Kokoomus.fi
Duaali­malli

Duaali­malli

Julkaistu: 1.7.07 Ohjelmatyö

Voisi kuvitella, että tällai­sessa joukossa käsitel­täviä asioita ja ratkot­tavia ongelmia riittää, mutta eniten puheen­vuoroja synnytti ja mieli­pi­teitä herätti korkea­kou­lu­tuksen duaali­malli. Duaali­mal­lista on siis jokai­sella mielipide ja oma näkemys. Ja jokainen haluaa nämä omat näkemyk­sensä ja mieli­pi­teensä saada kuulu­ville. En tee tässä asiassa poikkeusta.

Duaali­malli synnyt­tä­misen lähtö­kohtina ovat olleet tarpeet suoma­laisen koulu­tus­jär­jes­telmän paran­ta­miseen. Ammat­ti­kor­kea­koulut haluttiin luoda tiede­kor­kea­kou­lujen rinnalle, jotta voidaan paremmin vastata yhteis­kunnan ja työelämän nopeisiin muutoksiin. Suoma­lai­sessa duaali­mal­lissa on kaksi erilaista korkea­kou­lusek­toria, jotka täyden­tävät toisiaan. Ammat­ti­kor­kea­kou­luilla ja yliopis­toilla on toisistaan poikkeavat profiilit ja tehtävät. Niiden tutkin­tojen sisällöt ja tutkin­to­ni­mikkeet ovat erilaisia. Ammat­ti­kor­kea­kou­lujen toimin­nassa korostuu yhteys työelämään ja alueel­liseen kehit­tä­miseen.

Nämä määrit­telyt ovat meille kaikille tuttuja ja ne löytyvät sekä lakiteks­teistä että uudesta halli­tus­oh­jel­masta. Toimi­malla siis näiden lakien ja asetusten mukaan, kaiken pitäisi olla melko selvää. Näinä päivinä näin ei kuitenkaan ole ja ainakin minä olen huolissani suoma­lai­sesta duaali­mal­lista. Vaikka siitä paljon puhutaan ja sen tärkeyttä erilai­sissa koulu­tusta koske­vissa asiakir­joissa koros­tetaan, tuntuvat puheet olevan pahasti risti­rii­dassa sen kanssa mitä tällä hetkellä käytän­nössä tapahtuu. Raken­teel­lisen kehit­tä­misen nimissä suunni­tellaan ja puuhataan eri puolilla Suomea kaiken­laista, joka on kaikkea muuta kuin sitä, mistä duaali­mal­lissa on kyse.

Duaali­malli ei mielestäni ole sitä, että ammat­ti­kor­kea­kou­lu­tut­kintoja muokataan siihen suuntaan, että niistä voi suoraan jatkaa yliopis­tossa maiste­ri­tut­kintoon. Ei se ole sitäkään, että tässä tilan­teessa taas yliopisto lisää aloitus­paikkoja maiste­ri­kou­lu­tukseen ja vastaa­vasti vähentää niitä kandi­daat­ti­kou­lu­tuk­sesta. Yhteistyö on ok, mutta joku raja silläkin pitäisi olla.

Toisesta ääripäästä löytyvät sitten ne ammat­ti­kor­kea­koulut ja yliopistot, joiden johdon edustajat hädin tuskin mahtuvat samaan huoneeseen ? saati, että tehtäisiin edes jonkin­laista yhteis­työtä. Ja mitä tästä taas seuraa? Kilpaillaan samoista opiske­li­joista järjes­tä­mällä samalla paikka­kun­nalla täysin saman nimistä ja saman­lai­sella profii­lilla olevaa koulu­tusta, josta tarkoi­tuksena on sijoittua saman­laisiin tehtäviin.

Ja mitä sitten onkaan loppu­tu­loksena niissä keitok­sissa, joissa ammat­ti­kor­kea­koulua ja yliopistoa ollaan pistä­mässä saman ylläpi­täjän ja omistajan alaisuuteen? Se kuulostaa ennak­ko­luu­lot­to­malta ja innova­tii­vi­selta ajatuk­selta. Tällä tavalla varmasti voidaan synnyttää jotakin uutta ja hienoa ? ja ennen kaikkea saada aikaan kustan­nus­säästöjä. Mutta ovatko säästöt sen arvoisia, että samalla otetaan askel kohti täydel­listä sekame­te­li­soppaa, jossa ei enää eroteta kumpi on kumpi ja kuka tekee mitäkin? Vaikka ajatus on hyvä, en valitet­ta­vasti usko sen toimi­vuuteen. Tie kohti duaali­mallin tuhoa on päällys­tetty raken­teel­lisen kehit­tä­misen nimissä tehtä­villä uudis­tuk­silla ? ja tämä on yksi niistä.

Duaali­mallin murene­misen alkusanat lausuttiin viime halli­tus­kau­della, kun opetus­mi­nis­teriö alkoi painostaa korkea­kouluja tekemään raken­teel­lista kehit­tä­mistä. Erityi­sesti paineita asetettiin ammat­ti­kor­kea­kou­luille, joilla todettiin olevan liian monia ja liian pieniä yksikköjä liian monella eri paikka­kun­nalla. Ammat­ti­kor­kea­koulut vähitellen ymmär­sivät mistä on kyse ja ryhtyivät tositoimiin. Hyvä niin, sillä yksikköjä todel­lakin oli lähes joka niemessä ja notkossa. Minis­teriö se vaan edelleen painoi päälle ja antoi yliopis­toille jopa jonkin sortin uhkavaa­ti­muksia, ellei ala kehit­tä­mistä tapahtua.

Painostus tehosi ja sitten vasta alkoikin tapahtua.. Raken­teel­lisen kehit­tä­misen nimissä kaikki oli sallittua ja pääasia oli se, että jotain tapahtuu. En sen väliä mitä, miten ja millä perus­teella, kunhan tapahtuu. Minis­teriö se vaan kannusti ja hurrasi - vihdoinkin voidaan sanoa, että raken­teel­linen kehit­tä­minen toteutuu ja koulu­tus­jär­jes­telmä mukautuu piene­neviin ikäluokkiin. Mutta kun esitettiin kysymyksiä siitä, mikä kaikki on sallittua ja mikä on todella tavoit­teena, ei selkeitä vastauksia saatu. Duaali­mallin säilyt­tä­minen ja vahvis­ta­minen ? sitä kyllä jaksettiin toistaa. Mutta tiedät­tehän sen, miten joku asia menettää merki­tyk­sensä, kun sitä vaan hoetaan, mutta käytännön toimet ja tapah­tumat osoit­tavat jotain muuta. Näin kävi edellisen halli­tuksen tavoit­teille vahvistaa duaali­mallia raken­teel­lisen kehit­tä­misen toimen­pi­teillä.

Mitä sitten pitäisi tehdä, jotta duaali­malli säilyisi ja voisi hyvin? Uusi hallitus on ainakin jo yhden toiveeni täyttänyt tämän asian suhteen. Olen jo pitkään toivonut, että jatkuvien muutos­pai­neiden ja uudis­tus­tar­peiden sijaan ammat­ti­kor­kea­kou­luille annet­taisiin työrauha keskittyä lain mukaisten tavoit­tei­densa ja perus­teh­tä­viensä toteut­ta­miseen. Tällaista tilan­netta ei oikein ole ehtinyt vielä olla. Uusi halli­tus­oh­jelma ei aseta ammat­ti­kor­kea­kou­luille suuria muutos­tar­peita, vaan nyt on aika keskittyä yliopis­tojen uudis­ta­miseen. Tämä antaa ammat­ti­kor­kea­kou­luille mahdol­li­suuden keskittyä tekemään sitä mitä parhaiten osaavat ? ammatil­listen asian­tun­ti­joiden tuotta­minen työelämään ja alueel­lisen elinkei­noe­lämän kehit­tä­minen yhteis­työssä yritysten kanssa.

Korkea­kou­lujen autonomiaa ei tule kaventaa, mutta uuden halli­tuksen ja opetus­mi­nis­te­rimme etune­nässä tulisi ottaa sille kuuluva vahvempi rooli korkea­kou­lujen toiminnan ohjauk­sessa. Yhteis­kun­nas­samme korkea­kou­lu­tuksen kokonaiskuva ja kehit­tä­mis­vastuu tulee olla yhdellä taholla ja se on opetus­mi­nis­teriö. Kaikkea ei voi eikä pidä sallia ? alueel­li­sesti toimiva ratkaisu voi olla valta­kun­nal­li­sesti haital­linen. Molemmat näkökulmat tulee ottaa huomioon ja löytää toimiva ratkaisu. Itsenäiset ja joustavat korkea­koulut tarvit­sevat määrä­tie­toista ja riittävän vahvaa ohjausta valtion taholta.

Opetus­mi­nis­teriön tulisi yhdessä korkea­kou­lujen ja muiden keskeisten toimi­joiden kanssa määri­tellä selkeästi, mikä on Suomen korkea­kou­lu­po­liit­tinen visio vuonna 2025. Mihin kaikki tällä hetkellä käynnissä olevat toimen­piteet johtavat ja onko niiden loppu­tulos sellainen, mitä haluamme? Minkä­laisen korkea­kou­lu­jär­jes­telmän haluamme tulevai­suu­dessa? Vaikeinta ei varmas­tikaan ole vision luominen, vaan kaikkien tahojen todel­linen sitout­ta­minen siihen ja sen toteu­tu­miseen tähtääviin toimen­pi­teisiin.

Korkea­kou­lu­po­li­tiikka tarvitsee painos­tuksen ja uhkailun sijaan avointa keskus­telua ja selkeitä tavoit­teita. Suoma­laisen duaali­mallin perus­ta­misen lähtö­kohdat ovat olleet oikeita. Vaikka kehitet­tävää ja ratkais­tavia ongelmia on, tulee duaali­malli säilyttää. Minulla on erittäin suuri luottamus nykyiseen halli­tuk­seemme ja opetus­mi­nis­te­riimme, että he ja me yhdessä tässä tehtä­vässä onnis­tumme.

Pirve Lapio­lahti
Kirjoittaja työsken­telee suunnit­te­lijana Ammat­ti­kor­kea­kou­lujen rehto­ri­neu­vosto ARENE ry:ssä.


Kuvat


Kokoomus.fi