Ministeri Toivakka: Miksi Suomen pitää puolustaa vapaakauppaa?

Suomi elää viennistä. Viennistä tulevat ne eurot, jotka mahdollistavat nykyisen hyvinvointimme tason. Ne rahoittavat koulumme, sairaalamme ja vanhainkotimme.

Avoimena taloutena viennin kehitys vaikuttaa erityisen paljon julkisen taloutemme tilaan, sillä vilkas ulkomaankauppa tuo investointeja ja työpaikkoja sekä vauhdittaa yritystoimintaa. Siksi me suomalaiset hyödymme jos kauppaa vapautetaan, mutta kärsimme protektionismin jyllätessä.

Nykyään kaupastamme noin kaksi kolmasosaa suuntaa Eurooppaan, yksi kuudesosa Aasiaan ja noin kymmenesosa Venäjälle sekä Pohjois-Amerikkaan. Viime vuosituhannen lopulla vientimme kasvoi muuta maailmaa voimakkaammin, vuosituhannen vaihteen jälkeen tahti on valitettavasti muuttunut.

Euroopan komissio on arvioinut, että jos jokainen EU:n neuvotteluissa oleva vapaakauppasopimus saataisiin päätökseen tänään, loisi se EU-alueelle Tanskan tai Itävallan talouksien suuruisen lisäyksen. Työllisyyden osalta tämä tarkoittaisi 2,2 miljoonaa uutta työpaikkaa.

EU-USA vapaakauppasopimus eli tuttavallisesti TTIP, nostaisi yksin toteutuessaan EU:n vientiä Yhdysvaltoihin 28 prosenttia ja toisi jokaiselle eurooppalaiselle perheelle keskimäärin 545 euron lisätulot. Arviot ovat toki aina arvioita, mutta suunta on selkeä. Ehkä kasvuarvioitakin tärkeämpää olisi, että maailma kävisi tulevaisuudessa kauppaa länsimaisilla, ei muiden sanelemilla standardeilla. Vapaakauppasopimukset eivät tietenkään saa tarkoittaa sitä, että myisimme arvomme. Onneksi meidän ei tarvitse laskea korkeita eurooppalaisia standardejamme poistaessamme kaupan esteitä.

Kaksi esimerkkiä havainnollistaa protektionismin haitallisuuden osuvasti. Kiinasta Suomeen tuodun tietokoneen lisä-arvosta 16 prosenttia syntyy Japanissa, yhdeksän prosenttia muissa Aasian maissa ja kahdeksan ja puoli prosenttia Euroopassa. Esimerkiksi Kiinassa kootun iPhonen arvosta vain neljä prosenttia syntyy siellä. Globaalien arvoketjujen maailmassa protektionismi tyrehdyttää kauppaa ja satuttaa kaikkia – mutta erityisesti pieniä, avoimia ja innovatiivisia talouksia kuten Suomea. Riippumattoman Global Trade Alert- tutkimuslaitoksen mukaan jo yli 400 uutta protektionistista päätöstä on astunut voimaan vuoden 2009 jälkeen.

Matkustin muutama viikko sitten Geneveen tapaamaan Maailman kauppajärjestö WTO:n pääjohtajaa Roberto Azevêdoa. Moninkeskiset kauppaneuvottelut ovat olleet vastatuulessa jo pitkään. Tästä syystä on jouduttu etenemään kahdenvälisillä sopimusneuvotteluilla. Keskustelussamme Azevêdo oli varovaisen optimistinen Dohan kierroksen loppuunsaattamisen suhteen. Tämä on tärkeää, sillä tehokkainta kasvun ja tasapuolisuuden kannalta on jos kaupan vapauttamisesta voidaan sopia kaikkien maiden kesken.

Kaupan vapauttaminen on nyt vahvasti esillä. Hyvä niin. Aihe on nimittäin nyt tärkeämpi kuin koskaan monen maan käpertyessä eri kriisien varjolla sisäänpäin. Ranskan entistä presidenttiä Charles de Gaullea mukaillen: kauppapolitiikka on liian tärkeä asia jätettäväksi vain poliitikkojen hoidettavaksi.

Kirjoittaja on eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri.