MENU
Duaa­li­malli

Duaa­li­malli

Julkaistu: 01.07.2007 Sivistys

Voisi kuvi­tella, että tällai­sessa joukossa käsi­tel­tä­viä asioita ja ratkot­ta­via ongel­mia riit­tää, mutta eniten puheen­vuo­roja synnytti ja mieli­pi­teitä herätti korkea­kou­lu­tuk­sen duaa­li­malli. Duaa­li­mal­lista on siis jokai­sella mieli­pide ja oma näke­mys. Ja jokai­nen haluaa nämä omat näke­myk­sensä ja mieli­pi­teensä saada kuulu­ville. En tee tässä asiassa poik­keusta.

Duaa­li­malli synnyt­tä­mi­sen lähtö­koh­tina ovat olleet tarpeet suoma­lai­sen koulu­tus­jär­jes­tel­män paran­ta­mi­seen. Ammat­ti­kor­kea­kou­lut halut­tiin luoda tiede­kor­kea­kou­lu­jen rinnalle, jotta voidaan parem­min vastata yhteis­kun­nan ja työelä­män nopei­siin muutok­siin. Suoma­lai­sessa duaa­li­mal­lissa on kaksi erilaista korkea­kou­lusek­to­ria, jotka täyden­tä­vät toisi­aan. Ammat­ti­kor­kea­kou­luilla ja yliopis­toilla on toisis­taan poik­kea­vat profii­lit ja tehtä­vät. Niiden tutkin­to­jen sisäl­löt ja tutkin­to­ni­mik­keet ovat erilai­sia. Ammat­ti­kor­kea­kou­lu­jen toimin­nassa koros­tuu yhteys työelä­mään ja alueel­li­seen kehit­tä­mi­seen.

Nämä määrit­te­lyt ovat meille kaikille tuttuja ja ne löyty­vät sekä laki­teks­teistä että uudesta halli­tus­oh­jel­masta. Toimi­malla siis näiden lakien ja asetus­ten mukaan, kaiken pitäisi olla melko selvää. Näinä päivinä näin ei kuiten­kaan ole ja aina­kin minä olen huolis­sani suoma­lai­sesta duaa­li­mal­lista. Vaikka siitä paljon puhu­taan ja sen tärkeyttä erilai­sissa koulu­tusta koske­vissa asia­kir­joissa koros­te­taan, tuntu­vat puheet olevan pahasti risti­rii­dassa sen kanssa mitä tällä hetkellä käytän­nössä tapah­tuu. Raken­teel­li­sen kehit­tä­mi­sen nimissä suun­ni­tel­laan ja puuha­taan eri puolilla Suomea kaiken­laista, joka on kaik­kea muuta kuin sitä, mistä duaa­li­mal­lissa on kyse.

Duaa­li­malli ei mieles­täni ole sitä, että ammat­ti­kor­kea­kou­lu­tut­kin­toja muoka­taan siihen suun­taan, että niistä voi suoraan jatkaa yliopis­tossa mais­te­ri­tut­kin­toon. Ei se ole sitä­kään, että tässä tilan­teessa taas yliopisto lisää aloi­tus­paik­koja mais­te­ri­kou­lu­tuk­seen ja vastaa­vasti vähen­tää niitä kandi­daat­ti­kou­lu­tuk­sesta. Yhteis­työ on ok, mutta joku raja sillä­kin pitäisi olla.

Toisesta ääri­päästä löyty­vät sitten ne ammat­ti­kor­kea­kou­lut ja yliopis­tot, joiden johdon edus­ta­jat hädin tuskin mahtu­vat samaan huonee­seen ? saati, että tehtäi­siin edes jonkin­laista yhteis­työtä. Ja mitä tästä taas seuraa? Kilpail­laan samoista opis­ke­li­joista järjes­tä­mällä samalla paik­ka­kun­nalla täysin saman nimistä ja saman­lai­sella profii­lilla olevaa koulu­tusta, josta tarkoi­tuk­sena on sijoit­tua saman­lai­siin tehtä­viin.

Ja mitä sitten onkaan loppu­tu­lok­sena niissä keitok­sissa, joissa ammat­ti­kor­kea­kou­lua ja yliopis­toa ollaan pistä­mässä saman yllä­pi­tä­jän ja omis­ta­jan alai­suu­teen? Se kuulos­taa ennak­ko­luu­lot­to­malta ja inno­va­tii­vi­selta ajatuk­selta. Tällä tavalla varmasti voidaan synnyt­tää jota­kin uutta ja hienoa ? ja ennen kaik­kea saada aikaan kustan­nus­sääs­töjä. Mutta ovatko sääs­töt sen arvoi­sia, että samalla otetaan askel kohti täydel­listä seka­me­te­li­sop­paa, jossa ei enää eroteta kumpi on kumpi ja kuka tekee mitä­kin? Vaikka ajatus on hyvä, en vali­tet­ta­vasti usko sen toimi­vuu­teen. Tie kohti duaa­li­mal­lin tuhoa on pääl­lys­tetty raken­teel­li­sen kehit­tä­mi­sen nimissä tehtä­villä uudis­tuk­silla ? ja tämä on yksi niistä.

Duaa­li­mal­lin mure­ne­mi­sen alkusa­nat lausut­tiin viime halli­tus­kau­della, kun opetus­mi­nis­te­riö alkoi painos­taa korkea­kou­luja teke­mään raken­teel­lista kehit­tä­mistä. Erityi­sesti paineita asetet­tiin ammat­ti­kor­kea­kou­luille, joilla todet­tiin olevan liian monia ja liian pieniä yksik­köjä liian monella eri paik­ka­kun­nalla. Ammat­ti­kor­kea­kou­lut vähi­tel­len ymmär­si­vät mistä on kyse ja ryhtyi­vät tosi­toi­miin. Hyvä niin, sillä yksik­köjä todel­la­kin oli lähes joka niemessä ja notkossa. Minis­te­riö se vaan edel­leen painoi päälle ja antoi yliopis­toille jopa jonkin sortin uhka­vaa­ti­muk­sia, ellei ala kehit­tä­mistä tapah­tua.

Painos­tus tehosi ja sitten vasta alkoi­kin tapah­tua.. Raken­teel­li­sen kehit­tä­mi­sen nimissä kaikki oli sallit­tua ja pääasia oli se, että jotain tapah­tuu. En sen väliä mitä, miten ja millä perus­teella, kunhan tapah­tuu. Minis­te­riö se vaan kannusti ja hurrasi - vihdoin­kin voidaan sanoa, että raken­teel­li­nen kehit­tä­mi­nen toteu­tuu ja koulu­tus­jär­jes­telmä mukau­tuu piene­ne­viin ikäluok­kiin. Mutta kun esitet­tiin kysy­myk­siä siitä, mikä kaikki on sallit­tua ja mikä on todella tavoit­teena, ei selkeitä vastauk­sia saatu. Duaa­li­mal­lin säilyt­tä­mi­nen ja vahvis­ta­mi­nen ? sitä kyllä jakset­tiin tois­taa. Mutta tiedät­te­hän sen, miten joku asia menet­tää merki­tyk­sensä, kun sitä vaan hoetaan, mutta käytän­nön toimet ja tapah­tu­mat osoit­ta­vat jotain muuta. Näin kävi edel­li­sen halli­tuk­sen tavoit­teille vahvis­taa duaa­li­mal­lia raken­teel­li­sen kehit­tä­mi­sen toimen­pi­teillä.

Mitä sitten pitäisi tehdä, jotta duaa­li­malli säilyisi ja voisi hyvin? Uusi halli­tus on aina­kin jo yhden toiveeni täyt­tä­nyt tämän asian suhteen. Olen jo pitkään toivo­nut, että jatku­vien muutos­pai­nei­den ja uudis­tus­tar­pei­den sijaan ammat­ti­kor­kea­kou­luille annet­tai­siin työrauha keskit­tyä lain mukais­ten tavoit­tei­densa ja perus­teh­tä­viensä toteut­ta­mi­seen. Tällaista tilan­netta ei oikein ole ehti­nyt vielä olla. Uusi halli­tus­oh­jelma ei aseta ammat­ti­kor­kea­kou­luille suuria muutos­tar­peita, vaan nyt on aika keskit­tyä yliopis­to­jen uudis­ta­mi­seen. Tämä antaa ammat­ti­kor­kea­kou­luille mahdol­li­suu­den keskit­tyä teke­mään sitä mitä parhai­ten osaa­vat ? amma­til­lis­ten asian­tun­ti­joi­den tuot­ta­mi­nen työelä­mään ja alueel­li­sen elin­kei­noe­lä­män kehit­tä­mi­nen yhteis­työssä yritys­ten kanssa.

Korkea­kou­lu­jen auto­no­miaa ei tule kaven­taa, mutta uuden halli­tuk­sen ja opetus­mi­nis­te­rimme etune­nässä tulisi ottaa sille kuuluva vahvempi rooli korkea­kou­lu­jen toimin­nan ohjauk­sessa. Yhteis­kun­nas­samme korkea­kou­lu­tuk­sen koko­nais­kuva ja kehit­tä­mis­vas­tuu tulee olla yhdellä taholla ja se on opetus­mi­nis­te­riö. Kaik­kea ei voi eikä pidä sallia ? alueel­li­sesti toimiva ratkaisu voi olla valta­kun­nal­li­sesti haital­li­nen. Molem­mat näkö­kul­mat tulee ottaa huomioon ja löytää toimiva ratkaisu. Itse­näi­set ja jous­ta­vat korkea­kou­lut tarvit­se­vat määrä­tie­toista ja riit­tä­vän vahvaa ohjausta valtion taholta.

Opetus­mi­nis­te­riön tulisi yhdessä korkea­kou­lu­jen ja muiden keskeis­ten toimi­joi­den kanssa määri­tellä selkeästi, mikä on Suomen korkea­kou­lu­po­liit­ti­nen visio vuonna 2025. Mihin kaikki tällä hetkellä käyn­nissä olevat toimen­pi­teet johta­vat ja onko niiden loppu­tu­los sellai­nen, mitä haluamme? Minkä­lai­sen korkea­kou­lu­jär­jes­tel­män haluamme tule­vai­suu­dessa? Vaikeinta ei varmas­ti­kaan ole vision luomi­nen, vaan kaik­kien taho­jen todel­li­nen sitout­ta­mi­nen siihen ja sen toteu­tu­mi­seen tähtää­viin toimen­pi­tei­siin.

Korkea­kou­lu­po­li­tiikka tarvit­see painos­tuk­sen ja uhkai­lun sijaan avointa keskus­te­lua ja selkeitä tavoit­teita. Suoma­lai­sen duaa­li­mal­lin perus­ta­mi­sen lähtö­koh­dat ovat olleet oikeita. Vaikka kehi­tet­tä­vää ja ratkais­ta­via ongel­mia on, tulee duaa­li­malli säilyt­tää. Minulla on erit­täin suuri luot­ta­mus nykyi­seen halli­tuk­seemme ja opetus­mi­nis­te­riimme, että he ja me yhdessä tässä tehtä­vässä onnis­tumme.

Pirve Lapio­lahti
Kirjoit­taja työs­ken­te­lee suun­nit­te­li­jana Ammat­ti­kor­kea­kou­lu­jen rehto­ri­neu­vosto ARENE ry:ssä.


Kuvat