Evästeasetukset Verkkosivumme käyttää välttämättömiä evästeitä, jotta sivut toimivat ja kokemuksesi olisi vieläkin makeampi. Voit lukea lisää käyttämistämme evästeistä ja hallita asetuksiasi evästeasetussivulla. You can read more about them use and control their settings.
Kokoomus.fi / Julkaisut / Ohjelmatyö / Petteri Orpo: kokoo­mus­lai­suu­teen kuuluu ihmis­ten väli­nen tasa-arvo

Petteri Orpo: kokoo­mus­lai­suu­teen kuuluu ihmis­ten väli­nen tasa-arvo

Julkaistu:

Puheen­joh­taja Orpon puhe peri­aa­teoh­jel­ma­se­mi­naa­rissa

Hyvät kuuli­jat, mikä olisi hienompi tapa suun­nata kohti juhan­nusta kuin kokoon­tua tänne Helsin­kiin puhu­maan arvoista ja aatteesta?

Viimeis­ten puolen­toista viikon aikana arvot ovat nous­seet poliit­ti­sen keskus­te­lun keski­öön, ja tämä tilai­suus osuu­kin siinä mielessä todella hyvään ajan­koh­taan. Ehkä on tarpeen todeta, että tämän puheen ajan­kohta ei ollut millään tavalla käsi­kir­joi­tettu tai rytmi­tetty yhteen viime viikon halli­tus­ku­vioi­den kanssa. Sellai­set väit­teet kiis­tän aivan ehdot­to­masti!

Päiväl­leen kuukausi sitten, Jyväs­ky­lässä kokoon­tui Kokoo­muk­sen puolue­val­tuusto. Silloin käyn­nis­tyi konkreet­ti­sesti työ tämän kohta sata­vuo­ti­aan poliit­ti­sen liik­keen aatteen tuomi­seksi tähän päivään ja vähän siitä ylikin. Tätä on pitkään suun­ni­teltu, ja nyt juna on konkreet­ti­ses­ti­kin liik­keellä.

Tämä semi­naari tänään on sarjan kolmas tilai­suus, ja tulossa on vielä seit­se­män­toista, kaik­kialla Suomessa. Nämä kaikki ovat avoi­mia tilai­suuk­sia, niin myös tämä. Haluamme kutsua kaikki mukaan puhu­maan arvoista kans­samme. Meillä ei ole mitään syytä eikä tarvetta salata sitä, että teemme aate­työtä. Puhun tänään muuta­mista Kokoo­muk­sen aatteen perus­e­le­men­teistä ja tarkas­te­len myös näitä viime­ai­kai­sia kään­teitä.

Lopuksi meillä on mahdol­li­suus keskus­tella, ja kuulen erit­täin mielel­läni myös teidän kaik­kien ajatuk­sia näistä päivän aiheista. Varoi­tan jo etukä­teen, että kaik­kea mitä sanotte, voidaan käyt­tää Kokoo­muk­sen hyödyksi meneil­lään olevassa peri­aa­teoh­jel­ma­työssä.

Hyvä yleisö,

Jyväs­ky­län aate­ti­lai­suu­dessa touko­kuussa kuulimme profes­sori Petri Karo­sen ajatuk­sia ja tutki­mus­tu­lok­sia siitä, millai­sista asioista muodos­tuu yhteis­kun­nan kyky selviy­tyä krii­seistä. Siitä tilai­suu­desta jäi erityi­sesti mieleen Karo­sen huomio, jonka mukaan suoma­lai­sen yhteis­kun­nan krii­seissä useim­mat suuret haas­teet on kohta­lai­sella menes­tyk­sellä pystytty hoita­maan. Mutta ihmis­ten henki­nen selviy­ty­mi­nen krii­seistä on ollut huonosti hoidet­tua. Mieles­täni esimer­kiksi tässä on kysy­mys, jota pitäisi pohtia enem­män­kin.

Sodan jälkei­senä rauhaan palaa­mi­sen krii­siai­kana huomio keskit­tyi erilai­siin aineel­li­siin ja sosi­aa­li­siin kysy­myk­siin, evak­ko­jen asut­ta­mi­sesta sodassa vammau­tu­nei­den hoidon järjes­tä­mi­seen sekä tieten­kin demo­kraat­ti­sen yhteis­kun­nan vakaut­ta­mi­seen. Sodan ja siitä aiheu­tu­nei­den muiden vaikeuk­sien henki­set jäljet jäivät vähälle huomiolle. Kymme­net tuhan­net miehet trau­ma­ti­soi­tui­vat pahoin, ja tämä heijas­tui myös heidän perhei­siinsä ja lähiyh­tei­söi­hinsä.

Sodan ja siitä aiheu­tu­nei­den muiden vaikeuk­sien henki­set jäljet jäivät vähälle huomiolle.

Hieman vastaava ilmiö on 1990-luvun ”laman lapset”. Syvän talous­krii­sin takia sadat tuhan­net ihmi­set jäivät työt­tö­miksi ja valtava määrä yrit­tä­jiä ajau­tui konkurs­siin ja jäi pahoin velkaan­tu­neiksi. Osa näistä ihmi­sistä syrjäy­tyi pysy­västi, ja kuten tutki­muk­sissa on havaittu, se periy­tyy. Kun kodissa ilma­piiri on lannis­tu­nut, eikä ole uskoa siihen, että oman elämän kohen­ta­mi­seksi kannat­taa tehdä työtä, apeus ja apatia siir­ty­vät myös lapsiin. Ongelma ei ole vain talou­del­li­nen.

Krii­sien aiheut­ta­mia henki­siä vahin­koja ei ole oikein osattu ratkaista. Aineel­li­sen niuk­kuu­den aikana kuten sodan jälkeen tai suuressa lamassa konkreet­ti­sem­mat ja helpom­min rahassa mitat­ta­vat kysy­myk­set mene­vät helposti edelle, ja ihmis­ten henki­nen hyvin­vointi voi jäädä taka-alalle. Aivan hyvä kysy­mys on, pitäi­sikö tai voisiko esimer­kiksi tässä arvo­jär­jes­tys olla toinen. Tästä toivon kuule­vani näke­myk­siänne, kun kohta pääs­tään keskus­te­le­maan.

Ylei­sesti ottaen suoma­lai­sen yhteis­kun­nan krii­seistä selviy­ty­mi­sen kyky on hyvä. Meillä on vakaat insti­tuu­tiot ja ennen kaik­kea hyvin toimiva julki­nen valta. Mitä epävar­mempi aika, sitä tärkeäm­pää tämä on. Kokoo­mus puolu­eena on ollut perus­ta­mi­ses­taan saakka vakaan ja luotet­ta­van julki­sen vallan puolus­taja. Se tarkoit­taa kansan­val­tais­ten insti­tuu­tioi­den puolus­ta­mista epäde­mo­kraat­ti­sia voimia vastaan.

Yhteis­kun­nal­li­sen vakau­den vaali­mi­sen perinne Suomessa on pitkä. Vahva lail­li­suu­den kunnioi­tus heijas­tuu joka­päi­väi­seen elämään myös vahvasti turvat­tuina perus­oi­keuk­sina. Meillä on hyvä perus­tus­laki, joka turvaa ihmi­sar­voi­sen elämän lähtö­koh­dat jokai­selle. Toisaalta sama perus­tus­laki suoje­lee yksi­löä pahan­teon, mieli­val­lan ja syrjin­nän kohteeksi joutu­mi­selta. Kun yhteis­kun­nassa tehdään päätök­siä ja toimeen­pan­naan niitä, ihmis­ten turvana on oltava vahva yhden­ver­tai­suus­pe­ri­aate sekä lail­li­suus­pe­rusta ja sitä tulkit­se­massa riip­pu­ma­ton oikeus­lai­tos. Nämä ovat koko länsi­mai­sen, vapaan ja sivis­ty­neen yhteis­kun­nan kulma­ki­viä, joita on tiukasti puolus­tet­tava.

Julki­sen vallan tehtä­viin kuuluu olen­nai­sena osana yhden­ver­tai­suu­den ja tasa-arvon edis­tä­mi­nen, ja tätä työtä myös Kokoo­mus haluaa olla mukana teke­mässä. Esimer­kiksi kunta­vaa­lien alla nostimme esiin työn ja perhe-elämän yhteen­so­vit­ta­mi­sen ongel­mat. Esitimme niihin konkreet­ti­sia ratkai­suja julkai­se­malla ”Perheet ja työelämä” -asia­kir­jan. Tämä herätti jonkin­laista pahen­nusta halli­tus­kump­pa­nien suun­nalla. Ei hätää. En aio jatkos­sa­kaan kysyä muilta puolueilta lupaa nais­ten ja mies­ten tasa-arvon ajami­seen yhteis­kun­nassa. Me emme tule luopu­maan tavoit­teis­tamme.

Hyvät kuuli­jat,

Poli­tii­kassa usein jopa ylpeil­lään sillä, että ollaan käytän­nön­lä­hei­siä ongel­man­rat­kai­si­joita. Niin teemme monesti myös me kokoo­mus­lai­set. Ja käytän­nön­lä­hei­nen saa olla – ongel­mat toki pitää ratkaista. Mutta ei poli­tiikka voi olla vain sitä, että katsel­laan ympä­rille, havai­taan ongel­mia ja sitten vain ruve­taan ratkai­se­maan niitä. Poliit­ti­sen liik­keen koko olemas­sao­lon moraa­li­nen perusta on siinä, että sillä on ideo­lo­gia ja arvo­maa­ilma, jonka pohjalta sen kannan­muo­dos­tus ja myös ongel­man­rat­kaisu tapah­tuu.

Kun noste­taan katsetta ylös tämän hetken konkreet­ti­sista ongel­mista ja niiden välit­tö­män ratkai­se­mi­sen keinoista, ilman kunnol­lista käsi­tystä arvo­pe­rus­tasta ajau­du­taan tuulia­jolle. Arvot eivät ole vain luet­telo sanoja, jotka liite­tään juhla­pu­hei­den jatkoksi. Ne ovat meri­kort­teja, joiden avulla pysty­tään suun­nis­ta­maan silloin­kin, kun päivit­täis­ten kysy­mys­ten ja päälle kaatu­vien tilan­tei­den sumu peit­tää suuret linjat.

Arvo­puo­lu­eena olemi­nen tarkoit­taa sitä, että mitä tahansa ei voi hyväk­syä, ja jotkin toiset asiat on hoidet­tava, vaikka se olisi vaikeaa.

Mikään määrä prag­maat­ti­suutta ei saa ajaa meitä törmäys­kurs­sille perus­ar­vo­jamme vastaan. Maail­man­his­to­riasta löytyy karmai­se­via esimerk­kejä seurauk­sista, kun perus­ar­voja aletaan naker­taa.

Meillä on erilai­sia puolueita siitä syystä, että ihmi­sillä on jois­ta­kin keskei­sis­tä­kin arvoa­se­tel­mista eriä­viä näke­myk­siä. Parla­men­taa­ri­sessa demo­kra­tiassa päätök­sen­teko tapah­tuu erilais­ten aate­suun­taus­ten yhteis­työssä, ja siinä erilai­sia arvo­poh­jia joudu­taan sovit­ta­maan yhteen. Se juuri on demo­kra­tian hienoutta, että erilai­sista arvo­läh­tö­koh­dista pysty­tään kuiten­kin teke­mään yhteis­työtä ja raken­ta­maan yhteis­kun­taa. Vaaleissa kansa päät­tää, mille arvo­poh­jalle halu­taan antaa enem­män painoar­voa kuin jolle­kin toiselle arvo­poh­jalle.

On monen­lai­sia arvoja, ja se juuri on demo­kra­tian rikkautta. Mutta rela­ti­vis­teja emme ole. Kaikki ei todel­la­kaan käy. Todel­la­kin on olemassa oikeita ja vääriä arvoja. Juuri tästä­hän arvoissa syvim­mil­lään on kysy­mys: Hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä. Vääriä arvoja ovat sellai­set arvot, joiden pohjalta voidaan oikeut­taa esimer­kiksi ihmis­ten tahal­li­nen vahin­goit­ta­mi­nen tai korjaa­mat­to­man tuhon teke­mi­nen luon­nolle. Poli­tii­kassa tehtä­vämme on arvo­jen ja oikeuk­sien punnit­se­mi­nen keske­nään. Esimer­kiksi sanan­va­paus on perus­oi­keus, mutta tämä ei oikeuta rasis­mia ja viha­pu­hetta.

Kokoo­muk­sen nykyi­sessä peri­aa­teoh­jel­mas­sa­kin tehdään selväksi, että vaikka kanna­tamme moniar­voi­suutta, yleis­maa­il­mal­li­sista ihmi­soi­keuk­sista ja perus­va­pauk­sista ei voida tinkiä. Meille tämä ei ole mikään näkö­kul­mista saivar­te­lun kysy­mys.

Hyvä yleisö,

Kuten alussa tote­sin, viime päivinä arvo­ky­sy­myk­set ovat nous­seet poliit­ti­sen keskus­te­lun keski­öön. Reilu viikko sitten yksi halli­tus­puo­lueista pani uusiksi koko puolue­joh­tonsa. Jussi Halla-aho ja hänen tuki­jansa otti­vat haltuunsa koko Perus­suo­ma­lai­sen puolu­een johdon. Ensim­mäi­nen analyysi tilan­teesta oli, että se ei ole enää sama puolue, jonka kanssa kaksi vuotta sitten menimme Smol­naan ja tulimme sieltä ulos halli­tus­kump­pa­neina. Halli­tuk­sen maltil­li­sen EU- ja maahan­muut­to­lin­jan takuu­mie­henä ollut puheen­joh­taja Soini ja koko johto heitet­tiin tylysti ulos ja korvat­tiin Homma­foo­ru­min tuke­milla edus­ta­jilla.

Siinä joudut­tiin perus­ky­sy­mys­ten äärelle. Meidän, Kokoo­muk­sen, oli pakko kysyä itsel­tämme, mikä meidän arvo­poh­jamme on. Onko se sellai­nen, että voimme olla samassa halli­tuk­sessa sellai­sen puolu­een kanssa, joka on Jussi Halla-ahon ja hänen taus­ta­voi­miensa käsissä? Olisim­meko avaa­massa ovia halli­tus­val­taan Jussi Halla-aholle ja sitä arvo­maa­il­maa edus­ta­ville voimille, jotka hänet nosti­vat Perus­suo­ma­lais­ten johtoon?

Jos muuten jonkun vielä tekee mieli kysyä, mikä se arvo­maa­ilma on, kannat­taa käydä katso­massa, mitä Homma­foo­ru­milla ihmi­sistä kirjoi­te­taan juuri tällä­kin hetkellä. Tai millaista palau­tetta Perus­suo­ma­lai­sista lähte­neet ei-halla-aholai­set kansan­edus­ta­jat ovat viimei­sen viikon aikana saaneet. Minis­teri Sampo Terho julkai­si­kin osan tätä palau­tetta. Sosi­aa­li­sessa mediassa huude­taan kuole­maa pettu­reille, uhataan väki­val­lalla näitä kansan­edus­ta­jia ja heidän perhei­tään.

Se ei ole oikea tapa kohdata toinen ihmi­nen. Se ei ole sivis­ty­nyt tapa kohdata lähim­mäi­nen. Eikä se ole kokoo­muk­selle hyväk­syt­tävä tapa osal­lis­tua yhteis­kun­nal­li­seen keskus­te­luun.

Sellai­selle puheelle, sellai­selle ajatus­maa­il­malle ei voi olla sijaa siellä, missä pääte­tään isän­maan ja suoma­lais­ten asioista. Ei aina­kaan Kokoo­muk­sen hyväk­syn­nällä. Tämän haluan tehdä aivan totaa­li­sen selväksi.

Kokoo­mus­lai­suus on ihmis­lä­hei­nen ja kaik­kien yksi­löi­den yhden­ver­tai­suutta koros­tava aate. Kokoo­muk­sen lähtö­koh­tana ja päämää­ränä on yksilö. Olemme ihmi­seen uskova puolue. Aatteemme lähtö­koh­tana on hyvää tahtova, hyvään kyke­nevä ihmi­nen. Ihmi­nen, joka itse oman eetti­sen vakau­muk­sensa pohjalta kyke­nee toimi­maan oikein, välit­tää lähim­mäi­ses­tään ja kantaa vastuunsa itses­tään ja lähiym­pä­ris­tös­tään.

Kokoo­mus­lai­suu­teen aatteena kuuluu ihmis­ten väli­nen tasa-arvo ja kanso­jen keski­näi­sen ymmär­ryk­sen ja rauhan­omai­sen kans­sa­käy­mi­sen edis­tä­mi­nen. Kokoo­muk­sen arvoi­hin ei sovi puhe, joka ajaa ihmis­ryh­miä toisi­aan vastaan. Emme voi antaa hiljaista hyväk­syn­tää tois­ten louk­kaa­mi­selle tai vähät­te­lylle näiden synty­pe­rän, perhe­taus­tan, ihon­vä­rin, suku­puo­len tai seksu­aa­li­suu­den tai muun­kaan henki­löön liit­ty­vän seikan takia.

Me haluamme kantaa myös globaa­lia vastuuta hädä­na­lais­ten ihmis­ten autta­mi­seksi. Yksi konkreet­ti­nen asia voisi olla pako­lais­kiin­tiön nosta­mi­nen, jota minis­teri Risikko on esit­tä­nyt. Sille olisi tilaa, koska turva­pai­kan­ha­ki­joi­den määrä on vähen­ty­nyt. Nämä ovat länsi­mai­sia arvoja, joille libe­raali demo­kra­tia perus­tuu. Ne eivät ole kaup­pa­ta­va­raa, niistä ei neuvo­tella eikä tehdä kompro­mis­seja. Ei siinä ole mitään väli­muo­toja, onko jokai­sella yksi­löllä sama ihmi­sarvo vai ei.

Perus­ar­vo­jen lisäksi kyse on ihan vain perin­tei­sistä hyvistä käytös­ta­voista. Ihmi­sestä kertoo hyvin paljon se, miten hän puhuu toisista. Kokoo­mus­lai­seen eetok­seen kuuluu kunnioit­tava käytös ja aggres­sii­vi­suu­desta pidät­täy­ty­mi­nen. Pelkkä tiedol­li­nen oppi­nei­suus ei riitä. Ilman sydä­men sivis­tystä korkea­kaan koulu­tus ei johda hyvään.

Näistä lähtö­koh­dasta minä ja hyvin yksi­tuu­mai­sesti koko puolu­een johto ja edus­kun­ta­ryhmä päädyimme lopulta melko helposti siihen loppu­tu­lok­seen, joka nyt on jo tiedossa halli­tus­po­li­tii­kan jatkon osalta.

Asiat eteni­vät viime viikolla hyvin nopeasti. Perus­suo­ma­lai­set hajo­si­vat, kun Jyväs­ky­län puolue­ko­kouk­sessa murs­kattu soini­lai­nen siipi erosi Perus­suo­ma­lais­ten ryhmästä ja perusti uuden. Tämän uuden ryhmän kanssa pääs­tiin pian sopuun siitä, että halli­tus jatkaa työtään ilman halla-aholai­sia. Kaksi vuotta sitten yhdessä tehdyn, hyvän halli­tus­oh­jel­man toteut­ta­mista jatke­taan.

Sanoin Helsin­gin Sano­mille hiukan kulmik­kaasti, että meillä on nyt sama hyvä halli­tus ilman häiri­köitä. Eikä minulla ole mitään tarvetta pehmen­tää tuota analyy­sia. Voin sanoa koko sydä­mes­täni, että monien kaoot­tis­ten­kin vaihei­den jälkeen tämä oli mahdol­li­sista ratkai­suista isän­maan kannalta paras. Halli­tus on nyt arvo­poh­jal­taan lujempi ja yhte­näi­sempi. Siinä iso merki­tys on ollut tällä viime päivinä monilla tasoilla käydyllä arvo­kes­kus­te­lulla.

Tieten­kin voi aina kysyä, onko tämä uusi ryhmä ilman halla-aholai­sia todella joten­kin aiem­paa lähei­sempi kokoo­muk­selle. Ymmär­rän hyvin tämän pohdin­nan, ja moni on minun­kin kans­sani tullut tästä keskus­te­le­maan. Vastaus kysy­myk­seen on, että heidän ei tieten­kään tarvitse olla Kokoo­muk­sen kanssa samaa mieltä kaikesta, ja heillä voi ja saa olla erilai­set arvo­pai­no­tuk­set kuin Kokoo­muk­sella. Se on osa normaa­lia demo­kra­tiaa.

Nämä meidän kans­samme jatka­vat enti­set perus­suo­ma­lai­set ovat ihan samoja ihmi­siä kuin ennen halla-ahon nousua puheen­joh­ta­jaksi. Mutta kun tiedän ja tunnen tätä väkeä, kyllä minulla on vahvat odotuk­set sen suhteen, että tuo ryhmä ei anna tilaa ihmis­ryh­mien väli­sen vastak­kai­na­set­te­lun liet­so­mi­selle. Vanhan SMP:n ohjel­man lähtö­koh­tana oli seuraava virke: ”Jokai­nen ihmi­nen ja jokai­nen elämä on arvo­kas”.

Aina­kin minä pystyn kyllä alle­kir­joit­ta­maan tämä aivan sellai­se­naan.

Hyvät kokoo­mus­lai­set, hyvä yleisö

Alussa viit­ta­sin Jyväs­ky­län aate­se­mi­naa­rissa käsi­tel­tyyn yhteis­kun­nan kykyyn selviy­tyä krii­seistä. Siitä haluan nostaa esiin vielä yhden huomion: tärkeä yhteis­kun­taa koossa pitävä voima on luot­ta­mus.

Jos ihmi­set voivat luot­taa siihen, että heitä kohdel­laan oikein, heille ei synny tarvetta alkaa rikkoa yhdessä asetet­tuja rajoja. Kun ihmi­nen luot­taa siihen, että hän saa tarvit­taessa asiansa käsi­tel­lyksi ja hän tulee kuul­luksi, hän pysyy järjes­täy­ty­neen yhteis­kun­nan kehi­kon sisä­puo­lella.

Tästä syystä esimer­kiksi oikeus osoit­taa miel­tään ja sanan­va­paus ovat erit­täin tärkeitä peri­aat­teita. Meillä on melko lähel­lä­kin esimerk­kejä pelot­ta­vasta kehi­tys­ku­lusta. Kansa­lais­va­pauk­sien muren­ta­mi­nen, oikeus­lai­tok­sen poli­ti­soi­tu­mi­nen ja oppo­si­tion tukah­dut­ta­mi­nen ovat ilmiöitä, joista olemme kuul­leet ihan lähia­lueilta. Ne eivät vie kohti järjes­tystä vaan kohti kaaosta. Demo­kra­tiassa olen­naista on, että julki­nen valta naut­tii kansan luot­ta­musta, ja jos luot­ta­mus menee, päät­tä­jät vaih­de­taan vapailla ja reiluilla vaaleilla.

Toimies­samme poli­tii­kassa meidän on vahvis­tet­tava ihmis­ten luot­ta­musta edus­tuk­sel­li­seen demo­kra­ti­aan. Tässä auttaa se, että vaaleissa ei luoda katteet­to­man hyviä mieli­ku­via esimer­kiksi siitä, miten paljon uutta hyvää pysty­tään jaka­maan. Olemme anta­neet aika paljon tasoi­tusta esimer­kiksi viime edus­kun­ta­vaa­leissa, kun pidimme kiinni realis­ti­sesta talou­den tilan­ne­ku­vasta emmekä lähte­neet kilpai­luun siitä, kuka eniten vähät­te­lee valtion tulo­jen ja meno­jen epäta­sa­pai­noa. Tämä on monen mielestä kamree­ri­maista ajat­te­lua, mutta minä mieluum­min sanoi­sin sitä rehel­li­syy­deksi.

Olen tottu­nut siihen, että suoma­lai­set ymmär­tä­vät tiukat­kin ratkai­sut, kun ne reilusti ja selkeästi pysty­tään perus­te­le­maan. Me emme perusta päätök­siä toivea­jat­te­luun tai mieli­ku­vi­tuk­seen – vaan faktoi­hin, silloin­kin kun se tuntuu raa’alta. Tämä on todel­lista äänes­tä­jien kunnioit­ta­mista.

Hyvä länsi­mai­nen arvo­pohja ja demo­kraat­ti­nen yhteis­kunta sallii eri mieltä olemi­sen ja suoras­taan edel­lyt­tää sitä. Suomi on huip­pusi­joilla monissa luoki­tuk­sissa, jotka mittaa­vat perus­va­pauk­sien kuten sanan­va­pau­den toteu­tu­mista. Ihmis­ten on voitava luot­taa siihen, että mieli­pi­teensä saa sanoa. Mutta vapau­teen kuuluu myös vastuu: On oltava selvää, että esimer­kiksi väki­val­taan yllyt­tä­mi­nen ei ole hyväk­syt­tä­vyy­den rajo­jen sisä­puo­lella.

Pide­tään Suomi hyvänä maana myös tule­vai­suu­dessa, vaali­taan hyviä arvoja ja ollaan ylpeitä siitä.

Muutok­set puhut­taessa mahdol­li­sia.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa

1.3.2023

Nyt on oikea aika pelas­taa hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan palve­lut

Kokoo­muk­sen ehdo­tuk­set sosi­aali-, terveys- ja pelas­tus­pal­ve­lui­den kehit­tä­mi­seksi Seuraa­van halli­tuk­sen tärkein tehtävä on hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan pelas­ta­mi­nen ja ihmi­sille tärkei­den palve­lui­den turvaa­mi­nen. Me

24.2.2023

Nyt on oikea aika kuntien ja kaupun­kien uudelle suun­nalle

Sosi­aa­li­pal­ve­lui­den, tervey­den­huol­lon ja pelas­tus­toi­men uudis­tuk­sen jälkeen on aika tarkas­tella kuntien roolia ja tehtä­vä­kent­tää. Kuntien vapau­den ja toimin­ta­ky­vyn kasvat­ta­mi­seksi tarvi­taan uuden­laista

29.11.2022

Kokoo­muk­sen vaih­toeh­to­bud­jetti 2023: Kestä­vän tule­vai­suu­den valin­toja

Tulla lujaksi – pysyä pehmeänä. Kokoo­mus­lai­nen talous­po­li­tiikka pohjaa vastuul­li­suu­teen ja raken­taa kestä­vää ja vahvaa Suomea. On vastuul­lista, että huoleh­dimme julki­sen talou­den kunnosta. Vain siten voimme turvata valoi­san tule­vai­suu­den ja hyvin­voin­ti­pal­ve­lut suoma­lai­sille myös tule­vai­suu­dessa. Vain siten voimme pitää heikoim­mista huolta.

Skip to content