Myös elin­ta­so­pe­rus­tei­nen turva­pai­kan­haku loppuisi tehok­kaam­min, mikä mahdol­lis­taisi aidosti hädä­na­lais­ten autta­mi­sen.

    ***

    Toinen teema on työpe­räi­nen maahan­muutto.

    Työpe­räistä maahan­muut­toa on helpo­tet­tava. Tämä edel­lyt­tää tarve­har­kin­ta­jär­jes­tel­män pois­toa ja toisaalta myös lupa­pro­ses­sien nopeut­ta­mista. Myös minis­teri Mykkä­sen esille nosta­maa pistey­tys­jär­jes­tel­mää on voitava tarkas­tella. Vastaa­van­lai­nen työpe­räi­sen maahan­muu­ton pistey­tys­jär­jes­telmä on olemassa esimer­kiksi Kana­dassa ja Austra­liassa.

    Kanada valit­see maahan­muut­ta­jansa piste­jär­jes­tel­mällä – koulu­tuk­sesta tai hyödyl­li­sestä työko­ke­muk­sesta saa paljon pisteitä. Monet Kana­dan maahan­muut­ta­jista ovat­kin korkeasti koulu­tet­tuja. Kanada ei juuri ole joutu­nut kohtaa­maan niitä maahan­muut­toon liit­ty­viä ongel­mia, jotka kuohut­ta­vat eniten tunteita Euroo­passa. Kana­dassa ei ole ollut Rans­kan tai Britan­nian kaltai­sia levot­to­muuk­sia.

    Kansan tuki maahan­muut­to­po­li­tii­kalle on ensi­si­jai­sen tärkeää, ja maahan­muu­ton ongel­ma­koh­tiin tulee puut­tua.

    Minulla on tähän hyvä käytän­nön esimerkki suoma­lai­sesta pk-yrityk­sestä. Iisal­messa Metal­li­työ Vainion henki­löstö on kasva­nut lyhyessä ajassa 20 prosent­tia. Kasvu on ollut mahdol­lista vain ulko­mai­sen vuokra­työ­voi­man avulla. Suomesta tätä työvoi­maa ei ole löyty­nyt. Koti­mais­ten yritys­ten kasvu on joil­la­kin aloilla jo täysin riip­pu­vai­nen ulko­mai­sesta työvoi­masta. Jos työvoi­maa ei saisi ulko­mailta, jäisi yrityk­sen kasvu tällöin nollaan. Jos työvoi­maa ei saa, ovatko suoma­lai­set kasvu­yri­tyk­set pako­tet­tuja hank­ki­maan työn alihan­kin­tana muualta tai siir­tä­mään toimin­taansa esimer­kiksi Balti­aan liian hitaan ja byro­kraat­ti­sen työlu­pa­jär­jes­tel­män vuoksi? On selvää, että talous­kas­vun tuke­mi­seksi tarvit­semme työpe­räistä maahan­muut­toa.

    ***

    Ilmas­ton­muu­tos ja muut­tu­vat sääolo­suh­teet ajavat maata­loutta ja elin­tar­vi­ke­tuo­tan­toa krii­siin. Kysy­mys on myös yli 300 000 elin­tar­vi­ke­tuo­tan­non ja jalos­tuk­sen parissa toimi­van ihmi­sen työpai­koista. Tilanne vaatii toimen­pi­teitä, jotta suoma­lais­ten arvos­tama puhdas elin­tar­vi­ke­tuo­tanto voidaan turvata myös jatkossa muut­tu­vista sääolo­suh­teista huoli­matta.

    Kaksi peräk­käistä kato­vuotta, karja­ti­lat harkit­se­vat teuras­tuk­sia rehu­vil­jan loppuessa, ja pula siemen­vil­jasta voi johtaa vilje­lyn loppu­mi­seen.

    Yhtä huonot olosuh­teet ovat olleet myös muualla Pohjois-Euroo­passa ja Baltiassa, kuivuu­den runte­le­masta Afri­kasta ja Etelä-Euroo­pasta puhu­mat­ta­kaan. Kuivuus ja vilje­ly­mah­dol­li­suuk­sien hupe­ne­mi­sen aiheut­tama ruoka­pula pakot­ta­vat lopulta väen liik­keelle, hakeu­tu­maan sinne, missä ruokaa on. Mihin me hakeu­tui­simme, jos oma elin­tar­vi­ke­tuo­tanto kuih­tuu?

    Siksi on vält­tä­mä­töntä pitää huolta suoma­lai­sen maata­lou­den toimin­tae­del­ly­tyk­sistä. Siihen ajat­te­luun ei vasem­misto-oppo­si­tion iäni­kui­nen haave maa- ja metsä­ta­lous­maan kiin­teis­tö­ve­rosta sovi.

    Kokoo­mus on halli­tuk­sessa ajanut kunnian­hi­moista ener­gia- ja ilmas­to­po­li­tiikka. Kansal­li­sessa ener­gia- ja ilmas­to­stra­te­giassa linja­taan toimia, joilla Suomi saavut­taa halli­tus­oh­jel­massa sekä EU:ssa sovi­tut tavoit­teet vuoden 2030 osalta ja etenee johdon­mu­kai­sesti kohti kasvi­huo­ne­kaa­su­pääs­tö­jen vähen­tä­mistä 80-95 prosen­tilla vuoteen 2050 mennessä. Tavoit­teena on luopua kivii­hii­len polt­ta­mi­sesta 2020-luvun loppuun mennessä, ja olemme tuoneet kestä­vän kehi­tyk­sen osaksi valtion budje­toin­tia. Näistä teemoista kuulemme kesä­ko­kouk­semme aikana lisää.

    Meillä on vain yksi maapallo, ja kokoo­mus varje­lee sitä tule­via suku­pol­via varten.

    ***

    Kokoo­muk­sen tavoite on, että Suomen veroas­tetta paine­taan alas­päin ja että kenen­kään vero­tus ei nouse. Tässä tavoit­teessa on onnis­tuttu, ja Suomen koko­nais­ve­roaste on laske­nut pitkästä aikaa tällä halli­tus­kau­della kaksi prosent­tiyk­sik­köä alas­päin. Siitä huoli­matta vero­ker­tymä on kuiten­kin kasva­nut. Niin vero­dy­na­miikka parhaim­mil­laan toimii. Vero­tusta laske­malla vero­jen määrä kasvaa.

    Kuten valtio­va­rain­mi­nis­teri Orpo on sano­nut: ” Ne ovat ihmis­ten rahoja ja me haluamme ottaa niistä veroina yhteis­kun­nan käyt­töön mahdol­li­sim­man vähän”.

    Tavoit­teemme on edel­leen, että kenen­kään eläke­läi­sen ja palkan­saa­jan tulo­ve­ro­tus ei kiristy.

    Kokoo­mus tekee vaalien­kin alla vastuul­lista poli­tiik­kaa. Me emme heit­tele miljar­di­lin­golla katteet­to­mia lupauk­sia sinne tänne. On totta, että eläke­läis­ten toimeen­tu­loa ja osto­voi­maa pitää paran­taa. On kuiten­kin yksin­ker­taista ja kylmää ajat­te­lua, että ikäih­mis­ten tarpeet hoide­taan sata­sella. Ikään­ty­vät tarvit­se­vat sääl­li­sen toimeen­tu­lon lisäksi turval­li­suutta, hoivaa ja läsnä­ole­vaa ihmistä koko ajan lisään­ty­vään yksi­näi­syy­teen.

    Väes­tön ikään­tyessä meillä jokai­sella on väis­tä­mättä enem­män vastuuta myös omista lähei­sis­tämme. Tämä on keskeistä paitsi kansan­ta­lou­del­li­sesti, myös inhi­mil­li­sesti. Yksi keino mahdol­lis­taa lähei­sen hoita­mi­nen olisi tuettu hoiva­va­paa.

    Haluamme tavoi­tella aitoa mahdol­li­suutta hoiva­va­paa­seen työs­sä­käy­ville, jotka hoita­vat lähei­si­ään. Valtaosa ihmi­sistä joutuu elämänsä jossain vaiheessa tilan­tee­seen, jossa lähei­nen tarvit­see apua ja hoivaa. Työn ja läheis­hoi­van yhteen­so­vit­ta­mi­sen tulee olla nykyistä helpom­paa.

    Arvioi­den mukaan työi­käi­sistä lähes kolmas­osa hoivaa, auttaa tai pitää huolta omai­ses­taan tai lähei­ses­tään oman työs­sä­käyn­tinsä ohessa. Työs­sä­käy­vien, läheis­tään hoivaa­vien määrän kasvaa väes­tön ikään­ty­mi­sen myötä.

    Tuki olisi tarkoi­tettu tilan­tei­siin, jossa työn­te­kijä hoitaa omais­taan tai läheis­tään tila­päi­sesti. Tällai­sia tarpeita voi tulla esimer­kiksi iäkkään vanhem­man leik­kauk­sen jälkeen.

    Hoiva­va­paan malli tulee Ruot­sista, jossa työn­te­ki­jän on mahdol­lista tuetusti jäädä hoita­maan sairas­tu­nutta läheis­tään. Ruot­sissa työn­te­kijä voi saada määrä­ai­kaista korvausta sairaus­va­kuu­tuk­sesta. Suomessa työn­te­ki­jällä on vuodesta 2011 ollut lain tuoma mahdol­li­suus hoiva­va­paa­seen, mutta siihen ei saa talou­del­lista tukea.

    Julki­sen sekto­rin näkö­kul­masta omais­hoi­don kustan­nuk­set ovat vahvasti tuet­tu­na­kin selvästi kodin ulko­puo­li­sen ympä­ri­vuo­ro­kau­ti­sen hoidon kustan­nuk­sia alhai­sem­mat.

    Mallin yksi­tyis­koh­dista, hoiva­va­paan enim­mäis­kes­tosta, tuen tasosta ja hoiva­va­paan käyt­tä­jien määrästä riip­puen selvi­tyk­sessä on arvioitu kustan­nus­ten aset­tu­van 22-56 miljoo­naan vuodessa. On kuiten­kin huomat­tava inhi­mil­li­nen hyvin­vointi, jota läheis­ten antama hoiva voi tuoda, ja lisäksi koti­hoi­don edul­li­suus julki­selle sekto­rille. Hoiva­va­paa voisi siis mahdol­lis­taa parem­paa elämää useam­malle verrat­tain edul­li­sin kustan­nuk­sin verrat­tuna esimer­kiksi ympä­ri­vuo­ro­kau­ti­seen kodin ulko­puo­li­seen hoitoon.

    Ikään­ty­vien ihmis­ten kasva­vasta palve­lu­tar­peesta puhut­taessa on usein ikävä syyl­lis­tävä sivu­maku. Ikään­ty­vät isän­maan raken­ta­ja­su­ku­pol­vet ansait­se­vat eläk­keensä, riit­tä­vät palve­lut ja hoivan. Sen vuoksi sote-uudis­tus­kin viedään maaliin, jotta palve­lu­lu­pauk­sesta voidaan pitää kiinni.

    Kokoo­mus ei ajat­tele eläke­läi­siä vain yhteis­kun­nan palve­lui­den kustan­nuse­ränä. Aktii­vi­set eläke­läi­set voivat olla koke­muk­sel­laan yhteis­kun­nalle myös arvo­kas voima­vara.

    Kokoo­mus jatkaa vastuul­lista ja tule­vai­suu­teen luotaa­vaa poli­tiik­kaa jatkos­sa­kin. Tulemme syksyn aikana tuomaan useita ehdo­tuk­sia edellä maini­tuista teemoista, kuten ympä­ris­tön ja hyvin­voin­ti­val­tion tule­vai­suu­den turvaa­mi­seksi, raken­teel­lis­ten uudis­tus­ten toteut­ta­mi­seksi ja suoma­lai­sen yhteis­kun­nan säilyt­tä­mi­seksi yhtä turval­li­sena kuin se tänä päivänä on.

    Teesimme on, että yhteis­kunta ei saa olla rajoit­taja ja tukah­dut­taja, vaan mahdol­lis­taja ja kannus­taja.

    Tule­vai­suu­den Suomi on yhteis­kunta, jossa saa tehdä ja toteut­taa itse­ään, saa onnis­tua, mutta myös epäon­nis­tua ja oppia.

    Edus­kun­ta­ryh­mämme on hyvässä iskussa ja yhteis­henki korkealla. Vaikeat ajat ovat hitsan­neet poru­kan yhteen. Minulla on etuoi­keus johtaa Suomen parasta edus­kun­ta­ryh­mää, jonka jäse­net ovat jokai­nen huip­pu­asian­tun­ti­joita ja luotet­ta­via toimi­joita omalla poli­tii­kan sekto­ril­laan.

    100-vuotias Kokoo­mus on enem­män kuin valmis kanta­maan tule­vai­suu­des­sa­kin vastuuta isän­maasta.