Venäjä, Venäjä, Venäjä – kokoomus.fi
MENU
Venäjä, Venäjä, Venäjä

Venäjä, Venäjä, Venäjä

Julkaistu: 20.08.2010 Uncategorized

Loppu­viikon keskustelu ulkopo­liit­ti­sesta puheestani on muistut­tanut lapsena koulu­luo­kassa leikittyä ?rikki­näinen puhelin?-leikkiä: sanoma on jo parin kertojan jälkeen aivan eri kuin mitä alun perin sanottiin. Useimmat ovat näyttäneet lähinnä kommen­toineen asiayh­tey­destä irrotettua ja pelkis­tettyä sanomaa, otsikkoa.

Kirjoi­te­taanpa siis tähän auki se, mitä mieltä olen Venäjän kehityk­sestä, siitä miten se vaikuttaa meihin Suomessa ja miten meidän siihen täytyisi suhtautua. Jokainen voi sitten olla näkemyk­sestä eri mieltä, samaa mieltä tai täydentää arviota omilla näkemyk­sillään.

Venäjä haluaa palauttaa vanhan suurvalta-asemansa

Venäjä pysyy ulkopo­li­tii­kas­samme keskei­sellä sijalla. Venäjä on kuitenkin 20 vuoden aikana myös muuttunut ja monimut­kais­tunut.  Yksin­ker­taisia toimin­ta­kaavoja ei Venäjän suhteen enää nykymaa­il­massa ole löydet­tä­vissä. Venäjä on meille saman­ai­kai­sesti sekä haaste että mahdol­lisuus. Politiik­kamme pitää sekä tarttua mahdol­li­suuksiin että vastata haasteisiin. Venäjän suuntaan Suomen pitää olla yhteis­työ­ha­kuinen realisti.

Kuten turval­lisuus- ja puolus­tus­po­liit­ti­sessa selon­teos­sakin todetaan, on tosiasia että Venäjä haluaa palauttaa vanhan suurvalta-asemansa. Se vain on nykymaa­il­massa hanka­lampaa kuin ennen, sillä Venäjä ei ole talou­della mitattuna suurvalta. Tällä on oma merki­tyk­sensä varsinkin kun nykypäivän maail­massa talous on noussut merkit­tä­väm­mäksi tekijäksi kansain­vä­li­sillä kentillä.

Venäjä on ydinaseen omaava sotilaal­linen suurvalta ja alueel­linen suurvalta ja se on suurvalta myös energia­po­li­tii­kassa. Myös YK-asioissa Venäjä on turval­li­suus­neu­voston pysyvänä jäsenenä merkittävä tekijä. Mutta talou­del­listen kysymysten osalta sen asema on heikompi. Venäjän talouden koko on vain kymme­nyksen EU:n talouden koosta. Suuri osa sen talou­des­takin on raaka-aineiden tuotantoa ja vientiä. Siksi voikin sanoa, että Venäjän asema raaka-aineiden suurvaltana on kaksi­te­räinen miekka, koska se tekee talou­desta erittäin suhdan­ne­herkän. Energia­riip­puvuus ja talouden heikkous ei ole Venäjälle mikään järkyttävä uutinen, tästähän on presi­dentti Medve­devkin toistu­vasti ja hyvin kriit­tiseen sävyyn puhunut.

Kun maailman talouden linjan­vetoja tehdään, ovat keskei­sellä sijalla USA, EU, Kiina ja Japani. Venäjä toki kuuluu suurimpien teolli­suus­maiden G8-ryhmään, mutta päätös ottaa se mukaan oli aikanaan poliit­tinen, ei talou­del­linen. Puheessani muistin ikävästi väärin ja vertasin vanhen­tu­neesti Venäjän talouden kokoa Hollantiin. Oikea vertai­lu­kohta olisi ollut Espanja. Mutta se ei muuta varsi­naista faktaa: jos Venäjä olisi EU:n jäsen, niin se ei nyt olisi talou­del­li­sesti edes EU:n suurimpien joukossa, vaikka sen talous niitä nopeammin kasvaakin.

Kuten jo mainitsin, tämän Venäjän suurval­tas­ta­tuksen havit­te­le­misen olemme halli­tuksen ja tasavallan presi­dentin kanssa yhdessä linjanneet turval­lisuus- ja puolus­tus­po­liit­ti­sessa selon­teossa: ?Venäjä tavoit­telee suurvalta-asemansa palaut­ta­mista.? Myös halli­tuksen Venäjä?toimintaohjelmassa linjaamme: ?Kohonnut kansal­linen itsetunto näkyy pyrki­myksenä palauttaa suurvalta-asema ja muuttaa Venäjän epäedul­li­seksi kokemia 1990-luvun ratkaisuja.?

Mitä Suomen pitäisi tästä kaikesta sitten päätellä?

Venäjällä on tästä asetel­masta johtuen kaksi suurta tavoi­tetta:

1) Pyrkiä kasvat­tamaan talouttaan ja varsinkin monipuo­lis­tamaan sen tuotan­to­ra­ken­netta ja

2) korostaa suurvalta-asemaansa muilla kuin talouden areenoilla joskus myös hieman kysee­na­laisin keinoin.

Ensim­mäiseen kohtaan on Suomen etu suhtautua raken­ta­vasti ja Venäjän kanssa tiiviiseen yhteis­työhön hakeutuen. Suomen tulee EU:n jäsenenä ja kahden­vä­li­sesti pyrkiä vauhdit­tamaan Venäjän talou­del­lista kehitystä. Tuo kehitys tulee myös sitoa demokratia- ja oikeus­val­tio­ky­sy­myksiin. Isot hankkeet - vapaa­kauppa ja viisu­mi­vapaus - ovat keske­ne­räisiä. Suomi tukee näitä aktii­vi­sesti, mutta lähtee luonnol­li­sesti ehtojen noudat­ta­mi­sesta ja vasta­vuo­roi­suu­desta. Venäjän kanssa on syytä käydä myös avointa keskus­telua, demokratia- ja ihmisoi­keus­ky­sy­myksiä unohta­matta.

Venäjä on Suomelle tärkeä naapuri. Ja mitä moder­nimpi ja kansan­val­tai­sempi Venäjä on, sitä vahvempi yhteis­työ­kumppani se Suomelle on. Siksi Suomen Venäjä-politiikan johtoa­jatus on moder­ni­saation tukeminen ja Venäjän mahdol­li­simman tiiviin EU-yhteistyön edesaut­ta­minen. Sitä paitsi Venäjä on Suomen suurimpia kauppa­kump­pa­neita. Venäjän talou­del­linen menestys on siis meidänkin etumme.

Välillä Venäjän keinot talouden moder­ni­soi­mi­seksi ovat kuitenkin kovin kulmik­kaita. Esimer­kiksi Suomelle hankala puutul­li­ky­symys liittyi siihen, että Venäjä haluaa eri raaka-aineiden vientiä rajoit­ta­malla suunnata teollisia inves­tointeja Venäjälle. Meidän on pystyttävä kertomaan, että tällaista puoli­pa­kot­ta­mista paremmin inves­tointeja tulee, jos niiden omistuk­sesta ja pysyvyy­destä on tarpeel­liset takeet. Tähän vaaditaan oikeus­valtion vahvis­ta­mista ja korruption kitke­mistä, joita Medve­devkin on pitänyt näkyvästi esillä.

Toinen kohta onkin hieman hanka­lampi. Kun Venäjä haluaa tehostaa poliit­tista suurvalta-asemaansa muilla kuin talou­del­li­silla aloilla, on naapurina välillä ihmeissään. Tällai­sista tilan­teista mekin olemme saaneet kokea osamme vaikkapa Venäjän lapsi­asian­val­tuu­tetun merkil­lisenä matkana Suomeen vähän aikaa sitten. Suomen on luonnol­li­sesti pidettävä kiinni oikeus­val­tiosta ja omasta lainsää­dän­nöstään.

Keskeisin sanomani on, että täytyy koettaa nähdä, ymmärtää ja tuoda myös esille ne taustalla olevat syyt, miksi Venäjä näin käyttäytyy. Ymmär­täes­sämme Venäjän toimin­ta­lo­giikkaa meidän ei tarvitse hyppiä seinille joka kerta kun jotakin uutta tapahtuu naapu­ri­maamme kanssa. Voisimme myös lopettaa seinille hyppi­misen aina jos joku sanoo jotakin Venäjästä täällä Suomessa. Varsinkin rikki­näisen puhelimen leikki­misen voisimme lopettaa. Se, että Venäjä pysyy ulkopo­li­tii­kas­samme keskei­sellä sijalla, ei saa tarkoittaa hyssyt­telyä tai sitä, että peilai­simme muuta ulkopo­li­tiik­kaamme suhteessa Venäjään.

Matkalla Moskovaan

Venäjä on Suomelle tärkeä kumppani ja itselleni onkin ollut tärkeä pitää yllä tiiviitä suhteita myös Venäjän suuntaan. Vastaan Euroopan suurimman puolueen, Euroopan kansan­puo­lueen varapu­heen­joh­tajana sen Venäjä-suhteista. Matkustan ensi viikol­lakin Moskovaan tapaamaan Venäjän varapää­mi­nis­teriä, kolle­gaani Aleksei Kudrinia.

Suoma­lais­media kysyi tällä viikolla ?Moskovan kommenttia? duuman ulkoa­siain­va­lio­kunnan puheen­joh­ta­jalta Konstantin Kosatshe­vilta lehtiot­si­koista, ei siis tarkalleen siitä mitä olin sanonut. Kysyjä sai halua­mansa kommentin. Satumme vain olemaan Kosatshevin kanssa vanhoja tuttuja ja lähet­te­lim­mekin jo teksti­viestejä siitä, mitä on puhuttu ja mitä ei. Sovimme myös että näemme toisiamme ensi viikolla kun käyn Mosko­vassa, aikatau­lujen niin salliessa.

Suomen ja Venäjän suhteisiin on aina kuulunut myös risti­rii­ta­ti­lan­teita ja ongelmia. Tässä ei ole sinänsä isompaa mystiikkaa: kyse on hyvin erilai­sista maista, jotka kuitenkin ovat naapu­reita ja erittäin tiiviissä kanssa­käy­mi­sessä. Venäjä on Suomen kansal­lisen ulkopo­li­tiikan tärkeimpiä kumppa­neita. Siksi otsikoin tämänkin kirjoi­tukseni: Venäjä, Venäjä, Venäjä!

Toinen syy otsikoin­tiini oli, että suurimmat risti­riidat ja ongelmat suhteessa Venäjään tuntuvat joskus olevan meillä suoma­lai­silla korvien välissä. Venäjään liitty­vässä keskus­te­lussa yksit­täi­sistä sitaa­teista ja sanoista nostetaan hälyä kuunte­le­matta mitä puhuja todella sanoo, ja että keskus­tel­taisiin siitä. Viimeksi tänään toinen iltapäi­vä­lehti kirjoitti pääkir­joi­tuk­sessaan puolus­tus­mi­nisteri Jyri Häkämiehen sanoneen pari vuotta sitten että Suomen kolme tärkeintä ?turval­li­suusuhkaa? ovat Venäjä, Venäjä ja Venäjä. Häkämies ei koskaan puhunut turval­li­suusuh­kista, vaan haasteista.

Tästäkään ulkopo­liit­ti­sesta keskus­te­lusta ei voi vetää muuta johto­pää­töstä, kuin että Suomessa tarvitaan paljon lisää avointa keskus­te­lu­kult­tuuria. Sitä me haluamme olla edistä­mässä. Olisi­kohan korkea aika laajentaa avoin keskustelu koskemaan myös Suomen Venäjä-suhteita. Se voisi olla todel­linen Suomen etu.


Kokoomus.fi