Münc­he­nin turval­li­suus­ko­kouk­sen tärkeim­mät vies­tit voi tiivis­tää seuraa­vasti: Suomi ja Ruotsi on saatava Naton jäse­niksi mahdol­li­sim­man pian, Ukrai­naa on tuet­tava voit­toon saakka, Euroo­pan on laitet­tava oma puolus­tus kuntoon ja globaali etelä on Lännelle geopo­liit­ti­nen kohta­lon­ky­sy­mys.

Edus­kunta on tällä vaali­kau­della enää muuta­man viikon koolla. Tärkeim­pänä työnä on saat­taa päätök­seen Pohjois-Atlan­tin sopi­muk­sen hyväk­sy­mi­nen eli niin sanottu Nato-laki. Ulkoa­siain­va­lio­kun­nan yksi­mie­li­sessä mietin­nössä koros­te­taan Suomen ensi­si­jai­sena tavoit­teena Suomen ja Ruot­sin liit­ty­mistä puolus­tus­liitto Natoon saman­ai­kai­sesti ja mahdol­li­sim­man nopeasti.

Mietin­nön päätö­seh­do­tus kattaa Suomen ja Ruot­sin liit­ty­mis­pöy­tä­kir­jat. Sitou­dumme siis hyväk­sy­mään myös Ruot­sin jäse­neksi, mikäli Suomi hyväk­syt­täi­siin Naton jäse­neksi ensin. Ruotsi aloit­taa oman Nato-proses­sinsa Riks­da­gissa maalis­kuussa ja etenee siten samoin kuin Suomen edus­kunta: teemme omat koti­läk­symme valmiiksi ja olemme valmiina, kun muut ovat.

Tavoite on, että olemme Ruot­sin kanssa Naton jäse­niä Vilnan huip­pu­ko­kouk­seen mennessä. Tämä oli myös Münc­he­nin turval­li­suus­ko­kouk­sessa ilmaistu vahva tahto­tila. Naton pääsih­teeri Jens Stol­ten­ber­gin mukaan ei ole pääky­sy­mys rati­fioi­daanko Suomen ja Ruot­sin hake­muk­set yhtä aikaa, vaan että molem­mat tehdään mahdol­li­sim­man nopeasti.

“Mikään muu ei riitä kuin Ukrai­nan voitto”

Euroo­pan on satsat­tava määrä­tie­toi­sesti, yhtei­sesti ja nykyistä huomat­ta­van paljon enem­män omaan puolus­tuk­seensa. Se edel­lyt­tää panok­sia jokai­selta Euroo­pan maalta; yhdessä ja erik­seen. Ukrai­nan aseis­ta­mi­nen on Euroo­pan puolus­ta­mista. Mikään muu ei riitä kuin Ukrai­nan voitto. Oli huomio­nar­voista, että myös Saksan uusi puolus­tus­mi­nis­teri Boris Pisto­rius lausui tämän ääneen. Saksan liit­to­kans­leri Olaf Scholz on ollut sana­muo­dois­saan kaiken aikaa pidät­ty­vämpi.

Länti­sessä Euroo­passa on pelätty sodan leviä­mistä - ja jopa ydin­so­taa - sodan ensim­mäi­sistä päivistä lähtien. Se on hillin­nyt joiden­kin päät­tä­jien halua osal­lis­tua Ukrai­nan aseis­ta­mi­seen. On tärkeä muis­taa, ettei puolus­tus tarkoita eska­laa­tiota. YK:n perus­kir­jan mukaan jokai­sella maalla on luon­nol­li­nen oikeus eril­li­seen tai yhtei­seen puolus­tau­tu­mi­seen. 

Harvoin valtioilla on ollut yhtä yksi­se­lit­tei­siä perus­teita ryhtyä aseel­li­seen itse­puo­lus­tuk­seen kuin Ukrai­nalla Venä­jän hyök­käyk­sen kohteena. Sama oikeus on meillä Ukrai­naa tukies­samme. Vastaa­vasti, jos jättäi­simme Ukrai­nan tuetta pelä­tes­sämme Venä­jän ydin­a­se­pu­heita voisimme luopua vapau­des­tamme saman­tien. 

“Münc­he­nistä jäi mieleen runsaasti henkistä antia ja ripaus toivoa­kin”

Turval­li­suu­den perusta on vapaus - ja siihen kytkey­ty­vät tiiviisti länti­set arvot sekä mark­ki­na­ta­lous. Jälkim­mäi­nen tuppaa unoh­tu­maan koti­mai­sessa keskus­te­lussa: kilpai­lu­ky­kyi­nen talous on riip­pu­mat­to­muu­den ja vapau­den elinehto. Länsi­mai­nen yhteis­kun­ta­malli on raken­tu­nut vaurau­delle, joka on synty­nyt ihmis­ten mahdol­li­suu­desta toteut­taa itse­ään ja elin­kei­no­aan. Meidän on tule­vai­suu­dessa yhä vaikeampi puolus­taa ihmi­soi­keuk­sia ja demo­kra­tiaa, jos jäämme talou­dessa ja tekno­lo­giassa jälkeen. Tämä pätee niin Suomen kuin koko Euroo­pan­kin tasolla. Vastaa­vasti meillä ei länsi­maissa ole mitään syytä raken­taa suoja­muu­reja tai kaupan esteitä tois­temme välille. Protek­tio­nis­mista on luovut­tava jopa yksi­puo­li­sesti.

Nykyi­sessä geopo­li­tii­kassa tämä laina­lai­suus on entistä tärkeäm­pää. Yhtenä keskei­senä pain­opis­teenä Münc­he­nin keskus­te­luissa oli globaali etelä sekä kehit­ty­vät talou­det. Liian moni Afri­kan maa on kallis­tu­nut Kiinan ja toisaalta Venä­jän tuki­jaksi. Erityi­sesti Afrikka-poli­tiik­kamme on kohta­lon­ky­sy­mys. Se on kohta­lon­ky­sy­mys jopa enem­män meille kuin Afri­kan maille itsel­leen: niin muut­to­liik­keen, talou­den kuin geopo­li­tii­kan­kin näyt­tä­möllä. 

Münc­he­nistä jäi mieleen runsaasti henkistä antia ja ripaus toivoa­kin. Mieleen­pai­nu­vin oli kokouk­sen avaus­ti­lai­suus, jossa käytiin läpi viimei­sen vuoden aikana tapah­tu­neita histo­rial­li­sia kään­teitä: sodan alka­mi­sesta ja Saksan Zeitenwen­destä Suomen ja Ruot­sin Nato-hake­muk­siin. Kaiken sodan julmuu­den ja toivot­to­muu­den keskellä Länsi on nyt yhte­näi­sempi ja samalla vahvempi kuin koskaan. Vuosi sitten Münc­he­nissä kuul­tiin aivan toisen­lai­sia äänen­pai­noja kuin kulu­neena viikon­lop­puna.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa