Haluamme palve­lui­den vastaa­van ihmis­ten tarpeita – olemme oikealla asialla.

Sosi­aali-, terveys- ja pelas­tus­pal­ve­luissa yksi tavoite on ylitse muiden: ihmi­sen on saatava tarvit­se­mansa apu mahdol­li­sim­man nopeasti. Jonossa ei parane, lomake ei ole resepti eikä sillä sammu­teta tuli­pa­loa. Haluamme varmis­taa sen, että nyt ja tule­vai­suu­dessa pääsee suju­vaan hoitoon, inhi­mil­li­seen hoivaan ja muihin tarvit­se­miinsa palve­lui­hin.

Väes­tömme vanhe­nee, joten erityi­sesti sosi­aali- ja terveys­pal­ve­luita tarvi­taan tule­vai­suu­dessa yhä enem­män. Vain teke­mällä nykyistä parem­min saamme rahat ja osaa­van henki­lös­tön riit­tä­mään.

Sote-uudis­tusta tehtiin lähes tois­ta­kym­mentä vuotta – nyt se on viimein tehty. Seuraa­vaksi on nyky­ai­kais­tet­tava myös palve­lut uudelle vuosi­tu­han­nelle. Toisin sanoen, siir­tyä hallin­to­kes­kei­syy­destä ihmis­kes­kei­syy­teen.

Meille tärkeintä on, että koneis­ton sijaan ihmi­nen, asia­kas ja ammat­ti­lai­nen, on toimin­ta­ky­kyi­nen ja voi hyvin. Jotta voimme päästä tavoit­tee­seen, pitää nyt tehdä oikeita asioita: kehit­tää palve­luita, työs­ken­nellä henki­lös­tön saata­vuu­den varmis­ta­mi­seksi ja turvata rahoi­tuk­sen riit­tä­vyys. Hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan palve­lut voidaan varmis­taa, kunhan katse pide­tään tiukasti tavoit­teessa.

Hyvin­voin­tia­lueilla on keinot ja osaa­mi­nen tarvit­ta­viin uudis­tuk­siin. Suomessa työs­ken­te­lee yli 200 000 ammat­ti­laista, jotka kyllä tietä­vät, mitä pitää tehdä palve­lui­den kehit­tä­mi­seksi. Kokoo­mus haluaa tukea ammat­ti­lai­sia tässä tärkeässä uudis­tus­työssä.

Sosi­aali-, terveys- ja pelas­tus­pal­ve­lut eivät ole museoe­sine, jossa mikään ei saa muut­tua. Kun otamme rohkeasti uusia toimin­ta­ta­poja käyt­töön, vahvis­tamme perus­pal­ve­luita ja ennal­taeh­käi­syä sekä hyödyn­nämme tekno­lo­giaa aina kun se on järke­vää, pystymme raken­ta­maan parem­pia palve­luita ihmi­sille – samalla talou­den raameista kiinni pitäen.

Keskus­te­lua hyvin­voin­tia­lueista käydään monesti krii­sien kautta. Todel­li­suu­dessa sosi­aali-, terveys- ja pelas­tus­pal­ve­luis­samme on jo nyt paljon hyvää. Sosi­aali-, terveys- ja pelas­tus­pal­ve­lut eivät tarvitse enem­pää krii­si­pu­hetta, vaan tekoja. Ratkai­sut hyvin­voin­tia­luei­den haas­tei­siin ovat olemassa – nyt ne täytyy ottaa käyt­töön.

Nopeasti hyvään hoitoon ja hoivaan

Jonoissa ei kukaan parane. Jokai­sen suoma­lai­sen on voitava luot­taa siihen, että hän saa tarvit­se­mansa hoidon ja hoivan oikea-aikai­sesti, suju­vasti, turval­li­sesti ja molem­milla koti­mai­silla kielillä. Palve­lut tulee suun­ni­tella vastaa­maan ihmis­ten – ei hallin­non – tarpeita.

Palve­luissa pitää tavoi­tella yksin­ker­tai­sia asioita: lääkä­rin vastaa­no­tolle täytyy päästä helposti ja vastassa pitää olla tuttu lääkäri, joka tuntee asiak­kaan tilan­teen. Siksi kokoo­mus haluaa, että jokai­sella hyvin­voin­tia­lu­eella otetaan käyt­töön omalää­kä­ri­malli. Kiin­teä hoito­suhde paran­taa niin hoidon tulok­sia kuin hoidon jatku­vuut­ta­kin. Paras malli on sellai­nen, jossa asia­kas saa valita lääkä­rinsä itse – myös yrit­tä­jänä toimi­van lääkä­rin. Haluamme kehit­tää omalää­kä­ri­mal­leja sekä ottaa amma­tin­har­joit­ta­ja­lää­kä­rit hyvin­voin­tia­lueilla mukaan mahdol­li­sim­man nopealla aika­tau­lulla.

Poti­laalle ei ole merki­tystä sillä, mikä taho lääkä­rin palkan maksaa. Sillä sen sijaan on, jos jonossa odot­taessa vaiva pahe­nee. Haluamme, että sosi­aali-, terveys- ja pelas­tus­pal­ve­luissa hyödyn­ne­tään yrityk­siä, yrit­tä­jiä ja järjes­töjä aina kun se on järke­vää. Palve­lui­den tarvit­sija pääsee valit­se­maan ja vaikut­ta­maan saamiinsa palve­lui­hin enem­män, palve­lun­tuot­ta­jat kirit­tä­vät toisi­aan parem­piin loppu­tu­lok­siin posi­tii­vi­sella kilvoit­te­lulla ja hyvin­voin­tia­lue­kin oppii uusia ja parem­pia toimin­ta­mal­leja.

Kun yritys­ten ja järjes­tö­jen palve­luita osataan hyödyn­tää oikein ja hankin­tao­saa­mi­nen on kunnossa, on hyvin­voin­tia­lueilla mahdol­li­suus myös sääs­tää kustan­nuk­sista. Palve­luissa tarvi­taan vähem­män henki­lös­tö­vuo­krausta ja enem­män aitoa yhteis­työtä. Haluamme, että moni­tuot­ta­juutta hyödyn­ne­tään hyvin­voin­tia­lueilla laajen­ta­malla palve­luse­te­lien käyt­töä ja toteut­ta­malla uusi Kela-korvaus­malli.

Tekno­lo­gi­nen kehi­tys ja uudet inno­vaa­tiot tarjoa­vat valta­via mahdol­li­suuk­sia paran­taa palve­lui­den saata­vuutta ja laatua. Digi­taa­li­set palve­lut helpot­ta­vat arkea, kun lääkä­rin juttusille pääsee video­yh­tey­dellä vaikka koti­soh­valta. Näin kasvok­kain asioi­mi­seen vapau­tuu enem­män aikoja niille, joille digi­taa­lis­ten palve­lui­den käyt­tä­mi­nen ei ole vaih­toehto. Haluamme ottaa sote-keskus­ten etävas­taa­no­tot käyt­töön kaikilla hyvin­voin­tia­lueilla ja lisätä liik­ku­via sekä kotiin tuota­via palve­luita, joilla sääs­te­tään niin asiak­kaan aikaa kuin paran­ne­taan hoito­tu­lok­sia­kin.

Palve­lui­den täytyy toimia myös silloin, kun ei halua tai pysty käyt­tä­mään digi­taa­li­sia palve­luita. Siksi pitää olla tarjolla kasvok­kain annet­ta­vaa hoitoa ja palve­luoh­jausta. Palve­lut tulee raken­taa niin, että esimer­kiksi näkö- tai kuulo­vam­mai­suus eivät muodosta estettä palve­lui­hin pääse­mi­selle.

Perin­tei­sen asioin­nin kynnyk­sen madal­ta­mi­seksi haluamme laajen­taa sote-keskus­ten aukio­loai­koja iltai­sin ja viikon­lop­pui­sin. Näin varmis­te­taan, että palve­luita saa oikea-aikai­sesti ja oikeassa paikassa sekä vähen­ne­tään päivys­tys­ten ruuh­kaa. Vastai­suu­des­sa­kin on taat­tava, että erikois­sai­raan­hoito on Suomessa maail­man­luok­kaa. Erikois­sai­raan­hoi­don haas­teet ovat kestä­mät­tö­män pitkissä jonoissa. Epätie­toi­suus siitä, milloin hoitoon pääsee, on poti­laalle kohtuu­tonta. Kokoo­mus haluaa, että jono­ti­las­tot avataan julki­siksi. Käytän­nöksi pitää ottaa, että poti­laalle kerro­taan aina muiden sairaa­loi­den jono­ti­lanne, ja poti­laan niin halu­tessa hänet ohja­taan sairaa­laan, jossa jono on lyhyempi.

Palve­lut mata­lalla kynnyk­sellä eri elämän­ti­lan­teissa

Lapsissa ja nuorissa on Suomen tule­vai­suus. Siksi meidän on pidet­tävä tule­vai­suu­den toivois­tamme erityi­sen hyvää huolta. Elämän alku­vai­heessa asioi­den täytyy olla kunnossa ja tukea tarjolla. Neuvo­lassa pitää tunnis­taa lapsen ja perheen yksi­löl­li­set tarpeet ja vastata niihin. Lasten ja perhei­den palve­luja on kehi­tet­tävä lapsi- ja perhe­läh­töi­seksi koko­nai­suu­deksi, jossa painot­tu­vat ennal­taeh­käisy ja varhai­nen puut­tu­mi­nen kokoa­malla lasten ja perhei­den sosi­aa­li­pal­ve­lut perhe­kes­kuk­siin. Lasten­suojelun täytyy pystyä turvaa­maan jokai­sen oikeus turval­li­seen lapsuu­teen.

Mata­lan kynnyk­sen keskus­te­luapu ja mielenterveys­palveluiden nopea saata­vuus on turvat­tava jokai­selle niitä tarvit­se­valle lapselle ja nuorelle. Varmis­te­taan, että hyvin­voin­tia­lueilla on käytössä koko lasten ja nuor­ten tera­pia­ta­kuun palve­lu­va­li­koima.

Haluamme varmis­taa sen, että myös senio­rina voi elää aktii­vista ja miele­kästä elämää. Suomessa on vält­tä­mä­töntä varmis­taa hyvä hoiva, jossa toteu­tu­vat itse­mää­rää­mi­soi­keus, osal­li­suus ja vaiku­tus­mah­dol­li­suu­det palve­lui­hin. Jokai­sesta palve­lusta tulee huoleh­tia: koti­hoi­don, palve­lua­su­mi­sen ja ympä­ri­vuo­ro­kau­ti­sen hoivan on oltava hyvää. Omais­hoi­ta­jien tärkeää työtä ja jaksa­mista pitää tukea omais­hoi­ta­jien vapaa­päi­villä sekä tarjoa­malla räätä­löi­dym­piä tuki- ja muita palve­luita.

Palve­lua­su­mi­sen järjes­tä­mi­sessä pitää olla mukana sekä järki että sydän. Palve­lua­su­mi­sen ei pidä johtaa esimer­kiksi siihen, että tulee sijoi­te­tuksi eril­leen omasta kump­pa­nis­taan. Itse­mää­rää­mi­soi­keu­den toteu­tu­mista pitää tukea erityi­sesti niiden henki­löi­den kohdalla, joiden itse­määräämiskyky on esimer­kiksi vamman tai muis­ti­sai­rau­den vuoksi alen­tu­nut. Hyvin­voin­tia­luei­den tulee kyetä vastaa­maan yksi­löl­li­seen palve­lu­tar­pee­seen. Tässä tekno­lo­gis­ten ratkai­su­jen lisää­mi­nen, valin­nan­va­pau­den kasvat­ta­mi­nen, asia­kas­tar­pei­den oikea kartoi­tus ja toimiva palve­luoh­jaus ovat vält­tä­mät­tö­miä.

Kukaan ei ole im­muuni elämän äkil­li­sille kolhuille, eikä vaikeissa tilan­teissa pidä jäädä yksin. Sosi­aa­li­pal­ve­lui­den toimi­vuus on yksi sydä­men sivis­tyk­sen mittari, joka monesti estää ongel­mia kasau­tu­masta tule­vai­suu­dessa pahem­miksi. Kriisi­tilanteissa avun pitää tulla heti. Tarjo­taan vähem­män luukulta toiselle ohjai­lua, jonot­ta­mista tai lomak­kei­den täyt­töä ja enem­män ihmis­kon­tak­tia sekä tukea.

Sosi­aa­li­pal­ve­luilla on suuri vastuu erityi­sesti heikoim­massa asemassa olevista. Riip­pu­vuuk­sista kärsi­viä on autet­tava tehok­kaasti. Hyvin­voin­tia­lueilla pitää olla tarjolla mata­lan kynnyk­sen apua riip­pu­vuuk­sista kuten päihde- ja raha­pe­lion­gel­mista kärsi­ville. Asunn­ot­to­mien ja erityi­sesti pitkä­ai­kai­sa­sunn­ot­to­mien asemaa on paran­net­tava – hyvin­voin­tia­lueilla on vastuu varmis­taa, että yhteis­työ kuntiin toimii ja asunn­ot­to­muusu­han alla olevat saavat tarvit­se­mansa avun.

Yksi­kin lyönti on liikaa. Haluamme, että lähi­suh­de­vä­ki­val­taan puutu­taan hyvin­voin­tia­lueilla nykyistä parem­min. Hyvin­voin­tia­lueilla pitää olla osaa­mista tunnis­taa ja keinoja puut­tua lähi­suh­de­vä­ki­val­taan ja naisiin kohdis­tu­vaan väki­val­taan. Ennal­taeh­käi­syn ja väki­val­lan uhrien tuen on toteu­dut­tava tarpei­den mukaan.

Laatua ja vaikut­ta­vuutta palve­lui­hin – parhaat käytän­nöt, tieto ja tekno­lo­gia hyödyksi

Lääkä­rille tai neuvo­laan pääse­mi­nen ei itses­sään vielä riitä. Tarvi­taan myös sitä, että käynti on vaikut­tava: mahdol­lis­ten jatko­toi­mien pitää hoitua suju­vasti, eikä kukaan saa tippua palve­lui­den välei­hin. Hoito­po­lun pitää olla sujuva akuu­tista tarpeesta aina kuntou­tuk­seen asti.

Hyvin­voin­tia­luei­den lukui­sat onnis­tu­mi­set ovat jääneet kovin vähälle huomiolle. Talous­pai­nei­den keskel­lä­kin moni alue on raken­ta­nut jotain, mistä muut voisi­vat oppia. Esimer­kiksi uuden­lai­nen tapa tuoda koti­sai­raala poti­laan luokse, hoitaa ongel­mat koko­naan etäyh­teyk­sillä tai tarjota apua erityi­sen haas­ta­vissa olosuh­teissa. Hyvät tulok­set ansait­se­vat tulla monis­te­tuiksi kaikille hyvin­voin­tia­lueille. Jos alueella joku ei toimi, on herät­tävä katso­maan, miten muualla asia on ratkaistu. Sote-uudis­tuk­sen jälkeen tähän on entistä parempi mahdol­li­suus.

Haluamme varmis­taa sen, että parhaat käytän­nöt tule­vat käyt­töön kaik­kialla Suomessa. Tiedon, tekno­lo­gian, palve­lui­den digi­ta­li­saa­tion ja teko­ä­lyn saralla on vielä valta­vasti hyödyn­tä­mät­tö­miä mahdol­li­suuk­sia. Uusilla tekno­lo­gioilla ja tiedon yhdis­tä­mi­sellä voidaan lisätä elin­vuo­sia, paran­taa hoivan tasoa, vähen­tää henki­lös­tön työmää­rää sekä edis­tää hyvin­voin­tia ja terveyttä. Tarvi­taan rohkeutta ja kette­ryyttä, jotta esimer­kiksi laatu­re­kis­te­rit, lääke­ja­ke­lu­ro­bo­tit ja teko­ä­ly­kir­jaus­tek­no­lo­gia saadaan käyt­töön. Kokoo­mus on valmis otta­maan tämän määrä­tie­toi­sen digi­ta­li­saa­tio­loi­kan.

Sekä ihmi­sen että järjes­tel­män kannalta parasta on, jos vaivan synty­mi­nen pysty­tään ennal­taeh­käi­se­mään koko­naan. Hyvin­voin­tia­lueilla on vastuu alueensa asuk­kai­den hyvin­voin­nin ja tervey­den edis­tä­mi­sestä yhteis­työssä kuntien kanssa. Kokoo­muk­sen mielestä kuntien ja hyvin­voin­tia­luei­den hallin­to­jen rajat eivät saa muodos­tua esteeksi tai teko­syyksi, jonka vuoksi ennal­taeh­käi­syssä ei tehtäisi kaik­kea voita­vaa.

Uudessa ajassa koros­tuu myös vaati­mus hoito­jen ja palve­lui­den tuoman hyödyn ja vaikut­ta­vuu­den tarkas­te­lusta. Käytet­tä­vissä olevat resurs­sit on kohden­net­tava mahdol­li­sim­man tehok­kaasti. Ammat­ti­lais­ten aikaa pitää käyt­tää enem­män poti­laan hoita­mi­seen ja vähem­män kirjaus­ten teke­mi­seen.

Nyt tehtävä sosi­aali- ja tervey­sa­lan tutki­mus on tule­vai­suu­den hyvää hoitoa. Kokoo­mus haluaa varmis­taa, että tervey­sa­lan tutki­mus ja uusien tekno­lo­gioi­den poten­ti­aali otetaan täysi­mää­räi­sesti käyt­töön. Tutki­mus­toi­min­nan kiih­dyt­tä­mi­nen edel­lyt­tää yhte­ne­viä käytän­teitä niin T&K-toiminnassa kuin yritys­ten kanssa tehtä­vässä yhteis­työssä eri hyvin­voin­tia­lueilla. Hyvin­voin­tia­luei­den on varmis­tet­tava, että myös yksi­tyi­set tahot ovat mukana tutki­mus­toi­min­nassa. Uusia inno­vaa­tioita on käytet­tävä ennak­ko­luu­lot­to­masti koko järjes­tel­män, palve­lui­den ja hoidon kehit­tä­mi­seen.

Vain hyvin­voiva henki­löstö voi yllä­pi­tää hyvin­voin­tia

Sosi­aali-, terveys- ja pelas­tus­pal­ve­luita tehdään ihmi­seltä ihmi­selle. Jos työn­te­ki­jät eivät voi hyvin, palve­lut kärsi­vät, eikä työpaikka houkut­tele uusia ammat­ti­lai­sia. Tavoit­teena ei ole, että sama henki­lös­tö­määrä tekee aina vain enem­män. Ei pidä juosta entistä nopeam­min, vaan valita lyhyempi reitti perille. Teke­mi­sen tavat pitää uudis­taa sellai­siksi, että osaa­jia on tehtä­vien kannalta riit­tä­västi.

Osaa­vat kolle­gat ja hyvä työhenki luovat kaiken perus­tan. Toimiva työn­jako, mahdol­li­suus vaikut­taa omaan työhön, hyvä johta­mi­nen ja amma­til­li­nen tuki varmis­ta­vat sen, että sosi­aali- ja tervey­sa­lalla viih­tyy ja työssä jaksaa. Työpäi­vässä pitää olla aikaa tehdä työt hyvin ja eetti­sesti. Hyvin­voin­tia­lueilla täytyy panos­taa hyvään johta­mi­seen, toimin­ta­ta­po­jen kehit­tä­mi­seen, kannus­ta­viin urapol­kui­hin ja palk­kaus­jär­jes­tel­män kannus­ta­vuu­teen.

Hyvässä työpai­kassa henki­lös­töä on riit­tä­västi. Kokoo­mus on valmis kään­tä­mään kaikki kivet henki­lös­tön riit­tä­vyy­den varmis­ta­mi­seksi. Huoleh­di­taan, että hyvin­voin­tia­lu­een työn­te­ki­jät voivat keskit­tyä osaa­mis­taan vastaa­viin työteh­tä­viin ja tarkis­te­taan tarvit­taessa henki­lös­tön työn­ja­koa. Henki­lös­tölle pitää olla mahdol­li­suuk­sia riit­tä­vään lisä- ja täyden­nys­kou­lu­tuk­seen. Koulu­tus­mää­rien lisään­tyessä täytyy varmis­taa, että sosi­aali-, terveys- ja pelas­tusa­lalle vali­koi­tu­vat aina sovel­tu­vim­mat henki­löt. Rekry­toi­daan myös ulko­mailta sosi­aali- ja tervey­sa­lo­jen koulu­tet­tuja työn­te­ki­jöitä ja varmis­te­taan heille riit­tävä kieli­taito ja suoma­lais­ten työkäy­tän­tö­jen hallinta.

Vahvat pelas­tus­pal­ve­lut ja ensi­hoito

Pelas­tus­pal­ve­lut ja ensi­hoito ovat olemassa niitä hetkiä varten, kun hätä on suuri. Siksi näihin palve­lui­hin pitää voida luot­taa. Pelas­tus­pal­ve­lut ja ensi­hoi­don palve­lut on tuotet­tava laaduk­kaasti ja yhden­mu­kai­sesti kaik­kialla Suomessa. Ensi­hoi­don roolia täytyy kehit­tää kiin­teänä osana sosi­aali- ja terveys­pal­ve­luita sekä pelas­tus­pal­ve­luita.

Pelas­tus­pal­ve­lui­den aseman pitää olla vahva kaikilla hyvin­voin­tia­lueilla. Pelas­ta­jia pitää koulut­taa riit­tä­västi ja pelas­tus­kou­lu­tusta kehit­tää. Sopi­mus­pa­lo­kun­nilla on merkit­tävä rooli pelas­tus­toi­men tuke­mi­sessa kaikilla hyvin­voin­tia­lueilla, joiden toimin­ta­mah­dol­li­suuk­sia tulee edis­tää.

Hyvin­voin­tia­luei­den palve­lui­den pitää kestää myös yhteis­kun­nan häiriö­ti­lan­teissa. Päivi­te­tään hyvin­voin­tia­luei­den varau­tu­mis­suun­ni­tel­mat ajan­ta­sai­siksi ja varmis­te­taan, että niissä otetaan huomioon uudet nyky­ajan uhkas­ke­naa­riot.

Kestävä talous on hyvin­voin­nin perusta

Vaikka kuinka toivoisi, ei raha tule seinästä eikä osaava henki­löstö synny tyhjästä. Hyvin­voin­tia­luei­den rahoi­tus tulee lähes yksi­no­maan valtiolta, eli nykyi­siltä ja tule­vilta veron­mak­sa­jilta. Vuonna 2025 hyvin­voin­tia­luei­den rahoi­tus on 26,2 miljar­dia euroa, mikä on lähes kolmas­osa valtion budje­tista. Rahoi­tus kasvaa vuodesta 2024 2,2 miljar­dilla eurolla. Hyvin­voin­tia­luei­den rahoi­tus kasvaa myös tule­vai­suu­dessa, mutta kasvu­tah­tia on pakko hidas­taa. Palve­luita ei voida rahoit­taa loput­to­miin velaksi.

Vastuul­li­nen päät­täjä tiedos­taa rajal­lis­ten resurs­sien todel­li­suu­den ja pyrkii siihen, että palve­luita kehi­te­tään sekä laaduk­kaam­miksi että kustan­nus­te­hok­kaam­miksi. Käytet­tä­vissä olevilla euroilla täytyy saada aikaan enem­män ja parem­min.

Kokoo­mus vastus­taa maakun­ta­ve­ron käyt­töön­ot­toa. Maakun­ta­ve­rolla ei hyvin­voin­tia­luei­den rahoi­tuk­sen ongel­mia ratkaista, mutta se nostaisi veroas­tetta väis­tä­mättä enti­ses­tään. Samalla maakun­ta­vero johtaisi vero­tuk­sen ja palve­lu­ta­son eriy­ty­mi­seen eri puolilla Suomea vielä nykyistä enem­män. Suomen kokoi­sessa maassa ei tarvita kolmea vero­tuk­sen tasoa.

Vastuul­li­nen talou­den tasa­pai­not­ta­mi­nen vaatii sitä, että osataan tehdä valin­toja. Rahoja ei pidä haas­kata seiniin ja kiin­teis­tö­jen käyt­töä täytyy tehos­taa. Tehok­kuus ja suju­vuus eivät ole kiro­sa­noja, vaan ratkai­suja, joita edis­te­tään yhdessä kaik­kien päätök­sen­te­ki­jöi­den ja henki­lös­tön kanssa.

Palve­lut eivät koskaan synny ilmai­seksi, mutta jois­sain yksi­köissä hinta on suurempi kuin toisaalla. Jos esimer­kiksi hampaan paik­kaa­mi­nen maksaa yhdessä toimi­pis­teessä selvästi enem­män kuin toisaalla, täytyy hyvin­voin­tia­lu­eella ryhtyä ratko­maan kustan­nus­ten eron syytä. Yksik­kö­kus­tan­nus­ten laskenta on hyvin­voin­tia­lueille uusi asia, jonka avulla tehok­kuuse­roi­hin pysty­tään aidosti puut­tu­maan. Hyvin­voin­tia­lueilla pitää keskit­tyä tuot­ta­vuu­den kehit­tä­mi­seen erityi­sesti niissä yksi­köissä, joissa se on mata­linta. Samalla tiede­tään, milloin palvelu kannat­taa ostaa oman tuotan­non sijaan.

Pitkällä aika­vä­lillä kustan­nus­ten kasvua hilli­tään ennal­taeh­käi­se­vällä työllä ja palve­lui­den pain­opis­teen siir­tä­mi­sellä korjaa­vista palve­luista kohti varhai­sem­man vaiheen palve­luita. Lyhyellä aika­vä­lillä kustan­nus­ten kasvun hidas­ta­mi­nen vaatii rohkeasti uusien toimin­ta­mal­lien käyt­töön­ot­toa.

Parhaat työka­lut kustan­nus­ten kasvun hilli­tään tuke­vat myös parem­pien palve­lui­den raken­ta­mi­sessa. Parhai­den käytän­tö­jen ja kustan­nus­ten­las­ken­nan avulla tiede­tään, missä ja miten palve­luita pitää kehit­tää. Moni­tuot­ta­juu­della ja parem­min tehdyillä hankin­noilla saadaan lasket­tua kustan­nuk­sia ja kaikki voima­varat mukaan tuot­ta­maan sosi­aali- ja terveys­palveluita.

Onnis­tu­neet kilpai­lu­tuk­set johta­vat siihen, että hyvin­voin­tia­lueilla tarvi­taan vähem­män vuokra­työ­voi­maa ja tuote­taan parem­pia palve­luita. Hyvin­voin­tia­lueilla täytyy varmis­taa, että kilpai­lu­tuk­set toteu­te­taan niin, että myös pienem­millä yrityk­sillä ja järjes­töillä on aito mahdol­li­suus osal­lis­tua kilpai­lu­tuk­siin. Varmis­te­taan, että kilpai­lu­tuk­sissa edel­ly­te­tään palve­lun laadun kannalta vain olen­nai­sia vaati­muk­sia.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa