Kokoomus.fi
MENU
Kansal­lisen Kokoo­muksen puheen­johtaja Alexander Stubbin linjapuhe Lahden puolue­ko­kouk­sessa

Kansal­lisen Kokoo­muksen puheen­johtaja Alexander Stubbin linjapuhe Lahden puolue­ko­kouk­sessa

Julkaistu: 15.06.2014 Uutiset

Kansal­lisen Kokoo­muksen puheen­johtaja Alexander Stubb piti linja­pu­heensa Lahden puolue­ko­kouk­sessa sunnun­taina 15.6.


 

Hyvät ystävät, kokoo­mus­laiset. Kära vänner, samlings­par­tister.

Eilen puheen­joh­ta­jaeh­dok­kaana pidin poliit­tisen urani siihen asti tärkeimmän puheen. Niin kuin kerroin, jännitti. Ja paljon. Kiitos vielä kerran luotta­muk­ses­tanne.

Tämä ensim­mäinen puheeni kokoo­muksen puheen­joh­tajana on monin verroin eilistä tärkeämpi. Nyt on kyse meidän joukku­eemme suunnasta ja menes­tyk­sestä.

Mutta hyvät ystävät, minun täytyy tunnustaa, että nyt ei kyllä jännitä yhtä paljon. Nyt ennem­minkin kihelmöi. Jännitys on muuttunut innos­tuk­seksi.

Det är en stor ära att få ta emot Jyrkis stafett­pinne efter tio lyckade år för Samlings­partiet. Samlings­partiet är mitt hem, vårt lag. (On valtava kunnia saada tarttua Jyrkin 10 vuotta kantamaan viesti­ka­pulaan ja viedä kokoo­musta eteenpäin. Kokoomus on minun kotini, meidän joukku­eemme.)

Kokoo­muksen 13.12.1918 hyväk­sy­tyssä perus­ta­mis­ju­lis­tuk­sessa todetaan, että “Nykyinen aika on suuri ja vakava. On käytävä päättä­väiseen raken­tavaan uudis­tus­työhön.” Noiden sanojen hyväk­sy­mi­sestä tulee pian sata vuotta, ja edelleenkin ne pitävät kutinsa. Kokoo­musta tarvittiin Suomen itsenäi­syyden alkumet­reillä, ja kokoo­musta tarvitaan itsenäi­syyden täyttäessä sata vuotta.

I Uusi tapa tehdä politiikkaa

Kokoomus on hyvässä kunnossa, mutta meidänkin on uudis­tuttava maailman mukana. Minä en ole yhtään huolissani kokoo­muk­sesta, sillä me olemme valmiita tähän muutokseen.

Sen sijaan olen huolissani Suomen poliit­ti­sesta järjes­tel­mästä. Olen huolissani kyvys­tämme saada aikaan päätöksiä. Ja vielä enemmän huolissani olen kyvys­tämme toimia tavalla, joka herättää luotta­musta.

Politii­kassa on liikaa pater­na­lismia ja mater­na­lismia, liikaa me- ja ne -ajattelua. Polii­tikot puhuvat itsestään liian usein kolman­nessa persoo­nassa - antaen ymmärtää, että he tietäi­sivät asiat muita paremmin.

Ei politiikka ole vain vaaleissa ehdolla olemista ja äänes­tä­mistä. Se ei ole rahan jakamista omille äänes­tä­jille tai vain uusien kieltojen ja sääntöjen laati­mista. Polii­tik­kojen tehtävä ei ole saavu­tet­tujen etujen puolus­ta­minen ja maailman muutoksen tiellä seiso­minen.

**

Suomi tarvitsee uuden, paremman tavan tehdä politiikkaa. Politiikan on oltava keino uudistaa yhteis­kuntaa. Raken­ta­vasti ja asial­li­sesti, ei muita haukku­malla.

Se on myös politiikkaa, kun opiskelija osoittaa mieltään rauhan­omai­sesti. Se, kun eläke­läis­rouva puhuu taite­tusta indek­sistä kansan­edus­ta­jalle torilla, se vasta politiikkaa onkin. Politiikan tekemisen tapoja on monia. Eilisessä puheessani oli useampi kohta, jotka perus­tuivat sosiaa­lisen median kautta saamaani palaut­teeseen. Osa oli tullut kokoo­mus­lai­silta, osa muilta. Hyviltä ideoilta ei kysytä jäsen­kirjaa.

Olennaista on, miten suhtau­dumme toinen toisiimme. Arvos­tammeko itseämme ja kilpai­li­joi­tamme, vai ajaudummeko keski­näisen ilkeilyn kierteeseen media­nä­ky­vyyden toivossa? Minä haluan tuoda uuden, positii­vi­semman tavan tehdä politiikkaa. Arvostan ja kunnioitan kaikkia taustasta ja mieli­pi­teistä riippu­matta.

**

Polii­tikot eivät ole täydel­lisiä. En minä ainakaan. En kuvittele tietäväni kaikkea 5,4 miljoonan suoma­laisen erilai­sista arkipäi­vistä. Minä opin joka päivä jotain uutta. Teen virheitä. Joskus sanon asiat liiankin suoraan. Kokoo­muksen ja halli­tuksen on uskal­lettava kokeilla uutta, epäon­nistua ja onnistua. Ennen kaikkea meidän on osattava kuulla.

Meidän on siis löydettävä uusi tapa politiikan tekemiseen yhdessä. Tarvitsen siinä teitä. Ihan jokaista. Teidän ajatuk­sianne ja ehdotuk­sianne. Meidän yhteistä positii­vista linjaamme.

II Seuraavat 10 kuukautta

Ensi viikolla lähdemme raken­tamaan halli­tusta nykyisen pohjalta. Tiedossa on toteu­tus­hal­litus, jonka tärkein tehtävä on kymme­nessä kuukau­dessa toteuttaa Jyrkin johdolla tehdyt päätökset.

Haluan tuoda uutta toimin­ta­kult­tuuria halli­tuksen työsken­telyyn. Piste­voit­tojen kerää­minen saa nyt loppua. Sama koskee etujen jakamista ja politiikan tekemistä kumppa­neiden kustan­nuk­sella. Luottamus syntyy vain avoimuu­della. Tiedolla, ettei kumppa­neilla ole kätkettyjä motiiveja ja pelejä.

Aloitamme heti alkuvii­kosta viisikon voimin luotta­muksen raken­ta­misen, ja keski­viikkona alkavat halli­tus­neu­vot­telut. Näissä minineu­vot­te­luissa ei ole tarvetta Sääty­ta­lolla tapah­tu­valle teatte­rille.

Elokuussa käymme koko halli­tuksen joukolla keskus­telun siitä, miten haluamme työtämme tehdä. Minulle halli­tus­työs­kentely on tiimi­työtä. Isot ratkaisut on tehtävä laadukkaan valmis­telun pohjalta ihmisten aikoihin, ei puheen­joh­ta­ja­po­ru­kalla aamuyöllä, silmät ristissä. Toimin­ta­tavat vaikut­tavat aina loppu­tu­lokseen.

**

Talous asettaa halli­tuksen työlle reunaehdot. Janne siteerasi eilen Paasi­kiveä ja totesi, että tosiasioiden tunnus­ta­minen on viisauden alku. Valitettava tosiasia on, että talous­ti­lanne ei ole kehuttava.

Teolli­suu­temme kivijalat ovat raken­ne­muu­toksen kourissa. Olemme menet­täneet suuren määrän työpaikkoja. Väestön ikään­ty­misen vuoksi julkiset tulot eivät nykyme­nolla riitä kattamaan julkisia menoja. Suomi notee­rattiin juuri Euroopan kilpai­lu­ky­kyi­sim­mäksi maaksi, mutta talous­kas­vumme on Euroopan heikoimpia.

Meitä ei tästä tilan­teesta pelasta marina, ei syyttely eivätkä kerta­luon­teiset elvytys­pa­ketit. Niin kuin eilen totesin: jos meidän on uudesta luotava maa ja sen menestys, se tapahtuu vain tulevai­suu­de­nus­kolla, osaami­sella, luovuu­della ja ahkeruu­della. Minä uskon, että niitä suoma­lai­silla riittää!

**

Halli­tus­neu­vot­te­luissa on kyse kolmesta kokonai­suu­desta. Tehtyjen päätöksien toimeen­pa­nosta, eri halli­tus­puo­lueita hiertävien kysymysten läpikäy­mi­sestä sekä talous­kasvua ja työlli­syyttä vahvis­ta­vista uusista ratkai­suista.

Uusi nousu edellyttää vakautta ja ennus­tet­ta­vuutta. Tehdyt päätökset on toteu­tettava. Hallitus on keväällä sopinut menoke­hyk­sistä, joiden tavoit­teena on taittaa valtion velkaan­tu­minen. Tästä tavoit­teesta minä en tingi. En aio olla Suomen ensim­mäinen päämi­nisteri, jonka hallitus rikkoo nykymuo­toisen menoke­hyksen. On meiltä itsekästä, jopa moraa­li­tonta, ylläpitää velaksi elintasoa ja lähettää lasku lapsil­lemme.

Kestä­vyys­vajeen katta­minen edellyttää raken­ne­pa­ketin toteut­ta­mista sote- ja eläke­uu­dis­tuk­sineen. Eläke­uu­dis­tuksen odotetaan valmis­tuvan alkusyk­systä. Minusta olisi perus­teltua, että lakimuu­tokset annetaan eduskun­nalle mahdol­li­simman pian. Sote-uudistus on ratkaistava tavalla, joka lisää ihmisten valin­nan­va­pautta, tehostaa hallintoa eikä luo palve­lu­tuo­tannon monopolia - ei julkista eikä yksityistä.

Meidän on käytävä ensi viikolla rehdisti läpi eri halli­tus­puo­lueita hiertävät kysymykset. Muuten yksit­täiset asiat kasvavat kokoaan suurem­miksi ja alkavat nakertaa halli­tusyh­teistyön kokonai­suutta. Jos sote-ratkaisun myötä metro­po­li­hal­lin­nolle ei ole tarvetta, niin siitä on luovuttava. Uutta hallintoa ja byrokratiaa ei pidä rakentaa turhan takia. Lapsi­li­sä­säästön raken­netta voidaan tarkas­tella uudelleen, kunhan säästö­ta­voit­teesta ei lipsuta. Myös oppivel­vol­li­suuden piden­tä­minen on arvioitava uudelleen, sillä esitetyn mallin kustan­nukset karkaavat sovitusta.

Halli­tuksen on tehtävä myös uusia päätöksiä, joilla on oikeaa merki­tystä talous­kasvun vahvis­ta­mi­sessa. Yhteisiä rahoja ei pidä käyttää toimiin, joiden ainoa tarkoitus on puolue­po­li­ti­kointi. Aikaa ei ole paljon, uudet toimet on saatava nopeasti liikkeelle. Minä uskon, että kasvua ja työlli­syyttä vahvis­tetaan parhaiten purka­malla esteitä ihmisten ahkeruu­delta, luovuu­delta ja yritte­liäi­syy­deltä. Näin uskovat myös yrittäjät, joita tapasimme eduskun­ta­ryhmän yrittä­jyys­kier­tu­eella. Siksi neuvot­te­luissa olisi syytä sopia muuta­mista toimen­pi­teistä, joilla esimer­kiksi inves­toidaan yliopis­toihin ja koulu­tukseen, lisätään työmark­ki­noiden joustoja, vahvis­tetaan tontti­tar­jontaa ja yksityistä asunto­ra­ken­ta­mista, keven­netään inves­tointien lupame­net­te­lyitä, vähen­netään yritysten hallin­nol­lista taakkaa ja avataan markki­noita reilulle kilpai­lulle.

Elokuun budjet­ti­rii­hessä halli­tuksen on arvioitava, voidaanko menoja kohdentaa kehyksen puitteissa talous­kasvun kannalta paremmin. Riihessä on myös täyden­nettävä raken­ne­po­liit­tista ohjelmaa, sillä tavoit­teisiin työurien piden­tä­mi­sestä tai raken­teel­lisen työttö­myyden vähen­tä­mi­sestä ei päästä ilman uusia päätöksiä.

Hyvät ystävät, työsarkaa siis riittää. Mutta meidän on samalla katsottava pidem­mälle kuin seuraavaa kymmentä kuukautta. Elämää on vaalien jälkeenkin.

III Seuraavat vuodet

Viimeisen kymmenen vuoden aikana tehtäväni on ollut edustaa Suomea maail­malla. Sen on voinut tehdä rinta rottin­gilla. Me olemme oikeasti yksi maailman parhaista maista. Olen sanonut kevään aikana moneen kertaan, että haluan Suomen olevan maailman paras maa syntyä, elää ja kuolla.

Mutta mitä se tarkoittaa? Jokainen suoma­lainen kokee maailman ja yhteis­kunnan eri tavalla. 2010-luvulla ei ole olemassa yhtä suoma­laista unelmaa, vaan jokainen suoma­lainen haluaa elää omaa unelmaansa. Nyt on kyse siitä, millainen Suomi tarjoaa suoma­lai­sille mahdol­li­suuden siihen.

Kokko­la­lainen Anders Chydenius kiteytti ainakin osan vastausta vuonna 1765 julkais­tussa teoksessaan Kansal­linen voitto. Hän totesi: ?Jos ovi avataan ansioon myöntä­mällä elinkei­no­vapaus ja vapaa menekki, niin joka mies muuta­massa vuodessa on täydessä toimessa, mutta jollei se tapahdu, niin kansa­kunta, kaikista muista toimen­pi­teistä huoli­matta, pysyy erehty­mät­tö­mästi haukot­te­levana niin kuin ennen ja uneliaana keskellä päivää.?

En osaisi sanoa itse paremmin. Paitsi, että tämä koskee naisia siinä kuin miehiä.

**

Kokoo­muksen arvomaa­ilman ytimessä ovat vapaus, vastuu ja oikeu­den­mu­kaisuus. Niille on hyvä rakentaa. Kaikilla on oltava mahdol­lisuus toteuttaa vapauttaan itsensä ja koko yhteis­kunnan hyväksi.

Jokainen meistä haluaa valita oman elämänsä päämäärät ilman muiden puuttu­mista. Suvait­se­vaisuus on pohjim­miltaan toisten ihmisten vapauden kunnioit­ta­mista ja arvos­ta­mista.

Itse olen yhteis­kun­nal­li­selta ajatte­lultani maltil­linen liberaali, mutta kuitenkin omilta elämän­va­lin­noiltani varsin konser­va­tii­vinen. Talon­pätkä Espoossa, vaimo, kaksi lasta ja pieni maasturi. Vain kannat­ta­malla suvait­sevaa yhteis­kuntaa voin odottaa, että muut kunnioit­tavat minun elämän­va­lin­tojani.

Vapautta on myös mahdol­li­suuksien luominen. Jokai­sella suoma­lai­sella on oltava perhe­taus­tastaan riippu­matta mahdol­lisuus tavoi­tella oman elämänsä parasta. Tämä liittyy erityi­sesti koulu­tukseen: jokai­selle on taattava kattava yleis­si­vistys ja mahdol­lisuus opiskella kykyjensä, kiinnos­tus­tensa ja ahkeruu­tensa mukaan. Sivistys ei saa olla lompakon paksuu­desta kiinni.

Ympäristön, luonnon monimuo­toi­suuden ja maapallon tilan vaali­minen on tulevien sukupolvien vapauden ja tasaver­taisten mahdol­li­suuksien puolus­ta­mista. On meidän vastuul­lamme, että myös jälkeemme tulevilla on oikeus puhtaaseen ilmaan, veteen ja luonnon rikkauteen.

Vapaus ja vastuu ovat erotta­mat­tomia. Vastuu on ensisi­jai­sesti välit­tä­mistä ja huolen­pitoa perheestä, lähei­sistä ja muista ihmisistä. Sitä ei voi ulkoistaa valtiolle.

Oikeu­den­mu­kaisuus ei tarkoita, että kaikkien elämän tulisi olla ihan saman­lainen - kun se ei sitä kuitenkaan ole. Paulan sanoin: elämä ei ole pelkkää menes­tystä, vaan myös menetyksiä. Kaikki kohtaavat matkallaan ylä- ja alamäkiä. Minun ajamani oikeu­den­mu­kaisuus tarkoittaa, että ahkeruu­desta ja itsensä likoon laitta­mi­sesta palkitaan. Mitä enemmän on ahkeruutta, sitä enemmän on verotuloja, sitä parem­massa kunnossa yhteis­kunnan turva­verkko.

Hyvä ystävät, yhteis­kunta ei onneksi ole nolla­sum­mapeli.

**

Kokoomus on arvopuolue, ei etujär­jestö. Emme ole osto- ja myynti­liike. Politiikan uskot­ta­vuutta heikentää petet­tyjen lupausten kierre. Liian pitkään puolueet ovat antaneet lupauksia, joita eivät ole pystyneet lunas­tamaan. Tältä tieltä meidän on pysyttävä visusti poissa.

Totesin puheen alussa, että Kokoo­muk­senkin on uudis­tuttava. Meidän on päivi­tettävä toimin­ta­ta­po­jamme 2010-luvulle.

Ensim­mäinen askel on syyskuussa alkava puheen­joh­ta­ja­kiertue. Pyydän teiltä ajatuksia siitä, missä päin puheen­joh­tajaa tarvitaan sekä ideoita siitä, mitä voisimme yhdessä tehdä. Millaisia uusia poliit­tisen keskus­telun tapoja ja paikkoja löytäi­simme?

Toinen askel on Kokoo­muksen aatteel­lisen pohjan kirkas­ta­minen. Tavoit­teena on löytää Kokoo­muksen politiikan selkä­ran­gaksi kestävät, jaetut arvot. Tämä ei voi tarkoittaa, että hautau­dumme kahdeksi vuodeksi sisäisiin seminaa­reihin. Ohjel­ma­työ­hönkin täytyy löytää uusi, parempi tapa. Työn loppu­tuote voi olla uusi periaa­teoh­jelma tai esimer­kiksi vuonna 2018 - puolueen satavuo­tis­juhlien tiimoilta - hyväk­syttävä uusi perus­ta­mis­asia­kirja Kokoo­muk­selle.

Kolmas askel on tiiminä toimi­minen. Kokoo­muksen jäsenet on kytkettävä mukaan politiikan valmis­teluun ja järjes­töl­liseen kehit­tä­miseen. Jäsenellä, jolla on kysymys, uusi idea tai asiaa, on oltava kanava vaikuttaa. Tässä uskon vahvasti siihen, että Kokoo­muksen on tartuttava digitaa­lisen maailman mahdol­li­suuksiin. Yhteis­kun­nal­linen osallis­tu­minen siirtyy kovaa vauhtia verkkoon. Kokoo­muksen on mentävä mukana.

Hyvät ystävät,

Samlings­partiet är Finlands största partiet. (Kokoomus on Suomen suurin puolue.) Siksi me olemme monien muiden puolueiden taktii­kassa heidän päävas­tus­ta­jansa. Julki­sis­sakin arvioissa muut asemoivat itseään suhteessa meihin. Ikään kuin joidenkin muiden puolueiden olemas­saolo perus­tuisi Kokoo­muksen vastus­ta­miseen. Hyvät ystävät, otetaan tämä kunnia­no­soi­tuksena! Kokoomus ei ole olemassa vastus­taakseen muita puolueita, vaan tehdäkseen tästä maasta entistä paremman.

Kokoo­musta yritetään tulkita ja lokeroida muiden toimesta. Kiirei­simmät ehtivät eilen arvailla, olemmeko menossa äärioi­kealle tai äärili­be­raaliin suuntaan. Voin kertoa, että emme taatusti mene, emme kumpaankaan! Kokoomus siirtyy vain yhteen suuntaan - eteenpäin.

On vain yksi porukka joka määrittää Kokoo­muksen. Se olemme me. Kokoo­muksen linja määrittyy tekojen kautta; se miten toimimme, miten kohte­lemme muita, mitä saamme aikai­seksi - siihen meidän pitää nyt kiinnittää kaikki huomio. Karavaani kulkee, sivuille katse­le­matta.

Hyvät kokoo­mus­laiset,

meillä on edessä uusi matka. En vielä tiedä tarkkaan, minne tiemme vie. Mutta sen tiedän, että suunta on kohti uutta nousua, Kokoo­muk­selle ja Suomelle.

Tein eilen yhden lupauksen. Lupasin, että tulen tekemään kaikkeni tämän joukkueen eteen. Joka päivä. Sen lupauksen pidän.

Nyt esitän teille yhden pyynnön. Lähdettekö te tälle yhtei­selle matkalle kanssani? Tuletteko mukaan tekemään uutta nousua? Yksin en pysty siihen. Yhdessä pystymme mihin vain.

Kiitos.


Kokoomus.fi