• FI
  • SV
  • MENU
    Puheen­joh­taja Stub­bin linja­puhe Lahden puolue­ko­kouk­sessa
    Twiittaa

    Puheen­joh­taja Stub­bin linja­puhe Lahden puolue­ko­kouk­sessa

    Julkaistu: 15.06.2014 Järjestö

    Kansal­li­sen Kokoo­muk­sen puheen­joh­taja Alexan­der Stubb piti linja­pu­heensa Lahden puolue­ko­kouk­sessa sunnun­taina 15.6.

    Hyvät ystä­vät, kokoo­mus­lai­set. Kära vänner, samlings­par­tis­ter.

    Eilen puheen­joh­ta­jaeh­dok­kaana pidin poliit­ti­sen urani siihen asti tärkeim­män puheen. Niin kuin kerroin, jännitti. Ja paljon. Kiitos vielä kerran luot­ta­muk­ses­tanne.

    Tämä ensim­mäi­nen puheeni kokoo­muk­sen puheen­joh­ta­jana on monin verroin eilistä tärkeämpi. Nyt on kyse meidän jouk­ku­eemme suun­nasta ja menes­tyk­sestä.

    Mutta hyvät ystä­vät, minun täytyy tunnus­taa, että nyt ei kyllä jännitä yhtä paljon. Nyt ennem­min­kin kihel­möi. Jänni­tys on muut­tu­nut innos­tuk­seksi.

    Det är en stor ära att få ta emot Jyrkis stafett­pinne efter tio lyckade år för Samlings­par­tiet. Samlings­par­tiet är mitt hem, vårt lag. (On valtava kunnia saada tart­tua Jyrkin 10 vuotta kanta­maan vies­ti­ka­pu­laan ja viedä kokoo­musta eteen­päin. Kokoo­mus on minun kotini, meidän jouk­ku­eemme.)

    Kokoo­muk­sen 13.12.1918 hyväk­sy­tyssä perus­ta­mis­ju­lis­tuk­sessa tode­taan, että “Nykyi­nen aika on suuri ja vakava. On käytävä päät­tä­väi­seen raken­ta­vaan uudis­tus­työ­hön.” Noiden sano­jen hyväk­sy­mi­sestä tulee pian sata vuotta, ja edel­leen­kin ne pitä­vät kutinsa. Kokoo­musta tarvit­tiin Suomen itse­näi­syy­den alku­met­reillä, ja kokoo­musta tarvi­taan itse­näi­syy­den täyt­täessä sata vuotta.

    I Uusi tapa tehdä poli­tiik­kaa

    Kokoo­mus on hyvässä kunnossa, mutta meidän­kin on uudis­tut­tava maail­man mukana. Minä en ole yhtään huolis­sani kokoo­muk­sesta, sillä me olemme valmiita tähän muutok­seen.

    Sen sijaan olen huolis­sani Suomen poliit­ti­sesta järjes­tel­mästä. Olen huolis­sani kyvys­tämme saada aikaan päätök­siä. Ja vielä enem­män huolis­sani olen kyvys­tämme toimia tavalla, joka herät­tää luot­ta­musta.

    Poli­tii­kassa on liikaa pater­na­lis­mia ja mater­na­lis­mia, liikaa me- ja ne -ajat­te­lua. Polii­ti­kot puhu­vat itses­tään liian usein kolman­nessa persoo­nassa - antaen ymmär­tää, että he tietäi­si­vät asiat muita parem­min.

    Ei poli­tiikka ole vain vaaleissa ehdolla olemista ja äänes­tä­mistä. Se ei ole rahan jaka­mista omille äänes­tä­jille tai vain uusien kiel­to­jen ja sään­tö­jen laati­mista. Polii­tik­ko­jen tehtävä ei ole saavu­tet­tu­jen etujen puolus­ta­mi­nen ja maail­man muutok­sen tiellä seiso­mi­nen.

    **

    Suomi tarvit­see uuden, parem­man tavan tehdä poli­tiik­kaa. Poli­tii­kan on oltava keino uudis­taa yhteis­kun­taa. Raken­ta­vasti ja asial­li­sesti, ei muita hauk­ku­malla.

    Se on myös poli­tiik­kaa, kun opis­ke­lija osoit­taa miel­tään rauhan­omai­sesti. Se, kun eläke­läis­rouva puhuu taite­tusta indek­sistä kansan­edus­ta­jalle torilla, se vasta poli­tiik­kaa onkin. Poli­tii­kan teke­mi­sen tapoja on monia. Eili­sessä puhees­sani oli useampi kohta, jotka perus­tui­vat sosi­aa­li­sen median kautta saamaani palaut­tee­seen. Osa oli tullut kokoo­mus­lai­silta, osa muilta. Hyviltä ideoilta ei kysytä jäsen­kir­jaa.

    Olen­naista on, miten suhtau­dumme toinen toisiimme. Arvos­tam­meko itseämme ja kilpai­li­joi­tamme, vai ajau­dum­meko keski­näi­sen ilkei­lyn kier­tee­seen media­nä­ky­vyy­den toivossa? Minä haluan tuoda uuden, posi­tii­vi­sem­man tavan tehdä poli­tiik­kaa. Arvos­tan ja kunnioi­tan kaik­kia taus­tasta ja mieli­pi­teistä riip­pu­matta.

    **

    Polii­ti­kot eivät ole täydel­li­siä. En minä aina­kaan. En kuvit­tele tietä­väni kaik­kea 5,4 miljoo­nan suoma­lai­sen erilai­sista arki­päi­vistä. Minä opin joka päivä jotain uutta. Teen virheitä. Joskus sanon asiat liian­kin suoraan. Kokoo­muk­sen ja halli­tuk­sen on uskal­let­tava kokeilla uutta, epäon­nis­tua ja onnis­tua. Ennen kaik­kea meidän on osat­tava kuulla.

    Meidän on siis löydet­tävä uusi tapa poli­tii­kan teke­mi­seen yhdessä. Tarvit­sen siinä teitä. Ihan jokaista. Teidän ajatuk­sianne ja ehdo­tuk­sianne. Meidän yhteistä posi­tii­vista linjaamme.

    II Seuraa­vat 10 kuukautta

    Ensi viikolla lähdemme raken­ta­maan halli­tusta nykyi­sen pohjalta. Tiedossa on toteu­tus­hal­li­tus, jonka tärkein tehtävä on kymme­nessä kuukau­dessa toteut­taa Jyrkin johdolla tehdyt päätök­set.

    Haluan tuoda uutta toimin­ta­kult­tuu­ria halli­tuk­sen työs­ken­te­lyyn. Piste­voit­to­jen kerää­mi­nen saa nyt loppua. Sama koskee etujen jaka­mista ja poli­tii­kan teke­mistä kump­pa­nei­den kustan­nuk­sella. Luot­ta­mus syntyy vain avoi­muu­della. Tiedolla, ettei kump­pa­neilla ole kätket­tyjä motii­veja ja pelejä.

    Aloi­tamme heti alku­vii­kosta viisi­kon voimin luot­ta­muk­sen raken­ta­mi­sen, ja keski­viik­kona alka­vat halli­tus­neu­vot­te­lut. Näissä mini­neu­vot­te­luissa ei ole tarvetta Sääty­ta­lolla tapah­tu­valle teat­te­rille.

    Elokuussa käymme koko halli­tuk­sen joukolla keskus­te­lun siitä, miten haluamme työtämme tehdä. Minulle halli­tus­työs­ken­tely on tiimi­työtä. Isot ratkai­sut on tehtävä laaduk­kaan valmis­te­lun pohjalta ihmis­ten aikoi­hin, ei puheen­joh­ta­ja­po­ru­kalla aamu­yöllä, silmät ristissä. Toimin­ta­ta­vat vaikut­ta­vat aina loppu­tu­lok­seen.

    **

    Talous aset­taa halli­tuk­sen työlle reunaeh­dot. Janne sitee­rasi eilen Paasi­ki­veä ja totesi, että tosi­asioi­den tunnus­ta­mi­nen on viisau­den alku. Vali­tet­tava tosia­sia on, että talous­ti­lanne ei ole kehut­tava.

    Teol­li­suu­temme kivi­ja­lat ovat raken­ne­muu­tok­sen kourissa. Olemme menet­tä­neet suuren määrän työpaik­koja. Väes­tön ikään­ty­mi­sen vuoksi julki­set tulot eivät nyky­me­nolla riitä katta­maan julki­sia menoja. Suomi notee­rat­tiin juuri Euroo­pan kilpai­lu­ky­kyi­sim­mäksi maaksi, mutta talous­kas­vumme on Euroo­pan heikoim­pia.

    Meitä ei tästä tilan­teesta pelasta marina, ei syyt­tely eivätkä kerta­luon­tei­set elvy­tys­pa­ke­tit. Niin kuin eilen tote­sin: jos meidän on uudesta luotava maa ja sen menes­tys, se tapah­tuu vain tule­vai­suu­de­nus­kolla, osaa­mi­sella, luovuu­della ja ahke­ruu­della. Minä uskon, että niitä suoma­lai­silla riit­tää!

    **

    Halli­tus­neu­vot­te­luissa on kyse kolmesta koko­nai­suu­desta. Tehty­jen päätök­sien toimeen­pa­nosta, eri halli­tus­puo­lueita hier­tä­vien kysy­mys­ten läpi­käy­mi­sestä sekä talous­kas­vua ja työl­li­syyttä vahvis­ta­vista uusista ratkai­suista.

    Uusi nousu edel­lyt­tää vakautta ja ennus­tet­ta­vuutta. Tehdyt päätök­set on toteu­tet­tava. Halli­tus on keväällä sopi­nut meno­ke­hyk­sistä, joiden tavoit­teena on tait­taa valtion velkaan­tu­mi­nen. Tästä tavoit­teesta minä en tingi. En aio olla Suomen ensim­mäi­nen päämi­nis­teri, jonka halli­tus rikkoo nyky­muo­toi­sen meno­ke­hyk­sen. On meiltä itse­kästä, jopa moraa­li­tonta, yllä­pi­tää velaksi elin­ta­soa ja lähet­tää lasku lapsil­lemme.

    Kestä­vyys­va­jeen katta­mi­nen edel­lyt­tää raken­ne­pa­ke­tin toteut­ta­mista sote- ja eläke­uu­dis­tuk­si­neen. Eläke­uu­dis­tuk­sen odote­taan valmis­tu­van alkusyk­systä. Minusta olisi perus­tel­tua, että laki­muu­tok­set anne­taan edus­kun­nalle mahdol­li­sim­man pian. Sote-uudis­tus on ratkais­tava tavalla, joka lisää ihmis­ten valin­nan­va­pautta, tehos­taa hallin­toa eikä luo palve­lu­tuo­tan­non mono­po­lia - ei julkista eikä yksi­tyistä.

    Meidän on käytävä ensi viikolla rehdisti läpi eri halli­tus­puo­lueita hier­tä­vät kysy­myk­set. Muuten yksit­täi­set asiat kasva­vat koko­aan suurem­miksi ja alka­vat naker­taa halli­tusyh­teis­työn koko­nai­suutta. Jos sote-ratkai­sun myötä metro­po­li­hal­lin­nolle ei ole tarvetta, niin siitä on luovut­tava. Uutta hallin­toa ja byro­kra­tiaa ei pidä raken­taa turhan takia. Lapsi­li­sä­sääs­tön raken­netta voidaan tarkas­tella uudel­leen, kunhan sääs­tö­ta­voit­teesta ei lipsuta. Myös oppi­vel­vol­li­suu­den piden­tä­mi­nen on arvioi­tava uudel­leen, sillä esite­tyn mallin kustan­nuk­set karkaa­vat sovi­tusta.

    Halli­tuk­sen on tehtävä myös uusia päätök­siä, joilla on oikeaa merki­tystä talous­kas­vun vahvis­ta­mi­sessa. Yhtei­siä rahoja ei pidä käyt­tää toimiin, joiden ainoa tarkoi­tus on puolue­po­li­ti­kointi. Aikaa ei ole paljon, uudet toimet on saatava nopeasti liik­keelle. Minä uskon, että kasvua ja työl­li­syyttä vahvis­te­taan parhai­ten purka­malla esteitä ihmis­ten ahke­ruu­delta, luovuu­delta ja yrit­te­liäi­syy­deltä. Näin usko­vat myös yrit­tä­jät, joita tapa­simme edus­kun­ta­ryh­män yrit­tä­jyys­kier­tu­eella. Siksi neuvot­te­luissa olisi syytä sopia muuta­mista toimen­pi­teistä, joilla esimer­kiksi inves­toi­daan yliopis­toi­hin ja koulu­tuk­seen, lisä­tään työmark­ki­noi­den jous­toja, vahvis­te­taan tont­ti­tar­jon­taa ja yksi­tyistä asun­to­ra­ken­ta­mista, keven­ne­tään inves­toin­tien lupa­me­net­te­lyitä, vähen­ne­tään yritys­ten hallin­nol­lista taak­kaa ja avataan mark­ki­noita reilulle kilpai­lulle.

    Elokuun budjet­ti­rii­hessä halli­tuk­sen on arvioi­tava, voidaanko menoja kohden­taa kehyk­sen puit­teissa talous­kas­vun kannalta parem­min. Riihessä on myös täyden­net­tävä raken­ne­po­liit­tista ohjel­maa, sillä tavoit­tei­siin työurien piden­tä­mi­sestä tai raken­teel­li­sen työt­tö­myy­den vähen­tä­mi­sestä ei päästä ilman uusia päätök­siä.

    Hyvät ystä­vät, työsar­kaa siis riit­tää. Mutta meidän on samalla katsot­tava pidem­mälle kuin seuraa­vaa kymmentä kuukautta. Elämää on vaalien jälkeen­kin.

    III Seuraa­vat vuodet

    Viimei­sen kymme­nen vuoden aikana tehtä­väni on ollut edus­taa Suomea maail­malla. Sen on voinut tehdä rinta rottin­gilla. Me olemme oikeasti yksi maail­man parhaista maista. Olen sano­nut kevään aikana moneen kertaan, että haluan Suomen olevan maail­man paras maa syntyä, elää ja kuolla.

    Mutta mitä se tarkoit­taa? Jokai­nen suoma­lai­nen kokee maail­man ja yhteis­kun­nan eri tavalla. 2010-luvulla ei ole olemassa yhtä suoma­laista unel­maa, vaan jokai­nen suoma­lai­nen haluaa elää omaa unel­maansa. Nyt on kyse siitä, millai­nen Suomi tarjoaa suoma­lai­sille mahdol­li­suu­den siihen.

    Kokko­la­lai­nen Anders Chyde­nius kiteytti aina­kin osan vastausta vuonna 1765 julkais­tussa teok­ses­saan Kansal­li­nen voitto. Hän totesi: ?Jos ovi avataan ansioon myön­tä­mällä elin­kei­no­va­paus ja vapaa menekki, niin joka mies muuta­massa vuodessa on täydessä toimessa, mutta jollei se tapahdu, niin kansa­kunta, kaikista muista toimen­pi­teistä huoli­matta, pysyy ereh­ty­mät­tö­mästi haukot­te­le­vana niin kuin ennen ja uneli­aana keskellä päivää.?

    En osaisi sanoa itse parem­min. Paitsi, että tämä koskee naisia siinä kuin miehiä.

    **

    Kokoo­muk­sen arvo­maa­il­man ytimessä ovat vapaus, vastuu ja oikeu­den­mu­kai­suus. Niille on hyvä raken­taa. Kaikilla on oltava mahdol­li­suus toteut­taa vapaut­taan itsensä ja koko yhteis­kun­nan hyväksi.

    Jokai­nen meistä haluaa valita oman elämänsä päämää­rät ilman muiden puut­tu­mista. Suvait­se­vai­suus on pohjim­mil­taan tois­ten ihmis­ten vapau­den kunnioit­ta­mista ja arvos­ta­mista.

    Itse olen yhteis­kun­nal­li­selta ajat­te­lul­tani maltil­li­nen libe­raali, mutta kuiten­kin omilta elämän­va­lin­noil­tani varsin konser­va­tii­vi­nen. Talon­pätkä Espoossa, vaimo, kaksi lasta ja pieni maas­turi. Vain kannat­ta­malla suvait­se­vaa yhteis­kun­taa voin odot­taa, että muut kunnioit­ta­vat minun elämän­va­lin­to­jani.

    Vapautta on myös mahdol­li­suuk­sien luomi­nen. Jokai­sella suoma­lai­sella on oltava perhe­taus­tas­taan riip­pu­matta mahdol­li­suus tavoi­tella oman elämänsä parasta. Tämä liit­tyy erityi­sesti koulu­tuk­seen: jokai­selle on taat­tava kattava yleis­si­vis­tys ja mahdol­li­suus opis­kella kyky­jensä, kiin­nos­tus­tensa ja ahke­ruu­tensa mukaan. Sivis­tys ei saa olla lompa­kon paksuu­desta kiinni.

    Ympä­ris­tön, luon­non moni­muo­toi­suu­den ja maapal­lon tilan vaali­mi­nen on tule­vien suku­pol­vien vapau­den ja tasa­ver­tais­ten mahdol­li­suuk­sien puolus­ta­mista. On meidän vastuul­lamme, että myös jälkeemme tule­villa on oikeus puhtaa­seen ilmaan, veteen ja luon­non rikkau­teen.

    Vapaus ja vastuu ovat erot­ta­mat­to­mia. Vastuu on ensi­si­jai­sesti välit­tä­mistä ja huolen­pi­toa perheestä, lähei­sistä ja muista ihmi­sistä. Sitä ei voi ulkois­taa valtiolle.

    Oikeu­den­mu­kai­suus ei tarkoita, että kaik­kien elämän tulisi olla ihan saman­lai­nen - kun se ei sitä kuiten­kaan ole. Paulan sanoin: elämä ei ole pelk­kää menes­tystä, vaan myös mene­tyk­siä. Kaikki kohtaa­vat matkal­laan ylä- ja alamä­kiä. Minun ajamani oikeu­den­mu­kai­suus tarkoit­taa, että ahke­ruu­desta ja itsensä likoon lait­ta­mi­sesta palki­taan. Mitä enem­män on ahke­ruutta, sitä enem­män on vero­tu­loja, sitä parem­massa kunnossa yhteis­kun­nan turva­verkko.

    Hyvä ystä­vät, yhteis­kunta ei onneksi ole nolla­sum­ma­peli.

    **

    Kokoo­mus on arvo­puo­lue, ei etujär­jestö. Emme ole osto- ja myyn­ti­liike. Poli­tii­kan uskot­ta­vuutta heiken­tää petet­ty­jen lupaus­ten kierre. Liian pitkään puolu­eet ovat anta­neet lupauk­sia, joita eivät ole pysty­neet lunas­ta­maan. Tältä tieltä meidän on pysyt­tävä visusti poissa.

    Tote­sin puheen alussa, että Kokoo­muk­sen­kin on uudis­tut­tava. Meidän on päivi­tet­tävä toimin­ta­ta­po­jamme 2010-luvulle.

    Ensim­mäi­nen askel on syys­kuussa alkava puheen­joh­ta­ja­kier­tue. Pyydän teiltä ajatuk­sia siitä, missä päin puheen­joh­ta­jaa tarvi­taan sekä ideoita siitä, mitä voisimme yhdessä tehdä. Millai­sia uusia poliit­ti­sen keskus­te­lun tapoja ja paik­koja löytäi­simme?

    Toinen askel on Kokoo­muk­sen aatteel­li­sen pohjan kirkas­ta­mi­nen. Tavoit­teena on löytää Kokoo­muk­sen poli­tii­kan selkä­ran­gaksi kestä­vät, jaetut arvot. Tämä ei voi tarkoit­taa, että hautau­dumme kahdeksi vuodeksi sisäi­siin semi­naa­rei­hin. Ohjel­ma­työ­hön­kin täytyy löytää uusi, parempi tapa. Työn loppu­tuote voi olla uusi peri­aa­teoh­jelma tai esimer­kiksi vuonna 2018 - puolu­een sata­vuo­tis­juh­lien tiimoilta - hyväk­syt­tävä uusi perus­ta­mis­asia­kirja Kokoo­muk­selle.

    Kolmas askel on tiiminä toimi­mi­nen. Kokoo­muk­sen jäse­net on kytket­tävä mukaan poli­tii­kan valmis­te­luun ja järjes­töl­li­seen kehit­tä­mi­seen. Jäse­nellä, jolla on kysy­mys, uusi idea tai asiaa, on oltava kanava vaikut­taa. Tässä uskon vahvasti siihen, että Kokoo­muk­sen on tartut­tava digi­taa­li­sen maail­man mahdol­li­suuk­siin. Yhteis­kun­nal­li­nen osal­lis­tu­mi­nen siir­tyy kovaa vauh­tia verk­koon. Kokoo­muk­sen on mentävä mukana.

    Hyvät ystä­vät,

    Samlings­par­tiet är Finlands största partiet. (Kokoo­mus on Suomen suurin puolue.) Siksi me olemme monien muiden puoluei­den taktii­kassa heidän päävas­tus­ta­jansa. Julki­sis­sa­kin arvioissa muut asemoi­vat itse­ään suhteessa meihin. Ikään kuin joiden­kin muiden puoluei­den olemas­saolo perus­tuisi Kokoo­muk­sen vastus­ta­mi­seen. Hyvät ystä­vät, otetaan tämä kunnia­no­soi­tuk­sena! Kokoo­mus ei ole olemassa vastus­taak­seen muita puolueita, vaan tehdäk­seen tästä maasta entistä parem­man.

    Kokoo­musta yrite­tään tulkita ja loke­roida muiden toimesta. Kiirei­sim­mät ehti­vät eilen arvailla, olem­meko menossa äärioi­kealle tai ääri­li­be­raa­liin suun­taan. Voin kertoa, että emme taatusti mene, emme kumpaan­kaan! Kokoo­mus siir­tyy vain yhteen suun­taan - eteen­päin.

    On vain yksi porukka joka määrit­tää Kokoo­muk­sen. Se olemme me. Kokoo­muk­sen linja määrit­tyy teko­jen kautta; se miten toimimme, miten kohte­lemme muita, mitä saamme aikai­seksi - siihen meidän pitää nyt kiin­nit­tää kaikki huomio. Kara­vaani kulkee, sivuille katse­le­matta.

    Hyvät kokoo­mus­lai­set,

    meillä on edessä uusi matka. En vielä tiedä tark­kaan, minne tiemme vie. Mutta sen tiedän, että suunta on kohti uutta nousua, Kokoo­muk­selle ja Suomelle.

    Tein eilen yhden lupauk­sen. Lupa­sin, että tulen teke­mään kaik­keni tämän jouk­ku­een eteen. Joka päivä. Sen lupauk­sen pidän.

    Nyt esitän teille yhden pyyn­nön. Lähdet­tekö te tälle yhtei­selle matkalle kans­sani? Tulet­teko mukaan teke­mään uutta nousua? Yksin en pysty siihen. Yhdessä pystymme mihin vain.

    Kiitos.