Vanhus­ten palve­luita on paran­net­tava. Jokai­sen ikään­ty­neen ja hänen omais­tensa on voitava luot­taa siihen, että myös vanhana saa tarvit­se­mansa hoidon, ja että sen saa oike­aan aikaan

Vanhus­ten hoidosta on paljas­tu­nut laimin­lyön­tejä, jotka ovat sietä­mät­tö­miä ja tuomit­ta­via. Väärin­käy­tök­siä on tapah­tu­nut sekä julki­sella että yksi­tyi­sellä sekto­rilla, mutta viime aiko­jen uuti­set ovat keskit­ty­neet yksi­tyi­seen. On moraa­li­tonta, jos ikäih­mis­ten hoivasta tingi­tään talou­del­li­sen voiton vuoksi.

Kokoo­mus on muiden puoluei­den kanssa etsi­nyt vanhus­ten palve­lu­jen paran­ta­mi­seksi ratkai­suja vuosi­kausia, ja meistä niiden synty­mi­nen ei ole jäänyt kiinni. On aika siir­tyä yhdessä teke­mi­seen syyt­te­ly­jen sijaan. Vanhus­ten palve­lui­hin tarvi­taan paran­nusta nyt!

Laimin­lyön­nit eivät ole henki­lös­tön syy. Vanhus­ten kanssa työs­ken­te­le­vät ihmi­set teke­vät koko ajan parhaansa. Suurin osa vanhus­ten palve­luista on hyviä, kiitos ammat­ti­tai­toi­sen ja sitou­tu­neen henki­lös­tön.

Emme hyväksy laimin­lyön­tejä tai ahneutta vanhus­ten kustan­nuk­sella.

Ongel­mia on paljas­tu­nut sekä julki­selta että yksi­tyi­seltä sekto­rilta. Emme hyväksy laimin­lyön­tejä tai ahneutta vanhus­ten kustan­nuk­sella.

Yli 12 vuoden ajan sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lu­jen raken­teel­li­set uudis­tuk­set on jätetty teke­mättä, vaikka tiede­tään, että Suomi ikään­tyy ja palve­lu­jen tarve kasvaa. Samoin on tiedetty, että nykyi­nen malli, jolla vanhus­ten palve­lut järjes­te­tään kilpai­lu­tuk­si­neen, ei toimi. Kunta­uu­dis­tus, sote-uudis­tus, maakunta-sote – montaa mallia on yritetty, mutta aina on jääty kiis­te­le­mään.

On tunnus­tet­tava nöyrästi, että tämä on ollut kaikilta puolueilta valtava epäon­nis­tu­mi­nen: emme ole saaneet vanhus­ten palve­luja hyväk­syt­tä­välle tasolle.

Kokoo­mus haluaa ratkai­suja. Sote-lait on nyt kiireesti hyväk­syt­tävä edus­kun­nassa, jotta asiassa pääs­tään eteen­päin. Yli 80-vuotiai­den määrä kasvaa 2020-luvulla kaksin­ker­tai­seksi. Vanhus­ten palve­lut on nyt laitet­tava kuntoon.

Vanhus­pal­ve­lut ovat koko­nai­suus

Kokoo­muk­sen mielestä vanhus­ten hoito on pantava kuntoon koko­nai­suu­tena: omais­hoito, koti­hoito, asumis­pal­ve­lut, ympä­ri­vuo­ro­kau­ti­sen hoidon ja hoivan palve­lut. Palve­lu­jen on oltava aina myös kuntout­ta­via. Esitämme hoiva­ta­kuuta: se on lupaus, että ikäih­mi­nen saa tarvit­se­mansa palve­lut oike­aan aikaan.

Jokai­sen vanhuk­sen on voitava luot­taa siihen, että hän saa laadu­kasta ja inhi­mil­listä hoivaa ja hoitoa. Tämä onnis­tuu vain päätök­sen­te­ki­jöi­den ja asian­tun­ti­joi­den yhteis­työllä. Parhaat ratkai­sut synty­vät huolel­li­sella valmis­te­lulla ja tutkit­tuun tietoon perus­tuen, sekä hoito­hen­ki­lö­kun­taa, ikäih­mi­siä ja heidän omai­si­aan kuul­len.

Kokoo­mus on tuoneet näke­mys­tään esille esimer­kiksi edus­kun­nan väli­ky­sy­mys­kes­kus­te­lussa Kokoo­muk­sen ryhmä­pu­heen­vuo­rossa.

Kokoo­muk­sen muihin esityk­siin vanhus­pal­ve­lu­jen paran­ta­mi­seksi voi tutus­tua 28.12.2018 julkais­tussa kanna­no­tos­samme Iäkkäi­den mahdol­li­suus omaeh­toi­seen ja täysi­pai­noi­seen elämään.

Kokoo­mus haluaa lisää hoita­jia

Kokoo­mus haluaa vanhuk­sille lisää hoita­jia, jotta jokai­nen saa tarvit­se­mansa hoivan. Ketään ei saa jättää heit­teille. Hoita­jia pitää lisätä ensim­mäi­senä juuri sinne, missä tarve on suurin. Hoita­jien määrän pitää perus­tua ikäih­mi­sen tarpee­seen.

Kokoo­mus haluaa, että jokai­nen vanhus saa tarvit­se­mansa hoivan niin, että hoita­jien määrä perus­tuu omiin, yksi­löl­li­siin tarpei­siin.

Jokai­sen ihmi­sen tilanne on erilai­nen. Vuode­po­ti­las tarvit­see enem­män apua kuin henkilö, joka pystyy liik­ku­maan itse­näi­sem­min turval­li­sesti. Siksi hoita­jien ja muun henki­lö­kun­nan määrän pitää vaih­della sen mukaan, mikä on kulloin­kin tarpeen riit­tä­vän hoidon ja hoivan saami­seksi. Oikea mitoi­tus voi olla pienempi tai suurempi kuin jokin yksit­täi­nen luku.

Kokoo­mus ehdot­taa, että lakiin kirjoi­te­taan sito­vat perus­teet, joilla ikäih­mi­sen hoidon tarve arvioi­daan.

Hoito­tar­peen arvioin­nissa on käytet­tävä ammat­ti­lais­ten kehit­tä­miä työka­luja (hoitoi­suus­mit­tari).

Jokai­sen ihmi­sen tarvit­sema hoivan tarve (ammat­ti­kie­lellä hoitoi­suus) arvioi­daan yksi­löl­li­sesti ja sitä päivi­te­tään sään­nöl­li­sesti.

Yksit­täi­sessä hoiva­ko­dissa hoita­ja­mi­toi­tus määräy­tyy siellä olevien ikäih­mis­ten tarpei­den mukai­sesti.

Hoito­tar­peen arvioin­nissa on käytet­tävä ammat­ti­lais­ten kehit­tä­miä työka­luja (hoitoi­suus­mit­tari). Jokai­sen ihmi­sen tarvit­sema hoivan tarve (ammat­ti­kie­lellä hoitoi­suus) arvioi­daan yksi­löl­li­sesti ja sitä päivi­te­tään säännöllisesti.Yksittäisessä hoiva­ko­dissa hoita­ja­mi­toi­tus määräy­tyy siellä olevien ikäih­mis­ten tarpei­den mukai­sesti.

Hoivan tarvetta pitää sään­nöl­li­sesti arvioida ja tehdä tarvit­ta­vat muutok­set annet­ta­vaan hoivaan ja hoita­jien määrään. Tämä edel­lyt­tää hyvää ja ammat­ti­tai­toista johta­mista, jossa etusi­jalla on huolen pitä­mi­nen ihmi­sistä.

Haamu­hoi­taja-ilmiö eli tilanne, jossa työvuo­ro­lis­toilla on henki­löitä, jotka eivät oikeasti ole paikalla, on pois­tet­tava. Tällai­sista laimin­lyön­neistä pitää olla anka­ram­mat seurauk­set palve­lu­jen tuot­ta­jille. Otetaan rahat pois väärin toimi­vilta.

Esimerk­kejä kritee­reistä, joita jo nyt käyte­tään hoitoi­suu­den arvioin­nissa (ns. RAI-mittari):

arjesta suoriu­tu­mi­nen, psyyk­ki­nen ja kogni­tii­vi­nen vointi, sosi­aa­li­nen toimin­ta­kyky ja hyvin­vointi, tervey­den­tila, ravit­se­mus, kipu

Miksi lakiin ei pidä kirjata yhtä lukua?

Kokoo­muk­selle yksi numero ei riitä. Haluamme, että laki turvaa jokai­selle oikean määrän hoita­jia. Ensin on lisät­tävä hoita­jia sinne, missä tarvi­taan eniten.

Yksi­lön hoivan tarve voi olla suurempi tai pienempi kuin mikään yksit­täi­nen numero. Nyky­lain tarkoi­tus on hyvä: jokai­selle tulisi taata riit­tävä palvelu. Se ei nyt toteudu. Hoivan riit­tä­vyy­den ja laadun valvon­nasta ei ole huoleh­dittu.

Valtaosa ikäih­mi­sistä on koti­hoi­dossa eikä hoiva­ko­dissa. Myös koti­hoi­dossa pitää olla riit­tävä määrä henki­lö­kun­taa. Kokoo­mus haluaa paran­taa koti­hoi­don lisäksi myös omais­hoi­ta­jien asemaa. Haluamme, että kotiin saa riit­tä­vän tuen ja tarvit­ta­vat palve­lut, esimer­kiksi ruokaa, lääk­keitä, siivousta ja kodin­hoi­toa.

Koska koulu­tet­tua henki­lö­kun­taa ei saada tyhjästä, hoita­jia pitää ensin lisätä sinne missä kipeim­min tarvi­taan. Pahim­mil­laan paran­nus yhdessä kohdassa johtaa heiken­ty­mi­seen muualla – niin ei saa käydä.

Kokoo­muk­sen kanta perus­tuu keskus­te­lui­hin asian­tun­ti­joi­den kanssa. Hoito­työn ammat­ti­lai­set osaa­vat kertoa parhai­ten, miten hoidon tarvetta mita­taan ja arvioi­daan jo nyt. Esimer­kiksi Tervey­den ja hyvin­voin­nin laitos (THL) on otta­nut kantaa tarpee­seen perus­tu­van mitoi­tuk­sen puolesta.

Julki­set, yksi­tyi­set ja järjes­tö­jen palve­lut yhdessä

Kokoo­muk­selle ei ole ratkai­seva tai ideo­lo­gi­nen kysy­mys, kuka palve­lut järjes­tää. Tarvi­taan julkista, yksi­tyistä ja kolmatta sekto­ria. Tärkeintä on ihmi­sen pääsy hoitoon ja hoivaan. Julki­nen on isäntä, yksi­tyi­set renkejä.

Ilman yksi­tyi­siä ja 3. sekto­rin toimi­joita vanhus­pal­ve­lumme romah­tai­si­vat. Yrityk­set ovat sijoit­ta­neet satoja miljoo­nia euroja hoito­ko­tien raken­ta­mi­seen, kun kunnilla ei ole ollut varaa.

Kokoo­mus edis­tää sote-uudis­tuk­sen valin­nan­va­pautta, jotta velvoit­teet ja oikeu­det ovat kaikille samat. Emme ole julki­sen tai yksi­tyi­sen sekto­rin ääni­torvi.

Väärin­käy­tök­siä on tapah­tu­nut sekä yksi­tyi­sissä että julki­sissa palve­luissa, ja ne ovat yhtä tuomit­ta­via. Tilas­tot kerto­vat, että suurim­massa osassa yksi­tyi­siä palve­luja laatu on korkeampi ja hinta veron­mak­sa­jalle edul­li­sempi kuin julki­sella puolella.

Yksi­tyi­siä valvo­taan tällä hetkellä perus­teel­li­sem­min kuin julki­sia palve­luja. Voiton tavoit­telu vanhus­ten hoivasta tinki­mällä on tuomit­ta­vaa. Yhtä vaka­via ovat julki­sen sekto­rin laimin­lyön­nit, joita on myös ollut uuti­sissa.

Lisä­tään valvon­taa ja tiuken­ne­taan seuraa­muk­sia väärin­käy­tök­sistä

Lisä­tään määrä­ra­hoja vanhus­ten palve­lu­jen viran­omais­val­von­taan.

Valtio­va­rain­mi­nis­teri Petteri Orpo on luvan­nut tähän jo lisä­ta­lous­ar­vion nopealla aika­tau­lulla.

Kaikki mahdol­li­set valvon­ta­kei­not pitää ottaa käyt­töön.

Enna­kol­lista valvon­taa eli yllä­tys­käyn­tejä pitää lisätä merkit­tä­västi.

Esimer­kiksi puhe­lin­nu­mero, johon voi soit­taa saadak­seen neuvoja tai kertoak­seen väärin­käy­tök­sistä.

Valvo­jien pitää voida toimia myös nimet­tö­mien ilmian­to­jen perus­teella.

Rahat pois väärin toimi­vilta!

Lain­sää­dän­nön pitää sallia euroina määrät­tä­vät seuraa­muk­set väärin toimi­ville hoiva­ko­deille.

Kunnilla (ennen maakun­tien tuloa) pitää olla keinot puut­tua hoiva­ko­tien laimin­lyön­tei­hin ja määrätä sopi­mus­sa­kot.

Anne­taan edus­kun­nan oikeus­asia­mie­helle valta ja rahat valvoa vanhus­ten oikeuk­sia.

Oikeus­asia­mies on perus­tus­laissa säädetty lain­val­voja, jolla on laajat oikeu­det saada tietoja, tehdä tarkas­tuk­sia sekä määrätä tehtä­väksi polii­si­tut­kinta tai esitut­kinta.

Kokoo­mus esit­tää, että oikeus­asia­mie­hen roolia vanhus­ten oikeuk­sien valvon­nassa vahvis­te­taan.

Edus­kunta myönsi rahaa tähän tarkoi­tuk­seen Kokoo­muk­sen aloit­teesta jo joulu­kuussa. Tammi­kuussa aloitti 2 uutta henki­löä enna­koi­vaan valvon­taan.

Ensim­mäi­seksi sote maaliin

Uskal­taako joku vielä sanoa, että nyky­ti­lanne on hyvä? Ilman lain­muu­tok­sia hallit­se­ma­ton tilanne vain jatkuu, kun Suomi harmaan­tuu.

Sote-uudis­tus tuo palve­luille vahvem­mat julki­set järjes­tä­jät.

Sote-uudis­tuk­sella vahvis­te­taan vanhus­ten palve­lui­den järjes­tä­mistä.

Nyt kunnat ovat yrit­tä­neet selvitä tehtä­vis­tään, joihin niiden resurs­sit ja osaa­mi­nen eivät riitä. Tämä on johta­nut hallit­se­mat­to­miin ulkois­tuk­siin.

Palve­lu­jen tuot­ta­jat teke­vät virheitä, jotka johtu­vat liian tiukalle vede­tyistä hinnoista, huonosta johta­mi­sesta tai laadun aliar­vioi­mi­sesta.

Tule­vai­suu­des­sa­kin sekä rahat että valta ovat vaaleilla vali­tuilla päät­tä­jillä.

Ihmi­sille anne­taan valin­nan­va­paus valita itse omat palve­lunsa.

Suoma­lai­set halua­vat ja ansait­se­vat valin­nan­va­pau­den: oikeu­den ja vapau­den valita hänelle tai lähei­sel­leen paras palvelu. Se kuuluu ihmi­sen itse­mää­rää­mi­soi­keu­teen.

Palve­lun­tuot­ta­jan, oli se sitten yksi­tyi­nen, julki­nen tai järjestö, on osoi­tet­tava luotet­ta­vuu­tensa ja laatunsa joka päivä.

Uudis­tus antaa selkeät ja yhte­näi­set kritee­rit hoidolle ja hoivalle.

Nyt ympäri Suomen kunnissa on ollut eriar­voi­sia palve­luita. Maakun­nat vahvis­ta­vat ja yhte­näis­tä­vät laatua.

Myös valin­nan­va­paus varmis­taa, että laadun­val­vonta para­nee. Asiak­kaat lähte­vät pois paikasta, jossa laatu on huonoa tai toimin­nassa on epäsel­vyyk­siä.

Kun vanhuk­silla ja omai­silla on mahdol­li­suus valita palvelu pakot­taa se palve­lun­tuot­ta­jat parem­man laadun tavoit­te­luun.

Tuot­ta­jilla pitää olla myös keske­nään reilut peli­sään­nöt. Valvonta para­nee ja yhden­mu­kais­tuu

Sote-uudis­tuk­sella vahvis­te­taan ja lisä­tään yksi­tyis­ten valvon­taa!

Valvonta lisään­tyy myös julki­sella puolella.

Kunnissa voidaan toimia heti

Kuntien ulkois­tuk­set on syytä käydä läpi laadun näkö­kul­masta.

Nyky­hal­li­tuk­sen tekemä uusi hankin­ta­laki mahdol­lis­taa sen, että kunnat voivat käyt­tää laatua kritee­reinä vahvem­min, ei vain rahaa.

Kuntien teke­mät vanhan lain mukai­set kilpai­lu­tuk­set pitää kammata tarkasti läpi. Hoita­jien ja muun henki­lö­kun­nan mitoi­tus on saatet­tava vastaa­maan asuk­kai­den tarpeita.

Otetaan palve­luse­te­lit käyt­töön ennen kuin valin­nan­va­paus tulee voimaan.

Kunnat eivät saa pantata palve­luse­te­leitä, jotka anta­vat vanhuk­sen ja omais­ten itse päät­tää, missä hoiva toteu­te­taan.

Ennen kuin sote-uudis­tuk­sen valin­nan­va­paus tulee voimaan, palve­luse­te­li­mal­lilla voidaan ottaa käyt­töön.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa