Politiikka

Nyt on oikea aika kääriä hihat ja ryhtyä töihin. Tämä on Kokoo­muk­sen vaalioh­jelma, mutta tässä tilan­teessa kutsumme sitä mieluum­min työlis­taksi.

Petteri Orpon puhe ristei­ly­väelle sunnun­taina 29.1.2023. Aika. Aris­to­te­leen mukaan aika on muutosta ja liikettä. Toisille aika on nyky­het­kien sarja.  Minulle

Mieles­täni meidän kansan­edus­ta­jien tärkein tehtävä on parhaan mahdol­li­sen tule­vai­suu­den turvaa­mi­nen lapsil­lemme ja heidän lapsil­leen. Kyse on suku­pol­vien väli­sestä oikeu­den­mu­kai­suu­desta.

Oli kyse luon­to­ka­dosta, julki­sesta talou­desta tai Suomen turval­li­suu­desta, meillä pitäisi olla pääl­lim­mäi­senä mielessä, miten tehdyt – ja teke­mättä jäte­tyt – päätök­set vaikut­ta­vat jälki­pol­viin. Meidän kansan­edus­ta­jien on kyet­tävä vält­tä­mät­tö­miin päätök­siin silloin­kin, kun ne eivät vaikuta suosi­tuilta tai helpoilta.

Kokoo­muk­sen, Kris­til­lis­de­mo­kraat­tien ja Liike Nytin edus­kun­ta­ryh­mät jättä­vät yhtei­sen väli­ky­sy­myk­sen julki­sen talou­den velkaan­tu­mi­sesta. Oppo­si­tio­ryh­mien mukaan halli­tus on epäon­nis­tu­nut aset­ta­miensa talous­po­li­tii­kan tavoit­tei­den saavut­ta­mi­sessa.

Kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryh­män vero­vas­taava, kansan­edus­taja Matias Mart­ti­nen vaatii, että osake­sääs­tö­ti­lin talle­tus­ka­ton pois­ta­mi­nen kirja­taan seuraa­vaan halli­tus­oh­jel­maan. Kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryh­män vero­vas­taava, kansan­edus­taja Matias Mart­ti­nen vaatii, että

Nuoriso- ja katu­jen­gi­ri­kol­li­suus nostaa päätään Suomessa. Perin­teis­ten liivi­jen­gien rinnalle on nous­sut uusi ryhmä – pääkau­pun­ki­seu­dulla ja muissa suurissa kaupun­geissa vaikut­ta­vat noin 10 katu­jen­giä, joissa on noin pari­sa­taa jäsentä. Katu­jen­git selvit­te­le­vät väle­jään väki­val­tai­sesti, ja vaarassa on ollut myös sivul­li­sia.

Hyvin­voin­ti­val­tion tärkein tehtävä on pitää huolta heistä, jotka eivät syystä tai toisesta pysty täysi­pai­noi­sesti itses­tään huoleh­ti­maan. Hyvin­voin­ti­val­tio täyt­tää tehtä­vänsä parhai­ten silloin,

Hyvät kuuli­jat, lähes vuosi sitten tammi­kuussa pidin ulko- ja turval­li­suus­po­li­tiik­kaa käsit­te­le­vän puheen Paasi­kivi-seurassa. Tote­sin tuol­loin, ettei vallit­se­vissa olosuh­teissa ikäviä­kään loppu­tu­le­mia voida sulkea pois. Tote­sin myös, miten täys­mit­tai­nen sota Ukrai­nassa olisi täysin erilai­nen kuin mitä olemme suku­pol­viin nähneet, johtaen arvaa­mat­to­miin ja pitkä­kes­toi­siin seurauk­siin.

Eten­kin tänä itse­näi­syys­päi­vänä oli monta syytä pysäh­tyä miet­ti­mään, mitä itse­näi­syys tarkoit­taa epävar­massa maail­massa ja mitä se meiltä nyky­päät­tä­jiltä vaatii.Olisi aika­moista itse­pe­tosta, jos emme kyke­nisi edes Ukrai­nan sodan aiheut­ta­man ener­gia- ja ruoka­krii­sin keskellä ymmär­tä­mään oman ruoan­tuo­tan­non ja maata­lou­den keskeistä merki­tystä.

Suori­tan omaa varus­mies­pal­ve­lus­tani lääkin­tä­aliup­see­rina Rannik­kopri­kaa­tissa Upin­nie­messä ja vuosi on tulossa pian päätök­seen. Tie tähän pistee­seen ei ole ollut helppo ja